Elikkä tässä tämä olisi, ytimekkäästi kiinteytettynä otsikkoon. Olen 4kk vauvan ylpeä isä, rakastan lastani ja myös vaimoani, mutten koskaan tee mitään (tai näin vaimoni sanoo) Tosin eipä ole yhtään murhetta kantanut yksin, ei käynyt yhdessäkään ultraäänessä yksin, kaikkiin neuvoloihin olen lähtenyt mielelläni mukaan lapsen syntymän jälkeen, yöt heräsin paijaamaan muijan uneen kun "hän ei saanut unta"... Kotitöissä autan kun pyydetään teen kaikki ns. miesten jutut heti, eli auton, rempat, renkaiden vaihdot yms yms, tosin en tee siitä samanlaista numeroa kuin hän jos nytten joutuu tiskaamaan päivittäin =( Päivät ollaan väsyneitä kun vauva huutaa ja hän joutuu heräämään öisin, ihan niinkuin en itse heräisi siihen huutoon joka yö !! Pieni kämppä/kova ääninen vauva joten pakko on herätä... Oon vitun väsyny, olen puhunut erosta ku en jaksa enää, mutta sitäkään ei oteta tosissaan, ollaan vaan sillein jaahas plää plää plää... Tuntuu etten oikeasti jaksa tätä enää, viime yönä sain nukutuksi huikeat 2½ tuntia, ite veti kyllä täydet yöunet mutta silti aamulla jaksetaan kiukutella ja huutaa et hoida sinä sitten vauva kokonaan kun yritin sanoa väsymyksestä ja että saisin nukkua vähä lisää aamulla =( Parisuhdeterapiasta on ollut puhe, mutta ennekuin saadaan edes netistä puhelinnumeroa katottua, ni jo on huuto tiskaamisesta tai imuroinnista päällä... Vittu että osaa olla asennevammasta... Käyn kuitenki töissä vielä, eli kannan suomeksi rahaa kotia että kaikki pärjättäisiin...
Kyllä voi miehen osa mennä alas... Eihän tässä jumalauta tunne itseänsä mieheksi kohta enää ollenkaan... Ja tosiaan aina kun puhutaan erosta tulee vaimon suusta sanat "Lasta et nää ikinä" "tee mitä haluat" yms yms, ja kuitenki on mulla nyt sen verran munaa että haluaisin välit säilyttää lapseni äitiin, voisinhan toisena mahdollisuutena pakata kamani ja olla kadonnut hänen shoppailureissullaan tai jotain...
Siis ytimekkäästi sama asia, luuleeko noi saatanan vaimot yleensäkkin että nyt kun on muksuja pyöräytetty ni äijän on "pakko pysyä maisemissa" Koska nytten alkaa ainakin olemaan että tehköön sitte ite perkele kaiken kattoopahan sitten että kannattiko koko ajan vaan viisastella!
En tee mitää en ole kukaan
222
94434
Vastaukset
- minä vaan
Sano sille eukolles, että laittaa vaatteet päälle ja painuu ulos puhisemaan kiukkunsa. Kunnon lenkki nyt keväisen aurinkoisessa ilmassa tekee hyvää mielelle.
Tunnut tekevän oman osasi, joten nyt pitäs eukon kattoo peiliin. Olisko jonki sortin masennus kyseessä?- sitten
vaimo on yksinkertaisesti kusipää. Ikävää tietysti että asiantila selvisi vasta nyt.
- minä vaan
sitten kirjoitti:
vaimo on yksinkertaisesti kusipää. Ikävää tietysti että asiantila selvisi vasta nyt.
Siis totta tuo jälkimmäinen arviokin. Monasti sen oman kumppanin oikea luonne paljastuu vasta, kun on muksu/muksut tehty. Just lähipiirissä pari eroo, joissa näin käyny. Mies molemmissa tapauksissa ollu samanlainen koko ajan, muttasitten muksun syntyessä nimenomaan miehen pitäis muuttua. Ja kuitenkin puhutaan miehistä, jotka tekevät kotihommia ja hoitavat lasta, käyvät töissä. Äideille ei vaan tunnu mikään riittävän...
- raskasta
Toi sun eukon raivoominen viittaa siihen et sillä on masennus,aika normaalia kun tulee äidiksi,ei ite huomaa/myönnä sitä?..hinaa se johonki terapiaan niin alkaa homma toimiin.
Ei kannata pilata nuorukaisen elämää jos ette edes yritä ammattiauttajaa kokeilla..jos erootte niin ei oo mukava rahdata pikkusta sinne tänne.
Isälläki voi olla masennus,kun lapsentakia elämä muuttuu kovasti..niin ne viisaat kertoo :-) - äittyli
raskasta kirjoitti:
Toi sun eukon raivoominen viittaa siihen et sillä on masennus,aika normaalia kun tulee äidiksi,ei ite huomaa/myönnä sitä?..hinaa se johonki terapiaan niin alkaa homma toimiin.
Ei kannata pilata nuorukaisen elämää jos ette edes yritä ammattiauttajaa kokeilla..jos erootte niin ei oo mukava rahdata pikkusta sinne tänne.
Isälläki voi olla masennus,kun lapsentakia elämä muuttuu kovasti..niin ne viisaat kertoo :-)sanon kyl osaksee samaa kun nää muutki..väsymys tulee nopeaa mutta tämä että sä olet yön hoitanut ja akka napisee vieläkin ei kyl mee oikein. itse olin väsynyt mutta ei ollut vierellä ketää kelle enää sanoo et ota edes tunniksi,joten kyllä sitä jaksoi vaikka väkisi tehdä asian tunnollisesti.
ja ensimmäinen virhe on et uhkaillaa ettet näe lasta..toinen ei edes kuunnella..ei taida vaimo sinusta välittää.
sinuna asian esittäisi eropaperin kera.
lasta saat kyllä nähdä varmasti.
kuvailla voisi suhdetta kaksi magneettia hylkee toisensa...turha itseäsi piinaat vuosie terapialla kunnes toteatte ettette ole pari. - nukkumista
minä vaan kirjoitti:
Siis totta tuo jälkimmäinen arviokin. Monasti sen oman kumppanin oikea luonne paljastuu vasta, kun on muksu/muksut tehty. Just lähipiirissä pari eroo, joissa näin käyny. Mies molemmissa tapauksissa ollu samanlainen koko ajan, muttasitten muksun syntyessä nimenomaan miehen pitäis muuttua. Ja kuitenkin puhutaan miehistä, jotka tekevät kotihommia ja hoitavat lasta, käyvät töissä. Äideille ei vaan tunnu mikään riittävän...
Järjestäkää niin että voitte nukkua tarpeeksi. Voiko toinen esim. mennä vanhempiensa luokse pariksi päiväksi tms. ja levätä rauhassa. Ja varmaan olis hyvä että äitikin sais nukkua ilman vauvaa muutaman yön. Eihän tuollaisessa tilanteessa ole järkee puhua erosta, onhan ihan normaalia pikkulapsi aikaa...Yrittäkää järjestää lepoa ja unta ja ehkä jotain mukavaa tekemistäkin. Voitteko viedä vauvan hoitoon johonkin pariksi tunniksikin, menkää ulos syömään tms. Rentoutukaa. Ei mitään järkeä lopettaa suhdetta!!! rakkautta on se että kestää vaikeatkin ajat.
- mieti tarkkaan mitä teet, p...
äittyli kirjoitti:
sanon kyl osaksee samaa kun nää muutki..väsymys tulee nopeaa mutta tämä että sä olet yön hoitanut ja akka napisee vieläkin ei kyl mee oikein. itse olin väsynyt mutta ei ollut vierellä ketää kelle enää sanoo et ota edes tunniksi,joten kyllä sitä jaksoi vaikka väkisi tehdä asian tunnollisesti.
ja ensimmäinen virhe on et uhkaillaa ettet näe lasta..toinen ei edes kuunnella..ei taida vaimo sinusta välittää.
sinuna asian esittäisi eropaperin kera.
lasta saat kyllä nähdä varmasti.
kuvailla voisi suhdetta kaksi magneettia hylkee toisensa...turha itseäsi piinaat vuosie terapialla kunnes toteatte ettette ole pari.Kuulostaa kauheelta tuo tilanne!Sympatiat molemmille!!Neuvoksi voisin antaa että yrittäkää
vielä ja koittakaa pyytää apua vauvan hoitoon ensin et saatte molemmat breikin ja vähän levättyä,...sukulainen, ystävä??se voisi olla aluksi jatkuvaakin et saatte homman pelaamaan
paremmin,,, en sulkisi terapiaa pois , vaikeaa tosin jos toinen osapuoli ei halua.
Voimia molemmille!! - erohan siitä tuli
minä vaan kirjoitti:
Siis totta tuo jälkimmäinen arviokin. Monasti sen oman kumppanin oikea luonne paljastuu vasta, kun on muksu/muksut tehty. Just lähipiirissä pari eroo, joissa näin käyny. Mies molemmissa tapauksissa ollu samanlainen koko ajan, muttasitten muksun syntyessä nimenomaan miehen pitäis muuttua. Ja kuitenkin puhutaan miehistä, jotka tekevät kotihommia ja hoitavat lasta, käyvät töissä. Äideille ei vaan tunnu mikään riittävän...
joo niin kävi täälläkin. koittakaa mihet kestää
- mummiummi
nukkumista kirjoitti:
Järjestäkää niin että voitte nukkua tarpeeksi. Voiko toinen esim. mennä vanhempiensa luokse pariksi päiväksi tms. ja levätä rauhassa. Ja varmaan olis hyvä että äitikin sais nukkua ilman vauvaa muutaman yön. Eihän tuollaisessa tilanteessa ole järkee puhua erosta, onhan ihan normaalia pikkulapsi aikaa...Yrittäkää järjestää lepoa ja unta ja ehkä jotain mukavaa tekemistäkin. Voitteko viedä vauvan hoitoon johonkin pariksi tunniksikin, menkää ulos syömään tms. Rentoutukaa. Ei mitään järkeä lopettaa suhdetta!!! rakkautta on se että kestää vaikeatkin ajat.
Se että vie lapsen edes yhdeksi yöksi joko mummin tai hyvän ystävän hoitoon, virkistää kovasti.
Kun saimme ensimmäisen lapsemme, alkoi 1,5 vuoden yövalvomiset eli emme osanneet hoitaa lasta. Lapseen tarttui tämä meidän hössötys. Asuimme pienessä yksiössä. Nukuimme vuoroöin kylpyhuoneen ammeessa. Tosin kuultiin kaikki äänet(jopa yläkerran pissalla kävijät), mutta ei tarvinnut nousta ylös. Tämä oli sitä aikaa, kun ei ollut vielä äitiyslomia. Lomaa voi pitää niin kauan kun rahapussi kesti, mutta jäin 4 vk ennen laskettua aikaa lomalle. Lapsemme kuitenkin päätti syntyä pari viikkoa ennen, joten olin vaan 2 vk ennen synnytystä lomalla ja kun oli vähän rahaa eli olimme rakentamassa omaa kotia, niin lapsemme oli 3 vk, kun aloitin töissä myyjänä. Sain hoitopaikan läheltä sekä kotia että työpaikkaa, joten minulla(meillä) kävi tuuri. Pidin kaksi ruokatuntia, puol tuntia kerrallaan ja kävin syöttämässä lapsen ja samalla söin itse eväät. Eikö ollutkin hyvä. Olen sitä mieltä. että yleensä moni asia on asennekysymys. Kun hankkii lapsen, tulee varautua, että ensimmäinen vuosi on rankka, mutta olen ollut onnellinen, kun kaikki lapset ovat olleet terveitä.Tämä asia ei ole sellainen, että kannattaisi erota. Kun sutta lähtee pakoon, niin karhu tulee vastaan. Onnea vaan uudelle yritykselle puolen vuoden kuluttua. Kerralla kaikki lapset ja sitten tulppa kiinni. Terapia on varmaan nykyaikana hyvä ratkaisu. Ennen ei oltu kuultukaan sellaisesta. Kuluu 15 v, niin saat kiskoa ylös desibelien noustessa korkeelle, eli aika aikaansa kutakin.
Hyvää ja aurinkoista kevättä kaikille! - 35v yhes
nukkumista kirjoitti:
Järjestäkää niin että voitte nukkua tarpeeksi. Voiko toinen esim. mennä vanhempiensa luokse pariksi päiväksi tms. ja levätä rauhassa. Ja varmaan olis hyvä että äitikin sais nukkua ilman vauvaa muutaman yön. Eihän tuollaisessa tilanteessa ole järkee puhua erosta, onhan ihan normaalia pikkulapsi aikaa...Yrittäkää järjestää lepoa ja unta ja ehkä jotain mukavaa tekemistäkin. Voitteko viedä vauvan hoitoon johonkin pariksi tunniksikin, menkää ulos syömään tms. Rentoutukaa. Ei mitään järkeä lopettaa suhdetta!!! rakkautta on se että kestää vaikeatkin ajat.
htenosti kirjoittetu 35v yhes
- 12345678910
Prinsessasyndrooma?! :D
Mikä on tämänkaltaisen "persoonallisuushäiriön" tieteellisiin faktoihin perustuva diagnostiikka? Kuulosti nimittäin aika erikoiselta tuo linkissä annettu määrittely :D Eikä häiriöstä oikein löydy mitään dokumenttia...
No joo... Ehkä jostain narsismista muista persoonallisuushäiriöistä käytetään epämääräistä nimitystä "prinsessasyndrooma"... Eli miehelläkin voi ilmeisesti olla prinsessasyndrooma(?). - Rinsessa
Minulla on aivan selvästi prinsessa syndrooma!Pahinta on,että haluaisin käyttäytyä aivan toisin,mutta en yksinkertaisesti voi!Käytän kaikkia hyväkseni ja olen kuin lellitty pikkupentu,vaikka olen jo kolmekymppinen.
Taidanpa jättää mieheni ennen kuin pahempaa vahinkoa tapahtuu...
- jontsakka
Kirjoitinpa huvikseni saman jutun tuonne lapset & parisuhde palstalle missä muijat käy aina itkemässä äijiään, ni eiköhän ollut jo eräs emäntä ruotimassa juttuani että "pitääkö minulta oikein pyytää auttamaan kotitöissä"
"Ilman seksiä ja lapsia oltaisiin me miehet tapettu nuo paskiaset jo kauan sitten" - Vares- pieni muna
kun tollasesta hermostut!
- Jontsakka
pieni muna kirjoitti:
kun tollasesta hermostut!
Kiukuttelun sietäminen liittyy pieneen geniteliaan, pitäsköhän sun väitellä tosta...
- Jontsakka
Jontsakka kirjoitti:
Kiukuttelun sietäminen liittyy pieneen geniteliaan, pitäsköhän sun väitellä tosta...
Jos kuulut miehiin jotka ajattelee alapäällään ni sitten... hmm... mielenkiintoinen pointti !
- Tigru.84
Onko se tämä äitee sitten ollut ennen raskautta ja synnytystä samanlainen?Aattelin vaan, että eipä ne miehet tietenkään muutu lapsen saannin jälkeen, koska niiden elimistössä ei tapahdu minkäänlaista muutosta sen seurauksena...eli siis ne EI kanna sitä lasta 9kk, synnytä sitä ja imetä sitä.On toki raskasta, että se on tuollanen, mutta nainen on aika pitkään pois normaalista tilastaan raskauden ja synnytyksen jälkeen ja voi olla masentunutkin...Älä nyt väärin käsitä, ihan hyvin oot toiminu kai, mutta jos saisit sen äireen terapiaan nii vois selvitä missä mättää..Tsempiä vain:)Nii ja olen sitten muuten nainen, ja yritin kovasti olla olematta nalkuttava ämmä...
- Saman kokenut
Nyt täällää vastaa yksi nainen...
Ei kuulosta reilulta sinua kohtaan. Jos kerta käyt töissä, niin onhan sulla oltava voimia siihen hommaan. Meillä taisi olla vastaavanlainen tilanne päällä, kun esikoinen oli muutaman kuukauden ikäinen. Olin aika hyvä naputtamaan kaikesta, mikään ei ollut hyvin ja mies ei osannut ja tehnyt mitään. Todellisuudessa teki paljon ja asiat oli aika hyvällä mallilla. Erosta puhuttiin, mutta ei kai sitä kumpikaan tarkottanut, väsyneenä tulee sanottua myös kaikkea tyhmää. Vietiin vauva mummolaan muutamaksi tunniksi, ja nukuttiin molemmat vähän ja levänneenä puhuminenkin sitten onnistui paremmin, ja keskeytyksettä. Sovittiin, että lähtisin iltaisin kävelylle naapurin emännän kanssa. Tunti lenkillä - ja mulla oli jo oikein ikävä kotiin! Naapuri tarjoutui ottamaan vauvan luokseen perina iltana viikossa, niin pääsimme yhdessä kävelylle.
Tilanteitahan on niin monia kuin on suhteitakin, muttajos yhtään lohduttaa, niin vauva kasvaa, alkaa nukkua paremmin ja vähitellen teille jää enemmän aikaa myös toistenne huomioimiseen. Vaimosi on varmaan tosi väsynyt nyt, hormoonit hyrrää ja kokee kukaties, ettei ole viehättävä silmissäsi. Kaipaatte kai kumpikin hieman hellittelyä eikä vain valitusta ja kireää ilmapiiriä. Yrittäkää jaksaa! - naisen mielipide
hui,pelottavalta kuulostaa parisuhteenne puolesta! hmm..ensimmäiseksi sanoisin että ottaisit yhteyttä vaikka neuvolaan,jos se onkin jotain masennusta vaimollasi (???). ja osaahan ne jutella vaimollesi,kun seuraavan kerran sinne menee/menette.
ei tuollaista käytöstä kukaan jaksa kauaa. täytyy ymmärtää myös sitä kuka tekee rahallisen työn vaikka kotonakin on kädet täynnä töitä.
toi uhkailu ettet näkisi lasta ikinä,on todella lapsellista..seurasin itse samanlaista paria jonkin aikaa ja huonostihan siinä kävi.tottakai isällä on oikeudet omaan lapseen..itse en ikinä voisi kieltää lapseltani isää (itse kasvanut ilman isää tosin..)- jontsikka
Nyt sitten sain tietää taas kerran, että se aamulla huutaminen ("hoida sitten itse") olikin vain mielipide, ja että täällä ei saa enää edes mielipidettään ilmaista...
- mut....
...mullo liput metallican konserttiin... menen sinne... ...juon... nauitin... ...panen.. jne, viddu eton kivaa.
JA PIDÄ SINÄ ÄMMÄ SAATANA SE TURPAS KIINNI KUNNES MITÄÄN MISTÄÄN KUITENKAAN TAJUA, PEREKELEEEEEEEEEEE !!!
- Pariton Isä
..ehdottaisit armon äiteelle että sinä jäisit vanhempainvapaalle ja hän pääsisi töihin lepäämään kun hänelle taitaa tuo lapsenhoito olla niin mahottoman rankkaa.
- onnistuu
Olen monesti ehdottanut että vaihdetaan osia kun meilläkään ei isä tee mitään - kuulemma.
Kyllä minä voin tehdä hänen hommat - mutta eihän se käy kun hän ei esim. osaa vaihtaa autoon öljyjä eikä vaihtaa pakoputkea tms. Monesti olen luvannut opettaa mutta ei tunnu kiinnostavan. Luultavasti totuus löytyy sittenkin sieltä ruohon leikkuusta, lumien kolaamisesta yms.. esim. polttopuiden tekemisestä - siis metsästä asti pilkkeeksi ja varastoon. Kohta 10 vuotta ok talossa asuttuamme hän on leikannut nurmen alle viisi kertaa kun on ollu pakko. Ei nuo edellä mainitut ole raskaita edes naiselle - niissä vaan tuppaa tulemaan hiki..ei ole pakko leikkiä nosturia.
En minäkään osaa tehdä ruokaa mutta olisin valmis yrittämään - se taas on eri asia syökö sitä kukaan..
Kyllähän tuota vanhempainvapaata kannattais ainakin ehdottaa jos meinaa olla tuon naisen kanssa.
Kokeile sitäkin että nappaat kerran sille eropaperin nenän alle ja sanot että nyt allekirjoitat tämän niin saadaan juttu selväks. Voit katsoa samalla mihin suuntaan naama venähtää. Jos kerran iskä on noin laiska ja suorastaan paska niin miks se nainen roikkuu sinussa??
helppohan se on täältä kirjoittaa ja neuvoa... tilanteesi ei ole helppo, se on vaikea. - niin naisesi
onnistuu kirjoitti:
Olen monesti ehdottanut että vaihdetaan osia kun meilläkään ei isä tee mitään - kuulemma.
Kyllä minä voin tehdä hänen hommat - mutta eihän se käy kun hän ei esim. osaa vaihtaa autoon öljyjä eikä vaihtaa pakoputkea tms. Monesti olen luvannut opettaa mutta ei tunnu kiinnostavan. Luultavasti totuus löytyy sittenkin sieltä ruohon leikkuusta, lumien kolaamisesta yms.. esim. polttopuiden tekemisestä - siis metsästä asti pilkkeeksi ja varastoon. Kohta 10 vuotta ok talossa asuttuamme hän on leikannut nurmen alle viisi kertaa kun on ollu pakko. Ei nuo edellä mainitut ole raskaita edes naiselle - niissä vaan tuppaa tulemaan hiki..ei ole pakko leikkiä nosturia.
En minäkään osaa tehdä ruokaa mutta olisin valmis yrittämään - se taas on eri asia syökö sitä kukaan..
Kyllähän tuota vanhempainvapaata kannattais ainakin ehdottaa jos meinaa olla tuon naisen kanssa.
Kokeile sitäkin että nappaat kerran sille eropaperin nenän alle ja sanot että nyt allekirjoitat tämän niin saadaan juttu selväks. Voit katsoa samalla mihin suuntaan naama venähtää. Jos kerran iskä on noin laiska ja suorastaan paska niin miks se nainen roikkuu sinussa??
helppohan se on täältä kirjoittaa ja neuvoa... tilanteesi ei ole helppo, se on vaikea.muuttaa kerrostaloon eikä tartte sun ulko hommias.
Mites suu sitten pannaan? - 2007 ???
onnistuu kirjoitti:
Olen monesti ehdottanut että vaihdetaan osia kun meilläkään ei isä tee mitään - kuulemma.
Kyllä minä voin tehdä hänen hommat - mutta eihän se käy kun hän ei esim. osaa vaihtaa autoon öljyjä eikä vaihtaa pakoputkea tms. Monesti olen luvannut opettaa mutta ei tunnu kiinnostavan. Luultavasti totuus löytyy sittenkin sieltä ruohon leikkuusta, lumien kolaamisesta yms.. esim. polttopuiden tekemisestä - siis metsästä asti pilkkeeksi ja varastoon. Kohta 10 vuotta ok talossa asuttuamme hän on leikannut nurmen alle viisi kertaa kun on ollu pakko. Ei nuo edellä mainitut ole raskaita edes naiselle - niissä vaan tuppaa tulemaan hiki..ei ole pakko leikkiä nosturia.
En minäkään osaa tehdä ruokaa mutta olisin valmis yrittämään - se taas on eri asia syökö sitä kukaan..
Kyllähän tuota vanhempainvapaata kannattais ainakin ehdottaa jos meinaa olla tuon naisen kanssa.
Kokeile sitäkin että nappaat kerran sille eropaperin nenän alle ja sanot että nyt allekirjoitat tämän niin saadaan juttu selväks. Voit katsoa samalla mihin suuntaan naama venähtää. Jos kerran iskä on noin laiska ja suorastaan paska niin miks se nainen roikkuu sinussa??
helppohan se on täältä kirjoittaa ja neuvoa... tilanteesi ei ole helppo, se on vaikea.Onko se ihan totta, että tasa-arvon aikana, suomessa vuonna 2007 nainen ei osaa vaihtaa öljyjä autoon? Luoja paratkoon. Vaihdoin eilen toisen automme talvirenkaat. Muutenkin olen sahannut & pilkkonut kasan parimetristä haapapölliä saunan puuliiteriin. Nykykirveet ovat erittäin hyvää ja kevyttä tekoa ja moottorisaha tekee puun sahaamisesta lastenleikkiä. Mietinkin usein, KUKA teki ennen puutyöt KÄSISAHALLA! Lumityöt teen aina itse. Pihakaan ei ole mikään pieni kun autoja mahtuu vaivatta kuusi talon eteen.
Painoa minulla on 53 kg ja pituutta 163 cm, joten ei siinä tosiaan paljoa raakaa voimaa edes tarvita. Olen tosi sintti - noin pulet satakiloisesta miehestäni.
Sori vaan kun puhun ittestäni, mulla on asiat hyvin. Toisin kuin tuolla parilla. Rakkaus voi loppua tuolla touhulla ja se vasta kamalaa on! Väsyneenä ihminen on pahimmillaan. Lapsi hoitoon hetkeksi johonkin ja aikaa vain teille kahdelle! Jutelkaa siitä kun tapasitten ja rakastuitte ja laitoitte lapsenne alulle - eiköhän se mottori ala siinä taas hyrräämään. VOIMIA :))) !!! - Maliina
2007 ??? kirjoitti:
Onko se ihan totta, että tasa-arvon aikana, suomessa vuonna 2007 nainen ei osaa vaihtaa öljyjä autoon? Luoja paratkoon. Vaihdoin eilen toisen automme talvirenkaat. Muutenkin olen sahannut & pilkkonut kasan parimetristä haapapölliä saunan puuliiteriin. Nykykirveet ovat erittäin hyvää ja kevyttä tekoa ja moottorisaha tekee puun sahaamisesta lastenleikkiä. Mietinkin usein, KUKA teki ennen puutyöt KÄSISAHALLA! Lumityöt teen aina itse. Pihakaan ei ole mikään pieni kun autoja mahtuu vaivatta kuusi talon eteen.
Painoa minulla on 53 kg ja pituutta 163 cm, joten ei siinä tosiaan paljoa raakaa voimaa edes tarvita. Olen tosi sintti - noin pulet satakiloisesta miehestäni.
Sori vaan kun puhun ittestäni, mulla on asiat hyvin. Toisin kuin tuolla parilla. Rakkaus voi loppua tuolla touhulla ja se vasta kamalaa on! Väsyneenä ihminen on pahimmillaan. Lapsi hoitoon hetkeksi johonkin ja aikaa vain teille kahdelle! Jutelkaa siitä kun tapasitten ja rakastuitte ja laitoitte lapsenne alulle - eiköhän se mottori ala siinä taas hyrräämään. VOIMIA :))) !!!Täällä pääkaupungissa ei monilla perheillä edes ole autoa. Kuljemme metrolla, bussilla ja ratikalla. Maaseudulla tietysti on pakko omistaa auto, mutta sielläkin sen huolto kuuluu sen kuljettajalle eikä muille perheenjäsenille. Jos mies käyttää autoa työmatkoihinsa, huoltakoon sen itse.
Kun puhutaan perheen työnjaosta, niin siinä tarkoitetaan päivittäisiä töitä eikä silloin tällöin tapahtuvia erikoistöitä, joista valtaosa on ns miestenhommia. Lapsiperheissä päivittäisiä töitä ovat lastenhoito, ruuanlaitto, tiskaus siivous ja pyykinpesu ja jälkikäsittely sekä päivittäisostosten teko.
Erikoistöitä ovat sitten esim puutarhanhoito ja lumityöt sekä autonhuolto. Ne ovat yleensä aika sesonkiluonteisia. Esim täällä Helsingissä talvi kesti tänä vuonna vain 40 päivää. Täällä ei ole enää yhtään lunta, ei ole ollut pariin viikkoon. Lumitöitä tänä talvena on täällä joutunut tekemään ehkä 15 päivänä. Ruohonleikkuu eikä autonhuoltokaan eivät ole jokapäiväisiä askareita.
Ap:lle sanoisin, että toki hänen pitää tehdä vaimolleen selväksi, että se, joka on kotona vanhempainlomalla, herää hoitamaan vauvaa öisin. Työssä käyvä puoliso taas nukkuu öisin, tarvittaessa vaikka tulpat korvissa.
Et voi kuitenkaan kokonaan laistaa päivittäisistä kotitöistä sen varjolla, että käyt töissä tai teet silloin tällöin jotain erikoistöitä. (Tuskin Pohjois-Suomessakaan esim lumityöt ovat jokapäiväisiä.) Jos vaimosi kävisi töissä ja sinä olisit kotona vanhempainlomalla, niin varmaan hän kuitenkin tekisi illalla ruokaa, tiskaisi tms. eikä olettaisi, että sinä teet kaikki rutiinit "kun olet kerran kotona"?
Jonain päivänä vaimosi palaa töihin. Silloin on hyvin tärkeää, että kotityöt on jaettu, ettei työssä käyvän perheenäidin taakka kasva ylivoimaiseksi. Maliina kirjoitti:
Täällä pääkaupungissa ei monilla perheillä edes ole autoa. Kuljemme metrolla, bussilla ja ratikalla. Maaseudulla tietysti on pakko omistaa auto, mutta sielläkin sen huolto kuuluu sen kuljettajalle eikä muille perheenjäsenille. Jos mies käyttää autoa työmatkoihinsa, huoltakoon sen itse.
Kun puhutaan perheen työnjaosta, niin siinä tarkoitetaan päivittäisiä töitä eikä silloin tällöin tapahtuvia erikoistöitä, joista valtaosa on ns miestenhommia. Lapsiperheissä päivittäisiä töitä ovat lastenhoito, ruuanlaitto, tiskaus siivous ja pyykinpesu ja jälkikäsittely sekä päivittäisostosten teko.
Erikoistöitä ovat sitten esim puutarhanhoito ja lumityöt sekä autonhuolto. Ne ovat yleensä aika sesonkiluonteisia. Esim täällä Helsingissä talvi kesti tänä vuonna vain 40 päivää. Täällä ei ole enää yhtään lunta, ei ole ollut pariin viikkoon. Lumitöitä tänä talvena on täällä joutunut tekemään ehkä 15 päivänä. Ruohonleikkuu eikä autonhuoltokaan eivät ole jokapäiväisiä askareita.
Ap:lle sanoisin, että toki hänen pitää tehdä vaimolleen selväksi, että se, joka on kotona vanhempainlomalla, herää hoitamaan vauvaa öisin. Työssä käyvä puoliso taas nukkuu öisin, tarvittaessa vaikka tulpat korvissa.
