Ellen Whiten aikakäsitys

Jumalan tuomion peruste ennen Kristuksen syntymää?

Jumalan tuomion peruste v. 0-1844 välisenä aikana?

Jumalan tuomion peruste v. 1844 jälkeen?
Vast. Peruste on tutkiva tuomio.

On muistettavana että vuonna 1844 tapahtui "Suuri Eksytys" ja eksytyksen selitys myöhemmin tutkivaksi tuomioksi.

porskutellaan ilolla kirjoitti:

Jumalan tuomion peruste ennen Kristuksen syntymää?

Jumalan tuomion peruste v. 0-1844 välisenä aikana?

Jumalan tuomion peruste v. 1844 jälkeen?
Vast. Peruste on tutkiva tuomio.

On muistettavana että vuonna 1844 tapahtui "Suuri Eksytys" ja eksytyksen selitys myöhemmin tutkivaksi tuomioksi.

Lue lisää

tuomioperuste on aina sama: kuuliaisuus Jumalalle. Sitä se oli ennen Jeesuksen syntymää, sitä se oli 1-1844 jKr (0-vuotta ei ole olemassakaan) ja sitä se on 1844-ajan loppu. Raamatun mukaan meidät tuomitaan tekojemme mukaan eikä pelkästään uskosta. Siitä tutkivassa tuomiossakin on kyse (ja monesta muustakin asiasta).

Wikipesiasta lainattua:

Suora eli lineaarinen aikakäsitys tarkoittaa aikaa, joka kulkee tasaisesti eteenpäin koskaan palaamatta takaisin. Yleensä suoralla ajalla on alku, keskivaihe ja loppu, ja ajan vaiheet pysyvät järjestyksessä vaihtamatta paikkaa. Tätä edustaa kreikkalaisten filosofien Herakleitokselta peräisin oleva käsitys panta rhei, kaikki virtaa, eikä mikään ole pysyvää vaan alati muuttuvaa palaamatta takaisin. Myös buddhalainen käsitys kaiken muuttuvuudesta osoittaa selkeästi suoraa aikakäsitystä: "mies ei voi astua kahdesti samaan virtaan, sillä virta ei enää ole sama eikä mieskään ole sama".

Tämä on yleisin aikakäsitys, joka, kuten näkyy, edustaa kreikkalaista filosofiaa. Aika on kuitenkin luotu suure. Luoja ei tarvitse aikaa. Se on Hänelle kuin jana, josta Hän näkee yhtä aikaa sen alku- ja loppupään, mutta lisäksi paljon muuta, koska Hän on ääretön, täysin ymmärryksemme yläpuolellamme oleva.

Termodynaaminen kirjoitti:

Wikipesiasta lainattua:

Suora eli lineaarinen aikakäsitys tarkoittaa aikaa, joka kulkee tasaisesti eteenpäin koskaan palaamatta takaisin. Yleensä suoralla ajalla on alku, keskivaihe ja loppu, ja ajan vaiheet pysyvät järjestyksessä vaihtamatta paikkaa. Tätä edustaa kreikkalaisten filosofien Herakleitokselta peräisin oleva käsitys panta rhei, kaikki virtaa, eikä mikään ole pysyvää vaan alati muuttuvaa palaamatta takaisin. Myös buddhalainen käsitys kaiken muuttuvuudesta osoittaa selkeästi suoraa aikakäsitystä: "mies ei voi astua kahdesti samaan virtaan, sillä virta ei enää ole sama eikä mieskään ole sama".

Tämä on yleisin aikakäsitys, joka, kuten näkyy, edustaa kreikkalaista filosofiaa. Aika on kuitenkin luotu suure. Luoja ei tarvitse aikaa. Se on Hänelle kuin jana, josta Hän näkee yhtä aikaa sen alku- ja loppupään, mutta lisäksi paljon muuta, koska Hän on ääretön, täysin ymmärryksemme yläpuolellamme oleva.

Lue lisää

väitit, että ikuisuus ei ole aikaa. Väitteesi ei pidä paikkaansa.

