Pitkäaikainen ystäväni jää pian eläkkeelle ja hänelle eläkkeelle jäänti on todella haaste.
Miten tulla toimeen puolison kanssa kun molemmat ovat kotona. Toisen seura on ollut ahdistavaa jo vuosikymmenet, mutta ero on jäänyt tekemättä - monista syistä. Puoliso on ollut ennenaikaisella eläkkeellä jo vuosia.
Ystäväni on ollut aviossa vuosikymmenet. Mies ei ole päästänyt koskaan yksin vierailulle ystävien luokse yökylään, ei edes sisaruksien luo. Siihen on ollut sopeutuminen vaikka ystäväni on lujatahtoinen nainen hän ei ole halunnut riitaisia tilanteita kotonaan. Suoraan sanottuna hän on alistunut kohtaloonsa.
Nyt kun eläkeikä alkaa, hän totesi odottavansa yhteistä aikaa pelolla. Kaikki menot ovat olleet yhteisiä. Jos omia naisystäviä käy heillä, niin silloin naiset saavat olla keskenään ja ne hetket ovat olleet kullanarvoisia. Miten voin tukea ystävää? Tämä ongelma ei ole ainutlaatuinen ja toivottavasti herättää paljon mielipiteiden vaihtoa.
Avioliitto vankilako?
29
2567
Vastaukset
- Mrs.
Kirjoittamamsi ongelma taitaa olla melko yleinen. Itse olin vartioitu ja vahdittu 30v. Käsilaukku tutkittiin salaa, Kun en myöntynyt että palkkani olisi mennyt hänen tilille jolle minulla ei olisi ollut käyttöoikeutta.
Kun lähdin työn vuoksi iltakokouksiin, kotiavaimet otettiin salaa laukustani pois, joten opin pitämään aina kahdessa eri paikassa kodin avaimet.
Itse oli usein yökylässä milloin kenenkin naisen luona. Sama vartiointi oli lapsilla, kunnes räjähdin, sinähän teet miestä kaikista hulluja, olen hakenut vuokraasunnon ja häivyn lasten kanssa pois.
Eihän hänessäole mitään vikaa oli vastaus. Sitten yhtäkkiä hän sairastui ja menhtyi. Meille jälkeenjääneille tuli vapaus ja surkuttelut kuinka te nyt pärjäätte kun hän huolehti teistä niin hyvin,oli meille ilmaa. Hyvin olemme pärjänneet eikä häntä ole ikävöity.- Haaveilija
sinulla Haarukkapala mutta uskon kyllä että noin voi käydä.
Itselläni samoja ajatuksia kuin AP:n ystävällä. Teen töitä kotona ja odottelen jo kauhulla sitä aikaa kun mies jää eläkkeelle. Siihen ei mene enää kauaa. Avioliitto on minun puoleltani sellainen kaveriliitto, mies jaksaa hehkuttaa mutta luulen että hän on vain läheisriippuvainen.
En todellakaan jaksaisi katsella häntä joka päivä aamusta iltaan ja vielä kuunnella niitä narinoita.
Odotan että seuraavat kaksi vuotta toisivat itsestään jonkun ratkaisun. - NOname
Haaveilija kirjoitti:
sinulla Haarukkapala mutta uskon kyllä että noin voi käydä.
Itselläni samoja ajatuksia kuin AP:n ystävällä. Teen töitä kotona ja odottelen jo kauhulla sitä aikaa kun mies jää eläkkeelle. Siihen ei mene enää kauaa. Avioliitto on minun puoleltani sellainen kaveriliitto, mies jaksaa hehkuttaa mutta luulen että hän on vain läheisriippuvainen.
En todellakaan jaksaisi katsella häntä joka päivä aamusta iltaan ja vielä kuunnella niitä narinoita.
Odotan että seuraavat kaksi vuotta toisivat itsestään jonkun ratkaisun.Jos koko avioliitto on pelkkää kulissia niin eikö olisi syytä harkita jo eroa. Avioero ei tietenkään ole helppo asia, mutta pitäisi sitä ajatella itseäänkin. Voihan sitä vielä löytyä uusi rakkaus ja uusi elämä.
Tietysti jos vielä välittää toisesta vaikka vain ystäväni niin ei varmasti halua loukata toista. Mutta miksi olla liitossa, joka perustuu vain ystävyydelle? - yleistä
Eihän tuo voi olla kovin yleistä!
Minä mielikuvittelen meidän parisuhteemme edustavan ikäluokallemme tyypillistä tapausta.
Ehdoton päävastuu toimeentulosta miehellä.
Käytännön syistä yhteinen pankkitili, sittemmin rinnakkaiset luottokortit.
Pienten lasten hoito kotona jonka jälkeen vaimo työelämään.
