Ongelmani on sellainen, että vuosien keskiraskaan harjoittelun seurauksena kunnon nousuhumalaa ei enää tule.
Jos juon vaikka sixpackin tai viinipullon, niin seuraus on että tulen lievään humalaan, MUTTA se ei tunnu oikeastaan miltään. Jos juon lisää, niin tulen hieman enemmän humalaan, mutta edelleenkään ei tunnu juuri miltään. Jos juon vielä lisää, niin... no sitten tulen liian humalaan, mutta edelleenkään ei tunnu juuri miltään.
Siis nousuhumalan aivopoimuja hyväilevä kosketus on erittäin laimea tai puuttuu kokonaan.
Koska juomamäärän lisääminen ei toimi, ajattelin kokeilla juomataukoa. Onko joku kokeillut? Kuinka pitkän tauon vaatii, että sietokyky heikkenee aloittelijan tasolle? Kaksi viikkoa, kuukausi, kolme kuukautta, vai mitä?
Ja ei sitten mitään lopettamissaarnoja, niistä en ole kiinnostunut, vaan vastauksia tekniseen kysymykseeni. Kiitos jo etukäteen.
Tauko nousuhumalan palauttamiseksi
28
4355
Vastaukset
- pian huomaat
ei tehonny meikäläiseenkään mäyris illassa. Ei tenonut viikonloppuna kaksi kossua. Se jos joku pisti vituttaa. Jätin kaikki miedot (alle40%) juomat pois. Join viinaa/konjakkia/viskiä suoraan pullonsuusta. Ei toiminut(omasta mielestä) Join ison kossun kahdella huikalla ja aattelin, että no nyt alkaa toimiin. Tajun lähto, kuset housuun ja hengen lähtö kuulemma >>näin>> lähellä.
Se on aivovamma, mielihyvä keskus on vaurioitunut. Viinasta ei saa enää niin hyviä fiiliksiä kun sai jokunen vuosi sitten ja silloin tulee juotua liikaa.
Lopeta juominen kokonaan, ennen kuin sattuu mitään pahempaa! Usko pois!- Oiva Jurri
en missään nimessä aio lähteä tuolle "tosimiehet juovat kossua raakana"-linjalle. En pidä väkevien mausta, ja toisekseen, ne vaikuttavat liian nopeasti. Siis humala tulee, mutta fiiliksiä ei.
Kun hyviä fiiliksiä ei kerran tule, niin ajatukseni oli olla juomatta jonkin aikaa ja kokeilla sitten saako niitä fiiliksiä pienemmillä määrillä. Jos ei saa niin mitä sitten? Järkevää olisi kai lopettaa. Tai juoda ilman fiiliksiä, ihan vain maun vuoksi. :-( - Juoppopete
Oiva Jurri kirjoitti:
en missään nimessä aio lähteä tuolle "tosimiehet juovat kossua raakana"-linjalle. En pidä väkevien mausta, ja toisekseen, ne vaikuttavat liian nopeasti. Siis humala tulee, mutta fiiliksiä ei.
Kun hyviä fiiliksiä ei kerran tule, niin ajatukseni oli olla juomatta jonkin aikaa ja kokeilla sitten saako niitä fiiliksiä pienemmillä määrillä. Jos ei saa niin mitä sitten? Järkevää olisi kai lopettaa. Tai juoda ilman fiiliksiä, ihan vain maun vuoksi. :-(Musta tuli juoppo just sen takia, että mulla oli huono itsetunto ja kuvittelin tulevani ''kovaksi jätkäksi'' jos juon vaan tarpeeks viinaa. Mutta musta onkin tullut ihan luuseri, ja sairas. Vaikka oon 24, niin oon paljon huonommassa kunnossa kun moni 6-kybänen raitis tai kohtuukäyttävä suomalainen mies.
- Anonyymi
Etkö edes lukenut koskaan oikeista oppikirjoista miten pienikin määrä viinaa vaikutta vahingollisesti ihmisen aivoihin, maksaan ja haimaan ja suoliston toimintaan usein otettuna , ja ihme että yleensä olet vielä elossa jos tuollaisia määriä olet kitannut . Sulla oli tuuria .
Tuttava kuoli viina myrkytyksen pienemmästä määrästä .
