kaikki kasteen harhat

tuo selityksesi ei muuta asiaa. Lapsikastetta ja aikuiskastetta ei ole Raamatussa, vaan ainostaan uskovien kaste. Usko oli edellytys suulla tunnustaen kasteen suoritukseen. Vain Sanan vastaanottajat kastettiin, liittyy edelliseen ja tiedät nämä Raamatunpaikat yhtä hyvin, kuin minäkin, miksi siis vänkäät selviä asioita?
Tässä lapsikasteesta sinulle selitys;

Lapsikaste.
Jokaiselle suomalaiselle on ilmeistä, että koko Suomen kansa "lepää kasteen armossa".
Mitä suomalaiset ovat saaneet sakramentissa (kasteessa)? Uskonko?
- Miksikäs ei näy uskon tuottamia hedelmiä Suomen kansassa?
Ei kai uskosta ole tehty rituaalia, jolla ihmiset voivat itsensä pelastaa tekona?
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja hetki.
- Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.
Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän" vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.
- He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkon epäraamatullisesta valeluriitistä.
- Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.
- Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.
Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.
- Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niiden avulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.
- Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä tässä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.
- Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste? Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
- Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

- Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.
- Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
- Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
- julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät (ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet opetuslapset) raamatullisesti kastetaan upottamalla veteen. Näin myös apostolit toimivat ja kastoivat vain ne ihmiset, jotka olivat ottaneet Sanan vastaan, Apt 2:40-41Tämä sulkee pois kaikki "kätilöopistot"!
- Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä, että sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo", joka merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan runsaasti vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun kastekertomuksista. Joh 3: 23, Apt 8: 38-39. Viimemainitun kirjoituksen sanonnat "astuivat veteen" ja "astuneet ylös vedestä" ei jätä tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta oli kysymys Raamatun päivinä.
- Mistä siis koko niin sanottu epäraamatullinen lapsikaste voi olla kotoisin, jos UT ei sitä ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta 336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa lapsi vedellä, eli kuten sitä nimitettiin kastella sitä, jolla se ikään kuin vihittiin elämälle, otettiin sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimenantaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa islannin kulta– aika "- teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä ja antoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
- Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?
Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."
Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on ev.lut. kirkossa ollut toki Raamatun mukaista lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev. lut. kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset" - kirjassaan (sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että
lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa, puuttuu."
- Rovasti (ev.lut. kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."
- Arkkipiispa (ev.lut. kirkossa) Erkki Kaila toteaa "Roomalaiskirje" -kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo ulkonaisesti kuvasi kuolemista."
- Piispa (ev.lut. kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja"(osa II palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."
- Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa: "Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen käyttöä."
- Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!
- Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta, (Huomio!!!!!!!!
Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut. piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?
- Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää Suomen ev.lut. papeille ja teologeille ja muille järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!
- Raamatussa evankeliumi julistettiin aina kuulijoille, jotka olivat ymmärtävässä iässä, jotta he voisivat ottaa uskossa Jeesukseen vastaan syntien anteeksiantamuksen ja tehdä parannuksen synneistään: uskoa Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisesti: evankeliumin kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Jos et tiedä vielä, niin pienet vauvat eivät antaudu pyhien palvelukseen vaan aina palveltavaksi.
- Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa, Apt 10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että vesikaste suoritettiin vasta sitten, kun kastettavat, jotka olivat Korneliuksen varta vasten tilaisuuteen kutsumia, ensin olivat tulleet uskoon, Apt 15: 8-9.
- Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli ensin tullut Jeesukseen uskovaksi evankeliumin kuultuaan, ja sitten hekin vasta ottivat kasteen. Apt 16:25-34.
- Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen palvelusväkensäkin, jotka uskoivat Jeesukseen kuultuaan evankeliumin, ottivat uskoon tultuaan kasteen. Apt 16:12-15.
- Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen Apt 18:7-8.
Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin tultiin raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.
- Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo Urho Muromakin aikoinaan totesi, että "helvettiä lapsikasteopilla täytetään!"
- Ei kasteella ole pelastavaa voimaa - oli se sitten pakanallinen lapsikastelu tai Raamatullinen uskovien upotuskaste.
- Kaste on vain symboli, merkki syntien tunnustamisesta ja parannuksen tekemisen halusta.
Höpinät kasteen ja sakramenttien pelastavasta voimasta voidaan saman tien hylätä taikauskona.
Kastetta tulee aina edeltää halu parannuksen tekemisestä ja Kristuksen ottamisesta elämän Herraksi.
Kun tuo halu tulee ihmiseen, hän haluaa "juhlistaa" ja "sinetöidä" sen kasteella. Itse kasteessa ei sen sijaan ole mitään maagisia taikavoimia.
- On äärimmäisen huvittava lukea vauvakastelua puolustavia tekstejä. Selittelyn makua niissä totisesti on. Paljon joudutaan järkeilemään. Nämä selitykset osoittavat kuinka kauas Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa Raamatun tutkimuksia. Asia on silti vakava. Hyväksyessä vauvakasteen sekoitetaan pelastukseen synergismiä. Ikään kuin ihminen voisi uudestisynnyttää itsensä kasteen ottamalla. Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan teko pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli puhaltaa missä tahtoo.
- Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja hetki. Oi Jumalani, kuinka kärsin kun luen Sanan vastaisia sepustuksia, mutta onneksi täällä on ollut ihan hyviä kirjoituksiakin.
- On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä Sanaansa, jotta voisimme hyljätä lapsikastelu- harhaoppipäätelmät. Sanan miekka kyllä paljastaa harhat. Onnea vain monimutkaisille selityksille kasteenarmosta ja vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat ovat vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on vaarallinen ja väärä. Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen kuuliaisuutta eikä omaa kuuliaisuutta. Se todistaa uskosta.
- Raamatun yksinkertainen oppi on, että uudestisyntynyt uskoon tullut ihminen ottaa ns. raamatullisen uskovien kasteen.
- Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA! Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
- Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen Raamatun kasteopista lukemalla itse Raamattua, erikoisesti Apostolien tekoja. Raamattu osoittaa kiistattomasti, että ensimmäisen kristillisen vuosisadan seurakunnissa oli käytännössä vain uskovien upotusvesikaste vastoin pakanuudesta ammentaneen kirkon epäraamatullisia perinnäissääntöjä ja taikamenoja.
- Vauvojen kastamista perustellaan joskus sillä, ettei Raamattu missään suoranaisesti kiellä sitä. Kuitenkin voidaan esittää ainakin kuusi syytä, miksi kyseinen toimenpide on ristiriidassa Raamatun kanssa:
1. Se on ristiriidassa opetuslapseuden kanssa. Jeesus sanoi: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani", (Joh.8:31).
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta. Raamattu ei missään mainitse muunlaista kastetta.
2. Se on ristiriidassa lasten asemaa koskevan Jeesuksen opetuksen kanssa. Vapahtaja siunasi lapsia sellaisinaan ja asetti heidät esikuviksi Jumalan valtakunnan perillisistä. Pyrkimys muuttaa lasten asemaa (kasteen avulla) joksikin muuksi on Jeesuksen opetuksen vastaista.
3. Se on ristiriidassa uskoontulossa tapahtuvan uudestisyntymisen kanssa. Lapsikasteen yhteydessä opetetaan tiedostamatonta uudestisyntymistä. Se oli kuitenkin kaikilla Raamatun henkilöillä uskoontulon yhteydessä tapahtunut tietoinen kokemus Pyhän Hengen (Ef. 1:13) ja Kristuksen vastaanottamisen kautta (1. Piet. 1:23).
4. Se on ristiriidassa parannuksenteon eli mielenmuutoksen kanssa. Kaste kuuluu tämän parannuksenteon yhteyteen (Ap.t. 2:38).
5. Se on ristiriidassa Jumalan pelastusjärjestyksen kanssa. Sana sanoo :"Anna kastaa itsesi", ei lapsesi. Lapsena toimitettu kastelu on myöhemmin suoranainen este uskoontulolle ja parannuksenteolle, kun siihen turvataan. Siitä tulee ongelma lapselle myös myöhemmällä iällä, kun omakohtainen usko ja raamatullisen kasteen ottaminen käy ajankohtaiseksi.
6. Se on ristiriidassa Raamatun seurakuntajärjestyksen kanssa.
Seurakunnan kasvu luonnollisen syntyvyyden perustalla tapahtui vain Vanhan testamentin Israelissa, ei enää Uuden testamentin seurakunnassa, johon kuulutaan omakohtaisen uskon ja hengellisen uudestisyntymisen perusteella. Seurakunnan jäseneksi ottaminen kasteen kautta luonnollisen syntymän perustalla johtaa maailman ja seurakunnan tietoiseen sekoittamiseen.
- On vain yksi oikea raamatullinen kaste.
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä ei aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti.
- Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka juuri heillehän kirjoitti että on vain "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5). Apostoli oli tarkka. Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen(Ap.t. 19:1-6). Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos sinulla aiemmin on ollut uskomuksia, jotka poikkeavat raamatullisesta uskosta, se ei kuitenkaan merkitse ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein. Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos sinulla on ollut vaikka kymmenen erilaista herraa aikaisemmin, sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi uutta Herraa, Jeesusta Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus kuin Herran Jeesuksen asettama uskoviksi tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä, että sinua ei vielä koskaan ole kastettu tällä Raamatun Sanan mukaisella yhdellä kasteella.
- Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden Testamentin opetus ja käytäntö.
Ihmisten pakanalliset ja taikauskoiset tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään kastekäsitystämme.
- Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on löydettävä sen teologia ja käytännön toteutus Raamatusta. Muussa tapauksessa se jäisi ilman raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
voitaisi pitää raamatullisena kasteena.
- Erinomaista lisätietoa asiasta saat kirjoista:
- Juhana Lehmuskoski: Yksi kaste
- Eino I. Manninen: Evankeliumin kaste