Buddhalaiset uskovat sykliseen aikaan eivätkä lineaariseen. Platonismi opettaa myös syklistä aikaa ja suurin osa kristittyjä kumartaa ikuisuus-käsitteellään Platonia.

Edelleen on niin, että Raamatussa Jumala elää ajassa ja paikassa, siis Hän on spatiotemporaalisessa suhteessa luomakuntaansa.

kieroile kirjoitti:

väitit, että ikuisuus ei ole aikaa. Väitteesi ei pidä paikkaansa.

Buddhalaiset uskovat sykliseen aikaan eivätkä lineaariseen. Platonismi opettaa myös syklistä aikaa ja suurin osa kristittyjä kumartaa ikuisuus-käsitteellään Platonia.

Edelleen on niin, että Raamatussa Jumala elää ajassa ja paikassa, siis Hän on spatiotemporaalisessa suhteessa luomakuntaansa.

Lue lisää

Väitän edelleen, että ikuisuus ei ole aikaa, ja että ajalla on alku- ja loppupiste.

kieroile kirjoitti:

väitit, että ikuisuus ei ole aikaa. Väitteesi ei pidä paikkaansa.

Buddhalaiset uskovat sykliseen aikaan eivätkä lineaariseen. Platonismi opettaa myös syklistä aikaa ja suurin osa kristittyjä kumartaa ikuisuus-käsitteellään Platonia.

Edelleen on niin, että Raamatussa Jumala elää ajassa ja paikassa, siis Hän on spatiotemporaalisessa suhteessa luomakuntaansa.

Lue lisää

Niin kait se on nähtävä, että väite siitä, että Jumala ikään kuin “eläisi” ajassa ja ”paikassa” on todella lapsellista puhetta!

Määritelmällisesti, aika-käsite sisältää jonkun alku ja loppupisteen. Hyvin konkreettinen esimerkki on vanhanajan kello, jossa viisari liikkuu kahden viivan erottaman välimatkan ja saamme yksiköiksi, joko sekunnin, minuutin tai tunnin. Käyttäen tätä ontuvaa vertauskuvaa, ikuisuus olisi kellotaulu ilman viivoja, jotka ovat alun ja lopun merkitsijöitä. Koska ikuisuudella ei ole rajoja, sitä ei voi ajalla mitata. Myöskään viisareita ei olisi, koska on mahdotonta osoittaa mitään tiettyä kohtaa, ilman koordinaatteja, eli kuinka etäällä jokin on jostakin tietystä rajasta!

Teoreettisesti, kaikkeen tapahtuneeseen voidaan palata, eli tavoittaa jo edenneen valosäteen (jos matkataan valoa nopeammin), joka vastavuoroisesti myös mahdollistaa ”paluun tulevaisuuteen”. Tälle teoreettiselle mallille perustuu tieteisfiktion ”aikamatkustaminen”. Ihmiselle tämä on mahdotonta, mutta Raamattu antaa ymmärtää Jumalan hyödyntävän useampia ulottuvuuksia kuin ihminen. Niinpä hän ei ole aikaan eikä paikkaan sidoksissa vaan Hän on läsnä kaikkialla, samanaikaisesti! Ihminen omalta osaltaan ei tavoita edes nykyhetkeä vaan elää elämäänsä jo koetun kautta. Sitä voisi verrata matkantekoon selkä meno suuntaan. Me tiedostamme ainoastaan sen, mikä on jo historiaa.

Ehkäpä mahtailevien totuuden omistajien olisi hyödyllistä mennä hetkeksi Jobin kirjan Jumalapuhutteluun (8.9; 11.7-8; 37.14-16; 32.2; 42.3). Jumala osoittaa ihmisen tietämisen mahdollisuuksien rajallisuuden. Ainakin yhden asian voimme oppia tästä Jumalan puhuttelusta; jos emme voi sanoa kovin paljoa siitä millainen Jumala ON, voimme ainakin ihastelle sitä, mitä Hän TEKEE. Oleellinen ero näiden kahden asian välillä on siinä, että edellisen huomio on Jumalassa, sellaisena kun hän mahdollisesti itsessään on, kun taas jälkimmäinen korostaa sitä, mikä saa alkunsa Jumalasta! Niinpä, aikakin, on Jumalasta lähtöisin, vaikkei Jumala ole ajassa.

