Keskenmenohan se oli..

Tänään hcg arvo oli kuitenkin vielä 614 ja tästä lääkäri huolestui. Maanantaina menen taas verikokeeseen ja toivottavasti arvo on silloin reippaasti laskenut. Ongelma on se, että edellisestä veritestistä viikko sitten en terveyskeskuksesta arvoa saanut, eli nyt ei tiedetä onko arvo nousussa vai laskussa.. Verivuoto vaan jatkuu, niukempana kuin kuukautiset, mutta selvästi koko ajan kuitenkin. Verikokeen tulos oli jotenkin järkytys, oletettiin lääkärin kanssa että vuoto olisi tyhjentänyt kohdun ja arvo romahtanut, mutta nyt on taas pöydällä uhka kohdunulkoisesta raskaudesta tai kaavintaan joudun varmaankin ainakin. Pää ei oikein enää kestä,se kauan kaipaamani istukkahormonin olemassaolo veressä tuntuu nyt pelkästään painajaiselta, kun pelkää että jotain on pahasti vialla..

Ella-77 kirjoitti:

Tänään hcg arvo oli kuitenkin vielä 614 ja tästä lääkäri huolestui. Maanantaina menen taas verikokeeseen ja toivottavasti arvo on silloin reippaasti laskenut. Ongelma on se, että edellisestä veritestistä viikko sitten en terveyskeskuksesta arvoa saanut, eli nyt ei tiedetä onko arvo nousussa vai laskussa.. Verivuoto vaan jatkuu, niukempana kuin kuukautiset, mutta selvästi koko ajan kuitenkin. Verikokeen tulos oli jotenkin järkytys, oletettiin lääkärin kanssa että vuoto olisi tyhjentänyt kohdun ja arvo romahtanut, mutta nyt on taas pöydällä uhka kohdunulkoisesta raskaudesta tai kaavintaan joudun varmaankin ainakin. Pää ei oikein enää kestä,se kauan kaipaamani istukkahormonin olemassaolo veressä tuntuu nyt pelkästään painajaiselta, kun pelkää että jotain on pahasti vialla..

Lue lisää

Toivottavasti saisit mahdollisimman pian selvyyden tilanteeseen, sillä juuri tuo epävarmuus on tuskallista. Keskenmeno kun on muutenkin niin raskasta henkisesti. Oletko ottanut sairaslomaa jos olet työelämässä? Niin minä ainakin tein ja teki todella hyvää.

Minua taas on ihmetyttänyt, että miksi minulta ei ole otettu keskenmenon jälkeen ollenkaan verikokeita, joissa olisi katsottu hcg arvo. Johtuuko se siitä kun kohtu oli niin tyhjä jo ultrassa ja kun tein sen lääkkeellisen tyhhennyksen? Eikö silloin tarvita, onko sinulla tietoa?

Voimia ja iso halaus täältä minulta! Tämä on niin väärin kun vuosien jälkeen vihdoin saa raskauden alkuun ja siitä iloitsee, niin samassa se otetaan pois.

elmeri77 kirjoitti:

Toivottavasti saisit mahdollisimman pian selvyyden tilanteeseen, sillä juuri tuo epävarmuus on tuskallista. Keskenmeno kun on muutenkin niin raskasta henkisesti. Oletko ottanut sairaslomaa jos olet työelämässä? Niin minä ainakin tein ja teki todella hyvää.

Minua taas on ihmetyttänyt, että miksi minulta ei ole otettu keskenmenon jälkeen ollenkaan verikokeita, joissa olisi katsottu hcg arvo. Johtuuko se siitä kun kohtu oli niin tyhjä jo ultrassa ja kun tein sen lääkkeellisen tyhhennyksen? Eikö silloin tarvita, onko sinulla tietoa?

Voimia ja iso halaus täältä minulta! Tämä on niin väärin kun vuosien jälkeen vihdoin saa raskauden alkuun ja siitä iloitsee, niin samassa se otetaan pois.

Lue lisää

Ella ja Elmeri!!!!!!Isot rutistukset!:(

En olisi todellakaan toivonut, että teille käy niin. Varmasti voimat ovat poissa, joten keräile niitä ihan rauhassa. Helppoa se ei ole. Mitä solumyrkkyä se oikein on?

Eli teidän tulee pitää kolmen kuukauden tauko tuon jälkeen. Meille kun sanottiin, että heti seuraavista kuukautisista voi tehdä pass hoidon. Kuulosti aika oudolta kun meidänkin raskaus meni sentään viikolla 9.

Iso haluas minulta!

elmeri77 kirjoitti:

En olisi todellakaan toivonut, että teille käy niin. Varmasti voimat ovat poissa, joten keräile niitä ihan rauhassa. Helppoa se ei ole. Mitä solumyrkkyä se oikein on?