TODELLA HYVÄ ANALYSOINTI!

Sinä uskis. olet minun ystäväni, ajattelemme samoin, ainakin suurin piirtein, sillä..........
en voi pitää Jeesusta Jumalana!


Kunnioitan Sinua suuresti!
Sinulla on järki päässäsi!

Moi friend!

Tässä on Helluntailaisen Matti Kankaanniemen vastaus suoraan tuohon Kallion kirjoitukseen!

-------------

Kritisoin pastori Kallion Internetissä julkaisemaa kirjotusta LAPSIKASTE - SUOMEN PAHIN HARHA. Toivon, että kastekriisissä painiskelevat henkilöt voisivat saada tasapuolisesti informaatiota molempien näkökantojen perusteista.

Ensimmäinen ja koko Kallion artikkelia leimaava puute on se, että hän ei sanallakaan mainitse niitä uudestikastajien teoksia, joista hän oletettavasti on näkemyksensä poiminut. Onko niin, että Kallion argumentointi perustuu siihen, mitä hän luulee uudestikastajien opettavan vai siihen mitä hän voi todistettavasti dokumentoida uudestikastajien opettavan? Viittaukset Novumiin eivät ole tällaisia, koska Novum ei edes pyri esittämään tunnustuksellisesti jotain tiettyä kastekäsitystä. Mitä tulee Novumin "alkukieleen", siinä on käytetty Erasmus Rotterdamilaisen toimittamaa textus receptusta, joka ei nauti asiantuntijoiden täyttä luottamusta nykyisin. Novum on toki hyvin käytännöllinen apu Uuden testamentin tutkimisessa, mutta kastekysymyksen suhteen sen käyttö rajoittuu lähinnä siihen, mihin Kirkkoraamatunkin. Kallion motiivien kannalta huomattavasti hedelmällisempää olisi varmasti jonkin uudestikastajien esityksen kritisoiminen. Nyt Kallio esittää uudestikastajien käyttävän useita sellaisia argumentteja, joita en ainakaan itse käytä koskaan opettaessani kyseisestä aiheesta.

