historiasta ammatti?

se on!

Kiinnostavan aineen lisäksi kannattaa miettiä muitakin juttuja. Totuus on, että alalla on ollut erittäin vakava ylikoulutusongelma jo parinkymmenen vuoden ajan. Eläköityminen ei poista ongelmia.

Nuorena on helppo ottaa riskejä, mutta kannattaa kysyä itseltään missä päin maailmaa haluaa asua neljäkymppisenä, haluatko mahdollisuuden perustaa perheen jne. Valitsemalla humanistisen alan rajaat itseltäsi pois valtavan ison määrän mahdollisia työtehtäviä ja elämäntapamahdollisuuksia.

Aivan toiselle alalle sijoittuneena historioitsijan subjektiivinen mielipiteeni on, että jos haluat ammattihistorioitsijaksi hae suoraan johonkin ns. huippuyliopistoon. LSE, Cambridge, Oxford jne.

Ongelmana ei ole niinkään tutkijakoulutuspaikan tai apurahojen saaminen väitöskirjaa varten, vaan sijoittuminen tohtorina työelämään. Ammattihistorioitsijaksi, toisin sanoen yliopistolehtoriksi, professoriksi tms. työllistyminen ei ole suinkaan mahdotonta mutta erittäin vaikeaa. Väittelijöitä on vuosittain kymmeniä, lehtoraatteja ja professuureja saattaa koko maassa aueta vain pari. Lisäksi historian laitokset ovat käytännössä suosineet pitkälti omaa jälkikasvuaan, mikä tekee alan työmarkkinoista kieroutuneet.

Tilanne ei ole tulevaisuudessa suinkaan parantumassa vaan entisestään vaikeutumassa. Historia-alan koulutusmääriä ollaan onneksi leikkaamassa, mikä heijastunee myös supistuviin opetusvirkoihin.

kyllä se taitaa hankalampaa olla, mutta ei kannata täysin kuitenkaan vaipua epätoivoon. Itse luen historiaa pääaineena ja opinnot ovat nyt loppusuoralla. Hyvä työpaikkakin löytyy jo, joten sen kanssa ainakaan minulla ei ole ollut ongelmia. Aineyhdistelmiä on kuitenkin syytä miettiä, itseltäni löytyy sivuaineita myös kaupalliselta alalta. Kannattaa olla vain avarakatseinen, omaa aktiivisuuttakin tarvitaan. Harjoittelupaikat ym. kannattaa käyttää hyväksi. saa vähän kokemusta ja voi päästä mukaan "piireihin".