Osaisiko kukaan neuvoa/suositella Tampereelta lasten neuropsykologia tai jotakuta muuta joka testaa lapsen oppimisvaikeuden tasoa sekä terapian tarvetta.
dysleksia testit
Amkoda
7
1996
Vastaukset
- Aineli
Nyt jo aikuisella lapsellani todettiin puheen viivästyminen vuoden ikäisenä. Puolitoistavuotiaana hänelle tehtiin kehitysarviotesti perheneuvolassa, jossa oli tuloksena epätasainen profiili (tyypillistä dysfaatikolle). 2-vuotiaana aloitettiin leikinomainen puheterapia (kaupungin puheterapeutti päiväkodissa). 3-vuotiaana tehtiin Taysin kuulolla kuulotestit ja sieltä tuli passitus foniatriselle, jossa vahvistettiin dysfasiadiagnoosi. Jossain vaiheessa lapsi oli myös lastenosastolla tarkemmissa tutkimuksissa ja tietysti tehtiin myös kromosomitestit, jotta kehitysvamma voitiin sulkea pois.
Lapsen puheterapia jatkui 10-vuotiaaksi säännöllisenä ja sen lisäksi hän sai noin vuoden verran ennen koulua SI-terapiaa (harjaannuttaa liikeratoja ja lihasten käyttöä, mikä nopeasti vaikutti puheen kehittymiseen). Valitettavasti vielä tuolloin 80-luvulla paikkakunnalla ei ollut muodissa viittomat, joilla olisi edistetty puhetta. Dysfaatikkolapsihan on kuin vieraassa maailmassa, koska hänen on vaikea tuottaa ja ymmärtää puhetta.
Koin myös tärkeänä sen, että kerran vuodessa lapselle tehtiin hoitosuunnitelma - yleensä se pidettiin päiväkodissa ja siihen osallistui puheterapeutti, kuntoutusohjaaja sairaalasta, päiväkodin hoitajat ja vanhemmat. Lapsi sai olla myös kahden lapsen paikalla, eikä ryhmää saanut kasvattaa liian isoksi. Myös kesätarhaan lähti aina tuttu hoitaja mukaan.
Kouluvalintaakin tehtiin hartaasti - aluksi tuli lykkäystä testien perusteella vuosi ja sen jälkeen erityiskoulu, josta lapsi vaihtoi vielä toiseen kouluun 10-vuotiaana.
Joten pitkällinen projekti tämä on ollut, mutta kannattava. Lapsi on avoin ja sydämellinen, hyvin lukeva ja kirjoittava, ammattiin valmistunut onnellinen ihminen. Puheesta ei kuule, että hänellä sen kanssa ollut joskus suunnattomat ongelmat! Kaikenlaista treenaamista ja viemistähän tämä on vaatinut myös vanhemmilta ja sisaruksilta, mutta emme ole ainoita. - Perustimme muuten 80-luvulla Pirkanmaan dysfasiayhdistyksen, josta saa vertaistukea. Niin, ja sopeutumisvalmennuskursseille on tietty osallistuttu. - Voimia ja sitkeyttä viranomaisten ja terveydenhuollon ynnä lapsen kanssa!- Mielenkiinnosta kyselen..
Miten yksivuotiaalla voi todeta puheen viivästymisen? Kuten sanoin, ihan mielenkiinnosta kyselen, en provosointitarkoituksessa..Tietämätön kai olen..
- Aineli
Mielenkiinnosta kyselen.. kirjoitti:
Miten yksivuotiaalla voi todeta puheen viivästymisen? Kuten sanoin, ihan mielenkiinnosta kyselen, en provosointitarkoituksessa..Tietämätön kai olen..
Dysfaatikko on perheemme kolmas lapsi. Vuoden vanhana hänellä oli kaksi sanaa, puolitoistavuotiaana samat kaksi. Eli puhe ei kehittynyt millään tavalla. Lisäksi lapsi sai raivareita, kun häntä ei ilmiselvästi ymmärretty. Myöhemmin opin sanomaan hänelle, että nyt en ymmärrä, näytä! Hän vei minut esim. jääkaapille ja näytti, mitä haluaa.
Perheemme toiset lapset ovat puhuneet alle 1-vuotiaina ja tämän lapsen puheenkehitys oli aivan erilaista. Lisäksi olin opiskellut jonkin verran logopediaa, joten osasin kiinnittää asiaan huomiota. Foniatri sanoikin, että kerrankin lapsi tulee testeihin ajoissa ja kuntoutus voidaan aloittaa oikeassa herkkyysvaiheessa.
