Menimme tyhjätaskuina naimisiin täynnä tulevaisuuden suunnitelmia vuonna 82. Eräänä päivänä tuli mahdollisuus ostaa mieheni isän yritys ja neuvottelun jälkeen päätimme ottaa ison lainan ja heittäytyä yksityisyrittäjiksi.
Minä jäin kotiin kolmen lapsen kanssa ja sovimme suullisesti että mies tekee pitkää päivää yrityksessä ja minä teen hanttihommia jos lasten hoidolta ja kouluilta pystyn.
Elämä sujui ja liikeyritys kukoisti, kiitos mieheni ahkeruuden ja liikemiesvaiston. Minä hoidin kotia, puutarhaa, lapsia ja tein talvet töitä kouluavustajana koska työpäivät oli lyhyitä ja kesät vapaita. Mies tykkäsi kun koti, ruoka ja vaimo oli aina valmiina.
KUNNES 18 vuoden kuluttua eteeni tuotiin puolihuolimattomasti avioehtopaperi jolla minun avio-oikeuteni suljettiin miehen yritykseen kokonaan.Lainat vuosia sitten oli miheni nimissä vaikka minäkin osallistuin niiden maksamiseen kaikilla tuloillani.
NYT kaikki olikin miehen koska HÄN oli tehnyt työn ja MINÄ OLIN SAANUT olla VAIN kotona.Ihan kuin se olisi ollut tavoiteltu ammattini ja elämän urani.
Pää pyörällä olin avioehtopaperista enkä onneksi kirjoittanut nimeäni kun loukkaannuin niin.
Seuraavana päivänä selvisi että 20 vuotta nuorempi tyttönen oli iskenyt kiinni varakkaaseen mieheeni ja miehelle se oli menoa. Sehan oli sulka hattuun nelikymppiselle.
Minut olisi pienellä paperilla siirretty syrjään kuin käytetty rukkanen. Turha sanoakin varmaan että talomme oli myös firman nimissä. Minulle ei olisi jäänyt kuin vaatteet päälleni. Lapsetkin olivat jo teini-ikäisiä.
En onneksi kirjoittanut nimeäni koska se sai mieheni lykkäämään tosi suurta virheen tekoa ja tyttökin löysi ikäisensä poikaystävän.
Meille jäi ehjä perhe , lapsille koti ja paljon paljon keskustelemista.
Naiset pitäkää puolenne.
opettavainen tarina
60
6162
Vastaukset
- Paula25
Törkeää!! Voiko tuo olla totta?
Hyvä, että et allekirjoittanut!
Tuskin aivan täysillä se tyttönenkään on käynyt, mutta sinuna kyllä epäilisin miehesi puhtoisuutta! Olisi tehnyt tuollaisen tempun!!
Aiotko todella vielä jatkaa mokoman kanssa? Sinuna minä hankkisin eron ja osituksen, olet kyllä osallistunut omaisuuden hankkimiseen yhtä lailla.- vaimo82
Ei se ero ole aina oikea ratkaisu.
Kun on oltu 20 vuotta naimisissa ja nähty ja koettu kaikenlaista ei sitä eroa haeta kaikenmaailman tyttösten takia. Tiesin ettei ihastus kauaa kestä. Ymmärsin jopa miestäni joka oli polleana kuin riikinkukko nuoren tytön huomiosta. Ymmärtääkseni suhde ei kehittynyt muutamaa tapaamista, tekstiviestejä ja puhelinsoittoja kummoisemmaksi...oli siinä vanhalla miehellä jo jännitystä tarpeeksi.En väitä ettei se koskenut...koski niin saatanasti. Tunsin itseni vanhaksi ja väsyneeksi. Mutta oli pakko taistella ja yrittää jo lastenkin takia. Olimme heidät yhdessä hankkineet ja vastuu oli meillä kasvattaa heidät hyvässä kodissa. Kun toinen meistä ei sitä jaksanut minun piti jaksaa molenpien puolesta.
Jos olisin vaatinut itselleni heti rahaa ja eroa olisin pilannut 6:n ihmisen elämän. Tappelimme noin 2 vuotta kunnes asia rauhoittui. Mieheni rakastui minuun jotankin uudelleen. Tajusi että oli tekemässä todella typerän siirron. Olisi vaihtanut koko perheen ja elämäntyön parikymppisen hempukan ihailuun joka olisi kestänyt ehkä vuoden.
Ehkä tapaus vähän skarppasi minuakin. Aloin pitää itsestäni erilailla huolta.
Tapauksesta on jo 10 vuotta. Ja kaikki on edelleen hyvin. Sen opin että itse olen ainoa joka pitää minusta huolta. Loppukädessä.
Siksi kirjoitin tämän jutun että joku tajuaisi että ikuista rakkautta on olemassa. Joskus vain kohteet vaihtuu.
Pitäkää puolianne. - jaksamista...
vaimo82 kirjoitti:
Ei se ero ole aina oikea ratkaisu.
Kun on oltu 20 vuotta naimisissa ja nähty ja koettu kaikenlaista ei sitä eroa haeta kaikenmaailman tyttösten takia. Tiesin ettei ihastus kauaa kestä. Ymmärsin jopa miestäni joka oli polleana kuin riikinkukko nuoren tytön huomiosta. Ymmärtääkseni suhde ei kehittynyt muutamaa tapaamista, tekstiviestejä ja puhelinsoittoja kummoisemmaksi...oli siinä vanhalla miehellä jo jännitystä tarpeeksi.En väitä ettei se koskenut...koski niin saatanasti. Tunsin itseni vanhaksi ja väsyneeksi. Mutta oli pakko taistella ja yrittää jo lastenkin takia. Olimme heidät yhdessä hankkineet ja vastuu oli meillä kasvattaa heidät hyvässä kodissa. Kun toinen meistä ei sitä jaksanut minun piti jaksaa molenpien puolesta.
Jos olisin vaatinut itselleni heti rahaa ja eroa olisin pilannut 6:n ihmisen elämän. Tappelimme noin 2 vuotta kunnes asia rauhoittui. Mieheni rakastui minuun jotankin uudelleen. Tajusi että oli tekemässä todella typerän siirron. Olisi vaihtanut koko perheen ja elämäntyön parikymppisen hempukan ihailuun joka olisi kestänyt ehkä vuoden.
Ehkä tapaus vähän skarppasi minuakin. Aloin pitää itsestäni erilailla huolta.
Tapauksesta on jo 10 vuotta. Ja kaikki on edelleen hyvin. Sen opin että itse olen ainoa joka pitää minusta huolta. Loppukädessä.
Siksi kirjoitin tämän jutun että joku tajuaisi että ikuista rakkautta on olemassa. Joskus vain kohteet vaihtuu.
Pitäkää puolianne.Pyhä yksinkertaisuus sentäs kun vaimo-ihmiset ovat sinisilmäisiä otuksia. ymmärtääksesi suhde ei mennyt muutamaa tapaamista, tekstiviestejä ja puhelinsoittoja kummoisemmaksi?????
Vähänpä ymmärrät!
Muisteleppas kuinka Glintonillakaan ei seksisuhdetta siis ollut, sikari pimppiin vaan.
sadat ja taas sadat ukkomiehet valehtelevat päin naamaa, ja nuolaisevat kyllä pipsaa jos tilaisuuden vain siis saavat.
Olisipa miehesi vienyt koko omaisuutesikin...???
Mikäpä täydellisempi selkäänpuukotus olisikaan???
Mutta myönnettäköön että rangaistuksesi repii jo tajuntaa, en itse olisi keksinyt parempaa...!!!!
Pakoittaa mies elämään samassa tylsässä pystyynkuolleessa aviosuhteessa ainakin siis seuraavat kymmenenvuotta. - Nostan Hattua Sinulle. - alkuperäinen vaimo
jaksamista... kirjoitti:
Pyhä yksinkertaisuus sentäs kun vaimo-ihmiset ovat sinisilmäisiä otuksia. ymmärtääksesi suhde ei mennyt muutamaa tapaamista, tekstiviestejä ja puhelinsoittoja kummoisemmaksi?????
Vähänpä ymmärrät!
Muisteleppas kuinka Glintonillakaan ei seksisuhdetta siis ollut, sikari pimppiin vaan.
sadat ja taas sadat ukkomiehet valehtelevat päin naamaa, ja nuolaisevat kyllä pipsaa jos tilaisuuden vain siis saavat.
Olisipa miehesi vienyt koko omaisuutesikin...???
Mikäpä täydellisempi selkäänpuukotus olisikaan???
Mutta myönnettäköön että rangaistuksesi repii jo tajuntaa, en itse olisi keksinyt parempaa...!!!!
Pakoittaa mies elämään samassa tylsässä pystyynkuolleessa aviosuhteessa ainakin siis seuraavat kymmenenvuotta. - Nostan Hattua Sinulle.Kun on elänyt 46 vuotta ja aloittanut aviomiehensä kanssa seurustelun jo lukiossa tuntee toisensa kuin omat taskunsa.
Pieniä ihastumisia puolin ja toisin tulee elämän aikana. Se on kylmä tosi asia vaikka kuinka nuorena ajattelee että mihähän en ikinä petä... En ole ollut kukkanen minäkään mutta koskaan satunnainen tuttavuus ei ole kotiin kirjoitellut tai soitellut, ei koti elämää häirinnyt. Tämä mieheeni ihastunut typykkä oli todella röyhkeä niin kuin melko useat nykypäivän nuoret naiset ovat. Meilläkin oli ilmeisesti jokin otollinen aika avioliitossa toisen lipsua tieltä.
Olen kai aika pitkämielinen ihminen mutta minusta ei ihastumisten tai pienten "pimpsan nuolemisten" takia kannata lapsilta kotia rikkoa.
Yhteiselämää oli silloin takana 20 vuotta ja edessä päin toivottavasti 30 vuota. Pitää välillä ajatella järkevästikin eikä pelkästään tunteella ja omaa napaa tuijottaen.
Sitä paitsi rakastan miestäni ja olin valmis taistelemaan hänestä. Itse asiassa sen tyttösen karkoittamaiseen ei tarvittu minun puoleltani kuin tätimäinen nuuhtelu ja hänen äitinsä huolehti lopusta haukkumisesta.
Mieheni on ollut aika kilttiä poikaa sen jälkeen. Hävetti häntäkin, vanhaa miestä moinen pikkutytön kanssa pyöriminen.
Olkaa reippaita naiset ja pitäkää puolenne! - että liittosi kestää
alkuperäinen vaimo kirjoitti:
Kun on elänyt 46 vuotta ja aloittanut aviomiehensä kanssa seurustelun jo lukiossa tuntee toisensa kuin omat taskunsa.
Pieniä ihastumisia puolin ja toisin tulee elämän aikana. Se on kylmä tosi asia vaikka kuinka nuorena ajattelee että mihähän en ikinä petä... En ole ollut kukkanen minäkään mutta koskaan satunnainen tuttavuus ei ole kotiin kirjoitellut tai soitellut, ei koti elämää häirinnyt. Tämä mieheeni ihastunut typykkä oli todella röyhkeä niin kuin melko useat nykypäivän nuoret naiset ovat. Meilläkin oli ilmeisesti jokin otollinen aika avioliitossa toisen lipsua tieltä.
Olen kai aika pitkämielinen ihminen mutta minusta ei ihastumisten tai pienten "pimpsan nuolemisten" takia kannata lapsilta kotia rikkoa.