- taukotupa
2vkon jälkeen kalja maistuu taas ah niin hyvälle vaikka saunan jälkeen, nousuhumalan ihanuutta takaisin ei enää saa. miksi? sitä kutsutaan ikääntymiseksi, jolloin enää ei tunneta niin voimakkaasti nautintoja ja kipuja kun 15-25(?)v.
ja jos etsit kadotettua nuoruutta, nousuhumalaa, päädyt deekuksi, samoin kuin jos etsit ensimmäistä tupakkaa, seksikokemusta, hk:n sinistä päädyt toisten addiktioiden pariin. tosin tästä täällä ei saa keskustella, koska täällä alkoholi on nostettu toisia addiktioita korkeammalle jalustalle, noh ei taas jaksa mennä siihen.- Oiva Jurri
että nousuhumalan ihanuus on peruuttamattomasti menetetty. Nyyh. No miksi minä sitten juon?
- ynnä muuta
Oiva Jurri kirjoitti:
että nousuhumalan ihanuus on peruuttamattomasti menetetty. Nyyh. No miksi minä sitten juon?
Edellisessä oli ainakin osa totuutta. Iän myötä nousuhumalan huuma usein haihtuu. Varmasti treenaus vielä edesauttaa tätä. Jos juo paljon, tauko voi tuoda sen osittain takaisin, mutta siitä ei ole takeita.
Monikin juo vanhasta muistista, vaikka ei enää saa entisenlaista mielihyvää. Tähän on yksinkertainen selitys: Pavlovin koirat. Ajan kanssa Pavlovin koirat saivat kuolaamisreaktion pelkästä kellon soitosta, vaikka ruokaa ei enää tullut. Sama toimii ihmisellä, joka on tiedostamattomalla tasolla pelkkä "eläin". Tiedostamattomalla tasolla ihminen yhdistää nousuhumalan mielihyvän juomiseen pitkään sen jälkeen kun tietoisella tasolla on jo huomannut, ettei yhteyttä enää ole. - Oiva Jurri
ynnä muuta kirjoitti:
Edellisessä oli ainakin osa totuutta. Iän myötä nousuhumalan huuma usein haihtuu. Varmasti treenaus vielä edesauttaa tätä. Jos juo paljon, tauko voi tuoda sen osittain takaisin, mutta siitä ei ole takeita.
Monikin juo vanhasta muistista, vaikka ei enää saa entisenlaista mielihyvää. Tähän on yksinkertainen selitys: Pavlovin koirat. Ajan kanssa Pavlovin koirat saivat kuolaamisreaktion pelkästä kellon soitosta, vaikka ruokaa ei enää tullut. Sama toimii ihmisellä, joka on tiedostamattomalla tasolla pelkkä "eläin". Tiedostamattomalla tasolla ihminen yhdistää nousuhumalan mielihyvän juomiseen pitkään sen jälkeen kun tietoisella tasolla on jo huomannut, ettei yhteyttä enää ole.Tämän kyllä tunnistan itsessäni.
"Muistaakseni sain tästä ennen mielihyvää. Kokeilenpa taas, vaikkei viime kerrallakaan miltään tuntunut."
Järkevästi ajatellen etanolin viihdekäyttö pitäisi siis lopettaa, kun se ei kerran toimi. Mutta jospa se ensi kerralla toimisi...
Voiko juomiseen kyllästyä? Kun niinkin kuulemma voi raitistua. (Laskuhumalaisen pohdiskelua) - Anonyymi
Oiva Jurri kirjoitti:
Tämän kyllä tunnistan itsessäni.
"Muistaakseni sain tästä ennen mielihyvää. Kokeilenpa taas, vaikkei viime kerrallakaan miltään tuntunut."
Järkevästi ajatellen etanolin viihdekäyttö pitäisi siis lopettaa, kun se ei kerran toimi. Mutta jospa se ensi kerralla toimisi...
Voiko juomiseen kyllästyä? Kun niinkin kuulemma voi raitistua. (Laskuhumalaisen pohdiskelua)Heikkojen ihmisten mieli juoma on alkoholi , jos vaimo jättää nii; heti juomaan, jos saa loparit töistä niin ei kun vaan taas juomaan , joka vastoinkäyminen tietää juomista .
Kun tapasin mieheni ja hän halusi jakaa elämänsä kansani, niin sanoin heti etten ala koskaan suhteeseen miehen kanssa jolle alkoholiton se paras ystävä.