Vanhanaikainen moraali = ehdoton, molemminpuolinen luottamus.
Huomattava osa miehistä joutui hakemaan perheen elannon kotipaikkakuntansa ulkopuolelta eikä elämästä olisi tullut mitään epäluulojen velloessa.
Itse kehoitin, ollessaani vuosikausia arkiviikot muualla, vaimon aktivoitumaan ay- ja kunnallispolitiikkaan.
onnistui.
Lopettaessani töissä käymisen hieman 50:n päällä oli luonnollista että vaimoni jäi myös töistä pois.
Sen verran kokoaikainen yhdessä olo ja matkustelu on vaikuttanut että kerran, pari / vuosi yllytän vaimoani lähtemään johonkin viikon matkalle ilman minua.
On lähtenyt aikuisten lastemme kanssa tai vain toisen. Riippuu heidän menoistaan.
samoin, muutaman kerran vuodessa vaimo käy penskamme luona pääkaupunkiseudulla.
Joten älkää ihmeessä yleistäkö noita murheellisia kertomuksia! Kyllä ne kuitenkin ovat harvinaisia.
Meidän kaltaisemme ovat vain laiskempia kilkuttajia.
Ei kukaan tässä kulttuurissa halua kuulla toisesta mitään myönteistä!
Tai, hyvä uutinen ei ole mikään uutinen.
Valtaosa ikäluokastamme elää tyytyväisenä pitkään kestäneessä parisuhteessa!!!!!! - Luulo ..
NOname kirjoitti:
Jos koko avioliitto on pelkkää kulissia niin eikö olisi syytä harkita jo eroa. Avioero ei tietenkään ole helppo asia, mutta pitäisi sitä ajatella itseäänkin. Voihan sitä vielä löytyä uusi rakkaus ja uusi elämä.
Tietysti jos vielä välittää toisesta vaikka vain ystäväni niin ei varmasti halua loukata toista. Mutta miksi olla liitossa, joka perustuu vain ystävyydelle?ei ole tiedon arvoinen.
Eräs sukulaismies löysi ihan mukavan "Susanin", joka tuntui olevan kaikille mieluinen. Naimisiin menivät, ja sen jälkeen sitten kaikki olikin toisin. Pian alkoi kaikenlainen vaikeus, ja erossa nainen korjasi rahaa lisää, kaiken sen lisäksi, mitä jo muutenkin avioliiton aikana oli itselleen junaillut.
Ei ole helppoa uuden löytyminen myöskään naiselle, sen olen huomannut. Harrastuspiireissä on kymmentä miestä kohden 80 naista. - Ystävän laulu
yleistä kirjoitti:
Eihän tuo voi olla kovin yleistä!
Minä mielikuvittelen meidän parisuhteemme edustavan ikäluokallemme tyypillistä tapausta.
Ehdoton päävastuu toimeentulosta miehellä.
Käytännön syistä yhteinen pankkitili, sittemmin rinnakkaiset luottokortit.
Pienten lasten hoito kotona jonka jälkeen vaimo työelämään.
Vanhanaikainen moraali = ehdoton, molemminpuolinen luottamus.
Huomattava osa miehistä joutui hakemaan perheen elannon kotipaikkakuntansa ulkopuolelta eikä elämästä olisi tullut mitään epäluulojen velloessa.
Itse kehoitin, ollessaani vuosikausia arkiviikot muualla, vaimon aktivoitumaan ay- ja kunnallispolitiikkaan.
onnistui.
Lopettaessani töissä käymisen hieman 50:n päällä oli luonnollista että vaimoni jäi myös töistä pois.
Sen verran kokoaikainen yhdessä olo ja matkustelu on vaikuttanut että kerran, pari / vuosi yllytän vaimoani lähtemään johonkin viikon matkalle ilman minua.
On lähtenyt aikuisten lastemme kanssa tai vain toisen. Riippuu heidän menoistaan.
samoin, muutaman kerran vuodessa vaimo käy penskamme luona pääkaupunkiseudulla.
Joten älkää ihmeessä yleistäkö noita murheellisia kertomuksia! Kyllä ne kuitenkin ovat harvinaisia.
Meidän kaltaisemme ovat vain laiskempia kilkuttajia.
Ei kukaan tässä kulttuurissa halua kuulla toisesta mitään myönteistä!
Tai, hyvä uutinen ei ole mikään uutinen.
Valtaosa ikäluokastamme elää tyytyväisenä pitkään kestäneessä parisuhteessa!!!!!!vai pelkkää sattumaako se, että tunnen lähipiiristä kolmekin tapausta, joissa vaimo on liikaa sidottu mieheen. Kaikki ovat jo siinä iässä, ettei lapset sido eikä mikään muukaan - ainoastaan puoliso...