Yhteiselämää oli silloin takana 20 vuotta ja edessä päin toivottavasti 30 vuota. Pitää välillä ajatella järkevästikin eikä pelkästään tunteella ja omaa napaa tuijottaen.
Sitä paitsi rakastan miestäni ja olin valmis taistelemaan hänestä. Itse asiassa sen tyttösen karkoittamaiseen ei tarvittu minun puoleltani kuin tätimäinen nuuhtelu ja hänen äitinsä huolehti lopusta haukkumisesta.
Mieheni on ollut aika kilttiä poikaa sen jälkeen. Hävetti häntäkin, vanhaa miestä moinen pikkutytön kanssa pyöriminen.
Olkaa reippaita naiset ja pitäkää puolenne!Jos kerta kaikenlaiset pimppien nuolemisetkaan ei sitä horjuta, onneksi olkoon!
Onhan se varmasti sitten jopa onnellinenkin, Miehesi puoleltakin, vaikka sitä ensin epäilin.
Tietää hän ainakin ettei onnistu tekemään mitään mitä ei anteeksi siis saa. Takuu varmasti vieraissa edelleen juoksee, mutta sehän ei siis haittaa.
Ei voi kun ihailla noin idiootti vahvaa liittoa.
Toivottavasti lapset KUNNIOITTAVAT isäänsä, sillä tiedäthän että lapset tajuavat asioita paljon enemmän kuin äidilleen kertovat.
Varsinkin kun tälläiset nuoret hävyttömät tytöt leveilevät niillä vanhoita miehiltä saamilla materia hyödykkeillä ympäri kylilä. Joskus lapsita on raskasta olla koko kylän juoru aihe. Mutta eihän teillä. Sitä paitsi tästähän saavat teidänkin lapset hyvän käyttäytymismallin. jakelevat ympäri kyliä. sekä pojat että tytöt. sallittua kun on ja hyväksyttävää. Jaa sinäkö? no sinä voit jatkaa hampaittesi kiristelyä. Sehän jo sujuu...... - alkuper.
että liittosi kestää kirjoitti:
Jos kerta kaikenlaiset pimppien nuolemisetkaan ei sitä horjuta, onneksi olkoon!
Onhan se varmasti sitten jopa onnellinenkin, Miehesi puoleltakin, vaikka sitä ensin epäilin.
Tietää hän ainakin ettei onnistu tekemään mitään mitä ei anteeksi siis saa. Takuu varmasti vieraissa edelleen juoksee, mutta sehän ei siis haittaa.
Ei voi kun ihailla noin idiootti vahvaa liittoa.
Toivottavasti lapset KUNNIOITTAVAT isäänsä, sillä tiedäthän että lapset tajuavat asioita paljon enemmän kuin äidilleen kertovat.
Varsinkin kun tälläiset nuoret hävyttömät tytöt leveilevät niillä vanhoita miehiltä saamilla materia hyödykkeillä ympäri kylilä. Joskus lapsita on raskasta olla koko kylän juoru aihe. Mutta eihän teillä. Sitä paitsi tästähän saavat teidänkin lapset hyvän käyttäytymismallin. jakelevat ympäri kyliä. sekä pojat että tytöt. sallittua kun on ja hyväksyttävää. Jaa sinäkö? no sinä voit jatkaa hampaittesi kiristelyä. Sehän jo sujuu......Ei osunut eikä uponnut koitoksesi loukata.
Tapauksesta on , niin kuin kirjoitin, melkein 10 vuotta aikaa. eikä lapset muista siitä mitään. joten voit olla huoleti ei tyttäreni jakele ympäri kylää.
Yhtä asiaa et vielä keksinyt: Minähän voin olla itse myös kylän jakorasia. Koitapa keksiä siitä aiheesta jotain loukkaavaa
kirjoittamista. Ehkä se onkin mieheni joka tässä kärsii ja ketä petetään. Heh.
Alkuperäinen kirjoitukseni pointti oli varoittaa naisia allekirjoittamasta avioehtoa avioliiton kestettyä jo vuosia. Hetken hurma voi olla koko perheen turma. - hmmmm
alkuperäinen vaimo kirjoitti:
Kun on elänyt 46 vuotta ja aloittanut aviomiehensä kanssa seurustelun jo lukiossa tuntee toisensa kuin omat taskunsa.
Pieniä ihastumisia puolin ja toisin tulee elämän aikana. Se on kylmä tosi asia vaikka kuinka nuorena ajattelee että mihähän en ikinä petä... En ole ollut kukkanen minäkään mutta koskaan satunnainen tuttavuus ei ole kotiin kirjoitellut tai soitellut, ei koti elämää häirinnyt. Tämä mieheeni ihastunut typykkä oli todella röyhkeä niin kuin melko useat nykypäivän nuoret naiset ovat. Meilläkin oli ilmeisesti jokin otollinen aika avioliitossa toisen lipsua tieltä.
Olen kai aika pitkämielinen ihminen mutta minusta ei ihastumisten tai pienten "pimpsan nuolemisten" takia kannata lapsilta kotia rikkoa.
Yhteiselämää oli silloin takana 20 vuotta ja edessä päin toivottavasti 30 vuota. Pitää välillä ajatella järkevästikin eikä pelkästään tunteella ja omaa napaa tuijottaen.
Sitä paitsi rakastan miestäni ja olin valmis taistelemaan hänestä. Itse asiassa sen tyttösen karkoittamaiseen ei tarvittu minun puoleltani kuin tätimäinen nuuhtelu ja hänen äitinsä huolehti lopusta haukkumisesta.
Mieheni on ollut aika kilttiä poikaa sen jälkeen. Hävetti häntäkin, vanhaa miestä moinen pikkutytön kanssa pyöriminen.
Olkaa reippaita naiset ja pitäkää puolenne!Haukut miestäsi vanhaksi mieheksi, miehesi oli valmis ottamaan ja jättämään sinut ja viemään vielä osuutesi firmaan ynnä muuhun.
Ja sinä täällä netissä vain solvaat sitä nuorta tyttöstä ja samalla teet itsestäsi pellen.
Se on kiva aina kun kuulee vain kolikon toisen puolen tarinan.
Taidat itse pettää itseäsi. Katkeroitunut nainen. - kirjoittamaan :)
että liittosi kestää kirjoitti:
Jos kerta kaikenlaiset pimppien nuolemisetkaan ei sitä horjuta, onneksi olkoon!
Onhan se varmasti sitten jopa onnellinenkin, Miehesi puoleltakin, vaikka sitä ensin epäilin.
Tietää hän ainakin ettei onnistu tekemään mitään mitä ei anteeksi siis saa. Takuu varmasti vieraissa edelleen juoksee, mutta sehän ei siis haittaa.
Ei voi kun ihailla noin idiootti vahvaa liittoa.
Toivottavasti lapset KUNNIOITTAVAT isäänsä, sillä tiedäthän että lapset tajuavat asioita paljon enemmän kuin äidilleen kertovat.
Varsinkin kun tälläiset nuoret hävyttömät tytöt leveilevät niillä vanhoita miehiltä saamilla materia hyödykkeillä ympäri kylilä. Joskus lapsita on raskasta olla koko kylän juoru aihe. Mutta eihän teillä. Sitä paitsi tästähän saavat teidänkin lapset hyvän käyttäytymismallin. jakelevat ympäri kyliä. sekä pojat että tytöt. sallittua kun on ja hyväksyttävää. Jaa sinäkö? no sinä voit jatkaa hampaittesi kiristelyä. Sehän jo sujuu......Ei millään pahalla, mutta opettele kirjoittamaan hieman sujuvammin. Vaikea saada selkoa tekstistäsi ;)
- opettele_lukemaan
kirjoittamaan :) kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta opettele kirjoittamaan hieman sujuvammin. Vaikea saada selkoa tekstistäsi ;)
Ekaks vaikka tavaamalla...
- mieltä.......
hmmmm kirjoitti:
Haukut miestäsi vanhaksi mieheksi, miehesi oli valmis ottamaan ja jättämään sinut ja viemään vielä osuutesi firmaan ynnä muuhun.
Ja sinä täällä netissä vain solvaat sitä nuorta tyttöstä ja samalla teet itsestäsi pellen.
Se on kiva aina kun kuulee vain kolikon toisen puolen tarinan.
Taidat itse pettää itseäsi. Katkeroitunut nainen.HYVÄ HYVÄ....
- ensi ihastuksensa
alkuperäinen vaimo kirjoitti:
Kun on elänyt 46 vuotta ja aloittanut aviomiehensä kanssa seurustelun jo lukiossa tuntee toisensa kuin omat taskunsa.
Pieniä ihastumisia puolin ja toisin tulee elämän aikana. Se on kylmä tosi asia vaikka kuinka nuorena ajattelee että mihähän en ikinä petä... En ole ollut kukkanen minäkään mutta koskaan satunnainen tuttavuus ei ole kotiin kirjoitellut tai soitellut, ei koti elämää häirinnyt. Tämä mieheeni ihastunut typykkä oli todella röyhkeä niin kuin melko useat nykypäivän nuoret naiset ovat. Meilläkin oli ilmeisesti jokin otollinen aika avioliitossa toisen lipsua tieltä.
Olen kai aika pitkämielinen ihminen mutta minusta ei ihastumisten tai pienten "pimpsan nuolemisten" takia kannata lapsilta kotia rikkoa.
Yhteiselämää oli silloin takana 20 vuotta ja edessä päin toivottavasti 30 vuota. Pitää välillä ajatella järkevästikin eikä pelkästään tunteella ja omaa napaa tuijottaen.
Sitä paitsi rakastan miestäni ja olin valmis taistelemaan hänestä. Itse asiassa sen tyttösen karkoittamaiseen ei tarvittu minun puoleltani kuin tätimäinen nuuhtelu ja hänen äitinsä huolehti lopusta haukkumisesta.
Mieheni on ollut aika kilttiä poikaa sen jälkeen. Hävetti häntäkin, vanhaa miestä moinen pikkutytön kanssa pyöriminen.
Olkaa reippaita naiset ja pitäkää puolenne!kanssa jo myös 30 vuotta, mutta mikäli hän tekisi minulle samoin, kuin sinulle on tehty, niin jättäisin välittömästi.
Tiedän mitä on tulla petetyksi, mutta sitä en voisi hyväksyä, että yritetään vielä tämänlisäksi puukottaa selkään ja tehdä toiselle siten kuten sinulle on tehty.
Ei miehesi sinua rakasta, koska näin omaisuutesi ja perusturvallisuutesikin yritti viedä. Hän jäi luoksesi vain ja ainoastaan sen vuoksi, että et hajoita kaikkea ja ota sinulle kuuluvaa omaisuuttasi. Luultavasti hän jatkaa myös samoja touhuja sinun tietämättäsi ja vain paremmin pimittäen ne.
Olen samaa mieltä kanssasi, että avioehdon ollessa kyseessä jäävät varsinkin naiset hyvin ahtaalle vuosien raadannan jälkeen joutuvat liitosta pihalle ilman mitään korvausta. - ...Jonne Aaronilla
ensi ihastuksensa kirjoitti:
kanssa jo myös 30 vuotta, mutta mikäli hän tekisi minulle samoin, kuin sinulle on tehty, niin jättäisin välittömästi.