Jos ajattelemme asiaa apostoliseen uskontunnustukseen sitoutuneen kristinuskon näkökulmasta, ei lapsikastetta tai uudelleenkastetta voida perustellusti pitää suomen pahimpana harhana. Paljon pahempi harha tunnustuksellisen kristinuskon kannalta katsottuna on varmasti Jeesuksen jumaluuden kieltäminen, ylösnousemuksen luokitteleminen pakanavaikutteiseksi myytiksi tai Kristuksen sovituskuoleman kieltäminen. Sekä Kallion että meidän helluntailaisten pelastuminen riippuu viimekädessä ja myös ensikädessä Jumalan armosta, joka huipentui Jeesuksen ristinkuolemaan. Mitkään alttarikutsut, käden nostot, lapsikasteet tai uudelleenkasteet eivät olisi tyhjää rituaalia kummempia ilman Kristuksen sovitustyötä
1.HARHA: KASTE EI OLE YKSI

Kirjeitä koskevan hermeneutiikan suhteen meidän tulisi rekonstruoida tilanne niissä seurakunnissa, joihin kyseiset kirjeet on lähetetty. Hermeneutiikan klassinen perussääntö on: "Teksti ei voi merkitä mitään sellaista, mitä se ei koskaan merkinnyt sen kirjoittajalle tai hänen alkuperäisille lukijoilleen.1" Efesolaiskirjeen lukija ei varmasti ymmärtänyt Paavalin tarkoittavan sitä, että lapsena kastettu kristitty ei saisi mennä toista kertaa kasteelle. Kyseisen kohdan sekoittaminen kysymykseen lapsikasteen/uudestikasteen raamatullisuuteen on hyvin kyseenalaista, koska lauseen merkitys oli kirjeen alkuperäisille lukijoille toisenlainen. Kallio on oikeassa siinä, että lapsikastetta ei voida yhdistää Johanneksen kasteeseen. Tämän analogian mukaanhan Jeesuskin olisi käynyt lapsikasteella!
2.HARHA: VEDESTÄ SYNTYMINEN EI TARKOITA KASTETTA

Kallion jatkuvasti käyttämä määrite "uudelleenkastajat" vaatisi hieman tarkennusta. Tarkoittaako Kallio tällä helluntailaisia, mennoniitteja, arminialaisia baptisteja, kalvinistibaptisteja vai kenties joitain muita. Tässä on yksi esimerkki siitä, miten puutteellinen dokumentointi johtaa ongelmiin asian käsittelyssä. Tämä Jumalan sana = vesi –tulkinta ei suinkaan edusta esimerkiksi Suomen helluntailaisten konsensusta. Esimerkiksi Stanley Horton, jonka kirjoittama kirja Mitä Raamattu sanoo Pyhästä Hengestä kuuluu monien Assemblies of God –liikkeen2 seminaarien pneumatologian kursseihin tenttikirjana, katsoo veden symboloivan tässä yhteydessä Pyhää Henkeä. Myös rovasti Risto Santala näyttää tukevan tätä tulkintaa, jonka mukaan Jeesus käytti kyseisessä kohdassa Pyhästä Hengestä syntymisestä ilmausta "vedestä ja Hengestä". Kaiken kaikkiaan "vesi" on tulkittu tässä yhteydessä ainakin neljällä eri tavalla. A) Vesi viittaa Johanneksen kasteeseen b) Vesi viittaa kristilliseen kasteeseen c) Vesi viittaa luonnolliseen syntymään d) Vesi viittaa Pyhään Henkeen.

Mitä "vedestä ja Hengestä" tarkoitti Nikodemukselle?

Santala kirjoittaa tästä kohdasta seuraavasti: " Entä onko ajatus uudestisyntymisestä vieras juutalaiselle? Juutalainen rukouskirja puhuu siitä messiaan tulon yhteydessä käsitteellä "briaa hadasha" eli "uusi luomus" (vrt Gal 6:15). Myös eräät Vt:n Israelin tulevaan uudistukseen viittaamat ennustukset korostavat sydämen ja hengen uudistusta (Jer 31:33, 32:39, Hes 11:19, 36:26). Jeesus asetti uudestisyntymisen Jumalan valtakuntaan pääsemisen ehdoksi. Vt:n ennustuksista voi päätellä, että hengellinen uudistus käsittää puhdistautumisen ja pyhittäytymisen. Jeesus sanoi, että jos joku ei synny "vedestä ja Hengestä", hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.3"

Hesekielin kirjasta löytyy käsitepari vesi ja henki Jumalan puhdistavan ja pyhittävän työn yhteydessä: "Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen (Hes 36:25-26)." Vesi on hyvin luonnollinen ja yleismaailmallinen symboli puhtaudesta ja puhdistamisesta. Koska Nikodemus oli juutalainen rabbi, hänen luonnollisesti tuli tuntea tämä ennustus. Todennäköisesti Jeesus ikään kuin väänsi rautalangasta Nikodemukselle esimerkin siitä, mistä uudestisyntymisessä oli kyse, Jeesus jopa nuhteli Nikodemusta: "Sinä olet Israelin opettaja (rabbi) etkä tätä tiedä!" Mainitsemalla vedestä ja Hengestä syntymisen Jeesus antoi viitteen Hesekielin "lanseeraamaan" käsitykseen Jumalan tekemästä uudestisynnyttävästä työstä. Targum Yalkut viittaa kyseisten jakeiden liittyvän messiaan tuloon, eli tämä traditio huomioon ottaen voidaan Jeesuksen katsoa mahdollisesti viitanneen omaan messiaanisuuteensa hänen käyttäessään termiä "vedestä ja hengestä".4

Johanneksen terminologian erityispiirteitä

Lisäksi on huomattava, että Johannes käyttää vettä symbolina Hengestä muualla (Joh 7:37-39) ja myös neljännen luvun kuvaamassa kohtauksessa samarialaisen naisen kanssa Jeesus antaa vedelle hengellisen merkityksen, joka ei varmastikaan liity kasteeseen. Johanneksen tyyliin kuuluu käyttää tiettyjä sanoja kahdessa merkityksessä.5

Jakeen konteksti

On merkittävää, että tämän jakeen 5 jälkeen Jeesus puhuu ainoastaan Hengestä syntymisestä ja luvun seuraavassa osassa hän puhuu uskosta (ei kasteesta) uudestisyntymisen välittävänä instrumenttina.