Näin sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva – voiko sen sanoa arvoituksellisemmin? (Ilm1.8)

..ihminen kirjoitti:

Niin kait se on nähtävä, että väite siitä, että Jumala ikään kuin “eläisi” ajassa ja ”paikassa” on todella lapsellista puhetta!

Määritelmällisesti, aika-käsite sisältää jonkun alku ja loppupisteen. Hyvin konkreettinen esimerkki on vanhanajan kello, jossa viisari liikkuu kahden viivan erottaman välimatkan ja saamme yksiköiksi, joko sekunnin, minuutin tai tunnin. Käyttäen tätä ontuvaa vertauskuvaa, ikuisuus olisi kellotaulu ilman viivoja, jotka ovat alun ja lopun merkitsijöitä. Koska ikuisuudella ei ole rajoja, sitä ei voi ajalla mitata. Myöskään viisareita ei olisi, koska on mahdotonta osoittaa mitään tiettyä kohtaa, ilman koordinaatteja, eli kuinka etäällä jokin on jostakin tietystä rajasta!

Teoreettisesti, kaikkeen tapahtuneeseen voidaan palata, eli tavoittaa jo edenneen valosäteen (jos matkataan valoa nopeammin), joka vastavuoroisesti myös mahdollistaa ”paluun tulevaisuuteen”. Tälle teoreettiselle mallille perustuu tieteisfiktion ”aikamatkustaminen”. Ihmiselle tämä on mahdotonta, mutta Raamattu antaa ymmärtää Jumalan hyödyntävän useampia ulottuvuuksia kuin ihminen. Niinpä hän ei ole aikaan eikä paikkaan sidoksissa vaan Hän on läsnä kaikkialla, samanaikaisesti! Ihminen omalta osaltaan ei tavoita edes nykyhetkeä vaan elää elämäänsä jo koetun kautta. Sitä voisi verrata matkantekoon selkä meno suuntaan. Me tiedostamme ainoastaan sen, mikä on jo historiaa.

Ehkäpä mahtailevien totuuden omistajien olisi hyödyllistä mennä hetkeksi Jobin kirjan Jumalapuhutteluun (8.9; 11.7-8; 37.14-16; 32.2; 42.3). Jumala osoittaa ihmisen tietämisen mahdollisuuksien rajallisuuden. Ainakin yhden asian voimme oppia tästä Jumalan puhuttelusta; jos emme voi sanoa kovin paljoa siitä millainen Jumala ON, voimme ainakin ihastelle sitä, mitä Hän TEKEE. Oleellinen ero näiden kahden asian välillä on siinä, että edellisen huomio on Jumalassa, sellaisena kun hän mahdollisesti itsessään on, kun taas jälkimmäinen korostaa sitä, mikä saa alkunsa Jumalasta! Niinpä, aikakin, on Jumalasta lähtöisin, vaikkei Jumala ole ajassa.

Näin sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva – voiko sen sanoa arvoituksellisemmin? (Ilm1.8)

Lue lisää

Punnittua puhetta.

Hutkiva tuomio kirjoitti:

Punnittua puhetta.

Viisas kuningas Salomo osoitti rukouksessaan, ettei Jumala mahdu taivasten taivaisiin, kuinka silloin inhimillisen aikakäsitteen piiriin:

"27. Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!
28. Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi,
29. ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta sinä olet sanonut: 'Minun nimeni on asuva siellä', niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.
30. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi."
1. kun. 8:27-30

Taivasten taivaisiin kirjoitti:

Viisas kuningas Salomo osoitti rukouksessaan, ettei Jumala mahdu taivasten taivaisiin, kuinka silloin inhimillisen aikakäsitteen piiriin:

"27. Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!
28. Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi,
29. ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta sinä olet sanonut: 'Minun nimeni on asuva siellä', niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.
30. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi."
1. kun. 8:27-30