Et voi kuitenkaan kokonaan laistaa päivittäisistä kotitöistä sen varjolla, että käyt töissä tai teet silloin tällöin jotain erikoistöitä. (Tuskin Pohjois-Suomessakaan esim lumityöt ovat jokapäiväisiä.) Jos vaimosi kävisi töissä ja sinä olisit kotona vanhempainlomalla, niin varmaan hän kuitenkin tekisi illalla ruokaa, tiskaisi tms. eikä olettaisi, että sinä teet kaikki rutiinit "kun olet kerran kotona"?
Jonain päivänä vaimosi palaa töihin. Silloin on hyvin tärkeää, että kotityöt on jaettu, ettei työssä käyvän perheenäidin taakka kasva ylivoimaiseksi.enpä minäkään osaa öljyjä vaihtaa, renkaat kylläkin, mutta eipä enää tarvi. On nimittäin olemassa kolmaskin vaihtoehto oman työn ja perinteisen huollattamisen lisäksi... Omassa autossa on nykyään huoltosopimus, joka kattaa kaiken. Vain bensaa tankkiin ja joskus jos viitsii tarkistaa öljyt ja lisätä tuulilasinpesunestettä, niin se on siinä. Sen osaa joka akka tehdä :) No mutta itse asiaan:
Meidänkin poika oli alle vuoden ikäisenä kovaääninen yöhuutaja, joka ei antanut meidän vanhempien nukkua montaa tuntia yössä. Tiedän siis omasta kokemuksesta, että se (väsymys) jos mikä riipii parisuhdetta oikein pohjamutia myöten. Väsyksissä tulee sitten helposti tuiskahdettua puolisollekin pikkuasioista, eikä monesti kykene näkemään ollenkaan niitä asioita, mitkä ovat hyvin. Mutta meillä oli kyllä itsestäänselvää, että minä olen se, joka nousee yöllä hoitamaan lasta (vaikka useinhan mieskin heräsi siihen huutoon :)), koska olin se kotona oleva osapuoli. Mieheni kävi töissä, ja mielestäni hänen kuului saada nukkua yönsä, jotta jaksaa aamulla herätä ja hoitaa työtehtävänsä. Minulla oli kuitenkin mahdollisuus ottaa päivällä tirsat yhtä aikaa lapsen päikkäreiden kanssa. Hullua, että töissäkäyvän pitäisi muka hoitaa raskaan työpäivän päätteeksi vielä kaikki kotityötkin ja valvoa lapsen kanssa yöt... mitä tekee tämä armon kotona oleva puoliso? Tulisiko hänen saada vain olla, vai?
Mielestäni kotityöt tulee jakaa suunnilleen tasan, mutta kuitenkin toisen ominaisuudet ja taidot huomioon ottaen. Minusta on älytöntä, että kaikki pantaisiin tasan puoliksi alkaen auton huollosta, remontointi- ym. hommista aina vaikkapa korjausompeluun. Minä kun en ole erityisen hyvä noissa "miesten hommissa" (eikä mua ne edes kauheasti kiinnosta) eikä mieheni puolestaan osaa ommella, leipoa ja silityskin on yhtä tuskaa. Eli luonnollisesti mieheni hoitaa kaikki tekniset hommat ja minä silitän ja korjaan vastineeksi hänenkin kuteensa sekä vastaan pääosin ruoanlaitto- ja leivontapuuhista. Muut kotityöt tehdään sitten suunnilleen tasapuolisesti, mutta ei olla joka hommaa jakamassa millimetrimitalla tai vuorottelemassa lista kädessä, vaan vähän näppituntumalla siten, että kumpikin tekee suunnilleen oman osansa (ja nykyään poikakin). Mies tekee kotitöitä myös oma-aloitteisesti (alussa ei kylläkään tajunnut, vaan aina piti olla pikkuisen sanomassa -> kotikasvatus, jossa miesten ei tarvinnut osallistua "naisten hommiin"). Poikkeuksena tosiaan on ollut äitiys-/vanhempainloma sekä pari työttömyysjaksoa, jolloin on ollut luonnollista, että kotona oleva hoitaa enimmän osan kotitöistä, koska toinen raataa päivät töissä. Rahasta meillä ei ole koskaan riidelty, vaikka toisinaan toinen onkin joutunut elättämään toista. Ollaan kuitenkin oltu molemmat vuorollamme toisemme elättäjinä. Meillä on myös ollut alusta alkaen yhteinen pankkitili, johon molempien tulot tulevat ja josta myös kaikki menot maksetaan, niin ei ole tarvinnut kauheasti kyylätä, että kenes euroilla se tääkin leipä nyt ostettiin ja sitten tapella siitä, kenellä olisi oikeus se syödä. Yksi pahimpia perheriitojen aiheuttajia on käsitykseni mukaan tuloerot tai oikeastaan niillä "lyöminen", jota näkee monessa perheessä. Vaikka esim. lapset on hankittu yhdessä ja myös päätetty yhdessä, että pienistä tuista ja tuloista huolimatta vaimo jää kotiin lapsia hoitamaan, niin mies sitten kuitenkin isottelee jatkuvasti isommilla tuloillaan ja muistuttaa joka paikassa, että kukas se tässä elättääkään ja ketä... tajuamatta lainkaan vaimon työsarkaa ja tekemää arvokasta kasvatustyötä ja muistamatta, että tästähän päätettiin yhdessä. Sairasta. Mä en semmoista sietäisi hetkeäkään.
Aloittajalle: älä vielä luovuta, vaan yritä puhua vaimollesi. Valitse puhumiseen joku tyyni hetki (tuskin vaimosi sentään ihan joka minuutti raivona on?), ja kerro asiasi rauhalliseen ja rakentavaan sävyyn. Jos se ei onnistu, vaan vaimosi vetää heti eka lauseesta herneet, on varmaan ammattiapu paikallaan. Muista esittää asiat rakentavaan tyyliin "minusta tuntuu pahalta, kun osallistumiseni ja tekemiseni ei riitä" eikä "mikä vittu sua akka vaivaa, kun oot vaatimassa mun tekevän kaiken yksin". Ja vaikka nyt ketuttaa, yritä muistaa, että meillä muillakin on ollut vaikeuksia, ja ensimmäisen lapsen mukanaan tuoma muutos lienee yksi pahimpia niiden aiheuttajista. Meilläkin oli tosi vaikeaa noihin aikoihin, vaikka vaikeutemme olivatkin erilaisia kuin teillä, eivätkä oikeastaan liittyneet lapsenhoidon ja kotitöiden jakamiseen juurikaan. Eroakin harkittiin, mutta päätettiin sinnitellä! Nyt kuin nuo ajat ovat kaukana takana, tuntuu siltä että kyllä tässä voitettiin pitkäpinnaisuudella. Takana on pitkä yhteinen taival kaikkine vaikeuksineen ja iloineen, yhteisine ystävineen jne. ja edessä mukava huominen...- onnistuu
Maliina kirjoitti:
Täällä pääkaupungissa ei monilla perheillä edes ole autoa. Kuljemme metrolla, bussilla ja ratikalla. Maaseudulla tietysti on pakko omistaa auto, mutta sielläkin sen huolto kuuluu sen kuljettajalle eikä muille perheenjäsenille. Jos mies käyttää autoa työmatkoihinsa, huoltakoon sen itse.
Kun puhutaan perheen työnjaosta, niin siinä tarkoitetaan päivittäisiä töitä eikä silloin tällöin tapahtuvia erikoistöitä, joista valtaosa on ns miestenhommia. Lapsiperheissä päivittäisiä töitä ovat lastenhoito, ruuanlaitto, tiskaus siivous ja pyykinpesu ja jälkikäsittely sekä päivittäisostosten teko.
Erikoistöitä ovat sitten esim puutarhanhoito ja lumityöt sekä autonhuolto. Ne ovat yleensä aika sesonkiluonteisia. Esim täällä Helsingissä talvi kesti tänä vuonna vain 40 päivää. Täällä ei ole enää yhtään lunta, ei ole ollut pariin viikkoon. Lumitöitä tänä talvena on täällä joutunut tekemään ehkä 15 päivänä. Ruohonleikkuu eikä autonhuoltokaan eivät ole jokapäiväisiä askareita.
Ap:lle sanoisin, että toki hänen pitää tehdä vaimolleen selväksi, että se, joka on kotona vanhempainlomalla, herää hoitamaan vauvaa öisin. Työssä käyvä puoliso taas nukkuu öisin, tarvittaessa vaikka tulpat korvissa.
Et voi kuitenkaan kokonaan laistaa päivittäisistä kotitöistä sen varjolla, että käyt töissä tai teet silloin tällöin jotain erikoistöitä. (Tuskin Pohjois-Suomessakaan esim lumityöt ovat jokapäiväisiä.) Jos vaimosi kävisi töissä ja sinä olisit kotona vanhempainlomalla, niin varmaan hän kuitenkin tekisi illalla ruokaa, tiskaisi tms. eikä olettaisi, että sinä teet kaikki rutiinit "kun olet kerran kotona"?
Jonain päivänä vaimosi palaa töihin. Silloin on hyvin tärkeää, että kotityöt on jaettu, ettei työssä käyvän perheenäidin taakka kasva ylivoimaiseksi.TÄMÄ EI SITTEN OLE MITÄÄN HENKILÖKOHTAISTA ETTEI TARTTE RIIDELLÄ - TOKI SIIHEN TARVITAAN AINA KAKSI. IHAN VAAN HUOMIO MINKÄ TEIN. Tosin en aio enää kommentoida...
Maliina ohitti sujuvasti sen seikan että jos vaihdettais niitä hommia ihan oikeesti. sitähän tuossa kirjoitin aiemmassa viestissä.
Omalla kohdallani tällä hommien vaihdolla tarkoitin sitä että minä olisin ollu valmis tekemään 1/1 sen vaihdon. Täydellinen vaihto töitten suhteen. Tuossa edellä jäi tosi paljon kertomatta mitä muuta meillä on kuulunut niihin miesten hommiin. Siis omalla kohdallani siinä määrin että välillä on oikeesti tuntunu että esim lapsille ei riitä itselläni edes aikaa...
Tottahan se on että eripuolilla suomea hommat on erilaisia ja eri perheissä myös.
Omasta puolestani toivotan kaikille hyvää jatkoa ja parempaa loppuelämää - myös itsellen,, senverran pitää olla itserakas.
MMMMMOI!! - klfasdjhhksjda
2007 ??? kirjoitti:
Onko se ihan totta, että tasa-arvon aikana, suomessa vuonna 2007 nainen ei osaa vaihtaa öljyjä autoon? Luoja paratkoon. Vaihdoin eilen toisen automme talvirenkaat. Muutenkin olen sahannut & pilkkonut kasan parimetristä haapapölliä saunan puuliiteriin. Nykykirveet ovat erittäin hyvää ja kevyttä tekoa ja moottorisaha tekee puun sahaamisesta lastenleikkiä. Mietinkin usein, KUKA teki ennen puutyöt KÄSISAHALLA! Lumityöt teen aina itse. Pihakaan ei ole mikään pieni kun autoja mahtuu vaivatta kuusi talon eteen.
Painoa minulla on 53 kg ja pituutta 163 cm, joten ei siinä tosiaan paljoa raakaa voimaa edes tarvita. Olen tosi sintti - noin pulet satakiloisesta miehestäni.
Sori vaan kun puhun ittestäni, mulla on asiat hyvin. Toisin kuin tuolla parilla. Rakkaus voi loppua tuolla touhulla ja se vasta kamalaa on! Väsyneenä ihminen on pahimmillaan. Lapsi hoitoon hetkeksi johonkin ja aikaa vain teille kahdelle! Jutelkaa siitä kun tapasitten ja rakastuitte ja laitoitte lapsenne alulle - eiköhän se mottori ala siinä taas hyrräämään. VOIMIA :))) !!!Kyllä meidän perheessä on vielä totista totta, että en osaa vaihtaa öljyä autoon. En osaa paljon muitakaan miehisiä hommia, en osaa tankata autoa (osaan kyllä ajaa!), en osaa pumpata pyörän kumeja, vaihtaa sulaketta...Listaa vois jatkaa loputtomiin. Tosin ei miehenikään tee perinteisiä naisten hommia. Ollaan oltu 15v naimisissa eikä hän ole ikinä koskenut pesukoneeseen, silitysrautaan, mankeliin, pölynimuriin... ruokaa sentään tehdään molemmat : ) Mutta jokainen tyylillään ja meille tämä hommien jako ei ole ollut mikään ongelma, molemmat tekee sen mikä helpoiten luonnistuu :)
- jontsakka
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille, tää keskustelu antoi vähän syvyyttä asioihin ja näen että muillakin on/ollut samoja ongelmia, ja olen kyllä lapseni ja vaimoni takia valmis taistelemaan vähän pidemmälle koska onhan tämä perheeni, mutta välillä vaan tuntuu niinkuin olisi täysin loppu kuuntelemaan jatkuvaa kiukuttelua ja en tee mitää valitusta varsinkin kun tiedän ettei asia ole niin... Siis tiedän tekeväni tiedän kantavani korteni ehkä välillä enenmmän kuin tarpeeksi tän perheen arkeen ja se mikä minua vaivaa on vain se arvostuksen puute mikä meillä täällä on... Ja ennenkuin kukaan ehtii sanoa mitään arvostan vaimoani sanon hänelle harvasepäivä kuinka onnellinen olen siitä kuinka hyvin hän jaksaa lasta katsoa ja kuinka kiva koti meillä on ja kuinka seksimme ei kokenut juuri minkäänlaista kolausta vaikka lapsi tulikin, mutta en vaan ole saanut vastakaikua sanomisilleni olisihan tuo välillä itesekkin kiva kuulla että teen ja olen ollut läsnä...
Ymmärrän ja olen ymmärtänyt kaikkia äitejä mukaan luettuna vaimoani, vauva kun syntyy seon iso askel ja viel 100% ajan, seon koko ajan siinä joten ehkä "uusista" äideistä tuntuu "yliahkeralta" koska vauva todellakin on 24/7 siinä paikalla vaikkei huutaisikaan tai vaatisikaan mitään, mutta äidit huomatkaa helvetissä nyt ne miehennekin, kyllä hekin (ainakin suurinosa) hoitaa edelleen myöskin niitä askareita, vauvaa ja jaksavat vielä paijata teitäkin ottaa se mieheltäkin ei vain naisilta, ja kyllä niitä kunnon miehiäkin on olemassa vaikka täällä sitä paskaa liian helposti huudetaankin..
"Luetutin" vaimollani kirjoittamani tekstin mitä joku täällä jo suosittelikin, kysyin päälle että montako asiaa tuossa valehtelin ja vastaus oli tippalinssissä etten mitään vaikka täällä nytten joku pallopää kävikin valittamassa että syyllinen olen minä, jota en myöskään käsitä, miksi tulisin tälläiselle palstalle ongelmiani valehtelemaan? Olisiko siitä jollain ihmeen logiikalla joku hyöty asioiden parantamiseksi? Joten ehkä sen takia itsekkin suistuin vähän asialinjalta ku ärsyttää tommoset vika onkin sinussa ihmiset...
Mutta kiitos edelleen kaikille asiallisille vastauksille, saatiin ainakin keskustelu vaimon kanssa aikaiseksi !
Osa tekstistä ei kuulu tälle palstalle vaan olipa mulla samainen keskustelu käynnissä lapset & parisuhde jossa keskustelu kävi jo aika räikeeksikin =D....- toisinpäin
joo tää on tää klassinen asetelma..mies makaa sohvalla ja nainen nalkuttaa..
no meillä se meni niin et mies LUULI tekeväsä jotain meidän perheen hyväks (tää oli siis lapseni isäpuoli siihe aikaa) mut oikeesti jos toinen tekee kaikki kotityöt ja toinen istuu työttömänä päivät pitkät koneella ja luulee et auttamista on se et kerran päivässä tyhjentää pesukoneen. ja sit kuulema mä nalkutin. no nalkutin mut asiasta. Vitut minä rupee maksaa saatana sähköjä et yks laiska pääsee mun koneelleni.minä maksoin kaiken-myös ruuan.no mä tein ratkasuni ja pistin pihalle.lopullisesti. onneks huomasin ajoissa (oltiin oltu yhessä 2kk ja hän oli linnottautunu mun luokseni asumaa vaik mistää ei oltu sovittu) laps ei ollu viel kerenny tottuu kunnolla isäpuoleesa ni siitäkään ei tarvinnu sit miettii (meil oli myös tappelut minun lapseni kasvatuksesta-hän tahto kasvattaa huutamalla, minä tahdoin kasvattaa kuten parhaaksi näen.ei saatana alle 1-vlleruveta huutaa naamapunasena joutavan päiväsii "ei saa mennä pöydän alle".)
on toki perheitä jossa nalkuttava akka on turha. mutta on myös perheitä missä nalkuttava akka nalkuttaa ihan asiasta. mutku osa miehistä luulee tosissaan tekeväsä jotain. niinku nyt joku astiapesukoneen tyhjennys ois nii isohomma et se pärjää pölyjenpyyhkimiselle,imuroimiselle,lattioitten pesemiselle jne
toivottavasti edes joku ymmärsi pointin..hauskaa kevättä - Jontsakka
toisinpäin kirjoitti:
joo tää on tää klassinen asetelma..mies makaa sohvalla ja nainen nalkuttaa..
no meillä se meni niin et mies LUULI tekeväsä jotain meidän perheen hyväks (tää oli siis lapseni isäpuoli siihe aikaa) mut oikeesti jos toinen tekee kaikki kotityöt ja toinen istuu työttömänä päivät pitkät koneella ja luulee et auttamista on se et kerran päivässä tyhjentää pesukoneen. ja sit kuulema mä nalkutin. no nalkutin mut asiasta. Vitut minä rupee maksaa saatana sähköjä et yks laiska pääsee mun koneelleni.minä maksoin kaiken-myös ruuan.no mä tein ratkasuni ja pistin pihalle.lopullisesti. onneks huomasin ajoissa (oltiin oltu yhessä 2kk ja hän oli linnottautunu mun luokseni asumaa vaik mistää ei oltu sovittu) laps ei ollu viel kerenny tottuu kunnolla isäpuoleesa ni siitäkään ei tarvinnu sit miettii (meil oli myös tappelut minun lapseni kasvatuksesta-hän tahto kasvattaa huutamalla, minä tahdoin kasvattaa kuten parhaaksi näen.ei saatana alle 1-vlleruveta huutaa naamapunasena joutavan päiväsii "ei saa mennä pöydän alle".)
on toki perheitä jossa nalkuttava akka on turha. mutta on myös perheitä missä nalkuttava akka nalkuttaa ihan asiasta. mutku osa miehistä luulee tosissaan tekeväsä jotain. niinku nyt joku astiapesukoneen tyhjennys ois nii isohomma et se pärjää pölyjenpyyhkimiselle,imuroimiselle,lattioitten pesemiselle jne
toivottavasti edes joku ymmärsi pointin..hauskaa kevättäOlen pahoillani jos teidän tilanne oli tuollainen.... Mutta teidän tilanne ei kyllä varmastikkaan ole nytten meidän tilanteeseen verrannollinen...
- Kukkuu
Tosiaan tuossa tilanteessa ei kannata kauheasti lähteä syyllisiä hakemaan. Kummatkin olette varmasti väsyneitä ja teette oman osuutenne. Erään tutkimuksen mukaan kotiäiti tekee kaksi kertaa niin paljon töitä kuin töissä käyvä ihminen.
Itsekin samanmoisen tilanteen läpikäyneenä, tiedän, että ympäristö ja nainen itse ei arvosta itseään ja tekemäänsä työtä eli lapsen ja kodinhoitoa kovinkaan paljoa. Tutkitusti myös kotiäitien itsetunto laskee kotona olo aikana. Nainen saattaa tuntea jatkuvaa riittämättömyytä, kun ei ITSE jaksakaan tehdä kaikkea sitä, mitä hänen omasta mielestään olisi tehtävä.
Mitään ihmelääkettä tilanteeseen tuskin on. Ehkä puhuminen ja toistenne ymmärtäminen auttaisi. Itse ajattelin tuossa tilanteessa, että pahasti pieleen menee, kun aloimme olemaan toisiamme vastaan, emmekä yrittäneet yhdessä selvitä. Eli jos kumpikin kokisi, että yhdessä pyöritätte rumbaa ja vieläpä selviätte siitä. Yksi hyvä konsti on tunnustaa, että tätä hässäkkää kestää muutama vuosi ja sitten helpottaa ja tulee uudet kujeet.
Voimia teille kummallekin ja lykkyä yhteisen sävelen etsintään! - Ei enää ikinä,yhtään lasta !
Tuttua kitinää on "tekemättömyys",meidänkin kotona.
Ei jaksa isä kuulemma valvoa,kun vauva yöllä herää.Ei tee sitä,eikä tätä.En jaksa enää itse nykyisin paskaakaan välittää akan ainaisesta kitinästä,koska ei se kumminkaan mitään mistään tajua.Keksin että mitä vähemmän kotona on,niin sen paremmin menee.Olenkin työpaikallani ilmoittanut,tekeväni kaikki mahd.ylityöt yms..sairasloma sijaisuudet.Nyt olen lisäksi etsimässä toista työpaikkaakin,että paremmin taloudellisesti pärjäisimme.Kyllähän se oli jo kivikaudella aikanaan niin,että uros hankki ruuan ja naaras hoiti lapset.Entäs miten on nykyisin islamilaisissa maissa? Pitäähän miehen olla MIES !
Itse en ainakaan mihinkään "pää-lääkäreille"/huuhaa terapeuteille rahojani tuhlaa ! ..ja omasta kokemuksestani sanon että vaimosi kyllä rauhottuu kun häviät maisemista ja sanot että jos ei passaa niin ota ero ! Kaikista tärkeintä on kuitenkin se että pidät ittes miehenä.Itse olen päättänyt että jos akka lähtee,niin rupean hommaamaan thai-vaimon tms...oikean naisen itselleni..suomalaisista naisista kun ei ole kuin siihen yhteen hommaan...ja kaikista ei edes siihenkään ! Niin että pidähän hyvä veli ittes miehenä !!! - miehet on pohjasakkaa
Ei enää ikinä,yhtään lasta ! kirjoitti:
Tuttua kitinää on "tekemättömyys",meidänkin kotona.
Ei jaksa isä kuulemma valvoa,kun vauva yöllä herää.Ei tee sitä,eikä tätä.En jaksa enää itse nykyisin paskaakaan välittää akan ainaisesta kitinästä,koska ei se kumminkaan mitään mistään tajua.Keksin että mitä vähemmän kotona on,niin sen paremmin menee.Olenkin työpaikallani ilmoittanut,tekeväni kaikki mahd.ylityöt yms..sairasloma sijaisuudet.Nyt olen lisäksi etsimässä toista työpaikkaakin,että paremmin taloudellisesti pärjäisimme.Kyllähän se oli jo kivikaudella aikanaan niin,että uros hankki ruuan ja naaras hoiti lapset.Entäs miten on nykyisin islamilaisissa maissa? Pitäähän miehen olla MIES !
Itse en ainakaan mihinkään "pää-lääkäreille"/huuhaa terapeuteille rahojani tuhlaa ! ..ja omasta kokemuksestani sanon että vaimosi kyllä rauhottuu kun häviät maisemista ja sanot että jos ei passaa niin ota ero ! Kaikista tärkeintä on kuitenkin se että pidät ittes miehenä.Itse olen päättänyt että jos akka lähtee,niin rupean hommaamaan thai-vaimon tms...oikean naisen itselleni..suomalaisista naisista kun ei ole kuin siihen yhteen hommaan...ja kaikista ei edes siihenkään ! Niin että pidähän hyvä veli ittes miehenä !!!Ole sinä sekunttiseppo hiljaa. Älykkyysosamääräsi on varmaan alta 60.
- Ei enää ikinä yhtään lasta !
miehet on pohjasakkaa kirjoitti:
Ole sinä sekunttiseppo hiljaa. Älykkyysosamääräsi on varmaan alta 60.
Miesten aivomassa ja äö on suurempi kuin naisten.Olen mies,siis MIES...enkä mikään"sekunti seppo"...mene ämmä palvelemaan miestäsi tai yh etsimään itselles niitä sekunti seppoja !!
- bebe~~
Ei enää ikinä yhtään lasta ! kirjoitti:
Miesten aivomassa ja äö on suurempi kuin naisten.Olen mies,siis MIES...enkä mikään"sekunti seppo"...mene ämmä palvelemaan miestäsi tai yh etsimään itselles niitä sekunti seppoja !!
Sehän se juttu onkin, te miehet luulette että älykkyysosamäärä on kaiken a ja o ja vain siksi, että miesten älykkyysosamäärä on KESKIMÄÄRIN hieman suurempi kuin naisten, joka tarkoittaa taas yhtä tekosyytä olla ylpeämpi omasta itsestään ja kohottaa itsetuntoaan. Tämä tarkoittanee kuitenkin sitä, että Suomessa ja maailmassa on satoja tuhansia naisia, joiden älykkyysosamäärä on sinun äö:täsi suurempi.
Se, että osaat laskea vaikean matikan laskun, ei tee sinusta parempaa.
Viisautta ja ymmärrystä sen sijaan tuntuu olevan naisilla paljon enemmän, ja siitä tässä elämässä on kyse.
En ainakaan ole isopäinen mutantti, joka luulee olevansa kaikkia parempi, ihanaa on siis olla nainen.
On sinun ongelmasi, että olet jäänyt tuohon avioliittoon, itse tekisin paremman valinnan ja kuuntelisin sisäistä luontoani enkä ''oi niin kunnioitettua'' älykkyyttäni. En siis ole yhtä tyhmä kuin sinä.
- ..ei perheenisät
Jos olisit minun mieheni, olisit saanut kenkää kyllä ajat sitten. Onneksi oma mieheni ei ole tuollainen lapsellinen, huonolla itsetunnolla varusteltu tapaus!
- miestä ole ollutkaan
sulla ei varmaan miestä ole maisemissa näkynytkään. Hyvät miehet on aina varattuja :)
- Jontsakka
Miestäsi ei tarvitse kiittää koskaan? Saat vaan jatkuvasti kiukutella? Jos näin on suosittelisin katsomaan vaikkapa hänen puhelut yms yms, saattaapi löytyä että kainalo se on vieraanki =)
- yksi äiti
Jontsakka kirjoitti:
Miestäsi ei tarvitse kiittää koskaan? Saat vaan jatkuvasti kiukutella? Jos näin on suosittelisin katsomaan vaikkapa hänen puhelut yms yms, saattaapi löytyä että kainalo se on vieraanki =)
Mun mielestä tuossa tapauksessa jos vaan mies sietää kaiken ei hänellä juuri tuota ylpeyttä eikä itsetuntoa ole, mielestäni ketjun aloittajalla sitä juuri oli kun tulee neuvoja ongelmiinsa kyselemään...
Ihminen joka sietää vaan paskaa mitä päälle heitetään ei todellakaan omaa minkäänlaista ylpeyttä tai itsetuntoa... - typeryskö olet?
Jos teillä tuommonen menttaliteetti että kissa kiitoksella elää ni eipä hyvin mene =) Typeryshän olet josset tajua miestäsi kiittää... tässä selitys tuolle sananparrelle....
Kissa kiitoksella elää, koira päänsilityksellä. Anna katille kaikkia mitä se naukuu, katso kaikkia mitä koira haukkuu (eli hölmö täyttää ahneen pyynnöt). - hyvä mies onkin
miestä ole ollutkaan kirjoitti:
sulla ei varmaan miestä ole maisemissa näkynytkään. Hyvät miehet on aina varattuja :)
Eikä tollanen lässy. Kateeksi käy?
- menehän itseesi.
Jontsakka kirjoitti:
Miestäsi ei tarvitse kiittää koskaan? Saat vaan jatkuvasti kiukutella? Jos näin on suosittelisin katsomaan vaikkapa hänen puhelut yms yms, saattaapi löytyä että kainalo se on vieraanki =)
ja kasva viimein aikuiseksi. Olisi vielä monituiset vuodet edessä.
Sinäkö et kiukuttele, sinä kiittelet ja vain auttelet hymyillen vaimoasi, pyydäppä häntä kirjoittamaan oma kannanottonsa tuohon niin alan uskoa sinua.
Nyt pidän vuodatustasi puolueellisena ja jopa valhellisesna itsekkäänä purkautumisena. - äiti ja vaimokin ;)
Jontsakka kirjoitti:
Miestäsi ei tarvitse kiittää koskaan? Saat vaan jatkuvasti kiukutella? Jos näin on suosittelisin katsomaan vaikkapa hänen puhelut yms yms, saattaapi löytyä että kainalo se on vieraanki =)
Kyllä minulta vaan mies kotoa löytyy, yhteiselon vuosia takana jo toistakymmentä. Mieheni on erittäin hyvä aviomies, varustettu hyvällä itsetunnolla, rakastava ja hieno mies kaikenkaikkiaan ;) Alusta alkaen hän on pitänyt itseään tasavertaisena kumppanina ja vanhempana (johtunee osittain kyllä siitäkin, että ensimmäiset lapsemme olivat kaksoset, siinä ei varmaan heikommastakaan miehestä olisi päässyt tulemaan tuollainen äidin pikku apulainen, joka pyydettäessä auttaa ja odottaa siitä kiitosta), joka kantaa vastuuta kodin asioista siinä missä minäkin. En osaisi edes kuvitella tilannetta, jossa pyytelisin häntä auttamaan kodin töissä? (Enhän pyydä töissäkään työkavereitani tekemään osaa töistä, kaikillehan nämä työt kuuluvat.) Hän tekee, mitä eteen tulee, jos on kotona ja ehtii ja jaksaa, jos ei, niin minä teen, jos olen kotona/ehdin/jaksan. Ruoan tekee, kumpi (paremmin) ehtii, paikat raivaa se, joka ehtii, pyykit pesee se, kumpi on kotona ja toteaa siihen tarvetta, kaupassa käy kumpi joutaa, öisin itkevän lapsen luo menee se, kumpi ensin herää (nykyisin enää varsin harvoin tähän tarvetta), kodin siivoaa se, kumpi ehtii, koirat ruokkii ja lenkittää se, joka joutaa, uunin lämmittää se, kumpi on kotona...Toki meilläkin on noita mainitsemiasi "miesten töitä"(asumme vanhalla 60-luvun maatilalla, hoidamme metsää, meillä on pääasiallinen puulämmitys, puulämmitteinen ulkosauna kantovesillä, puolen hehtaarin piha-alue nurmikkoineen ja lumitöineen, kasvimaat, jatkuvaa remppaa (nyt on rakenteilla aitta ja myös toinen vessa on remontin alla), kaksi autoa "huollettavana" jne...), mutta ne ovat osin semmoista "harrastusta", ja niiden tekeminen ei ole este normaalin arjen pyörittämiselle. Siihen kun lisätään minun vuorotyöni, kaksi koiraa, 4 lasta (iät 3-8v) hoitoineen, kouluineen ja harrastuksineen ja mieheni kohtalaisen vaativa päivätyö, niin voin vain todeta, että a) ei mieheni vieraisiin kainaloihin tästä firmasta ehtisi ;) b) ei tulisi mieleenikään alkaa kiittelemään häntä jostain kodin imuroinnista!? (En kyllä odota siitä kiitosta itsekään.)