Mentiin yhteen ja ei hänellä ollut mitään sitä vastaan että oli ilman alkoholia. Matkusteltiin paljon katselemassa eri maita . Hän ei tarvinnut alkoholia ollakseen mies . Vahva psyyke kun oli , niin osasi pitää hauskaa selvinpäin .
- vee-e
jos sinusta tuleekin se ensimmäinen alkoholisti, joka tosiaan juo vain maun takia ??
ja on se joku maku suussa aamullaki, jos siitä sitte tykkää ja juo sen takia ??- Oiva Jurri
Mutta oikeasti, kuka muka juo mitään alkoholijuomia ensisijaisesti maun takia?! Ja humala olisi sitten vain ei-toivottu sivuvaikutus. Moni alkoholisti aloittaa nykyään uransa sivistyneestä viininmaistelusta. Itseään on helppo pettää.
Jos se maku olisi oikeasti pääasia, niin alkoholittomat viinit ja oluet olisivat huippusuosittuja. Ja alkoholiton konjakki olisi varmaan kehitetty. Puhumattakaan alkoholittomasta kossusta, jota ostettaisiin sen hienon viipyilevän jälkimaun takia.
Ei, humalan takiahan sitä juodaan, kuka millaisenkin. Ja avauskysymykseni koski humalan optimointia, niin sanoakseni. Eli sitä, millaisen tauon jälkeen pääsisin pienillä annoksilla kohtuulliseen hutikkaan.
- ex-Jasu
Aihe on kovin monille ajankohtainen, päätellen siitä kuinka paljon viestiäsi on luettu.
Kun alkoholisti juo riittävän kauan, juominen ei enää tunnu oikeastaan miltään. (tätä eivät vaan estolääke Revia-kauppiaat tiedä)
Pullosta ei enää saa hyvää oloa - vain pahaa oloa. Juoda silti pitää, koska alkoholistille juominen on jo tällöin pakonomaista.
Itse muistan kuinka korkkasin selvästä päästä ensimmäisen kossun kyynel silmäkulmassa, kun tiesin mihin se taas kerran johtaa, mutta juotava silti oli.
Alkoholisti hakee epätoivoisesti juomalla sitä nuoruuden nousuhumalaa, että josko se seuraavasta pullosta löytyisi. Häntä voi hyvinkin verrata pavlovin koiriin, kuten joku jo tekikin.
Aivan samoin kun alkoholistilta lähtee jossain vaiheessa puoliso, yrittää juoppo kaikin keinoin ja lupauksin saada puolison takaisin. Syy ei ole suinkaan rakkaudessa vaan siinä, että juoppo epätoivoisesti haluaa takaisin sen ajan jolloin juominen oli vielä hauskaa. Ja siihen aikaan puoliso vielä oli paikalla.
Voin kokemuksesta kertoa sinulle, että et niitä nousuja enää pullosta löydä, eli sen takia on turhaa kipristellä ilman viinaa.
Kerroit "harjoitelleesi jo vuosia keskiraskaasti".
Jokainen juoppo kuitenkin vähättelee muille arviolta kolmanneksen omista juomisistaan, eli sinä siis olet juonut aika runsaasti.
Sinulla on mahdollisuus välttyä onnettomuuksilta ja jopa sisuskalujen loppumiseltakin, mutta sitten sinun on hyväksyttävä jokin laitospaikka, ehkäpä jossain suljetulla osastolla.
Niissä alkoholi-dementikoihin suhtaudutaan melko nuivasti, "itse aihetettua" kun sairastavat. Vaipat vaihdetaan aina viimeisenä ja ruoka tuodaan kylmänä. Lääkkeitä tosin saa, ettei kasvina oleminen tuntuisi liian puuduttavalta.
Olisi hauska tietää miten tämänlaatuinen tekninen totuus kolahti?
Niin vielä, toivottavasti sinulla ei ole perhettä - ainakaan lapsia.- Oiva Jurri
Epäilemättä aihe on ajankohtainen monille. Sillä siksihän alkoholia 'nautitaan', että päästäisiin fiiliksiin. Jossain vaiheessa homma ei sitten enää toimikaan kuten ennen.
Enimmäkseen asiaa puhut. Selvästikin sinulla on kokemusta sekä juomisesta että ilmeisesti myös raitistumisesta.
Itse en kirkkaita korkkaile, mutta kyllähän olut, siideri ja viini ajavat saman asian. Niitä on vain juotava enemmän (siis suurempi nestemäärä).