Tiedän mitä on tulla petetyksi, mutta sitä en voisi hyväksyä, että yritetään vielä tämänlisäksi puukottaa selkään ja tehdä toiselle siten kuten sinulle on tehty.
Ei miehesi sinua rakasta, koska näin omaisuutesi ja perusturvallisuutesikin yritti viedä. Hän jäi luoksesi vain ja ainoastaan sen vuoksi, että et hajoita kaikkea ja ota sinulle kuuluvaa omaisuuttasi. Luultavasti hän jatkaa myös samoja touhuja sinun tietämättäsi ja vain paremmin pimittäen ne.
Olen samaa mieltä kanssasi, että avioehdon ollessa kyseessä jäävät varsinkin naiset hyvin ahtaalle vuosien raadannan jälkeen joutuvat liitosta pihalle ilman mitään korvausta.Olen pahoillani että minun tarvii tyrmätä oletuksesi.Ei kaikki petä KOKO ajan.
Jos sinulle kävisi noin...luulen ettet ihan heti keräisi kimpsujasi...tai jos keräisit, sinun olisi jo kiiruusti mietittävä onko suhteessanne kaikki hyvin jos siitä lähteminen olisi noin helppoa...
ps. Onko sinulla joku uusi mies katsottuna?
- et kirjoittanut mitään nimm...
mutta MINÄ en tuollaisen miehen kanssa eläisi enää päivääkään ja kun lapsetkin on jo isot niin potkaise ukko pihalle.JOs kerran hässii nuorta "pikkupimua" tekee taatusti toistekin,surullista mutta totta.
- Anteeksi pitää antaa
Kuules kyllä niitä heikkoja hetkiä voi sattua ihan kenelle tahansa pitkän suhteen aikana. Aina ei jaksa huomioida kumppaniaan niin viimeisen päälle etteikö kömmähdyksiä voisi sattua. Ilmeisesti itselläsi ei ole ollut ikinä pitkää suhdetta niin et voi kuvitellakkaan sitä että joskus on hyvä mennä itseensäkkin ja parempi antaa anteeksi kuin repiä kaikki hajalle. Ihmisiähän me kaikki olemme vaan, ei sen kummempia. (Kaikki erehtyy joskus, ei niin täydellistä liittoa olekkaan)
Alkuperäinen kirjoittaja teki mielestäni viisaasti kun epäili miksi nyt yht äkkiä tuotiin avioehdot eteen kun ei niitä oltu tehty yritystä heti perustettaessa. Tarttui ongelmiin ja selvitti ne. Yleensähän yritys jos se on vain toisen niin heti suojataan avioehdoilla ettei se kaadu avioeroon. Jos siihen kummatkin lyö kortensa tavalla tai toisella niin avioehdon teetättäminen myöhemmin vasta eron partaalla olisi ihan hullua.
Kyllä niitä onnenonkijoita riittää varmasti pilvin pimein perheitä rikkoon jos vaan joku seesteinen rako parin yhteiseloon tulee ja tuleehan se jokaisessa pitkässä suhteessa aivan varmasti jokaiselle.
Eikös se kohtuullistamis juttu päde, sillä uskon vaikka olisi avioehtokin niin vaimo tuskin olisi tyhjin käsin lähtenyt, kuitit vielä jos tallessa kaikesta osallistumisesta. Ja noin pitkässä liitossa tuskin kuittejakaan olisi tarvinnut. - pitkä liitto
Anteeksi pitää antaa kirjoitti:
Kuules kyllä niitä heikkoja hetkiä voi sattua ihan kenelle tahansa pitkän suhteen aikana. Aina ei jaksa huomioida kumppaniaan niin viimeisen päälle etteikö kömmähdyksiä voisi sattua. Ilmeisesti itselläsi ei ole ollut ikinä pitkää suhdetta niin et voi kuvitellakkaan sitä että joskus on hyvä mennä itseensäkkin ja parempi antaa anteeksi kuin repiä kaikki hajalle. Ihmisiähän me kaikki olemme vaan, ei sen kummempia. (Kaikki erehtyy joskus, ei niin täydellistä liittoa olekkaan)
Alkuperäinen kirjoittaja teki mielestäni viisaasti kun epäili miksi nyt yht äkkiä tuotiin avioehdot eteen kun ei niitä oltu tehty yritystä heti perustettaessa. Tarttui ongelmiin ja selvitti ne. Yleensähän yritys jos se on vain toisen niin heti suojataan avioehdoilla ettei se kaadu avioeroon. Jos siihen kummatkin lyö kortensa tavalla tai toisella niin avioehdon teetättäminen myöhemmin vasta eron partaalla olisi ihan hullua.
Kyllä niitä onnenonkijoita riittää varmasti pilvin pimein perheitä rikkoon jos vaan joku seesteinen rako parin yhteiseloon tulee ja tuleehan se jokaisessa pitkässä suhteessa aivan varmasti jokaiselle.
Eikös se kohtuullistamis juttu päde, sillä uskon vaikka olisi avioehtokin niin vaimo tuskin olisi tyhjin käsin lähtenyt, kuitit vielä jos tallessa kaikesta osallistumisesta. Ja noin pitkässä liitossa tuskin kuittejakaan olisi tarvinnut.myös minulla ja 4 lasta samalle miehelle.Ja edelleenkään en alkaisi kattelemaan moista ukkoa joka käy vieraissa.En edes lasten takia.
- Tyttis27
Anteeksi pitää antaa kirjoitti:
Kuules kyllä niitä heikkoja hetkiä voi sattua ihan kenelle tahansa pitkän suhteen aikana. Aina ei jaksa huomioida kumppaniaan niin viimeisen päälle etteikö kömmähdyksiä voisi sattua. Ilmeisesti itselläsi ei ole ollut ikinä pitkää suhdetta niin et voi kuvitellakkaan sitä että joskus on hyvä mennä itseensäkkin ja parempi antaa anteeksi kuin repiä kaikki hajalle. Ihmisiähän me kaikki olemme vaan, ei sen kummempia. (Kaikki erehtyy joskus, ei niin täydellistä liittoa olekkaan)
Alkuperäinen kirjoittaja teki mielestäni viisaasti kun epäili miksi nyt yht äkkiä tuotiin avioehdot eteen kun ei niitä oltu tehty yritystä heti perustettaessa. Tarttui ongelmiin ja selvitti ne. Yleensähän yritys jos se on vain toisen niin heti suojataan avioehdoilla ettei se kaadu avioeroon. Jos siihen kummatkin lyö kortensa tavalla tai toisella niin avioehdon teetättäminen myöhemmin vasta eron partaalla olisi ihan hullua.
Kyllä niitä onnenonkijoita riittää varmasti pilvin pimein perheitä rikkoon jos vaan joku seesteinen rako parin yhteiseloon tulee ja tuleehan se jokaisessa pitkässä suhteessa aivan varmasti jokaiselle.
Eikös se kohtuullistamis juttu päde, sillä uskon vaikka olisi avioehtokin niin vaimo tuskin olisi tyhjin käsin lähtenyt, kuitit vielä jos tallessa kaikesta osallistumisesta. Ja noin pitkässä liitossa tuskin kuittejakaan olisi tarvinnut.oli musta...siitä tunteesta voi päästä yli ajan kanssa. Mulla menis taas luotto mieheen ihan täysin siitä, että se yritti saada luopumaan avio-oikeudesta yritykseen jonkin naikkosen takia...eli itsekkäästi kääriä rahat itelleen ja että voisi tarpeen tullen hän jättää toisen ilman mitään yhteisestä omaisuudesta, jos häntä sattuu niin huvittamaan tehdä jonakin hetkenä.
Voi kuulkaamme me naiset, tarvii aina pyrkiä siihen tasa-arvoisuuteen. Itse töihin, jos mieskin töissä. Eikä jäädä ees miehen ehdottamana pitelemään kotia pystyssä, jotta mies pääsee tahkoamaan rahaa perheeseen. Varmaan se mies haluaa pönkittää omaa egoaan tai alistaa vaimoaan tollasella, että nainen elää miehen palkan turvin suurimmaksi osaksi. Erotilanteessa sitä sitten huomaa, ettei mies pakosta tajua yhtään että "jaa pitäiskö mukamas se oma puoliskos antaa...kukahan nää rahat on tienannu (mukamas yksin...eipä olis ollu samanlaista mahdollisuutta tehdä rahaa jos mies olis oman osansa kotihommista joutunu tekemään työnsä päälle).
Jos otetaan omaisuus puoliksi niin sitten asia ok. Tai että lasketaan jokin hyötyarvo sille, että jos nainen on ollut kotona vuosia lapsia hoitamassa.
- Jaana Kuikelo
Antaisin paljon saadakseni sinun luonteesi. Tällä hetkellä tunnen itseni melkoiseksi luuseriksi, sillä olen jättämässä mieheni jo pelkästään siksi, että hänen mielestään kaikki on hänen. Kuvioissa ei ole toisia naisia tai miehiä, mutta eipä kuvioissa ole enää meitä kahtakaan, parikymmentä vuotta aviossa ollutta entistä paria.
Minä en ymmärrä, miten sinä jaksoit ja miten jaksoit senkin jälkeen. Olen ilmeisesti itse vähän liian omanarvontuntoinen.
Enhän minä mieheni tekemisistä viime kädessä mitään tiedä, mutta sen tiedän, mitä näen. Enkä ole nähnyt rakkautta tai tunnetta niissä pitkään aikaan. Totuuden nimissä en tainnut nähdä sitä rakkautta koskaan, mutta olin niin sokaistunut omista tunteistani, että en välittänyt.
Mieheni on ollut kanssani jo pitkään vain lasten takia. Pitäisiköhän miehelle nostaa hattua siitä hyvästä? Eropuheita on ollut aiemminkin, eikä koskaan ole tullut esille, että mies haluaisi jatkaa avioliittoa siksi, tai edes osittain siksi, että haluaisi olla nimenomaan vaimonsa kanssa. Mieheni haluaa asua samassa talossa lastensa kanssa. Mieheni on myös niin ahnas, että ei halua jakaa omaisuutta, joten sekin pitää miehen ruodussa. Väitänpä, että minun miestäni ei kukaan tyttönen kaappaisi mukaansa, mutta kuka tahansa saisi kyllä matkaan setelitukkoa heiluttamalla. Että sellainen mies.
En. En kirjoittanut avioehtoa, kun sellainen joskus eteen tuotiin. Ensin mies oli työttömänä melkein kymmenen vuotta, ja kappas kun sai ensimmäisen työpaikan, oli tekemässä avioehtoa. Pöyristyttävää sekin, että ensin elää vaimonsa kustannuksella ja kun tulee vähän omaa rahaa, se on sitten ihan omaa.
Elettiin mekin parikymmentä vuotta yhteistaloutta. Miehen palkasta meni asunto- ja autokulut ja minun palkastani kaikki muut. Nyt mies jakaa omaisuutta: mikä on mennyt miehen palkasta on miehen ja mikä on mennyt vaimon palkasta, on naisen. Minulle jää siis jaettavaksi paskamakki ja kompostorin sisältö. Lisäksi saisin tietysti ne lapsille jo pieneksi käyneet vaatteet. Mies on vieläpä niin jalo, että on luvannut, että saan toki ottaa omat vaatteeni mukaani.
Ai niin ja astiat.
Ja miehelle jää vain omakotitalo, kesämökki ja auto. Eikö olekin anteliasta?