Lue lisää

Viisas Mooses piirsi kuvan Jumalasta, josta ei voi tehdä kuvaa! Hän toivoi, että ihminen oivaltaisi, etteivät hänen Jumalaa koskevat mielikuvansa voi tavoittaa Jumalaa itseään:

”Sinä päivänä, jona Herra puhui teille Horebilla tulen keskeltä, te ette nähneet minkäänlaista hahmoa. Pitäkää sen tähden tarkoin huoli siitä, ettette lankea tekemään minkäänlaista patsasta tai muuta jumalankuvaa, jolla olisi miehen tai naisen hahmo tai maan päällä elävän eläimen tai taivaalla lentävän linnun hahmo tai maassa ryömivän matelijan tai alhaalla vesissä elävän kalan hahmo. Kun kohotatte katseenne taivasta kohden ja näette auringon, kuun ja tähdet, taivaan kaikki joukot, älkää langetko niiden lumoihin, älkää kumartako älkääkä palvoko niitä.” (5Ms4.15-19)

Mitä todellisempi Jumalasta tulee, sitä himmeämmäksi hänen ääriviivansa käyvät. Pilveen kätkeytyvä Jumala jättäytyy inhimillisen hahmotuskyvyn ulkopuolelle (2Ms19.9). Raamatun yhdeksi tavoitteeksi voisi esittää, henkilökohtaisen ymmärryksen syntyä, käsitystä vajavaisesta jumalakuvasta, joka lakkaisi johdattamasta harhaan ja mahdollistuttaa Jumalan kokemisen merkityksistä tyhjänä. Samalla kun käsitykset Jumalasta katoavat, hänen läsnäolonsa läpäisee kaiken mikä on. Kuningas Davidille todellinen Jumala oli jotakin sanoinkuvaamatonta:

Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon",
sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,
pimeys kuin kirkas valo.
(Ps139.8-12)

..ihminen kirjoitti:

Viisas Mooses piirsi kuvan Jumalasta, josta ei voi tehdä kuvaa! Hän toivoi, että ihminen oivaltaisi, etteivät hänen Jumalaa koskevat mielikuvansa voi tavoittaa Jumalaa itseään:

”Sinä päivänä, jona Herra puhui teille Horebilla tulen keskeltä, te ette nähneet minkäänlaista hahmoa. Pitäkää sen tähden tarkoin huoli siitä, ettette lankea tekemään minkäänlaista patsasta tai muuta jumalankuvaa, jolla olisi miehen tai naisen hahmo tai maan päällä elävän eläimen tai taivaalla lentävän linnun hahmo tai maassa ryömivän matelijan tai alhaalla vesissä elävän kalan hahmo. Kun kohotatte katseenne taivasta kohden ja näette auringon, kuun ja tähdet, taivaan kaikki joukot, älkää langetko niiden lumoihin, älkää kumartako älkääkä palvoko niitä.” (5Ms4.15-19)

Mitä todellisempi Jumalasta tulee, sitä himmeämmäksi hänen ääriviivansa käyvät. Pilveen kätkeytyvä Jumala jättäytyy inhimillisen hahmotuskyvyn ulkopuolelle (2Ms19.9). Raamatun yhdeksi tavoitteeksi voisi esittää, henkilökohtaisen ymmärryksen syntyä, käsitystä vajavaisesta jumalakuvasta, joka lakkaisi johdattamasta harhaan ja mahdollistuttaa Jumalan kokemisen merkityksistä tyhjänä. Samalla kun käsitykset Jumalasta katoavat, hänen läsnäolonsa läpäisee kaiken mikä on. Kuningas Davidille todellinen Jumala oli jotakin sanoinkuvaamatonta:

Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon",
sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,
pimeys kuin kirkas valo.
(Ps139.8-12)

Lue lisää

JOB 26

1. Job vastasi ja sanoi:
2. "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta!
3. Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!
4. Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?
5. Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.
6. Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä.
7. Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.
8. Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.
9. Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.
10. Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.
11. Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
12. Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
13. Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.
14. Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"