valaiskaa asiaa!

Minun mielestäni kihlasormukset pitäis mennä yhdessä katsomaan. Silloin saa mieleisensä. Ja olisi tietysti edullisempaa, jos maksaisitte esim. puoliksi sormukset.Puhukaa yhdessä kihlautumisesta, mutta muistakaa mitä se todellisuudessa tarkoittaa.
Nykypäivänä nuoren sänttävät kihloihin heti 1kk seurustelun jälkeen, eivätkä ole vielä varmoja onko Hän juuri se oikea! Itse seurustelin mieheni kanssa 2 vuotta, ennen kuin menimme kihloihin ja nyt olemme olleet 2 vuotta naimisissa. Kerkesimme olemaan kihloissa noin 1½ vuotta :) Olen onnellinen! Ja vauvakin tulossa :)

Onhan näitä perinteitä, mutta mun mielestä jokaisen parin kannattaa toimia niin kuin heille parhaiten sopii. Pääasia, että molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuun. Siis tarkoitan tätä sormusten maksamista. Jos ei asiasta pääse sopuun niin voi tulla kyllä muissakin raha-asioissa riitaa...

Hyvin usein luullaan, että sormusten vaihtaminen on se kihlaus ja sovitaan etukäteen koska kihlaudutaan (vaihdetaan sormukset). Mutta kuten viesteissä on mainittu niin kihlasormukset ovat vain kihlauksen merkkinä. Lähinnä kai, että muut tietävät parin olevan kihloissa, mutta kai sillä muutakin merkitystä voi olla.

Pipa kirjoitti:

Onhan näitä perinteitä, mutta mun mielestä jokaisen parin kannattaa toimia niin kuin heille parhaiten sopii. Pääasia, että molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuun. Siis tarkoitan tätä sormusten maksamista. Jos ei asiasta pääse sopuun niin voi tulla kyllä muissakin raha-asioissa riitaa...

Hyvin usein luullaan, että sormusten vaihtaminen on se kihlaus ja sovitaan etukäteen koska kihlaudutaan (vaihdetaan sormukset). Mutta kuten viesteissä on mainittu niin kihlasormukset ovat vain kihlauksen merkkinä. Lähinnä kai, että muut tietävät parin olevan kihloissa, mutta kai sillä muutakin merkitystä voi olla.

Lue lisää

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että vielä tällä vuosituhannella nuorillekin opetetaan, että poika "kosii" ja poika maksaa sormukset ja pitää olla kihla-ja vihkisormukset erikseen.
Luulisi 2000-luvulla jo nuortenkin naisten olevan sen verran omanarvontuntoisia, että sopisivat avioliitosta kumppaninsa kanssa, kuten kaksi aikuista ihmistä asioista keskenään sopii.
Yhä vain tytöt nöyr(yytetty)inä odottelevat jotakin "kosintaa" "päästäkseen naimisiin"! HUHUHUH!
Missähän on sitten perusteet sille tasa-arvoiselle ja onnelliselle avioliitolle, kun jo ennen liittoa toinen on näin pahasti tossun alla.
Eihän näissä perinneleikeissä mitään vikaa sinällään ole, jos ne jätetään sinne perinneleikkiosastolle omaan arvoonsa; kun avioliitosta on sovittu; voidaan keksiä vaikka mitä kosiomenoja ja polvistumisia jos ne asianomaisista tuntuvat hauskoilta ja tarpeellisilta.
Tytöt, herätkää! Naiset saivat äänioikeutensa Suomessa jo 100 vuotta sitten ja nyt näiden naisten oikeuksien puolesta taistelleiden lapsenlapsenlapset käyttäytyvät oman elämänsä suurimman asian edessä alistuneemmin kuin esiäitinsä!

viivielina kirjoitti:

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että vielä tällä vuosituhannella nuorillekin opetetaan, että poika "kosii" ja poika maksaa sormukset ja pitää olla kihla-ja vihkisormukset erikseen.
Luulisi 2000-luvulla jo nuortenkin naisten olevan sen verran omanarvontuntoisia, että sopisivat avioliitosta kumppaninsa kanssa, kuten kaksi aikuista ihmistä asioista keskenään sopii.
Yhä vain tytöt nöyr(yytetty)inä odottelevat jotakin "kosintaa" "päästäkseen naimisiin"! HUHUHUH!
Missähän on sitten perusteet sille tasa-arvoiselle ja onnelliselle avioliitolle, kun jo ennen liittoa toinen on näin pahasti tossun alla.
Eihän näissä perinneleikeissä mitään vikaa sinällään ole, jos ne jätetään sinne perinneleikkiosastolle omaan arvoonsa; kun avioliitosta on sovittu; voidaan keksiä vaikka mitä kosiomenoja ja polvistumisia jos ne asianomaisista tuntuvat hauskoilta ja tarpeellisilta.
Tytöt, herätkää! Naiset saivat äänioikeutensa Suomessa jo 100 vuotta sitten ja nyt näiden naisten oikeuksien puolesta taistelleiden lapsenlapsenlapset käyttäytyvät oman elämänsä suurimman asian edessä alistuneemmin kuin esiäitinsä!

