Lessut ja Hellarit

Sääli kuinka teitä kusetetaan ettekä itse sitä näe.

Edes normaalit kristityt ynms. Eivät usko moiseen taikuuteen.

A Oletko tuntenut henkilökohtaisesti parantuneen. (helppo väittää mitä vain ilman tutkittua pohjaa)

B. Onko parantuneella ollut psykosomaattisia oireita, jotka ilmenevät fyysisesti. (esimerkkejä löytyy sodan uhreilta paljon)

C. Hypnoottiset tilat. (näön parantumiset ja vastaavat)

D. Järjestetyt näytökset hölmöläisille

E. Satunnaisotannassa tilastolliset mahdollisuudet

Maailmassa on ihmeitä, selittämättömiä asioita. Yksi niistä on uskovaisten lapsellisen kehittymätön mieli.

M.O.T.

>> Neliraajahalvauksien ja muitten kaikenlaisten sairauksien parantumisia on ollut seuraamassa satojatuhansia ihmisiä yhtä- aikaa!

Voisiko joku valaista tätä ihmeparantumisen logiikkaa minullekin? Ideanahan on siis, että joku poloinen on vaikka kuolemassa syöpään (tauti, jonka kaikkivaltias jumala on luonut meidän harmiksemme syystä X).

Poloinen sitten rukoilee kovasti, jolloin jumala päättääkin parantaa syövän (ja siis oli alun perinkin vastuussa koko taudista).

Jos oma rukoilu ei vielä saa jumalaa vakuuttumaan syövän parantamisesta, niin sitten mennään näihin kokouksiin, jossa joku ilmeisesti lähempänä jumalaa oleva rukoilee puolestasi, jolloin jumala muuttaa mielensä ja päättää sittenkin parantaa poloisen syövästä, nyt kun rukouksia on jo vähän enemmänkin eikä vain poloisen omat.

Toisaalta jumalaa ei pahemmin haittaa se, että miljoonat muut kärsivät syövästä ja muista taudeista, sillä hehän eivät rukoile. Tai sitten rukoukset eivät jostain syystä (väärä lahko?) kelpaa, jolloin parantamistakaan ei tule. Tosi rakastavaa meininkiä.

Onko tässä hommassa siis mitään järkeä? Miksi kaikkivaltias ja hyvä jumala loisi syövän kaltaisia tauteja ja sitten parantaisi samaiset taudit vain ihan muutamilta. Vapaaseen tahtoon on ainakin tässä kohtaa turha vedota - eihän syöpä johdu synnistä (vai onko joku oikeasti sitä mieltä että sairaudet ovat jumalan rangaistuksia?).

Kaikesta huolimatta minä vakuuttuisin luultavasti välittömästi, kun itse näkisin tai lukisin luotettavista lähteistä esim. amputoidun raajan kasvaneen takaisin rukouksen voimalla Tämänhän ei pitäisi jumalalle mikään ongelma, kun kerran kuolleitakin voidaan vielä herättää?

Satojen tuhansien ihmisten todistuksessa on sellainen ongelma, että jos minun pitäisi uskoa kaikkeen, mihin löytyviä löytyy yli 100 000, joutuisin myös uskomaan keskenään ristiriitaisiin asioihin, mikä voisi aiheuttaa päänsärkyä pieneen päähäni. Miten siis valita se oikea porukka, jonka juttuihin uskoa? Mieluiten uskon siihen, mikä järkevältä tuntuu ja mikä on oma kokemukseni asioista.

Lise kirjoitti:

Voisiko joku valaista tätä ihmeparantumisen logiikkaa minullekin? Ideanahan on siis, että joku poloinen on vaikka kuolemassa syöpään (tauti, jonka kaikkivaltias jumala on luonut meidän harmiksemme syystä X).

Poloinen sitten rukoilee kovasti, jolloin jumala päättääkin parantaa syövän (ja siis oli alun perinkin vastuussa koko taudista).

Jos oma rukoilu ei vielä saa jumalaa vakuuttumaan syövän parantamisesta, niin sitten mennään näihin kokouksiin, jossa joku ilmeisesti lähempänä jumalaa oleva rukoilee puolestasi, jolloin jumala muuttaa mielensä ja päättää sittenkin parantaa poloisen syövästä, nyt kun rukouksia on jo vähän enemmänkin eikä vain poloisen omat.

Toisaalta jumalaa ei pahemmin haittaa se, että miljoonat muut kärsivät syövästä ja muista taudeista, sillä hehän eivät rukoile. Tai sitten rukoukset eivät jostain syystä (väärä lahko?) kelpaa, jolloin parantamistakaan ei tule. Tosi rakastavaa meininkiä.