Lapsella oli muitakin ongelmia, esim. liikunnallisesti hän kulki neuvolakortin viimeisissä ruuduissa - oppi kävelemäänkin puolitoistavuotiaana. Hän otti sitten takaisin väiin jääneitä vaiheita SI-terapiassa.
Erityisesti dysfaattiselle lapselle on tärkeää, että puheterapia aloitetaan herkkyysvaiheessa - ollaan jo myöhässä, jos asiaa ruvetaan miettimään vähän ennen kouluikää. Tästä on paljon tutkimustietoa. Kyse ei ole mistään tavallisesta ässä- tai ärräviasta, vaan koko kielestä käsitteineen. Äännevirheet pystyy korjaamaan myöhemminkin, mutta ensin pitäisi löytää puhe ja käsitteet, millä kommunikoida. Tässä mielessä varhaiset viittomat ovat suuri apu. Osa lapsista ei edes opi puhumaan, mutta jonkinlainen kommunikaatiokeino löytyy lähes kaikille. Kyse ei ole lapsen älykkyydestä - tässä joukossa älykkyys jakautuu samoin kuin ns. normaaleilla lapsilla. Huonosti kommunikoivaa vain helposti pidetään tyhmänä ja laiskana.
Olen ylpeä lapsestani, joka on kovalla työllä ja yrittämisellä oppinut tämän maailman. Esim. lukemaan hän oppi 10-vuotiaana, mutta tänä päivänä pitää lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tietokone on auttanut paljon tässä asiassa, ja se onkin hänellä päivittäisessä käytössä.
Toivotan sinnikkyyttä nykyvanhemmille, sillä laman myötä monia juttuja vietiin alas, eikä pääsy terapiaan tai tutkimuksiin ole nykyään itsestäänselvyys niin kuin vielä 80-luvulla. - Vaatikaa tutkimuksia, jos epäilette, että lapsen puhe ei kehity normaalisti. Ei pidä tyytyä neuvolan hyssyttelyihin, sillä mitä varhaisemmin puheterapia aloitetaan, sitä parempi. - ajat on tosiaan muuttuneet
Aineli kirjoitti:
Dysfaatikko on perheemme kolmas lapsi. Vuoden vanhana hänellä oli kaksi sanaa, puolitoistavuotiaana samat kaksi. Eli puhe ei kehittynyt millään tavalla. Lisäksi lapsi sai raivareita, kun häntä ei ilmiselvästi ymmärretty. Myöhemmin opin sanomaan hänelle, että nyt en ymmärrä, näytä! Hän vei minut esim. jääkaapille ja näytti, mitä haluaa.
Perheemme toiset lapset ovat puhuneet alle 1-vuotiaina ja tämän lapsen puheenkehitys oli aivan erilaista. Lisäksi olin opiskellut jonkin verran logopediaa, joten osasin kiinnittää asiaan huomiota. Foniatri sanoikin, että kerrankin lapsi tulee testeihin ajoissa ja kuntoutus voidaan aloittaa oikeassa herkkyysvaiheessa.
Lapsella oli muitakin ongelmia, esim. liikunnallisesti hän kulki neuvolakortin viimeisissä ruuduissa - oppi kävelemäänkin puolitoistavuotiaana. Hän otti sitten takaisin väiin jääneitä vaiheita SI-terapiassa.
Erityisesti dysfaattiselle lapselle on tärkeää, että puheterapia aloitetaan herkkyysvaiheessa - ollaan jo myöhässä, jos asiaa ruvetaan miettimään vähän ennen kouluikää. Tästä on paljon tutkimustietoa. Kyse ei ole mistään tavallisesta ässä- tai ärräviasta, vaan koko kielestä käsitteineen. Äännevirheet pystyy korjaamaan myöhemminkin, mutta ensin pitäisi löytää puhe ja käsitteet, millä kommunikoida. Tässä mielessä varhaiset viittomat ovat suuri apu. Osa lapsista ei edes opi puhumaan, mutta jonkinlainen kommunikaatiokeino löytyy lähes kaikille. Kyse ei ole lapsen älykkyydestä - tässä joukossa älykkyys jakautuu samoin kuin ns. normaaleilla lapsilla. Huonosti kommunikoivaa vain helposti pidetään tyhmänä ja laiskana.
Olen ylpeä lapsestani, joka on kovalla työllä ja yrittämisellä oppinut tämän maailman. Esim. lukemaan hän oppi 10-vuotiaana, mutta tänä päivänä pitää lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tietokone on auttanut paljon tässä asiassa, ja se onkin hänellä päivittäisessä käytössä.