Lue lisää

Itsekin olen täällä ihmetelly tätä nuorten "perinteikkyyttä" taikka hienoa kai se on että toisilla vielä riittää intoa tällaiseenkin... Mutta muistaako kukaan enää niitä aikoja kun yläasteella/lukiossa tyttö ja poika vaihtovat keskenään luokkasormuksia???? Joita sitten riiputettiin kaulaketjussa, kun eihän ne toisen sormiin olleet sopivat.
Tämä perinne takaisin kunniaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mikä ihmeen hoppu näillä 17-vuotiailla -ja nuoremmillakin- on kihlautua, kun todellisesta elämästä ei ole vielä aavistustakaan!! Ihan oikeasti; malttakaan nyt vähän!! Kyllä te vielä kerkeätte vielä vaikka mitä!!!!
Ja tiesittekös että jos oikein perinteisen kaavan mukaan kihlaudutaan, niin sehän on lupaus avioliitosta ja avioliitto tarkoittaa elinikäistä sitoutumista siihen samaan ihmiseen. Voisin lyödä vaikka pääni pantiksi että teilläkin ne kummppanit ehtii vielä vaihtua moneen kertaan ettekä vielä sittenkään -tai varsinkaan sitten- tiedä kenen kanssa olette valmiit viettämään lopun elämäänne! Opiskelkaa nyt opiskelunne rauhassa, tulette ihan varmaan tapaamaan vielä monia mielenkiintosia ihmisiä, ja muutaman vuoden päästä vain hymyilette mukavalle muistolle siitä ensi "rakkaudesta".
Malttia!
(noniin ja ettei kukaan pääsisi sanomaan että yleistän; onhan toki niitäkin pareja jotka tapaavat yläasteella ja selviävät yhdessä opiskeluista, monista muutoista, asumisesta eri paikkakunnilla jne, mutta ette te kaikki kihlautumisesta haaveilevat voi olla niitä!!)

viivielina kirjoitti:

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että vielä tällä vuosituhannella nuorillekin opetetaan, että poika "kosii" ja poika maksaa sormukset ja pitää olla kihla-ja vihkisormukset erikseen.
Luulisi 2000-luvulla jo nuortenkin naisten olevan sen verran omanarvontuntoisia, että sopisivat avioliitosta kumppaninsa kanssa, kuten kaksi aikuista ihmistä asioista keskenään sopii.
Yhä vain tytöt nöyr(yytetty)inä odottelevat jotakin "kosintaa" "päästäkseen naimisiin"! HUHUHUH!
Missähän on sitten perusteet sille tasa-arvoiselle ja onnelliselle avioliitolle, kun jo ennen liittoa toinen on näin pahasti tossun alla.
Eihän näissä perinneleikeissä mitään vikaa sinällään ole, jos ne jätetään sinne perinneleikkiosastolle omaan arvoonsa; kun avioliitosta on sovittu; voidaan keksiä vaikka mitä kosiomenoja ja polvistumisia jos ne asianomaisista tuntuvat hauskoilta ja tarpeellisilta.
Tytöt, herätkää! Naiset saivat äänioikeutensa Suomessa jo 100 vuotta sitten ja nyt näiden naisten oikeuksien puolesta taistelleiden lapsenlapsenlapset käyttäytyvät oman elämänsä suurimman asian edessä alistuneemmin kuin esiäitinsä!

Lue lisää

Omasta puolestani jätin kosimisen miehelleni ihan sen takia, että olen itse aikamoinen vipeltäjä. Näin pääsimme ratkaisuun rauhallisemmassa aikataulussa, kun molemmat olivat varmasti avioliittolupaukseen valmiita. Mieheni mielestä oli itsestään selvää että hän maksaa sormukset, vanhanaikainen romantikko kun on. Kosikin polvillaan.