Onko tässä hommassa siis mitään järkeä? Miksi kaikkivaltias ja hyvä jumala loisi syövän kaltaisia tauteja ja sitten parantaisi samaiset taudit vain ihan muutamilta. Vapaaseen tahtoon on ainakin tässä kohtaa turha vedota - eihän syöpä johdu synnistä (vai onko joku oikeasti sitä mieltä että sairaudet ovat jumalan rangaistuksia?).

Kaikesta huolimatta minä vakuuttuisin luultavasti välittömästi, kun itse näkisin tai lukisin luotettavista lähteistä esim. amputoidun raajan kasvaneen takaisin rukouksen voimalla Tämänhän ei pitäisi jumalalle mikään ongelma, kun kerran kuolleitakin voidaan vielä herättää?

Satojen tuhansien ihmisten todistuksessa on sellainen ongelma, että jos minun pitäisi uskoa kaikkeen, mihin löytyviä löytyy yli 100 000, joutuisin myös uskomaan keskenään ristiriitaisiin asioihin, mikä voisi aiheuttaa päänsärkyä pieneen päähäni. Miten siis valita se oikea porukka, jonka juttuihin uskoa? Mieluiten uskon siihen, mikä järkevältä tuntuu ja mikä on oma kokemukseni asioista.

Lue lisää

sinua vaivaa tarpeeton täysjärkisyys, joka haittaa ihmeparantumisten ja monien muidenkin hämmästyttävien uskonasioiden logiikan ymmärtämistä.

Elwen kirjoitti:

sinua vaivaa tarpeeton täysjärkisyys, joka haittaa ihmeparantumisten ja monien muidenkin hämmästyttävien uskonasioiden logiikan ymmärtämistä.

Mutta pakkohan tähän ilmeiseen ongelmaan on olla joku keskiaikaisten kirkonisien nokkela selitys tms.

Mistä tulikin mieleen, Tuomas Akvinolaisella taisi olla sellainen näkemys, että jumala voi kyllä tehdä ihmeitä, mutta ei "mahdottomia" ihmeitä, eli jumala ei voi muuttaa vaikkapa aasia ihmiseksi (tai sitten muistan ihan väärin). Tämähän selittäisi, miksei amputointeja voi parantaa, muttei vielä sitä, miksi pitää ensin tehdä tauti, jonka sitten voi rukoilemalla parantaa...

Kyllä kiinnostaisi tietää, miten ihmeparantumisiin uskovat ovat asian miettineet, vai onko tosiaan niin, etteivät he edes mieti tällaisia?

>> Mitä vaaditaan ihmiseltä, jolle voidaan syöttää sellaista puppua mitä ne karsimaattiset lahko-despootit saa menemään läpi?

Olen tehnyt tutkielmia lahkoista, enkä laittaisi helluntailaisuutta lahkoksi. Miten voitte syytellä tietämättä asioiden oikeaa puolta. Ketään ei pakoteta olemaan helluntailainen. Pyrimme ainoastaan elämään raamatun mukaan. Me emme kiellä ulkomaailmaa tai mitään siihen liittyvää keneltäkään, mutta varoittaahan aina saa. Jumala ei syöpää luonut vaan synnin ikuinen pahuus.
Tiedän, että maailma vihaa minua, koska olen kristitty ja eteenkin, koska olen saarnaajan poika on Saatana päättänyt todella tehdä elämästäni helvettiä. Olen koko ikäni saanut kärsiä sen tähden, että uskon Jeesukseen Kristuksen kuolleen puolestani, miksi siis vihaatte ja vainoatte kaltaisiani jos Jumalaa ei ole. Välillä jopa ajattelin Jumalan minut hylänneen.
Nyt tiedän Jeesuksen haluavan tulla sydämeeni lopullisesti pahuudella vaan on niin kova ote minuun. Kaiken minulta Saatana voi viedä paitsi uskoa kaikkivaltiaaseen ja se että Jeesus rakastaa minuakin saa minut aina kyyneliin kun ajattelen kaikkia tekojani ja siksi haluaisin tästä rakkaudesta muillekin kertoa ja tehdä työtä Jumalalle, joskus tämä vaan on niin vaikeaa jaksaa. Tahtoisin saada ympärilleni kristittyjä, jotta voisin joidenkin kanssa jakaa tätä uskon sotaa.
Miksi ihmiset vihaavat pelastusta ja rakkautta. Miksi on niin vaikea myöntää oma mitättömyytensä ja olla nöyrä. Maailma itsekkin näyttää ihan erillaiselta kun ei luule itsestään mitään.