Saan pullosta vielä hieman (mutta liian vähän) hyvääkin oloa, enkä juo sillä tavalla pakonomaisesti, ettenkö pystyisi tarvittaessa olemaan juomattakin. Esim. tänään lähden autoreissulle, eikä eilen ollut mitään ongelmaa olla juomatta. Enkä juo tänäänkään, ei haluta lainkaan. (Alkoholistin selittelyä, saatat sanoa. Ehkä on, ehkä ei.)
En tiedä, mitä oikein juomisesta haen, mutta se on kyllä myönnettävä, että en ole sitä viime aikoina enää löytänyt. Ja voi olla, kuten väität, etten tule enää löytämäänkään.
Selvänäkijän kykysi ovat olennaisesti rajoittuneet, mitä tulee juomamäärieni arviointiin ja hoitoehdotukseen. Meitä juoppojahan on niin monenlaisia, etkä sinä voi kirjoitukseni perusteella oikeasti tietää, juonko paljon vaiko vähän. Sen verran olen juonut, että alkoholi on menettänyt tehoaan.
Minua jollain perverssillä tavalla viehätti synkkä maalailusi loppusijoituspaikasta kasviksena. Hyvin tiivistetty. Jos realisti olen, niin onhan tuokin tietysti yksi mahdollinen skenaario myös minun kohdallani. Kaikkea kun voi tapahtua kaikille. Läheskään noin pitkällä en vielä onneksi ole, usko pois.
Tekninen totuutesi on yksi mahdollinen totuus, eli yrittänetkö säikäyttää minut raittiiksi Turmiolan Tommi -tyylilläsi?
Ai niin, puoliso on (ei ole edes lähdössä), lapsia ei. - ex-Jasu
Oiva Jurri kirjoitti:
Epäilemättä aihe on ajankohtainen monille. Sillä siksihän alkoholia 'nautitaan', että päästäisiin fiiliksiin. Jossain vaiheessa homma ei sitten enää toimikaan kuten ennen.
Enimmäkseen asiaa puhut. Selvästikin sinulla on kokemusta sekä juomisesta että ilmeisesti myös raitistumisesta.
Itse en kirkkaita korkkaile, mutta kyllähän olut, siideri ja viini ajavat saman asian. Niitä on vain juotava enemmän (siis suurempi nestemäärä).
Saan pullosta vielä hieman (mutta liian vähän) hyvääkin oloa, enkä juo sillä tavalla pakonomaisesti, ettenkö pystyisi tarvittaessa olemaan juomattakin. Esim. tänään lähden autoreissulle, eikä eilen ollut mitään ongelmaa olla juomatta. Enkä juo tänäänkään, ei haluta lainkaan. (Alkoholistin selittelyä, saatat sanoa. Ehkä on, ehkä ei.)
En tiedä, mitä oikein juomisesta haen, mutta se on kyllä myönnettävä, että en ole sitä viime aikoina enää löytänyt. Ja voi olla, kuten väität, etten tule enää löytämäänkään.
Selvänäkijän kykysi ovat olennaisesti rajoittuneet, mitä tulee juomamäärieni arviointiin ja hoitoehdotukseen. Meitä juoppojahan on niin monenlaisia, etkä sinä voi kirjoitukseni perusteella oikeasti tietää, juonko paljon vaiko vähän. Sen verran olen juonut, että alkoholi on menettänyt tehoaan.
Minua jollain perverssillä tavalla viehätti synkkä maalailusi loppusijoituspaikasta kasviksena. Hyvin tiivistetty. Jos realisti olen, niin onhan tuokin tietysti yksi mahdollinen skenaario myös minun kohdallani. Kaikkea kun voi tapahtua kaikille. Läheskään noin pitkällä en vielä onneksi ole, usko pois.
Tekninen totuutesi on yksi mahdollinen totuus, eli yrittänetkö säikäyttää minut raittiiksi Turmiolan Tommi -tyylilläsi?
Ai niin, puoliso on (ei ole edes lähdössä), lapsia ei.On hyvin oletettavaa, että juomisesi tulee lisääntymään vaivihkaa ja salakavalasti. Siihen voi mennä vielä vuosia, mutta se lisääntyy ja ongelmat kasaantuvat.
Noin kävi aikoinaan itsellenikin.