Eli teidän tulee pitää kolmen kuukauden tauko tuon jälkeen. Meille kun sanottiin, että heti seuraavista kuukautisista voi tehdä pass hoidon. Kuulosti aika oudolta kun meidänkin raskaus meni sentään viikolla 9.

Iso haluas minulta!

Lue lisää

Hei Elmeri, kiitos paljon että olet viesteilläsi kannustanut :) Meillekin lääkäri sanoi kun keskenmenoa epäili että PASsin voisi tehdä heti seuraavaan kiertoon jos halutaan, tai varmuuden vuoksi voisi odottaa että elimistö palautuu yhden kierron verran. Mutta nyt kun joudun syömään solumyrkkyjä raskauskudoksen tuhoamiseksi, niin niiden myrkkyjen takia pitää odottaa kuukausia, jotta raskauden mahdollisesti PASista alkaessa ei sikiölle olisi vaaraa. Lääkäri selitti että myrkyt on samankaltaisia kuin syövän torjunnassa, miedompia vain. Osastolla joudun olemaan koko päivän.

Sulta ei varmaan otettu HCG:tä myöhemmin, kun sulla oli raskaus selvästi kohdussa nähty ja tehtiin se lääkkeellinen tyhjennys jonka pitäisi kaiken raskausmateriaalin tehokkaasti poistaa.. Voisi kyllä olettaa että sitä olisi kontrollina vielä kertaalleen seurattu, mutta en tosiaa osaa sanoa.. Meillä on ollut niin epäselvä tilanne että arvoa on seurattu tiiviisti. Solumyrkkyjen jälkeen arvoa seurataan vielä pari kertaa viikossa kunnes se on nollassa. Sairaslomaa otin juuri viikon, kaikki maalliset asia kuten työ tuntuvat nyt niin toisarvoisilta, toivottavasti tästä suosta joskus vielä pääsee ylös..

Ollaan miehen kanssa mietitty, että pitäisikö lotota, kun ollaan koko ajan niin pienien todennäköisyyksien joukossa! Ensin kun ollaan niiden 15-20 % joukossa jotka ei omin voimin voi tulla raskaaksi, sitten tavallaan onnistuttiin IVF:ssä 30% todennäköisyydellä kun kiinnittyminen tapahtui ja nyt se raskaus on kohdunulkoinen 2 % todennäköisyydellä. Että näin, itkeäkö vai nauraa...

Ella-77 kirjoitti:

Hei Elmeri, kiitos paljon että olet viesteilläsi kannustanut :) Meillekin lääkäri sanoi kun keskenmenoa epäili että PASsin voisi tehdä heti seuraavaan kiertoon jos halutaan, tai varmuuden vuoksi voisi odottaa että elimistö palautuu yhden kierron verran. Mutta nyt kun joudun syömään solumyrkkyjä raskauskudoksen tuhoamiseksi, niin niiden myrkkyjen takia pitää odottaa kuukausia, jotta raskauden mahdollisesti PASista alkaessa ei sikiölle olisi vaaraa. Lääkäri selitti että myrkyt on samankaltaisia kuin syövän torjunnassa, miedompia vain. Osastolla joudun olemaan koko päivän.

Sulta ei varmaan otettu HCG:tä myöhemmin, kun sulla oli raskaus selvästi kohdussa nähty ja tehtiin se lääkkeellinen tyhjennys jonka pitäisi kaiken raskausmateriaalin tehokkaasti poistaa.. Voisi kyllä olettaa että sitä olisi kontrollina vielä kertaalleen seurattu, mutta en tosiaa osaa sanoa.. Meillä on ollut niin epäselvä tilanne että arvoa on seurattu tiiviisti. Solumyrkkyjen jälkeen arvoa seurataan vielä pari kertaa viikossa kunnes se on nollassa. Sairaslomaa otin juuri viikon, kaikki maalliset asia kuten työ tuntuvat nyt niin toisarvoisilta, toivottavasti tästä suosta joskus vielä pääsee ylös..

Ollaan miehen kanssa mietitty, että pitäisikö lotota, kun ollaan koko ajan niin pienien todennäköisyyksien joukossa! Ensin kun ollaan niiden 15-20 % joukossa jotka ei omin voimin voi tulla raskaaksi, sitten tavallaan onnistuttiin IVF:ssä 30% todennäköisyydellä kun kiinnittyminen tapahtui ja nyt se raskaus on kohdunulkoinen 2 % todennäköisyydellä. Että näin, itkeäkö vai nauraa...