Vainottu. kirjoitti:

Olen tehnyt tutkielmia lahkoista, enkä laittaisi helluntailaisuutta lahkoksi. Miten voitte syytellä tietämättä asioiden oikeaa puolta. Ketään ei pakoteta olemaan helluntailainen. Pyrimme ainoastaan elämään raamatun mukaan. Me emme kiellä ulkomaailmaa tai mitään siihen liittyvää keneltäkään, mutta varoittaahan aina saa. Jumala ei syöpää luonut vaan synnin ikuinen pahuus.
Tiedän, että maailma vihaa minua, koska olen kristitty ja eteenkin, koska olen saarnaajan poika on Saatana päättänyt todella tehdä elämästäni helvettiä. Olen koko ikäni saanut kärsiä sen tähden, että uskon Jeesukseen Kristuksen kuolleen puolestani, miksi siis vihaatte ja vainoatte kaltaisiani jos Jumalaa ei ole. Välillä jopa ajattelin Jumalan minut hylänneen.
Nyt tiedän Jeesuksen haluavan tulla sydämeeni lopullisesti pahuudella vaan on niin kova ote minuun. Kaiken minulta Saatana voi viedä paitsi uskoa kaikkivaltiaaseen ja se että Jeesus rakastaa minuakin saa minut aina kyyneliin kun ajattelen kaikkia tekojani ja siksi haluaisin tästä rakkaudesta muillekin kertoa ja tehdä työtä Jumalalle, joskus tämä vaan on niin vaikeaa jaksaa. Tahtoisin saada ympärilleni kristittyjä, jotta voisin joidenkin kanssa jakaa tätä uskon sotaa.
Miksi ihmiset vihaavat pelastusta ja rakkautta. Miksi on niin vaikea myöntää oma mitättömyytensä ja olla nöyrä. Maailma itsekkin näyttää ihan erillaiselta kun ei luule itsestään mitään.

Lue lisää

Hei!
Suoraan sanoen en edes muista, mihin viestiin vastasit, mutta kuitenkin...
Millä perusteella väität minua uskon vastustajaksi. Uskossa olen ollut lähes 30 vuotta, pystymetsästä kylläkin, ei helpottavia
tai vaikeuttavia saarnaajaperinteitä. Sikäli, kun olen huomannut, saarnaajan lapseudesta on yleensä iso hyöty tavallisena pulliaisena oloon verrattuuna, statusta reilusti enemmän!
No, se siitä, ei heitellä... Itselleni lahkolaisuus on ihan myönteinen termi, ei minua haittaa, vaikka lahkolaiseksi sanotaan. Ja kyllähän helluntailaisuuskin silloin viime vuosisadan alussa luterilaisuudesta erosi, ihan samoin kuin kristityt aikoinaan juutalaisuudesta,
protestantit katolisesta kirkosta tai nyt
uudistusliike helluntaista. Eronnnut ja erotettu, molempia on, kumpikaan ei helluntain ja uuden herätyksen kohdalla ole Jumalan tahto.
Nyt tilanne on se, että vanhat, kouliintuneet ja vakaat rukoilijat ovat helluntaissa, nuoret ja innokkat kaduille lähtevät nuoret ja evankelistat
city-seurakunnissa ja muissa uudistusseurakunnissa. Eli taisteluvoima on jumissa. Herra armahtakoon, että olemme itse kukin rintamalla pirua vastaan sielujen pelastuksen puolesta emmekä kuurnitse hyttysiä tai mieti, kuka omista meitä vastustaa. Yhteyden rukoilemisessa on ihan tarpeeksi.
Siunausta sinulle!

sunnyriver kirjoitti:

Hei!
Suoraan sanoen en edes muista, mihin viestiin vastasit, mutta kuitenkin...
Millä perusteella väität minua uskon vastustajaksi. Uskossa olen ollut lähes 30 vuotta, pystymetsästä kylläkin, ei helpottavia
tai vaikeuttavia saarnaajaperinteitä. Sikäli, kun olen huomannut, saarnaajan lapseudesta on yleensä iso hyöty tavallisena pulliaisena oloon verrattuuna, statusta reilusti enemmän!
No, se siitä, ei heitellä... Itselleni lahkolaisuus on ihan myönteinen termi, ei minua haittaa, vaikka lahkolaiseksi sanotaan. Ja kyllähän helluntailaisuuskin silloin viime vuosisadan alussa luterilaisuudesta erosi, ihan samoin kuin kristityt aikoinaan juutalaisuudesta,
protestantit katolisesta kirkosta tai nyt
uudistusliike helluntaista. Eronnnut ja erotettu, molempia on, kumpikaan ei helluntain ja uuden herätyksen kohdalla ole Jumalan tahto.
Nyt tilanne on se, että vanhat, kouliintuneet ja vakaat rukoilijat ovat helluntaissa, nuoret ja innokkat kaduille lähtevät nuoret ja evankelistat
city-seurakunnissa ja muissa uudistusseurakunnissa. Eli taisteluvoima on jumissa. Herra armahtakoon, että olemme itse kukin rintamalla pirua vastaan sielujen pelastuksen puolesta emmekä kuurnitse hyttysiä tai mieti, kuka omista meitä vastustaa. Yhteyden rukoilemisessa on ihan tarpeeksi.
Siunausta sinulle!