Muistan vieläkin joitakin yksittäisiä varottavia signaaleja ajoilta, jolloin olisin halunnut vielä pyrkiä kontrolloimaan juomistani.
Kirjoitin sinulle tahallisen provosoivasti, sillä toivoin sinun joskus muistavan nuo lauseet, silloin kun olet jo jonkinmoisella vedenjakajalla, ja haluaisit tehdä jotain juomisellesi.
Eihän sitä tiedä, vaikka tuo viesti kääntäisi päätöksesi kallistumaan silloin lopettamisen kannalle.
Selvännäköni on pelkkää todennäköisyyttä, sillä me ihmiset olemme kuitenkin melko samanlaisia psykofyysisiä olentoja. Viina vaikuttaa meihin samalla tavoin olimmepa pitkiä tai lihavia. Viinan vaikuttaminen aiheuttaa meille samanlaisia ongelmia, olimmepa köyhiä tai lottovoittajia. Ja me reagoimme niihin ongelmiin kuitenkin kuten alkoholistin tuleekin reagoida, eli etsimme syytä ympäristöstä ja olosuhteista, emmekä itsestämme. - toipumaton
Oiva Jurri kirjoitti:
Epäilemättä aihe on ajankohtainen monille. Sillä siksihän alkoholia 'nautitaan', että päästäisiin fiiliksiin. Jossain vaiheessa homma ei sitten enää toimikaan kuten ennen.
Enimmäkseen asiaa puhut. Selvästikin sinulla on kokemusta sekä juomisesta että ilmeisesti myös raitistumisesta.
Itse en kirkkaita korkkaile, mutta kyllähän olut, siideri ja viini ajavat saman asian. Niitä on vain juotava enemmän (siis suurempi nestemäärä).
Saan pullosta vielä hieman (mutta liian vähän) hyvääkin oloa, enkä juo sillä tavalla pakonomaisesti, ettenkö pystyisi tarvittaessa olemaan juomattakin. Esim. tänään lähden autoreissulle, eikä eilen ollut mitään ongelmaa olla juomatta. Enkä juo tänäänkään, ei haluta lainkaan. (Alkoholistin selittelyä, saatat sanoa. Ehkä on, ehkä ei.)
En tiedä, mitä oikein juomisesta haen, mutta se on kyllä myönnettävä, että en ole sitä viime aikoina enää löytänyt. Ja voi olla, kuten väität, etten tule enää löytämäänkään.
Selvänäkijän kykysi ovat olennaisesti rajoittuneet, mitä tulee juomamäärieni arviointiin ja hoitoehdotukseen. Meitä juoppojahan on niin monenlaisia, etkä sinä voi kirjoitukseni perusteella oikeasti tietää, juonko paljon vaiko vähän. Sen verran olen juonut, että alkoholi on menettänyt tehoaan.
Minua jollain perverssillä tavalla viehätti synkkä maalailusi loppusijoituspaikasta kasviksena. Hyvin tiivistetty. Jos realisti olen, niin onhan tuokin tietysti yksi mahdollinen skenaario myös minun kohdallani. Kaikkea kun voi tapahtua kaikille. Läheskään noin pitkällä en vielä onneksi ole, usko pois.
Tekninen totuutesi on yksi mahdollinen totuus, eli yrittänetkö säikäyttää minut raittiiksi Turmiolan Tommi -tyylilläsi?
Ai niin, puoliso on (ei ole edes lähdössä), lapsia ei.alkoholisti luulee, väittää, toivoo, haluaa ja vaatii että kaikki ovat kuin juuri Hän suuressa tiedossaan ja itsekeskeisyydessään. Älä säikähdä, tää on niin tätä täällä.
- Oiva Jurri
ex-Jasu kirjoitti:
On hyvin oletettavaa, että juomisesi tulee lisääntymään vaivihkaa ja salakavalasti. Siihen voi mennä vielä vuosia, mutta se lisääntyy ja ongelmat kasaantuvat.
Noin kävi aikoinaan itsellenikin.
Muistan vieläkin joitakin yksittäisiä varottavia signaaleja ajoilta, jolloin olisin halunnut vielä pyrkiä kontrolloimaan juomistani.
Kirjoitin sinulle tahallisen provosoivasti, sillä toivoin sinun joskus muistavan nuo lauseet, silloin kun olet jo jonkinmoisella vedenjakajalla, ja haluaisit tehdä jotain juomisellesi.
