Seurustelin 1.5v nuoren miehen kanssa. Miehelle kuitenkin työ oli numero 1 ja se pilasi suhteemme. Olin masentunut, kun mies oli jatkuvasti pois kotoa. Kysyin sitten, että kumman valitsisit: minut vai työn. Mies valitsi työn ja erosimme. Ero oli molemmille kova paikka.
Nyt, kohta 9kk erosta, mies haluaa minut takaisin. On nyt huomannut, että minä olen tärkeämpi kuin työ. Lisäksi mies vaihtaa kohta uuteen työpaikkaan, jossa on säännölliset työajat eikä tarvitse reissata ympäri Suomea. Työpaikan vaihdokseen vaikutti myös se, että hän yrittää saada minua takaisin, on yrittänyt saada jo loppukeväästä asti. Puhuu koko ajan, että "nyt nähdään sitten joka päivä" jne.
Minua vain epäilyttää, että pitäisikö yrittää uudestaan vai ei. Toisaalta hän on hyvä mies: ei pettäisi ikinä, ei polta eikä juo, ei ole väkivaltainen, on minulle kiltti monessa asiassa, käy töissä, pitää lapsista ja eläimistä kuten minäkin, ei ole mustasukkainen ja antaa minun mennä miten tahdon, välittää minusta aidosti, ei puhu minusta paskaa tai kehuskele minun selkäni takana. Ja meillä on kivaa yhdessä ja pystymme puhumaan ihan mistä asiasta tahansa täysin avoimesti.
Toisaalta taas epäilyttää hänessä seuraavat asiat: välillä kaverit menevät minun edelleni (jos meillä on esim. yhteistä loma-aikaa tulossa niin mies saattaakin lähteä kaverinsa kanssa johonkin ja ilmoittaa kylmästi, että "sun tarvii nyt vain hyväksyä tämä", enkä tarkoita todellakaan ettei saisi olla kavereita mutta ajankohtaa voisi välillä vähän pohtia), seksi ei ole mitään maailman loistavinta mutta ihan tyydyttävää kuitenkin (eli miltei aina samanlaista), saa aikaiseksi vain sellaisia asioita mitkä häntä kiinnostavat (lähinnä omia asioitaan), haluaa kyllä esim. lähteä risteilylle tai vastaavaa mutta ei saa aikaiseksi varata matkaa tai ottaa selvää asioista vaan minä saan tehdä kaiken. Itse olen sellainen, että hoidan heti asian kuin asian, niin ärsyttää sellainen saamattomuus.
Mietinkin, että missä "menee se raja"? Täydellistä ihmistähän ei ole olemassa, sen me kaikki tiedämme. Mutta riittääkö se, että perusasiat ovat kunnossa ja on samat tulevaisuudenhaaveet ja sitä rataa? Itse haluaisin esim. matkustella ja kokeilla välillä jotain pieniä uusia juttuja, mies ei tahdo ja on todella ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan. Rupeaakohan esimerkiksi tämä asia rasittamaan jompaa kumpaa meistä joskus? Voinhan minä tietysti kokeilla joitain uusia asioita itseksenikin, mutta olisi mukava kokeilla myös yhdessä jotain.
Tietysti normaali ja turvallinen perusarki on minulle tärkeää ja se olisikin tämän miehen kanssa turvattu.
Toisaalta muut, vanhemmat ihmiset sanovat, että "sä olet niin nuori että ehdit tavata vielä vaikka mitä miehiä" ja toisaalta sanovat taas, että "kannattaa ottaa sellainen mies jonka kanssa on yksinkertaisesti kivaa". Tässähän olisi sellainen mies, jonka kanssa on suurimmaksi osaksi kivaa. Ei kenenkään kanssa ole täydellistä, mutta tämä on suht koht lähellä sitä. Ja pystyyhän ihminen jollain lailla muuttumaan jossain asioissa, vai..?
Otsikko kertoo jotain siitä, mitä pohdin. Täydellistä kumppania kun ei edelleenkään ole, niin millainen olisi hyvä kumppani, jonka kanssa voisi olla hyvässä, tyydyttävässä ja turvallisessa parisuhteessa?
Ajatuksia, omia kokemuksia... niitä kaipaisin teiltä. Kiitos jo etukäteen :)
Millainen on hyvä kumppani?
8
1489
Vastaukset
- kumppani
on sellainen, jota rakastat vikoineen päivineen.
Sinun on itse mietittävä, riittääkö sinulle ihminen, jonka kanssa tulee toimeen. Suhteesi kuulostaa siltä. Vai haluatko kenties rakastua korviasi myöten.
