Itselläni on ollut useita koiria, mutta maltankoira Tino asettui meille kyläreissullaan eikä suostunut lähtemään isäntänsä kyytiin enää kotiin.
Koira oli vuosia perheessämme ja kuoli auton alle lopulta. Kuulo oli heikentynyt, ettei se kuullut lähestyvää autoa. Ikävä loppu.
Kerro omista eläimistä, mutta iloisempia asioita.
Mitä eläimiä sinulla on elämäsi varrella lemmikkeinä tai holhokkeina.
Astrid Malm
5
445
Vastaukset
- viidanhelmi
Viisi kissaa on ollut ja koira.
Pienen pikinokka-Emman kuolemasta on jo kolme vuotta mutta ei mene päivää että en Emmaa muistaisi.
Kissat olivat kaikki persoonallisuuksia.
Olivat heitteille jätettyjä kesäkissoja jotka otin huostaan.
Ne saivat meillä hyvän kissan elämän.
Nyt ei ole yhtään eläintä, asumme kaupungissa.
Kaikkien elämäni eläinten kuvat ovat kunniapaikalla seinälläni.- mummeli-36
Kun me kaksi vanhaa menimme avioon noin 14 vuotta sitten saimme lahjaksi pienen karjalan karhukoiran näköisen sekarotuisen koiran pennun.
Rekun se sai nimekseen. Tyttäreni miehineen ja tyttärineen kävi sen meille tuomassa pohjoisesta. Asuimme silloin Valkeakoskella kerrostalossa.
Täytyy sanoa, että oli fiksu jo alkuunsa. Vaikka jalat ei ollut häävin korkuiset osoitti se älykkyytensä heti tullessaan meille. Olikohan ollut puolta tuntia kun meni ja istahti tuolin jalkojen pienan päälle ja siinä orrelta puotteli kunnon kasan lattialle.
Ei sitä muuten kun ei ollut vessaa.
Laitoimme sille pesäkopan kylpyhuoneen puolelle. Tosin se koppa sai kyytiä millon missäkin päin asuntoa kun Rekulle se pää sattui. Rekku kerkisi pureskella kaiken mahdollisen mikä suuhun sattui.
Kerran kun tuli vieraita ja välttääksemme kovaa mylläämistä heidän aikana panimme Rekun parvekkeelle. Oli kesä ja meillä tuoleissa siellä sellaiset muovirouhe täytteiset pehmusteet.
Unodimme koko Rekun vieraitten aikana ja kun he olivat lähteneet menin viimein katsomaan tuota "lastamme". Kun avasin parvekkeen oven ryntäsi sieltä epämääräisen näköinen möykky olohuoneeseen josta karisi lattialle muovirouhe murusia. En ehtinyt vetää ovea kiinni joten tulihan siivo koko huusholliin. Mutta kun katsoin parvekkeelle vedinkin oven kiini ja sanoin miehelleni, että siellä on sinun hommiasi.
Koko parveke oli täynnä tuota silppua ja tuoliemme pehmusteet oli kumman näköisiä ja ilman pehmusteita.
No tuosta kylppäriin sulkemisesta Rekku ei myös innostunut. Aina kun lähdimme johonkin panimme hänet sinne ettei hävitä koko huushollia poissa ollessamme.
Rekku keksi siellä askareita ja alkoi repiä muovitapettia joka oli huoneen seinissä. Kun viimein muutimme tuota asunnosta omakotitaloon oli tuon kylppärin seinä puoli metriä lattiasta ylöspäin paljaana ympäriinsä.
Voi Rekun tempuista saisi koko kirjan oli se niin vilkas elävä. Tuolla omakoti talossa se kaivoi tunnelin pihalle niin syvän ettei siitä näkynyt kun hännänpäätä vähän. Kun sitten puunjuuret oli jo vaarassa täytin kivillä tuo onkalon ja siitä Rekku ei tykännyt yhtään.