Eihän sitä tiedä, vaikka tuo viesti kääntäisi päätöksesi kallistumaan silloin lopettamisen kannalle.
Selvännäköni on pelkkää todennäköisyyttä, sillä me ihmiset olemme kuitenkin melko samanlaisia psykofyysisiä olentoja. Viina vaikuttaa meihin samalla tavoin olimmepa pitkiä tai lihavia. Viinan vaikuttaminen aiheuttaa meille samanlaisia ongelmia, olimmepa köyhiä tai lottovoittajia. Ja me reagoimme niihin ongelmiin kuitenkin kuten alkoholistin tuleekin reagoida, eli etsimme syytä ympäristöstä ja olosuhteista, emmekä itsestämme.on juuri oikea sana (suomi on muuten hieno kieli, sen maistelusta toisinaan ihan humaltuu). Alkoholi on kavala, mutta salaa.
Näinhän se juuri etenee, tai on tähän mennessä edennyt: vaivihkaa ja salakavalasti. Nyt minulla on jonkinlainen tasannevaihe juomisen suhteen ja elämässä muutenkin. Keski-ikä puskee päälle, ja mietin mitä oikein elämältäni haluan. Työ, ihmissuhteet jne. - tiedätte varmaan, jos olette keski-ikäisiä tai vanhempia. Nuoremmat lukijat tulevat aikanaan tietämään, jos eivät ehdi sitä ennen juoda itseään hengiltä.
Sanoisin näin, että alkoholi on kokeiltu ja koettu, eikä sillä ole minulle enää kovin paljon annettavaa (tähänhän avausviestini juuri liittyi). Tämä ei valitettavasti tarkoita sitä, että automaattisesti luopuisin alkoholista vaikka se järkevintä olisikin. Ei juominen todellakaan ole järjen asia.
Olen lähestymässä tuota kuvaamaasi vedenjakajaa. Kroonikkokasviksen uravaihtoehto ei suoraan sanottuna hirveästi houkuttele. Viimeisen vuoden aikana on aate alkanut elää umpiluussa, eli lopettaminen on alkanut tuntua realistiselta ja varteenotettavalta vaihtoehdolta. Aiemmin en sitä miettinyt. Niin naiivi en enää ole, että lupaisin yhtään mitään. Toteanpa vain, että saas nähdä miten äijän käy. Ex-presidentti Koiviston fundeerausta vapaasti mukaellen: Jos tehdään yhdenlainen ratkaisu, saadaan yhdenlainen loppuelämä. Jos tehdään toisenlainen ratkaisu, saadaan toisenlainen loppuelämä.
P.S. Eikö muuten ole jännä juttu, että alkoipa keskustelu tällä palstalla mistä tahansa, niin useimmiten päädytään siihen, että lopettaa pitäisi. Ja lopuksi tiivistetyt ohjeet alkoholin oikeinkäytöstä:
1. Älä aloita.
2. Jos kuitenkin aloitat, lopeta. - Anonyymi
Eräissä neurologisista sairauksissa on myöskin sama ongelma , se osa aivoista joka antoi sen nousuhumala tunteen on vaurioitunut . Siis viina ai enää anna sitä vaikutusta kun ennen ,
- Anonyymi
Oiva Jurri kirjoitti:
Epäilemättä aihe on ajankohtainen monille. Sillä siksihän alkoholia 'nautitaan', että päästäisiin fiiliksiin. Jossain vaiheessa homma ei sitten enää toimikaan kuten ennen.
Enimmäkseen asiaa puhut. Selvästikin sinulla on kokemusta sekä juomisesta että ilmeisesti myös raitistumisesta.
Itse en kirkkaita korkkaile, mutta kyllähän olut, siideri ja viini ajavat saman asian. Niitä on vain juotava enemmän (siis suurempi nestemäärä).
Saan pullosta vielä hieman (mutta liian vähän) hyvääkin oloa, enkä juo sillä tavalla pakonomaisesti, ettenkö pystyisi tarvittaessa olemaan juomattakin. Esim. tänään lähden autoreissulle, eikä eilen ollut mitään ongelmaa olla juomatta. Enkä juo tänäänkään, ei haluta lainkaan. (Alkoholistin selittelyä, saatat sanoa. Ehkä on, ehkä ei.)