Kiitän kyllä miestäni, kun hän sen "ansaitsee", viimeiksi tänään hän sai lämpimät kiitokset siitä, kun oli ostanut minulle ihan pyytämättä kaupasta suklaalevyn yönamiksi tänne töihin... :) - niin, että
hyvä mies onkin kirjoitti:
Eikä tollanen lässy. Kateeksi käy?
miehesi on surkea lässyttäjä.
"parempi tossun alla, kuin taivasalla" - mammanpoika.
Herää femakko todellisuuteen. Parisuhde on keskustelua ja siinä elävät ihmiset tasapuolisia. - tämä femakko
menehän itseesi. kirjoitti:
ja kasva viimein aikuiseksi. Olisi vielä monituiset vuodet edessä.
Sinäkö et kiukuttele, sinä kiittelet ja vain auttelet hymyillen vaimoasi, pyydäppä häntä kirjoittamaan oma kannanottonsa tuohon niin alan uskoa sinua.
Nyt pidän vuodatustasi puolueellisena ja jopa valhellisesna itsekkäänä purkautumisena.Provokatiivinen hörhö
karannut hoitolaitoksesta, jossa tasapuolisuutta ei olekaan. On vain hänen totuus ja siinä pysytään.
Olisipa osaamista sen verran, että kykenisi keskusteluun, mutta ei.
Hölmö mikä hölmö - Mukava mies
Näin se usein menee. Olen pian kaksivuotiaan iloisen pojanvesselin isä. Rukkasen osa on minulla ollut kuitenkin. Käyn töissä ja teen paljon ylitöitä, että vaimoni voi hoitaa pienokaistamme kotona. Minua kuitenkin haukutaan, jos en aina kotiin tultua jaksa heti käydä siivoamaan ja tiskaamaan. Harvoin se lämmin ruokakaan odottaa minua kotiin tultua. Aviollinen seksielämämme loppui kuin seinään vaimoni alettua odottamaan lastamme hänen yksipuolisella ilmoituksella ja sitä on jatkunut tähän päivään kohta kolme vuotta. Ei suukon suukkoa saati halausta ole osakseni tullut. Sohvalla olen nukkunut lapsemme syntymän jälkeen nyt kaksi vuotta sillä vaimoni nukkuu lapsi vieressään. Elämä on kovaa, mutta ilman kovaa ei ole elämää. Mies kuitenkin kestää tämänkin ja toivoo, että ehkä joskus asiat voi kääntyä vielä parempaankin päin.
- Ulkoistaja
äiti ja vaimokin ;) kirjoitti:
Kyllä minulta vaan mies kotoa löytyy, yhteiselon vuosia takana jo toistakymmentä. Mieheni on erittäin hyvä aviomies, varustettu hyvällä itsetunnolla, rakastava ja hieno mies kaikenkaikkiaan ;) Alusta alkaen hän on pitänyt itseään tasavertaisena kumppanina ja vanhempana (johtunee osittain kyllä siitäkin, että ensimmäiset lapsemme olivat kaksoset, siinä ei varmaan heikommastakaan miehestä olisi päässyt tulemaan tuollainen äidin pikku apulainen, joka pyydettäessä auttaa ja odottaa siitä kiitosta), joka kantaa vastuuta kodin asioista siinä missä minäkin. En osaisi edes kuvitella tilannetta, jossa pyytelisin häntä auttamaan kodin töissä? (Enhän pyydä töissäkään työkavereitani tekemään osaa töistä, kaikillehan nämä työt kuuluvat.) Hän tekee, mitä eteen tulee, jos on kotona ja ehtii ja jaksaa, jos ei, niin minä teen, jos olen kotona/ehdin/jaksan. Ruoan tekee, kumpi (paremmin) ehtii, paikat raivaa se, joka ehtii, pyykit pesee se, kumpi on kotona ja toteaa siihen tarvetta, kaupassa käy kumpi joutaa, öisin itkevän lapsen luo menee se, kumpi ensin herää (nykyisin enää varsin harvoin tähän tarvetta), kodin siivoaa se, kumpi ehtii, koirat ruokkii ja lenkittää se, joka joutaa, uunin lämmittää se, kumpi on kotona...Toki meilläkin on noita mainitsemiasi "miesten töitä"(asumme vanhalla 60-luvun maatilalla, hoidamme metsää, meillä on pääasiallinen puulämmitys, puulämmitteinen ulkosauna kantovesillä, puolen hehtaarin piha-alue nurmikkoineen ja lumitöineen, kasvimaat, jatkuvaa remppaa (nyt on rakenteilla aitta ja myös toinen vessa on remontin alla), kaksi autoa "huollettavana" jne...), mutta ne ovat osin semmoista "harrastusta", ja niiden tekeminen ei ole este normaalin arjen pyörittämiselle. Siihen kun lisätään minun vuorotyöni, kaksi koiraa, 4 lasta (iät 3-8v) hoitoineen, kouluineen ja harrastuksineen ja mieheni kohtalaisen vaativa päivätyö, niin voin vain todeta, että a) ei mieheni vieraisiin kainaloihin tästä firmasta ehtisi ;) b) ei tulisi mieleenikään alkaa kiittelemään häntä jostain kodin imuroinnista!? (En kyllä odota siitä kiitosta itsekään.)
Kiitän kyllä miestäni, kun hän sen "ansaitsee", viimeiksi tänään hän sai lämpimät kiitokset siitä, kun oli ostanut minulle ihan pyytämättä kaupasta suklaalevyn yönamiksi tänne töihin... :)ihana ja vastuun ottava puoliso. Kateeksi käy.
Kirjoitit "naulan kantaan" ajatuksiani, miksi miehet ovat äidin pikku apulaisia ja tekevät yhteisiä kotitäitä vain pyydettäessä, jos silloinkaan.
Toinen huomioitava seikka, nyky miehiä pitäisi koko ajan kiittää, mikäli osallistuvat johonkin vaikka roskapussin jätesäiliöön viemiseen.
Kaupungeissa ei ole miesten ja naisten töitä on vain kotitöitä, mutta edelleen naiset joutuvat tekemään suurimman osan kotitöistä. Naisetkin käyvät töissä siinä missä miehetkin, mutta edelleen miehet laskevat kotityöt naisten harrastukseksi. Mitä tulee auton renkaiden vaitamiseen ja auton laittoon, niin siitä selviää nainenkin ja korjaukset tekee huolto!
Itsellä myös äijä joka on saanut kotoaan mallin, että naiset tekevät kaikki. Hänen äitinsä on varsinainen työmyyrä ja isä lukee lehtiä, lenkkeilee ja rentoutuu (makaa sohvalla). Ihmekkös tuo jos kotitöistä joutuu taistelemaan. Malli tulee kotoa.
Lapsen tulo muuttaa parisuhdetta ja kotielämää. Luulisi sen joka äijän tajuavan! Itse olen vuoden ikäisen huoltaja ja mies ei 3kk koskenut edes vauvaan. Kotitöitä tekee juuri pyydettäessä ja nekin " vähän sinne päin", eli imuroi keskilattian, jos laittaa ruokaa niin saan siivota koko keittiön ja hoitaa tiskivuoren jne.. Kun olin kuumeessa niin mies lähti kavereitten kanssa juhlimaan ja ihmetteli, kun aamulla tiskit oli laittamatta. Mitkään pyhien vietot ja laittamiset ei miestäni kiinnosta, kun hän on aina saanut kävellä äitinsä valmiiksi laittamaan juhlapöytään ja siivottuun kotiin.
Mieheni ei myöskään elätä minua, kun teen töitä vielä vanhempainlomallani (yrittäjä) ja hankin sen minkä hänkin. Eli mitä tästä opimme? Sitkeässä on kodista saadut mallit ja ne seuraa hamaan hautaan saakka. Niille ei vaimo voi mitään, joko hyväksyä tai ulkoistaa kotitöitä tai sitten ulkoistaa koko äijä!
- vastuuta
luuseri......on se vaan niin helppoa, hae mäyräkoira kans..........
- Jontsakka
Ootsä ihan idiootti, jos olisin vastuutani pakenemassa ni tuskin kyselisin neuvoja täällä... Ja tiedoksesi etten ole viimeiseen puoleen vuoteen juonut kun saunakaljat, mene takaisin sinne lapset&parisuhde palstalle kirjoitteleen... Pallopää ! tasan yksi vammailia on tähän ketjuun vastannut ja eipä ole vaikea arvata olisitko sama henkilö kuin tuolla lapset&parisuhde palstalla...
- Jontsakka
Jontsakka kirjoitti:
Ootsä ihan idiootti, jos olisin vastuutani pakenemassa ni tuskin kyselisin neuvoja täällä... Ja tiedoksesi etten ole viimeiseen puoleen vuoteen juonut kun saunakaljat, mene takaisin sinne lapset&parisuhde palstalle kirjoitteleen... Pallopää ! tasan yksi vammailia on tähän ketjuun vastannut ja eipä ole vaikea arvata olisitko sama henkilö kuin tuolla lapset&parisuhde palstalla...
Taisinpa sohaista arkaa paikkaa, ku enää ei osaa pallopää ku pilkata =D
- sinunki kiukutteleva vaimo
Jontsakka kirjoitti:
Taisinpa sohaista arkaa paikkaa, ku enää ei osaa pallopää ku pilkata =D
Kannattaisikohan sinunkin keskittyä enemmän siihen lapsen hoitoon kuin tämän ketjun aloittajan pilkkaamiseen :)
- uhoot sillä
Jontsakka kirjoitti:
Ootsä ihan idiootti, jos olisin vastuutani pakenemassa ni tuskin kyselisin neuvoja täällä... Ja tiedoksesi etten ole viimeiseen puoleen vuoteen juonut kun saunakaljat, mene takaisin sinne lapset&parisuhde palstalle kirjoitteleen... Pallopää ! tasan yksi vammailia on tähän ketjuun vastannut ja eipä ole vaikea arvata olisitko sama henkilö kuin tuolla lapset&parisuhde palstalla...
että jätät vaimon hoitamaan asiat ihan itekseen...?
Ihan omaa tekstiäs siteeraan "palloaivo" Et ollut tolla idiootti tekstilläs parempaa vastausta ansainnut.
Hyvä vaan jos vaimosi älyää nostaa kytkintä, pääsethän sä sit vähemmällä, eikä tartte perhe-elämää kattella.
risti-riitaisia on sun viestit jos ensin kyselet että luuleeko naiset että miehet pysyy maisemissa lapsen saannin jälkeen....? ja sitten vedät perunat nenään kun mukamas kannat vastuusi niin esimerkillisesti, miettisit mitä kirjoitat PAHVI. - ladon seinään
Jontsakka kirjoitti:
Taisinpa sohaista arkaa paikkaa, ku enää ei osaa pallopää ku pilkata =D
sisäpuolelta.......
- Jontsakka
uhoot sillä kirjoitti:
että jätät vaimon hoitamaan asiat ihan itekseen...?
Ihan omaa tekstiäs siteeraan "palloaivo" Et ollut tolla idiootti tekstilläs parempaa vastausta ansainnut.
Hyvä vaan jos vaimosi älyää nostaa kytkintä, pääsethän sä sit vähemmällä, eikä tartte perhe-elämää kattella.
risti-riitaisia on sun viestit jos ensin kyselet että luuleeko naiset että miehet pysyy maisemissa lapsen saannin jälkeen....? ja sitten vedät perunat nenään kun mukamas kannat vastuusi niin esimerkillisesti, miettisit mitä kirjoitat PAHVI.Lukisit sen mun tekstin kunnolla, etkä vain irroittas yhtäasiaa sieltä... Tota kutsutaan kärjistelyksi, irroitat asiat asiayhteyksistä ja rupeat toitottaan yhtälausetta sieltä samaan aikaan sotarumpuja paukutellen... Hyvää elämää sullekki...
- kärjistelyllä
Jontsakka kirjoitti:
Lukisit sen mun tekstin kunnolla, etkä vain irroittas yhtäasiaa sieltä... Tota kutsutaan kärjistelyksi, irroitat asiat asiayhteyksistä ja rupeat toitottaan yhtälausetta sieltä samaan aikaan sotarumpuja paukutellen... Hyvää elämää sullekki...
Kummallista eikö totta?
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan....
Et sitten ollut tarpeeksi vanha sitä tietääksesi? - malkaa omassa
Jontsakka kirjoitti:
Lukisit sen mun tekstin kunnolla, etkä vain irroittas yhtäasiaa sieltä... Tota kutsutaan kärjistelyksi, irroitat asiat asiayhteyksistä ja rupeat toitottaan yhtälausetta sieltä samaan aikaan sotarumpuja paukutellen... Hyvää elämää sullekki...
silmässäs ollenkaan? Mietis vähän.
Uhoa olet täynnä, ihan omaa mielipidettäs, laput silmillä...... - idiootti tämä
ladon seinään kirjoitti:
sisäpuolelta.......
femakko. Sitä saa mitä tilaa.
Typeryys huipussaan. Keskustele aidosti, provo femakko. Onneton reppana.
Hanki elämä - Ricchan
malkaa omassa kirjoitti:
silmässäs ollenkaan? Mietis vähän.
Uhoa olet täynnä, ihan omaa mielipidettäs, laput silmillä......Tosi hauskaa kattoo tätä teien keskustelua, nauran ihan kippurassa. Ootte ihan kuin mie ja miun sisko... *pyyhkii naurunkyyneleet silmistään* Huhhuijaa, taidan mennä ulos nauttimaan keväästä enkä aina istu koneella, joten son moikka!
- Ricchan
Ricchan kirjoitti:
Tosi hauskaa kattoo tätä teien keskustelua, nauran ihan kippurassa. Ootte ihan kuin mie ja miun sisko... *pyyhkii naurunkyyneleet silmistään* Huhhuijaa, taidan mennä ulos nauttimaan keväästä enkä aina istu koneella, joten son moikka!
Meinasin siis tolla "ootte ihan kuin mie ja miun sisko" tota älytöntä riitelyä... Huhhuijaa, kerrankos sitä tulee virheitä. Ei siihen kuole.
Mut mie meen, moikkis! - Natalia2
Jontsakka kirjoitti:
Taisinpa sohaista arkaa paikkaa, ku enää ei osaa pallopää ku pilkata =D
Jontsakka on kypsä aikuinen joka suhtautuu parisuhteeseensa vastuullisesti. Mielestäni sinun sitä vastoin kannattaisi jättää hänen kommentoimisensa ja muut turhat löpinät väliin ja ottaa yhteyttä tänne: http://www.tukiasema.net/
Parempaa kevättä sinullekin! - LAPSET
idiootti tämä kirjoitti:
femakko. Sitä saa mitä tilaa.
Typeryys huipussaan. Keskustele aidosti, provo femakko. Onneton reppana.
Hanki elämäNYT RIITA POIKKI JA NUKKUMAAN!
JA NÄIDENKÖ PITÄISI ANTAA NEUVOJA, SAATIKA HOITAA ITSE LAPSENSA?
- siitä, että
_keskustelet_ vaimos kanssa ihan asiallisesti. Kerro miltä tuntuu. Yritä saada vaimo ymmärtämään. Ei hänelläkään välttämättä ihan niin helppoa ole, eikä hän sitä myöten tajua miltä sinusta tuntuu. Ei toisen ajatuksia voi lukea; täytyy ihan itse kertoa ne ääneen.
- oli realistinen
Tiedoksesi vaan, että tuosta asiasta puhuminen on tabu!
Saat katkerat akat kimppuusi;-)
Vuosien varrella olen tavannut useita miehiä, jotka ovat joutuneet pentuhelvettiin.
Voimia sinulle!
nimim: Todella upeeta;-)- Jontsakka
Näköjään olet oikeassa, mutta loppujenlopuksi kuitenki asiallisiakin vastauksia tuli aika paljon, ja yksi eukko täällä noita katkeria vastauksia kirjoittelee, näkeehän sen jo noista kirjotukseen vastaamis ajoista kun katkerien vastauksien välillä on aina korkeintaa 2 minuuttia =P
- olletkaan samaa mieltä
Jontsakka kirjoitti:
Näköjään olet oikeassa, mutta loppujenlopuksi kuitenki asiallisiakin vastauksia tuli aika paljon, ja yksi eukko täällä noita katkeria vastauksia kirjoittelee, näkeehän sen jo noista kirjotukseen vastaamis ajoista kun katkerien vastauksien välillä on aina korkeintaa 2 minuuttia =P
kanssasi, hui kauhistus.
Mitäs sitten odotit?
Itse kärjistelet ja uhoat, ja toisten tarvitsisi myötäillä? Kiva kiva - 123jkj
Jontsakka kirjoitti:
Näköjään olet oikeassa, mutta loppujenlopuksi kuitenki asiallisiakin vastauksia tuli aika paljon, ja yksi eukko täällä noita katkeria vastauksia kirjoittelee, näkeehän sen jo noista kirjotukseen vastaamis ajoista kun katkerien vastauksien välillä on aina korkeintaa 2 minuuttia =P
Älä anna periksi. Lapsi on tärkein asia! Olkaa onnellisia kun olette saaneet vauvan. Tiedän että pinna on välillä kireä ja väsyttää, mitään töitä ei saa valmiiksi... nytkin vauva 3kk alko huutaan.. Yhden vauvan menettänyt äiti.
- Jontsakka
olletkaan samaa mieltä kirjoitti:
kanssasi, hui kauhistus.
Mitäs sitten odotit?
Itse kärjistelet ja uhoat, ja toisten tarvitsisi myötäillä? Kiva kivaSä olet ainoa täällä joka on sättiny =D et pitäsköhän sun mennä vähän itseesi... Omasta mielestäni olen aika joviaali ollut tässä tilanteessa, ja enkä pahalla puhunut koko tilanteessa, vain siitä että välillä tuntuu etten jaksa, mene nyt pallopää välillä vaikka sättimään politiikka palstalle kuinka feministeillä pitäisi olla oma puolue tai jotain...
- oot niin väärässä
Jontsakka kirjoitti:
Sä olet ainoa täällä joka on sättiny =D et pitäsköhän sun mennä vähän itseesi... Omasta mielestäni olen aika joviaali ollut tässä tilanteessa, ja enkä pahalla puhunut koko tilanteessa, vain siitä että välillä tuntuu etten jaksa, mene nyt pallopää välillä vaikka sättimään politiikka palstalle kuinka feministeillä pitäisi olla oma puolue tai jotain...
mä kävin nyt kyllä lukemassa noi sun parisuhde palstalle kirjoittamasi samat tekstit, mutten mä ole kirjoittanut sinne ainuttakaan.
Sä nyt vain olet niin palloaivo ettet tajuu että meitä on enemmänkin jotka nähdään sun oikea karvas.
Vaikeatahan se on totuus hyväksyä tolla itsetunnolla, ymmärränhän minä sen. - tosiasioita myös
Jontsakka kirjoitti:
Sä olet ainoa täällä joka on sättiny =D et pitäsköhän sun mennä vähän itseesi... Omasta mielestäni olen aika joviaali ollut tässä tilanteessa, ja enkä pahalla puhunut koko tilanteessa, vain siitä että välillä tuntuu etten jaksa, mene nyt pallopää välillä vaikka sättimään politiikka palstalle kuinka feministeillä pitäisi olla oma puolue tai jotain...
ovat ne, kun nainen väenvängällä haluaa raskaaksi. Siinä käytetään kaikki keinot, kiristyksestä ja uhkailusta yms. lähtien. Kun se lapsi sitten saadaan, niin kiristys ja uhkailu jatkuu. Jos et te ninn tai näin, et näe lastasi yms. Ja muutoinkin yritetään saada mies tuntemaan huonoa omaatuntoa.
Usein käykin niin (tilastollisesti lapsen ollessa alle vuoden ikäinen), että mies ei yksinkertaisesti enään jaksa. Jotkut sortuvat juomaan, jotkut hakevat lohtua toisista naisista, kuka mistäkin.
Mutta näinhän se on, ettei tuosta asiasta saa puhua, ettei kaikenmailman femakot ja muut katkerat akat tule silmille.
Usein käy myös niin, ettei eronkaan jälkeen miestä jätetä rauhaan, vaan kiristys ja uhkailu jatkuu. Siitä saa osansa usein myös miehen uusi puoliso. - risumummu
ketkä tässä keskustelussa keskustelee AIKUISIA tuskin mikä on pentuhelvetti, kuka sinne joutuu ja miten, eiköhän lapset tehdä nykyisin suunnitellusti yhteistuumin jotkut jutut vaikuttaa kakaroidn touhuilta Koittakaa nyt ymmärtää puolisojanne, ei se ole lähellekkään kaikki,et tuot vaan rahat, jotka kuulemma kynnet verillä oot raatanut.Kyllä parisuhde vaatii paljon muuta ja se sexikin luistaa jos ymmärtää olla vaimon apuna Vanha sanonta kuuluu, jos kaks riitelee, ei ole yhden syy Uskomattoman lapsellista tää nykyajan elämä ELÄMÄ OPETTAA tai sitten ei, avioliitoa yli 30 kokenut
- on asiantuntemusta
risumummu kirjoitti:
ketkä tässä keskustelussa keskustelee AIKUISIA tuskin mikä on pentuhelvetti, kuka sinne joutuu ja miten, eiköhän lapset tehdä nykyisin suunnitellusti yhteistuumin jotkut jutut vaikuttaa kakaroidn touhuilta Koittakaa nyt ymmärtää puolisojanne, ei se ole lähellekkään kaikki,et tuot vaan rahat, jotka kuulemma kynnet verillä oot raatanut.Kyllä parisuhde vaatii paljon muuta ja se sexikin luistaa jos ymmärtää olla vaimon apuna Vanha sanonta kuuluu, jos kaks riitelee, ei ole yhden syy Uskomattoman lapsellista tää nykyajan elämä ELÄMÄ OPETTAA tai sitten ei, avioliitoa yli 30 kokenut
jos on 30 avioliittoa kokenut. Saattaa olla jo aikamoinen ennätys.
- risumummu
on asiantuntemusta kirjoitti:
jos on 30 avioliittoa kokenut. Saattaa olla jo aikamoinen ennätys.
Miten niinennätys, onko jotenkin ihmeellistä yli 30 vuoden avioliitto, tuskin tietysti nykyaikana, kun tuntuu et erotaan, vaikkei edes häitä ole vielä maksettu TYÖTÄ se vaatii ja kovaa TYÖTA avoliitto meinaan HEH!!
- varsinkin ekan lapsen kohdalla
En tiedä miten sua lohduttaisin taikka piristäisin, mutta toivon hartaasti että et vielä heittäisi hanskoja tiskiin. Kun lapsi syntyy taloon, niin se muuttaa ihan kaikki systeemit. Eikä sillä ole mitään merkitystä onko lapsi erittäin hartaasti odotettu ja/tai muuten vaan rakkaudesta saanut alkuunsa. Toisilla kestää kauemmin kasvaa äitiyteen, vanhemmuuteen ja vaimon rooliin... saada jokainen rooli oikeaan tasapainoon.
Tiedän laiminlyöneeni miestäni hyvinkin paljon niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla. En kiittänyt taikka antanut mitään positiivista palautetta, vaikka hän mitä olis tehnyt. Seksiä oli turha pyydellä sillä minua se ei kiinnostanut ollenkaan... mitäs sitä turhaan palkita mokomaa oli kostoinen ajatukseni. Mutta nyt kun vuosien myötä on tullut enemmän elämänkokemusta, niin olen onnellinen ettei mieheni luovuttanutkaan kanssani.
Nykyisin arvostan miestäni enemmän kuin koskaan, ja rakkauteni häntä kohtaan on vain lisääntynyt. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä että olen saanut olla kotona lasten kanssa, eikä hän pakottanut minua töihin kodin ulkopuolelle. - Nippe
Moi! Kuulostaa aika tutultatuo tilanne, paitsi että minä olen se hermostunut äiti... Meidän kohta vuoden vanha poikamme kärsi koliikista 8 kk, itki vuorokaudet läpeensä ja valvottimeitä molempia niin, että välillä oli itsetuho mielessä. Pahinta oli se, ettei pystynyt tekemään mitään, ett lapsella olisi parempi olla. Hermot oli kovilla meillä molemmilla, syyteltiin toisiamme puolin ja toisin, mutta molemmat yritettiin parhaamme. Ainoa todellinen tuki väsymiseen tuli kuitenkin toisiltamme,koska kukaan ulkopuolinen ei olisi voinut tilannettamme ymmärtää, niin vaikeata on ollut. Mikään ei siinä tilanteessa lohduta, kun on vuoden verran valvonut huutavan vauvan kanssa, ja voimat todella loppuvat.
Mieheni oli ja on edelleen todella väsynyt, vauva kun on vieläkin huono nukkumaan, mutta pahin itku on jo helpottanut. Väsynyt olen minäkin, mutta parempaan päin ollaan menossa. Kaikenlaisia ajatuksia tulee päähän, erosta ja muusta, mutta yritä silti vielä ymmärtää vaimoasi, tiedän hyvin, miten imetyksenaikainen hormonitoiminta jo pelkästään voi tehdä naisesta todella vaikean, vaikkei sitä itse halua. Itselläni pahin kiukkuilu meni ohi, kun lopetin imettämisen. Eipä suuria ja syvällisiä vinkkejä voi sanoa kuin yritä ymmärtää, ja jaksaa, äläkä luovuta kovin helpolla. Kyllä asioilla on tapana järjestyä, toivon että teidänkin kohdalla asioista jutellaan kunnolla, eikä jätetä hautumaan. Tsemppiä, rakasta perhettäsi, mutta etsi itsellesikin aikaa tehdä jotain mukavaa, että voit välillä unohtaa ikävät asiat.Sitten taas jaksaa kummasti. Vauva heräilee, mentävä on!- 3 nuoren äiti
Luin mielenkiinnolla lävitse kaikki kommentit, todellaki täytyy sanoa muutamille kasvakaa aikuiseksi.. eihän tollaiset kommentit auta yhtään nuorta perhettä.
Voin sanoa omasta kokemuksesta, ei ole helppoa lasten kanssa kotona, mut näin jälkeenpäin se oli antoisinta aikaa. Musta tuntuu et tässä perheessä vaimolla ei ole mitään muuta kuin tää lapsi ja mies. Missä on ystävät, ovatko unohtuneet avioliiton alkuhuumassa, lapsen odotuksen aikaan ??? Nyt äidin kannattaa katsoo peiliin ja mennä itseensä, miksi olen yksin ?
Olenko kateellinen miehelleni kun hän saa olla päivät toisten seurassa, töissä? Totta helkutissa vaimolla olis mahdollisuus lähtee hetkeksi tuulettuun kun mies tulee kotiin, eikä jäädä naputtaan miehelle kuinka saamaton hän on.
Laita vaimo kuriin, ei sun tarvitse kaikkea kestää, ihan oikeesti tollainen kuluttaa sinut ihan loppuun. Kohta teitä on siellä kolme itkevää ihmistä öisin. Hermoraunioita...
musta tuolla oli yksi hyvä ehdotus, viedä lapsi hetkeksi hoitoon, kait teillä sentään jotain ystäviä on jotka avittaisivat, vai onko vaimosi niin "hyvä äiti" ettei luota toisten hoitoon ???
Mietin myös teidän ikäänne ? Lapsen syntymän jälkeen on aika todellaki aikuistuu, kasvaa, vastuuta perheestä. Mutta toivon teille jaksamista tässä, helpottuu kesään mennessä. Toivottavasti.
- pikku myy
sitten sitä lasta hankkia jos se kerta on niin vaikeaa????ihmettelen sun asennetta itse ilen kolmen lapsen äiti ja elän parisuhteessa en todellakaan vaadi että mieheni pitää olla paikalla jatkuvasti ja tehdä koti työt.teen ihan itse kaiken enkä valita koska toiselta ei saa eikä voi vaatia liikaa.kannattaisiko puhua asiat selviksi????ota se ero mut muista että et välttämättä nää lastasi enään koskaan.ei nää munkaan lapset oikeeta isäänsä eivätkä muista ees sitä vaan pitävät nykystä miestäni isänään ja parempi näin.sitä saa mitä tilaa!muista se aina ennen ku avaat suusi ja sanot jotain typerää.missä se vastuu on lapsesta kun olet tekemässä lapsesi äidistä yksin huoltajaa.ota opiksi ja älä enään tee lapsia kun et kerta niitä kestä.ärsyttää tollaset äijät jotka valittaa ku juotuu tekee jotain tai valvoo yöllä.mä en ees muista koska olisin nukkunu kunnolla.kaikkeen tottuu.joten älä hitto valita.
- Jontsakka
Missä vaiheessa olen puhunut etten kestä lastani????!???? Kirjoitin tuonne heti ensimmäiseksi että rakastan lastani ja vaimooni... Jälleen kerran lukekaa ihmiset kunnolla !
