Saku Sammakko

Sammakko onkin sympaattinen ja hyödyllinen eläin. Olisipa jännä kuulla joskus niittenkin konserttia. Itse en lakkaa ihmettelmästä satakielen läpitunkevan voimallista laulua ja sen vivahteikkuutta.Lapsena pidin kovasti siitä laulusta,kun sammakko kellui lumpeenlehden essä, haukkasi palasen ja tuli iloisesksi.Viime kesänä laitoin mökin rapun edessä olevat kumisaappaat jalkaan ja sammakkohan siellä pti majaa.Niin ja äidin kasvimaalla raparperin alla sammakolla koti oli kultainen.Me prinessathan myös tiedämme, mitä tapahtuu, kun pussaamme sammakkoa.

Törmäsin viime kuussa aamusella poikamme kesämökillä sammakkoon. En ollut nähnyt sellaista moniin vuosiin, joten kohtaaminen oli riemastuttava - ainakin minun puoleltani.

Meidän lähellä on lampi jossa aina joka ikinen kesä on sammakoita. Pienet poikaset hyppivät tielle ja autot littaavat niitä kasaan urakalla. Jos itse kävelee tiellä on jokaista askelta harkiten ajateltava ja katsottava ettei vaan astu päälle.

Nuoruudesta minulla on muisto sammakoiden kuorolaulusta. Hiirenkorvien aikaan olimme nuoret liikkeellä aamuyöllä ja kuuntelimme ihastuneina sammakkojen mahtavaa kurnutuskonserttia. Sitä en tiedä, mitä sammakoita olivat.
Toinen kokemus on noin parinkymmenen vuoden takaa. Jouduin ajamaan yöllä mutkaista soratietä valtavan ukonilman pauhatessa ympärillä. Vettä satoi lopuksi niin paljon, että piti aina välillä pysähtyä, jotta näki tien. Tie oli täynnä sammakoita; lienevätkö tulleet suihkua ottamaan vai miksi olivat kaikki tulleet maantielle tanssahtelemaan? Ikävä oli ajaa, kun koko ajan joutui ajamaan niiden ylitse; oli kuitenkin pakko mennä eteenpäin, kun olin viemässä sisartani lääkäriin eikä hänen tilansa sallinut pysähtyä kovin kauaksi aikaa.

...tähän vielä hauskaa runoa iloksenne. Se on P. Mustapään kirjoittama, kokoelmasta Jäähyväiset Arkadialle 1945.

Sammakon virsi sateen aikana

Hyppien, tanssien kuljen polkua varjoisaa,
polkua metsän halki, polkua metsän taa,
niitylle huikaisevalle kurjenpolvien,
niitylle härjänsilmäin, varsankellojen.

Autuas, autuas ilta, autuas ilta nyt on.
Päivällä paahtava helle, autere auringon
yllä janoisten kukkain, harmaja-valkeain,
kalvaitten härjänsilmäin, kellojen kumartuvain -

vaan nyt pilvistä vesi tihkuu ja salama lyö-
autuas, autuas ilta, onnellisuuden yö.
Kosteus vyöttää niityn mättäät raukeat,
lammikko alhossa kiiluu, puroset porisevat.

Lammikko alhossa kiiluu vettä virkistävää!
Täyttynyt toiveuni, kelpaa hengittää!
Elämänlähteelle, veljet, sirkka ja mettinen!
Vedelle simaiselle viritän ylistyksen.

Rypien, ryypäten vettä kasteenraikasta, näin
vedessä simaisessa villisti temmeltäin
persoonallisen virren, sammakon virren teen.
Veljet, alusta jälleen, veljet, uudelleen!

Hyppien, tanssien kuljen etc.

Mullakin on näitä kohtaamisia pihalla päivittäin.
Pieniä, peukunpään kokoisia ja hiukan suurempiakin siellä loikkii, kun menen häiritsemään niitä , nyppimällä kukkapenkkiäni. Kivoja ovat.
Lintualtaani alla olevassa saavissa uiskentelee usein isoja sammakoita, kun vaihdan veden
Heitäkin kohtelen hellästi.
Kiva aloitus.

Otin keväällä todella mukavia kuvia rupikonnista.
Ne ovat sympaattisia otuksia.
Tänään menin ulkoterassille ja ampiainen pisti jalkapohjaan sukkan läpi.
Että osaa olla kipeä vaikka siitä on jo kolmisen tuntia aikaa.
Viime syksynä näihin aikoihin pisti kaulaan, jouduin ottamaan kyypakkauksen kun kaula turposi ja vaikeutti hengitystä.
Tähän aikaan on paljon tokkuraisia ampiaisia se on yksi syksyn merkeistä.