En tiedä, mitä oikein juomisesta haen, mutta se on kyllä myönnettävä, että en ole sitä viime aikoina enää löytänyt. Ja voi olla, kuten väität, etten tule enää löytämäänkään.
Selvänäkijän kykysi ovat olennaisesti rajoittuneet, mitä tulee juomamäärieni arviointiin ja hoitoehdotukseen. Meitä juoppojahan on niin monenlaisia, etkä sinä voi kirjoitukseni perusteella oikeasti tietää, juonko paljon vaiko vähän. Sen verran olen juonut, että alkoholi on menettänyt tehoaan.
Minua jollain perverssillä tavalla viehätti synkkä maalailusi loppusijoituspaikasta kasviksena. Hyvin tiivistetty. Jos realisti olen, niin onhan tuokin tietysti yksi mahdollinen skenaario myös minun kohdallani. Kaikkea kun voi tapahtua kaikille. Läheskään noin pitkällä en vielä onneksi ole, usko pois.
Tekninen totuutesi on yksi mahdollinen totuus, eli yrittänetkö säikäyttää minut raittiiksi Turmiolan Tommi -tyylilläsi?
Ai niin, puoliso on (ei ole edes lähdössä), lapsia ei.Kun on nähnyt elämänsä aikana alkoholin varjopuolet niin ei itse lankea koskaan. Kuinka monikon nähnyt silmät alkoholi myrkytykseen kuolleelta ihmiseltä . Minä olen nähnyt . Ei ole mikään mukava näky. Entäs akuuttivastaanotolle kun heitä tuodaan pyhien aikana ottamaan paikkoja sellaisilta jotka eivät itse ole sairauttaan aiheuttaneet . Kovalla äänellä huutelevat että lääkäri antaisi tabletin, kas kun juoma on loppunut niin haluavat tableteilla jatkaa päihtynyttä tilaansa huume luokitetuilla lääkkeillä. Luulevat ettei lääkärit tajua sitä miksi norkoilevat siellä.
Viina teettää kaikenlaista , ja nyky naiset joillamitsellään ei ole ongelmia viinan kanssa wivät ala edes olemaan yhdessä miehen kanssa jonka on pönkitettävämitsetuntoqqn viinan avulla
- U-Ö.
Voin vakuuttaa omaavani pitkän kokemuksen viinan juonnista.
Tämän vuoksi rohkenen töksäyttää, että iloinen ja pirteä nousuhumala ei palaudu sinulle koskaan vaikka kuivattelisit kuinka kauan seuraavaa känniä varten.
Seuraava känni on aina samanlainen pöhnä vailla pirteyttä, mutta viinaa on saatava lisää ja ne määrät ovat mahtavia kun aiempi raitistelu korvataan.
Aavistelet oikein, että hermosto ja mielihyväkeskus ovat muuttuneet, mutta ikävä kyllä mielihyvää juomisesta et tule saamaan vaikka halu juomiseen säilyy piilevänäkin siten, että muutama paukku laukaisee hanat täysin auki.- ex-Jasu
Tuossa kuvailit aika tarkkaan sen mitä minäkin pidän alkoholismina.
Tullaista oli juominen itsellänikin aikoinaan.
Ilmeisesti juttu on niin, ettei tuota voi ymmärtää ns. normaali ihminen tai tavallinen suurkuluttaja, jotka pystyvät itse kontrolloimaan ja jopa lopettamaan juomisen niin halutessaan.
Täytyy olla se "alkoholistigeeni", että voi tuon ymmärtää. - Anonyymi
ex-Jasu kirjoitti:
Tuossa kuvailit aika tarkkaan sen mitä minäkin pidän alkoholismina.
Tullaista oli juominen itsellänikin aikoinaan.
Ilmeisesti juttu on niin, ettei tuota voi ymmärtää ns. normaali ihminen tai tavallinen suurkuluttaja, jotka pystyvät itse kontrolloimaan ja jopa lopettamaan juomisen niin halutessaan.
Täytyy olla se "alkoholistigeeni", että voi tuon ymmärtää.Alkoholistin tuntee siitä kun he puolustelevat viinan käyttöä. Salajuoppo luulee aina ettei kukaan tiedä, silti ympäristö on tiennyt sen alusta asti .piiloittelee ainoastaan itseltään, sillä perhe kyllä tietää .jokainen itseään kunnioittava nainen tulee jättämään juopottelevan miehen , he tuntevat asian niin että jos ei heidän seurassaan voi olla selvin päin niin katsellaan sellainen mies jolla ei ole ongelmia .kukaan ihminen ei jaksa koko elämäänsä katsella ihmistä jonka on juotava ollakseen muka jotakin.
