Perinneruuan

määritelmä

Täällä kun näköjään on kovasti taitettu peistä siitä onko suomalainen perinneruoka hyvää vai ei, niin tulipa mieleen kysäistä, että miten se määritellään. Eli milloin jotain ruokaa voidaan kutsua perinneruuaksi? Voisi olettaa että näitä perinneruokia syntyy jatkuvasti myös uusia.
Välttämättä en itse antaisi pula/sota-ajan jollekkin ruualle varsinaista perinneruuan titteliä, vaikka sitä ehkä aikanaan on paljon syöty.

2

732

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vanha kokki

      jo aika paljon mistä on kysymys. Kenties vanhimpana Suomalaisena perinneruokana tunnetaan Lemiläinen särä. Sitä on tiettävästi valmistettu puisessa kaukalossa osapuilleen 1000 vuotta. Menetelmä on edelleen samankaltainen, ainoastaan nauriiden tilalle on myöhemmin ilmaantuneet perunat.
      Kaiketi voimme jo kutsua Saarioisten maksalaatikkoakin perinteiseksi, koska sitäkin on valmistettu samalla reseptillä jokseenkin viisikymmentä vuotta, ainakin sinnepäin.
      Eivät kaikki perinteiset ruokalajit ole todellakaan herkkuja, eivätkä ainakaan nykynuorten ja vähän vanhempienkaan mielestä, joskus tuskin edes aikalaistensa mielestä. Eivät myöskään lähestulkoonkaan kaikki perinneruoat ole kotoisin pula-ajalta. Lisäksi perinteiset ruoat jakaantuvat vielä paikkakunnittain, joskus jopa kylittäin. Toisinaan saatetaan samaa ruokaa nimittää aivan eri nimillä eripuolella maatamme. Perinteisiä ruokia valmistivat entisaikaan hyvin arvostetut pitokokit, jotka vaalivat vanhoja tapoja, joskus hiukan omiaankin lisäillen, mutta silti aina siten, että ruokalajit tunnistettiin.
      Tietääkseni ainakin Martat vaalivat jossainmäärin nykyään tuota ruokaperinnettä.
      Suomalainen kulttuuri on nuori, verrattuna useisiin muihin maihin ja se on imenyt vaikutteita naapurimaista kaikilla aloilla. Näistä se on pikkuhiljaa "jalostunut" meidän omaksi perimäksemme. Nykyajan ihmiset eivät oikein osaa arvostaa omaa kansallista identiteettiään, koska ihailu näyttää suuntautuvan yleensä muihin maihin miltei kritiikittä. En tarkoita tällä sitä, että pitäisi olla yltiöisänmaallisia, vaan ,että kokisimme olevamme maailman ainoita Suomalaisia vikoinemme ja etuinemme. Ei meillä ole mitään syytä kulkea nöyristelemässä, muka sivistyneempien maiden edessä. Aikoinaan nämäkin "sivistysmaat" ovat omaksuneet tapojansa naapureiltaan, sulattamalla niitä omiin tapoihinsa, näin se vain menee.

      • säkkijärvi

        Lemiläiset voivat nyt pahastua, mutta eipä sille mitään mahda. Särää on tehty kyllä muuallakin Etelä-Karjalan alueella, mutta lemiläiset vain ehtivät sen omia itselleen. Isäni, joka olisi täyttänyt kesäkuussa 95 vuotta kertoi, että heillä kotona Ylämaalla (Säkkijärvellä) oli uunin päällä särä eli puukaukalo, jossa valmistettiin juuri tuota kuuluisaa lemiläistä särää.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      74
      2912
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      64
      2763
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1812
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      17
      1649
    5. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1647
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1590
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      19
      1498
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1287
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1263
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1249
    Aihe