Tarina kiistakysymyksestä

Onko kiistakysymys reilu, seuraavan tarinan valossa?





Jumala oli viettänyt aikaa itsensä kanssa ikuisuuden. Arki alkoi hiljalleen jumalaakin pitkästyttämään. Niinpä jumala pitkällisten pohdintojen jälkeen päätti kaikkivoipien voimiensa välityksellä luoda itselleen ystäviä. Yhdestä tulisi hänen omaa 'verta ja lihaa'.

Kun jumala oli saanut luotua itselleen riittävän määrän kavereita, päätti jumala lukea kavereilleen olemassa olonsa lait, joita heidän oli toteltava, tai jumala tulisi tuhoamaan tottelemattomat ystävänsä - enkeleiksikin kutsutut. Koska jumala oli korkein, päätti hän antaa joidenkin ystäviensä maistaa vallan tuomaa huumaa. Hän teki osasta ystäviään esimerkiksi arkkienkeleitä ja toisista kerubeja. Loppujen oli määrä olla rivikavereita ajan hamaan iäisyyteen asti.

Vaikka jumala olikin perustanut maailman ensimmäisen hierarkisen järjestelmän, oli tuossa ensimmäisessä yrityskaaviossa kuitenkin virhe. Tätä virhettä ei kuitenkaan voinut päivittää, olivathan jumalan teot ainoastaan hyviä. Jumalan tekemisiä ei ole myöskään syytä muuttaa tai parantaa millään tavoin. Niinpä maailman ensimmäisessä hierarkisessa järjestelmässä, eteneminen oli mahdotonta - ikuisesti.

Jumalalla oli nyt ystäviä, ja hän sai kaiken lisäksi ystäviltään varauksettoman ihailun osakseen. Jumalalle ei kuitenkaan riittänyt vielä tämä. Hän päätti luoda maailmankaikkeuden, jonne sijoittaisi ainakin yhdelle pikkuruiselle kivelle vielä pikkuruisempia eläjiä, nauttimaan jumalansa hyvyydestä. Hän kutsui eläjiä työnimellä ihminen. Myöhemmin jumala unohti, että kyse oli vain työnimestä. Hän päätti tehdä ihmisistä hyviä ja lähes täydellisiä. Lähes täydellisiä siksi, koska päätti antaa ihmisille myös vapaan tahdon. Jumala ei pitänyt kovin mahdollisena sitä, että nuo ihmisiksi kutsutut projektiluonnokset alkaisivat kapinoida luojaansa vastaan. Miten se voisi olla edes mahdollista, tuumi kaikkeuden taloudenhoitaja.

Luotuaan ensimäisen ihmisen - muiden projektiluonnostensa rinnalle, joita eläimiksikin kutsutaan - hän oli kovin tyytyväinen itseensä. Ensi töikseen jumala antoi maailman ensimmäisen työvoimatoimiston johtajana ensimmäiselle ihmiselle töitä. Ennen sitä johtajan alaiset olivat tietenkin syöttäneet työvoimatoimiston hallintajärjestelmään ensimmäisen ihmisen nimen, sosiaaliturvatunnuksen ja muut tarvittavat tiedot. Jumala tahtoi, että ihmisillä olisi jokaisella oma nimi, jotta hän tunnistaisi jokaisen projektinsa erikseen.

Ja ei muuta kuin hommiin, tuumi Aatami. Aatamin ensimmäinen tehtävä oli antaa kaikille jumalan luomille eläimille nimet, jotta ihmiset sitten tunnistaisivat nuo eläimet - edes jotenkin. Urakka vaikutti Aatamista melko isolta, olihan jumala innostunut luomistöissään valmistamaan jos jonkinlaisia, jonninjoutavia eläimiä. Eräiden taivaallisten pitojen jälkeen jumala oli ollut niin dagen efterissä, että päätti luoda olotilaansa sopivasti kuvaavan eläimen. Niinpä hän loi olmin.

Aatamin nimettyä valta osan eläimistä, hän löysi itsensä tilanteesta, jossa kotiin palaamisesta puuttui se jokin. Eedenin puutarhan käyneistä hedelmistä tekemänsä viinin ryystämisessä ei ollut juurikaan itua, kun sen sai tehdä luvan kanssa. Aatami ei myöskään kokenut saavansa kovin suurta jännitystä, ympäri Eedeniä jättämiensä jemmapullojen naukkailusta. Tarvittaisiin jännitystä, jotta tuo harraste olisi mielekkäämpää. Niinpä Aatami pyysi luojaansa valmistamaan hänelle jonkun kumppanin, joka ei pitäisi niin hänen jemmapulloharrastuksestaan. Aatami tuli myöhemmin katumaan tuota pyyntöä lopun elämäänsä.

Aatamille suotiin kumppani, ja taivaallinen työvoimatoimisto kirjasi uuden työnhakijan järjestelmäänsä nimellä Eeva. Eeva sai ensimmäiseksi työkseen täyttää maa uusilla ihmisillä. Aatami ei ollut kyetä pidättelemään nauruaan, olihan hän kuvitellut oman työtehtävänsä olleen jokseenkin kohtuuton. Eeva sai aloittaa työnsä vasta myöhemmin. Ensin oli lupa nauttia kaksin olosta, ja tutustua Eedenin puutarhaan.

Mutta koska jumala ei nauttinut mistään niin suuresti kuin urheilusta ja uhkapeleistä, hän päätti asettaa ensimmäiselle ihmisparille kiusauksen, joka osoittaisi heidän kiitollisuutensa luojalleen. Taivaassa sattui kuitenkin jotain, jota jumalakaan ei osannut odottaa.

