Voi, jospa jostain

Juicen ensimmäinen levy ja sen ilmestyminen ei ehkä ollut koko Suomen tiedossa, mutta ainakin täällä stadissa siitä tiedettiin. Jopa niin hyvin, että meidän ja parissa muussakin koulussa sitä kiellettiin soittamasta Jeesus pelastaa biisin takia. Uskonnon opettajat ja vanhoilliset opettajat pitivät levyä törkeänä pilkkana, vaikka lähinnä vitsiksihän levy lienee tarkoitettu. Ainakin me sille naurettiin :D

Coitus Intin tunnettavuus levisi meidänkin avulla niin, että ne joilla tuo lp oli, äänittivät sitä kavereilleen kasetille ja he taas oman kasettinsa avulla muille kavereilleen. Kopioiden määrää ei kannata edes arvailla. Tuona aikana se oli meidän suunnalla eniten kierrätetty levy, joka meni kirkkaasti muiden suomipoppareiden edelle.

Levy ei ehkä saanut julkisuutta lehtien sivuilla, mutta kyllä porukka siitä tiesi ilman lehtiäkin.

Makuja on todellakin monenlaisia. Keskitysleirin ruokavalio saattoi olla monelle kova pala. Puuttuihan siitä aiempien levyjen kevys. Joidenkin mielestä se oli vaikeasti lähestyttävä, vaikka ei siinä mitään sen kummallisempaa ollut kuin muissakaan levyissä. Raskaita soundejahan siitä löytyy, joten se voi olla yksi syy. Niin hard rockin sävyjä kuin myös progevivahteitakin oli levylle saatu mahtumaan. Melodioiltaan levy oli ja on kuitenkin Juicen tuotannon kärkipäätä.

Joku voi levyn teemaakin syyttää ja niin tehtiin myös 70-luvulla. Keskitysleirit olivat vanhemmilla ihmisillä tuoreessa muistissa, mutta levypä ei suoranaisesti irvikään tuota aikaa. Se vain viittaa sinnepäin. Osapäivänatsi osuu lähelle tuota arkaa paikkaa, joskin hauskan humoristisesti. Tosin tekopyhät saivat siitäkin vettä myllyihinsä, ja saavat varmasti vieläkin. Mutta levy on silti yksi Juicen parhaita tekeleitä niin teksteiltään, melodioiltaan kuin soundeiltaankin. Vaikka makuasiahan tuokin on.

Lahtikaupungin rullaluistelijat on kuin kiireessä tehty levy. Siitä ei jää juuri muuta mieleen kuin sen epätasaisuus, ellei peräti huonous. Jostain luin, että levyyn olisi pistetty kappaleita, joiden ei edes haluttu päätyvän levylle. Netistä luetun mukaan kiire ja studioajan puute oli vissiin pääsyynä huonoon lopputulokseen. Paha väittää puolesta tai vastaan, sillä asian oikean laidan tietävät vain tekijät itse.

Yksi huonohko levy tulee vielä mieleen. Se on Vaiti, aivan hiljaa, joka pitää sisällään aika epätasaista materiaalia. Levyä ei myöskään paranna huonossa hapessa hoidetut lauluosuudet, joiden takia se kuulostaakin lähinnä väsyneen ihmisen huokailulta. Tekstit vaikuttavat paikoitellen aika teennäisiltä rakkauden ja ihailun osoituksilta naisia kohtaan. Aivan kuin jotain olisi vielä naisten suhteen pitänyt tehdä, tai ainakin yrittää. Mene ja tiedä, kaipailiko Juice siinä nuoruuttaan.

Mutta ei saa olla täysin epäkiitollinen tuostakaan levystä. Sekin on sivu Juicen elämänkerrasta, jonka hän antoi myös meidän kuultavaksi ja luettavaksi.