Ei se niin ihme olekaan, että naiset aina putsaavat miehen lähtiessään. Mutta putsaaminen onkin jotain ihan muuta kuin olen koskaan luullut.
Minusta ei olisi antamaan anteeksi. Elämä olisi paljon helpompaa, jos voisikin antaa toisen olla ja elää tavallaan ja sitten olisi itse vain välittämättä siitä.
Jaksan kyllä uskoa silti, että jossain on mies, jolle minulla ei olisi niin paljon anteeksiannettavaa. Tällä hetkellä tosin sanoisin jokaiselle vastaantulevalle miehelle, että äkkiä jalat alle ja juokse pois, sillä minulle on arvovaltaisesta suusta (mieheni) ilmoitettu, että minulla on vikaa päässä, koska jätän niin hyvän miehen, ettei toista tilalle tule ikinä.
Elämää tämäkin.- Et välittänyt
"Enhän minä mieheni tekemisistä viime kädessä mitään tiedä, mutta sen tiedän, mitä näen. Enkä ole nähnyt rakkautta tai tunnetta niissä pitkään aikaan. Totuuden nimissä en tainnut nähdä sitä rakkautta koskaan, mutta olin niin sokaistunut omista tunteistani, että en välittänyt."
Kuules kaikilla meillä on vikaa päässä, eniten niillä jotka ei huomaa omia vikojaan. Ja tarvitaanhan meitä "vikapäisiä" aina että jotkut tuntevat olevansa "täyspäisiä"! No ihan hyvä huomata totuus joskus kuin ei milloinkaan sillä niitäkin on valitettavasti paljon.
Tapauksia on niin erilaisia, korjattavia ja ei korjattavia. Minulla kahdenkymmenen vuoden liitto ja enkä kyllä sitä tuhoisi yhden hairahtamisen perusteella sillä sehän voisi käydä minullekkin jos oikein otolliset puitteet olisi. Mistä minä tiedän etten itsekkin hairahtuisi ja jos katuisin niin kamalaa jos sen takia kaikki rakennettu häviää kuin tuhka tuuleen.
Ahneudella ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa ja jos suhde on perustunut vain toisesta hyötymiseen ja ahnehtimiseen niin silloinhan se ero on edessä ennemmin tai myöhemmin.
kysympä vaan että oletko ottanut jonkun miehen ja rakastunut siihen alunperinkään ajattelematta onko se mies koskaan todella ollut rakastunut sinuun? Itse hain sellaista miestä joka vähän juoksi perässä, ihan heti antautumatta. Siis otin sellaisen miehen joka oli minusta kiinnostunut eikä päinvastoin niin että olsin itse metsästänyt kiinnostamaani miestä.
Olen sitä mieltä että miehen pitää antaa valita nainen eikä päinvastoin. Sellaiset suhteet eivät kestä jossa nainen on valinnut miehen, sillä sellainen mies ei koskaan rakasta/palvo sitä naista jonka on joku vaan ottanut.
Minä en ota koskaan ketään vaan annan halukkaan miehen juosta perässä jos haluaa mutta sisarellani oli ottamis tyyli ja hän ei koskaan saanut rakkautta niiltä haluamiltaan tyypeiltä. Hän rakastui aina sellaisiin joilta ei vastarakkautta tullut mutta kyllä hyväksikäyttivät niin paljon kuin kerkesivät. - Jaana Kuikelo
Et välittänyt kirjoitti:
"Enhän minä mieheni tekemisistä viime kädessä mitään tiedä, mutta sen tiedän, mitä näen. Enkä ole nähnyt rakkautta tai tunnetta niissä pitkään aikaan. Totuuden nimissä en tainnut nähdä sitä rakkautta koskaan, mutta olin niin sokaistunut omista tunteistani, että en välittänyt."
Kuules kaikilla meillä on vikaa päässä, eniten niillä jotka ei huomaa omia vikojaan. Ja tarvitaanhan meitä "vikapäisiä" aina että jotkut tuntevat olevansa "täyspäisiä"! No ihan hyvä huomata totuus joskus kuin ei milloinkaan sillä niitäkin on valitettavasti paljon.
Tapauksia on niin erilaisia, korjattavia ja ei korjattavia. Minulla kahdenkymmenen vuoden liitto ja enkä kyllä sitä tuhoisi yhden hairahtamisen perusteella sillä sehän voisi käydä minullekkin jos oikein otolliset puitteet olisi. Mistä minä tiedän etten itsekkin hairahtuisi ja jos katuisin niin kamalaa jos sen takia kaikki rakennettu häviää kuin tuhka tuuleen.
Ahneudella ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa ja jos suhde on perustunut vain toisesta hyötymiseen ja ahnehtimiseen niin silloinhan se ero on edessä ennemmin tai myöhemmin.
kysympä vaan että oletko ottanut jonkun miehen ja rakastunut siihen alunperinkään ajattelematta onko se mies koskaan todella ollut rakastunut sinuun? Itse hain sellaista miestä joka vähän juoksi perässä, ihan heti antautumatta. Siis otin sellaisen miehen joka oli minusta kiinnostunut eikä päinvastoin niin että olsin itse metsästänyt kiinnostamaani miestä.
Olen sitä mieltä että miehen pitää antaa valita nainen eikä päinvastoin. Sellaiset suhteet eivät kestä jossa nainen on valinnut miehen, sillä sellainen mies ei koskaan rakasta/palvo sitä naista jonka on joku vaan ottanut.
Minä en ota koskaan ketään vaan annan halukkaan miehen juosta perässä jos haluaa mutta sisarellani oli ottamis tyyli ja hän ei koskaan saanut rakkautta niiltä haluamiltaan tyypeiltä. Hän rakastui aina sellaisiin joilta ei vastarakkautta tullut mutta kyllä hyväksikäyttivät niin paljon kuin kerkesivät.Osuit ihan nappiin!
Kaikkien yhteisten vuosien ajan olen kärsinyt ja itkenyt sitä, että en ole miehelle se "ykkönen". Ja se näkyy kaikessa siinä, miten mies minua on eri tilanteissa kohdellut. Minä en ole häneen verrattuna mitään, jos miestäni on kuunteleminen. Eikä kysymys ole tekemisistäni tai olemisestani vaan en koskaan tule olemaan miehelleni mitään. Tämä ei nyt ole itsesääliä, vaan totuus, johon minua on manipuloitu jo kauan.
Tällaisissa suhteissa nainen on yleensä vahvempi, niin meilläkin tavallaan. Vaikka itsenäinen ja nykyaikainen nainen olenkin, en halua olla parisuhteessa se perheen pää. Haluaisin välillä olla vain nainen, ja toivoisin mieheni olevan välillä se, jolta minäkin voisin kysyä neuvoa ja johon voisin turvata. Ajatella, että tuon nallekarhun sylissä olen turvassa kaikelta. Nyt jos sota tulisi, saisin seistä mieheni edessä, ettei pötki rajalla pakoon ja hoitaa sitten koko sodan itse.
Johonkinhan se mieskin minua jossain vaiheessa tarvitsi, koska jäi. Minä olin ainakin hyvä kulissi. Hyvännäköinen, fiksu, koulutettu ja määrätietoinen nainen, jonka kanssa asiat hoituu - ja sitten näyttää itsekin tehokkaalta ja aikaansaavalta.
Nuoruuden lämmittelyajo on kuitenkin nyt takana päin. Toivottavasti olen oppinut siitä jotain. Ainakin olen oppinut olemaan ottamatta. ;)) - M.Kölli
Jaana Kuikelo kirjoitti:
Osuit ihan nappiin!
Kaikkien yhteisten vuosien ajan olen kärsinyt ja itkenyt sitä, että en ole miehelle se "ykkönen". Ja se näkyy kaikessa siinä, miten mies minua on eri tilanteissa kohdellut. Minä en ole häneen verrattuna mitään, jos miestäni on kuunteleminen. Eikä kysymys ole tekemisistäni tai olemisestani vaan en koskaan tule olemaan miehelleni mitään. Tämä ei nyt ole itsesääliä, vaan totuus, johon minua on manipuloitu jo kauan.
Tällaisissa suhteissa nainen on yleensä vahvempi, niin meilläkin tavallaan. Vaikka itsenäinen ja nykyaikainen nainen olenkin, en halua olla parisuhteessa se perheen pää. Haluaisin välillä olla vain nainen, ja toivoisin mieheni olevan välillä se, jolta minäkin voisin kysyä neuvoa ja johon voisin turvata. Ajatella, että tuon nallekarhun sylissä olen turvassa kaikelta. Nyt jos sota tulisi, saisin seistä mieheni edessä, ettei pötki rajalla pakoon ja hoitaa sitten koko sodan itse.
Johonkinhan se mieskin minua jossain vaiheessa tarvitsi, koska jäi. Minä olin ainakin hyvä kulissi. Hyvännäköinen, fiksu, koulutettu ja määrätietoinen nainen, jonka kanssa asiat hoituu - ja sitten näyttää itsekin tehokkaalta ja aikaansaavalta.
Nuoruuden lämmittelyajo on kuitenkin nyt takana päin. Toivottavasti olen oppinut siitä jotain. Ainakin olen oppinut olemaan ottamatta. ;))Ensimmäisen kerran näen täällä sellaisia juttuja, jotka sopivat minunkin järkeen!
Avioehtosopimus jötetään allekirjoittamatta perheen kasassa pitämiseksi, eikä ahneudesta! 10 ja papukaijamerkki!
Moni muukin asia on mietitty rehellisesti tässä ketjussa, eikä vain tuoda ilmi naissukupuolen ylivertaista älyä ja humaanisuutta.
Sillä asenteella kun ei mielestäni perhettä pidä kasassa mikään. Sukupuolesta riippumatta.
Muutama ei tunnu haluavan edes sitä yrittää.
Vaatiiko järjen päähän kasvaminen kymmeniä vuosia? Kun mietin itseäni, niin taitaa olla.
Helpolla tästä elämästä ei selviä kukaan. Saati sitten luovuttajat, jotka eivät siedä yhtään mitään mikä ei ole mukavaa.
Joskus tuntuu, että kaikki alle viisikymppiset ovat säälittäviä, mutta ei meinannut olla riemullani rajoja, kun luin, että Kata Kärkkäinen oli suorittanut onnistuneesti mensan testit! Ihanaa olla joskus väärässä! Pani miettimään ,että mitä hittoja minä olen siitä naisesta koskaan mitään tiennytkään? En mitään.
Jossain vaiheessa minäkin olen oppinut nauttimaan elämän pienistä asioista. Sisäänajo suoritettu?
Mukavaa syksyä kaikille! - M.Kölli
M.Kölli kirjoitti:
Ensimmäisen kerran näen täällä sellaisia juttuja, jotka sopivat minunkin järkeen!
Avioehtosopimus jötetään allekirjoittamatta perheen kasassa pitämiseksi, eikä ahneudesta! 10 ja papukaijamerkki!
Moni muukin asia on mietitty rehellisesti tässä ketjussa, eikä vain tuoda ilmi naissukupuolen ylivertaista älyä ja humaanisuutta.
Sillä asenteella kun ei mielestäni perhettä pidä kasassa mikään. Sukupuolesta riippumatta.
Muutama ei tunnu haluavan edes sitä yrittää.
Vaatiiko järjen päähän kasvaminen kymmeniä vuosia? Kun mietin itseäni, niin taitaa olla.