Enemmän minua ärsyttää nämä katkerat mammat täällä jotka tulevat sättimään että "eikun kaikki onkin oikeasti sinun vika" - Jontsakka
sitten sitä lasta hankkia jos se kerta on niin vaikeaa???? (lapsi hankittiin kun sitä haluttiin, häntä rakastan ja rakastetaan) ihmettelen sun asennetta itse ilen kolmen lapsen äiti ja elän parisuhteessa en todellakaan vaadi että mieheni pitää olla paikalla jatkuvasti ja tehdä koti työt.teen ihan itse kaiken enkä valita koska toiselta ei saa eikä voi vaatia liikaa.kannattaisiko puhua asiat selviksi???? (yritän puhua, olen yrittänyt ja puhun edelleenki koska onhan tämä minun perhe, muuten olisinkin jo luovuttanut) ota se ero mut muista että et välttämättä nää lastasi enään koskaan.( Tuo et nää lastasi on niin loputtoman lapsellista että kuulostaa kuin olisi tullut 15 vuotiaan suusta) ei nää munkaan lapset oikeeta isäänsä eivätkä muista ees sitä vaan pitävät nykystä miestäni isänään ja parempi näin.sitä saa mitä tilaa!muista se aina ennen ku avaat suusi ja sanot jotain typerää. ( Missä olen sanonut typerää missä olen sanonut että uhkailen, sanoin että ollaan erosta juteltu, minusta siinä on vielä pitkä matka uhkailuun )missä se vastuu on lapsesta kun olet tekemässä lapsesi äidistä yksin huoltajaa. (en ole koskaan pakoillut vastuutani, siksi olenki ja olen ollut tukena niin neuvoloista kuin jo raskausaikana... lue yläältä )ota opiksi ja älä enään tee lapsia kun et kerta niitä kestä.( Kysymys ei koskaan ole ollut lapsesta ! eikä etenkään hanen kestämisestä, en ole valittanut heräämisistä enkä muista lue yläältä )ärsyttää tollaset äijät jotka valittaa ku juotuu tekee jotain tai valvoo yöllä. (Edelleenkään en ole yöllä heräämisestä valittanut )mä en ees muista koska olisin nukkunu kunnolla.kaikkeen tottuu.joten älä hitto valita.
- typerä akka
Eipä ole sinullakaan täyspäinen mies kun elätää muitten miesten tekemiä kakaroita ja taitaa olla vielä kaikki kolme äpärää eri miehille.
- pikku myy
typerä akka kirjoitti:
Eipä ole sinullakaan täyspäinen mies kun elätää muitten miesten tekemiä kakaroita ja taitaa olla vielä kaikki kolme äpärää eri miehille.
sun kannattais olla ihan hiljaa kun et tiedä mistä puhut.kaikilla lapsilla on sama isä.mieti kaks kertaa vastaatko tähän viestiin koska nyt saat takas ja kunnolla.mulle ei vittuilla eikä mun miehestä puhuta paskaa eikä haukuta.mä tiedän mitä teen ja haluan mut sä et nähtävästi tiedä.oot tyhmä!
- jos itse vastaat
pikku myy kirjoitti:
sun kannattais olla ihan hiljaa kun et tiedä mistä puhut.kaikilla lapsilla on sama isä.mieti kaks kertaa vastaatko tähän viestiin koska nyt saat takas ja kunnolla.mulle ei vittuilla eikä mun miehestä puhuta paskaa eikä haukuta.mä tiedän mitä teen ja haluan mut sä et nähtävästi tiedä.oot tyhmä!
samalla tavalla. Keskustelun on aloittanut ihan oikeassa oleva kaveri.
Teillä naisilla on ihmeellinen tapa vaihtaa mielipidettä, kuin sukkia.
Ja toinen juttu. Oletko ikinä myöntänyt miehellesi tai muille vastakkaista sukupuolta oleville, että olet väärässä? Noin niinkuin fakta-asioissa?
Lue sitten nuo viestit ihan alusta loppuun saakka ajatuksella. Sinä vain sätit tuota keskustelun aloittajaa, joten jos joku sinulle provosoi vastata, niin "kestä se kuin mies". - pikku myy
jos itse vastaat kirjoitti:
samalla tavalla. Keskustelun on aloittanut ihan oikeassa oleva kaveri.
Teillä naisilla on ihmeellinen tapa vaihtaa mielipidettä, kuin sukkia.
Ja toinen juttu. Oletko ikinä myöntänyt miehellesi tai muille vastakkaista sukupuolta oleville, että olet väärässä? Noin niinkuin fakta-asioissa?
Lue sitten nuo viestit ihan alusta loppuun saakka ajatuksella. Sinä vain sätit tuota keskustelun aloittajaa, joten jos joku sinulle provosoi vastata, niin "kestä se kuin mies".jaahas.mä olen kuule myöntänyt monta kertaa olleeni väärässä fakta-asiossa.oli kyse sitten miehestäni tai jostain muusta henkilöstä.katos ku en oo täydellinen.mut ihan miten vaan.
- hmph.
pikku myy kirjoitti:
sun kannattais olla ihan hiljaa kun et tiedä mistä puhut.kaikilla lapsilla on sama isä.mieti kaks kertaa vastaatko tähän viestiin koska nyt saat takas ja kunnolla.mulle ei vittuilla eikä mun miehestä puhuta paskaa eikä haukuta.mä tiedän mitä teen ja haluan mut sä et nähtävästi tiedä.oot tyhmä!
Melko teinimäistä ja idioottimaista haukkua toisia tyhmiks. -.- Voit pitää itte naamas kiinni tällä palstalla.
pikku myy kirjoitti:
sun kannattais olla ihan hiljaa kun et tiedä mistä puhut.kaikilla lapsilla on sama isä.mieti kaks kertaa vastaatko tähän viestiin koska nyt saat takas ja kunnolla.mulle ei vittuilla eikä mun miehestä puhuta paskaa eikä haukuta.mä tiedän mitä teen ja haluan mut sä et nähtävästi tiedä.oot tyhmä!
... sun kirjoituksista näkyy, miksi miehesi on jättänyt sinut. Eihän tuollaista agressiota kestä kukaan!
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa..."
En muuten ymmärrä kaltaisiasi itsekkäitä äitejä, jotka varastavat lapsiltaan oikeuden isäänsä.- turhake
Piukka kirjoitti:
... sun kirjoituksista näkyy, miksi miehesi on jättänyt sinut. Eihän tuollaista agressiota kestä kukaan!
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa..."
En muuten ymmärrä kaltaisiasi itsekkäitä äitejä, jotka varastavat lapsiltaan oikeuden isäänsä.Kommentoin nyt tämän viestin alla näitä tapaamisia kun oli niin osuvasti kirjoitettu että viedään lapsilta oikeus isään.Aika monessa viestissä(vaikken kaikkia jaksanut lukeakaan)oli mainittu lapsen tapaamisesta jotain,uhkaillaan ettei saa tavata jos eroaa tms.Meillä tapaamiset eivät suju lainkaan...Sen jälkeen kun ex muutti omaan asuntoonsa a-klinikan tukiasunnosta,ei lapset ole pariin vuoteen isäänsä montaakaan kertaa tavanneet.Kaikki mahdollinen on koetettu:lapset ilman valvontaa isälle=peruuntuu juomisen tai rahapulan takia,lapset perhetyöntekijän kyydissä isälle ja takasin ja isä puhallutetaan lapsia viedessä ja hakiessa=tapaaminen peruuntuu juomisen takia,isä tulee meille katsomaan lapsia=peruuntuu juomisen tai rahapulan takia.Joka kerran sos.toimistossa melkein itkua kiertää että kyllä hän haluaa tavata lapsia ja menee okeuteen jos ei saa tavata.Nyt edellisessä sos.toimistolla tapaamisessa sovittiin että toukokuun loppuun kolmen viikon välein yksi päivä 6 tuntia,pantiin päivät ja ajat paperille ja yllätäen kun viime sunnuntaina oli tapaaminen,peruuntui juomisen takia...Miten pitkään tällaista pitää sietää ja lapsille pettymyksiä tuottaa?Aion kyllä näitten kolmen edellä olevan tapaamisen jälkeisessä sos.toimiston tapaamisessa sanoa että nyt alkaa olla loppu lähellä,kun ihmisellä ei ole motivaatiota edes muutamaa tuntia usean viikon välein lasten takia pysyä selvänä.Sitten kaupungilta kuulee miten minä en anna tavata lapsia ja olen muutnekin paskamainen eukko kun sitten itse juon vaikka lapset asuvat kanssani.Olen kyllä sitä mieltä että jos juon sillon tällön muutaman saunakaljan/siiderin niin se on hieman eri asia kuin herra isän harrastus.
Olenko minä tässä kohdassa sitten oikeesti se paskamainen äiti kun aion tapaamiset lopettaa jos ne eivät kolmen seuraavana kertan toteudu suunnitelman mukaan?Ottakaa huomioon että tätä on tosiaan jo pari vuotta tahkottu... - pikku myy
Piukka kirjoitti:
... sun kirjoituksista näkyy, miksi miehesi on jättänyt sinut. Eihän tuollaista agressiota kestä kukaan!
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa..."
En muuten ymmärrä kaltaisiasi itsekkäitä äitejä, jotka varastavat lapsiltaan oikeuden isäänsä.sun meilestä on varmasti parempi antaa lasten tavata alkoholisti isää jolla on taipumusta väkivaltaan jne.no huh huh.ja toiseksi lasten oikeaa isää ei ole kiinnostanut tavata lapsiaa vaikka on saanut monta mahdollisuuttu.järjen käyttö on sallittua.no sä voit tehä lapsilles mitä sua huvittaa mut mä en tuhoo mun lasteni elämää sillä että tapaan en tapaa ku on jotain muuta kuten juominen,kaverit jne.kuus vuotta katoin sitä paskaa ja päätin että nyt riittää.tuhos lasteni elämän täysin ku lupaili vaik mitä ja sit ei tullukkaan sitä mitä herra oli luvannut.joten kun et tiedä asiosta niin ole hiljaa ja tässä vasta puolet totuudesta.tässä teille.miksi pitää sietää väkivaltaa,juomista.turhia lupauksia????miettikää sitä.tärkeintä on lasteni turvallisuus ja se ette he ovat onnillisia ja voivat hyvin ja heitä rakastetaan.ja nyt heillä on kaksi aikuista jotka rakastavat heitä yli kaiken.uusio perheitä on paljon ja mä olen onnellinen mun mieheni ja lasteni kanssa ja muulla ei ole väliä ei ees teidän kommenteilla.
- masennusta?
En haluaisi millään muotoa "puolustella" vaimoasi, mutta tuo todellakin kuulostaa siltä, kuin hän kärsisi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Jos koet ettet voi hänelle suoraan asiasta puhua ja/tai neuvolassa, niin yrittäisit jotenkin kautta rantain ottaa asian puheeksi. Kaikkein eniten tästä kuitenkin tulee kärsimään lapsenne...suurin osa näistä itkuista johtuu sinun ja vaimosi kiristyneistä väleistä. Vaikka vauvelilla olisi ikää 4kk niin hän kyllä vaistoaa kun jokin on vialla ja mitenkäs muuten osoittaisi pahan olonsa kuin itkuisuudella? Tässä vaiheessa en suosittelisi keskusteluja erosta vaan yrittäisitte selvittää pohjimmaisen syyn tilanteeseenne. Tsemppiä!
- jarno____
Hei. Älä välitä noista valopäistä, jotka sua syyttää. Vaimossasi on 'vika' ei siitä ole epäilystäkään. Nyt vaan selvittään mistä toi käytös johtuu (väsymys, masennus, pelko..).
Tässä on mun ehdotus:
-Rakasta vain!
-Älä enää harkitse eroa, äläkä ainakaan uhkaile vaimoasi sillä. Se väsyttää häntä vain enemmän ja pahentaa tilannetta. Sano hänelle mielummin, että et aioa erota, vaan aiot taistella perheen puolesta. Se antaa vaimollesi voimaa jaksaa!
-Älä enää syytä vaimoasi! vaikka syy olisikin hänessä. Syyttelyllä ei riidat koskaan selviä.
-Mitä jos vähän aikaa alkaisit tekeen kaikki kotityöt jotka vain kerkiät (tarkoitan niitä jotka kuuluisi vaimollesi). Rakkaus näkyy teoissa ei pelkästään sanoissa.
-Voisit viedä vaimollesi kukkiakin.
-Ja jos/kun niskaasi kaadetaan lisää paskaa niin älä inahdakkaan. Kestä se kuin mies.
-Rakasta vain!
Tuon kun teet se kaikki käy sun voimien päälle ja miehuuden ja ylpeydenkin. Mutta sä pystyt siihen. Ei pelkästään vaimosi tähden vaan myös lapsesi. Kun rakastat, saa vaimosi siitä voimaa ja alkaa 'tervehtyyn'. Ota asenteeksi: "mun tehtävä on pitää tästä perheestä huolta hinnalla millä hyvänsä"
Yksi vinkki tuli mieleen vielä: Jos vaimosi syyttää sua jostain. Älä puolustele itseäsi. Myönnä se ja pyydä anteeksi-riippumatta siitä koetko olevasi syyllinen! Se auttaa ainakin täällä talossa!
Voimia sulle! - kestät myös alamäen
Olen vaimo ja kolmen lapsen äiti (ellei miestäni lasketa sitten neljänneksi). Meillä on alunalkaen ollut diili, että kun minä olen kotona ja mies käy töissä niin se olen minä joka hoitaa huushollin ja lapset ja se on toiminut hienosti ...mutta se jäikin miehen osalta päälle lopun elämäksi! Minä olen aloittanut opiskelut ja silti hoidan yksin kodin, lapset, läksyt jne. Väliin tuntuu todella raskaalta, mutta kaikesta huolimatta rakastan miestäni syvästi ja ajattelen tämän ajan olevan jonkinlainen koetinkivi elämässäni. Ihmiset luovuttaa liian helpolla kun jokin asia vähän mättää.Jos todella tahdot kohentaa kotioloa, niin hommaa lapsenvahti ja vie rakkaasi syömään ja pidä hyvänäsi( tätä nimittäin itse olen odottanut kuin kuuta nousevaa;) )Eiköhän teillä asiat selkiinny kun muksu vähän kasvaa! Kaikkea ihanaa teille koko perheelle!
- tyytyväiset
Tällä hetkellä on varmaan raskasta, syyttelyä puolin ja toisin. Sellainen ihminen joka ei sitä ole kokenut on jäävä sanoa mitään. Olen 3kk poikavauvan mamma,pojallani ja hänen avovaimollaan oli samanlaisia ongelmia. Kumpaakaan en missään tapauksessa syyllistä enkä puutu muutenkaan heidän asioihin. Yksi asia ollaan kuitenkin sovittu yhdessä, silloin kun heitä väsyttää tai olo on muuten uupunut niin he voivat tulla koska tahansa meille yöpymään koko perhe eikä se tarkoita vaan yhtä yötä. Olen mielelläni lapsenlapseni seurassa ja lapsen vanhemmat saa hiukan ainakin hengähtää tai käydä kahdestaan vaikka vain kahvilla.
- Pienen talon Antti
Mahdatkohan kertoa ihan kaikkea, tarkoitan ettet ole niitä vaimoaan kontrolloinnilla liian ahtaalle nurkkaan ahdistavia äijiä, jotka määräävät vaimon kaikki sosilaaliset suhteet?? Jos on siitä kyse niin höllää sen verran niin voi vaimosikin tulla paremmalle tuulelle. Ja vauvat heräilee ja itkee yöllä, jos et sitä kestä niin sinulle ei sovi oikein tuollainen perhe-elämä, eikä sellaisen leikkimistä kannata jatkaa.. Eli ero voisi olla kaikkien kannalta paras ratkaisu.
- Jontsakka
Tietysti jos tuo mun viesti kuulosti siltä että olen painanut vaimoa liian ahtaalle ni sitten, minusta asia ei kyllä ole niin , ja pliis lue muutkin minun kirjoittamat kommentit tänne ni ei tarvitse samoja asioita toistella kokoajan...
Mutta voinpa tämän kerran vielä kirjoitella tämmösiin, minusta vaimolla on ja PITÄÄ olla ystäviä, ja hänen ystävänsä ovat aina olleet ja tulevat aina oleen tervettuleita meille... Mitä vauvan itkuun tulee, en ole missään kommentissa valittanut siitä, vauvat itkee niitten kuuluu itkeä, vauva joka ei itke ei ole normaali... Ja lue mitä kirjoitin yölläheräilystä yms yms jo vastaukseksi tässä aikaisemmin...
- Sama juttu minulla
Anna akkas sanoa mitä haluaa lapsen tapaamisesta. Haet käräjä oikeuden kautta tapaamis oikeuden 2 krt. kuukaudessa sileen että äiti tuo lapsen puoleen väliin itse ja sinä haet itse myös niin asia menee oikein. Minulla meni asia lopulta niin että lapsen toi joku muu kun äiti niin se riitti jo siihen että sain lapseni itelle. Tosiasiassa tyttönen on jo 8 vuotias että sen kanssa pärjää hyvin. Näköjään aika yleinen tänä päivänä. Kysy että jos akkas menisi ite töihin ja hankkisi samat tulot kun sinä niin suostu sitten siihen. Ei nuille nykyajan akoille riitä mikään eikä mikään ole hyvä.
- Jontsakka
Koen koko ajan että ero on viimeinen mahdollisuus, olisinhan tuon ero mahdollisuuden keksinyt yllätys yllätys ilman tänne kirjoittelujakin =D
Mut kiitos asiallisesta vastauksesta...
- Perheterapiaan kuitenkaan
Älä lähe mihinkään perheterapiaan koska sinne jää jälki sillä tavalla että joskus myöhemmin se tulkitaan että on ollut mielenterveydellisiä ongelmia ja sitä tosiasiaa ei sanota että mitä asia koski ja näin ollen olet lopun ikää sellanen ns, jolla on mielenterveydellisiä ongelmia. Kierrä kaukaa kaikki sosiaalitoimiston jutut.
- Make60
Tee vaimollesi selväksi että kun sinä käyt töissa niin vaimosi tehtävä on hoitaa lapsi ja kotiasiat koska on kohtuutonta vaatia että sinä hoidat lapsen aamulla kun olet lähdössä töihin. Sinun täytyy tehdä vaimosi kanssa selvä työnjako mitä kumpikin tekee tai poltat itsesi loppuun. Jos vaomosi väittä että et tee mitää niin kirjaa viikon työt paperille ja kun vaimosi seuraavan kerran narisee tekemisitäsi tai tekemättäjättämisistä niin lyöt sen listan sen eteen ja sanot että lue tostä
Kun luin viestiäs aluks luulin että oma mieheni on sen kirjottanut koska se oli melkein kun meidän elämästä.Eli meillä on 4kk vanha tyttö ja meen elämä on menny täysin sekasin.Muutettiin mieheni kotikaupunkiin enkä mä ole sopeutunut ollenkaan.Joka päivä riidellään turhanpäiväsistä asioista ja välillä tuntuu ettei meidän parisuhde enää kauaa kestä tätä.Mulla todettiin just synnytyksen jälkeinen masennus ja lääkkeet jotka määrättiin ei sopinutkaan mulle.Uutta lääkäriaikaa odottellen elän peläten päivä kerrallaan tuleeko ero vai selvitäänkö tästä.Meillä mies hoitaa paljon kotitöitä,mutta lapsenhoito jää enimmäkseen mulle ja oon todella väsynyt.Lisäksi mun hoidettavani on 2aikuista koiraa,5 koiranpentua ja iguaani.Joten tekemistä riittää.Kunto ja pää ei tahdo riittää...Enkä todella tiedä mikä auttais.Kuka vaan joka lukee tämän saa antaa neuvoja.Sinulle toivon jaksamista vaikka miten vaikeeta olisi.Lapsen takia kannattaa yrittää kaikkensa vaikka tuntuu ettei mikään riitä...
- Jontsakka
Samaa mieltä sun kanssa että lapsen takia kannattaa yrittää ja rakastanhan näitä molempia ! Lähinnä omaa olemista tässä huushollissa on helpottanut HELVETISTI että nyt näen että vastaavanlaisia tapauksia on paljon ei vain meillä...
Jontsakka kirjoitti:
Samaa mieltä sun kanssa että lapsen takia kannattaa yrittää ja rakastanhan näitä molempia ! Lähinnä omaa olemista tässä huushollissa on helpottanut HELVETISTI että nyt näen että vastaavanlaisia tapauksia on paljon ei vain meillä...
et todellakaan ole ainoa joka on samallaisessa tilanteessa.Mä kuitenkin uskon vahvasti että kyllä tää tilanne tästä helpottaa kun antaa ajan kulua.Välillä tekis mieli heittää hanskat tiskiin ja irtisanoutua koko hommasta,mutta sitten ku kattelee pikkuisen hymyileviä kasvoja niin jostain saa taas voimaa jaksaa hetken eteenpäin.Uskosin että teilläki tilanne jossainvaiheessa helpottaa.
- sinunkin
Olen usein ihmetellyt, miten miehet vain -syystä tai toisesta- lähtevät parisuhteestaan ja perheestään. Ota toki lapsi mukaasi; saat sitten sinäkin valvoa yöt, tiskata päivät JA vielä vaihtaa 2 kertaa vuodessa ne pirun renkaat. [
- molempia
Hei, jäitä hattuun nyt molemmille! Meille syntyi vuoden välein kaksi lasta ja päälle tuli vielä vakava sairaus minulle, synnyttäjälle. Mieheni oli todellinen isä. Hän heräsi yöllä, toi vauvan rinnalleni imetykseen, röyhtäytti, vaihtoi vaipan ja pisti lapsen nukkumaan. Minä sain nukahtaa imetettyäni vauvan ja pääsin keräämään voimia seuraavaa päiväää varten jolloin olin kahden pienen kanssa yksin ja selvisin. Mieheni toi leivän pöytään ja osallistui todella paljon myös kotitöihin, ne jaettiin, koska lapsemmekin olivat yhteisiä. Kun halusimme hemmotella toisiamme, hommasimme lapsille hoitajan yöksi ja menimme hotelliin viettämään lemmentäyteisen yön. Söimme ilallisen, joimme kuohuviiniä vaahtokylvyssä ja rakastelimme ihanasti. Hemmottelimme toisiamme ja tulimme uudistuneina takaisin pienokaistemme luo. Nyt lapsemme ovat murrosikäisiä ja vieläkin piipahdamme viettämään hotelliviikonloppuja, ihanaa. Ei vauvan tule erottaa vaan hydistää puolisoita. Suosittelen lämpimästi!
- tämä!!!
ensimmäisen lapsen kanssa on aina raskainta, kun kaikki pitää opetella. ja työn määrää ja sitovuutta ei voi alkuun edes arvata.
onko ainut vaihtoehto ero? siihen ei tarvitse tyytyä "mitä yleensä tehdään" tälläisissä tilanteissa- voi keksiä myös jotain epäsovinnaista- kuhan se vain sopii teille molemmille!
voisiko muitakin ratkaisuja harkita? esimerkiksi että olisitte yhdessä, mutta asuisitte jonkin aikaa eri osoitteissa? se varmasti aukaisisi silmät vähän paremmin näkemään asiat- huomaan nimittäin että olette liian lähellä näkemään tilannetta rakentavasti.
ja koskaan milloinkaan ikinä parisuhde ei ole helppo, ja ne jotka siinä osaavat sinnitellä ja rakastaa- kaikesta huolimatta- ovat kyllä hatun noston arvoisia!
minne on hävinnyt reiluus ja rehellisyys teidän suhteesta? minne on hävinnyt epäitsekkyys? osaatteko antaa todellista reilua palautetta? opetatko emäntäsi vaihtamaan renkaat? missä on vaihtelu ja leikkimieli?
emännänkin voi olla vaikeaa olla sellainen itsekäs paska, millainen hän vaikuttaa sinulle olevan, mutta kenties hän ei pääse irti enää siitä että on ikävä ja valittaja? millä tavalla voisit itse tehdä jotain suhteen hyväksi?
rehellisyys, rehellisyys on todella todella tärkeää! siis ihan todellinen aito rehellisyys. anna palautetta hänelle. rehellistä. varoita ensin: nyt olisi tulossa vähän palautetta; sitten sano palaute: minusta tuntuu todella ikävälle että minua panetellaan. älä kerro mitä hänen pitäisi tehdä- hän tietää sen kyllä itse. jos homma myöhemmin kuitenkin jatkuu toista tuo sama. älä mitään muuta. ihminen tunnistaa kyllä aidon ja epäaidon palautteen. kuten sinäkin tuon että et tee mitään- sehän on selvää panettelua. valetta. skeidaa.
joo- taispa tulla romaani taas..... - Marjokki
Me naiset, tuoreet äidit, olemme aika omalaatuisia, vallankin hormoonihuuruissamma, sydämellä koko maailman huolet ja murheet. Ja ilotkin, juu...Raskauskilot ahdistaa, ihan kuin koko ihminen olisi laitettu toisen ihmisen kuoreen ja heitetty vieraaseen elämään ym ym.
Yritä ymmärtää, pian pikkuvauva-aika takana ja myllerrykset paremmin balansissa, varmaan huomaa itsekkin jossain vaiheessa sinun olevan syytön tähän myllerrykseen vaikka isänä tavallaan siis syypää oot 8 ) Tosin koko ajan vauva vaatii päivisin enemmän hänen huomiotaan,voi tuntua kurjalta kun pitäisi siivota ja vauva ei viihdy hetkeäkään yksin. Auttaisikohan jos lakkaisi vähäksi aikaa ressaamasta kämpän siisteydestä jos on taipumusta liialliseen siivoiluun?
Sanoit että teet asioita kun hän vaan pyytää tekemään. Kokeile tehdä hetkeä ennen kuin pyyntö tulee, esim. lämmität maidon tai edes tarjoudut siihen. Viet vauvan vaunuttelemaan vaikka, hetki itsekseen tekee ihmeitä.Kummallekkin, luonnollisesti...
Vaipan vaihto, sillon tällön PYYTÄMÄTTÄ on hienoa myös. Tiskaat ykskaks, vaikka vasta pari lautasta tms. niin näkee että osallistut. Tuskin kyse todellisesta avun tarpeesta, ehkä enempi huomiosta vaan...Harjaa naisesi hiuksia vaikka joku ilta, ehkä siinä saisitte juteltuakin ja hän saisi kaipaamaansa huomiota ja jaksaisi huomioida vastaavasti taas sinua.
MUISTA ottaa myös oma aikasi, kavereitten kanssa tuulettumaan jne. Ja sitten, teidän kahden keskinen aika, kahdestaan saunaan, tai vauva kummeille tai isovanhemmille ja meette pizzalle tai muuta ihan pientäkin. Joskus maailma menee niin pieneksi kotona olevalla äipällä että pikkusielu herää henkiin ja kärpäsistä tulee härkäsiä.
Hyvä mies sinä tunnut olevan ja huolehtiva iskä. Jaksa vielä yrittää, vauveli alkaa kohta olemaan niiiiin loistavassa iässä, just kesällä konttii ym. ja hoito helpottuu koko ajan. Varmasti mielialat kohenee, lämpimästi sitä ainakin toivon! Rutistus!- haibane
Minullahan ei pitäisi olla mitään kommenttia asiaan, kun itse en noita lapsia tule koskaan saamaan, mutta sanon vaan, että jo kysyminen foorumilta (ja vi**uilusta osasi saadaksesi) osoittaa aika isoja munaskuita, niin sanoakseni - ja uskallan väittää ettet vielä ole valmis eroamaan kun kerta murhettasi tänne purat.
Katselin vierestä tapausta, jossa avioliitossa oleva pari teki kaksi lasta ihan peräjälkeen. Vaimo rupesi ravaamaan baareissa, tiuski koko ajan miehelleen että tämä ei tee mitään, osteli turhaa tavaraa (toiselle lapselle uudet vaunut, vaikka edelliset olivat vuoden vanhat, uutta autoa, uusia vaatteita, keittiön uusia kaappeja jne) ja mies teki kahta työtä että vaimo sai olla kotona lasten kanssa. Neljä vuotta mies kesti, yritti puhua, soitti meille ystävilleen usein kysyäkseen, että mitä vielä voisi tehdä, houkutteli vaimonsa parisuhdeterapiaan, antoi tämän juosta baareissa, hoiti lapsia, yritti olla vaivaamatta omilla murheillaan... Nyt hän sitten luovutti, eikä päivääkään liian aikaisin. Sinä päivänä, kun hän päätti hakea avioeroa ystäväni kasvoista näki, että hän teki oikean päätöksen. Pöytään haetut avioeropaperit herättivät hänen vaimonsa ja tämä itkien rukoili, että vielä kerran yritettäisiin, mutta näin pelkästään miehen kannan kuulleena väittäisin että kolmas kerta eron ratkaisee. Lapsia vaan käy sääli.
Sanoisin samaa mitä Marjokki, mutta lisäisin, että älä ihan kaikkea kestä. Vaimosi on lapsellinen tai sitten kärsii synnytysmasennuksesta, siinähän mies on usein kiukuttelun kohde ja omia vikoja ei ymmärretä ja luulla että äitinä olet kaiken yläpuolella. Kuten sanottu, en itse ole äiti, mutta olen sivustakatselija kolmen vanhemman sisaruksen suhteen, eli olen nyt täditellyt 10 vauvaa.
Mutta hei, jos nyt saatte oiottua nuo solmut niin ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ suostu tekemään leikkikaveria sille vauvalle. Metsään menisi, että rytisisi, mark my words.
- AUMK
Ihan vaan mielenkiinnosta,että minkä ikäisiä olette? Tuollaisen käytöksen perusteella noin 15? Erotkaa jos ei muu auta,mutta "luovuttaa" ei kannattaisi kovin helposti.Lapsen tulisi olla numero yksi.Tietysti parisuhde tärkeä,mutta ajatelkaa tekeekö kovin hyvää lapselle elää riitojen keskellä ,saati ympäristössä ,jossa vanhemmat alkavat vihaamaan toisiaan, jos sama jatkuu...Omat vanhempani eronneet ja omasta mielestäni olisivat saaneet erota aikoinaan aiemminkin ettei lasten elämästä tehdä helvettiä, koska oma elämä on sitä parisuhteessa.Mukaan tulee ajan kanssa pettämiset ,väkivalta jne.Miettikää asiaa lapsenkin tulevaisuuden kannalta.