1. Uudestisyntyminen on välttämätöntä Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi.

2. Joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä (jae 16) eli pääsy valtakuntaan.

3. Uudestisyntyminen tapahtuu siis uskon kautta

3.HARHA: IHMINEN EI UUDESTISYNNY KASTEESSA

Kuten edellisessä "harhassa" osoitin, vesi mitä ilmeisemmin on kyseisessä kohdassa synonyyminen ilmaus Hengestä, eikä suinkaan viittaus kasteeseen. Kysymys lapsen kyvystä uskoa on mielenkiintoinen sekä teologiselta että puhtaasti semanttiselta kannalta. Mitä ymmärrämme uskomisella? Uudessa testamentissa uskominen liittyy jonkin tietyn asian ymmärtämiseen. Kun Paavali väittää uskon tulevan kuulemisesta, eikö hänen väitteestään heijastu se ennakko-olettamus, että kuuleva ihminen ymmärtää, mitä hänelle julistetaan? Paavali ei tunne käsitystä epämääräisen äänen kuulemisesta syntyvästä ymmärryksestä, mikä käy hyvin ilmi hänen kommenteistaan korinttolaisten kielilläpuhumisesitysten suhteen. On päivän selvää, että vastasyntynyt lapsi ei ymmärrä hänelle julistettua evankeliumia, mikä Paavalin mukaan on edellytys uskon syntymiselle. Usko puolestaan on edellytys uudestisyntymiselle, mikä käy ilmi erittäin selvästi Johanneksen evankeliumin kolmannesta luvusta. "Joka uskoo…joka ei usko…"

Kallion lause "onpa Jumalamme toiminta merkillistä, jos aikuisena kastettu uudestisyntyy kasteessa, mutta lapsi ei" on Kallion henkilökohtainen mielipide, joka ei liity Uuden testamentin esittämään käsitykseen kasteesta ja ihmisen uudestisyntymisestä. Koko väite lähtee siitä väärästä ennakko-oletuksesta, että ihminen ylipäätään uudestisyntyisi kasteessa. Apostolien teoista käy selvästi ilmi, että vesikaste ja uudestisyntyminen sekä henkikaste ovat erillisiä tapahtumia. Esimerkiksi Korneliuksen kodissa kuulijat a) Alkoivat puhua kielillä ja profetoida, minkä Pietari tulkitsi Pyhän Hengen kasteeksi (Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme. 11:15) b) Tämän jälkeen Pietari sanoo: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Voidaanko enää tämän selvemmin osoittaa, että vesikaste ja uudestisyntyminen ovat erillisiä tapahtumia?
4. HARHA: LAPSELLA ON ERILAINEN PELASTUSTIE KUIN AIKUISELLA

Koskien Kallion väitettä "Raamattu ei kuitenkaan mainitse muuta pelastustietä" pyytäisin häntä selittämään Ristin ryövärin pelastustien. Myös ne lukuisat Jeesuksen kohtaamat ihmiset, joille hän antoi synnit anteeksi, ilman kastetta ovat varmasti Kallion kanssa eri mieltä tästä asiasta. Kyseinen Markuksen evankeliumin kohta "Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu" ei todennäköisesti edes kuulu Markuksen alkuperäiseen tekstiin, minkä Kalliokin tietää. Viidettä harhaa käsitellessään Kallio kumoaa oman argumenttinsa, jonka hän näyttää perustavan Mark 16:16:ta: " Eli uudelleenkastajat perustavat oppinsa Raamatun jakeeseen, jonka alkuperästä ei ole yksimielisyyttä. Toisaalta on turha ruveta tietenkään "repimään" Raamattua. Itse olen valmis hyväksymään myös loppujakeet Markukseen, koska täyttä varmuutta asiasta ei sittenkään ole eikä evankeliumi ole voinut loppua jakeeseen 16:8." Esitän Kalliolle vastakysymyksen: "Perustatko oppisi lasten samasta pelastustiestä jakeeseen, jonka alkuperästä ei ole yksimielisyyttä?" Mitä tulee evankeliumin loppumiseen jakeeseen 16:8 kuuluisa eksegeetti Craig Blomberg toteaa tästä seuraavasti: "Mitä tulee Markuksen hyvin lyhyeen versioon evankeliumin kliimaksista, redaktiokriitikot ovat toistuvasti väittäneet, että Markuksen Jumalan pelon sekä opetuslasten väärinkäsitysten korostus luultavasti selittää hänen päätöksensä lopettaa kertomus siinä, missä hän sen tekee paremmin kuin puutteellinen tieto myöhemmistä yksityiskohdista 6." Markuksen töksähtävä lopetus on hänen kokonaispainotuksiensa kanssa sopusoinnussa.
5. HARHA: RAAMATUN MUKAAN ENSIN USKO SITTEN KASTE.

Kallion logiikka on seuraavassa hiukan erikoista. Hän nimittäin väittää seuraavaa: "Pakanoita kastetaan, kun he ovat tulleet uskoon, eli heistä on tullut kristittyjä. (Näitäkään kasteitamme eivät uudelleenkastajat hyväksy!)" Kyseisessä väittämässä on ainakin kaksi kommentoimisen arvoista seikkaa.

1. Työskentelen päätoimisesti uudestikastamista harjoittavan herätysliikkeen aktiosihteerinä, olen kolmannen polven helluntailainen ja olen useita vuosia tutkinut maailmanlaajuisesta helluntailiikettä. Kuitenkaan en tunne ketään uudestikastajaa, joka ei hyväksyisi tällaista luterilaista kastetta.

2. Kallio on juuri korostanut useaan otteeseen, että ihminen uudestisyntyy kasteessa. Nyt hän kuitenkin sanoo, että pakanoita kastetaan KUN HE OVAT TULLEET USKOON, ELI HEISTÄ ON TULLUT KRISTITTYJÄ. Kallion mukaan heistä siis tulee kristittyjä ennen kuin heidät kastetaan! Eikö kristitty ja uudestisyntynyt olekaan sama asia? Jos lukisin vain tuon väitteen, helluntailaisessa miljöössä kasvanut alitajuntani sinkoaisi äänihuulilleni spontaanin hallelujaa –huudon. JUURI TÄMÄ ON MEIDÄN HELLUNTAILAISTEN KASTEKÄYTÄNNÖN IDEA. Kastamme ihmisiä, kun he ovat tulleet uskoon, eli heistä on tullut kristittyjä. Onko näillä pakanoilla muuten toinen pelastustie, kun heistä tulee kristittyjä ilman kastetta?