Toisaalta, kun sitä itsekin ihmettelet, jo se kertoo, ettei se ehkä tämä kaveri kuitenkaan ole. - jjoooo
Mun mielestä se ratkaseva päätös oli se, kun se silloin aikoinaan valitsi työn mieluummin ku sut. Se kertoo aika paljon... mutta jos haluat vielä antaa mahdollisuuden..? Jos itseäsi edes kiinnostaa..
- kahvikuppi
Jotainhan kertoo se, että mies luopuuu nyt tästä työstä, hän kai haluaa todella olla sitten sinun kanssasi. Tahto on aika tärkeä juttu yhdessäoloa ajatellen. Ehkä parisuhde on jopa tahtolaji..
Millainen sitten on hyvä kumppani? Se on varmasti toiselle toista ja toiselle taas toista. Kun olemme erilaisia, tarvitsemme myös erilaisia ihmisiä. Onko sitten olemassa jotain universaaleja hyvän kumppanin ominaisuuksia? Kai ainakin väkivallattomuus (sekä henkinen että fyysinen) on sellainen. Mutta ne ominaisuudet mitkä riittää minulle, eivät välttämättä riitä sinulle. Ihan kuin miettisit onko sinulle olemassa vielä jotain parempaa?
Okei, täähän oli sun lähtökohdista kirjoitettu, mutta kuitenkin.. sä arvioit aika tiukkaan sävyyn miestä (mikä on tilanteessasi toisaalta kyllä ihan ymmärrettävää), oletko miettinyt, oletko sinä tarpeeksi hyvä tälle miehelle? Ja miten sinä voisit olla entistä paremmin sopiva tälle miehelle?
Njaa, en tiedä tiedänkö mistään mitään, mutta tämmöistä tuli vaan mieleen. Tsemppiä sinulle valinnassasi!- _lissukka_
Se tosiaan unohtui viestistäni, että olenko itse tarpeeksi hyvä hänelle. Kyllä mies on sitä sanonut, että olen. Tietysti minussakin on omat vikani ja tiedostan sen itsekin, mutta mies on ne hyväksynyt ja "pärjää niitten kanssa" ;) osaa ottaa asiat huumorilla.
Kyllähän se tulee juuri mieleen, että olisiko olemassa jotain parempaa. Mutta toisaalta miettii taas sitä, että löydänkö välttämättä sitä parempaa koskaan, ja sitten varmasti ärsyttää, kun menin "hukkaamaan" tämän miehen. Sitä mietinkin, että pitäisikö vain pysytellä tässä "turvallisessa vaihtoehdossa". Sellaista "ensihuumaa" meille tuskin enää tulee, jos alamme olemaan yhdessä, mutta eiköhän sellainen tasainen onnellisuuskin riitä :)
Kiitos kommentistasi!
Aikamoisen rasitteen olet panemassa parisuhteellenne.
Työ ja parisuhde ovat molemmat ihmiselle tärkeitä asioita mutta eivät ole mitattavissa samalla akselilla. Tuo mahdollinen kumppanisi kertoi juuri tuon työn olevan hänelle tärkeä valitessaan työn kun pakotit hänet valitsemaan. Pakotit sellaiseen valintaan johon ketään jota rakastaa ei pidä pakottaa.
Jos nyt, kun hän kuitenkin kertoo olevansa valmis luopumaan tuosta itselleen tärkeästä sinun takiasi, voit ottaa hänet siten, että tuet hänen pysymistään siinä vanhassa työssään, niin teillä voi jotain mahdollisuutta olla.
Jos et tähän pysty, vaan pysyt vaatimuksessasi työn vaihtamisesta, tuhoat kumppanisi. Tätä myötä ei parisuhteellanne myöskään oikein vaikuta tässä tapauksessa olevan tulevaisuutta.
Parisuhde voi onnistua vain jos hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on. Sinä et tähän mennessä ole hyväksynyt kumppaniasi sellaisena kuin tämä on. Kumppaniehdokkaasi on ilmeisesti valmis venymään yli inhimillisen jaksamisrajan takiasi. Tämä ei kuulosta hyvältä yhteistä tulevaisuuttanne ajatellen.- _lissukka_
Minä en ole miestä millään lailla pakottanut vaihtamaan työtään. Kysyin silloin aikanaan, että kumman hän valitsisi, ja hän valitsi työn. Erosimme, koska katsoimme molemmat parhaaksi, että parisuhde ja kyseinen työ eivät ole hyvä yhdistelmä. Sanoin miehelle, että nyt hän saa ihan rauhassa tehdä sitä työtä ilman, että kukaan itkee ja valittaa kotona. Niin olikin, mutta myöhemmin mies tajusi IHAN ITSE, että minä olinkin tärkeämpi.