Tuo aloitukseni tositarina on kyllä pahinta ( myös ahdistavinta) laatua ja kyseessä on pariskunta, joilla on ollut oma työura/omat tilit ym..eikä kumpikaan ole ollut taloudellisesti riippuvainen toisistaan.
Ja siitä olemme ystäväni kanssa keskustelleet usein, että mies on ilmeinen läheisriippuvainen, mutta myös äärettömän epäluuloinen (mustasukkainen) eikä luota vaimoonsa. Iän myötä piirteet vain ovat pahentuneet ja kärjistyneet.
Epäluottamukselle ei ole ollut aihetta.
Moni puoliso on läheisriippuvainen ja käytännössä "elää toisen kautta ja avulla", eikä omaa ollenkaan omaa tuttava/ystäväpiiriä vaan he tulevat yksinomaan puolison kautta.
Läheisriippuvuudesta tulee aikaa myöten taakka ja ihmetyttää jos puoliso toteaa, että eikö ole hyvä että olen kotona (ja pysyn kotona)enkä käy missään ym... Niin kuin k.o mies on todennut: hän on omasta mielestään esimerkillinen mies ja puoliso, koska ei käy hänkään yksin missään ( ehkä ruokakaupassa vaikka nekin pääasiassa yhdessä), ei myös harrasta mitään.
Sinä olet esimerkillinen mies ja puoliso. Kunpa useampi mies/puoliso tajuaisi, että ei se tyytyväisyys ja tasapaino tule siitä, että kahlitsee toista.
Tietty vapaus pitää suhteen kasassa, se lisää myös luottamusta ja kahlinta ei sitä tee. Minäkin tunnen myös - onneksi - muitakin kaltaisiasi ja itselläni oli myös sellainen mies, joka suorastaan vaati, että nyt olisi aika sinunkin käydä tuulettumassa. - Atolfia
Ystävän laulu kirjoitti:
vai pelkkää sattumaako se, että tunnen lähipiiristä kolmekin tapausta, joissa vaimo on liikaa sidottu mieheen. Kaikki ovat jo siinä iässä, ettei lapset sido eikä mikään muukaan - ainoastaan puoliso...
Tuo aloitukseni tositarina on kyllä pahinta ( myös ahdistavinta) laatua ja kyseessä on pariskunta, joilla on ollut oma työura/omat tilit ym..eikä kumpikaan ole ollut taloudellisesti riippuvainen toisistaan.
Ja siitä olemme ystäväni kanssa keskustelleet usein, että mies on ilmeinen läheisriippuvainen, mutta myös äärettömän epäluuloinen (mustasukkainen) eikä luota vaimoonsa. Iän myötä piirteet vain ovat pahentuneet ja kärjistyneet.
Epäluottamukselle ei ole ollut aihetta.
Moni puoliso on läheisriippuvainen ja käytännössä "elää toisen kautta ja avulla", eikä omaa ollenkaan omaa tuttava/ystäväpiiriä vaan he tulevat yksinomaan puolison kautta.
Läheisriippuvuudesta tulee aikaa myöten taakka ja ihmetyttää jos puoliso toteaa, että eikö ole hyvä että olen kotona (ja pysyn kotona)enkä käy missään ym... Niin kuin k.o mies on todennut: hän on omasta mielestään esimerkillinen mies ja puoliso, koska ei käy hänkään yksin missään ( ehkä ruokakaupassa vaikka nekin pääasiassa yhdessä), ei myös harrasta mitään.
Sinä olet esimerkillinen mies ja puoliso. Kunpa useampi mies/puoliso tajuaisi, että ei se tyytyväisyys ja tasapaino tule siitä, että kahlitsee toista.
Tietty vapaus pitää suhteen kasassa, se lisää myös luottamusta ja kahlinta ei sitä tee. Minäkin tunnen myös - onneksi - muitakin kaltaisiasi ja itselläni oli myös sellainen mies, joka suorastaan vaati, että nyt olisi aika sinunkin käydä tuulettumassa.tuota ajatusta, että avioliitto olisi vankila.
Olemme olleet molemmat eläkkeellä yli 15 v. Molemmilla maillä on harrastuksia niin paljon, että emme ehdi juuri toisiamme vahtia, emmekä ole sitä koko avioliittoaikanamme tehneet.
Minä maksan laskut tällä koneella omalta tililtäni ja mieheni antaa minulle rahaa pyytämättä, kysyy vain, että paljonko tarvitsen.
Ainoa, minkä olen huomannut, hän on hirveän huolissaan, jos satun viipymään vähän kauemmin jossain. Hän pelkää, että minulle sattuu jotain pahaa, sairaskohtaus tai kaatuminen, ikäihmisiä kun ollaan.