Jopa näinä tasa-arvon aikoina ei voida sitä kieltää, että mies joskus on se hitaammin asioihin kypsyvä osapuoli. Ei ne perinteetkään ihan tyhjästä temmattuja ole.

viivielina kirjoitti:

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että vielä tällä vuosituhannella nuorillekin opetetaan, että poika "kosii" ja poika maksaa sormukset ja pitää olla kihla-ja vihkisormukset erikseen.
Luulisi 2000-luvulla jo nuortenkin naisten olevan sen verran omanarvontuntoisia, että sopisivat avioliitosta kumppaninsa kanssa, kuten kaksi aikuista ihmistä asioista keskenään sopii.
Yhä vain tytöt nöyr(yytetty)inä odottelevat jotakin "kosintaa" "päästäkseen naimisiin"! HUHUHUH!
Missähän on sitten perusteet sille tasa-arvoiselle ja onnelliselle avioliitolle, kun jo ennen liittoa toinen on näin pahasti tossun alla.
Eihän näissä perinneleikeissä mitään vikaa sinällään ole, jos ne jätetään sinne perinneleikkiosastolle omaan arvoonsa; kun avioliitosta on sovittu; voidaan keksiä vaikka mitä kosiomenoja ja polvistumisia jos ne asianomaisista tuntuvat hauskoilta ja tarpeellisilta.
Tytöt, herätkää! Naiset saivat äänioikeutensa Suomessa jo 100 vuotta sitten ja nyt näiden naisten oikeuksien puolesta taistelleiden lapsenlapsenlapset käyttäytyvät oman elämänsä suurimman asian edessä alistuneemmin kuin esiäitinsä!

Lue lisää

Mielestäni meille ei opeteta, että pojan pitäisi kosia. Sovinnaisuussäännöt eivät enää sido naisia odottamaan kosintaa. Jokainen nainen joka vain haluaa on vapaa itse kosimaan, eikä edes ole pelkoa mistään sosiaalisesta syrjimisestä tämän takia!
Uskoisin, että nykyään naiset ovat arvonsa tuntevampia enemmän kuin koskaan. Tiedämme kyllä olevamme ihmisinä aivan samanarvoisia kuin miehekin. Ja alistuminen kosinnan odotteluun on kyllä harvinaisen pientä alistumista (vrt. esim. musliminaisiin jotka oma isä naittaa). Uskoisin, että useinmiten naimisiin menosta on keskusteltu etukäteen ennen kuin mies tekee symboolisen (ja minusta kauniin ja romanttisen) kosinnan.
Tasa-arvoisen liiton (ja vielä enemmän ihmisarvon) avaimet löytyvät kyllä aivan jostain muualta kuin yhdestä kosinnasta. Kyllä minusta on hienoa, että vielä nykyäänkin ihmiset jaksavat antaa arvoa perinteille ja kauniille tavoille.
Naisten ja miesten välinen tasa-arvo ei sulje pois sitä, että saamme käyttäytyä naisellisesti. Myös vahva ja itseään arvostava nainen voi olla naisellinen. Meidän ei tarvitse esittää olevamme miehiä, jotta meidät otettaisiin vakavasti ja että meitä kunnioitettaisiin samanarvoisina. SE jos mikä on minusta alistumista miehiseen maailmaan.

olematta alistettu kirjoitti:

Mielestäni meille ei opeteta, että pojan pitäisi kosia. Sovinnaisuussäännöt eivät enää sido naisia odottamaan kosintaa. Jokainen nainen joka vain haluaa on vapaa itse kosimaan, eikä edes ole pelkoa mistään sosiaalisesta syrjimisestä tämän takia!
Uskoisin, että nykyään naiset ovat arvonsa tuntevampia enemmän kuin koskaan. Tiedämme kyllä olevamme ihmisinä aivan samanarvoisia kuin miehekin. Ja alistuminen kosinnan odotteluun on kyllä harvinaisen pientä alistumista (vrt. esim. musliminaisiin jotka oma isä naittaa). Uskoisin, että useinmiten naimisiin menosta on keskusteltu etukäteen ennen kuin mies tekee symboolisen (ja minusta kauniin ja romanttisen) kosinnan.
Tasa-arvoisen liiton (ja vielä enemmän ihmisarvon) avaimet löytyvät kyllä aivan jostain muualta kuin yhdestä kosinnasta. Kyllä minusta on hienoa, että vielä nykyäänkin ihmiset jaksavat antaa arvoa perinteille ja kauniille tavoille.
Naisten ja miesten välinen tasa-arvo ei sulje pois sitä, että saamme käyttäytyä naisellisesti. Myös vahva ja itseään arvostava nainen voi olla naisellinen. Meidän ei tarvitse esittää olevamme miehiä, jotta meidät otettaisiin vakavasti ja että meitä kunnioitettaisiin samanarvoisina. SE jos mikä on minusta alistumista miehiseen maailmaan.