Mitä tulee käytävään kastekeskusteluun ja Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn tai Mark 16:16 merkitykseen asiaa koskien, olen hyvin skeptinen. Sanajärjestysten pompotteleminen on vaikeaa ja jo pelkästään kreikankielen aoristi-muoto on kronologisia totuuksia etsivälle tutkijalle kuin liukas saippua. Oma helluntailaisväritteinen argumentaationi uskovienkastekäytännön puolesta ei perustu miltään osiin näihin kyseisiin kohtiin. Tiedän, että kastekeskustelussa on esitetty puolin ja toisin täysin päähänammuttuja väitteitä ja Kallion kritiikki näiden kohtien käytön suhteen on oikeutettua.

Kritisoimani artikkelin kirjoittanut pastori Kallio on ilmeisesti törmännyt aika fanaattisiin uudestikastajiin, koska hänen käsityksensä meistä on perin negatiivinen.

Kallio kirjoittaa seuraavasti: "Uudelleenkastajat väittävät aina, että kirkko ei lue Raamattua niinkuin se on kirjoitettu, vaan tekee sinne omia lisäyksiään. Jo näiden Raamatun kohtien tutkiminen osoittaa, missä niitä Raamatun kohtia itse asiassa vääristellään." Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on satojatuhansia Raamattua lukevia ihmisiä, joista varsin monet pyrkivät varmasti lukemaan sitä yhtä vilpittömästi kuin heidän helluntailaiset tai vapaakirkolliset veljensä. Sellaiset termit kuin "tehdä lisäyksiä" tai "vääristellä" ilmaisevat mielestäni jonkinlaista epärehellisyyttä tai tietoista toimintaa, johon en usko esimerkiksi Kallion syyllistyvän. Tällaisissa tulkintakysymyksissä voimme ehkä mieluummin puhua heikosta eksegeesistä tai epäloogisuudesta kuin suoranaisesta vääristelemisestä.
6.HARHA: RAAMATTU EI TUNNE LAPSIKASTETTA

Kallion käyttämään ehtoollisesimerkkiin vastaan seuraavasti. Miksi Raamatussa ei mainita, että ehtoollista ei saa antaa kuolleille? Kuitenkin kaikki ovat ymmärtäneet, että kuolleille ei jaeta ehtoollista. Koska ehtoollinen on tarkoitus syödä ja kaikki tietävät, että kuolleet eivät syö, ei kyseistä asiaa ole tarvinnut erikseen mainita. Samalla tapaa – Koska kastettavan pitää uskoa ja kaikki tietävät, että vastasyntynyt lapsi ei usko, ei kyseistä asiaa ole tarvinnut erikseen mainita.

Koskien perhekuntakasteita haluaisin esittää Kalliolle ja muille luterilaisille yhden hermeneutiikkaa koskevan peruskysymyksen. Miksi he eivät sisällytä kasteoppiinsa Apostolien teoista niitä kohtia, jotka osoittavat vesikasteen ja uudestisyntymisen sekä Pyhän Hengen kasteen olevan erillisiä tapahtumia, mutta tarttuvat hanakasti kyseisen kirjan esimerkkeihin perhekuntakasteista? Kastettiinko Uuden testamentin aikoihin perhekuntien mukana lapsia?

Perhekuntakasteet Uudessa testamentissa

Perhekunta (oikos) tarkoittaa yleensä koko taloutta, johon kuuluivat orjat, orjattaret, samassa taloudessa asuvat sukulaiset jne. Ratkaiseva kysymys tässä yhteydessä on: "Tarkoittiko Luukas käyttämällään termillä perhekunta, myös mahdollisesti kyseisessä taloudessa asuvia sylilapsia?" Uudessa testamentissa mainitaan viisi tapausta, joissa kastetaan perhekunta. Korneliuksen, Lyydian, Filippin vanginvartijan, Krispuksen ja Stefanaan. Viimeistä lukuun ottamatta kaikki tapaukset löytyvät Apostolien teoista.

Korneliuksen perhekunta

Apt 10:24: "Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä." Pietarin saarnan kuulijat olivat siis Korneliuksen sukulaisia ja lähimpiä ystäviä.

Apt 10:44: "Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat." Korneliuksen sukulaiset ja ystävät täyttyivät siis Pyhällä Hengellä (kaikki): "…sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa." He osasivat siis puhua (toisin kuin vastasyntyneet.)

Apt 10:14-15: "hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi.' Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme." Perhekunta (kreikaksi oikos) määritellään siis sellaiseksi, johon kuului paikalla olevat sukulaiset ja ystävät. Pyhä Henki tuli siis koko perhekunnan päälle ja koko perhekunta puhui kielillä. Näin ollen Luukas käyttää tässä kohtaa termiä perhekunta siten, että sillä ei voida tarkoittaa sylilapsia.

Lyydian perhekunta

Apt 16:13-15: "Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä." Ja hän vaati meitä."

Koska Lyydia mainitaan ammatin harjoittajana, eikä hänen miehestään puhuta mitään, on hyvin todennäköistä, että Lyydia oli leski (ei siis sylilapsia). Toisaalta kaste tapahtui miltei heti rukouspaikalla, jossa sylilapsia tuskin olisi ollut edes mukana. Näiden syiden vuoksi on erittäin epätodennäköistä, että kyseisessä perhekunnassa olisi ollut sylilapsia.

Vanginvartijan perhekunta

Apt 16:31-33: " Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi." Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta."

Apostolit puhuivat kaikille, jotka olivat vanginvartijan kodissa. Vastasyntyneille ei puhuta siinä mielessä, missä Paavali julisti evankeliumia. Jeesukseen uskominen oli edellytys pelastumiselle, eikä mikään anna ymmärtää, etteikö sama edellytys olisi koskenut muitakin paikalla olijoita. Perhekunta ei pelastu vanginvartijan uskolla, vaan Paavali tarkoitti heidän pelastuvan oman uskonsa avulla.