Samoin minä olen huolissani, kun hän on autolla liikkeellä huonolla kelillä.
Näin me huolehdimme toinen toisistamme, kun ei ole enää lapsia huolehdittavana.
- ei pankiiri
No niin pääsinhän eläkkeelle, leski jo vuodesta -93, miesystävän kanssa meni viimeiset viisi vuotta, mutta toppas kun tossu paskaan kun totesin olevani hänen osittainen ylläpitäjänsä, ex-vaimon haukkumisesta tarpeekseni saanut, nyt hyvä olla issekssein.
- Ei avioliitto ole vankila
Aikuinen ihminen ..Miksi kysyt täällä palstoilla.. ja toisessa persoonassa...??
Ryhdistäydy... "pitkäaikainen ystävä" :) heh - Takkutukka
aika ryhdistäytyä ja sanoa miehellensä suorat sanat. Ihmisen ei pidä alistua toisen vallan alle.
Ystävättäresi tulisi etsiä uusia harrastuksia, jäädessään eläkkeelle. Sellaisia, joista hän nauttii ja saa uusia ystäviäkin. Hänen ei pidä missään tapauksessa jäädä kotiin nyhjäämään miehen valvovien silmien alle.
Mies on ilmeisesti mustasukkainen. Siitä pitäisi yhdessä keskustella. Se puhdistaisi ilmaa.
Sano ystävättärellesi, että menox vaan, kyllä se mies siihen tottuu.- Ystävän laulu
sinulle neuvoistasi. Olen yrittänytkin kannustaa ystävääni, mutta laihoin tuloksin.
Hänkin on yrittänyt, mutta sanoo, ettei jaksa kuunnella sitä valitusta, mikä jo seuraa siitä hän hienovaraisesti yrittää saada omaa aikaa tavata omia ystäviään.
Olen samaa mieltä, että ei pidä alistua toisen vallan alle. Ehkä kunnollinen irtiotto säikäyttää sitovan puolison ja hänkin voi alkaa ymmärtämään, että puoliso tarvitsee omaa liikkumatilaa. Joka tapauksessa tulevaisuus ei tule olemaan helppo - kummallekaan.
Kun ihminen vanhenee, niin luonteen piirteetkin vaan terävöityvät ja siitä yhä kapeammasta puolison näköalattomuudesta ystäväni hiljattainkin viestitti ja suri jo etukäteen millaista elämä tulee olemaan, kun molemmat ovat kotona.
Tunnen minäkin ahdistusta ystäväni puolesta. Meillä on lapsuuden nukkeleikeistä saakka kestänyt ystävyyssuhde joka on kestänyt vuosikymmenet. Tiedän ja tunnen hänet sen verran hyvin, että hän ei loukkaantuisi vaikka saisi tietää, että olen hakenut tukea/neuvoja täältä. Saatan jopa kertoa hänelle tästä ja hän voi itsekin käydä lukemassa. Netti hänellä on, mutta senkin tiedän, ettei ole käynyt keskustelupalstoilla, koska olen sitä kysynyt ja neuvonut häntä etsimään "vertaistukea" ahdistukseen - vaikka netistä.
Kiitos teille ystäväni "kohtalotovereille" myös, jotka kerroitte omista kokemuksistanne. Te ymmärrätte hyvin, mistä on kyse. Elämä lipuu ohi ja ihmisen pitäisi saada elää koko elämä mahdollisimman täyspainoisesti.
Se onnistuu huonosti kertomassani liitossa - ainakin toisen osapuolen osalta. Toisella menee hyvin, hän kun ei näe mitään vikaa omassa käytöksessään.
Ystävyys on arvokasta ja mitä elämä on ilman hyvää ystävää. Saa heitä olla useita, mutta ei liikaa. Itselleni on siunaantunut muutama hyvä ystävä joihin luotan ja jotka luottavat minuun.
En esimerkiksi voi kertoa, enkä kerro missään tapauksessa muille ystäville tämän ystävän asioita ja ongelmia, kuin en kenenkään asioita ilman lupaa. Sitä on ystävyys ja luottamus.
Keskustelu, kokemuksien vaihto ja neuvojen antaminen saakoon jatkua tässä puhtaan lumen täyttämässä maailmassa. Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille! - Takkutukka
Ystävän laulu kirjoitti:
sinulle neuvoistasi. Olen yrittänytkin kannustaa ystävääni, mutta laihoin tuloksin.
Hänkin on yrittänyt, mutta sanoo, ettei jaksa kuunnella sitä valitusta, mikä jo seuraa siitä hän hienovaraisesti yrittää saada omaa aikaa tavata omia ystäviään.
