kauhea tunnustus.....

voih.....Minusta Justin Timberlaken uusin levy saattaa olla ihan hyvä... Tämä tunnustus on melkein verrattavissa kaapista ulos tuloon. Ainakin yhtä suuria ahdistuksen tunteita se herättää ihmisessä joka on vannoutunut rokki/hevi musiikin ystävä ja kironnut kaikki poppitekeleet alimpaan ******..... (no jos tämä on vain ohimenevä vaihe....toivotaan)Niin tai näin, en voinut enää salata tätä asiaa ja minun oli pakko tunnustaa se jollekkin (kuten tälle keskustelupalstalle).

Ensimmäiset huolestuttavat oireet alkoivat kun kuulin radiosta ensimmäisen kerran sexyback kappaleen. En vielä silloin tiennyt kuka sen esitti ja aluksi se kuulosti ehkä vähän tylsältä, mutta pian kuulin sitä uudestaan ja uudestaan ja se alkoi soida päässä usein ja pian huomasin että kuullessani kappaleen aloin aina hymyillä ja mieli teki lähteä pikimmiten lähimpään diskoon hetkuttamaan persettä (Voitte luultavasti uskoa että tunsin olevani hyvin hämmentynyt, minäkö muka pidin pop musiikista....!) No.... pian en kuunnellut enää niin paljon radiota ja henk.koht pop-demonini jättivät minut hetkeksi rauhaan......

Kunnes näin VideoMusic Awardsit jossa kuulin myös toisen kappaleen Justinilta.....voi.... ja pidin siitäkin!!!!
Kaikista kamalinta tässä oli se että harkitsin ja harkitsen yhä Timberlaken uusimman levyn ostamista. Tiedän jopa sen ilmestymispäivän, 12.9 (voisin väittää että kuulin tämän tiedon sattumalta, mutta kukaan ei sitä uskoisi..pettäisin vain itseäni.)

En olisi ikinä uskonut tätä. Että mieltyisin tällaiseen, noh...hieman kertakäyttöiseen musiikkiin. Onko niin että Timberlake on saanut Timbalandin avulla (apua...tiedän jo näin paljon...) aikaiseksi parempaa pop-musiikkia. Vai onko minulla vakava mielenhäiriö.....Miksi tällainen laskelmoitu musiikki tehoaa minuun, miksi juuri nyt?

Onko tähän minun tilaani parannuskeinoa, vai täytyykö minun vain hyväksyä nämä uudet tunteeni?
Onko minulla kohtalotovereita?