Krispuksen perhekunta

Apt 18:8: "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin."

Tässä kohdassa mainitaan selvästi, että Krispuksen perhekunta uskoi Herraan. Kastetta edelsi siis henkilökohtainen uskominen. Samaa sanotaan muista korinttolaisista, jotka olivat kuulemassa apostoleja. Nämä uskoivat ja sitten heidät kastettiin. Kuten aiemminkin on todettu useaan otteeseen, vastasyntyneet lapset eivät voi uskoa.

Stefanaan perhekunta

1. Kor 1:16. "Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut."

1. Kor 16:15: "Mutta minä kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen."

On selvää, että sylilapset eivät "antaudu" pyhien palvelukseen. Paavali ei siis puhu Stefanaan perhekunnasta siinä mielessä, että hän tarkoittaisi sylilapsia.

Lyhyt analyysi perhekuntakasteista

Kaiken kaikkiaan Apostolien tekojen perhekuntakasteita voidaan analysoida:

1. Perhekunnan määrittelyn avulla kontekstista.

2. Kun perhekunta on subjektina, viittaako predikaatti sellaiseen toimintaan, jota sylilapset voivat tehdä

3. Onko sosiologisesti todennäköistä, että johonkin tiettyyn perhekuntaan kuului sylilapsia

4. Perhekunta määritellään esimerkiksi Korneliuksen tapauksessa siten, että sukulaiset ja ystävätkin kuuluvat perhekuntaan. Näin ollen perhekunta –termiä (oikos) ei voida käyttää synonyymisesti suomenkielen "perhe-sanan" kanssa.

5. Perhekunta puhui kielillä, kuuli julistettua evankeliumia, uskoi evankeliumiin ja oli antautunut pyhien palvelemiseen. Nämä predikaatit viittaavat yksiselitteisesti siihen, että niihin liittyvinä subjektina ei voi olla sylilapsi.

6. Lyydian tapauksessa on todennäköistä, että hän oli leski tai naimaton, koska hänen miehestään ei mainita mitään ja hän oli ammatinharjoittaja.

Ylimalkainen heitto perhekuntakasteista ei vakuuta tarkemmin asiaan syventyvää siitä, että Uuden testamentin aikana olisi kastettu lapsia. Mikäli esimerkiksi Kallio haluaa perustella lapsikastekäytännön, hän voi aloittaa yllä olevista kohdista ja osoittaa ne vääräksi.
7. HARHA: LAPSI EI USKO

"Tähän on heti vastattava, että lapsen uskosta ei kukaan voi sanoa mitään, koska pieni lapsi ei pysty puhumaan’’ Suosittelen kehityspsykologian oppikirjoja niille, joilla on jotain epäselvyyttä sen suhteen voiko lapsi uskoa mitään. Lapsi ei todellakaan puhu, koska hän ei osaa kieltä, joka liittynee sangen olennaisesti ajattelemiseen ja uskomiseen. Polkupyöränikään ei osaa sanoa, että se ei usko, mutta silti pidän sitä itsestään selvyytenä. Kun lapsi oppii sanomaan ensimmäisen sanansa hän ilmeisesti ymmärtää jotenkin noin sadan yksinkertaisen sanan merkityksen. Ennekuin lapsi ymmärtää mitään abstraktia (kuten evankeliumin) hän on jo usean vuoden ikäinen. 12-14 vuotiaana nuorella alkaa kehittyä kyky käsitellä monimutkaisempia asioita. Ei ole sattuma, että juutalainen Bar-Mitsha osuu juuri tähän ikään, kuten myös luterilainen rippikoulu. Kallion maininta kolme kertaa kastetuista on täysin epäolennaista itse keskeisen kysymyksen "onko lapsikaste raamatullinen" kannalta. Itse olin ensimmäistä kertaa ristiäisissä 21-vuotiaana. Kyseisissä juhlissa kansa odotti innokkaasti, että pastori(tar) sai toimituksensa tehtyä, jotta se pääsi juomaan sahtia ja tanssimaan. Mieleeni ei tulisi kuitenkaan käyttää tätä minkäänlaisena argumenttina lapsikastetta vastaan.

"Jos kerran Raamattu sanoo uskovien lapsia pyhiksi (1. Kor 7:14), miksi ihmeessä heitä ei saisi kastaa, jos kerran vaaditaan, että ihmisen pitää uskoa ennen kuin hänet voidaan kastaa. Eikö tuo Raamatun kohta sano selkeästi, että lapsi uskoo, jos hän kerran on pyhä?"

Yksi Raamatun tulkinnan tärkeimpiä periaatteita on tekstiyhteyden huomioon ottaminen. Luterilainen teologi Joachim Jeremias, joka on kirjoittanut ehkä merkittävimmän lapsikasteen puolustuksen näki juuri tämän kohdan hyvin ongelmallisena luterilaiselle kastekäsitykselle. Teoksessaan Jeremias myöntää, että 1. Kor 7:14 valossa näyttää siltä, että Korintton seurakunnassa ei tunnettu lapsikastetta.7 Mitä konteksti osoittaa tässä yhteydessä lasten uskomisesta? Kyseinen jae kuuluu seuraavasti: "Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä."

Tässä yhteydessä puhutaan niiden pyhittämisestä, jotka eivät usko! Nyt Kallio näkee tässä kuitenkin osoituksen siitä, että lapsi tällä perusteella uskoo. Täysin käsittämätöntä tulkintaa. Kysymyksessä on ns. rituaalinen puhtaus, eli se, että uskomaton aviopuoliso ei "saastuta" avioliittoa tekemällä siitä väärän Jumalan edessä.8 Juutalaisuushan tuomitsi seka-avioliitot ja tätä taustaa vastaan on ymmärrettävää, että Paavali joutui vastaamaan asiasta heränneeseen kysymykseen.