Helpolla tästä elämästä ei selviä kukaan. Saati sitten luovuttajat, jotka eivät siedä yhtään mitään mikä ei ole mukavaa.
Joskus tuntuu, että kaikki alle viisikymppiset ovat säälittäviä, mutta ei meinannut olla riemullani rajoja, kun luin, että Kata Kärkkäinen oli suorittanut onnistuneesti mensan testit! Ihanaa olla joskus väärässä! Pani miettimään ,että mitä hittoja minä olen siitä naisesta koskaan mitään tiennytkään? En mitään.
Jossain vaiheessa minäkin olen oppinut nauttimaan elämän pienistä asioista. Sisäänajo suoritettu?
Mukavaa syksyä kaikille!Tässä kohdassa oli ennen avioeropalsta, ei avioehto...
Ilmankos ei ollut niin tulikivenkatkua ilmassa =)
Pitäkää siis huoli, että ette sinne eropalstalle koskaan päädykään! - alkuperäinen vaimo
M.Kölli kirjoitti:
Tässä kohdassa oli ennen avioeropalsta, ei avioehto...
Ilmankos ei ollut niin tulikivenkatkua ilmassa =)
Pitäkää siis huoli, että ette sinne eropalstalle koskaan päädykään!Kiva nähdä että on muitakin "rauhallisesti" elämän ottavia ihmisiä täällä.
Elämässä itsessäänkin on jo taiteilemista joten ei tosiaan kannata hankkia lisäharmeja vaan joskus täytyy ymmärtää sulkea silmät ja korvat.Ei elämä voi olla aina reilua vaikka se kivaa olisikin.
Eikä kaikki miehet petä tarkoituksella. Joskus vain tapahtuu lipsahduksia. Ihminen on vain ihminen heikkouksineen.
Olet oikeassa, pitää elää monta kymmentä vuotta ennen kuin tämän tajuaa. Mutta sitten elämä onkin paljon helpompaa ja ihanampaa.
Kaikkea hyvää sinulle M. - jako menee toisin
Avioliittolaki 13.6.1929/234, IV osa Omaisuuden ositus:
Osituksessa voidaan erottaa kaksi vaihetta, laskennallinen ja reaalinen vaihe. Laskennallisessa osituksessa määritetään kummankin osapuolen arvomääräinen osuus avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Pääsääntöisesti tämä on puolet avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteisestä säästöstä. Kummankin puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö tulee myös erikseen määrittää, jotta tasingonmaksuvelvollinen puoliso tiedettäisiin.
Säästöä määritettäessä puolison omaisuuden arvosta vähennetään puolison yksityiset velat. Puolisoiden yhteinen velka vähennetään kummankin puolison avio-oikeuden alaisesta säästöstä siinä suhteessa kuin velka puolisoiden kesken jakaantuu. Samoin yhteisissä nimissä oleva omaisuus jaetaan kummankin puolisoiden avio-oikeuden alaiseen säästöön omistuksen suhteessa.
Osituksen laskennallista vaihetta seuraa osituksen reaalinen vaihe, jossa puolisoille luovutetaan laskennallista arvomäärää vastaava omaisuus ja enemmän omistava puoliso joutuu suorittamaan tasinkoa vähemmän omistavalle. Tasinkoa suorittava saa määrätä, mitä omaisuutta hän tasinkona suorittaa tai hänellä on oikeus suorittaa tasinko rahana. Tasinko on avio-oikeuden toteuttamiseksi toiselle puolisolle suoritettava tasauserä. Puolisoiden yhteinen omaisuus on omaisuuden osituksessa taikka erottelussa vaadittaessa jaettava. - Tyttis27
oliskin miehes nimissä, niin uskon, ettet sä tänä päivänä ihan ilman mitään jää. Ota selvää tosta kohtuullistamisperiaatteesta, siitä mitä se pitää sisällään. Varmaan ainaki osan jos et ihan puolia sais. Kysy vaikka oikeusaputoimistosta, miten teidän omaisuus jaettaisiin, jos eroaisitte. Jos kerta oot elättäny perhettä palkkatuloilla miehen ollessa työttömänä kauan, niin varmaan siitäkin voidaan sua vähän hyvittää. Ihan hyvin voit ottaa etukäteen oikeutesi selville niin saat oikeaa asiatietoa siitä, mitä tapahtuu jos eropaperin täytät joskus.
- hmmmm
alkuperäinen vaimo kirjoitti:
Kiva nähdä että on muitakin "rauhallisesti" elämän ottavia ihmisiä täällä.
Elämässä itsessäänkin on jo taiteilemista joten ei tosiaan kannata hankkia lisäharmeja vaan joskus täytyy ymmärtää sulkea silmät ja korvat.Ei elämä voi olla aina reilua vaikka se kivaa olisikin.
Eikä kaikki miehet petä tarkoituksella. Joskus vain tapahtuu lipsahduksia. Ihminen on vain ihminen heikkouksineen.
Olet oikeassa, pitää elää monta kymmentä vuotta ennen kuin tämän tajuaa. Mutta sitten elämä onkin paljon helpompaa ja ihanampaa.
Kaikkea hyvää sinulle M.Niin mutta sinä olet kaiken antanut anteeksi miehellesi, mutta syytät sitä kolmatta osapuolta. Tsot tsot. Ymmärräthän, ettei kukaan sodi yksin ? Tyypillinen naisen tarina... Toinen nainen paha, oma mies ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan syyllinen mihinkään, vaan joutui tuon toisen naisen viettelemäksi. Hempukka, mikä lie tytöntyllerö.
Ilman muuta kannattaa haukkua sitä kolmatta osapuolta, jos se vain tuo itselle hyvän mielen.
Vaan alkuperäinen, etkö ymmärrä, kun miehesi teki sen kerran, niin tokihan hän tekee sen toisenkin kerran. Kynnys on nyt jo ylitetty. Ja varmasti osaa luvata ja liverrellä tuhat kaunista ja ihanaa sanaa... - alkuper
hmmmm kirjoitti:
Niin mutta sinä olet kaiken antanut anteeksi miehellesi, mutta syytät sitä kolmatta osapuolta. Tsot tsot. Ymmärräthän, ettei kukaan sodi yksin ? Tyypillinen naisen tarina... Toinen nainen paha, oma mies ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan syyllinen mihinkään, vaan joutui tuon toisen naisen viettelemäksi. Hempukka, mikä lie tytöntyllerö.
Ilman muuta kannattaa haukkua sitä kolmatta osapuolta, jos se vain tuo itselle hyvän mielen.
Vaan alkuperäinen, etkö ymmärrä, kun miehesi teki sen kerran, niin tokihan hän tekee sen toisenkin kerran. Kynnys on nyt jo ylitetty. Ja varmasti osaa luvata ja liverrellä tuhat kaunista ja ihanaa sanaa...Kerta vielä: tapauksesta on jo KYMMENEN vuotta. Se jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Menty ja tultu yhdessä ja erikseen. Juteltu tuo asia selväksi. Ja muitakin murheita on ollut. Ja iloja. JA totta kai omalle rakkaalle antaa helpommin anteeksi. Ei omaa lastaakaan hylkää vaikka joutuu vaälillä kiperiinkin tilanteisiin . Eihän?
Kun on 30 vuotta yhdessä niin asiat saavat eri merkityksen. Ymmärrätte joskus.
Älkää nyt koko ajan yrittäkö tolkuttaa minulle että avioliittoni on tuhoon tuomittu. Jos se on kestänyt jo 20 vuotta kai tästä jotenkin selvitään eteenkin päin.
Sitä paitsi me olemme tilanteeseemme tyytyväisiä. Se riittää. - alkuper
Tyttis27 kirjoitti:
oliskin miehes nimissä, niin uskon, ettet sä tänä päivänä ihan ilman mitään jää. Ota selvää tosta kohtuullistamisperiaatteesta, siitä mitä se pitää sisällään. Varmaan ainaki osan jos et ihan puolia sais. Kysy vaikka oikeusaputoimistosta, miten teidän omaisuus jaettaisiin, jos eroaisitte. Jos kerta oot elättäny perhettä palkkatuloilla miehen ollessa työttömänä kauan, niin varmaan siitäkin voidaan sua vähän hyvittää. Ihan hyvin voit ottaa etukäteen oikeutesi selville niin saat oikeaa asiatietoa siitä, mitä tapahtuu jos eropaperin täytät joskus.
Tuntuu jo että joudun puolustelemaan miestäni ja itseäni teitä vieraita vastaan koko ajan.Tosi on että teen itsestäni pellen.
Tosi asia on että mieheni yritti lakimiehensä kehóituksesta suojata avioehdolla omaisuutensa mahdollista avioeron takia. Pointtini oli neuvoa että älkää allekirjoittako hetken mielijohdosta.Tilanteet muuttuu.Kaksikymppinen ihminen ajattelee erilailla kuin 4kymppinen.
.
Kuka teistä muuten ei ole koskaan pettänyt miestään tai vaimoaan ihastumalla muihin jos suhde on kestänyt 15.20 vuotta???? Minä ainakin olen ja mieheni minua. Mutta aamulla olen yöksi viimeistään kotiin tullut. Niin on miehenikin.
Elämä on raadollista ja ongelmia tulee. Me olemme mieheni kanssa ylpeitä siitä että olemme vaikeudet voittaneet. En väitä ettei uusia tule mutta viime vuodet olemme olleet oikein onnellisia.
Ja jos jotakuta nyt lohduttaa olen ollut tästä vanhasta tapahtumasta aikanani hyvin hyvin masentunut ja itkenyt yökausia sitä mutta aika on parantanut haavat.Mieheni on pyytänyt anteeksi ja kärsinyt vuosia piikittelystäni mutta kuten sanoin : aikaa kun kuluu tarpeeksi ei enää jaksa tapella.
keski-iässä on se ihana puoli että osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Jos joku nyt ei usko tavallliseen kestävään avioliittoon en voi mitään. - Jaana Kuikelo
Tyttis27 kirjoitti:
oliskin miehes nimissä, niin uskon, ettet sä tänä päivänä ihan ilman mitään jää. Ota selvää tosta kohtuullistamisperiaatteesta, siitä mitä se pitää sisällään. Varmaan ainaki osan jos et ihan puolia sais. Kysy vaikka oikeusaputoimistosta, miten teidän omaisuus jaettaisiin, jos eroaisitte. Jos kerta oot elättäny perhettä palkkatuloilla miehen ollessa työttömänä kauan, niin varmaan siitäkin voidaan sua vähän hyvittää. Ihan hyvin voit ottaa etukäteen oikeutesi selville niin saat oikeaa asiatietoa siitä, mitä tapahtuu jos eropaperin täytät joskus.
Kiitos neuvoista, mutta kaikki on hyvin. Se oli vain mieheni mielipide, että omaisuus on hänen. Hän pitää itseään anteliaan, kun antaa henkilökohtaiset vaatteet ja astiat mukaani. Virallisesti kaikki on 50-50, joten jako-ongelmia ei juridisesti tule. Vapaaehtoisesti mies ei anna mitään, joten riitaa tulee.