Olen samaa mieltä, että ei pidä alistua toisen vallan alle. Ehkä kunnollinen irtiotto säikäyttää sitovan puolison ja hänkin voi alkaa ymmärtämään, että puoliso tarvitsee omaa liikkumatilaa. Joka tapauksessa tulevaisuus ei tule olemaan helppo - kummallekaan.
Kun ihminen vanhenee, niin luonteen piirteetkin vaan terävöityvät ja siitä yhä kapeammasta puolison näköalattomuudesta ystäväni hiljattainkin viestitti ja suri jo etukäteen millaista elämä tulee olemaan, kun molemmat ovat kotona.
Tunnen minäkin ahdistusta ystäväni puolesta. Meillä on lapsuuden nukkeleikeistä saakka kestänyt ystävyyssuhde joka on kestänyt vuosikymmenet. Tiedän ja tunnen hänet sen verran hyvin, että hän ei loukkaantuisi vaikka saisi tietää, että olen hakenut tukea/neuvoja täältä. Saatan jopa kertoa hänelle tästä ja hän voi itsekin käydä lukemassa. Netti hänellä on, mutta senkin tiedän, ettei ole käynyt keskustelupalstoilla, koska olen sitä kysynyt ja neuvonut häntä etsimään "vertaistukea" ahdistukseen - vaikka netistä.
Kiitos teille ystäväni "kohtalotovereille" myös, jotka kerroitte omista kokemuksistanne. Te ymmärrätte hyvin, mistä on kyse. Elämä lipuu ohi ja ihmisen pitäisi saada elää koko elämä mahdollisimman täyspainoisesti.
Se onnistuu huonosti kertomassani liitossa - ainakin toisen osapuolen osalta. Toisella menee hyvin, hän kun ei näe mitään vikaa omassa käytöksessään.
Ystävyys on arvokasta ja mitä elämä on ilman hyvää ystävää. Saa heitä olla useita, mutta ei liikaa. Itselleni on siunaantunut muutama hyvä ystävä joihin luotan ja jotka luottavat minuun.
En esimerkiksi voi kertoa, enkä kerro missään tapauksessa muille ystäville tämän ystävän asioita ja ongelmia, kuin en kenenkään asioita ilman lupaa. Sitä on ystävyys ja luottamus.
Keskustelu, kokemuksien vaihto ja neuvojen antaminen saakoon jatkua tässä puhtaan lumen täyttämässä maailmassa. Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!jos jollakin tavalla oli hyötyä tuosta viestistäni. Ihanaa on se, että olet noin hyvä ystävä ja huolehdit ystäväsi perhehuolista. Rohkaise häntä vaan irrottautumaan silloin tällöin, niin varmaan hänen miehensäkin tottuu pian vaimonsa menemisiin.
Toivottavasti mies ei ole väkivaltainen.
- yhteistä
arkielämää kotona ja kaikki on mennyt hyvin.
Tehdään paljon yhdessä kaikkea, jopa ruuasta lähtien.
Puhutaan paljon, asioista ihan yleismailmallisesti.Kauppareissut käydään yhdessä,silloin usein syömme ulkona.
Mutta sitten toiselle täytyy antaa myös omaa tilaa, puolin ja toisin.Onhan harrastukset jo erilaiset meillä kummallakin.
Onhan ystäviä yhteisiä ja työ jo aikanaan tuonut omat kaverinsa, joita toinen ei tunne.
Kulissi avioliittoa on turha vetää perässä, se on kärsimystä kummallekkin. - 1943
hyvin monessa tapauksessa, ei itseni kohdalla, vaan aivan päinvastoin. Solmin menneellä viikolla 15 uutta orastavaa ystävyyssuhdetta. Tutustuin muutamiin uusiin ystäviini- aivan ihaniin ihmisiin-paremmin. Jo näiden tuttavuuksien perusteella sain kuull kaksi aivan liikuttavaa tarinaa. Ei ole helppo irtautua pitkäaikaisesta suhteesta. Tälläkin palstalla haluaisin kuulla enemmän selviytymistarinoita. Itse en osaa an taa neuvoja. Suomessa niin monessa tapauksessa irtiotto on päättynyt tragediaan, ei tämä ole lasten leikkiä.
raskas tapahtuma, kun puoliso jää kotiin koko päiväksi. Olimme ystävä perheitä yli 30 vuotta. Vaimo oli kotona, mies kävi töissä, jääden eläkkeelle, lapset oli lähteneet maailmalle.
Vaimo oli huolissaan, miten yhteiset arkipäivät kuluvat. Mies otti alkoholia runsaasti, joskin vaimokin. Vaimo oli hakemassa asuntoa, kun hän sairastui yllättäen vakavasti.