Kallion kirjoituksesta ei käy selvästi ilmi, että pitääkö hän lasten pyhyyttä merkkinä siitä, että nämä voidaan kastaa, Käyttämällä termiä "jos kerran vaaditaan" hän sekoittaa hiukan argumenttinsa esittämistä. Joka tapauksessa on selvää, että tällainen ajatus ei sovi luterilaiseen kasteteologiaan. Luterilainen kaste toimitetaan, koska lapsen uskotaan olevan syntinen, eikä siksi, että hänen katsotaan olevan pyhä. Luterilaisen käsityksen mukaan juuri kasteessa saadaan pelastus.9

Kun ajattelemme tätä Paavalin käyttämää rinnastusta suhteessa luterilaiseen lapsikasteoppiin, huomaamme ne ristiriitaisiksi. Jos Korintossa olisi ollut käytössä lapsikaste, Paavali ei olisi pitänyt lasten pyhitystä jonkun toisen uskosta johtuvana, vaan hän olisi viitannut siihen, että nämä ovat kasteessa saaneet pelastuksen.

"Raamatussa mainitaan, että Johannes Kastaja oli " jo äitinsä kohdusta asti täynnä Pyhää Henkeä " (Luuk 1:15) sekä Marian tervehtiessä Elisabetia Johannes hypähti äitinsä kohdussa. Myös nämä puhuvat sen puolesta, että lapsella voi olla uskoa ja hän voi olla jopa Hengellä täytetty kohdusta saakka."

Tässä Kallio käyttää jälleen Luukkaan kerrontaa teologisen johtopäätöksensä tueksi. Olisi mielenkiintoista tietää, miten hän erottaa ajan ennen Jeesuksen kuolemaa ja ajan sen jälkeen. Voidaanko näitä tapahtumia käyttää esimerkkinä nykypäivään? Jos voidaan, niin ihmettelen, miten luterilainen oppi sopii tähän yhteyteen? Johannes Kastaja perisynnin alaisena täyttyy Pyhällä Hengellä kohdussa, jonne kaste (Kallion mukaan ainoa pelastustie!) ei ole puhdistavine vaikutuksineen ehtinyt. Miten ihmeessä hän voi olla Hengellä täytetty, vaikka hän ei ole vielä saanut pelastusta kasteessa?10
8. HARHA: LAPSIKASTEEN MITÄTÖINTI

"Ne yhteiskunnat, joissa lapsikaste ei ole käytössä tai joissa ollaan siitä luovuttu, ovat joutuneet suureen pakanuuteen (mm. Venäjä ja Nyky-Ruotsi)." Tämä väite on yhtä pätevä kuin se, että miljoonien ihmisten elämä on muuttunut radikaalisti paremmaksi sen jälkeen, kun heidät on uudelleen kastettu. Miten osoitamme, että kyseiset ilmiöt johtuvat nimenomaan kastekäytönnöstä eikä jostain muusta syystä. Tieteenfilosofian alkeisiin kuuluu nimenomaan tämän pseudokausaliteettiväitteen varominen. Vaikka aurinko nousee joka aamu kukonlaulun jälkeen, se ei tarkoita sitä, että aurinko saisi kukonlaulusta kimmokkeen nousta lähettelemään kukolle valonsäteitään. Mitä muuten Kallio tarkoittaa väitteellään, että Ruotsi olisi luopunut lapsikasteesta ja joutunut suureen pakanuuteen? Onko Ruotsi jossain suhteessa olennaisesti pakanallisempi kuin Suomi. Ranskassakin katolisena maana on lapsikastekäytäntö voimassa ja kuitenkin kyseinen maa on täynnä okkultismia.

Kysymys upotus/valelu-kasteesta on täysin toissijainen. Jos Kallio on tutustunut laajemmin kasteteologiaa käsittelevään materiaaliin hän tietää, että jotkut uudestikastajatkin kastavat ihmisiä pirskottamalla ja lapsia kastetaan upottamalla (tämän Kallio tekstistä päätellen tietääkin). Mitä tulee sanan baptidzoo etymologiseen tutkimiseen, olettaisin Kallion viittaavan johonkin kreikankielen etymologiseen sanakirjaan tai vastaavaan tutkimukseen. Jatkuva viittaaminen uudelleenkastajien puutteelliseen alkukielen tuntemukseen on naurettavaa, varsinkin ilman tällaisia viitteitä. Onko Kalliolla kanttia mennä Karl Barthin, Emil Brunnerin tai Kurt Alandin11 luo selittämään, että nämä lapsikastekäytännön vastustajat eivät hallitse alkukieltä?
9. HARHA: IHMINEN SAA ITSE PÄÄTTÄÄ KASTEESTAAN.

Uudestikastajien ajoittain kastamattomiin kristittyihin kohdistama painostus ei kaikessa kiihkeydessäänkään tuskin yllä samalle tasolle niiden toimenpiteiden kanssa, joilla esi-isämme on "suostuteltu" lapsikastekäytäntöön. Jeesus kysy opetuslapsiltaan: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Ilmeisesti kyseessä oli opetuslasten oma päätös, vaikka poislähteminen olisikin sulkenut heidät pois monista heidän Jeesuksen seurassa kokemista asioista. Itse olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minua ei ole kastettu lapsena, joten en ole joutunut psykologisesti raastavaan kastekriisiin, jonka ilmeisen monet ovat joutuneet käymään läpi. Katsoisin, että olen saanut itse päättää kasteestani.
10. HARHA: KASTE ON MERKKI USKOSTA JA UUDESTISYNTYMISESTÄ

" Ajatuksena on se, että ihmisen pitäisi jotenkin osoittaa käytännössä todeksi se, että hän on päättänyt seurata Jeesusta. Kuka tätä merkkiä tarvitsee, Jumalako?"