Eropaperit on jo kirjoitettu ja lähtölaskenta alkanut. Ikävää, mutta ihanaa! - Justiina
Et välittänyt kirjoitti:
"Enhän minä mieheni tekemisistä viime kädessä mitään tiedä, mutta sen tiedän, mitä näen. Enkä ole nähnyt rakkautta tai tunnetta niissä pitkään aikaan. Totuuden nimissä en tainnut nähdä sitä rakkautta koskaan, mutta olin niin sokaistunut omista tunteistani, että en välittänyt."
Kuules kaikilla meillä on vikaa päässä, eniten niillä jotka ei huomaa omia vikojaan. Ja tarvitaanhan meitä "vikapäisiä" aina että jotkut tuntevat olevansa "täyspäisiä"! No ihan hyvä huomata totuus joskus kuin ei milloinkaan sillä niitäkin on valitettavasti paljon.
Tapauksia on niin erilaisia, korjattavia ja ei korjattavia. Minulla kahdenkymmenen vuoden liitto ja enkä kyllä sitä tuhoisi yhden hairahtamisen perusteella sillä sehän voisi käydä minullekkin jos oikein otolliset puitteet olisi. Mistä minä tiedän etten itsekkin hairahtuisi ja jos katuisin niin kamalaa jos sen takia kaikki rakennettu häviää kuin tuhka tuuleen.
Ahneudella ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa ja jos suhde on perustunut vain toisesta hyötymiseen ja ahnehtimiseen niin silloinhan se ero on edessä ennemmin tai myöhemmin.
kysympä vaan että oletko ottanut jonkun miehen ja rakastunut siihen alunperinkään ajattelematta onko se mies koskaan todella ollut rakastunut sinuun? Itse hain sellaista miestä joka vähän juoksi perässä, ihan heti antautumatta. Siis otin sellaisen miehen joka oli minusta kiinnostunut eikä päinvastoin niin että olsin itse metsästänyt kiinnostamaani miestä.
Olen sitä mieltä että miehen pitää antaa valita nainen eikä päinvastoin. Sellaiset suhteet eivät kestä jossa nainen on valinnut miehen, sillä sellainen mies ei koskaan rakasta/palvo sitä naista jonka on joku vaan ottanut.
Minä en ota koskaan ketään vaan annan halukkaan miehen juosta perässä jos haluaa mutta sisarellani oli ottamis tyyli ja hän ei koskaan saanut rakkautta niiltä haluamiltaan tyypeiltä. Hän rakastui aina sellaisiin joilta ei vastarakkautta tullut mutta kyllä hyväksikäyttivät niin paljon kuin kerkesivät.joo!
"Siis otin sellaisen miehen joka oli minusta kiinnostunut..." Nyt ymmärrän miksei mulla eka avioliitto sujunut. En omaa kaltaistasi itsekästä luonnetta. Että riittää kun minua rakastetaan - paskan sen väliä miltä itsestä tuntuu - paistellaan vaan ihanassa narsismin valossa!!!!!
Sori, kyllä ainakin itse haluan rakastaa toista koko sydämestäni. Olen löytänyt eroni jälkeen ihmisen jota rakastan. Toivon että hän myös tuntee niin - ainakin hän on itse todistanut sen monin sanoin, elein ja vuosien ajan :)
Todella opettavainen tarina, mietin jo ensimmäisen kerran sen lukiessani. Kertoo selkeästi mikä avioliitto on yrityksenä; yhdessä, toisensa virheineen hyväksyen, anteeksiantaen ja kovia taloudellisia arvoja koko ajan mukana. En ensin ajatellut kommentoida, mutta seurailtuani kommentteja joissa monessa lyödään lyötyä mutta siitä selvinnyttä, ajattelin sittenkin kertoa omankin näkemykseni.
Täällä palstoilla ihaillaan avioehtoa kaiken kattavaksi ratkaisuksi kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Tämä tarina kertoo toisen puolen; sovitaan toisen tuovan rahat ja toinen hoitaa sen taustatukipuolen kotona. Avioliitto on silloin yksinkertainen yhteiskunnan tukema taloudellinen sopimus avio-oikeuksineen, ellei sitä poissuljeta avio-ehdolla. Yhteiskunta on myös siten "tämän yrityksen" tukena, että avioliiton purkuun on säädetty joitakin muodollisuuksia ja viiveitä. Avio-oikeus toisen omaisuuteen, pienempi perintöveroprosentti ja ositus on myös nähtävä tätä taustaa vasten.
On tilanteita, jolloin avio-ehto on paikallaan mutta ei se joka paikkaan sovi. Tarina on myös erinomainen opetus siitä, että avio-ehto on sopimus, ei sanelu. Sopimukseen tulee lähteä vain silloin kun tietää mitä sopii ja miksi. Kirjoittaja tiesi miten toimia ja toimi oikein.
Kirjoituksen saamissa kommenteissa paistaa monessa "nuoruuden intomieli" tyyliin: "..jätä se sika se petti sut...". Mikä yhteinen yritys olisi sellainen jossa toisen ensimmäisestä virheestä jätetään yrittäminen sikseen? Kirjoitus on selviytymistarina. Vaikeuksista huolimatta kirjoittaja onnistui elämänsä yrityksessä. Kaikki eivät onnistu, en minäkään onnistunut. Kuuluuko kommenteissa "kateus vie kalatkin vedestä" -mentaliteetti? Kerrotuista tapahtumista on kymmenen vuotta. Jos tapahtumat olisivat kuluvalta vuodelta sanoisin, että katsotaan nyt mitä tapahtuu.... Nyt sanon, että ottakaa oppia.
Joku kommentoi kirjoittajaa naiviksi, tyyliin "se yritti petkuttaa ja se tekee sen taas... etkö sitä usko...". Kuka on virheeton? Jotkut oppivatkin virheistään. Jokainen ei lyö toista kertaa tahallaan päätään seinään, jotkut oppivat kerrasta, että se sattuu. Myöskin: Ei yksi pääsky kesää tee...
Alkuperäiselle kertojalle onnea. Olette selvinneet vaikeasta tilanteesta voitolle. Kaikki mikä ei tapa tekee vahvemmaksi, vaikka samalla sattuu niin pirusti....- alkuper
Kiitos. Tunnustan että tuli välillä paha mieli kun luin vastauksia mutta olen jo sen verran elämää nähnyt että tiedän tehneeni oikean ratkaisun.
Kiitos kirjoituksestasi. Tämä on viimeinen kommentointini. Tähän sinun kirjoitukseesi on hyvä päättää tämä aihe osaltani. - lukemaasi...
Eipä kukaan kirjoittanut avio-ehdon puolesta, taikka vastaan fanaattisesti, tuo lyö lyötyä tulee siitä että porukka tuomitsi alkuperäisen sinisilmäisyydestä.
Tosi on, että myös yritysmaailmassa, jos joku yritysvaltausta yrittää, ja siinä epäonnistuu, ei enää siinä firmassa töissä pidetä. Idiootti olet jos muuta väität. Sorry.
Kukaan järkevä ihminen ei selkään puukottajia elossa pidä, näin on namikat.
Mutta tokihan näitä maailmanparantajia mukaan mahtuu, mutta silloin ei pitäisi sitä omaa kieroutunutta katsomustaan oikeana kaupitella.
Ei mene kaupaksi kumminkaan. - alkuper
lukemaasi... kirjoitti:
Eipä kukaan kirjoittanut avio-ehdon puolesta, taikka vastaan fanaattisesti, tuo lyö lyötyä tulee siitä että porukka tuomitsi alkuperäisen sinisilmäisyydestä.
Tosi on, että myös yritysmaailmassa, jos joku yritysvaltausta yrittää, ja siinä epäonnistuu, ei enää siinä firmassa töissä pidetä. Idiootti olet jos muuta väität. Sorry.
Kukaan järkevä ihminen ei selkään puukottajia elossa pidä, näin on namikat.
Mutta tokihan näitä maailmanparantajia mukaan mahtuu, mutta silloin ei pitäisi sitä omaa kieroutunutta katsomustaan oikeana kaupitella.
Ei mene kaupaksi kumminkaan.Älä muuten sitten ikinä mene naimisiin...perusta yritys. Ne ovat KAKSI aivan eri asiaa.
Miten niin olin sinisilmäinen. Mies jäi kiinni , sai turpiinsa ja minä sanelin aika tiukasti siitä lähtien ehdot kuinkä eletään. Heh heh.
Ymmärrystä löytyy toisellekin kun tietää elämän raadollisuuden omallakin kohdalla. - perustinkin
alkuper kirjoitti:
Älä muuten sitten ikinä mene naimisiin...perusta yritys. Ne ovat KAKSI aivan eri asiaa.
Miten niin olin sinisilmäinen. Mies jäi kiinni , sai turpiinsa ja minä sanelin aika tiukasti siitä lähtien ehdot kuinkä eletään. Heh heh.
Ymmärrystä löytyy toisellekin kun tietää elämän raadollisuuden omallakin kohdalla.Ja menin naimisiin, ja kummatkin sujuvat hienosti, aivan samoilla ehdoilla. Rehellisyydellä, (oliko vieras sana?)
- ALKUPER
perustinkin kirjoitti:
Ja menin naimisiin, ja kummatkin sujuvat hienosti, aivan samoilla ehdoilla. Rehellisyydellä, (oliko vieras sana?)
heh heh...palataan asiaan muutaman vuosen kuluttua.
Älä muuten koskaan sano "En koskaan".Usko vanhaa tätiä. - vanha....
ALKUPER kirjoitti:
heh heh...palataan asiaan muutaman vuosen kuluttua.
Älä muuten koskaan sano "En koskaan".Usko vanhaa tätiä.Enkä ole ihan nuori itsekkään.
- alkuper.
vanha.... kirjoitti:
Enkä ole ihan nuori itsekkään.
MIHIN liian vanha? Hih...
(Itsekään- sanaan tulee yksi k). - mikä on normaalia
alkuper. kirjoitti:
MIHIN liian vanha? Hih...
(Itsekään- sanaan tulee yksi k).esimerkiksi.
- voitit---
mikä on normaalia kirjoitti:
esimerkiksi.
En jaksa enää. Olet sinä niin itsepäinen otus, että miehesi on varmasti saanut ansaitsemansa rangaistuksen, Sinut naidessaan. Siinä mielessä nostan hattua Sinulle.
Nyt lähden muihin puuhiin, minulla on muutakin elämää....Kiitos silti seurastasi, aika mimmi olet.
- olen joutunut
miettimään vähän samoja asioita. Olen hoitanut lapsemme ja paljon yrityksen töitä. Koskaan en ole saanut viettää tai pyrkinytkään viettämään mitään kotirouvan päiviä. Silti mieheni on omasta mielestään ansainnut yksinomaan kaiken. Hän on kyllä varsinkin avioliiton alkupuolella puhunut meidän yhteisestä työstä, mutta pikkihiljaa on kaikki kertynyt "hänen ansiokseen". Se tuntuu uskomattoman röyhkeältä. En ole työtä pelännyt, siksikin työni mitätöinti on kohtuutonta. Puhutaan paljon avioehdoista ja kuinka tärkeää on tehdä
avioehto. Se on ymmärrettävää, mutta joskus tuntuu, että aina se ei suinkaan ole kohtuullista vähemmän omistavan kannalta. Siinä tuntuu menevän niin, että toinen alkaa tehdä töitä toisen nimiin. On siis ilmainen piika tai -renki. Ymmärrän erittäin hyvin sinua. - kannattaisi
lukaista Esther Vilarin "Hyvin opetettu mies" -kirja, joka antaa naisista aika raadollisen kuvan.