Sairaudesta jäi vammaisuutta, kotiin päästessään ja toivuttuaan oli hän taaskin aikeissa muuttaa toiseen asuntoon. Tunsin molemmat todella hyvin, itse en olisi jaksanut olla kyseisen miehen kanssa, enkä ihmettele, vaikka vaimo saikin tarpeekseen.
Mut hän sairastui uudelleen, mies luuli ja vähätteli,että vaimo teeskentelee, eikä kännipäissään ottanut sairautta tosissaan, vaan uskoi vaimon vain kiukuttelevan.Tälläistä elämää jatkui puoli vuotta, lopulta vaimo meni niin huonoksi, että mies lopulta ymmärsi, ettei vaimo enää palaa kotiin toipumaan.
Eräänä syyskuisena aamuna vaimo oli menehtynyt... ja vuoden päästä meni mies.
Monesti käy näinkin, ettei jakseta kuitenkaan olla ilman puolison tukea, ymmärtämättä toisen tunteita, omat uskomukset ja luulot turmelevat aistit, huomata tärkeitä asioita läheisessä ihmisessä.- Ystävän laulu
yhteinen elämä sitoo monia niin, että ei tosiaan osaa eikä uskalla irtaantua lopullisesti. Ei, vaikka yhteiselämä olisi erittäin vaikeaa ja ahdistavaa. Ja mitä enemmän aikaa kuluu ja ikää karttuu, sitä vaikeammaksi asiat mutkistuvat. Elämä menee päivästä toiseen kituuttamiseksi ja toivoo, että jokin ihme tulee ja muuttaa kaiken. Olen kuullut sellaisia kokemuksia.
Eikä "vanha koira opi enää uusia temppuja". Oppiiko oikein milloinkaan... Monessa liitossa jo suhteen alkumetreillä tulee tarve muuttaa toista erilaiseksi, mutta se ei onnistu vaatimalla, vaan siihen täytyy olla omaehtoinen halu. Parisuhteen oppikirjat neuvovat, että jos haluat muuttaa toista, se on väärin. Sinun itsesi tulee muuttua, koska ei voi toista muuttaa.
Varmasti useimmilla on tietynlainen ihannemalli toimivasta parisuhteesta. Minulle se on vapaus ja vastuu. Annan tilaa ja saan itsekin tavata vapaasti omia ystäviä. Jos/kun on oma meno siitä kerrotaan, että nyt on sellainen meno/suunnitelma. Koskaan ei ole tarvinut pyytää lupaa puolin eikä toisin. Onko alentavampaa tilannetta kuin pyytää aikuisena lupa, että saanko mennä?
Miksi eivät nämä "kärsijät" tehneet aikanaan ratkaisuaan?
Kun käytäntö kerran on jo pitemmän aikaa tuntunut epämiellyttävältä niin matot vain ajoissa halki ja parempaa elämää etsimään!
Olen ehkä jäävi puuttumaan tähän aiheeseen mutta tältä sivusta katsoen näyttää.- Ystävän laulu
syyt taustalla, etteivät ole aikoinaan osanneet lähteä erilleen. Ensin kasvatettava lapset, yhteinen asuntovelka, suku jne... Kuten tiedämme, niin ero ei ole helppoa suurimmalle osalle pariskunnista.
Silloin kun molemmat ovat tasan samaa mieltä - eli parempi on erota - niin silloin se onnistuu, mutta kun toinen osapuoli yleensä on eri mieltä.
Uskoisin, että meidän ikäluokka ajattelee paljolti niin, että kun kerran yhteen mennyt niin siinä pysyttävä vaikka hammasta purren.
Monelle on häpeä erota, vielä suurempi häpeä on lähteä pitkästä liitosta. Mitä ajattelevat tutut, työtoverit, naapurit ym...? - tauti!?
Ystävän laulu kirjoitti:
syyt taustalla, etteivät ole aikoinaan osanneet lähteä erilleen. Ensin kasvatettava lapset, yhteinen asuntovelka, suku jne... Kuten tiedämme, niin ero ei ole helppoa suurimmalle osalle pariskunnista.
Silloin kun molemmat ovat tasan samaa mieltä - eli parempi on erota - niin silloin se onnistuu, mutta kun toinen osapuoli yleensä on eri mieltä.
Uskoisin, että meidän ikäluokka ajattelee paljolti niin, että kun kerran yhteen mennyt niin siinä pysyttävä vaikka hammasta purren.
Monelle on häpeä erota, vielä suurempi häpeä on lähteä pitkästä liitosta. Mitä ajattelevat tutut, työtoverit, naapurit ym...?= toisten aivot!
Vetoamalla eri keinoin kuvitelmaan siitä mitä me kuvittelemme muiden meistä ajattelevan, saadaan ihmiset tekemään omien etujensa vastaisia ratkaisuja.
Ostopäätökset niistä harmittomimpia.
