Surua surun perään

On: vanhemmat - isä yli 70 vee äiti alle 60 vee.
äidillä todettu muutama vuosi sitten orgaaninen, etenevä aivotauti jolle ei ole mitään tehtävissä.

äiti pärjää ihan ok vielä eli: laittaa ruuat kotona, siivoaa, hoitaa juoksevia asioita.

vaikeuksia hahmottamisessa: ei hahmota syvyyksiä ei suuntaa - törmäilee miten sattuu - lähimuisti suht koht ok vielä - ajan tajuaminen heikkoa -
monimutkaisia tehtäviä ei halua tehdä -
mmse testi : 23/30.

tilanne ahdistava - pelkotiloja on koska pelkää tulevaa - mitä tapahtuu ja missä ajassa -
on tk:n seurannassa - siellä tuputettu neuroleptejä joita äiti ei ole halunnut eikä se omaistenkaan mielestä ole mielekästä - nehän vaikuttavat keskushermostoon ja kun jo nyt on hahmotushäiriöitä - kompurointia niin ei kait keskushermostoon vaikuttavat aineet ainakaan helpota.
( usassa muuten täysin kielletty neuroleptien käyttö).
isä
ahdistunut
masentunut
taustalla sairastettu vaikea syöpä
nykytila huolestuttava koska ei mene lääkäriin kaikenlaisista oireista huolimatta.
isällä kipuja joka puolella -
? levinnyt syöpä?
isä ei kerro lääkärille oireistaan.

isä ei saa kivuiltaan nukuttua ja siispä ei
myöskään äiti

valvomisesta molemmat kärttyisiä
äiti pyytänyt monta kertaa, että isä menisi lääkäriin mutta EI

isä ei periaatteellisista syistä suostu käyttämään edes särkylääkkeitä.

" kärsi kurja - kirkkaimman kruunun saat?".

äiti tiedostaa tilansa hyvin, sanoo että haluaisi elää vielä pitkään, nähdä lastenlasten varttuvan.

joskus voi omaisillekin kertyä aika paljon pakkiin ilman että sen kummemmin pystyy auttamaan.