Toivotan sinnikkyyttä nykyvanhemmille, sillä laman myötä monia juttuja vietiin alas, eikä pääsy terapiaan tai tutkimuksiin ole nykyään itsestäänselvyys niin kuin vielä 80-luvulla. - Vaatikaa tutkimuksia, jos epäilette, että lapsen puhe ei kehity normaalisti. Ei pidä tyytyä neuvolan hyssyttelyihin, sillä mitä varhaisemmin puheterapia aloitetaan, sitä parempi.sitäpaitsi ilmeisesti olette varakkaita ja hyvinkoulutettuja. Tavallisisten duunarien on ihan turha lähteä vaatimaan mitään tutkimuksia tai hoitoja, koska lääkärit katsovat tietävänsä itse paremmin ja että duunari ei valita huonosta hoidosta mihinkään.
Nykyään ei takuulla kenenkään duunarin lapsi saa kunnallisessa päiväkodissa moista hyysäystä, huhhuh, vielä tuttu hoitaja kesäpäiväkotiin mukaan! - Aineli
ajat on tosiaan muuttuneet kirjoitti:
sitäpaitsi ilmeisesti olette varakkaita ja hyvinkoulutettuja. Tavallisisten duunarien on ihan turha lähteä vaatimaan mitään tutkimuksia tai hoitoja, koska lääkärit katsovat tietävänsä itse paremmin ja että duunari ei valita huonosta hoidosta mihinkään.
Nykyään ei takuulla kenenkään duunarin lapsi saa kunnallisessa päiväkodissa moista hyysäystä, huhhuh, vielä tuttu hoitaja kesäpäiväkotiin mukaan!Kuten kerroin, lapselle tehtiin vuosittain kuntoutussuunnitelma. Tähän kirjattiin myös se, että kesäpäiväkotiin lähtee mukaan tuttu hoitaja, koska lapsen oli hankala kommunikoida vieraiden kanssa.
Meitä auttoi kuntoutusasioissa se, että alun perin hyväksyimme lapsen ominaislaadun, eikä jääty odottelemaan asian "paranemista" kasvun myötä. Kyllä se siitä -ajattelu ei auta ketään! Ei kannata myöskään riidellä siitä, kenen suvusta tällainen hankaluus periytyy.
Emme ole varakkaita ja lapsemme ovat olleet aina tavallisessa päiväkodissa kodin vieressä. Suurena apuna olivat myös mummot, jotka auttoivat sairaalareissujen aikana muutenkin hoitivat lapsia kotona, kun olimme kumpikin epäsäännöllisessä vuorotyössä. En ymmärrä, miten muuten olisimme edes selvinneet. Nuoremman lapsen hoitaminen ja kuntouttaminen vei hyvin paljon aikaa ja kuitenkin lapset tarvitsevat ihan tavallista arkista perhe-elämää leikkeineen.
Dysfasialapsemme oli myös erittäin allerginen syntymästä saakka ja hänelle puhkesi myös vuoden ikäisenä astma, joten sairaalareissuja oli paljon. Kuitenkin katson, että dysfasia on vaikeampihoitoinen asia kuin allergia, sillä dysfasia vaikuttaa koko myöhempään elämään. - Tyhmä kai minäkin
Aineli kirjoitti:
Dysfaatikko on perheemme kolmas lapsi. Vuoden vanhana hänellä oli kaksi sanaa, puolitoistavuotiaana samat kaksi. Eli puhe ei kehittynyt millään tavalla. Lisäksi lapsi sai raivareita, kun häntä ei ilmiselvästi ymmärretty. Myöhemmin opin sanomaan hänelle, että nyt en ymmärrä, näytä! Hän vei minut esim. jääkaapille ja näytti, mitä haluaa.
Perheemme toiset lapset ovat puhuneet alle 1-vuotiaina ja tämän lapsen puheenkehitys oli aivan erilaista. Lisäksi olin opiskellut jonkin verran logopediaa, joten osasin kiinnittää asiaan huomiota. Foniatri sanoikin, että kerrankin lapsi tulee testeihin ajoissa ja kuntoutus voidaan aloittaa oikeassa herkkyysvaiheessa.
Lapsella oli muitakin ongelmia, esim. liikunnallisesti hän kulki neuvolakortin viimeisissä ruuduissa - oppi kävelemäänkin puolitoistavuotiaana. Hän otti sitten takaisin väiin jääneitä vaiheita SI-terapiassa.