Korkeintaan henkilökohtainen konkurssi seurauksena.
Pahimmasta päästä on kahden ihmisen elämän pilaantuminen ja/tai mielenterveyshäiriöt.
Ei koske ainoastaan meidän ikäluokkaamme. Taitaa nuoremmilla tsuti olla pahempaa! Ilmenemismuodot vain muuttuvat!
Kävely peilin eteen ja kysymys: "Mitä minä elämältä odotan ja mitä voin itse sen eteen tehdä", saattaisi auttaa.
Jos löytää peilistä vastauksen!! - kärsi niin
tauti!? kirjoitti:
= toisten aivot!
Vetoamalla eri keinoin kuvitelmaan siitä mitä me kuvittelemme muiden meistä ajattelevan, saadaan ihmiset tekemään omien etujensa vastaisia ratkaisuja.
Ostopäätökset niistä harmittomimpia.
Korkeintaan henkilökohtainen konkurssi seurauksena.
Pahimmasta päästä on kahden ihmisen elämän pilaantuminen ja/tai mielenterveyshäiriöt.
Ei koske ainoastaan meidän ikäluokkaamme. Taitaa nuoremmilla tsuti olla pahempaa! Ilmenemismuodot vain muuttuvat!
Kävely peilin eteen ja kysymys: "Mitä minä elämältä odotan ja mitä voin itse sen eteen tehdä", saattaisi auttaa.
Jos löytää peilistä vastauksen!!kirkkaamman kruunun saat. Niin moni ajattelee ja pitää "kulissejaan yllä"...Sitten tosiaan pettää terveys. Meillä on vain yksi elämä. Tarvitaan usein tervettä itsekkyyttä, jotta elämä on elämisen arvoista.
- tauti!?
kärsi niin kirjoitti:
kirkkaamman kruunun saat. Niin moni ajattelee ja pitää "kulissejaan yllä"...Sitten tosiaan pettää terveys. Meillä on vain yksi elämä. Tarvitaan usein tervettä itsekkyyttä, jotta elämä on elämisen arvoista.
Hyvin tiivistit viimeisessä lauseessa!
- Erittäin tyytyväinen nainen
Ystäväsi on aikuinen ja tekee omat ratkaisunsa. Eläkkeelle jäädessä erosimme ja yksin asuen pienelläkin eläkkeellä on hienoa tavata ystäviään ja elää vapaasti jännittämättä joka hetki puolison reaktioita. Suosittelen, ei tarvitse elää ahdistavassa ilmapiirissä.
- Ystävän laulu
Sinulle kun kerroit oman kokemuksesi. Tuota odotin, että löytyykö ketään joka olisi eronnut vasta eläkkeellä ollessaan ja kokenut, että se oli hyvä ratkaisu ja vielä eläkeiässäkin voi erota.
Ilman muuta ystäväni tekee itse ratkaisunsa, jos vihdoin päätyy toteuttamaan erilleen muuttamisen.
Tuen häntä niin hyvin kuin pystyn. Hienoa, kun sinua/teitä ero on onnistanut!
- on,,,
"elinikäinen vankila" valitettavasti liian monelle.
mutta heistä itsestä saattaa tuntua siltä olivatpa missä tahansa yhdistelmässä.Yksistään saattaa olla helpompi kestää yksinäisyys kun yhdessä.Vaikka toisin luullaan.
Yhdessä toisen kanssa asuessa ei pidä huolta omista ystävistä kun aika kuluu muutenkin.Yksin on elämässä oma järjestys.
Avio on elämän muoto ja hyväkin jos ei riidellä ja kummallakin on vapaus.- katriina64
pääsky kirjoitti:
mutta heistä itsestä saattaa tuntua siltä olivatpa missä tahansa yhdistelmässä.Yksistään saattaa olla helpompi kestää yksinäisyys kun yhdessä.Vaikka toisin luullaan.
Yhdessä toisen kanssa asuessa ei pidä huolta omista ystävistä kun aika kuluu muutenkin.Yksin on elämässä oma järjestys.
Avio on elämän muoto ja hyväkin jos ei riidellä ja kummallakin on vapaus.mitä on vuosikymmenet avioliitossa eläneen miehestään riippuvaisen(hekisesti, sekä taloudellisestikin) naisen vapaus!
Kerran koin vapauden tunteen:
Olin ystävättäreni kanssa ulomaanmatkalla, ja koin suorastaan riemastuttavan tunteen ja elämyksen kun huomasin eräänä aamuna, että voin ehdottaa ja matkakumppanini huomioi ehdotukseni.
Meneme Rooman lähellä olevaan Tivoli nimiseen pikkukaupunkiin retkelle. Ihailemaan sen fantastisia suihkulähteitä, syömään, mitä halusimme, puhumaan vieraille ihmisille italiaa....