- keijuliini_82
Itse olen kolmen lapsen äiti. Kaksi lapsista kärsi koliikista. Ja hoidin heitä tosi paljon yksin. Mies teki remonttia ja kävi töissä. Hänellä ei ollut aikaa. Minua ei kukaan auttanut. Mutta jaksoin silti. Sinun vaimosi on sellainen, joka pakenee vastuuta. Luulee että voi itse olla kuin pienet lapset ja että sinun hommasi on sietää se. Jotkut naiset ovat nykypäivänä todella itserakkaita ja kuvittelevat sen olevan oikeutettua. Asioita ei ajatella ollenkaan puolison, eli miehen kannalta. Seuraan samankaltaista tilannetta sivusta. Veljeni hoitelee ja valvoo lasta ja äiti, joka kiukuttelee. Äitiä joka uhkailee että antaa lapsen adoptioon. Ironista...............Muista sinä että olet hyvä mies. Vaimosi on väärässä ja itserakas. Hän on epäkypsä. Oma kasvuprosessi täysin kesken. Ja tuollaisen naisen lapsena sanoisin, että muutaman vuoden kuluttua hän alkaa viimeistää hillua joka viikonloppu baarissa. ja syyttää lasta elämänsä pilaamisesta.............eli mieti tarkkaan mitä teet.
- isukki_76
Tuttua. Itselleni kävi juuri noin. Töistä tullessani jouduin usein hoitamaan lapset, ruuan yms. yöllä sama homma. Minä heräsin ja toinen nukkui sikeitä.
Eikä mikään riittänyt. Lopulta suhde kariutui siihen että toinen petti minua. Selitystä en saanut tapahtuneelle.
Erottiin ja toiselle tuli meno vaihe jossa hän ravasi/ravaa jatkuvasti baareissa. Lapset oli/on hoidossa jatkuvasti jollain silloin kun on hänen vuoronsa hoitaa lapsia.
Lapsilisät menee hänelle ja ne menevät hänen omiin tarpeisiinsa. (siihen on tulossa muutos)
Sanonpa vaan et asiat muuttuivat juurikin siinä kohtaa kun ensimmäinen lapsi tuli.
Kyllä jotkut on itsekeskeisiä ja epäkypsiä hoitamaan lapsia sekä perhettä.
Nyt minusta sitten on tulossa kovaan vauhtia yksinhuoltaja. - keijuliini_82
isukki_76 kirjoitti:
Tuttua. Itselleni kävi juuri noin. Töistä tullessani jouduin usein hoitamaan lapset, ruuan yms. yöllä sama homma. Minä heräsin ja toinen nukkui sikeitä.
Eikä mikään riittänyt. Lopulta suhde kariutui siihen että toinen petti minua. Selitystä en saanut tapahtuneelle.
Erottiin ja toiselle tuli meno vaihe jossa hän ravasi/ravaa jatkuvasti baareissa. Lapset oli/on hoidossa jatkuvasti jollain silloin kun on hänen vuoronsa hoitaa lapsia.
Lapsilisät menee hänelle ja ne menevät hänen omiin tarpeisiinsa. (siihen on tulossa muutos)
Sanonpa vaan et asiat muuttuivat juurikin siinä kohtaa kun ensimmäinen lapsi tuli.
Kyllä jotkut on itsekeskeisiä ja epäkypsiä hoitamaan lapsia sekä perhettä.
Nyt minusta sitten on tulossa kovaan vauhtia yksinhuoltaja.Joo. Meidän perheessä kävi niin, että sekä äiti että isä ryyppäsivät. Minut jätettiin hoitamaan pienempiä. Yleensä en tiennyt missä he olivat. Olin itsekin lapsi. Äiti syytti usein minua elämänsä pilaamisesta. Kuulemma nuoruus meni piloille, kun hän teki lapset. Jo ennen varsinaista alkoholiongelmaa äiti uhkaili että hankkiutuu minusta eroo. Hän kertoi, että myy minut pois, jos en ole kiltti. Hän ei koskaan halannut minua. Oli tunnekylmä. Jos menin äidille näyttämään jotain tai kysymään, hän passitti minut pois.............Juttuun liittyy paljon muutakin ikävää. Mutta neuvoisin sinua. Tällaiset vanhemmat aiheuttavat sen, että lapsen persoona jää ikäänkuin syntymättä. Lapselta riistetään lapsuus. Ja muutos on tuskien taival. Uskon että yksinhuoltajuus on lapsille paras vaihtoehto sinun tapauksessasi. Ryypätkööt äiti yksinään. Nykyään nimittäin asiat ovat kääntymässä päälaelleen. Äidit ovat usein paljon kypsymättömämpiä kuin isät. Silti sossut usein uskovat valehtelevaa itsekeskeistä kakaramaista äitiä, joka kostaa isälle käyttämällä lapsiaan ainoastaan välikappaleina. Voimia sinulle.
- vaimollasi tuo
tekstisi. Fiksu ihminen kyllä tajuaa jotain sen luettuaan. t.isoäiti
- Perskulmio
Kirjoita sille tällainen kirje ilman huomautuksia:
-----
[vaimosi nimi],
Lue tämä kirje loppuun ja kerro sitten mitä mieltä olet.
Ollaan yritetty jutella monta kertaa, mutta tuntuu että puhun typeriä, siksi yritän nyt paperille laittaa että tulisi kaikki sanottua...
Minä rakastan teitä molempia ja olen tosi ylpeä siitä, millainen ihminen me saatiin aikaan. En osannut odottaa puoliakaan tästä, mitä [vauvan nimi] syntymän jälkeen on tapahtunut, mutta suurinta osaa siitä en vaihtaisi pois.
Osa niistä tapahtumista vainoaa koko ajan niin, että en tiedä jaksanko enää yhtään mitään. Luulin, että jaksaisin käydä töissä ja auttaa sinua, että toipuisit synnytyksestä hyvin, mutta näyttää siltä etten ole sellainen supermies kuin luulin. Minä en yksinkertaisesti jaksa tehdä täyttä päivää töitä kun valvon yöllä vauvan kanssa. Minä en jaksa tehdä työpäivää ja auttaa sinua joka päivä kotitöissä.
Olen tehnyt kaiken mitä olet pyytänyt, antaa sinulle omaa aikaa, puhua, kertoa tunteistani, mutta se on mennyt vissiin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska useimmiten saan vaan jäisen vastauksen tai en vastausta ollenkaan.
Yritä ymmärtää, että minun työssäkäynnilläni maksetaan [pistä tähän kaikkia kivoja asioita] ja että saan kohta potkut, jos alan nukkua työpaikalla. Kyllä ne siellä tajuavat, että meillä on vauva, mutta se ei saa vaikuttaa [laita tähän mahtavia sanoja, kuten tulokseen jne].
Viime yönä sain nukuttua pari tuntia. Tiedän, että nukuit sinäkin huonosti, mutta sentään nukuit koko yön ja sinulla on mahdollisuus ottaa torkkuja päivän mittaan. Aamulla palkitsit minut sitten [mitä se nyt sanoikaan] ja töihin lähtiessäni oli hyvä kun et heittänyt puukolla perään. Töistä tullessani alkoi sama valitus, käskytys ja huuto.
Minä rakastan sinua, enkä haluaisi lähteä luotasi pois, mutta ihmisen sietokyvyllä on rajansa ja sinä olet pompottanut minua tahtosi mukaan yötä päivää [vauvan nimi] syntymästä lähtien ja oletat, että sinä olet maailman keskus.
Älä käsitä väärin, en yritä sysätä mitään syytä niskoillesi. Meillä on ongelma, mutta vikaa on varmasti minussakin, mutta toivoisin, että olisit huomannut että sinä et ole mikään herran enkeli ollut itsekään.
Toivoisin, että ottaisit selvää onko sinulla synnytyksen jälkeinen masennus - tai mikä lie nyt olikaan - että sinun olosi saataisiin parannettua. Kun sinä voit hyvin, myös minulla on parempi olo.
Sano suoraan, jos oikeasti haluat minut pois elämästäsi, niin menen, ihan miten vain sun on parempi. Sano myös suoraan, jos vielä rakastat minua ja ymmärrät myös minun kantani tähän asiaan.
Minä rakastan sinua, mutta en tiedä jaksanko rakastaa enää kauaa, jos pidät minua vaan lompakkona, yösyöttäjänä ja valitusosastona.
Miten on? Jatketaanko vai ei?
---
Minä sain kerran tämäntapaisen kirjeen.- keiluliini_82
tosi hyvä kirje. en tiedä onko kirjoittaja mies vai nainen, mutta asian ytimeen on päästy.
- Perskulmio
keiluliini_82 kirjoitti:
tosi hyvä kirje. en tiedä onko kirjoittaja mies vai nainen, mutta asian ytimeen on päästy.
... Mieheni minulle neljä vuotta sitten pari kuukautta lapsemme syntymän jälkeen. Ei tosin sanasta sanaan noin, vaan ehkä astetta tiukempaan sävyyn.
- Marjukka
Perskulmio kirjoitti:
... Mieheni minulle neljä vuotta sitten pari kuukautta lapsemme syntymän jälkeen. Ei tosin sanasta sanaan noin, vaan ehkä astetta tiukempaan sävyyn.
Oli mahtava kirje. Ja todennäköisesti laittoi sut ajattelemaan, kun haluat kokemuksen meidän kanssa jakaa.
Mutta entäs kun perheen valittaja onkin mies.
Meillä on sama tilanne, mutta toisin päin. Olen kotona viisikuukautta vanhan lapsen kanssa, teen kaikki kotihommat yksin, koska ajattelen että mun työ on tällä hetkellä lapsen ja kodin hoitaminen. Teen sen myös siksi, että mies jaksaisi käydä töissä.
Palkka tästä on jatkuva huomautteleminen ja arvosteleminen. Yritän tehdä kaikki parhaan taitoni mukaan, ja nimen omaan kaiken, ettei miehen tarvitsisi rankan työpäivän jälkeen tehdä yhtään kotitöitä. Odotan silti, että hän viettää aikaa lapsen kanssa, vaikka ei lapsen hoitoon muuten osallistukaan. Ja vaikka hän käy hyväpalkkaisessa työssä, maksamme kaikki kustannukset puoliksi. Siinä onkin taiteilemista pienen äitiyspäivärahan kanssa, mutta olen selvinnyt tähän asti.
Hän väittää rakastavansa sekä minua että lasta, mutta pitäisikö rakkauden näkyä myös tekoina? - Perskulmio
Marjukka kirjoitti:
Oli mahtava kirje. Ja todennäköisesti laittoi sut ajattelemaan, kun haluat kokemuksen meidän kanssa jakaa.
Mutta entäs kun perheen valittaja onkin mies.
Meillä on sama tilanne, mutta toisin päin. Olen kotona viisikuukautta vanhan lapsen kanssa, teen kaikki kotihommat yksin, koska ajattelen että mun työ on tällä hetkellä lapsen ja kodin hoitaminen. Teen sen myös siksi, että mies jaksaisi käydä töissä.
Palkka tästä on jatkuva huomautteleminen ja arvosteleminen. Yritän tehdä kaikki parhaan taitoni mukaan, ja nimen omaan kaiken, ettei miehen tarvitsisi rankan työpäivän jälkeen tehdä yhtään kotitöitä. Odotan silti, että hän viettää aikaa lapsen kanssa, vaikka ei lapsen hoitoon muuten osallistukaan. Ja vaikka hän käy hyväpalkkaisessa työssä, maksamme kaikki kustannukset puoliksi. Siinä onkin taiteilemista pienen äitiyspäivärahan kanssa, mutta olen selvinnyt tähän asti.
Hän väittää rakastavansa sekä minua että lasta, mutta pitäisikö rakkauden näkyä myös tekoina?Joo.
Laittoihan se ajattelemaan. Itkin varmaan kokonaisen päivän enemmän tai vähemmän tajuttuani että kuinka törkeästi käyttäydyin.
Mitäs jos miehesi on mustasukkainen huomiosta, minkä vauvalle annat? Olen nähnyt, että niinkin voi käydä...
En keksi mitään muita syitä miksi mies valittaa, kun ei hän voi vaatia, että olisit 5kk kuluttua synnytyksestä raskautta edeltävässä tilassa tai että osaat lukea hänen ajatuksensa...
Jos teidän välit on sellaisessa kunnossa, että voisit kirjoittaa kirjeen, niin ei tulisi ainakaan riideltyä? Kirjoita, että et ymmärrä mitä teet väärin..
Meidän parisuhteessa on kirjoiteltu kirjeitä pariin otteeseen ja ne on toimineet hyvin etenkin kun olen tällainen riivatunhalvattu, että saatan tuiskauttaa pahasti jos avaan suuni..
Sen olen kuitenkin oppinut, että miehet on sellaisia olentoja, että kun ne puhuu, niin ne harvemmin puhuu paskaa elleivät valehtele. Kun se kerta sanoo rakastavansa molempia ja päin naamaa niin eiköhän tuo ole aika lähelle, mieti tämän ketjun aloittajaakin, joka kehtasi näyttää kirjoittamansa vaimolleen, eiköhän siinäkin rakasteta rypyistä huolimatta. :) - on hyvä muistaa
Muuten hyvä kirje, muttä tärkeä korostaa että kyse subjektiivisesta tulkinnasta; esim "minulla on semmoinen olo/ minusta tuntuu että sinä pomotat minua" jne, koska lauseet jotka on todettu ikään kuin "objektiivisina totuuksina" tyyliin "pomotat minua" saavat helposti toisen puolustusasemiin niskakarvat pystyssä.
Tärkeä muistaa, että kyse aina tilanteen tulkinnoista, ja tilanteella on aina kaksi tulkintaa kun kyse parisuhteesta, joten tärkeä korostaa aina kumppanin kanssa keskusteltaessa että "minusta tuntuu että..." jolloin antaa hyväksynnän sille, että toisesta voi tuntua toisenlaiselta, toisella voi olla toisenlainen tulkinta. Molemmilla on oikeus tulkintoihinsa, ja olisi tärkeää että molemmat pyrkisivät ymmärtämään toisen tulkintaa.
- tätä keskustelua
aika kauan ja päätin itsekin sinulle vastata.
Olen ollut melkein samassa tilanteessa itsekin. Esikoisemme syntymän jälkeen kaikki muuttui. Vaimosta tuli melko mahdoton tapaus. Ajattelin samoin kuin sinä. Mietin, mikä on muuttunut niin radikaalisti.
Minä kävin töissä ja toin rahan kotiin. Pyrin aina auttamaan kotitöissä, mutta tein kaikki "miehiset" työt ilman huomautuksia. Vaimolle pyrin järjestämään vähintään kerran viikossa "omaa aikaa". Hän kävi jumpalla, salilla, liikkumassa etc. Mutta vittuilu oli minulle palkaksi.
Jaksoin kuitenkin hakata päätä seinään. Tietyn ajan kuluttua ihmeesti alkoivat asiat luistamaan, kuten ennenkin. Vaimoni ehkä jollain tapaa "palautui" normaalitilaan - tai sille ainakin tuntui. Tosin tähän tilaan päästäkseen riitelimme aivan liian monta kertaa, olimme molemmat tilanteeseen monesti aivan liian väsyneitä.
Tilanne alkoi helpottamaan, kun luimme jostain näistä naisten hormoonitasapainossa tapahtuvista muutoksista. Näitä tapahtuu sekä ennen lapsen syntymää, että sen jälkeen. Noin vuosi lapsen syntymästä tilanne oli sitten tämä suurin piirtein normaali - toisin meitähän oli kolme (toivottu tila).
Nakkasin mielessäni suurimman osan vaimon noin puolitoista vuotta kestäneestä paskamaisuudesta hormonaalisten temppuilujen piikkiin. Niin teki hänkin. Tosin on vaatinut todella paljon keskustelua ja alkuun sitä kuuluisaa riitelyä.
Jaksamista sinulle. Toivon, että maltat odottaa ja yrittää vielä jonkun aikaa. Kyllä se päivä paistaa vielä risukasaan. Mutta jos puolisosi heittäytyy ihmeelliseksi ja tekee jotain, mikä vaikuttaa parisuhteen keskinäiseen luottamukseen, niin lähdet heti vetämään.
Tuo väite, että "lasta et ikinä nää" ja niin edespäin on provokaatiota ja täysin turhaa. Olet lapsen isä ja sinulla on oikein toimimalla täysi oikeus tapaamisiin ja niin edelleen. - yksi meistä
tuosta, että vaimollasi saattaa olla synnytyksen
jälkeistä masennusta...kun minä sain lapsen oli
samat merkit minulla. Tuntui ettei toinen osapuoli
ota kantaa mihinkään ja mäkäti suorastaan toiselle.
Kävin terveyskeskuksessa ja sitähän se oli, eivät
kuitenkaan määränneet lääkkeitä, vaan kävin muuta-
man kerran terapiassa ja se auttoi ihmeen lailla.
Olen jäljestä päin tajunut, että toinen vaan tar-
koitti hyvää, mutta onneksi ei kuitenkaan jättänyt
minua ja hyvin menee.
Toivotan sinulle kuitenkin kestämistä ja puhu
toiselle osapuolelle jos hän kuuntelisi sinua!- Anneli 33
Moi
Uskon myös synnytksen jälkeiseen masennukseen..
Sen läpi käynyt nainen jolla mikään ei ollut hyvin... Malttia ja hakekaa apua siihen..
- Seedu
...voisiko vaimollasi olla synnytyksen jälkeinen masennus??? Sen oireina ovat nimenomaan ainainen väsymys ja ärtyneisyyskin, sekä se, ettei osaa iloita vauvasta ja perhestä.
Tsekkaa tilannetta siltä aknnalta ja hae tietoa synnytysmasennuksesta netistä!
Tsemppiä sinulle kovasti! Kirjoituksesi perusteella vaikutat oikein tomeralta perheen isältä. Niin, ja niitä kotitöitä voi tehdä ilman pyytämistäkin. Siitä saa paremmat pinnat! - Jontsakka
Saatiinpa aika keskustelu aikaiseksi, aika paljon täällä kyllä on nähty nytten näitä "minun totuus" "miehet on sikoja, ja kaikki on heidän vikaa" ihmisiäkin, mutta paljon on tullut myös asiallista keskustelua, ja neuvoja kiitos niistä...
Täytyy sanoa että meillä tilanne on lähtenyt rauhottumaan juurikin ehkä tämän palstan keskusteluista johtuen (tietysti vain osasyy, jutteluakin on tarvittu =D), ja erityisesti siitä syystä että esiin on tullut naisia/äitejä jotka ovat pystyneet rehellisesti myöntämään että eivät ole olleet helpoimpia, ja heidän ansiostaa myös oma vaimoni luettuaan näitä viestejä täällä on ottanut minuakin enemmän tosissaan, ja pystynyt ajattelemaan että ehkä minulla on pointti asioissa mistä puhun, eikä vaan kaikki ole automaattisesti minun vikaa ja minun tekemättömyyttä... Toki en sano että kaiken paskan voi kaataa vaimoni niskaan, riitelyynhän kun tarvitaan aina kaksi, mutta ns. riidan haastajan pitäisi kyllä joskus mennä vähän itseensä eikä aina vaan lykätä vastuuta muille... Ja ehkä se että on riidanhaastaja ei ole helpointa myöntää itselleen vaan pitää nähdä asioita muilta kanteilta ja että raskaus ja raskauden jälkeen voi olla vaikeata...
Ja lopuksi teille valopäille jotka täällä ootte vaan pääasiassa vittuillu ja syytelly minua, teksti jonka kirjoitin oli tosi, ja meidän asiat olivat/ovat sillä kantilla, ilman kaunisteluja ilman mitään vammailuja, ehkä teidän on omilta vammaisilta suhteiltanne vaikea joskus nähdä napaanne pitemmälle että joillakin voi olla vaan vaikeata naisihmisen puolelta !!!
Ja teille jotka olette antaneet hyviä neuvoja ja omakohtaisia kokemuksia, sydämmelliset kiitokset, tässä tilanteessa en olisi voinut enempää toivoakkaan, teksteillänne oli juuri sellainen vaikutus mitä toivoin, sain itse "vertaisia kokemuksia" ja sitä kautta lisää virtaa jaksaa unohtamatta tietysti sitä että olemme kotona sopineet tiettyjen asioiden uudelleen järjästämisestä pinnan pidentämisestä sen takia että vaimokin viimein ymmärsi yskän yms yms yms...- keijuliini_82
Tuli mieleen yksi tärkeä asia. Lapsesi on juuri nyt 4kk. Se on juuri sama aika, jolloin minulla oli ekan synnytyksen jälkeen sellainen olo, että lapseni ikäänkuin tunkeutui persoonani sisään. Se tuntui ahdistuksena ja pelkona. Tuntui etten ole enää oma itseni. Minä en kuitenkaan alkanut vaatia mieheltäni tuollaisia urotekoja, joita sinä teet. Jotenkin suljin mielen pois ja koitin jaksaa. Sun puoliso saattaa olla erilainen ja toi voi olla niinkun puolustusmekanismi. Eli vastuu pelottaa niin paljon, ettei sitä halua hyväksyä. Lapsi tuntuu vaativalta ja sellaiselta, joka vain ottaa eikä anna mitään. Kuulostaa julmalta, mutta näin itse ajattelin silloin. Sinun olisi nyt vain rohkeasti siirrettävä vastuuta hänelle ja myös jonkun ulkopuolisen pitäisi hänelle kertoa, että hän ei pysty muodostamaan lapseen kiintymyssuhdetta, jos ei ota vastuuta............Veikkaanpa myös että hänellä saattaa itsellään olla jotain tuskallisia juttuja sisällään, jotka pitäisi purkaa. Terapia vois oikeesti auttaa. Mutta sanoisin, että nyt on mahdollisesti juuri ollut menossa pahin vaihe. Muutama kuukausi eteenpäin niin asiat ovat paremmin jo.
- luovuta
Vasta 4kk vauva... ei kannata vielä eroista puhua.
Ei kannata heti luovuttaa vaimoa ja lasta pois. Vaimo on varmasti väsynyt 9 kuukauden odotusajan ja nyt 4 kuukautta vauvan kanssa. Ei tuo suukopu varmaan vielä haavaa tee joten ota rauhallisesti kyllä asiat siitä järjestyy ja romantiikka astuu kuvioihin varmasti myöhemmin. - korven kaiku
Olet ahkera ja tunnollinen mies. Pienen lapsen kanssa on kyllä tosi rankkaa. Teidän pitäisi saada apua vauvan hoitoon isovanhemmilta tai
kodinhoitoapua tai neuvolasta kysellä vinkkejä ja tietoja, että jaksaminen on koetuksella.
Kyllä toivon, että ette eroa, vauva-aika on loppujen lopuksi elämän kirjossa lyhyt aika ja kaikki lapset kaipaavat myös isää lähelleen ja sen on teille vielä elämääkin suurempi asia seurata läheltä vauvan kehittymistä ja kasvamista.
Mutta nykyisin kyllä saa apuja, kodinhoitajia kunnista yms. huutamattomaan hätään ei kukaan tiedä tulla. Voimia Teille ja olette todella erittäin hyvä isä, se on kunnioitettava asia. - meikämie
Meikämien vaimo on välillä ihan samanlainen, mutta se menee ohi päivässä parissa ja sitten se jo pyytelee anteeksi. Meillä ei siis ole lapsia.
Olisit opettanut vaimosi tavoille jo ennen vauvaa. Ei kenenkään tarvitse sietää jatkuvaa, aiheetonta tai edes aiheellista huutamista.
Minä vastaan aina vana, etten minäkään ikinä valita tai huuda, jos vaimo ei tee mitään. Naisilla on jokin syndrooma, että "joutilas" mies aiheuttaa raivoreaktion, jos he itse tekevät juuri silloin jotakin. Vaikka se mies olisi edellisenä päivänä tiskannut, imuroinut, luutunnut lattiat ja puunannut auton.
Tuo raivoreaktio varmaan vaan voimistuu, jos nainen jää hoitamaan kotia. - feministiäiti
Naiset ei ole orjia enää!
Eikö se mene teidän saatanan idioottiien päihin, että kotiäidin työ vastaa kahta(2)TÄYSPÄIVÄTYÖTÄ.
Turha itkeä ja vinkua, iso mies. Taidat olla näitä kykyajan pehmopulla-hinttapuli-nössöjä, joilla ei oo yhtään luonteenlujuutta-
Jos et tue vaimoasi, saat sanoa hyvästi lapsillesi! Sinun pitää tehdä kotitöitä siinä missä naisenkin, koska Suomi on tasa-arvoinen maa!
Jos äiti on väsynyt, niin totta kai on parempi, etät hän purkaa vihaa ja agressiota huutamalla sinulle kuin vaikkapa juomalla tai väkivallalla tai lasta pahoinpitelemällä. Kyllä mies nyt kestää vähän huutoakin. Parisuhteen pitää olla turvallinen, siinä pitää saada naisenkin huutaa, jos on paha olo, ilman uhkailuja erolla tai miehen lyöntejä.- eräsisä
Varmaan tähän feministiakkojen mielipiteitä vielä tarvitaan. Happane sinä vain omissa mehuissasi , äläkä tule sekaantumaan ihmisten asioihin, kyllä sinunlaiset tunnetaan.
- sovinistiäiti
Vai vastaa se äidin työ kahta työpäivää?? No äitinä sanoisin, että itse en pystyisi valvomaan koliikkivauvan kanssa ja menemään sen jälkeen aamukuuteen töihin. On suoranaista sekopäisyyttä vaatia sellaista keneltäkään. Kotityö ja kodin ulkopuolinen työ ovat erityyppisiä. Kotityö on henkisesti raskasta, kun olet ikäänkuin kiinni siinä koko ajan. Silti on mielestäni sen homma valvoa, joka kotona saa aamulla nukkua pidempään. Nainen pystyy ihan hyvin valvomaan yöllä ja sitten vielä siivota ja tehdä ruuat lapsille ja miehelle. Kun mies tulee töistä, voi vaimo ottaa päiväunet tai käydä vaikka lenkillä, niin lähtee ne raskauskilotkin. Molemmilla saa olla harrastuksensa, mutta se joka on kotona tekee suurimman osan kotitöistä ja huolehtii ruuasta. Muuten homma ei todellakaan toimi ja tyytymättömyys kukoistaa.
en ole samaa mieltä siitä, että kotiäidin työ vastaisi kahta päivätyötä. On meinaan pikkuisen liiottelua, jota kuulee vain alemmuudentuntoa potevien kotiäitien suusta :) Niillä jotka ovat valinneet kotiäitiyden lastensa parasta ajatellen ja jotka arvostavat itseään, ei ole tarvetta typeriin isotteluihin. Olen itse ollut pari vuotta kotiäitinä, joten tiedän mistä puhun. Mielestäni kokopäivätöissä käyminen on paljon raskaampaa, sillä nythän minun on tehtävä ensin 8 h päivässä töitä kodin ulkopuolella ja sitten illalla päälle samat kotityöt ja lastenkasvatusjutut, mitkä tein ennenkin (tosin mieheni osallistuu niihin nyt enemmän, mutta silti työtä riittää).
Ja huom, tämä ei ole kritiikkiä kotiäitejä kohtaan, vaan omakohtaiseen kokemukseen perustuva mielipide siitä kumpi minun mielestäni on raskaampaa juuri minulle.
Niin, mies ei saa uhkailla, mutta nainen saa? Tämän käsityksen saa kirjoituksestasi, jossa toteat, että mikäli et tue vaimoasi, saat sanoa hyvästi lapsillesi, ja sitten seuraavassa kappaleessa, että parisuhteen pitää olla turvallinen, naisenkin pitää saada huutaa ilman uhkailuja erolla. Aika ristiriitaista, vai mitä?- feministiäiti
Piukka kirjoitti:
en ole samaa mieltä siitä, että kotiäidin työ vastaisi kahta päivätyötä. On meinaan pikkuisen liiottelua, jota kuulee vain alemmuudentuntoa potevien kotiäitien suusta :) Niillä jotka ovat valinneet kotiäitiyden lastensa parasta ajatellen ja jotka arvostavat itseään, ei ole tarvetta typeriin isotteluihin. Olen itse ollut pari vuotta kotiäitinä, joten tiedän mistä puhun. Mielestäni kokopäivätöissä käyminen on paljon raskaampaa, sillä nythän minun on tehtävä ensin 8 h päivässä töitä kodin ulkopuolella ja sitten illalla päälle samat kotityöt ja lastenkasvatusjutut, mitkä tein ennenkin (tosin mieheni osallistuu niihin nyt enemmän, mutta silti työtä riittää).
Ja huom, tämä ei ole kritiikkiä kotiäitejä kohtaan, vaan omakohtaiseen kokemukseen perustuva mielipide siitä kumpi minun mielestäni on raskaampaa juuri minulle.
Niin, mies ei saa uhkailla, mutta nainen saa? Tämän käsityksen saa kirjoituksestasi, jossa toteat, että mikäli et tue vaimoasi, saat sanoa hyvästi lapsillesi, ja sitten seuraavassa kappaleessa, että parisuhteen pitää olla turvallinen, naisenkin pitää saada huutaa ilman uhkailuja erolla. Aika ristiriitaista, vai mitä?Dr. Philissä todettiin selvästi, että monien tieteellisten tutkimusten mukaan kotiäidin työ vastaa KAHTA täyttä TYÖPÄIVÄÄ.
On ymmärrettävä, että on eri asia, jos äiti on väsynyt ja vähän purkaa apineitaan, kun jos mies rupeaa uhkailemaan lähtemisellä kotiäitiä, jolla on lapset hoidettavina ja huoli siitä, miten pärjää. Erolla uhkailu on henkistä väkivaltaa. - Working girl
feministiäiti kirjoitti:
Dr. Philissä todettiin selvästi, että monien tieteellisten tutkimusten mukaan kotiäidin työ vastaa KAHTA täyttä TYÖPÄIVÄÄ.
On ymmärrettävä, että on eri asia, jos äiti on väsynyt ja vähän purkaa apineitaan, kun jos mies rupeaa uhkailemaan lähtemisellä kotiäitiä, jolla on lapset hoidettavina ja huoli siitä, miten pärjää. Erolla uhkailu on henkistä väkivaltaa.Vai että oikein Dr. Philissä niin sanottiin? Ja sekö on jotain jumalan sanaa? (herääkin heti kysymys, miten "kahta työpäivää" tekevällä on aikaa tuijottaa moisia roskaohjelmia).
Voin kertoa sinulle, että tuo "kaksi kokopäivätyötä" on kotiäitien OMA määritelmä. He olivat laskeneet tekemänsä hommat (esim. roskapussin ulos vienti, pesukoneen käynnistysnapin painallus) ja sitten oli ynnätty että paljonko maksaisi jos kaiken tuon teettäisi ulkopuolisella (siis että jokaiseen vaiheeseen palkattaisiin reilulla tuntipalkalla henkilö). Tietysti hinnaksi tuli tuhansia taaloja per päivä ja tästä äipät keksivät että heille kuuluisi kymppitonneja ilmaista rahaa vain siksi että ovat kotona.