Teimme sille kopin ja laitoimme muka eristeeksi seiniin tyrox levyä. Kun sitten ylpeinä työstämme menimme kahville sisälle ja kurkkasimme ulos oli ne tyrox levyt jo pitkin kenttää. Tosi nopeaa toimintaa Rekultakin.
Kuljimme metsässä usein ja kerran Rekku meni johonkin niin kauas, että huutelin sitä pitkän tovin ennenkuin hän saapui innosta hehkuen ja voi minkä hajuisena. Oli pyörinyt jossain hirven eritteissä ja oli intoa täynnä että haihtuipa ainakin oma haju.
Rekun innosta välittämättä käskin Rekkua heti menemään kotiin "isin" luo. No se totteli ja kun mieheni oli istumassa pihalla oli juossut niine likoineen suoraan mieheni syliin.
Kun minäkin viimein ehdin kotiin oli Rekku jo pesty ja oli niin nolona kun hänen hyvä naamio haju oli pois pesty.
Rekusta kirjoittaisi vaikka kirjan sillä vaikka hän ei ehtinyt olla meillä kun 8 kuukautta ehti hän tehdä niin paljon jälkeä ettei uskoisikaan.
Rekun kohtaloksi koitui myös auto. Kyllä surimme sitä todella oli hän niin persoonallinen olento mummeli-36 kirjoitti:
Kun me kaksi vanhaa menimme avioon noin 14 vuotta sitten saimme lahjaksi pienen karjalan karhukoiran näköisen sekarotuisen koiran pennun.
Rekun se sai nimekseen. Tyttäreni miehineen ja tyttärineen kävi sen meille tuomassa pohjoisesta. Asuimme silloin Valkeakoskella kerrostalossa.
Täytyy sanoa, että oli fiksu jo alkuunsa. Vaikka jalat ei ollut häävin korkuiset osoitti se älykkyytensä heti tullessaan meille. Olikohan ollut puolta tuntia kun meni ja istahti tuolin jalkojen pienan päälle ja siinä orrelta puotteli kunnon kasan lattialle.
Ei sitä muuten kun ei ollut vessaa.
Laitoimme sille pesäkopan kylpyhuoneen puolelle. Tosin se koppa sai kyytiä millon missäkin päin asuntoa kun Rekulle se pää sattui. Rekku kerkisi pureskella kaiken mahdollisen mikä suuhun sattui.
Kerran kun tuli vieraita ja välttääksemme kovaa mylläämistä heidän aikana panimme Rekun parvekkeelle. Oli kesä ja meillä tuoleissa siellä sellaiset muovirouhe täytteiset pehmusteet.
Unodimme koko Rekun vieraitten aikana ja kun he olivat lähteneet menin viimein katsomaan tuota "lastamme". Kun avasin parvekkeen oven ryntäsi sieltä epämääräisen näköinen möykky olohuoneeseen josta karisi lattialle muovirouhe murusia. En ehtinyt vetää ovea kiinni joten tulihan siivo koko huusholliin. Mutta kun katsoin parvekkeelle vedinkin oven kiini ja sanoin miehelleni, että siellä on sinun hommiasi.
Koko parveke oli täynnä tuota silppua ja tuoliemme pehmusteet oli kumman näköisiä ja ilman pehmusteita.
No tuosta kylppäriin sulkemisesta Rekku ei myös innostunut. Aina kun lähdimme johonkin panimme hänet sinne ettei hävitä koko huushollia poissa ollessamme.
Rekku keksi siellä askareita ja alkoi repiä muovitapettia joka oli huoneen seinissä. Kun viimein muutimme tuota asunnosta omakotitaloon oli tuon kylppärin seinä puoli metriä lattiasta ylöspäin paljaana ympäriinsä.
Voi Rekun tempuista saisi koko kirjan oli se niin vilkas elävä. Tuolla omakoti talossa se kaivoi tunnelin pihalle niin syvän ettei siitä näkynyt kun hännänpäätä vähän. Kun sitten puunjuuret oli jo vaarassa täytin kivillä tuo onkalon ja siitä Rekku ei tykännyt yhtään.