Ainutkertainen kokemus, jonka en usko koskaan toistuvan. katriina64 kirjoitti:
mitä on vuosikymmenet avioliitossa eläneen miehestään riippuvaisen(hekisesti, sekä taloudellisestikin) naisen vapaus!
Kerran koin vapauden tunteen:
Olin ystävättäreni kanssa ulomaanmatkalla, ja koin suorastaan riemastuttavan tunteen ja elämyksen kun huomasin eräänä aamuna, että voin ehdottaa ja matkakumppanini huomioi ehdotukseni.
Meneme Rooman lähellä olevaan Tivoli nimiseen pikkukaupunkiin retkelle. Ihailemaan sen fantastisia suihkulähteitä, syömään, mitä halusimme, puhumaan vieraille ihmisille italiaa....
Ainutkertainen kokemus, jonka en usko koskaan toistuvan.mutta en silti ole vapaa menemään ja tulemaan.
Tarkoitan vapaudella ettei kukaan sano kotona miten sinun pitää olla ja mitä saa tehdä.Kaikki on omassa valinnassa ja rahaakin saa kun osaat taivutella sopivasti.
Kun on ollut toiseen sidoksissa koko elämänsä pitää olla raju puistelu että vapautuu siitä.
Kun on lapsia niin kaiken pitämiseksi koossa ei ehdi eikä ole voimia ajatella vapautta.
Jos uudestaan alkaisi elämään niin pitäisi tietää enemmän mihin joutuu,näissä olisuhteissa on mitä sattuu jäämään,sieltä kovista elämän olosuhteista.
- miehinen mies
ketjua lukenut en voi, kun todetta, että yleensä vakka kantensa valitsee ja pata kattilaa soimaa. Onneksi olen itse saanut puolisoni valita ja hyvin on sujunut. Nautimme yhdessä olemisesta, harrastuksista, yhteisistä lapsista, matkoista, saavutuksista, yksissä tuumin hankitusta omaisuudesta jne.
Lopputulos on yleensä huono, kun kaksi surkimusta muuttaa saman katon alle.
Onneksi ymmärsin silloin nuoruudessani katkaista välit oitis, kun tytöt alkoivat osoittamaan mustasukkaisuutta ja yleensä liian ponnekkaasti puhumaan avioliitosta. Lopputuloksena kainaloon jäi parasta mitä ihminen kaipaa eli todellinen ystävä vaimoksi ja mitä mainioin äiti yhteisille lapsillemme.
Kun olen hyvään tottunut, en katselisi kovinkaan pitkään rinnalla ruikuttajaan.- Ystävän laulu
menee - ainakin osalla - kuten sinä olet kokenut ja koet. Moni pariutuu nykyäänkin liian sinisilmäisesti ja siitä kertovat viimeisen 10 -20v:n synkät avioerotilastot. Vanhemmasta ikäluokasta (meidänkin?) ikäluokasta on kuitenkin vielä ensimmäisessä aviossa n 80-85%...Jostain muistan sellaisen tilaston nähneeni. Nuoremmista eroaa puolet.
On tosi hienoa, kun saa vanheta yhdessä ja tuntea yhä kiintymystä ja kumppanuutta - sitä oikeaa rakkautta - kuin nuorempana. Ja tuntee, että on valinnut aikoinaan oikein.Sitä toivoisin minäkin kaikille. Kaikkea ei voi kukaan ennustaa eikä ennakoida ja yleensä ihminen muuttuu ajan myötä.
Aloitukseni on näköjään vielä "hengissä" mutta "hiipumassa"... Osa teksteistä on hävinnyt - sehän on rekattujen oikeus - joten ok.
Kiitos mielipiteistä/kokemuksista kaikille kirjoittajille. Sain ystäväni tukijana hakemaani tukea ja toivottavasti moni muu lukija on saanut "oheisena" hyviä "elämänohjeita".
Elämä on!
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7394973Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6734209Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1732311Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o162077MTV: Katri Helena repäisee kunnolla - Aivan uudessa roolissa TV:ssä - Tätä ei arvannut!
No nyt iskelmälegenda ja koko kansan Katri Helena kyllä repäisee kunnolla! Upeaa heittäytymistä, Katri Helena! Lue, mis401878- 961706
TELIA pakottaa 4G-liittymiä väkisin 5G-liittymiin, vaihtaa ilman lupaa
Ihmisten sopimuksia! https://www.is.fi/digitoday/mobiili/art-2000011063159.html "Telia on lähettänyt osalle 4g-asiakka1711473OP Kaskimaa
Niin sitten pankki vaihtaa nimeään ja pääkonttori siirtyy ties minne. Pulkkisen visio, Kainuu ei kelvannut.301218- 911174
- 941144