Itse en ole ikinä käsittänyt, miten yhden perusterveen lapsen (kuten alkuperäisen tapauksessa) hoitaminen kotona voi olla niin vaikeaa, että miestä pitää siitä kaiken aikaa läksyttää. Nainen voi nukkuakin päivisin kotona.
Itse muistan, että äitiyslomat ovat olleet aina helpoimpia vaiheita elämässäni vaikka vauva valvottikin (enkä hitossa pistäisi miestäni valvomaan jos joutuu menemään aamulla töihin). Enkä todellakaan lyönyt miehelle imuria kouraan kun palasi töistä, ihan hyvin ehdin tehdä hommat itsekin.
Toki sitten kun molemmat ovat kodin ulkopuolella töissä niin hommat puoliksi.
- mummo 68
hei!jää töistä pois ja rupea kokopäiväiseksi koti-isäksi!anna vaimon lähteä töihin ja katso kuinka pärjäätte.......!itse olen nainen,mutta meillä olen se ihana asia,että minä käyn töissä ja mieheni hoitaa lapsen haun tai viennin hoitoon,kun en itse työaikoina pysty.silti ei riidellä,mitä nyt joskus,kun en aina jaksa pitää kotia siistinä töiden jälkeen.yms.pientä.hyvältä isältä kuulostat,mutta älä alistu kaikkeen.mieliala vaihtelut synnytyksen jälkeen kestävät noin puoli vuotta vuoden.toinen vaihtoehto on ero vähäksi aikaa,jotta vaimosi ymmärtäisi mitä menettää,jos lopullinen ero tulisi!!!TSEMPPIÄ!
- Saman kokenut
Älä sinä siitä muijasta välitä. Huora se on todennäköisesti ja sulla on se valta kaikesta. kuten esim. joudut luultavasti maksamaan elatusmaksuja ja muija yrittää tyrkyttää sulle lapsia jokatoinen viikonloppu. EI sun ole niitä pakko ottaa koska maksat e-maksuja. Ja muista säilyttää kuitit jos ex-huora alkaa jotain kitisee, voit näyttää sos.tantoille mitä olet lapsillesi ostanut. Mutta muista ennenkaikkea että sinun lapsesi eivät ole koskaan tehneet mitään pahaa sulle ja varmasti haluavat nähdä isäänsä.
Älä unohda sitä koskaan...- mieti vähän
Se ketä sinä haukut ex-huoraksi, on lastesi äiti. Aina. Älä unohda sitä koskaan. Mikään ei ole lapselle ahdistavampaa kuin toisiaan vihaavat ja julmasti nimittelevät vanhemmat. Olen kokenut sen lapsuudessani. Rakastin äitiäni mutta isäni käytti äidistäni samoja sairaita nimiä mitä sinä ex-vaimostasi. Äidistäni, joka oli maailman kiltein ihminen. Kun kasvoin aikuiseksi en lopulta enää halunnut tavata isääni joka yritti myrkyttää lastensa mielet oman katkeruutensa takia.
- miks--
täytyy tyrkyttää lapsia,eikö ole ilo kun saa olla omien lasten kanssa,tässä kyllä on nyt kirjoittajassa vika,,miks muka ei ole pakko ottaa omia lapsia,,"kun on maksanut",ajattele ja
lueppa oma tekstisi ajatuksella, hämmästyt omaa assenettasi muksut ei ole kauppatavaraa,ja kielenkäyttö ei ole ehkä sopivinta lapsista puhuttaessa.
- Kokemusta on
Vastaan sinulle lukematta ainuttakaan muiden vastausta. Olen kahden lapsen äiti. Lapsilla ikäeroa 8v. Molempien syntymän jälkeen oma psyykeni ollut todella lujilla. Parisuhteeseen ei ole riittänyt voimia. Ensimmäisellä kerralla tiet lähtivätkin kulkemaan väärään suuntaan ja elämä meni kulisseissa vuosikausia, kunnes pommi räjähti. Pohjamutia myöten mentiin ja ero oli ainoa vaihtoehto. Jotain tapahtui kuitenkin meidän välillämme silloin kun kaikki paska oli putsattu ja tässä ollaan. Toisen lapsen jälkeen mies on ymmärtänyt minua paremmin.Usko pois, miehisyytesi ei ole hukassa. Hankkikaa lapselle viikonloppuhoitaja (ei hän siihe kuole) ja käsitelkää parisuhteenne tilaa vakavissanne kahdestaan. Aivan varmasti elämää on myös parisuhteenne ulkopuolella, mutta selvitä ensin, mitä oikeasti haluatte. Tsemppiä sinulle tuore iskä!
- Lapseton osapuoli
Olen tavallaan jäävi vastaamaan, lapseton kun olen. Mutta olen maistanut uusperheen äitipuolena olemisen riemun. En ole tohtinut edes ajatella lapsen hankkimista, kun olen nähnyt oman mieheni tavan tehdä ja olla tekemättä kotihommia. Itse osallistun taloremonttiin, metsätöihin, puun tekoon ja ns ukkojen töihin ja kiitostakin saan. Mietin vaan, että jotkut vaimot heittäytyvät hankalaksi, eivät ehkä ole kokeilleet miehen maailmaa. Parisuhdeterapia kuulostaa teille hyvältä jutulta. Menkää pian, muuten tuo solmu oikeesti hirttää sinut. Vaimollasikin lienee paha olla, kun kiukuttelee. Muistettava on, että tuollainen käytös ei voi kessään tuntua hyvältä. Etsikää siihen syy. En osaa aina itsekään asettua toisen housuihin, vaikka terapiat on käyty yhdessä ja erikseen, mutta on hyvä muistaa, että toisen tuntoja ei tiedä ellei niistä puhuta. Eri asia on, antaako toinen siihen mahdollisuuden. Toivon teille parempaa onnea, vauva on vain hetken vauva. Kunpa saisitte nauttia siitä!
- Leijonamutsi
Vaihteeksi naisnäkökulmaa asiaan...
Huh-huh, miten tilanne voikaan muuttua. Olet kyllä tehnyt parhaasi ja uskon puolisosi sen jossakin vaiheessa ymmärtävän. Yritä jaksaa ja sulkea korvasi ainakin osalta asioista ja valituksista. Nyt vaan tilanne lienee se, että hän on (ja sinäkin) olette tosi väsyneitä eikä silloin jaksa mistään innostua. Helkkari, että sitä kaiken muun kestää, mutta se, mitä väsyneenä ajattelee, sanoo ja tekee! Kun ei saa nukuttua niin kaikki alkaa v...ttaa. Kaikessa näkee jotakin korjattavaa ja se odotettu ihanuus lapsen syntymän jälkeen onkin jotain muuta; vaipan vaihtoa, hormonien heilumista, tajutonta väsymystä, yhteisen ajan kaipausta ja havainnointia, ettei entiseen ole paluuta. Oikeastaan sitä kaipaa myös vain oman puolison seuraa ilman jatkuvia velvotteita.
Itse olen varmaankin ollut tuollainen samanlainen piru kun kaksi lasta syntyi lyhyellä aikavälillä. Kaksi vuotta meni sumussa kun yritti sinnitellä päivästä toiseen. Mieheni kävi normaalisti töissä ja tuntui, että hän kävi vain lepäämässä siellä. Sai syödä rauhassa ja tehdä asioita loppuun omassa huoneessaan. Minä mielestäni raadoin ja raadoin. Odotin miestäni kotiin ja raivoistuin jos hän vähänkin myöhästyin. Olin väsynyt ja yksin. Ihmettelen, kuinka mieheni jaksoi. En varmasti osannut arvostaa sitä, mitä hän teki. NYT osaan!
Tässä vaiheessa erosta tuskin on apua. Vaimosi varmasti kaipaa tukeasi ja sinä lastasi (ehkä myös vaimoasikin). Nyt on varsinainen extreme edessä, josta selviämisestä voi onnitella koko joukkoa. Uskon siihen ja toivon, että tämä toteutuu sinullakin. Ehkä myös se jatkuva pingottaminen kotiasioiden parissa (siivoaminen jne), kannattaa jättää vähäksi aikaa unholaan.
Olisiko teillä mahdollisuus pyytää jotakin kaveria katsomaan lastanne vähäksi aikaa (vaikka pariksi tuntia?). Tai olisiko mahdollista, että joku lähtisi vauvanne kanssa ulkoilemaan ja te menisitte NUKKUMAAN. Tuntuu, että tuo yhteisen ajan puute ja univelka alkaa näkymään.
Olet kyllä ollut hieno isä lapsellesi ja tärkeä tuki ja turva puolisollesi. Pysy omana itsenäsi!
Voimia! - Saatanan vaimo
Hö.
Kyllä siinä varmaan vähän alkaa olla tiukat paikat jos vaimo tuolla tavalla käyttäytyy!
Sinä sentään teet kaikenlaista ja vielä pidät hyvänä vaimoasi. Voin kuitenkin kertoa sinulle että tuo hormonitoiminta voi tehdä tepposia,eli jo tavallinen kuukautiskiertokin voi tehdä naisesta kovin ailahtelevaisen ja kiukkuisen tiettynä aikana kiertoa. Saatika kun on kantanut 9kk lasta kohdussa, synnyttänyt sen tuskien kera (oletan?) ja naisen vartalo joutuu kärsimään tietyistä paikoista aika rankastikin ja se tuntuu pahalle ehkä, sitten vielä pitäisi rakastaa lasta ja heti ei välttämättä sitä tee, voi olla aikamoinen tuska yrittää päteä ja paineet on kovat. Naiset eivät välttämättä puhu näistä asioista, eivät siis yksinkertaisesti jaksa kohdata tunteitaan sanomalla niitä ääneen, eikä sitä edes välttämättä jaksa kohdata asioita. Kaikki ärsyttää ja oma olo on vielä tuskainen. Sinä olet se lähin ihminen jolle se kaikki paska lankeaa, ikävä kyllä!
Koita jaksaa ja puhu vaimollesi, ottakaa hetki itsellenne ja pakottakaa itsenne puhumaan jos muu ei auta. Nyt pieni pysähdys on paikallaan.
Kaikkea hyvää!- eri ihmiseksi
synnytyksen jälkeen. Raskauden ja synnytyksen aiheuttama muutos on dramaattisinta mitä ihmisruumis kokee elämänsä aikana. Sanotaan että täydellinen palautuminen raskaudesta kestää jopa 2 vuotta ja varsinkin imetysaikana hormonien heittely on pahempaa kuin PMS-oireiden aikana. Kuvaamaasi hormonihelvettiä on edessä vielä muutama kuukausi, mutta sinun pitäisi nyt yrittää oikeasti osata ymmärtää että vaimosi ei ole se sama ihminen mitä ennen raskautta. Tilanne ei ole pysyvä. Kumpa neuvolassa valistettaisiin tulevia isiä enemmän tästä asiasta, joka on kuitenkin hyvin luonnollinen ja ohimenevä. Turhia ja niin yleisiä "hormoni-avioeroja" olisi paljon vähemmän!
- Löpön
eri ihmiseksi kirjoitti:
synnytyksen jälkeen. Raskauden ja synnytyksen aiheuttama muutos on dramaattisinta mitä ihmisruumis kokee elämänsä aikana. Sanotaan että täydellinen palautuminen raskaudesta kestää jopa 2 vuotta ja varsinkin imetysaikana hormonien heittely on pahempaa kuin PMS-oireiden aikana. Kuvaamaasi hormonihelvettiä on edessä vielä muutama kuukausi, mutta sinun pitäisi nyt yrittää oikeasti osata ymmärtää että vaimosi ei ole se sama ihminen mitä ennen raskautta. Tilanne ei ole pysyvä. Kumpa neuvolassa valistettaisiin tulevia isiä enemmän tästä asiasta, joka on kuitenkin hyvin luonnollinen ja ohimenevä. Turhia ja niin yleisiä "hormoni-avioeroja" olisi paljon vähemmän!
OLE SINÄ ÄMMÄ SAATANA HILJAA, KUNNET MITÄÄM MISTÄÄN KUITENKAAN TAJUA, JUMALAUTA !!!!
- jaa
saiisinko niin että siitä se helvetti vasta alkaa ei saa nukutu ja jatkuvaa narinaa mutta se on sitä ihmisn parasta aikaa kun näkee oman lapsensa kasvan ja kehityvän ainaiset tarhaan vienit jää ja koulu alkaa kunes hamaslääkäri sanoo että teidän lapenne hampaat pitää oikoa karkin synti kiletään kansantautiko ole siinä siten kristilinen vaikka voisi mennä muutenkin hyvin en valita elämä on laivii
- se ihana avioelämä
voi mennä vaikka 15 vuotta.
Niin on ainakin meillä menny.
Sitä sanotaan myrskyisäksi liitoksi.
Mikä ei tapa, se vahvistaa.
Tai sitten vammauttaa.
Ite oon kestäny tätä suhdetta juuri lasten takia,
sillä ensimmäisen liiton ytttö meni toisen miehen talouteen, enkä tavannut kunnolla kymmeneen vuoteen.
Nyt tuota tapaamista vaikeuttaa nykyinen vaimoni.
Haluan siis elää samassa taloudessa nykyisen liiton tyttöjeni kanssa, joten kestän, vaikkakin vaillinaisesti.
Tuska siellä ja paska täällä,
eikä paratiisia ole olemassakaan.
"Unohdan huolet, muistan vain puolet, elän päivän kerrallaan. Mä uskon huomispäivään..."
Junnu Vainio - Saat sympatiani....
Tiedän että tästä kirjoituksesta ottavat nokkiinsa
kaikki yh:t ja muut äidit ,joiden mies tai lapsen isä on oikeasti paska...mutta koittakaa ymmärtää että teissä äideissäkin on joskus vikaa,otan osaa ,itse olen 4 v elänyt samassa tilanteessa kuin viestin alullepanija..oma elämä ,hatrrastukset tai muu vastaava on kadonnut tyystiin......no ,onpa hyvä syy/pakko käydä hakemassa NORMAALIA parisuhteeseen kuuluvaa elämää muualta...onneksi on muutama hyvä rakastajatar..niiden voimalla jaksaa,uskallan tämän tunnustaa koska olosuhteet ovat tähän ajaneet,ja se on tosi.
Valitettavasti toiset äidit luulevat olevansa Jumalasta seuraavia kun saavat ensimmäisen lapsensa.- rotunainaanen
onpa hauskaa että puhut Jumalasta isolla alkukirjaimella kun samalla tunnustat julkisesti hakevansa rakastajattarilta sitä mitä et avioliitossas jäät vaille.Surkimus olet, syytä omaa mamias siitä, että ei imettänyt sua tarpeeksi kauan vaan vieroitti rinnasta liian varhain, sitä saamatta jäänyttä rakkautta nyt sitten käyt varastamassa avioliiton ulkopuolelta olematta kuitenkaan niin rohkea että uskaltaisit irrottaa itteesä napanuorasta eli vaimostasi. Hyi hitto, mikä niljake ! Säälin vaimoasi kun ittesä sunkaltaiselle tuhlaa! Munalla miehet eivät ole kuitenkaan vielä kuolleet sukupuuttoon vaikka joskus siltä tuntuu kun katsoo ympärilleen.
- turhake
kuullostaa siltä et vaimollasi on nyt pahasti pakka sekasii...Tottahan se on että vauvan kanssa valvominen väsyttää kun se on muutenkin työtä 24/7 mutta ei se anna aihetta jatkuvalla syötöllä toiselle kiukutella.Herää siihen vauvan itkuun muutkin(tosin oma exä ei heränny vaikka ois pommi räjähtäny),mutta mikä estää päivällä vauvan unien aikaan itekin lepäämästä?Ja aika selviö minusta on että jos toinen käy duunissa niin sillon vauvan kanssa kotona oleva hoitelee kotihommat,on kyllä hienoa jos vielä jaksat vaimoasi kotitöissä auttaa!Luulisi senkin jotain merkitsevän että vietätä vauvan kanssa aikaasi että hän saa rauhassa keskittyä vaikka tiskaamiseen tai lenkille lähtöön tai mitä sitten ikinä keksiikään.Sitäpaitsi onko se niin vaarallista jos joskus vähän tiskit unohtuu tai on muutaman päivän imuroimatta...
Vaimollasi ei minusta ole mitään syytä valittaa,hänellä tuntuu olevan hieno ja osallistuva mies.Menisi itseensä... - 2 lasta
meillä on kaksi lasta, nyt jo isoja, ikäeroa 2 vuotta, naurattaa nää ihmiset jotka yhden pienen palleron takia menettävät miltei järkensä, kokeilkaapas kahden pienen kanssa ja tulkaa sitten vasta itkemään, ......kele
- keijuliini_82
eka lapsi on aina suurin muutos. ja lapsetkin ovat erilaisia. itselläni on kolme. kaikki syntyneet neljän vuoden sisässä. Kahdella oli paha koliikki ja muutenkin ovat vilkkaita ja vaativia. ekan lapsen kohdalla kuitenkin pingotetaan enemmän ja sitten kun huomataan että taakka on liian iso aletaan vasta höllätä. Kun on monta lasta, niin ei voi enää vaatia että kaikki on pilkuntarkasti siten kuin ennenkin. Kun on monta lasta, niin vasta silloin alkaa huomata mistä elämässä on kyse. Siitä että ihmisen on voitava luopua turhasta pikkutarkkuudesta ja lopetettava oravanpyörässä juoksu.
- minzu86
Mikään maailmassa ei oikeuta vaimoasi käyttäytymään noin, ei edes lapsi. Itselläni on reilu 3kk vanha poika, hoidan hänet tiskaamiset imuroinnit muut hommelit sitten kun kerkeän jos mieheni ei ole ehtinyt. Ei siitä todellakaan tarvitse tehdä suurta numeroa. Jos puhtaat astiat loppuu kesken eikä jaksa/ehdi tiskata, mennään vaikka ulos syömään :)
Ja luulisi vaimosi ymmärtävän, ettet sinäkään saa sen paremmin nukuttua, väkisinhän siihen vauvan itkuun herää ja tutkitusti miesten on vaikeampi saada uudestaan unen päästä kiinni, koska raskauden jälkeen naisella erittyy jotakin (en nyt muista mitä) hormoonia, joka edesauttaa nopeaa/välitöntä nukahtamista yösyöttöjen ym. heräilyjen jälkeen.
Ja kaiken kukkuraksi sappeni saa kiehumaan nuo uhkailut "jos erotaan, lastas et nää"! Sehän vaan perkele (anteeksi kielenkäyttöni) pahentaa tilannetta. Lapsi ei koskaan saa olla uhkailu-/"peliväline" miehen ja naisen välillä. Eihän se lapsen vika ole jos ei toimeen tulla, vai onko..? No ei!
En halua pahoittaa mieltäsi tms. mutta täytyy sanoa, että olen onnellinen vaikka tällä hetkellä hoidan pojan kodin muuton aivan yksin. Mieheni sai töitä toiselta paikkakunnalta ja aloitti työt heti, minä pakkasin tavarat yksin. Nyt mieheni sai paremman työpaikan toiselta paikkakunnalta ja aloitti työt heti, joten pakkaan taas yksin. Enkä ole kertaakaan asiasta miehelleni motkottanut, koska hänhän käy töissä, jotta saadaan pojalle ruokaa, vaatteita, vaippoja ja jotta hän voi "hemmotella" meitä molempia esim. leffalla ja ravintolakäynnillä tms.
Suosittelisin, että kävisit ensin yksin puhumassa tästä teidän tilanteesta jollekin "ammattilaiselle" ja suunnittelisitte hänen kanssaan kuinka tilanteessa edetään ja sen jälkeen koittaisit saada vaimosi mukaan, koska ei lapsen tulo perheeseen saa olla "katastrofi" vaan siitä tulisi nauttia, lapsi ensin, koti sitten. Ja parisuhdetta tulisi hoitaa säännöllisesti, enkä tarkoita pelkästään seksiä, vaan halailua, pussaulia ja yhdessäoloa kaksin. Lapsen voi laittaa siksi aikaa hoitoon vaikka mummolaan tms.
Koeta jaksaa ja nauti lapsestasi. Hän on sinulle tärkeämpi kuin vaimosi, eikö totta..? - VASTA ALUSSA
Olet tosiaan todennut sen saman asian kuin hyvin iso osa isistä ja miehistä.
Tuo henkinen mielivalta alkaa just siinä kun nainen saa vastuuta ja joutuu sitä ottamaan "yllättäen". NAiset vain on sellasia että ne ns: purkaa kaiken lähimmäisen niskaan ja keinoja kaitamatta se on sitä sivistystä ja luottamusta ja kunnioitusta sillä se on vallan käyttöväline ja sitä on tukenut yhteiskunta pitkän aikaa kun lakikin on säädetty miestä vastaan suhtessa isyyteen,lapsiin, ja perheeseen.
Toisaala miehelle on säädetty laki millä tämä velvoitetaan kuitenkin vastaamaan lapsistaan ja perheestä sekä vaimostaan.
Nykyajan naiset on täysin aluperinkin opetettu siihen että he voi tunne myrskyillään kiristää ja tehdä ympärillä olevat ihmiset alaarvoisiksi ja syytää kun pitäisi todeta oma heikkoutensa ja kunioitta jos joku ottaa vastuun ja auttaa.
Miesvastainen sekä yksilökeskeinen kasvumalli on sitä että se poikii sen uhon ja vaatimukset sinne vauvantarpeisiinkin.
Katsos kun kännykkä ja virtuaalilemmikki ei itke ei tarvii vaippoja ja jos jotain tarvii sen voi ostaa rahalla. Lapselle voi antaa osakkeita mutta silti se itkee kun on asiaa.
Kyllä on vaimon mieletä ollut jo vuosikymmenet se uho että kun on hoitanut ja huolehtinut ja kasvattanut 3 lasta niin olenkin vienyt äitiyden ja hän ei ole voinut olla äitinä?!
Eli näinkin päin on asiaa tapahtunut.
Lapsen etu on että uhoava vaimo /äiti hakee järjettömälle käytökselleen avun ja täten ei vaaranna lapsen kasvua alkumetreiltä asti.
Pidä huolta lapsesta vaikka äippä uhoaa miten. - Kohtalon toveri
Luin tuon kirjoituksesi ja kuullosti liiankin tutulta.
Lyhyesti.. Itse en vain jaksanut enää leikkiä kissaa ja hiirtä ja läksimme eri teitä kun selkisi, että toinen halusi vain lapsen itselleen ym kieroilla. Suhteessa ei enää ollut muutenkaan luottamusta kun toinen oli jäänyt kiinni kahdesta muusta rinnakkais-suhteesta kahteen mieheen suhteemme aikana. Lapsi on kumminkin varmistunut tutkimuksen kautta omaksi. Tässäkin tapauksessa lapsen äiti käyttää nyt lasta välineenä ja kiristämällä ym keinottelemalla, eikä anna tavata lasta. Lapsellista yrittää erottaa lapsi isästään kun hän ei itse sitä samaa tahtoisi omalle kohdalleen kumminkaan. Sain onneksi lastensuojeluviranomaisilta postia, jossa on kerrottu isän oikeudet. Itselläni on tarkoitus ottaa vastuu lapsesta joka tapauksessa elatusmaksuja ja mahdollisia hoitoja myöten. Lapsen hoito on ihan mukavaa josta on kokemusta, mutta hoitojaksoja pitää osata vuorotella jotta se onnistuu.
Lopuksi..
Naiset eivät enää tunnu arvostavan mitään mitä heillä on vaan he haluavat käyttäytyä ylimielisesti, tehden yksin perustelemattomia päätöksiä, aivan kuin he haluaisivat hallita jotain/toisia. Lapsen erottaminen isästään on yksi raukkamaisinta mitä tiedän. Onneksi lapsi ei ole ikuisuutta lapsi vaan joskus aikuinen, joka tulee kuulemaan sen, että isä on olemassa, mutta äiti ei halua sitä kertoa, taikka antanut tavata.
Itselläni on elämä hyvässä järjestyksessä ja nautin jokaisesta päivästä kaikesta huolimatta. Älä mieti loputtomiin, vaan tee ratkaisu. Muutoin sinulla jää elämä elämättä. Jossain tuolla on sinulle paljon parempaa kuin mitä tyttöystäväsi oli ja olisi voinut sinulle antaa. Sinä olet joka tapauksessa lapsen isä, eikä se muuksi muutu. Kun lapsi kasvaa isoksi, niin sinä voit tavata sitä äidin vastustuksesta huolimatta, halusi hän sitä, taikka ei.
Sinä olet selviytyjä ja voittaja!- Giselle L
Niin juuri, pakene vaan, ja etsi onneasi muualta. Kyllä se eukko hoitaa sen kakaran isoksi, jolloin pääset kertomaan sitten lapsellesi, kuinka olet häntä rakastanut ja kuinka hyvä isä olet. Hah! Kuvitteletteko, että se lapsi on isona kiinnostunut jostain vieraasta miehestä, jota ei ole näkynyt siihen saakka, oli se syy mikä tahansa. Nimim kokemusta on.
- Kohtalon toveri
Giselle L kirjoitti:
Niin juuri, pakene vaan, ja etsi onneasi muualta. Kyllä se eukko hoitaa sen kakaran isoksi, jolloin pääset kertomaan sitten lapsellesi, kuinka olet häntä rakastanut ja kuinka hyvä isä olet. Hah! Kuvitteletteko, että se lapsi on isona kiinnostunut jostain vieraasta miehestä, jota ei ole näkynyt siihen saakka, oli se syy mikä tahansa. Nimim kokemusta on.
Jos et jotain asiaa ymmärrä, niin älä edes vaivaudu tänne kirjoittamaan. Näyttäisi siltä, että kärsit dysleksiasta ja pahasta sellaisesta. En tiedä mitä olet vetänyt, mutta älä vedä sitä ainakaan enää. Ehkä lääkityksesi on totaalisen pielessä.
- Pitäisikö avomiehen sietää vaimon kaksi salattua vierasta miestä? ..Entä mitäpä luulet kuinka moni lapsi ylpeilee sanomalla, että minullapa on kolme isää? Eläisitkö sinä onnettomassa suhteessa?
..Jos vastaat kaikkiin kyllä, olet aika surkea tapaus.. enemmänkin. Huh huh. Sinä olisit ylpeä näistä ko. asioista varmasti, mutta millainen äiti sinä olet. Mikä on moraalisi taso? Et ole mikään äiti, anna kuule sen minun sanoneen. Jos hyväksyt uskottomuuden, valheet ja yrität erottaa lapsen isästään - isän lapsestaan, olet sairas. Lapsella pitää olla kummatkin vanhemmat, olivatpa he yhdessä, taikka eivät. Lapsen etu ja muu hyvinvointi on ensisijaisen tärkeä. Voin vain kuvitella todellisen elämänlaatusi ja sen mitä kaltaisesi ihminen voi tarjota toiselle. Sääliksi käy kaltaisiasi. Jos nyt joku sinun kanssasi eksyy elämää rakentaa, niin kätensä se paskaan laitaa.
Itse huolehdin suhteemme aikanakin ja tästä edeskin lasta. Periaatteet, eikä vastuu mihinkään katoa. Minä kannan vastuuni kokonaisuudessaan lapsen isänä, kuten olen tähänkin asti, mutta pettävää ja valehtelevaa kumppania en katso hyvällä. Mielummin olen yksin kuin onnettomassa suhteessa. Se on taivaan tosi. Nyt elämän on ollut eron jälkeen sitä, mitä olen aina toivonut. Paremmin ei voisi enää mennä. Kaikkea on mitä elämältä tarvitsen. Näin on hyvä.
- kristell69
tämä on ohimenevää aikaa, jota KAIKKI pikkulapsiperheet ovat käyneet läpi. MUtta lupaan Sinulle kolmen lapsen pyöräyttäneenä, että kun olet viisas ja pysyt siinä perheesi päänä, tulos on parempi kun mitä eronneen miehen uusperheellisenä. VAikeudet ovat vaan siksi, että siinä kasvetaan yhteen ja siirrytään eteenpäin. Onpa mitä muistella yhdesssä silloin kun lapsista ei kuulu kun soitto silloin tällöin! Mutta te kaksi olette toisilleen korvaamattomia, se rakkaus mikä kasvaa vaan paranee! Usko minua! Älä luovuta, naisen hormonitoiminnan palautuminen hehkeään vaiheeseen vie n. 4 v , sen jälkeen hän on entistä hehkeämpi ! nyt vaan mielen nöyryyttä ja armeliaisuutta kehään.
