Sukututkimussivut

Henkilötietoja voi hakea kyrillisin kirjaimin vaikka ei muuten paljoa venäjää hallitse.

Toimi näin:

1. avaa word tiedosto.

2. avaa joku venäläinen sivusto ja

3. kerää esim. "hiiren" copy-toiminnolla kirjaimet sanaan "finn", siirtämällä ne yksitellen word -sivulle ja lopuksi

4. voit siirtää sanan itse hakukoneelle.

5. tallenna "keräämäsi" sana ("wordiin") , niin voit käyttää sitä uudelleen seuraavalla kerralla.

6. hanki vaikkapa antikasta halpa sanakirja venäjä-suomi.

7. paranna sanavarastoasi ja yleistietojasi Neuvsto- Venäjän historiasta ja yhteiskunnasta niin pääset seuraavalla kerralla "jyvälle" nopeammin.

Monet henkilön lopullista kohtaloa koskevat tiedot ovat hyvin pelkistettyjä ("tuomio") ja luetteloiden tietojen ymmärtämisessä ei tarvitse olla laajaa sanavarastoa taikka kovin kummoisia taustatietoja . Kun opettelet muutaman "fraasin" käännökset niin pääset jo pitkälle.

Tämä taktiikka toimii esim. memorial -sivustolla.

Huom. kun etsit suomalaisperäisten tietoja, kannattaa ottaa huomioon että
-listat ovat hyvn puutteellisia
- samaa nimeä on saatettu kirjoittaa usella eri tavalla
- sivuilla voi olla kirjoitusvirheitä henkilötietojejn osalta (erit. paikannimtet, syntymäajat jne)

Esim. erilaiset pehmennysmerkit yms. sekoittavat helposti. Omien sukulaisteni sukunimiä on kirjoiettu tiettävästi kuudella eri tavalla venäjäksi vaikka kyseessä on sama sukunimi.

Lisäksi etunimiä "venäläistettiin" asiakirjoissa joissakin tapauksissa.

Joten tee hakuja usealla eri tavalla, kysele ja ota selvää miten muut ovat ratkaiseet saman ongelman.

Lähetä kysymyksesi osoitteeseen sukututkimus@inkeri.com. Uskoisin, että sitä lukevat asiantuntijat osaavat vastata kysymykseesi.

Nimen tehtävä on helpottaa tunnistamaan ts. täsmentämään kuka henkilö on kyseessä. Melko selvä lähtökohta.

Miestennimien perinteestä olen laittanut kuitenkin merkille seuraavaa.


Jostain syystä Inkerissä vakiintui tavaksi että isovanhempien nimi annettiin lastenlapsille ja hetken päästä kylä kuhisi Matti Karhuja tai Paavo Hipeleitä.

Tavallaan aika outo perinne nimen varsinainen tehtävä huomioon ottaen.

Ehkäpä tällä perinteellä oli jokin vielä tärkeämpi tehtävä esim. korostettiinko sillä kuulumista tiettyyn sukuun tai sukuhaaraan ja oliko sillä jokin meeritys kyläyhteisössä ? Selvitys saattaa piillä jossain Venäjän maaorjuuden ajan käytännöissä tai uskomuksissa kenties ?

Ainakaan pohjois-Inkerissä sukunimieä ei välttämättä käytetty epävirallisissa yhteyksissä vaan se korvattiin muilla "liikanimillä". Ymärrettävää koska samannimisiä oli monta ja he usein olivat vielä sukua toistensa kanssa (serkkuja tai pikkuserkkuja).

Inkerissä oli käytössä paljon erilaisia lempinimiä joita väännettiin milloin mistäkin.

Esim "Pikku-Puavon Antti" (kuvitteellisia) Matti Simoloinen tai Juakon Jussi. Lempinimi saattoi juontaa esim. jonkun esivanhemman etunimstä joka murteellisesti "kiertyi kuin katajan oksa" erikoisiin muotoihin. Lisätarkennuksena saattoi olla jokin ulkomuotoon tai asuinpaikkaan tai ikään viittava lisäke esim. "Ohan vanha -Antti"

Usein tarkennuksena venäläisittäin isännimeä. Esim. Simonovitsia vastaava "Simonpoika".

Venäläisissä asiakirjoissa nimi saattettiin venäläistää. Juhosta tulikin Ivan ja Kustaasta Gavrilov.

Kirkonkirjoissa käytettiin puolestaan saksalaisia (lähes latinaan vivahtavia) versioita: Teppo - Stephan, Kati - Cath, Matti - Matt

Ongelma tunnettiin myös armeijan piirissä v. 1919-1922 kun samannimisiä saattoi olla jopa 5 kpl:tta jotka olivat jopa samasta kylästä kotoisin.
Inkerin Rykmentin (Suomen valkoisen armeijan) miehistöluetteloissa lukee joidenkin samannimisten inkeriläisten kohdalla esim "Antti Karhu IV".

Mielenkiintoinen tuo miten naisia kutsuttiin. odotan mielenkiinnolla josko tämän palstan lukijat ovat asiaan kiinnittäeneet huomiota.

Inkeriläisnimistä on myös melko tuore väitöskirja:
Vera Lif: "Ingermanländarnas namnskick" (Uppsala).