Jumala oli järjestänyt miljoonannet taivaalliset lätkän TM (Taivaiden Mestari) -mittelöt. Jumalan oma joukkue oli voittanut joka kerta tähän saakka, eikä jumala pitänyt mestaruuspokaalin menetystä kovin todennäköisenä tälläkään kertaa. Taivaiden ikuinen hopeajoukkue - enkelin nimeltä Lusifer johtama - oli alkanut kyllästymään jumalan voittokulkuun. Jumala oli näet ottanut oikeudekseen saada käyttää ennalta näkemisen kykyään, ja jokainenhan voi vain kuvitella kuinka vaikeaa sellaista vastustajaa on voittaa. Lusifer tuhahtikin siipeensä puolihuolimattomasti kuinka jumalan joukkue voittaa vain tuon kyvyn siivittämänä, ja pahaksi onnekseen jumala oli kuullut tuhahduksen.

Jumala rakasti riskinottoa, ja oli valmis osoittamaan, että joukkueensa oli voitokkain ilman tuotakin kykyä. Peli ei kuitenkaan mennyt ihan jumalan suunnitelmien mukaan, ja viimeistä minuuttia pelattaessa tilanne oli tasan 665 - 665. Loppusekunneilla, Lusiferin päästyä yksin läpi, enää jumala esteenänsä (jumala pelasi maalivahdin paikkaa), Lusifer huusi jumalalle "Hei kato, Jeesus tulee – ootsä valmis!", ja jumala pahaksi onnekseen katsoi taakseen tervehtiäkseen poikaansa, jollon Lusifer veivasi kumilaatan jumalan längeistä sisään, ja Lusiferin joukkue oli ensi kertaa TM-Voittaja! Jumala oli mennyt maailman ensimmäiseen vanhanaikaiseen.

Jumala ei hyväksynyt kiivaasta luonnostaan johtuen Lusiferin voittoa, ja kirosi koko Lusiferin joukkueen. Mutisi mennessään jotain voittolukemista 666.

Jumala sai kuitenkin revanssin mahdollisuuden kun muisti ihmiset ja heille asettamansa haasteen. Jumala ja Lusifer löivät vetoa, että ihmiset eivät kajoaisi hyvän ja pahan tiedon puuhun missään olosuhteissa. Veto oli tupla tai kuitti -mallinen, joka tarkoitti sitä, että voittaessaan Lusifer sai joukkueineen saunoa mestaruusbileissä jumalan saunassa, mutta hävitessään jumala piti TM-pokaalin.

Koko veto oli ohi viidessä minuutissa. Lusiferin puettua käärmeennahkaviittansa ylleen, matkattuaan maahan ja juteltuaan Eevalle hyvän ja pahan tiedon puun juurella niitä näitä (luultavasti tyyliin "käyt sä useinkin täällä"-tyyppisiä, siihen aikaan uusia repliikkejä), ei mennyt kuin muutama minuutti ja maailman ensimmäinen nainen oli puhuttu pyörryksiin. Siitä taas ei mennyt kuin puoli minuuttia siihen kun Eeva oli kiristänyt Aadamin syömään tuota jumalten herkkua. Me emme tarvitse kovin kummoista mielikuvitusta, jotta ymmärtäisimme, millä Eeva Aatamia kiristi. Kerta se oli ensimmäinenkin.

Jumalalta paloi hihat niin lujaa, että pyörsi lupauksensa mestaruusjuhlien saunaillasta ja lähes kaikesta muustakin siihen astisesta. Lusifer hymähteli tyytyväisenä riippukeinussaan taivaiden palatsissaan. Jumala oli valmis vielä yhteen vetoon (Lusiferin kanssa)...

Jumala manasi mielessään miksi olikaan luonut juuri tuosta enkelistä niin viisaan, että itsekin oli ajoittain hukassa tuon keikaroivan hienohelman kanssa. Jumala ja Lusifer sopivat, että jos ihminen pärjää omillaan ja saa maan kukoistamaan, moraalin loistamaan ja taloutensa kuntoon, on Lusifer viimeinkin oikeutettu käyttämään jumalan saunaa mestaruusjuhliinsa. Lusifer oli lopen kyllästynyt jumalan ongelmaksi asti äityneeseen peliaddiktioon, mutta suostui, eikä pahaksi onnekseen lukenut sopimuksen pienellä präntättyä. Siinä luki, että jumala saa päättää milloin veto on ohi, ja että jumala vaikeuttaisi ihmisen elämää moninkerroin. ”Piru vie! Pelimiehiä tuo jumala”, ei voinut Lusiferkaan muuta tokaista kun huomasi pienellä kirjoitetun.

Ensi töikseen jumala hääti Aatamin ja Eevan Eedenistä, lakkautti heidän täydellisyytensä, antoi kummallekin potkut ansiotöistään ja antoi ihmisille erilaisia sairauksia, kipuja ja ahdistusta muistutukseksi möhläyksestään. Kaikki nuo kiroukset tulisivat periytymään kaikille tuleville ihmisille. Lusifer huomautti tuohon, että eiväthän he olleet tehneet mitään väärää, johon jumala vain tokaisi, "mutta tulevat tekemään, säädän sellaisen syntilistan, jota kukaan ei pääse karkuun!". Jumala joutui tosin perumaan Eevan potkut, ja antoi hänelle pätkätöitä maailman kansoittamisen aloituksessa – tuskien siivittämänä tietenkin.