Erityisesti dysfaattiselle lapselle on tärkeää, että puheterapia aloitetaan herkkyysvaiheessa - ollaan jo myöhässä, jos asiaa ruvetaan miettimään vähän ennen kouluikää. Tästä on paljon tutkimustietoa. Kyse ei ole mistään tavallisesta ässä- tai ärräviasta, vaan koko kielestä käsitteineen. Äännevirheet pystyy korjaamaan myöhemminkin, mutta ensin pitäisi löytää puhe ja käsitteet, millä kommunikoida. Tässä mielessä varhaiset viittomat ovat suuri apu. Osa lapsista ei edes opi puhumaan, mutta jonkinlainen kommunikaatiokeino löytyy lähes kaikille. Kyse ei ole lapsen älykkyydestä - tässä joukossa älykkyys jakautuu samoin kuin ns. normaaleilla lapsilla. Huonosti kommunikoivaa vain helposti pidetään tyhmänä ja laiskana.
Olen ylpeä lapsestani, joka on kovalla työllä ja yrittämisellä oppinut tämän maailman. Esim. lukemaan hän oppi 10-vuotiaana, mutta tänä päivänä pitää lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tietokone on auttanut paljon tässä asiassa, ja se onkin hänellä päivittäisessä käytössä.
Toivotan sinnikkyyttä nykyvanhemmille, sillä laman myötä monia juttuja vietiin alas, eikä pääsy terapiaan tai tutkimuksiin ole nykyään itsestäänselvyys niin kuin vielä 80-luvulla. - Vaatikaa tutkimuksia, jos epäilette, että lapsen puhe ei kehity normaalisti. Ei pidä tyytyä neuvolan hyssyttelyihin, sillä mitä varhaisemmin puheterapia aloitetaan, sitä parempi.Siis, tota... Meillä 1. lapsi oppi kävelemään vuoden vanhana, puhumaan ekat sanat (mamma, pappa) kuukausi myöhemmin. Lauseita tuli jo ennen kahta vuotta.
Toka oppi kävelemään kymmenkuisena ja puhui lauseita puolitoista vuotiaana.
Onko tällä logiikalla kolmas kehitysviipeinen, kun tuli ekat sanat vasta puolitoista vuotiaana, eikä niistä saanut selvää puoleen vuoteen kuin oma äiti?
Toki ymmärrän, että viitteitä puheenkehityshäiriöön on voinut olla, mutta kyllä on outoa, jos ihan diagnoosin jo vuoden iässä saa!
Minä kasvatan kahta erityislasta, toisella ADHD ja toisella jokin toistaiseksi määrittelemätön keskittymis/oppimishäiriö. Tämä nuorin kaikkine hyvineen on normaali.... - Aineli
Tyhmä kai minäkin kirjoitti:
Siis, tota... Meillä 1. lapsi oppi kävelemään vuoden vanhana, puhumaan ekat sanat (mamma, pappa) kuukausi myöhemmin. Lauseita tuli jo ennen kahta vuotta.
Toka oppi kävelemään kymmenkuisena ja puhui lauseita puolitoista vuotiaana.
Onko tällä logiikalla kolmas kehitysviipeinen, kun tuli ekat sanat vasta puolitoista vuotiaana, eikä niistä saanut selvää puoleen vuoteen kuin oma äiti?
Toki ymmärrän, että viitteitä puheenkehityshäiriöön on voinut olla, mutta kyllä on outoa, jos ihan diagnoosin jo vuoden iässä saa!
Minä kasvatan kahta erityislasta, toisella ADHD ja toisella jokin toistaiseksi määrittelemätön keskittymis/oppimishäiriö. Tämä nuorin kaikkine hyvineen on normaali....Mitään logiikkoja näihin ei voi asettaa, mutta ainakin dysfasiassa on tärkeää, että kuntoutus aloitetaan mahdollisimman varhain eli vuosia ennen koulun alkua. Olemme tästä todella tyytyväisiä, sillä nyt 25-vuotiaalla on ollut lähes normaali elämä! Vaatikaa, vanhemmat, älkääkä tyytykö selityksiin ja sekundaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Oppilas puukotti kolmea Pirkkalan koululla
Tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme oppilasta on loukkaantunut puukotuksessa Pirkkalan Vähäjärven koululla. Myös e651977- 1041901
- 1441649
Kesän odotuksia hyrynsalmella
Kyllä kesällä hyrynsalmellakin on mahdollisuus osallistua kylän menoon monella tavalla . On kaunislehdon talomuseolla151641- 1031609
- 851587
Anne Kukkohovi ei myykkään pikkuhousujaan
Kyseessä oli vain markkinointitempaus. Anne höynäytti hienosti kaikkia ja Onlyfans-tilinsä tilaajamäärä lähti jyrkkään n2851357- 1191289
Voi Rakas siellä
Olet ollut mun ajatuksissa taas koko päivän. Olet ihmeellinen kertakaikkiaan ja arvostan sinua niin paljon❤️Minulla ei o241160- 701132