Maalla vai kaupungissa

Asun maalaiskunnan taajaman reuna-alueella. Kuntamme asukasluku on melkein 40 000 ja tämän taajaman ~15000. Vieressä olevan kaupungin valot näkyvät olohuoneen ikkunasta. Kaupunkiin on kuusi kilometriä, joten halutessaan voi mennä istuskelemaan vaikka keskellä kaupunkia olevaan puistoon. Minusta asuinpaikkani on oikein hyvä. Täällä on melko rauhallista, metsään voi mennä kävelemään parin sadan metrin päähän, kaupat ovat lähellä noin kilometrin päässä. Terveysasemalle noin kilometri. Kaupunki kulttuuritarjontoineen ja kauppoineen, toreineen on tarpeeksi lähellä, joten voi käydä silloin, kun haluttaa.
Kaksikymmentä vuotta vietin kaukana Kainuun korvessa, jossa kyläkauppaankin oli 12 km. Kuntakeskukseen oli 80 km. Lähimpiin kaupunkeihin, Kajaaniin 184 ja Ouluun noin 190 km. Ennätin nauttia luonnonläheisyydestä, kalastuksesta ja retkeilystä tarpeekseni, joten nyt osaan arvostaa tätä palveluiden läheisyyttä.

ja olen onnellinen täällä, en muuttaisi pois. Olen asunut kaupungissa, enkä ollut erityisen onnellinen siellä. Liikaa ihmisiä, tungosta kaikkialla, melua, pakokaasuja, kaikilla ainainen kiire. Asunnossa kuului naapureiden kaikki äänet seinien ja katon läpi. Ruuankäryt portaikossa (erityisesti valkosipuli) tunkee asuntoon.

Toisaalta ymmärrän hyvin niitä, jotka kaupungissa viihtyvät. Palvelut on lähellä, samoin kaupat. Jos ei kaipaa omaa rauhaa ja jos nauttii siitä, että ympärillä on koko ajan ihmisiä, niin mikäs siinä. Minulle se ei vaan sopinut.

Ja sitten vielä: yritä kaupungissa katsella tähtitaivasta. Ei näy kuin muutama hassu tähti. Toista on maalla kun mitkään valot eivät häiritse.

Pikkukaupungiksi minä tämän koen, vaikka asukkaita onkin yli 50.00 ja taitaa pinta-alaltaan olla yksi maan suurimpia kaupunkeja.
Mutta keskusta ei ole suurensuuri, kaupat ja kaikki muut palvelut lähellä ja minä olen tyytyväinen.

Tyytymätön olen oikeastaan vain siksi, että rautakaupat ja huonekaluliikkeet ovat ryhmittäytyneet melko kauas kaupungista, ilman autoa sinne ei ole mitään asiaa.

Olen asunut useammassa paikassa, isommissa ja pienemmissä, täältä en halua muuttaa minnekään. Käymään pääsee mihin tahansa, tyydyttämään suurkaupungin tarvettaan, jos siltä tuntuu.

Kyllä kotona on mukavaa...

Asun kaupungissa,mutta kaupungin laitamilla.
Tässä kököttää kaksi viisi kerroksista vuonna-57 rakennettua taloa.Asun neljännessä kerroksessa,tuolla kauempana on -70 luvulla rakennettuja kerrostaloja.On myöskin omakoti taloja ja rivitaloja.Kaunista ja rauhallista seutua.Olen ihan rakastunut tähän talooni,se kätkee jo paljon historiaa.Pihalla on grilli paikka ja perenna penkissä kukkivat kukat koko kesän.Pihalla on myöskin isoja lehmuksia ja saarnia.Tänä kesänä talo täyttää 50v.ja sitä juhlitaan.
Näin asuu Folk.

kaupungissa asustelen ja tyytyväinen olen, kun vielä työpaikkakin on lyhyen matkan päässä.

Tein vuodenvaihteessa yhden elämäni tempauksista, kun tällä iällä otin hirmuisen lainan ja ostin rivitalokolmion. Kauniilla ja rauhallisella paikalla asun.

kaupungissa asun, väkiluku lähes 60 000.
Hyvin viihdyn, asun kaupungin laitamilla, keskustaan matkaa 6.5 km. Ikkunasta näkyy metsää ja omakotitaloalueen punaisia kattoja. On rauhallista ja viihtyisää.