Lue lisää

tällä palstalla, puhumattakaan muista vastaavista, nuoret ja vähän vanhemmatkin naiset valittelevat kun mies ei kosi.
"Kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä ja koko ajan odottelen kosintaa, miksi, oi miksi sitä ei kuulu".
Ei oikein vaikuta omanarvontuntoiselta!
Perinneleikit ovat tosiaankin kaunista kansanperinnettä, enkä minäkään soisi niiden katoavan.

viivielina kirjoitti:

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että vielä tällä vuosituhannella nuorillekin opetetaan, että poika "kosii" ja poika maksaa sormukset ja pitää olla kihla-ja vihkisormukset erikseen.
Luulisi 2000-luvulla jo nuortenkin naisten olevan sen verran omanarvontuntoisia, että sopisivat avioliitosta kumppaninsa kanssa, kuten kaksi aikuista ihmistä asioista keskenään sopii.
Yhä vain tytöt nöyr(yytetty)inä odottelevat jotakin "kosintaa" "päästäkseen naimisiin"! HUHUHUH!
Missähän on sitten perusteet sille tasa-arvoiselle ja onnelliselle avioliitolle, kun jo ennen liittoa toinen on näin pahasti tossun alla.
Eihän näissä perinneleikeissä mitään vikaa sinällään ole, jos ne jätetään sinne perinneleikkiosastolle omaan arvoonsa; kun avioliitosta on sovittu; voidaan keksiä vaikka mitä kosiomenoja ja polvistumisia jos ne asianomaisista tuntuvat hauskoilta ja tarpeellisilta.
Tytöt, herätkää! Naiset saivat äänioikeutensa Suomessa jo 100 vuotta sitten ja nyt näiden naisten oikeuksien puolesta taistelleiden lapsenlapsenlapset käyttäytyvät oman elämänsä suurimman asian edessä alistuneemmin kuin esiäitinsä!

Lue lisää

No ei sekään ole hyvä, että nainen painostaa miestä naimisiin (tätäkin tapahtuu) ja mies tossun alla suostuu...?

Ja sitäpaitsi, jos mies kosii nainen ei suinkaan ole pakotettu vastaamaan myöntävästi. Joskus nainen naitettiin (esim. vanhempien taholta).

Mun mielestä kosinta on ihan ok, mutta tarkennuksena ehkä että nainenkin voi hyvin kosia. Tai sitten voidaan sopia asiasta muutoin.

Ja onhan näitä tosiaan jotka haluavat kosinnan vaikka naimisiin meno on jo sovittu. Se tuntuu vielä hölmömmältä tai ainakin turhalta... Ja miksi edes halutaan leikkiä kosintaa yms. ja se on muka hauska juttu, jos se toisaalta onkin naisen alistamista... Jos oikeasti kositaan. Elikkä jos leikisti tehdään jotain ja "teatterina" niin sitten se ok? Hmm...? Ristiriitaista.

Ja mites sitten se, että mies pyytää naisen kättä naisen isältä?

viivielina kirjoitti:

tällä palstalla, puhumattakaan muista vastaavista, nuoret ja vähän vanhemmatkin naiset valittelevat kun mies ei kosi.
"Kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä ja koko ajan odottelen kosintaa, miksi, oi miksi sitä ei kuulu".
Ei oikein vaikuta omanarvontuntoiselta!
Perinneleikit ovat tosiaankin kaunista kansanperinnettä, enkä minäkään soisi niiden katoavan.

Lue lisää

"Perinneleikit ovat tosiaankin kaunista kansanperinnettä, enkä minäkään soisi niiden katoavan."

Ennen ei kai leikitty kuitenkaan? Miten se voi olla yhtä aikaa kaunista kansanperinnettä ja toisaalta naista alentavaa? Veikkaan, että nekin jotka haluavat miehen kosivan (vaikka naimisiin menosta on jo yhdessä sovittu) oikeasti toivovat, että mies olisi ehtinyt kosia ennen kuin naisen piti ottaa naimisiinmeno puheeksi… Ok, he eivät sitten alistuneet odottelemaan, mutta kuitenkin…

lainen tapa. Siellä kihlasormus on vain naisella, ja yleensä se on niin iso timangi kuin vain sulholla on varaa. Sitten kumpikin puoliso saa sormuksen vihittäessä, yleensä frouvalle valitaan sellainen, joka sopii kihlarinkulan kanssa (tosin en ymmärrä, millainen sormus sopii "jättikivisen" kanssa). Suomessa on traditiona enemmän nämä yksinkertaiset (minusta kauniit!) sileät sormukset, ja nimenomaan Suomessa miehen sormus on kihlasormus.