Esimerkiksi Vilar kirjoittaa: "Nuorta miestä, joka perustaa perheen ja vihkiytyy siitä lähtien - enimmäkseen tylsämielistä työtä tekemällä - naisen ja lasten elättämiseen, pidetään kunnioituksen arvoisena. Sen sijaan yhteiskunta halveksien hylkää sellaisen, joka ei sido itseään, ei siitä lapsia, elää milloin missäkin, tekee milloin mitäkin sen mukaan mikä häntä kulloinkin kiinnostaa elättäen vain itsensä, ja joka naisen kohdatessaan lähestyy tätä vapaana ihmisenä eikä orjan yhtenäistetyssä hahmossa."
"...naista kiinnostaa vaikutuksen tekeminen mieheen vain siinä määrin, että tämä pysyy hänen luonaan ja - sanan laajimmassa merkityksessä - elättämään häntä."
"Naiset teettävät miehillä töitä puolestaan, panevat miehet ajattelemaan puolestaan ja kantamaan heistä vastuun. Naiset riistävät miehiä. Mutta miehet ovat voimakkaita, älykkäitä, heillä on mielikuvitusta, ja naiset ovat heikkoja, typeriä ja vailla mielikuvitusta."
Tämä kirja on OIKEA ja TODELLINEN opettavainen tarina.
PS. Vilarin mielestä kotitaloustyöt ovat maailman helpoin työn muoto, jonka suuruutta ja vaikeutta naiset tahallaan liioittelevat.- samaa mieltä....
Miksi hitossa naiset tekevät niin....
että antavat miesten elättää itsensä?
mikseivät mene töihin, mikä estää?
Minä olen ainakin paikkani ottanut tässä miesten maailmassa, ja ansainti tasoni on korkea.
Mikseivät muut naiset. Laiskoita ne tästä vinkkelistä katsottuna näyttävät.
Ja on minulla lapset ja perhe myös, eivät ne ole mitään estäneet, turha vedota. - alkuper
samaa mieltä.... kirjoitti:
Miksi hitossa naiset tekevät niin....
että antavat miesten elättää itsensä?
mikseivät mene töihin, mikä estää?
Minä olen ainakin paikkani ottanut tässä miesten maailmassa, ja ansainti tasoni on korkea.
Mikseivät muut naiset. Laiskoita ne tästä vinkkelistä katsottuna näyttävät.
Ja on minulla lapset ja perhe myös, eivät ne ole mitään estäneet, turha vedota.Jos olisin vaatinut avioeroa miehestäni 10 vuotta sitten olisin osituksessa saanut n. 1 milj euroa. (Hyvin menestynyt firmamme ja koko elämämme oli velaton.)Ei hassumpi summa aloittaa huoleton elämä, vai mitä?
Miksi en kuitenkaan vaatinut osuuttani?? Miettikääpä!!! - alkuper
Tarzan on myös hyvä kirja jonka jokaisen pitäisi lukea. Siinä tosi mies rakentaa naiselleen ihanan talon näköalapaikalle ja hankkii ruuan tuoreena kotiin joka päivä. Ja on komea ja lihaksikas.
Kyllähän näitä kirjoja löytyy...hih. - itku pitkästä-ilosta!
alkuper kirjoitti:
Tarzan on myös hyvä kirja jonka jokaisen pitäisi lukea. Siinä tosi mies rakentaa naiselleen ihanan talon näköalapaikalle ja hankkii ruuan tuoreena kotiin joka päivä. Ja on komea ja lihaksikas.
Kyllähän näitä kirjoja löytyy...hih.Ei luulis naurattavan kun on naimisissa miehen kanssa joka lähtis jos vaan eroon pääsis.
Ja kun Sulle heikko hetki sattuu, niin silloin lähtee...ja nauraa mennessään....
Mutta omapahan on valintasi, muista se silloin.
Katsos ei miehesi luonne ole voinut sentään 180 astetta muuttua. Kas täyspaskasta ei prinssiksi muututa, ei edes kymmenessä vuodessa.
Nauretaanko taas tälle asialle??? hhahhahahahhah.
hehhehhheh... sitähän minäkin.
joo muakin naurattaa kun se ei ole mun mies..... - katua...
alkuper kirjoitti:
Jos olisin vaatinut avioeroa miehestäni 10 vuotta sitten olisin osituksessa saanut n. 1 milj euroa. (Hyvin menestynyt firmamme ja koko elämämme oli velaton.)Ei hassumpi summa aloittaa huoleton elämä, vai mitä?
Miksi en kuitenkaan vaatinut osuuttani?? Miettikääpä!!!koska miehesi on varmasti siirtänyt jo rahoja jonnekkin turvaan...
jos nyt paat poikki jää luu kouraan.
mä luulen että sä vielä tulekin sitä miettimään...
ja hartaasti. - alkuper.
itku pitkästä-ilosta! kirjoitti:
Ei luulis naurattavan kun on naimisissa miehen kanssa joka lähtis jos vaan eroon pääsis.
Ja kun Sulle heikko hetki sattuu, niin silloin lähtee...ja nauraa mennessään....
Mutta omapahan on valintasi, muista se silloin.
Katsos ei miehesi luonne ole voinut sentään 180 astetta muuttua. Kas täyspaskasta ei prinssiksi muututa, ei edes kymmenessä vuodessa.
Nauretaanko taas tälle asialle??? hhahhahahahhah.
hehhehhheh... sitähän minäkin.
joo muakin naurattaa kun se ei ole mun mies.....Jos se "tayspaska lähtee" niin onhan minun mukavampi itkeä Ferrarissa kuin Ladassa...
Muistathan etten kirjoittanut sitä kuuluisaa avioehtoa vuonna 1998!!! Puolet sen "täyspaskan" omaisuudesta kuuluu minulle.
Pointtini oli alunperin varoittaa tekemästä hätiköityja päätöksiä. Elämä on ja muuttuu koko ajan. Elämä menee ja tulee.
onko se nut vaikea ymmärtää että on olemassa normaalejakin avioliittoja jotka "pysyy ja paranoo" kaikkien vaikeuksien myötä.
Ottakaa nyt hyvät nuoret ne vaaleanpunaiset lasit jo pois.
JOS JOKU VÄITTÄÄ ETTEI KENENKÄÄN VANHEMMAT OLE KOSKAAN KOKENEET PIENTÄ VIPINÄÄ ELÄMÄNSÄ AIKANA VIERAISSA NIIN MINÄ NÄYTÄN TEILLE MITÄ 35-70 VUOTIAAT TEKEVÄT SAARISELÄLLÄ/RUKALLA/LEVILLÄ HIIHTÓREISSUILLAAN.
HERÄTKÄÄ JO!!!!!TÄMÄ ON ELÄMÄÄ EIKÄ PURSISEURA. - alkuper
katua... kirjoitti:
koska miehesi on varmasti siirtänyt jo rahoja jonnekkin turvaan...
jos nyt paat poikki jää luu kouraan.
mä luulen että sä vielä tulekin sitä miettimään...
ja hartaasti.Oih... tuota en olisi itse tajunnutkaan...mihinkähän on piilottanut rahaa....Sveitsiin salaiselle tilille...tai Cayman saarille????
Lue vähemmän dekkareita rakas elämälle ja miehille katkera kirjoittelukumppanini.
Ps. Teet korkeasti palkatuksi naiseksi kovasti kirjoitusvirheitä. - silti-
alkuper. kirjoitti:
Jos se "tayspaska lähtee" niin onhan minun mukavampi itkeä Ferrarissa kuin Ladassa...
Muistathan etten kirjoittanut sitä kuuluisaa avioehtoa vuonna 1998!!! Puolet sen "täyspaskan" omaisuudesta kuuluu minulle.
Pointtini oli alunperin varoittaa tekemästä hätiköityja päätöksiä. Elämä on ja muuttuu koko ajan. Elämä menee ja tulee.
onko se nut vaikea ymmärtää että on olemassa normaalejakin avioliittoja jotka "pysyy ja paranoo" kaikkien vaikeuksien myötä.
Ottakaa nyt hyvät nuoret ne vaaleanpunaiset lasit jo pois.
JOS JOKU VÄITTÄÄ ETTEI KENENKÄÄN VANHEMMAT OLE KOSKAAN KOKENEET PIENTÄ VIPINÄÄ ELÄMÄNSÄ AIKANA VIERAISSA NIIN MINÄ NÄYTÄN TEILLE MITÄ 35-70 VUOTIAAT TEKEVÄT SAARISELÄLLÄ/RUKALLA/LEVILLÄ HIIHTÓREISSUILLAAN.
HERÄTKÄÄ JO!!!!!TÄMÄ ON ELÄMÄÄ EIKÄ PURSISEURA.Toi sun liittos on kaukana tavallisesta.
Vaikka kuinka päin kääntäis.
Ei ole tavallista selkään puukottaa puolisoa, vieraissa käymiseen en puutu.
mahdatko nytkään osata lukea ja ymmärtää yllä olevaa? - huomaako sen
alkuper kirjoitti:
Oih... tuota en olisi itse tajunnutkaan...mihinkähän on piilottanut rahaa....Sveitsiin salaiselle tilille...tai Cayman saarille????
Lue vähemmän dekkareita rakas elämälle ja miehille katkera kirjoittelukumppanini.
Ps. Teet korkeasti palkatuksi naiseksi kovasti kirjoitusvirheitä.tosiaan sun lukutaidolla? sori, se on varmaan ymmärrys-puolella se vamma.
- alkuper.
silti- kirjoitti:
Toi sun liittos on kaukana tavallisesta.
Vaikka kuinka päin kääntäis.
Ei ole tavallista selkään puukottaa puolisoa, vieraissa käymiseen en puutu.
mahdatko nytkään osata lukea ja ymmärtää yllä olevaa?Missä kohtaa kirjoituksissani "selkäänpuukotin" puolisoani?
- et siis tajunnut?
alkuper. kirjoitti:
Missä kohtaa kirjoituksissani "selkäänpuukotin" puolisoani?
puolisosi selkään puukotti Sinua, pyytäessään allekirjoitustasi avioehtoon, Sitä ei voi normaaliksi ja tavalliseksi liitoksi tuommoista kutsua.
- alkuper
huomaako sen kirjoitti:
tosiaan sun lukutaidolla? sori, se on varmaan ymmärrys-puolella se vamma.
...että sinä oletkin "niitä tyyppejä" jotka täällä vain hölisevät omiaan.Eihän sinulla ole mitään kunnollisia mielipiteitä.
Hyvää yötä! - alkuper.
et siis tajunnut? kirjoitti:
puolisosi selkään puukotti Sinua, pyytäessään allekirjoitustasi avioehtoon, Sitä ei voi normaaliksi ja tavalliseksi liitoksi tuommoista kutsua.
...kun kirjoitit selkäänpuukottamisesta.Se oli tosella kurja temppu mieheltäni.
Tämä on muuten avio-ehto-foorumi. Juuri siksi kirjoitin tälle palstalle.
Onko normaali avioliitto sinun mielestäsi sellainen, että ollaan onnellisia ja rakastuneita koko ajan 30 vuoden ajan eikä kukaan tai mikään häiritse avio-onnea.
Onnea vain unelmillesi! - osaa
alkuper. kirjoitti:
...kun kirjoitit selkäänpuukottamisesta.Se oli tosella kurja temppu mieheltäni.