Lue lisää

teille molemmille oikein paljon ja kiitos vastauksestasi. Yritän vielä saada hoitajaa kiinni ja kysyä asiaa. Onneksi otit lomaa, sillä muut ovat nyt tosiaan toisarvoisia. Pääasia on, että hoidat itseäsi.

elmeri77 kirjoitti:

teille molemmille oikein paljon ja kiitos vastauksestasi. Yritän vielä saada hoitajaa kiinni ja kysyä asiaa. Onneksi otit lomaa, sillä muut ovat nyt tosiaan toisarvoisia. Pääasia on, että hoidat itseäsi.

Lue lisää

Voi luoja, nyt iski päälle järkyttävä raskauspahoinvointi! Kyllä sen mielellään kärsisi jos onnellisesti raskaana olisi, mutta nyt se on silkkaa kidutusta ja perjantaihin pitäisi vielä jaksaa.. Nyt surun ja tuskan lisäksi nousee jo kiukku, että miksi tämä oikein piti tapahtua! Voi apua, jospa tämä tästä, onneksi voin kiroilla yksikseni kotona eikä tarvi olla vihreenä töissä ja vastata uteluihin raskauspahoinvoinnista..

Ella-77 kirjoitti:

Voi luoja, nyt iski päälle järkyttävä raskauspahoinvointi! Kyllä sen mielellään kärsisi jos onnellisesti raskaana olisi, mutta nyt se on silkkaa kidutusta ja perjantaihin pitäisi vielä jaksaa.. Nyt surun ja tuskan lisäksi nousee jo kiukku, että miksi tämä oikein piti tapahtua! Voi apua, jospa tämä tästä, onneksi voin kiroilla yksikseni kotona eikä tarvi olla vihreenä töissä ja vastata uteluihin raskauspahoinvoinnista..

Lue lisää

otit vapaata, että saat rauhassa purkaa pahaa olo(henkistä ja fyysistä) sekä kiukkua. Minusta ei myöskään heti olisi ollut töihin menijäksi. Tänään taas iski henkinen masennus kun yksi työntekijä näytti heidän tuoretta kuvaa adoptiolapsesta. Minun mieheni kun ei siihen lämpene. Tulee olla biologinen. Lisäksi kävin katsomassa serkkuani sairaalassa kun hänen tulisi synnyttää tämän kuukauden lopulla, mutta tuli raskausmyrkytys. Toki en sitä olisi heille halunnut.

Oletko käynyt ammattiauttajalla puhumassa? Sekin kummasti on minua auttanut tämän koko prosessin aikana. Nyt en ole siellä käynyt, mutta ei siitä edellisestä puolta vuotta enempää ole.

elmeri77 kirjoitti:

otit vapaata, että saat rauhassa purkaa pahaa olo(henkistä ja fyysistä) sekä kiukkua. Minusta ei myöskään heti olisi ollut töihin menijäksi. Tänään taas iski henkinen masennus kun yksi työntekijä näytti heidän tuoretta kuvaa adoptiolapsesta. Minun mieheni kun ei siihen lämpene. Tulee olla biologinen. Lisäksi kävin katsomassa serkkuani sairaalassa kun hänen tulisi synnyttää tämän kuukauden lopulla, mutta tuli raskausmyrkytys. Toki en sitä olisi heille halunnut.

Oletko käynyt ammattiauttajalla puhumassa? Sekin kummasti on minua auttanut tämän koko prosessin aikana. Nyt en ole siellä käynyt, mutta ei siitä edellisestä puolta vuotta enempää ole.

Lue lisää

Vielä yksi päivä piinaa ja sitten pääsen hoitoon. Nämä päivät on olleet aikas kamalia kun koko ajan on huoli omasta terveydestä ja siksi tuntemuksia alavatsalla tarkkailee jatkuvasti pelonsekaisin tuntein. Ja vielä tuo pahoinvointi päälle, niin on todella voittajaolo..! Jos huomenna vielä sairaalasta sanovat että tilannetta tarkkaillaan viikonlopun yli, niin tungen sinne osastolle väkisin :)

Minulla on onneksi läheisiä siskoja ja ihana mies, joiden kanssa juttelu on auttanut purkamaan tuntoja tähän asti. Mutta jos ei omin voimin lapsia saada ja mennään adoptiojonoon, niin silloin varmasti tarvitsen ulkopuolista apua, silloin kun pitää koko elämä ajatella aika paljon uusiksi. Mies onneksi suhtautuu adoptioon avoimin mielin ja positiivisesti, uskotaan molemmat että meidän elämän on silloin tarkoitus kietoutua yhteen jonkun paran orpolapsen kanssa.. Vaikka miehesi ei nyt pysty ajattelemaan adoptiota teille sopivana vaihtoehtona, niin voi olla että ajan kanssa hänkin kasvaa ajatuksenn eri lailla.. Ja teillähän on rankemmat hoidot ymmärtääkseni kuitenkin niin alussa ja olette jo melkein onnistuneet, että jospa tuleva kevät ja kesä tuo teille onnea, ja ehkä meille myös!