Lue lisää

En tarkoittanut sinua. Usko on täysin erillainen kokemus jos on tullut uskoon jossain elämänsä vaiheessa kuin, että olisi ollut koko ikänsä.
En vain ymmärrä miksi ihmiset antautuvat saatanan ääniksi, miksi on pakko yrittää vääntää meistä kristityistä niin kieroja ja pahoja. Tottahan se on, että meitä on vainottu iät ja ajat, eikä tämä aika ole poikkeus. Mitä lähempämä eläessäsi olet Jumalaa sitä syvempää suota taipaleesi on, sen olen todennut.
Toivon vain sitä, että Jeesus ottaisi minut ja vaimoni kokonaan itselleen. Tämän maailman pahuus vaan syö minua kokoajan ja tahtoisin niin auttaa niitä joilla ei ole mitään.
Kiitos sinulle sanoistasi, sain rohkaisua niistä ja ehkä nyt taas jaksan.

Mietin omaa kohtaani. Olen syntynyt kylässä, jossa oli paljon uskovia ja jo nuorena sain
nähdä, että Jumala oli olemassa ja auttoi ihmisiä.
En siis epäillyt hänen olemassaoloaan, mutta en myöskään halunnut oikaista elämääni hänen ohjeittensa mukaan. Enkä koe olleeni mitenkään epälooginen tai muuta hyväksyessäni Jumalan olemassaolon.
Se oma minä vain oli niin vahva, ei halunnut
noudattaa rakkauden lakia, vaan marssia omaa tietä. Muistan 15- vuotiaana tilanteen, jossa
menin ensimmäistä kertaa paikalliselle tassilavalle. Kun astion ovesta sisään, minut (=minun sieluni) ikään kuin kohotettiin sinne katon rajaan. Katselin pyöriviä pareja hetken aikaa, sitten Jumala kysyi: "Tätäkö sinä haluat?" Ja minä vastasin "Tätä". Sain sitten
sitä toiset 15 vuotta, välillä asuin Lontoossa, välillä Tukholmassa, välillä opiskelin Suomessa.
Olin joskus kyllä jonkin verran kiinnostunut
uskoon liittyvistä asioista. Pyörin Lontoossa
hippipiireissä, luin Krisnamurtia, mutttei siitä
muuta hyötyä ollut kuin että Jumalalta meni sitten aikanaan uskoon tultuani melkoisesti aikaa
näiden väärien porttien sulkemiseen. Hiljennyin muka, oli mukavan lellu, mutta tehoton olo ja luulin sitä ihan ok-tilaksi, kunnes Jumala huiomautti, että avaan sieluni vieraille voimille, jotka aiheuttavat lamaannusta ja tehottomuuta. Siinä olkin sitten opetteleminen,
paras tapa varoa näitä vääriä ovia oli olla hiljaisessa rukouksessa, joko rukoilla kielillä tai toistaa usein rukouksen aikana Kiitos, Jeesus, kiitos.
Mutta tosiaan olin yli kolmikymppinen, kun tulin uskoon. Ei niinkään pitkän pohdinnan tuloksena, vaan yksinkertaisesti toteamalla, että omat voimat on lopussa. Jos ei Jumalan systeemistä tule lisää voimaa, avioliitto on loppu. Eli jouduin nöyrtymään pyytämään apua vahvemmaltani
ja sain myös avun. Ei elämä sen jälkeenkään helppoa ole ollut, mutta tiedän mistä saan avun
ja tiedän, kuka rakastaa minua kaikkein eniten.
Jumala. Hän on rakkaus.
Eli uskonratkaisuni oli enemmän kokemukseen ja järkeen perustuva, sen jälkeen olen kyllä lukenut paljon uskonnollista, filosofista, psykologista ym kirjallisuutta ja itse kukin niistä on muovannut maailmankuvaani, johon kyllä ihan hyvin mahtuu niin Jumala kuin tiedekin.
Siunausta sinulle.