Koko työikäni asuin kaupungissa, mutta miehen kuoleman jälkeen en jaksanut sitä omakotitaloa huolehtia ja muutin kerrostaloon. Olihan siinä hyvät puolet, huoletonta asumista, kaikki lähellä.

Eläkkeelle pääsyn jälkeen päädyin kuitenkin "mummonmökkiin", kaipasin sitä pihaa ja linnunlaulua. Viihdyn erittäin hyvin, arvostan turvallisuuden tunnetta, kylän yhteenkuuluvuutta, ei minua häiritse yhtään, jos naapuri tietää koska kaupassa käyn. Täältä on vain 25 minuutin ajo kaupunkiin, joten kyllä teatterit ja ystävyyssuhteet hoituvat.

Kai tänne yks hesalainenkin mahtuu joukkoon. Vieressä pari kauppaa, kioski, kirjasto, apteekki, posti, rautatieasema, pussipysäkit, muutama kampaamo, kaljakuppiloita jne.. Kahden kilometrin matka pariin isompaan keskukseen. Hesan keskustaan junalla alle 20 minuuttia. Talossa ei rappuja, tilava hissi, eli kaikki vanhuutta ajatellen ok. Autotonkin pärjää ihan hyvin näin.
Kiirettä just niin paljon kuin jokainen itselleen tekee, ei pakollinen olotila kaupunkilaisellekaan.

Pienessä kaupungissa asun,meren läheisyydessä,silti kuin maalla.Muutin tänne muutama vuosi sitten,omakotitaloon,asuin kerrostalossa,mutta mieli halaji omaa kukkapenkkiä ja omenapuita.Olen viihtynyt täällä,palvelut on silti lähellä,ja aamulla voi lintujen lauluun herätä.

Asun pienessä pohjois suomen kylässä. Olen asunut täällä yli 30vuotta mutta koko ajan olen kaivannut takaisin siihen suureen kaupunkiin josta olen tänne tullut. Välillä tulee ahdistava tunne että kaikki on liian tuttuja silloin pitää päästä pois maailmalle jossa kukaan ei tunne ja saa olla oma itsensä.En moiti maalla asumista, toise viihtyy paremmin maalla kun kaupungeissa

tosiaan maalla, kun vertaa vastaajiin. Tämä on alle 10000 asukkaan kunta ja täälläkin asun paikassa, joka on vuosikymmeniä sitten liitetty tähän kuntaan. Sanonkin että täällä kehitysalueella asutaan.

Koulu, pankki ja pieni kauppa on parin kilometrin päässä, muut palvelut löytyy runsaan 20km:n päästä ja lähimmät kaupungit 50km:n päästä.

Ymmärrän hyvin pohjoisen lintua vai mikä se nikki oli, että kaipaa kaupunkiin, jos on sieltä lähtöisin. Itselläni olisi varmaan sama juttu, mutta päinvastoin.
Kaipaisin maalaismaisemaa ja kaikkia tuttuja kasvoja. Olen asunut monessakin paikassa nuorena, mutta aina maalla ja varmaan täällä paremmin tullaan tutuiksi.

Kiitos kivoista vastauksista! Ollaan onnellisia, missä kukin sitten asuukin.

Muutimme mukavuussyistä neljä vuotta sitten keskustan tuntuman OK:sta ydinkeskustan kerrostaloon.

Kokeilimme 70-luvulla kesämökkeilyä.
Ei ollut meidän juttumme.
Sen jälkeen kaksi kesää retkiveneilyä. Ei miellyttänyt sekään.

Nyt on hyvä. Asunnot keskustoissa.
Kaksi Suomessa, yksi Espanjassa.
Joka paikassakeskellä elämää.

maalla. Jo noin puolitoista vuotta.
Pienessä keski-Eurooppalaisessa alle 500
asukkaan kylässä.
Jonkin verran sopeutumista on tarvittu.
Asumismuodossa on kyllä hyvätkin puolensa,
jos sattuu jotain unohtumaan, voi kysyä
naapurilta, että kuinkas se ja se asia
meillä meneekään. Kylällä kun yleensä
tiedetään asiat paremmin kuin mitä itse.
Parasta on oma maatilkku ja kaikki nuo hedelmäpuut
ja kukkaset, joita voin kasva-
tella.
Entisenä kaupunkilaisena on kuitenkin
pakko pitää henkireikää entiseen elämään.
Lisäksi on ystäviä joiden kanssa käydään
vuoroin vierailuilla.
Kyllä, olen tyytyväinen elämääni maalla ja
väliviikkoina kaupungissa.

ihan keskustassa. Lähinnä lyhyen työmatkan takia.Kun parin kuukauden kuluttua lopetan töissäkäymisen, s.o. eläköidyn, rupean etsimään mummon mökkiä maaseudun rauhasta. Pienen kaupunkiasunnon varmaan pidän, kaiken varalta....

viihdyn ja jos kaupungin melskeeseen tekee mieli, niin hyppään autoon ja 20 minuutin ajo, niin olen keskustassa.