Teimme sille kopin ja laitoimme muka eristeeksi seiniin tyrox levyä. Kun sitten ylpeinä työstämme menimme kahville sisälle ja kurkkasimme ulos oli ne tyrox levyt jo pitkin kenttää. Tosi nopeaa toimintaa Rekultakin.
Kuljimme metsässä usein ja kerran Rekku meni johonkin niin kauas, että huutelin sitä pitkän tovin ennenkuin hän saapui innosta hehkuen ja voi minkä hajuisena. Oli pyörinyt jossain hirven eritteissä ja oli intoa täynnä että haihtuipa ainakin oma haju.
Rekun innosta välittämättä käskin Rekkua heti menemään kotiin "isin" luo. No se totteli ja kun mieheni oli istumassa pihalla oli juossut niine likoineen suoraan mieheni syliin.
Kun minäkin viimein ehdin kotiin oli Rekku jo pesty ja oli niin nolona kun hänen hyvä naamio haju oli pois pesty.
Rekusta kirjoittaisi vaikka kirjan sillä vaikka hän ei ehtinyt olla meillä kun 8 kuukautta ehti hän tehdä niin paljon jälkeä ettei uskoisikaan.
Rekun kohtaloksi koitui myös auto. Kyllä surimme sitä todella oli hän niin persoonallinen olentoollut uskomaton määrä ja vaikkemme ottaisi huomioon Pikku Toukka Paksulaista, jota hoidettiin lasipurkissa ja joka kuivui kun jäi vahingossa aurinkoon, lemmikit ovat montaa eri kokoa ja lajia. Minulla oli yhtaikaa koira ja kissa. Ne peuhasivat yhdessä ja kun kissa heittäytyi selälleen kynnet pystyssä, koira peruutti ja istahti kissan päälle. Väsytyään kissa käpertyi nukkumaan koiran vatsaa vasten. Ruokapöydässä ne istuivat aina mieheni jalkojen juuressa. Jos toinen tuli kesken ruokailun ulkoa, se kävi haistelemassa kerjäämässä olevan hengitystä ja jos se paljasti makupaloja saadun, tulija aloitti syyttävän tuijotuksen. Kun koira jäi auton alle, kissa oli monta päivää syömättä ja vaelsi ympäriinsä kaveriaan etsien.
- Anu.1
kaijakaukama kirjoitti:
ollut uskomaton määrä ja vaikkemme ottaisi huomioon Pikku Toukka Paksulaista, jota hoidettiin lasipurkissa ja joka kuivui kun jäi vahingossa aurinkoon, lemmikit ovat montaa eri kokoa ja lajia. Minulla oli yhtaikaa koira ja kissa. Ne peuhasivat yhdessä ja kun kissa heittäytyi selälleen kynnet pystyssä, koira peruutti ja istahti kissan päälle. Väsytyään kissa käpertyi nukkumaan koiran vatsaa vasten. Ruokapöydässä ne istuivat aina mieheni jalkojen juuressa. Jos toinen tuli kesken ruokailun ulkoa, se kävi haistelemassa kerjäämässä olevan hengitystä ja jos se paljasti makupaloja saadun, tulija aloitti syyttävän tuijotuksen. Kun koira jäi auton alle, kissa oli monta päivää syömättä ja vaelsi ympäriinsä kaveriaan etsien.
Minulla on ollut kissa ja koira,
molemmat olivat niin hellyyden kipeitä,
aina kun ehti piti silitellä ja rapsutella.
Aina kun tulin kaupasta
niin koira oli makupalaa
kaivamassa laukusta.
Undulaatteja minulla oli
ja myös kaloja,
kyllä nekin kivoja olivat,
koira ja kissa kuolivat
vanhuuteen 17 vuotiaina,
kalat jouduin antamaan pois
kun en enää
jaksanut hoitaa,se veden vaihto
oli niin
työlästä ja undulaatit annoin pojalle.