Voikaa hyvin,
Ella

Ella-77 kirjoitti:

Vielä yksi päivä piinaa ja sitten pääsen hoitoon. Nämä päivät on olleet aikas kamalia kun koko ajan on huoli omasta terveydestä ja siksi tuntemuksia alavatsalla tarkkailee jatkuvasti pelonsekaisin tuntein. Ja vielä tuo pahoinvointi päälle, niin on todella voittajaolo..! Jos huomenna vielä sairaalasta sanovat että tilannetta tarkkaillaan viikonlopun yli, niin tungen sinne osastolle väkisin :)

Minulla on onneksi läheisiä siskoja ja ihana mies, joiden kanssa juttelu on auttanut purkamaan tuntoja tähän asti. Mutta jos ei omin voimin lapsia saada ja mennään adoptiojonoon, niin silloin varmasti tarvitsen ulkopuolista apua, silloin kun pitää koko elämä ajatella aika paljon uusiksi. Mies onneksi suhtautuu adoptioon avoimin mielin ja positiivisesti, uskotaan molemmat että meidän elämän on silloin tarkoitus kietoutua yhteen jonkun paran orpolapsen kanssa.. Vaikka miehesi ei nyt pysty ajattelemaan adoptiota teille sopivana vaihtoehtona, niin voi olla että ajan kanssa hänkin kasvaa ajatuksenn eri lailla.. Ja teillähän on rankemmat hoidot ymmärtääkseni kuitenkin niin alussa ja olette jo melkein onnistuneet, että jospa tuleva kevät ja kesä tuo teille onnea, ja ehkä meille myös!

Voikaa hyvin,
Ella

Lue lisää

Vai ovat ne sinua piinanneet sillä, että aina seurataan.. Se on piinallista. Toivon, että nyt ottaisivat sinut sisälle ja pääsisit tässä tuskassa vähän eteenpäin. Aina kun jotain edes tapahtuu, on se sitten negatiivista tai positiivista, niin se helpottaa.

Voi olla, että mieheni vielä siihenkin suostuu jos nämä ei tuota tulosta, mutta pidetään nyt peukkuja, että onnistuisi. Hän jo meinaan on sitä mieltä, että ellei nämä pass hoidot tehoa, niin ei halua enää ryhtyä toiseen ivf hoitoon, taas alusta kaikki.. No aika näyttää.

Pidetään peukkuja molemmille ja ilmoita miten nuo hoidot etenee.

Ella-77 kirjoitti:

Vielä yksi päivä piinaa ja sitten pääsen hoitoon. Nämä päivät on olleet aikas kamalia kun koko ajan on huoli omasta terveydestä ja siksi tuntemuksia alavatsalla tarkkailee jatkuvasti pelonsekaisin tuntein. Ja vielä tuo pahoinvointi päälle, niin on todella voittajaolo..! Jos huomenna vielä sairaalasta sanovat että tilannetta tarkkaillaan viikonlopun yli, niin tungen sinne osastolle väkisin :)

Minulla on onneksi läheisiä siskoja ja ihana mies, joiden kanssa juttelu on auttanut purkamaan tuntoja tähän asti. Mutta jos ei omin voimin lapsia saada ja mennään adoptiojonoon, niin silloin varmasti tarvitsen ulkopuolista apua, silloin kun pitää koko elämä ajatella aika paljon uusiksi. Mies onneksi suhtautuu adoptioon avoimin mielin ja positiivisesti, uskotaan molemmat että meidän elämän on silloin tarkoitus kietoutua yhteen jonkun paran orpolapsen kanssa.. Vaikka miehesi ei nyt pysty ajattelemaan adoptiota teille sopivana vaihtoehtona, niin voi olla että ajan kanssa hänkin kasvaa ajatuksenn eri lailla.. Ja teillähän on rankemmat hoidot ymmärtääkseni kuitenkin niin alussa ja olette jo melkein onnistuneet, että jospa tuleva kevät ja kesä tuo teille onnea, ja ehkä meille myös!

Voikaa hyvin,
Ella

Lue lisää

mieleen, että jos alkaa mietityttämään tuo tilanne, niin kannattaa käydä jossain yksityisellä tai ainakin soittaa ja kysyä mitä tulisi tiedä. En tiedä onko siitä apua, mutta tuli sekin mieleen.