Ja nyt tämä, kun mies vaihtaa työpaikkaa, niin edelleen hän päätti siitä IHAN ITSE ja halusi vaihtaa toiseen työpaikkaan, koska on itse myös kyllästynyt siihen työhön, mikä eromme tavallaan aiheutti. Minä en ole missään vaiheessa käskenyt vaihtamaan työpaikkaa, olen sitä kyllä halunnut ja toivonut kovasti koko ajan, mutta en ole millään lailla pakottanut tms.
Että näin. _lissukka_ kirjoitti:
Minä en ole miestä millään lailla pakottanut vaihtamaan työtään. Kysyin silloin aikanaan, että kumman hän valitsisi, ja hän valitsi työn. Erosimme, koska katsoimme molemmat parhaaksi, että parisuhde ja kyseinen työ eivät ole hyvä yhdistelmä. Sanoin miehelle, että nyt hän saa ihan rauhassa tehdä sitä työtä ilman, että kukaan itkee ja valittaa kotona. Niin olikin, mutta myöhemmin mies tajusi IHAN ITSE, että minä olinkin tärkeämpi.
Ja nyt tämä, kun mies vaihtaa työpaikkaa, niin edelleen hän päätti siitä IHAN ITSE ja halusi vaihtaa toiseen työpaikkaan, koska on itse myös kyllästynyt siihen työhön, mikä eromme tavallaan aiheutti. Minä en ole missään vaiheessa käskenyt vaihtamaan työpaikkaa, olen sitä kyllä halunnut ja toivonut kovasti koko ajan, mutta en ole millään lailla pakottanut tms.
Että näin.Valitan epäselvyyttä ilmaisussani. Ei olisi pitänyt käyttää sanaa "pakottaa".
Kirjoitat:
Tällä kumppanisi joutui siihen valintatilanteeseen josta puhun, ja johon tilanteeseen ei rakastamansa kumppania koskaan saa asetaa.
Edelleen:
Tietenkin noin käy. Ei elämä eikä työkään sen jälkeen maistu kun "elämänkumppani" on pannut valitsemaan itsensä ja työn välillä. Molemmat menettävät makunsa valitsi sitten kumman tahansa.
Lue ajatuksella edellinen kommenttini. Mieti itsesi kumppaniehdokkaasi asemaan, vaihda tarvittaessa "työn" kohdalle mikä tahansa sinulle tärkeä asia ja harkitse mitä sinuun vaikuttaisi jos hän edellyttäisi sinun jättävän joko itsensä tai sen "jonkun muun".
Mitä teettekin, niin onnea yrityksellenne ja viisautta valinnoillenne. Ette ole helpossa tilanteessa. Kukaan muu ei puolestanne valintojanne voi tehdä.
- Missy75*
Voi kyllä niitä hyviä miehiä on, vaikka nyt tämän miehen antaisitkin mennä.
Ei kannata sellaista suhdetta uudelleen lämmittää mikä oli ihan hyvä. Kuulostaa sille, etät mies ei kuitenkaan loppujen lopuksi arvosta sinua. Nyt hän on havainnut, että olitkin ihan hyvä tyttökaveri.
Täytyy sanoa, että itse ihmisenä joka tykkää kokeilla uusia asioita, niin olen mielummin yksin kuin ihmisen kanssa, joka ei koe samoin. Se olisi kuin vetäisi kivirekeä perässään. Tyttö kyllä niitä kaloja on meressä vaikka kuinka paljon. Elä ja katsele ympärillesi, varmasti löytyy vielä sellainen ihminen joka tykkää tehdä samanlaisia juttuja kanssasi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j492318- 262143
Katu täyttyy askelista...
Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.271535Näin susta unta
Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!161454- 1241417
- 191083
Tiedätkö nainen sen tunteen
Kun toinen tulee jossain vastaan. Naama leviää hymyyn kuin hangonkeksi. Mulla on susta semmonen,tunne.71974Kauniit ihmiset ei ole sinkkuja, se on karu fakta
Ihmisessä on lähes poikkeuksetta aina jotain vikaa jos hän pysyy sinkkuna pitkään. Sori kun sanon tän näin suoraan, mut117944Mikset päästä irti ja hae apua
Mt ongelmiisi. En vaan voi ikinä enää luottaa sinuun, pelkään sinua ja toivon löytäväni jonkun muun. Rahaa sulla on saad89934Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta
Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua". Lukuun ottamatta tietysti ”jumalan” (sen ei jumalan, joka väittää oleva333883