Tämä on muuten avio-ehto-foorumi. Juuri siksi kirjoitin tälle palstalle.
Onko normaali avioliitto sinun mielestäsi sellainen, että ollaan onnellisia ja rakastuneita koko ajan 30 vuoden ajan eikä kukaan tai mikään häiritse avio-onnea.
Onnea vain unelmillesi!keskusteluun minäkin.
Ensinnäkin toivon, että elämäsi sujuisi kaikin puolin inhimillisissä puitteissa.
Kovan vedonhan Sinä aikanaan teit, toivottavasti se oli oikea veto. Aika näyttää.
Joka tapauksessa siinä lapset kärsivät enemmän kuin tarpeeksi. Vaikkeivät olisi riitelyänne kuulleetkaan, ovat kuitenkin satavarmasti huomanneet paljon sellaista, mitä et ole osannut edes aavistaa.
Päätellen noista "hahhah"-kommenteistasi, miehesi ei ole ollut ainoa ilkeä vuosien myötä. Näyttääpä sitä laatua Sinustakin löytyvän yllin kyllin. Ja nyt tämän viestin, johon vastaan, loppukaneetista näkee selvästi, kuinka katkera olet edelleen. Eli kannattiko sittenkään jatkaa liittoa?
Sen verran tuosta pitkästä liitosta, että itselläni on nyt avioliittoa takana 34 vuotta ja edelleen todellakin rakastamme toisiamme.
En tietenkään väitä, etteikö matkan varrella olisi vaikeuksia ollut, mutta ei todellakaan pettämistä.
Vaikeuksista on selvitty juuri sen rakkauden voimalla, yhteenkuuluvuuden voimalla. Me olemme ME-niminen yksikkö :)
Siinä olet oikeassa, ettei avioehtoa kannata suinpäin allekirjoitta, jos paperia tullaan tyrkyttämään yht´äkkiä. Mutta jatkosta voikin sitten olla montaa mieltä. Monasti juuri lapsia ajatellen ero on kuitenkin heille parempi vaihtoehto.
Mutta jokainen siis taaplaa tyylillään ja tyylipisteitähän ei näissä jutuissa jaeta. - alkuper
osaa kirjoitti:
keskusteluun minäkin.
Ensinnäkin toivon, että elämäsi sujuisi kaikin puolin inhimillisissä puitteissa.
Kovan vedonhan Sinä aikanaan teit, toivottavasti se oli oikea veto. Aika näyttää.
Joka tapauksessa siinä lapset kärsivät enemmän kuin tarpeeksi. Vaikkeivät olisi riitelyänne kuulleetkaan, ovat kuitenkin satavarmasti huomanneet paljon sellaista, mitä et ole osannut edes aavistaa.
Päätellen noista "hahhah"-kommenteistasi, miehesi ei ole ollut ainoa ilkeä vuosien myötä. Näyttääpä sitä laatua Sinustakin löytyvän yllin kyllin. Ja nyt tämän viestin, johon vastaan, loppukaneetista näkee selvästi, kuinka katkera olet edelleen. Eli kannattiko sittenkään jatkaa liittoa?
Sen verran tuosta pitkästä liitosta, että itselläni on nyt avioliittoa takana 34 vuotta ja edelleen todellakin rakastamme toisiamme.
En tietenkään väitä, etteikö matkan varrella olisi vaikeuksia ollut, mutta ei todellakaan pettämistä.
Vaikeuksista on selvitty juuri sen rakkauden voimalla, yhteenkuuluvuuden voimalla. Me olemme ME-niminen yksikkö :)
Siinä olet oikeassa, ettei avioehtoa kannata suinpäin allekirjoitta, jos paperia tullaan tyrkyttämään yht´äkkiä. Mutta jatkosta voikin sitten olla montaa mieltä. Monasti juuri lapsia ajatellen ero on kuitenkin heille parempi vaihtoehto.
Mutta jokainen siis taaplaa tyylillään ja tyylipisteitähän ei näissä jutuissa jaeta.Jatkan vielä koska on niin niin miel kiint kuulla toisenlaisia mielipieteitä.
Moni on niin ehdottoman varma että minun olisi pitänyt ottaa ero sen sijaan että pistin tiukasti kiinni avioliitosta ja ehjästä kodista. Minun olisi yhden riidan, tosin ison sellaisen takia pitänyt hajoittaa se mikä oltiin saatu aikaiseksi n. 20 vuodessa.Riitojahan meillä on ollut muitakin mutta alkuper asianihan oli tuo avio-ehto jota asianajajakin suositteli tietämättä että avioliittoa oli kestänyt jo 15 vuotta.
Olisi siis pitänyt
1. antaa mieheni hetken hullaantumusen takia mennä ja huomasta puolen vuoden kuluttua että 20 vuotia opiskelijatyttö ei ollutkaan hyvä valinta nelikymppiselle.
2. muuttaa parin teini-ikäisen kanssa kunnan rivitaloon
3 myydä kaunis maatila
4 myydä hyvin tuottava yritys osituksen takia
5 tehdä hankalaksi työntekijöidemme elämä kun heidät olisi irtisanottu ellei uusi omistaja olisi heitä pitänyt
6 luopua kesämökistä ja muusta elämästä jossa lapset olivat tottuneet elämään
7 järkyttää molempien appivanhempia
8 viedä lapsilta koti ja turva opiskella
9 ja mitä muuta suuria muutoksia elämään olisi tullut
ei kiitos.....
Joskus on pakko pitää kuulkaa järki kädessä. Riidat on riidelty. Kuinkahan kauan menee kun huomaan etttä kannattiko.Haudassako.Mieheni odottaa kovasti lastenlapsia ja sitä että kun päästään eläkkeelle niin voidaan matkustella...minä himmaan vielä noita mummo-haaveita.... Jos olisi vaihtanut miestä tai hän vaimoa tämän asian takia ehkä se olisi jo tapahtunut vai mitä? Uusia asioitahan voi tulla.Sitten tilanteet katsotaan uudelleen.
Joku tuolla peräsi ymmärränkö sanaa rehellisyys....ymmärrän paremmin sanan VASTUU!!!
Se miksi hahahahahttelin tuolla oli siksi että ärsytin tahallani "korkeasti palkattua" kirjoittelijaa joka teki kaaaamalasti kirjoitusvirheita. Kokeilin kuinka kauan hän jaksaa...
Jos on 30 vuotta elänyt saman miehen kanssa siihen mahtuu paljon iloja ja suruja. Ei joka surun takia kannata hyvää palettia hukkaan heittää.
Katsokaas rakkaalle antaa anteeksi helposti jos hän osoittaa rehellisesti katumusta.Koska te ette tunne meitä lopettakaa nyt jo pilkkaaminen. Se ei ole enää tarpeellista. Vietän kohta hopeahääpäivää mieheni kanssa ja se on aika saavutus nykypäivänä. Vai mitä.
ps. Pitäisköhän kuitenkin erota jun Suomi24-foorumissa sitä suositeltiinn. Hah Hah.
- Nainen myös
Nyt olet sitä mieltä että kaikesta puolet kuuluu sinulle? Olisikohan ollut näin myös, mikäli liiketoiminta olisikin ollut kannattamatonta???
Ärsyttää kun naiset haluavat vapaaehtoisesti jäädä kotiin ja näin antavat kaikille naisille luuserin maineen. Kuka sinua esti luomasta omaa kunniakasta elämää tai luoda omaa uraa?
Minulta ei heru mitään sympatiaa tyhjänpanttina toimiville kodinhengettärille!- alkuoper
Sinullekin vastaan olet sitten uusi tai sama vanha eri nimimerkillä....
"Nyt olet sitä mieltä että kaikesta puolet kuuluu sinulle? Olisikohan ollut näin myös, mikäli liiketoiminta olisikin ollut kannattamatonta???"
Valitettavasti jako menee ilman avioehtoa niin että ensin katsotaan mitä omistetaan ja sittten vähennetään velat ja jos olisi jäänyt velkaa vain olisin sanut niistä puolet.
"Ärsyttää kun naiset haluavat vapaaehtoisesti jäädä kotiin ja näin antavat kaikille naisille luuserin maineen. "
Älä kulta pieni yleistä. Meille oli selvää että hoidan lapset koska niitä jo oli ja teen töitä sen verran kuin lapsilta ennätän eli talvet olin aina töissä ja lapset päiväkodisa. Kesät olin kotona lasten kanssa ja autoin miestä töissä, kausiluonteista kun työmme on. Se luuserista.olisi varmaan pitänyt ryhtyä amatsooniksi joka vaatii että miehen on tehtävä puolet kotitöistä kun lapsetkin on yhteisiä. Ja miehen vauvakuumeen aikaan saamia. Itse opiskelin naimisiin mennessä.
Kuka sinua esti luomasta omaa kunniakasta elämää tai luoda omaa uraa?
Kunniakasta on kai pitää lapsista ja kodista huolta vai oletko sitä mieltä että kolmivuorotyö tehtaassa on esim kunniakkaampaa. Koulua ja tutkinnon ehdin suorittaa ennen lapsia.
"Minulta ei heru mitään sympatiaa tyhjänpanttina toimiville kodinhengettärille! "
Se on sinun asiasi kenelle herutat. Itse olen aina kärsinyt siitä että minulla ei sita OMAA aikaa paljon ole. Aikani on jaettu lasten,kodin ja firman kesken. ehkä joskus sitten... - alkuper
...MIKSI JOKA TOINEN AVIOLIITTO JOHTAA EROON. ETTEHÄN TE JAKSA ELÄÄ ARKEA OLLENKAAN.
MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ KAIKUU JOKA KIRJOITUKSESSA. - Alex G.
alkuper kirjoitti:
...MIKSI JOKA TOINEN AVIOLIITTO JOHTAA EROON. ETTEHÄN TE JAKSA ELÄÄ ARKEA OLLENKAAN.
MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ KAIKUU JOKA KIRJOITUKSESSA...näistä kirjoituksista. Tänne kirjoittelee yleensä vain katkerat ja ilkeät ihmiset joita ei kukaan missään muualla kuuntele.
Joskus karkaa mopo käsistä kun ollaan pitkään yhdessä, joskus pitää mennä kauas että näkee lähelle.Me loppujen lopuksi ollaan vain heikkoja ihmisiä.Elämä on oppimista loppuun asti.
Teillä on vahva liitto joka ei hevin kaatunut. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on.
Älä vaivaudu vastailemaan tuntematttomien typeriin kirjoituksiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j492318- 262143
Katu täyttyy askelista...
Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.271535Näin susta unta
Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!161454- 1241417
- 191083
Tiedätkö nainen sen tunteen
Kun toinen tulee jossain vastaan. Naama leviää hymyyn kuin hangonkeksi. Mulla on susta semmonen,tunne.71974Kauniit ihmiset ei ole sinkkuja, se on karu fakta
Ihmisessä on lähes poikkeuksetta aina jotain vikaa jos hän pysyy sinkkuna pitkään. Sori kun sanon tän näin suoraan, mut117944Mikset päästä irti ja hae apua
Mt ongelmiisi. En vaan voi ikinä enää luottaa sinuun, pelkään sinua ja toivon löytäväni jonkun muun. Rahaa sulla on saad89934Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta
Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua". Lukuun ottamatta tietysti ”jumalan” (sen ei jumalan, joka väittää oleva333883