- Anonyymi
Sama ongelma. Tauko juomisesta ei auttanut ja meni maku koko touhuun. Lasi viiniä pihvin tai pizzan kanssa maistuu edelleen hyvältä, mutta siihen se juominen sitten stoppaa. Nousuhumalan hyvänolon kiksejä vain ei enää tule ja silloin ei ole mieltä juoda enempää. Joku saattaisi pitää asiaa hauskana ja hyvänä, mutta minua ei tilanne lainkaan naurata. Todellakin kaipaan sitä nousuhumalan hyvää fiilistä.
- Anonyymi
Alkoholiongelma täälläkin tunnustaudun suurkuluttajaksi vuosikymmenten ajalta, nyt on pysähtymisen paikka, jo pari vuotta on ottaminen tuntunut tyhmältä mutta kun se on niin totuttu tapa, mitään kunnon nousuhumalaa ei enään tule vaan alkaa samantien puuduttamaan ja aamulla itseruoskintaa, että minkä takia piti ottaa. Nyt olen ollut muutaman päivän ottamatta ja toivon että tämä suuntaus jatkuu. Otin käyttöön käytännön että ruokakaupassa käyn aikaisin aamulla kun alkoholia ei vielä saa ja muutoin jätän pankkikortin kotiin ettei tule herätysostoksia alkon ohi ajaessa ja jos sitä korttia kotoa lähden hakemaan niin ehdin itseni kanssa asiaa käsitellä, toivon että tämä viive tuo järjen äänen kun viinapiru kuiskuttelee.
- Anonyymi
Vuosi tai puolivuotta ilman viinaa kokeile sitten uudestaan
- Anonyymi
Miksi yleensä olisi edes kokeiltava , ei se nousuhumala enää palaa se keskus aivoissa on viina jo tuhonnut
- Anonyymi
Aloittaja on nykyisin horsmaa tai alkoholidementikko.
Alkoholin tuottaman mielihyvän katoaminen on merkki aivojen peruuttamattomasta vauriosta samalla maksa on jo kovaa sidekudosta, jäkälää.
Alkoholin suurkuluttaja voi kokeilla aivojensa suorituskyvyn yksinkertaisella tavalla avoimen yliopiston kurssilla, mikäli yliopistomatematiikan approbatur opintokokonaisuus tuottaa ongelmaa ovat aivot pahasti vaurioituneet ja normaali työnteko ei onnistu. Jos cumun opinnot eivät onnistu on henkilö sovelias seuraaviin ammatteihin siivooja, keittäjä, apumies ja sekatyömies myös koe-eläinpotilas Kupittaalla on arvostettu ammatti santsiannoksineen. - Anonyymi
Nousuhumala kun katoaa, niin ollaan jo pahassa vaiheessa alkoholismia ja/tai ryyppyputkea. Silloin juodaan vaan, että ikävät vierotusoireet pysyisi loitolla. Siinä kohtaa kannataisi lopetella tai hakeutua hoitoon, jossa tarjotaan apua vierotusoireisiin sekä jatkoelämän kannalta.
- Anonyymi
On siinäkin tavoitteet elämälle että saada nousuhumala . Ensinnäkin se on niin ettei sitä enää tule, koska sen osan aivoista on alkoholi jo pilannut. Ja rappeutuminen jatkuu koko ajan kun juo . Miksi ihmeessä ihmisten on yleensäkään juotava koko ajan,
Tehdä töitä siksi että saa vapaa ajalla juoda , mitä merkitystä sellaisessa elämässä on .
Juoma tauon on oltava aika pitkä että aivot saavat toimia normaalisti joskin eivät koskaa; palaudu siihen malliin mitä oli ennen kun aloit käyttämään alkoholia .
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1043394
- 883083
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä201933- 691906
- 381867
- 211741
- 241687
Pettymys! Tähdet, tähdet -kisassa tämä erikoisjakso pois - Pistänyt artistit todella lujille!
Tähdet, tähdet -kisa on edennyt genrestä toiseen. Mutta erästä monen toivomaa erikoisjaksoa ei tällä kaudella nähdä. Voi341439Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91349- 481337