Nyt sitten ei ole mitään,
kun olen niin vähäjaksoinen toisinaan,
ettei viitsi ottaa mitään eläintä.
Pidän kyllä eläimistä hirveen paljon
mutta kun se ei auta,
ne tarvitsevat hoitoa
ja hyvää sellaista.
- Huuha
Onhan näitä lemmikkejä ollut. Kissoja on ollut muutamakin, yksi koira, ihana Turreni, marsuja, kaloja ja kerran pieni siilipoikanenkin.
Kissat ja minä emme oikein tullet toimeen, kun ne sattuivat olemaan villikissan poikasia suoraan ensimmäisessä polvessa. Ne eivät sopeutuneet ollenkaan sisäoloihin, mikä minun olisi pitänyt itsekin ymmärtää. Olivat emonsa hylkäämiä eli emo oli todennäköisesti kuollut, olivat nälkiintyneitä ja huonokuntoisia muutenkin löydettäessä. Terveiksi syötimme ja saivat kodin maaseudulta tallikissoina. Olivat erinomaisen eläväisiä yksilöitä nämä ja valmiita puremaan ja kynsimään aina. Se oli olevinaan myös niiden leikkiä ja ehkä pitämistäkin.
Kolmas kissa oli sisäkissan poikanen, mutta sain sillekin kodin maalta, jossa se eleli onnellisena ja silminnähden tyytyväisenä oman ikänsä. Tuli sentään tehtyä yksi hyvä työ.
Turre-koira tuli meille jo iäkkäänä herrana emäntänsä jouduttua sairaalaan pysyvästi. Turre oli olento, jota parempaa en tiedä: viisas ja fiksu. Hän on jo siirtynyt koirien taivaaseen, mutta muistoissamme aina. Miten paljon iloa ja positiivisuutta eläin voikaan tuottaa. Viimeksi eilen muistelimme Turren kotkotuksia poikani kanssa.
Marsuja meillä on ollut moneen otteeseen, nekin aivan hurmaavia yksilöitä. Turre ja marsut tulivat mainiosti toimeen keskenään. Ongelmia syntyi aikoinaan, kun tämän valikoiman lisäksi kotimme oli pienen aikaa pienen siilin kotina. Turre ei tätä lisäystä enää suvainnut, mutta siili sai hoitolakodin ja eleli siellä varsin tuhdissa kunnossa aikuiseksi asti.
Marsut saivat poikasia ja niitä annoin tuttaville, mutta niin, että tiesin varmasti niiden joutuvan hyviin käsiin. Kyllä marsun synnytyskin voi olla melkoisen jännittävää puuhaa, siinä tarvittiin oikeasti myös ihmiskätilöä.
Akvaariokin meillä oli vuosia. Ja on kukkua se, että kalat eivät muka tunne ruokkijaansa tai ettei niiillä ole tunteita. Sielläkin oli monia persoonallisia yksilöitä. Asuntomme oli vain sen verran valoisa, että levää kerääntyi tuohottomat määrät ja akvaarion pito piti lopettaa mahdottomana aikansa kestettyään. Mutta hauskaa sitäkin touhua oli seurata.
Nyt olen harkinnut uuden Turren hankkimista vielä vanhoilla päivillä eli vanhaa ystävää vanhalle eläinten ystävälle. Pientä pentua en jaksa hoitaa, mutta kotia vailla olevan ystävällismielisen täysikasvuisen kanssa ehkä pärjään. Elämäni eläimet ovat kaikki olleet omalla tavallaan kasvattajia ja monenmoisen ilon tuottajia tilanteissa, joista ilo muuten on ollut kaukana. Ehkä ne ovat olleet siinä mielessä myös elävien enkelien roolissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih577340Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7393604Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.3721988Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1651826- 861479
Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens841401- 911300
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631257Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2621251- 811164