Kallio voi esittää tämän kysymyksen suoraan Jeesukselle, joka väitti julkisella tunnustamisella todella olevan merkitystä. Riippumatta siitä, nähdäänkö kaste tällaiseksi merkiksi (mitä se aikuisten tapauksessa myös väistämättä on), siihen liittyy uskon tunnustaminen. Miksi lukea ääneen uskontunnustusta? Kuka sitä tarvitsee, Jumalako? Käden nostaminen tuskin on yhtään sen "psykologisempaa" kuin uskontunnustuksen lukeminen. Jeesus sanoi itse Luukkaan evankeliumissa seuraavasti: " Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä."12 Uskontotieteellistä kieltä soveltaen voitaisiin todeta, että varhaiseen kristinuskoon kuuluivat erilaiset riitit, jotka symboloivat uskoa ylösnousseeseen Kristukseen ja viestittivät riitteihin osallistuvan halua tunnustautua hänen opetuksiinsa. Kallion väite "Ihmisen antamia merkkejä Hän ei tarvitse" on kyseenalainen, jos ajatellaan, että myös Paavali väittää suun tunnustuksella pelastuttavan.
11. HARHA: KOSKA JEESUSKIN KASTETTIIN

Kallio syyllistyy jälleen kiihkeydessään loogisesti ontuvaan väitteeseen. Tuskin Kalliokaan kiistää sitä, etteikö Jeesuksen toiminnassa olisi ollut paljon sellaisia elementtejä, jotka hän tarkoitti opetuslapsilleen malliksi. Kun verrataan näitä Kallion mainitsemia toimintoja, huomaamme, että ne poikkeavat kaikki kasteesta. Suuri joukko ihmisiä kävi Johanneksen kasteella, eli Jeesus tavallansa osoitti hyväksyvänsä kyseisen kasteen. Kaste oli siis kaikille kuuluva riitti, johon Jeesuskin osallistui. Me kaikki tulemme nousemaan kuolleista, kuten Paavali (1. Kor 15) selittää. Jeesus teki tämän "esikoisena kuoloon nukkuneista" vakuutena meille siitä, että mekin kerran nousemme kuolleista. Toisaalta Jeesuksen ylösnousemus vahvisti hänen jumaluutensa toisin kuin kasteella käyminen. Näissä kahdessa "toiminnassa" on suunnaton ero. Mitä tulee ihmeiden tekemiseen, voimme todeta, että niiden tekeminen ei johdu meistä ihmisistä samalla tavalla kuin kaste. Kastamispäätös on ihmisen oma, mikä käy ilmi esimerkiksi siitä, että Kallio on ylipäätään kirjoittanut tämän tekstinsä ja laittanut sen Internetiin kaikkien luettavaksi. Tämä lienee yksi Kallion kehnoimmista vasta-argumenteista.
12. HARHA: LIIALLINEN AHDASMIELISYYS

Kallio ei luterilaisten kollegojensa kanssa perustele seuraavaa ajatuskulkua lainkaan, vaan pitää sitä itsestään selvyytenä.

A Lapsikaste on raamatullinen käytäntö.

B Uudelleen kaste on siksi syntiä

Vaikka pitäisimme lapsikastetta raamatullisena käytäntönä, ei se tekisi uudestikastamisesta syntiä, vaan pikemminkin turhan käytännön. Miten toimia esimerkiksi tällaisessa kuvitteellisessa tilanteessa? Indonesiasta Suomeen muuttanut Suwarto on paennut Suomeen muslimien heidän luterilaista seurakuntaansa vastaan kohdistamaa vainoa pakoon. Muuttaessaan Suomeen Suwarto on vasta kahdeksan vuotias. Kymmenen vuotta myöhemmin Suwarto lukee Kallion kirjoituksesta, että kaste on ainoa pelastustie (Katso 4. Harha) ja haluaa ehdottomasti pelastua. Nyt hän ei kuitenkaan ole varma siitä, onko häntä lainkaan kastettu, koska kaikki kirkon asiapaperit yms. on kiihkoislamilaisten jäljiltä tuhkana. Suwarton perheenjäsenistä ei ole tietoa. Hänen pelastuksensa riippuu nyt siis siitä, arvaako hän oikein. Itse hän ei luonnollisesti muista mitään varhaislapsuudestaan.

A Ainoa pelastustie on kaste.

B Suwarto ei ole varma kasteestansa.

C Suwarto ei siis voi näin ollen olla varma pelastuksestansa.

D Jos Suwarto menee uudelleen kasteelle hän tekee syntiä, jos hänet onkin kastettu jo.

E Jos Suwarto ei mene kasteelle ja häntä ei olekaan kastettu, hän ei pelastu.

Suwarton lohdutukseksi voin sanoa, että Raamatusta ei löydy mitään kohtaa tai tekstiyhteyttä, joka edes hämärästi viittaisi sellaiseen mahdollisuuteen, että kasteen uusiminen olisi syntiä.

Raamatullinen kaste ei ole "uudestikaste".

Videossa kuultavissa tyhjentävä vastaus:
https://youtu.be/W06GkkslmYc

Soittelin sinne muutama viikko sitten koronakaranteenin loppumisesta. Menen käymään:
https://Jeesus-on-Herra.com/tapahtumat/avoimet-ovet-2020-06-03/
Näyttää ovi olevan auki.

Aloittajalle tiedoksi, mitä tarkoittaa raamatullinen "YKSI kaste":
https://Jeesus-on-Herra.com/armosta-pelastetut/

Vauvakaste ja uudestikaste ovat luterilaisen mielikuvituksen tuotteita eikä kummallakaan ole mitään yhteyttä Raamattuun.

Oikeilla uskovaisilla on uskoon tulleen ihmisen kaste eikä mitään muuta kastetta.

Raamatussa kastetaan VAIN uskoontulleita sama minkä ikäisiä, eikö ole kauhean vaikea asia teille kirkkolaisille, pitäiskö siellä rippikoulussa opettaa lukemaan myös, auttaisko se asiaa mitäs luulette.

pomppiminen ei ainakaan ole auttanut vielä viiteensataan vuoteen.

Tuo vauvakaste ja uudestikaste ovat luterilaisen mielikuvituksen tuotteita eikä kummallakaan ole mitään yhteyttä Raamattuun. Vain luterilaiset puhuvat näistä kasteista ja räyhäävät niistä

Oikeilla uskovaisilla on uskoon tulleen ihmisen kaste eikä mitään muuta kastetta.


Äänestä

vauvakastekansa täällä näköjään hypähtelee meklko korkealle, eivät silti näe muurin yli terveeseen Raamatun oppiin asti.

olisko joustopohjalliset festarikengät ratkaisu vai mikä olisi.

Oikeilla uskovaisilla on uskoon tulleen ihmisen kaste eikä mitään muuta kastetta.