Olen asunut kaupungissa koko ikäni enkä ole siihen yhtään kyllästynyt. En allekirjoita siksi huomiotasi kiireisestä elämänrytmistä, koska sehän on kytköksissä siihen, minkälaista elämää viettää yleensä. Kiire on aina kiireellisellä oleskeli kaupungissa tai maalla.

Nyt, kun olen siirtymässä eläkkeelle, saan suunnitella päiväni täysin omien halujeni mukaan. Kiire ei kuulu siihen missään vaiheessa. Kaupungissä on monenmoista, on hyörinää eli tapahtumia niitä haluavalle ja on seesteisempää eli hiljaisuutta sitä haluavalle. Keskustassa on toki meteliä eikä kaupungissa ei juuri koskaan ole hiirenhiljaista. Toisaalta äänet ovat elämän ääniä, eivät välttämättä ja aina kiireen.

Pidän kaupunkiasumisesta koska kaikki palvelut ja vapaa-ajan toiminnot ovat lähellä. Myös ystävät ovat lähellä ja tuttavat eli se elämänpiiri, joka tukee elämistä ja jaksamista. Kaupungissa on aika vaikeaa välttyä uutisilta ja sen seuraamiselta, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu. Jos täällä mökkiytyy,se on suurelta osin oma valinta. Tosin monet valittavat yksinöisyyttä, mutta yksinäinen voi yhtä hyvin olla maalla. Yksinäisyys on korvien välissä oleva asia, raakaa puhetta, mutta näin se on.

Jaksan olla maaseudulla korkeintaan kolme päivää ja sitten on päästävä pois. En nauti pysähtyneisyydestä enkä siitä, että ihmisiä on vain harvakseen. Metsässä on ihan kivaa istua, järvellä soudella ja nauttia täydellisestä hiljaisuudesta, mutta en halua elää sellaisessa ymnpäristössä jatkuvasti. En yhtään tajua kesämökkeilyä, mutat eiväthän juureni olekaan maaseudulla. Luontoa on kaupungissakin kyllin, jos liikkumaan pystyy.

Pidän kaupungin tietynlaisesta yksilönsuojasta, ei tarvitse tuntea ketään eikä tarvitse kiinnostua kaikenlaisesta joutavasta, jos ei halua. Sen sijaan voi kiinnostua ja ystävystyä juuri niiden kanssa, joista pidän ja harrastaa mitä itse haluan. Yhteisöllisyys voi olla myös rasite eikä siltä ei säästy maaseudulla, jollei välttämättä halua tulla luokitelluksi kummajaiseksi. Sen verran on sukulaiskokemusta.

Hyväksyn kaikille maaseudusta pitäville heidän rakkautensa siihen elämänmuotoon, samoin mökkeilijöille mieltymyksensä,mutta suotakoon minullekin tämä ihastukseni kotiseutuuni Helsinkiin. Stadi on paras paikka stadilaiselle. Sen ymmärtää vain toinen stadilainen.

-Asun Vantaan "paratiisissa" lähellä luontoa ja kaikkea mahdollista.-Ikkunasta näkyy koivikko ja luontopolut,kotoiseen isoon kauppakeskukseen on viiden minuutin kävelymatka,samoin pääkaupunkiin viilettävälle junalle.Liikennyhteydet joka suuntaan ovat loistavat.-Kokemusta on paljonkin maaseudulla ja "korvessa" asumisesta.Muutamat pikkukaupungit ovat tulleet asuinpaikkoina tutuiksi,mutta nykyinen asuinpaikka on joka suhteessa mieleinen ja toimiva.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=563&posting=22000000026064002

Pikkukaupungin keskutassa on asutu 38 vuotta, samassa talossa.

Välillä oli ahdastakin, jouduttiin ostamaan muutoma asunto tuosta seinän takaa lapsille.