- suski76
heips..
itse tehnyt exäni kanssa kaksi lasta ja eronnut nyt n. 5 vuotta sitten. kun ensimmäinen syntyi, niin tuntui ihan oikeesti siltä, että jouduin tekemään kaiken ja yksin, vaikkei se niin ollutkaan. Mieheni kävi myös töissä ja olin siitä todella katkera sisälläni, koska hän pääsi pois kotoa päiväksi.
aina sanotaan, että nainen on hullu ja sekopää hormoonien vuoksi raskauden aikana, mutta useimmiten se hulluus alkaa vasta synnytyksen jälkeen.
kaikkein tärkeintä olisi, jos nyt ihan oikeesti menisitte vaikka yhdessä seuraavaksi neuvolaan ja aloittaisit jutun siellä hoitajan kanssa. neuvola on muutakin, kuin lasta varten..siis ihan koko perhettä ja hyvinvointia varten.
olisi kaikinpuolin ikävää, että eroaisitte tässä vaiheessa ja ilman selvittämistä asioista tulee vaan tälläisiä turhia uhkauksia tai muuta. olen myös sitä mieltä, että vaimosi ei ole hullu, niinkuin haukuit, mikä laski kyllä pisteitäsi minun silmissä paljon sinulta, vaan hänellä on ihan todella joku hormonaalinen ongelma tai ihan tosissaan synnytyksen jälkeistä masista, joka pitää selvittää.
itse luultavsti olet tässä asiassa ihan yhtä hullu, joten jätä ainakin vaimosi haukkuminen ja kiroilu pois, hän on lapsesi äiti ja rakkaus ei pidä loppua tässä vaiheessa, vaan päinvastoin.
ota siis itseäsi nyt niskasta kiinni ja menkää "vaikka vähän väkisin" keskustelemaan vaikka sinne nauvolaan asioista..ei tarvitse mennä mihinkään terapeutille, vaan neuvolassa ymmärretään näitä juttuja.
sillä masis naisella synnytyksen jälkeen ei ole ihan oikeesti mikään pikkujuttu ja sitä ei edes vaimosi itse ehkä tajua, missä mennään.
pikku vinkkinä, jos hiukan haluat hemmotella, niin jos vaan pärjäät ja maitoa pulloon, niin suo vaikka vaimollesi sellanen tyttöjen ilta joku viikonloppu ja vahdi vauvaa. Sillä kokemuksella voin sanoa, että lapsen hoito päivisin kotona on rankempaa, kuin työssä käyminen. Kahden lasen äitinä sen tiedän, kun aikoinani pääsin töithin rentoitumaan...heh.
ihan oikeesti ja tsemppiä, kyllä se siitä alkaa sujumaan, kun kaikkeen tottuu ja lapsesta tulee arkipäivää. teininä ne eivät ole yhtä ihania, kuin nyt. vauva-aika on pian ohi ja nauttikaa siitä nyt, sillä pian se on myöhäistä...ne kasvaa niin nopsaan..=)
Hyvää kevättä teidän perheellenne.,.. - suski76
heips..
itse tehnyt exäni kanssa kaksi lasta ja eronnut nyt n. 5 vuotta sitten. kun ensimmäinen syntyi, niin tuntui ihan oikeesti siltä, että jouduin tekemään kaiken ja yksin, vaikkei se niin ollutkaan. Mieheni kävi myös töissä ja olin siitä todella katkera sisälläni, koska hän pääsi pois kotoa päiväksi.
aina sanotaan, että nainen on hullu ja sekopää hormoonien vuoksi raskauden aikana, mutta useimmiten se hulluus alkaa vasta synnytyksen jälkeen.
kaikkein tärkeintä olisi, jos nyt ihan oikeesti menisitte vaikka yhdessä seuraavaksi neuvolaan ja aloittaisit jutun siellä hoitajan kanssa. neuvola on muutakin, kuin lasta varten..siis ihan koko perhettä ja hyvinvointia varten.
olisi kaikinpuolin ikävää, että eroaisitte tässä vaiheessa ja ilman selvittämistä asioista tulee vaan tälläisiä turhia uhkauksia tai muuta. olen myös sitä mieltä, että vaimosi ei ole hullu, niinkuin haukuit, mikä laski kyllä pisteitäsi minun silmissä paljon sinulta, vaan hänellä on ihan todella joku hormonaalinen ongelma tai ihan tosissaan synnytyksen jälkeistä masista, joka pitää selvittää.
itse luultavsti olet tässä asiassa ihan yhtä hullu, joten jätä ainakin vaimosi haukkuminen ja kiroilu pois, hän on lapsesi äiti ja rakkaus ei pidä loppua tässä vaiheessa, vaan päinvastoin.
ota siis itseäsi nyt niskasta kiinni ja menkää "vaikka vähän väkisin" keskustelemaan vaikka sinne neuvolaan asioista..ei tarvitse mennä mihinkään terapeutille, vaan neuvolassa ymmärretään näitä juttuja.
sillä masis naisella synnytyksen jälkeen ei ole ihan oikeesti mikään pikkujuttu ja sitä ei edes vaimosi itse ehkä tajua, missä mennään.
pikku vinkkinä, jos hiukan haluat hemmotella, niin jos vaan pärjäät ja maitoa pulloon, niin suo vaikka vaimollesi sellanen tyttöjen ilta joku viikonloppu ja vahdi vauvaa. Sillä kokemuksella voin sanoa, että lapsen hoito päivisin kotona on rankempaa, kuin työssä käyminen. Kahden lapsen äitinä sen tiedän, kun aikoinani pääsin töihin rentoutumaan...heh.
ihan oikeesti ja tsemppiä, kyllä se siitä alkaa sujumaan, kun kaikkeen tottuu ja lapsesta tulee arkipäivää. teininä ne eivät ole yhtä ihania, kuin nyt. vauva-aika on pian ohi ja nauttikaa siitä nyt, sillä pian se on myöhäistä...ne kasvaa niin nopsaan..=)
Eron jälkeen löysin vihdoin elämäni miehen. Lapseni nyt 8 ja 10 vuotiaat ja uudella miehelläni 3 lasta, joten uusio-suurperheen äitinä tässä olen, sillä miehenikin on myös yh. ei se elämä mullakaan niin rankkaa ole, mutta kaikkea ei saa ottaa niin vakavasti.
Hyvää kevättä teidän perheellenne.,..- Jontsakka
En kylläkään ole vaimoani missään vaiheessa hulluksi haukkunut mutta anyway, kiva kommentti kuitenki...
Kirjoitan kaikki kommentit JONTSAKKA nimimerkillä muut nimimerkit on jonkun muun kirjoittamaa !
- toisella kerralla jo järjis...
Hommaa nyt itsellesi ja vaimollesi mahdollisuus nukkua ja vain yksi yö ei piisaa.
Sitten rupeatte puhumaan,
mikä on oikeasti tärkeää?
Syödä voi muutaman viikon eineksiä, paperilautasilta, imuroida ei tarvitse joka päivä ja monesta muustakin voi luopua muutamaksi kuukaudeksi ja se tärkein on se uni. Kokemuksesta tiedän että jo pienikin univaje saa aivoissa aikaan sellaista härdelliä että kaikki on väärin ja huonosti, ei rakasteta, oliko tämä oikea päätös, onko tuo se oikea, mitä minä luulin kun ajattelin että olisin hyvä äiti...
unohdat nyt sen eroamisen tai ainakin pidät sen omana tietonasi... yritätte löytää jotain hyvää ja huomata ne ihanat asiat vauvassa, se on niin hetken vain pieni.
Nyt kun itsellä on toinen nyytti ja ei enää hermoile turhaan lastenhoidosta tai parisuhteesta, liikakiloista tai yleensä mistään turhasta pystyn oikeasti nauttimaan ja rakentamaan vauvan kanssa yhteyttä. Valitettavasti tunnen kokoajan syyllisyyttä esikoisen vauva-ajasta kun ei pystynyt antamaan tätä sillekkin vaan hermoili ja teki monta asiaa ihan pyllylleen, mutta minkäs teet.
Mulla on kummankin kanssa auttanut nukkumiseen perhepeti siis nukuttaminen vieressä nyt toisen kanssa ei yritettykään nukua/nukahtaa omaan sänkyyn vaan vauva tissille ja pää tyynyyn siinä vauva on nukkunut hyvin... tieten meillä ei ollut kyse koliikista ym.
Joten,
vauva vaunuihin ja lenkille, että äiti saa ottaa pikkärit
ja jos vauva nukkuu päivällä niin äiti nukkuu silloinkin.
Kaikki lastenhoito avut kehiin ja mene itse jollekkin tutulle nukkumaan kunnon yö jos ei ole muuta niin vaikka hotelliin. Oma aika ja harrastukset on tietty trkeitä mutta nyt ensin aloitatte siitä tärkeimmästä eli UNESTA!
Ja tämä kannattaa kokeilla ennemmin kuin ruveta eroamaan en usko että mikään suhde kestää jatkuvaa valvomista
ja ei se ainainen vatvominen siitä " mistä musta tuntuu" aina auta asioita, tulee vain sanottua kaikellaista paskaa ja tuntee itsensä marttyyriksi, kun se toinen ei yhtään ymmärrä...
Nyt on siis urakkaluontoinen jobi edessä. Suomalainen sisu kehiin! - yksinäisyys........
kannattais ehkä hakee jotakin apua naiselles... synnytyksenjälkeinen masennus on salakavala... ja myös itselles apua... itse en nalkuttanut kun lapset pieniä... olivat ns. "helppoja lapsia"... mutta siltikin... mies ei vaan jaksanut/ tuntenut olevansa riittävä... joten meni ja teki itsemurhan... tätä kohtaloo ei toivois kenellekkään pienelle lapselle...
ja mitä noihin eron jälkeisiin tapaamisiin tulee... ihan varmana saat tavata lastas, sanoo muija mitä vaan
voimia - äijät
Jumalauta sentään!
Katsoin eilen eukon kanssa sisustusohjelma T.I.L.A.a. (Hyvä kysymys:"Siis katsoit mitä ?"). Tajusin karmean tosiasian. Näissä perkeleen sisustusohjelmissa on aina sisustajina naiset tai sitten homomaiset miehet. Lopputulos on aina sellainen, hellanduudelis kiva, harmaa, beige,feminiini ja yhdetentekevä haistapaska ei mikään.
Missä on kunnon äijät tällaisista sisustus ohjelmista? Missä on testosteroni ja toiminta? Laitetaan telkkuun perusukot sisustamaan niin saadaan olkkareihinkin actionia. Tulee flipperiä, tikkataulua, biljardia, kunnon pleikkarit, ideotykit ja stereot. Laitetaan kromia kalusteisiin ja hirvenpää seinälle. Värivalikoima on julma mutta komia. Katoaa ne kummaliset tarpeettomat tyynyt sohvilta ja lattian väriin sopivat kalsariraidallisetverhot.
EI SOHVAT TARVITSE MITÄÄN SAATANAN YLIMÄÄRÄISIÄ TYYNYJÄ.
Sitten on nämä kokkiohjelmat, voi v...... sentään. Nyt raavaat ukot tekevät himassa essu päällä jotain nuudelipuudeli gurmeeta ja luulevat, että se on jotenkin normaalia. Ei perkele. Jos mies tekee ruokaa, se on joko sian- tai naudanlihaa ja mieluiten se grillataan! Suomen kansa lihoo, koska olkkarista tehdään jotain näyteikkunoita ja oleskelukuutiota. Sinne kun laitetaan rummut tai pingispöytä niin johan rupeaa läski palamaan. Eli aktiviteettia kansan läskistämishuoneisiin. Ja mitä tekevät suomalaiset miehet ? Kulkevat iha oikeasti vaimon perässä valitsemassa juuri niitä kalsariverhoja pitkin hönttilöitä ja Ikeoita. Aikaisemmin ne verhot vaan ilmestyivät jostain sinne ikkunalle, ei ollut miehen homma niihin puuttua. Nyt on tultava muutos, verhoihin laitetaan formula kuviot tai sitten eri kaljafirmojen logoja.
Niin ja ukot puhuvat jo keskenäänkin sisustamisesta ja paskavaipoista. Naiset ovat aivopesseet koko kansan, jotta miehen pitäisi osallistua kaikkeen!! Jumalauta, milloin ne akat rupeavat korjaamaan auton, pesukoneen, tekemään raskaat pihatyöt, rakentamaan ja kasaamaan hyllyt? Kurkkaappas äijäpaha sinne housuihisi. Onkos siellä banaani vai persikka? Nyt on tossukat herätyksen aika. Kunnioittakaa naisia, mutta älkää itse olko sellaisia. - äippä
Huomaan, että olette tosi väsynyt vauvaperhe. Apua on saatavilla parisuhteeseen ja kotielämän sujumiseen. Kasvatus- ja perheneuvolasta voi avun hakemisen aloittaa, tai kysyä omalta lääkäriltä apua. Eroaminen ei ole ratkaisu, vaan asioiden järjestely. Isä on lapselle tärkeä, joten asioita kannattaa miettiä ja hakea apua.
- NÄIN ON
OLLA HANKKIMATTA LAPSIA OLLENKAAN!!!
- vaikuttaa
vaikuttaa että vaimosi ei oikein ymmärrä missä mennään, t.kahden äiti
- niin;Äips
Tuo tilanne varmasti teillä on oikeasti kuten kuvailit, kukapa huvikseenkaan viitsisi valitella netissä, kyllä aiheesta kirjoitat ja purat tuntojasi. En tiedä minkä ikäinen vaimosi on tai sinä, eikä sillä niin väliäkään,kaikki kun ei ole sidoksissa ikä asioihin.
Lähinnä jäin miettimään sitä,miten sun vaimo reagoi tuohon tilanteeseen. Jotenkin on niin oletettavasti,että hän lienee se maailman napa ja vauva. Tää toki on osittain tottakin,mutta ei siinä mielessä missä se ilmi tulee.
On harmi,että hän on omaksunut tällaisen asenteen Sinua kohtaan ja on varmaa, että se heijastuu myös kaikkeen.
Itselläni on kaksi tytärtä, toinen 5v ja toinen 2v. vauva vaiheet olivat ja mneivät mutta en/emme koskaan kokeneet niitä noin radikaalisti, jaoimme sovussa homat tasan ja nauroimme ja pidimme mukavan mielen kaikesta vastuusta huolimattakin. vaivat olivat keskiverto työläitä.
Kyllä viisainta olisi että vaimosi ei ottaisi vauvaa ja äitiyttä noin rankasti vaan voisi hieman relata, henkinen asenne. ja ymmärtäisi että kyseessä on kokonaisuus perhe eikä vain hän ja vauva ja hänen tarpeet.
Mutta ehkä se ymmärrys tulee myöhemmin,tiedä häntä kun en tunne häntä persoonana ollenkaan.
- Arvostaa
Meillä on mieheni kans kolme lasta. Hoidan kodin lapset, yö heräämiset yms. asiat aivan yksin. Miehenihän tosiaan kantaa rahaa kotiin et pärjätään. Olen seurannut mielenkiinnolla tuttaviani, siis naisia jotka haukkuvat alati miehiään. Vaikka miehet osallistuvat juuri kuvailemallasi tavalla lasten hoitoon ja kodin askareisiin. Ettekö te naiset älyä arvostaa miehiänne? Kokeilkaapa joskus edes viikko hoitaa kaikki asiat ihan yksin, johan muuttuu ääni kellossa. Tuttavani tietävät että teen kaiken kotona yksin, ihmettelevät miksi en eroa. No koskapa rakastan miestäni.
- muistan ajan...
Kummasti toi kirjoituksesi mieleen ajat jo 19 vuoden takaa. Odotettu poikamme oli koliikkilapsi, imetys ei onnistunut, me vanhempina kokemattomia uudessa kaupungissa, jossa ei vielä ihmissuhteita ja verkostoja, isovanhemmat kaukana.
Mitä sulle sanoisin...olimme kysymättömiä molemmat ja vasta lapsen kautta vastuuta ottaen lopulta löysimme aikuisuuden, joka ei laita hanskoja tiskiin, kun pari kuukautta elämässä on mennyt huonosti. Olisi varmaan hyvä käydä perheneuvolassa tms puhumassa ongelmista ja tuntemuksista nyt kun ne ovat vielä pieniä. Siellä saa ulkopuolista näkökulmaa ja joutuu miettimään omia motiivejaan ja toimintaansa ja alkaa ymmärtää myös toisen tunteita ja käytöstä. kotona niistä tahtoo tulla riita ja valtataistelu. Tärkein asia : älä uhkaa erolla,se tulee silloin taatusti toteutumaan ajan myötä. Ota asenne, että me selviämme tästä ja hampaat irvessäkin kestämme hetkelliset huonot ajat, "tahdomme" rakastaa ja ajatella lastenkin tulevaisuutta ja esimerkkiä, mitä annamme. Kun elinikä on melkein 80 vuotta, niin mitä on siinä tai yhteiselämässä muutaman kuukauden tai vuodenkaan huono kausi? Kun siitä on selvinnyt ja katselee taaksepäin, huomaa ettei kannattanut luovuttaa. Tsemppiä! - vaikka nainen olenkin
kyllä itse mielummin käyn töissä, kuin hoitaisin jotain rääkyvää kakaraa, korjaisin sen paskoja, hoitaisin jotain kotia ym ym. Kokeilkaa vaihtaa rooleja. Laita ämmä töihin, jää sä kotiin hoitamaan vauvaa. Onhan tutteli keksitty. Katotaan kuin kauan jaksaisit..tuskin kovin kauan.
Tai ota sit isyys lomaa (jos et töitä voi jättää vähäks aikaa) ja hoitakaa sitä kakaraa yhdes jos se on nii perkeleen vaikeet. Ois se sun morsiankin voinu miettii vähä etukäteen millaiseen vastuuseen joutuu. Ens kerralla kannattaa käyttää ehkäisyä!!!!!!!!!!!!!!!!1 - Kokenut 2 lapsen äiti
Heippa ! Ensinnäkin taidatte olla molemmat melko nuoria ja lapsen tulo pareille, joilla ei ole lähipiirissä ollut mahdollisuutta seurata vauvan tai pienen lapsen hoitoa, voi elämä tuntua pienen käärön kanssa kauheelta ja epäonnistuneelta.
Vaimos ei myöskään tunnu kovin loogiselta ja ensimmäinen virhe tulee siitä, että syyllistetään.
Sulle sanoisin ihan ensimmäiseksi, että ÄLÄ ODOTA sitä pyyntöä auttaa kotitöissä tai hoitaa vauvaa. Rohkeasti tartut töihin myös kotona. Se ensimmäinen puoli vuotta täytyy vähän rehkiä. Jos vaimos marisee, että teet väärin tms. voit ilmoittaa, että nyt sinä teet näin ja hän tekee mitä parhaakseen näkee.
Muuta tyylisi ennen kuin ero paukkaa päälle. Vaimos ei ehkä jaksa pyydellä sua tekemään niitä töitä kotona ja hermostuu, kun täytyy pyytää. Ole vahva ja näytä esimerkkiä sanomalla vaimollesi, että rauhoitu ja tehdään asioita vuoron perään. Vauvan hoito on erittäin raskasta, jos äiti ei saa nukuttua välillä.
Sinun, joka käyt muualla töissä tulee saada nukkua myös, kun on mahdollista, mutta vaimollasi on varmasti raskaat päivät, jos vauva itkee paljon, joten esim. joka toinen yö on hyvä sopia, että heräät hoitamaan vauvaa pari kertaa. Korvatulpat sille, jonka vuoro on nukkua.
Toisianne ei saa alkaa moittimaan tai syyttelemään. Vauva vaistoaa epävarmuutta ja turvattomuus tekee lisää itkua. - lshf
Eli olen itse avioerolapsi.. Ikää on nyt melkein 19. Ensimmäiseks haluan sanoa että jos päätät eroa tulee sun EHOTTOMASTI PITÄÄ YHTEYTTÄ EXVAIMOOSI!!! Iteselläni kun porukat eros niin isäni on maailman vaikein ihminen äitiäni kohtaan. Se rassaa minua vieläkin vaikka asun yksin. Joutui ja joutuu koko ajan miettimään kaikki juhlat sillein ettei vanhemmat oo samaa aikaa, kuunella valitusta toisen suusta toista vanhempaa kohtaa (ihan hirveetä) ja kaikki se että joutuu tasapainoilee kahen vanhemman välillä.
Että jos yhtään rakastat lastasi pidät yhteyttä mahdollisen eronkin jälkeen äitiin. Ja se että jos lähet sanaa sanomattakaan niin se saattaa saada aikaa sen että vaimosi hakee yksinhuoltajuutta jolloin et ite nää lastasi enää tai jos lähet yllättäen niin miltäs luulet lapsestasi tuntuvat kun kuulet miten lähdit. Tän nimittäin lapset käsittää useasti tuollaiset tilanteet että hänessä oli jotakin vikaa tai että on tullut hyljätyksi.
Eroasiat pitää hoitaa ennen kaikkea lapsen kannalta parhaiten sillä se on aina, oli kuinka vanha lapsi tahansa, niin hirveä paikka lapselle.
mutta tässä vaan tällainen kokemuksen omaava näkökulma.
Ja muista edelleen että avioeron ainoa uhr on lapsi! Sen mukaan on mentävä. - olispa ollu mullakin
-ei minulla mies hoitanut lapsia yöllä
-nukku eri huoneessa että sai unta
-juhli ja joikin kun halutti
-hoiti kyllä normaali kotityöt tasapuolisesti ,miten se nyt katsotaan sopivasti.
Taitaa olla pilalle passattu nainen sinulla .Itse sinuna lähtisin kävelemään pariksi päivää, että nainen näkisi miltä se tosiaan tuntuu ,kun yksin joutuu kaiken tekemään,ei sitä töissäkäyvä ihminen jaksa tasapuolisesti kaikkea hoitaa ,ehkä pienet unet naiselle ,että jaksaa ja joskus yöheräämiset,jos itse jaksaa.
Sukua voi kyllä pyytää hoitamaan ,lasta jos jaksaa tuollaisen naisen kanssa olla ,taitaa olla hormonit sekaisin. - möhkö
Vauvan tulo ei aina ole sitä mistä on unelmoitu. Vauva yökylään ja vanhemmille aikaa ja kunnon yöunet. Ei väsyneenä kukaan jaksa.
- peea
voi itku !!! kuulostaa tosi tutulle olen veljeni vaimon juttuja kuunnellut ja aivan samat laulut ,,, ei pysty veljeni niin paljon tekee kun kerkiäis,, kun vaimo haluais . ainaista mäkätystä. olen vitutukseen saakka kuunnellu sitä ruikutusta millainen se mun veli on,, surkeeta ,itse vaimo täydellinen , koita kestää.. yks sisko
- paljon rakastettu vaimo
Samanlaista se oli meilläkin 12v. sitten. Mutta se, miten olemme yhdessä selviytyneet, on se että olemme vaikeuksienkin keskellä voineet puhua mieltä painavista asioista. On pitänyt opetella puhumaan ja oikeasti kuuntelemaan. Ja sitähän on sanottu, että parasta mitä lapselle voi antaa on, että parisuhde on kunnossa, niin pitää paikkansa. Mutta se vaatii sen hoitamista. Täällä on ollutkin siihen jo useita hyviä vinkkeja. Onneksi olet sitä mieltä, ettei ero ole hyvä vaihtoehto. Muista, että lapsi on se joka erossa kärsii eniten (eri asia jos perheessä on väkivaltaa tms.)Olet onneksi järkevä isä ja haluat pitää perheesi yhdessä. Olen sen läheiseltä ystävältäni useasti kuullut, kuinka vanhempien ero vaikuttaa elämään, vaikka on jo yli 30v. aikaa hänen vanhempien erosta. Neuvolasta saa hyvää apua. Ja anteeksi antaminen ja pyytäminenkin on hyvä muistaa, vaikka onkin usein äärettömän vaikeaa.
- muutat viikoksi pois
Ota viikko rennosti ja sulje puhelin.
Tuon viikon aikana eukkosi huomaa, mitä kaikkea olet tehnyt. Ota myös tililtä työstä saadut rahat pois :D
Jos tulee ikävä, niin voisit lähteä pari päivää aikasemmin takas ja kertoa kuinka ikävä on ollut. Jos eukko valittaa siitä, ettet ole viikkoon auttanut, niin sano, ettet ole koskaan tehny yhtään mitään ja voisit taas tulla tekemään "ei yhtään mitään". - 8 kk lapsen äiti
Hei Jontsakka,
olen 8 kuukauden ikäsien lapsen äiti. Toivottavasti teidän elämää helpottuu pian. Minä ja puolisonikin oltiin ja ollaan rättiväsynyt vauvan yövalvomisesta. Ja mielestäni kroonisen väsymyyden vaikutus ei saisi aliarvioida. Siinä vaan kummallisesti menetetään suhteellisuuden taju ja ollaan välillä niin tunteellisia ja kiukkuisia, vaikka haluttais olla lempeempi. Se, että parista tuli vanhempia on käsittämätön iso muutos, sitä ei pysty ennakoimaan. Ja se pistää aivot sekasin. Joten toivoisin teille, että jaksatte olla kiltti toisillenne, ennen kaikkea vauvan takia. Ja voin luvata, että noin puolen vuoden jälkeen ainakin me ollaan jo oppinut olemaan vahvempia, ainakin pieniä pätkiä. Jos sun puolisosi imettää, niin ei sais unohtaa, että imettäminen on tosi rankka puuhaa, vaikka se ei ulkoa päin näyttäytyy, mut sun aineenvaihdunta ja emotionaalinen tilanne ovat kovilla. Muistan, että en edes tunnistanut itseni kun imetin, olin niin tyhjäksi lypsätty, että ei voima oikeasti riittänyt mihinkään itsekuriin tai itsekontrolliin. Ja se, että sulla roikkuu rinnassa tämmönen pikku symbiontti, joka vaati kaikki sun huomiota ja ohjelmoi eräällä tavalla kaikki sin toiminta vie yllättävän paljon voimia muusta aktiviteetistä. Ja silloinkin tiskaaminen tai imuroiminen tai pyykinpesu tuntuu hirveän vaikeata ja tuntuu siltä että siihen ei voimat riitä. Luonto ehkä on sen ohjelmoinut niin, että rintaruokinnan aikana äideillä on taipumus keskittyä voimavaroijansa pelkästään avuttoman mini-ihmisen hoivaamiseen.
No, en tiedä auttoivatko mun kommentit, ainakin voin hyvin kuvitella, kuinka rankka teidän arkipäiväinen yhteydenotto on ja toivoisin että saatte hoidettua itsenne ja toistenne kuntoon ja nauttia vanhemmuudesta ja ihmeestä nimeltään oma lapsi.
Kaikkea hyvää teille
Terveiset, 8 kk vauvan äiti ( myös rättiväsynyt ja välillä hermot uskomattoman kireellä, mikä kaduttaa, mut toisaalata, emme ole koneita, ollaan ihmisiä, ja se on hyvää niin ;- ) - ONNELLINEN ISÄ POJU 6kk
Kannattaisi varmaan miettii mitä suustaan päästääite lapsen mailmaan laitoit. meil on ollu koliikit ym.ja viime yötuli mulla kans valvottuu mut muijaani rakastan ja se valvoo samalla lailla jos poika huutaa ei se muijan vika oo! mul on joka toinen aamu oltava duunis puol viis eli unta ei tosiaan liikaa oo mut ne ilot on otettava jostain ei se pieni ikuisesti ole LAPSET KASVAA! jos sun asenne on tollanen nii kyl se muijjas paremman löytää ! KASVA ISOKSI JA OTA VASTUU TEKEMÄSTÄS!
- Neippo
Minä en ikinä pistäisi miestäni valvomaan vauvan kanssa jos aamulla olisi mentävä töihin ja minä kotona. Olet joko nainen tai tooodella katkera mies jota paksu vaimo pompottaa.
- Tässä vaan pohdiskelen
Silloin ennen kun oli vielä ne torpat, Jussit, emännät ja rengit, niin ei ollut mitään synnytyksen jälkeisiä masennuksia samanlaisessa mittakaavassa kuin tänään. Joku nyt ajattelee, että eihän silloin puhuttu tuollaisista asioista kuin masennus tai miesten ja naisten työt. Kuinka me sitten tiedämme, että olikos näin.
Aikana ennen isyystestejä miehet eivät voineet aina olla satavarmoja siitä, oliko jälkeläinen omansa vai vieraan. Ollakseen ainakin osittain varmoja he pistivät eukkonsa pysymään kotitiloissa. Naisen liikkumavara oli aika suppea. Eikös olekin ihan luonnollinen selitys sille, miksi naisten työt sijoittui sinne kotia. Isyystestin tultua naisen ja miehen välinen tasa-arvo lähti kunnolla käyntiin.
Ihmettelen vaan, että tänäkin päivänä on ok, että nainen pysyttelee kodin läheisyydessä tekemässä muka naisten hommia, ja mies kodin ulkopuolella tekemässä muka miesten hommia. Isyystesti on keksitty, joten naiset voivat ihan huoletta kulkea pidempiäkin matkoja kodin ulkopuolelle, eikä miehen tarvitse tuntea epävarmuutta kun kersa syntyy.
Ei ole mitään naisten ja miesten hommia. Kaikki tuo on keksitty aikanaan helpottamaan asioita. Jokainen meistä on yksilö. Joku tykkää tiskata, joku korjata tietokonetta. Ei noista asioista kannata tehdä mitään ongelmaa. - tavan_tallaaja_
...itsekkäitä ja kusipäisiä paskoja naiset just ovat!!!
Älkääkä miehet alentuko kohdeltaviksi nyt aivan miten tahansa, muuten asiat eivät koskaan muutu! Eli jos nainen alkaa hankalaksi niin kamat rappukäytävään ja uusi pimppa tilalle. KYllä juttu on niin!!! - Nimetön
Ikävä oli lukea viestisi. Mutta jospa ne asiat vielä kääntyisivät parempaan päin. Yritä vaan jaksella, minäkin olen tavannut tollaisia ihmisiä ja tiedän että osaavat olla TOSI ärsyttäviä ja manipuloivia. Vaimosi haluaa vain manipuloida sinua.. :(. Mutta muista että viime kädessä SYY EI OLE SINUN!! Joten älä ainakaan ala syyttämään itseäsi, olet tehnyt kaiken oikein parisuhteessanne. Tsemppiä!
- !?!?!?!
Kasva aikuiseks ja isäks. Lasten syntymän jälkeen elämä muuttuu ja voi olla tosi rankkaa useita vuosia
voit olla varma että entinen elämä on taaksejäänyttä.Lapset myös sairastuu ja silloin on vielä rankempaa.Äidin hormonitoiminta muuttuu rankasti synnytyksen vuoksi ja voi aiheuttaa masennusta ja mielialan vaihtelua jota sinun on ehkä mahdoton ymmärtää.
Miksi et tekisi kotitöitä ilman pyytämistä.
Älä valita jos olet nuori terve mies kyllä tuo pitäisi kestää pistä vähäks aikaa omia tarpeita syrjään lapsesi vuoksi. - Shamanita
En tiedä, onko minulla mitään uutta tuotavaa tähän keskusteluun, mutta kommentoin kuitenkin. Meillä on uusperhe, lapsia yhteensä 9, vanhin on 18 ja nuorin (ainoa yhteinen lapsemme) on 10kk. Kuusi lapsista (18v., 16v., 12v.,10v., 8v. ja 6v.)on "viikonloppulapsia" ja kolme (9v., 7v ja 10kk) asuu meillä vakituisesti. Joten voinet uskoa, että kotitöistä ja lastenhoidosta ja yleisestä työnjaosta on meilläkin keskusteltu monesti... ;) ja moneen on jouduttu sopeutumaan ja venymään... Tällä hetkellä olen kotona hoitovapaalla nuorimmasta lapsestamme ja mies käy työssä, käytännössä hänen työpäivänsä venyvät 11-tuntisiksi matkoineen.
