Bad Girls ( De Luxe Edition )

Näyttää taas olevan niin hiljaista tämä keskustelu täällä ja osittain vielä väärän aikakauden musiikistakin (kyselyt Shakirasta, Darudesta ym.) joten kirjoitanpa aikani kuluksi pienen ”esseen” Donna Summerin Bad Girls De Luxe Edition julkaisusta. Josko jollain muullakin olisi tästä tuotoksesta kommentoitavaa?

Bad Girls De Luxe Edition on hyvä esimerkki erinomaisesta uudelleenjulkaisusta. Mukana on alkuperäisen levyn lisäksi paljon ekstramateriaalia ja kansilehdessä tietoa kyseisen levyn teosta. Kansilehden mukaan esimerkiksi Bad Girls-biisi oli alun perin tarkoitettu Cherin laulettavaksi, mutta onneksi Donna tuli järkiinsä ja kelpuutti biisin levylleen. Kyseinen kappale on mielestäni parhaita Donnan levytyksiä.

Bad Girls albumilla on tavallaan neljä erityylistä puoliskoa. Alkuperäisellä tuplavinyylilevyllä sivut 1 ja 2 eli cd:n 8 ensimmäistä raitaa sisältävät rokkielementein höystettyä discoa. Julkaisuajankohdan discomusiikille ominaiset viulut on jätetty pois ja korvattu ärhäköillä kitarasooloilla. Erityisesti Hot Stuffin kitarariffi kuulostaa tosi rokilta. Donna saikin tällä biisillään ylistystä rokkipiireistä. Raidoilla 9, 10 11 ja 12 (On My Honor, There Will Always Be AYou, All Through The Night, My Baby Understands) pääsee nauttimaan Donnan sielukkaista balladeista, jotka ovat jääneet mielestäni Donnan varsinaisten diskohittien varjoon. Toki itsekin pidän enemmän rouvan nopeammista biiseistä. Raidat 13, 14 ja 15(Our Love, Lucky, Sunset People) ovat syntikkadiscoa, jotka kuulostavat edelleen yllättävän moderneilta ja mukana on jopa trance-vivahteita. Giorgio Moroder oli kiistämättä todella innovatiivinen musiikkituottaja. Bonuskappaleena ensimmäisen levyn päättää Bad Girls-kappaleen demoversio, ota ei ole aiemman julkaistu. Kappale kuulostaa enemmän rokkaavalta kuin levylle päätynyt discoversio. Kansilehdeltä selviää, että Donna ei tavallisesti tehnyt mitään demoversioita kappaleistaan etukäteen, ja siksi luvassa ei valitettavasti olekaan mitään aiemmin julkaisemattomia demoja.

Bonuslevyllä on mukana monia Donnan klassikoita pitkinä versioina, esim. I Feel Love, jonka on sanottu olevan uraa uurtava esikuva ja innovaattori lukuisille myöhempien aikojen tekno-genren artisteille. Biisi on mukana yli 8 minuuttisena versiona, samoin Last Dance yli 8-minuuttisena. Todellinen helmi on Mac Arthur Park Suite (alkuperäisenä 17.37 min. pituisena), eräänlainen disco-ooppera, jolla Mac Arthur Park-kappaleeseen on miksattu mukaan kaksi muuta kappaletta (One Of A kind ja Heaven Knows). Tätä tuotosta ei ole aiemmin julkaistu editoimattomana versiona CD:llä. Myös Hot Stuff-kappaleesta on mukana maksiversio. Se onkin todellinen Disco Klassikko, ajaton discohelmi.

Donna laulaa todella hyvin ja on uskomatonta, että koko tupla-albumi hursittiin kasaan muutamassa päivässä. Saman päivän aikana tehtiin useita biisejä valmiiksi ilman sen kummempia uusintaottoja. Levyn kasilehdellä kerrotaankin, että sillä aikaa kun Moroder ja kumppanit äänittivät aamupäivällä taustoja, Donna lauloi samana iltapäivänä aamupäivän taustojen päälle laulun. Donna toimi myös itse laulujen tekijänä, ja rouvan säveltämä Dim All The Lights-kappale oli alun perin tarkoitettu Rod Stewartille, mutta Donna omikin sen itselleen. Myös tämän kappaeleen maksiversio löytyy bonuslevyltä. Mukana on myös aiemmin CD:llä julkaisematon On The Radio-kappaleen maksiversio ja Walk Away-biisin maksiversio.

Levy oli aikanaan valtava menestys USA:ssa ja globaali hitti. Donna sai levystä myös Grammy-palkinnon. Hänellä menikin tuohon aikaan todella lujaa, sillä Donnalla oli USA Top 10-listalla samaan aikaan useita singlejä samanaikaisesti tältä albumilta (Hot Stuff, Bad Girls ja Dim All The Lights). Hieman myöhemmin samana vuonna listaykköseksi nousi myös Barbra Streissandin kanssa tehty duo No More Tears, joka on tällä kokoelmalla bonuksena täyspitkänä, yli 12 minuuttia kestävänä versiona.

Tämän levyn jälkeen Donnan ja Moroderin yhteistyö loppui, levy-yhtiö vaihtui ja Myös Donnan ura alkoi hiipua. Discomusiikki joutui epäsuosioon uuden aallon ja punk-rokin myötä. Donna koki pian Bad Girls-albumin ilmestymisen jälkeen uskonnollisen herätyksen ja tämä myös kuului myöhemmillä levyillä, joilla oli mukana "hengellisiäkin" lauluja. Donnan kerrotaan aluksi jopa häpeilleen "syntisiä" hittejään herätyksen koettuaan. Onneksi Donna on palannut discojuurilleen, ja uusi levykin on luvassa piakkoin.

Joten tätä levyä suosittelen kaikille ajattomasta discomusiikista pitäville. Levyn hinta näyttää olevan nettikaupoissa n. 24 euroa, mutta mielestäni rahalla saa tällä kertaa vastinetta. Myös saundit on remasteroitu viimeisen päälle, joten levy kuulostaa todella hyvältä ja raikkaalta. Onkin vaikeata uskoa, että se äänitettiin jo 28 vuotta sitten. Pakkauksenkin on satsattu, ja sitä ”hiplatessa” tuntee, että on saanut rahalle kerrankin vastinetta. Suosittelen!