Meillä kotityöt (siivous, pyykkäys, kokkaus, kaupassakäynnit, puiden kanto ja talon lämmitys, talvisin lumityöt, kesäisin nurtsinleikkuu jne.) ovat pääsääntöisesti minun vastuullani, toki mieskin astianpesukonetta tyhjentelee ja pihaa kolaa toisinaan. Samoin kaikki lasten neuvolat, lääkärit, puheterapiat jne. ovat minun vastuullani (ja niissä riittää hommaa, 9v:lla ja 10kk:lla astmaa ja allergioita, 7v:lla yökasteluongelma ja puheen kehityksen häiriö). Mies hoitaa talon remontoinnin (toisinaan autan), auton huollot ja oman työssäkäyntinsä. Meillä siis lähtökohtana on, että ARKISIN koti ja lapset ovat minun työmaani jonka minä hoidan, hänen työmaansa on siellä ansiotyössä. Yhtenä iltana viikossa käyn aerobicissa ja silloin mies hoitaa lapset. Viikonloppuisin vastuu jakautuu tasaisemmin, tosin viikonlopuille en koskaan jätäkään pyykinpesua tms. vaan yritän jopa viikonlopun ruuat tehdä osin etukäteen. Viikonloppuisin kuitenkin hoidamme lapsikatrasta tasapuolisesti ja tietysti isoimmat lapsetkin ovat jo apuna.
Teidän tilanteeseenne sanoisin, että ÄLÄ JÄTÄ VAIMOASI! Hänellä ei ole nyt helppoa -eikä ole taatusti sinullakaan, en sitä tarkoita. Onnistuisiko rauhallinen keskustelu koskaan? Sano, että haluaisit jutella hänen kanssaan tilanteestanne, että haluat oikeasti muuttaa tilannetta paremmaksi ja että rakastat häntä. Onnistuisiko se keskustelu esimerkiksi vauvan neuvolakäynnillä, jos siellä käytte yhdessä? Jos se parisuhdeterapeutille menokin lähtisi liikkelle sitä kautta...? Siellä vaimosi tuskin alkaisi neuvolantädin kuullen huutamaan imuroinnista ;) Vaimollasi saattaa myös olla synnytyksenjälkeinen masennus...?
Entäpä, jos joskus tekisit kotitöitä pyytämättäkin, etkä vain sitä, mitä pyydetään? Entä voisiko joku sukulainen tms. (tai MLL:n lastenhoitaja?) hoitaa vauvaanne joskus, jotta saisitte molemmat nukuttua -tai vaikka tehtyä yhdessä jotakin sellaista, mistä yhdessä nautitte ennen vauvan syntymää?
Lähtökohta kuitenkin minusta olisi, että sun on saatava nukkua koskapa siellä työssä on kuitenkin jaksettava, mutta ehkä sun vapaapäivinä olisi vaimollasikin mahdollisuus vaikka päiväuniin?
Jonkinlaista molemminpuolista kunnioitusta taitaa puuttua teidän väliltä? Sinä hankit elannon (pääasiallisesti) ja vaimosi kuuluisi arvostaa sitä, mutta arvostatko sinä sitä mitä vaimosi tekee? Kiitätkö koskaan että onpas hyvää ruokaa tai ootpas pistäny kodin siistiksi...? Tollaset kommentit tekee välillä ihmeen hyvää; mäkin toisinaan kehaisen miestäni kuinka hän jaksaa vaativassa työssään, jaksaa kulkea pitkät työmatkat jne.
Muista, että siellä väsymyksen, pyykki- ja tiskikasojen alla on edelleen se sama ihana nainen, kehen joskus rakastuit!
Lopuksi rohkaisua; vaikeat ajat eivät kestä ikuisesti; vauva-aika menee nopeasti ja tilanne helpottaa.
En tiedä, oliko tästä mitään apua, mutta yrittäkää hei oikeesti saada aika sinne perheneuvolaan tms.! Ei tilanne välttämättä ole niin huono kuin mikltä näyttää. Rakastat vaimoasi edelleen ja haluat lähteä hakemaan apua -se on tosi hienoa! Oot varmaan MELKEIN yhtä ihana ja fiksu mies kuin mun... ;D - Kimaira79
Moni äiti saa synnytyksen jälkeen joko baby bluesin tai vakavamman tilan nimeltä synnytysmasennus.
Vaimosi pitäisi mennä masennustestiin, jonka voi ihan neuvolassakin saada tehtyä.
Neuvolasta ja lääkäriltä saa tietoa ja apua.
Kovasti suosittelen myös että annatte vauvan välillä hoitoon, jotta saatte nukuttua.
Ei kukaan jaksa ilman unta!
Linkki:
http://www.aima.fi/ - Yks nainen vaan...
Hei!
Luin tekstisi ja MINUN mielipiteeni on aina ollut se että jos mies tekee töitä ja elättää perheen ja nainen on lasten kanssa kotona ON MIEHELLÄ OIKEUS rentoutua töistä tulon jälkeen ja naiselle kuuluu kotiaskareet. Lastenhoito on vanhempien ollessa yhdessä molempien asia,koska hankinnasta on yleensä yhdessä päätetty!
No tuo on vain MINUN MIELIPIDE ja jokaisella on tietysti oma!
Mutta minun mieheni ei kyllä kotosalla joudu tiskaileen tai imuroimaan eikä liioin kuuntelemaan nalkutustakaan, jos hankitaan yhdessä lapsi ei pitäisi olla varaa valittaa kummallakaan!!! - Iskääääää
Tehkää pelisäännöt mitä teet sä mitä hän. esim. kun mä tuun kotiin mulla on aina 1h lepoa töiden jälkeen jolloin saan tehdä mitä haluun, sen tartten koska töissä ei huilaa pysty, äiti pystyy kyl päivän aikana kotona huilaa kun lapsi nukkuu niin sillon voi. Sit me on sovittu et viikossa kummalakin on 1 ilta täysin vapaata, sillon kummallakin on omat harrustuksensa joihin sännätään ja ollaan poissa koko ilta, näillä me jaksetaan arkee pyörittää, välillä jutellaan lisää peisäännöistä ja korjataan niitä jotta jaksaa potkii etiäpäin.... asenne vaikuttaa eniten, mut levätäkin tarttee... Tsemppiä
- yksi äiti
Tämä kuulostaa niin ihanan selväjärkiseltä :)
Meillä asia hoidetaan oikeastaan samalla tavalla. Molemmat pääsee hieman tuulettumaan pois kotoa heti kun siltä tuntuu. Ja meillä nukutaan eri huoneissa. Toinen saa aina nukkua hieman univelkojaan pois. Ja tarvittaessa tyttö on annettu isovanhemmille. Saavat nekin valvoa joskus :)
Juuri tuollaista pitäisi saada Jontsakankin elämään.
- ÖRKKI
JOS PIENEN LAPSEN SAANTI SAA ELÄMÄN SEKAISIN, EHKÄ EI SELLAISTEN IHMISTEN EI PITÄISI EDES HANKKIA LAPSI, TODELLA SÄÄLITTÄVÄÄ VALITUSTA.
- ruusuinen kuva lapsen saann...
Kun tuosta asiasta keskustelu mitä ilmeisemmin on tabu, niin onnettomia liittojakin tietysti aina tulee olemaan.
Joillikein ihmisille lapsen saanti on ilo ja onnen täyttymys, mutta kun tilastollisesti ennen lapsen täytettyä vuoden, moni liitto kariutuu. Niin se ei aina ole mikään tae onnesta - usein päivastoin.
Jos realistisesti keskusteltaisiin ongelmista joita lapsen saannin jälkeen joissakin perheissä ilmaantuu, niin saattaisi noita erojakin vähemmän olla joissa tulee hankalia tapaamisoikeus yms. riitoja. Niistähän ei ainakaan syntyneille lapsille mitään iloa ole.
Aiheuttaa noita nyttemmin niin muodikkaita "uusperheitä", kenelle sitten sellainen järjestely sopii. Useita ikäviä tapauksia tiedän.
Lapsen saanti on kuitenkin loppu elämäksi tehtävä päätös jota ei voi perua. Kun sen päätöksen on tehnyt, ei koskaan enään ole vapaa. Mahdollisissa eron jälkeisissä suhteissakin ne lapset melkeimpä poikkeuksetta edellisen puolison kanssa ongelmia tuo.
"viiskymppinen täti"
- mimmu
Saisi kyllä vaimo olla sinusta ylpee! Ihan kateellisena luin että onko sinunlaisia miehiä olemassa,huh. Itellä lapsi syntyy kesäkuussa ja mies lupasi pysyä meidän elämässä vaikka ei yhdessä asuttukkaan mut miten kävikään... ei ole kuulunu eikä näkyny joulun jälkeen. Onneks ympärillä vahva tukiverkosto niin eiköhän tässä hyvin pärjätä. Mut teille suosittelen sitä terapiaa, kannattaa kokeilla ennen kuin luovutat! Tsemppiä!
- äiti&"muija"
Eipä kuulosta siltä, että "rakastat" perhettäsi. Minä naisena en oleta, että miehet muksujen jälkeen pysyisivät kuvioissa pakosta, niinkuin kirjoittelit, vaan siksi, että yleensä vaimosta ja lapsista tulee myös miehelle tärkein asia, ja heidän luonaan halutaan pysyä ihan vapaaehtoisesti.
On olemassa myös miehiä, jotka ovat onnellisia perheestään kun ovat sellaisen onnekseen saaneet! Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Älä siis ota heitä itsestäänselvyytenä. - asia
Pidä itses miehenä. Ei pidä antaa pirttihirmujen määrätä.
- susa
Kuulostat turhautuneelta ja aivan aiheesta.Olette neuvolan piirissä, joten suosittelisin käyntiä vo:lla, terkka voisi tehdä äidille masennuseulan, koska hyvin tod.näköisesti väsy painaa päälle ja pitkän päälle molemmat olette niin puhki ettei mistään tule mitään.Muistakaa lapsen parasta, ensimmäinen vuosi on tärkein aika kehitykselle mitä tulee tunne-elämään etc.Kun välinne ovat kireät ja olette väsyneitä, lapsi aistii ongelmat häntä käsitellessänne ja purkaa vielä suuremmalla itkulla.Koliikkeihin ja muihin ongelmiin löytyy hyviä neuvoja.Tiskit ja imuroinnit voivat odottaa, tehkää suunnitelma paperille mitä noudatette, uusissa tilanteissa se auttaa selviytymään arjen pyörityksessä.Onnittelut isyydestäsi, älä uovuta ole ylpeä, tsemppiä
- ämmä hiljaa
OLE SINÄ ÄMMÄ SAATANA HILJAA, KUNNET MITÄÄM MISTÄÄN KUITENKAAN TAJUA, PERKELE !!!!
- sama juttu
Meillä on 4 kersaa, joita rakastan ylikaiken ja siksi kai eukon kanssa yhdessä vielä ollaan.
Viesti on kuultu ja ymmärretty, käyn töissä laiskottelemassa, mutta jos olen töissä yli 7,5 yuntia, enkä hoida neuvoloita/ lääkäreitä yms paskaa, en välitä lapsista/perhewstä. JA vittu 4000€ nettotulot kelpaa kyllä. siksi juon kun ei pillua tule, vihaan eukkoani, onneks on huorat.- miksi ,,,
et eroa koska vihaat vaimoasi,kyllä muksut vaistoo tuollaisen asenteen,voithan otta lapset mukaan,huomaat että neljän lapsen kanssa ei ole helppoa?Miksi olet tehnyt niitä jos vihaat vaimoasi,,ja outo tapa/asenne juomiseen,helkkari ei miunkaan ukko anna mut en juo.Mie tosin elätän itseni ja muitakin siinä sivussa.Helkkari kun miehillä ei oo munaa tälläisissä asioissa mutta onneksi meillä naisilla on niitä sarjoiksi asti.
- sarjat
miksi ,,, kirjoitti:
et eroa koska vihaat vaimoasi,kyllä muksut vaistoo tuollaisen asenteen,voithan otta lapset mukaan,huomaat että neljän lapsen kanssa ei ole helppoa?Miksi olet tehnyt niitä jos vihaat vaimoasi,,ja outo tapa/asenne juomiseen,helkkari ei miunkaan ukko anna mut en juo.Mie tosin elätän itseni ja muitakin siinä sivussa.Helkkari kun miehillä ei oo munaa tälläisissä asioissa mutta onneksi meillä naisilla on niitä sarjoiksi asti.
Naiset pois täältä iskä palstalta marisemasta
- marisen
sarjat kirjoitti:
Naiset pois täältä iskä palstalta marisemasta
en missään nimessä elämä on mallillaan ja välillä täytyy neuvoa toisiakin kun ovat niin onnettomia,ilman munasarjoja:)
- aina hole
PERSESEKSILLÄ.
- Tyttånen
Soita MLL:n lastenkaitsija palveluun ja pyydä sieltä hoitaja kotiin yön yli maksaa 70 euroa ja lähdet vaimon kanssa nukkumaan jonnekkin muualle..
tai isovanhemmat..? viekää lapsi sinne yöksi.
Helppoa.- rwerwrwerw
Moi,
eka vuosi on tosi rankka ja vaimollasi voi oikeasti olla jonkinlainen masennus.
Pari ideaa jotka on jo täällä sanottu:
- lapsi hoitoon (sukulaiset / MLL / melkein mikä vaan) ja nukkumaan. Itse menimme kylpylään syömään hyvin ja tavoite oli mennä vähän juhlimaan -> nukuimme koko keikan. Tämä sitten vaikka säännöllisesti kalenteriin kerran kuussa niin se luo valoa sinne muutaman viikon päähän.
- ero ei kuulosta kyllä kovin hyvältä idealta tuon ikäisen kanssa, se kaduttaisi varmaan jo parin kk:n päästä
- vaimo lekuriin jos tuo nukkuminen ei auta
- Nimetön
Kuulostaa pelottavan samalta sillä erotuksella, että saan öisin nukuttua koska minulla on niin hyvät unenlahjat. Vauva heräilee edelleen 5-8 krt yössä mutta käyn laittamassa tutin paikalleen ja kaadun takaisin sänkyyn. Vaimo ei voi sängystä nousta kun hän kärsii unettomuudesta, joten jos hän herää niin sitten "pitää" valvoa koko yö.
Aamulla töihin ja kun pääsen noin viiden aikaan takaisin kotiin niin kannan/hoivaan/syötän/tms vauvaa siihen asti kun hänet laitetaan nukkumaan klo 21 ja 22 välillä. Sitten alkaa kitinä/valitus siitä, että minulla on jäänyt jokin vaate sängylle/tuolille tai että "meillä ei ole mitään yhteistä, olemme niin erilaisia". Itse haluaisi vain hetken hengähtää, ottaa ehkä kuuman kylvyn, katsoa jonkun tv-ohjelma/elokuvan, tms. Seksikin on jäänyt kokonaan pois ja tilalle tullut jatkuja nalkutus ja valitus. Ei tätä kauaa enää kestä vaikka yrittää ymmärtää, että toinen käyttäytyy noin väsymyksestä ja masennuksesta johtuen.
Kyllä olen yrittänyt keskustella, ei vaikutusta.
Alkaa sinkkuelämä vaikuttamaan todella kiinnostavalta.- erkki--
VAIMOSI ON SELKEÄSTI SAIRASTUNUT SYNNYTYKSEN JÄLKEISEEN MASENNUKSEEN...
SEN VALLASSA EI KÄYTTÄYDY VIISAASTI........
JOS SUHDE ON OLLUT HYVÄ ENNEN LASTA EI KANNAT HEITTÄÄ ROSKA KOPPAAN ...
AMMATTI AUTTAJALLE PUHUMAAN - mama82
erkki-- kirjoitti:
VAIMOSI ON SELKEÄSTI SAIRASTUNUT SYNNYTYKSEN JÄLKEISEEN MASENNUKSEEN...
SEN VALLASSA EI KÄYTTÄYDY VIISAASTI........
JOS SUHDE ON OLLUT HYVÄ ENNEN LASTA EI KANNAT HEITTÄÄ ROSKA KOPPAAN ...
AMMATTI AUTTAJALLE PUHUMAANVäsymys kasaututessaan on kamalaa, silloin on pinna kireällä ja jos päivän joututu kuuntelemaan lapsen itkua, niin kyllä iltapäivällä kun mies tulee kotiin on aika kypsä ja pienestäkin asiasta tulee napistua.
Samaa suosittelisin, kun monet muut, että pyytäkää joku hoitamaan lasta, että saatte nukkua. Muutama hyvin nukuttu yö piristää kummasti.
Monesti luullaan että äidillä on jo synnytyksen jälkeinen masennus, mutta usein muutama hyvin nukuttu yö jo auttaa.
Meidän tyttö ei nuku kuin tosi lyhyitä pätkiä päivällä, itse kerkiän sänkyyn hja torkun ehkä 5 min kun tyttö jo herää, eli ei aina voi nukkua päivälläkään, ja aamuisin tyttö herää jo kuudelta ja silloin on noustava, samaan aikaan kun mieskin.
Joskus kun on sellaisia päiviä, että tyttö vain huutaa ja huutaa, niin sitä on jo iltapäivällä niin ahdistunut, että kun mies tulee töistä kotiin, niin annan tytön hälle ja menen nukkumaan tai lenkille lepuuttamaan hermojani. Jos en pääsekään joku kerta ottamaan omaa aikaa, niin meillä on sellainen sota ja kitisen miehelle ihan pienistäkin asioista.
Meillä mies siivoaa, laittaa ruokaa ja hoitaa lasta (6kk) oma-aloitteisesti, ei siitä mitään tulisi jos joutuisin joka kerta asiasta motkottamaan. Päivällä koitan tehdä kotihommia minkä kerkiän, mutta eipä niitä kovin paljoa saa aikaiseksi, tyttö on aika vaativa tapaus. Koko ajan saa olla viihdyttämässä.
Anna vaimollesi ja lapsellesi aikaa ja rakkautta ja koittakaa saada nukuttua. Päivälläkin joku voisi tulla vahtimaan lasta, että vaimosi saa omaa aikaa :)
Hyvää jatkoa!
- yh-mama
oontosiaankin kahdenlapsen yh äiti .. toinen on 2ja3kk ja toinen vasta 10kk . ja teen kaiken yksin. pienemmän kaa olin raskausajankin yksin. ehkäpä eukkos on vaan yliyliväsynyt mites ois loma?? ero ei auta asiaa... ja eikös lapsen hyvinvointi tärkeintä?
huolehdi välillä vaimostasi ja hänen hyvinvoinnistaankin..älä oo itsekäs ja aattele vaan et taasminä tein tätä ja tätä ja tuo vaan nalkuttaa sepahentaa ainaskin asiaa ja saa vaimosi tuntemaan itsensätyhmäksimäkättäväksi äidiksi ja lähtee ettiin lohtuu muualta! stemiä teille! - kohteluopas
uuuuuh mitä henkistä väkivaltaa koet! Johan teki ihan pahaa lukea. Ei tuollaista tarvi sietää, eikä tuo kuulosta enää normaalille. Otapa ohjat käsiisi, laita nainen terapiaan. Ajan kuluminen saattaa vaan pahentaa tilannetta, jotta toimipa heti.
- --------------------
Toki ymmärrän, että olette väsyneitä, kun vauva valvottaa jne. Seuraava kohta kuitenkin pisti silmään:
"Kotitöissä autan kun pyydetään..."
Oletko itse miettinyt, voisika vaimosi ärtyneisyys johtua siitä, ettet tee sinulle kuuluvia päivittäisiä kotihommia oma-aloitteisesti pyytämättä, vaan "autat" silloin kun pyydetään? En sano, etteikö renkauden vaihto yms. ulkona tehtävät hommat olisi arvokkaita, mutta ne tuskin ovat kuitenkaan jokapäiväisiä jatkuvasti tehtäviä töitä.
Ajattele: vaimosi tiskaa sinun astiasi, siivoaa asuntoa jossa sinäkin asut, laittaa kenties jopa ruokaakin jota sinä syöt. Älä vain sano, että hän pesee aina sinun oman lapsesi vaatteetkin. Huomaatko? Nämä sisälläkin tehtävät kotihommat ovat niitä, joihin sinun tulisi osallistua oma-aloitteisesti eikä pelkkänä apuna pyydettäessä. En mene ihan takuuseen, että "tekemättömyytesi" johtuisi siitä että jätät oman osuutesi kotitöistä tekemättä. Tiedän kuitenkin sanoa, että sellainen ainakin nostaa ärsytyskynnyksen hyvin nopeasti pilviin eikä se siitä laske, jos joutuu kantamaan päivittäisistä asioista päävastuun. Siinä menee niin paljon aikaa ja energiaa päivästä, jos joutuu tekemään hommat joka päivä toisen puolesta.
Kannattaa ainakin pohtia, voisiko se kotihommien oma-aloitteinen ja päivittäinen tekeminen pelkän auttamisen sijaan parantaa tilannetta.- yxi322
Siis kuinka monta kertaa vuodessa vaihdat autonrenkaat? Joka päiväkö? Et, vaan noin 2/vuosi. Ja vertaat sitä jokapäiväiseen 30minuutin tiskimaratooniin. Kuule vähällä pääset, nuo ongelmanne ovat pieniä. Hanki korvatulpat, saat nukuttua. Miten ihmeessä jotku miehet kuvittelee että kun he saattavat jonkun naisparan raskaaksi, ja kun lapsensa syntyy, että MIKÄÄN ei muutu? Kuule kaikki muuttuu., myös sinun elämässäsi. Tämä vaihe ei tietenkään kestä kovin monta vuotta, pian lapsi oppii nukkumaan. Mutta tämä myös opettaa sinut miettimään 2 kertaa ennen kuin harrastat lasten tekoa. Etkö koskaan ollut aiemmin nähnyt lapsiperheen arkea läheltä? Jos eroatte, voit sitten joka toinen viikonloppu olla yh-isä, et tuosta isyydestä ja lapsenhoidosta pääse yhtään mihinkään, joten elä tee enää lapsia.
- Ei hätiköityä eroa
Pikkulapsivaihe on todella raskasta monille, ja on yleensä hyvin hätiköityä ja vastuutontakin erota siinä vaiheessa. Kun on päättänyt niin isosta ratkaisusta kun lapsen hankkimisesta kumppaninsa kanssa, pitää yrittää tosissaan, että selviäisi kumppaninsa kanssa yli myös pikkulapsivaiheesta vaikka se onkin todella rankkaa ja molempien hermot kireällä ja tulee puolin ja toisin sanottua varmasti todella ilkeitä asioita.
Todella monet eroavat kun lapsi/lapset ovat pieniä, koska eivät kestä raskasta elämäntilannetta ja koska usein on ollut etukäteen epärealistiset näkemykset siitä, millaista pikkulasten kanssa elämä on - on kuviteltu se todellista paljon helpommaksi.
Teillä on nyt lapsi, ja teet väärin lasta kohtaan, jos lähdet näin pian kävelemään. Hienoa, että olette puhuneet parisuhdeterapiasta. Mitä jos sopisitte, että toinen varaa ajan, niin ajanvaraaminen ei menisi tappeluksi? Jos kotona käymänne keskustelut päättyvät aina huutoon, mitä jos keskustelisitte asiasta jossain kahvilassa tms, jos saatte jonkun hoitamaan vauvaa? Tai mitä jos kirjoittaisit kumppanillesi kirjeen ja pyytäisit häntä vastaamaan siihen kirjeellä, koska sillä tavalla tuntonsa voisi purkaa rauhassa ilman että se menee huutamiseksi?
Muistele mitä hyvää suhteessanne on ollut,miksi alunperin rakastuit. Muistelkaa sitä myös yhdessä.
Vaikka nyt on raskasta, siitä voi todellakin selvitä yli. Joten pitkäjänteisyyttä ja sen muistamista, että parisuhde vaatii paljon töitä ja huonojakin aikoja on kestettävä ja jaksettava työstää, jos haluaa pitkässä parisuhteessa elää! Jokaisessa parisuhteessa tulee huonoja aikoja. - sitten hyvä
saanut p...asäännöllisesti? ymmärsin ettäoot vain väsy?
- muskettisoturitar
Mieheni eksä ollut aikalailla samanlainen kuulema kuin sinun vaimosi. Mies kävi töissä lasten ollessa pieniä ja eksä hoitanut kotona kersat. Mieheni tullessa töistä oli eksä sysännyt lapset miehelle, että oli päässyt nukkumaan raskaan, lasten kanssa uurrastetun päivän jälkeen?! Mies oli vienyt lapset ulos ym. ja antanut rauhan näin äippä paralle. Vieraiden tullessa kylään oli äiti näytellyt superihanaa äitiä mutta vieraiden lähdettyä sysännyt heti lapset miehelle että hoida lapses! Eksä oli alkanut juosta vieraissa (ties milloin aloittanut mieheni joskus epäilee onko kaikki lapset edes hänelle!). Lähti illalla "asioille" tuli aamulla kuulema kerrankin. Oli jatkuvasti ollut väkivaltaista käytöstä ja huutoa milloin mistäkin.. eksältä siis. Mies oli hoitanut työnsä ja lapset ja varmasti kotitöitäkin siinä ohessa. Ollut ns. hyvä isä ja mies.. ehkä liiankin hyvä ja kiltti. Eksä ollut kuulema kuin pirun riivaama. Riidellyt muidenkin sukulaisten kanssa. Nykyään on eksän nykyinen mieskin kärsimässä hätää tämän hullun kanssa. Kaiken tämän kertovat lapset, mieheni ja mieheni eksän mies. Eksän isä on myöntänyt lapsensa kärsineen aina raivonpuuskista eli suomeksi hullu pienestä pitäen.
Älä hyvä jontsikka käy sinä samaa läpi ja ota vastaan kaikkea skeidaa. Säälittää (osiltaan ihmettelen mieheni lammasmaista käytöstä ja olen tämän hälle sanonutkin, että olisi pistänyt eksänsä ruotuun niinkuin Mies. Minulle hän on kuitenkin ollut maailman ihanin mies.. mutten olekaan kuin hänen eksänsä.)
Eli.. potki vaimosi helvetin kuuseen jos ei käytös ala muuttua. Mitkään masennukset anna oikeutta kohdella toista kuin saastaa! Ihmisyys pitää säilyttää ja käytöstavat toista kohtaan.. tässä mitään eläimiä kuitenkaan olla. Lastasi saat varmasti tavata vaikka eroaisittekin ja hei! teepäs näin, että sanot piruuttas kun seur. kerran uhkailee lapsen menettämisellä että "siitä vaan, et välitä! Pääasia että pääset vaimosta eroon!" Katsotaan miten vaimon suu loksahtaa sitten. Tietenkin välität ja taistelet lapsestasi mutta.. kokeiles ;) Lykkyä tykö jontsakka ja piä ittes miehenä ja ihmisenä! - jejejeje.
Haloo,
vaimosi ei ole kusipää.
Vaimolla on varmasti yhtä lailla paineita vauvasta kuin sinulla.
Vaimosi joutuu myös Katsomaan vauvan perään päivät pitkät, kun sinä saat muutakin maisemaa päivääsi, työpaikkasi. Yksin kotona voi ihmisestä tulla mökkihöperö ja kiukkuinen, etenki jos saa tehdä kaikki kotityöt yksin, niissä menee monta monta tuntia. Onko väärin että vaimosi haluu apua ja tulee kiukkuiseksi kun et auta? Vaimosi tekisi mieli varmasti valittaa väsymyksestään ihan samalla tavalla.
´´Kyllä voi miehen osa mennä alas... Eihän tässä jumalauta tunne itseänsä mieheksi kohta enää ollenkaan..´´
Yrittäisit päästä tollasesta asenteesta, kyse ei todellakaan ole sinun miehuudestasi vaan lapsestanne ja sen hoidosta, eikä mies enää toimi perheen päänä monissa perheissä ja niin sen pitäisikin olla.
Jos vaimosi valittaa kokoajan ja liikaa, ei hän saisi purkaa sinuun kaikkea ärsytystä kuitenkaan, puhu hänelle.
Tosin jos annat hänen tehdä kaikki kotityöt ja itse töiden jälkeen ja viikonloppuisin katselet televisiota sohvalla niin mielestäni hänellä on oikeuskin valittaa. Kun molemmat on kotona, molempien kuuluisi kotitöitä tehdä. Vaimosi tekee ihan yhtä lailla työtä sinun ollessasi virallisessa työssäsi.
Ja vaikka vaimosi ei olisikaan samaa mieltä, hänen stressinsä töistä ja vauvasta kohdistuvat sinuun, voisi auttaa siis ihan sinuakin.. - jadelynn
hellou!!
olen itse joskus "alistunut" juuri tuohon mitä vaimosi tekee,mut mieheni sai minut ymmärtämään asian toisen laidan,ei sen suhteen pitäisi olla sellainen jossa tunnet itsesi "nollaksi"! on hienoa et puhut,huomaat ongelman! pysy lujana,aina sanotaan et naisen ei kuulu alistua miehen huonoon käytökseen,miksi miehen pitäisi???
tiedän itse naisena että niitä "pirtti-hirmuja" löytyy!! toivottavasti vaimosi olisi kuitenkin niin fiksu että antaisi lastanne aina kuin haluisit/sopisitte!! tsemppiä - iskä on aina iskä
rauhallisella äänen painolla "ette aio lähteä kotoa pois,ja aiot kasvattaa lapsen ja myös hoitaa ja niin saat myös tehdä itse"
Voisit tosiaan joskus laittaa vaimon ulos lenkille tai ottaa vaunut ja lähteä itse. Pidä huoli myös että itse käyt lenkillä ja levähdät.
Hemmottele joskus,tuntuu kuin hän kaipaisi halailua. - minäminäminäminäminä
onneksi en koskaan lisäänny
- vaimoke
Tyypillinen suomi nainen jolle ei kelpaa mikään! Kuuntelen ns.kaveri naisten juttuja miehistään,niin aina valittavat.Minä tein lapsen mieheni takia ja menee kohta ylä-asteelle.Miehien pitää olla nykyään jotain piikoja.Pesevät pyykit ja ruusuja pitäis vielä näille Ruususille tuoda.Älkää edes ottako Suomi vaimoa.Lähtee heti,jos mies ei osaa tehdä oikeaa ruokaa tai,jos vaimo ei pääse illoiksi jumppaan.
- just trolling
Elämä on perseestä. Just live with it...
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6565390Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o212367- 1141617
Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia2341576- 931477
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos231416Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681175Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly91153Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi3141127Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3061058