Ja taas..

Koulutusnetti.fi-sivuilla on jo nyt koottu ammattikorkeiden ja ammattikoulujen vapaita paikkoja. Kannattaa katsoa..6.8 alkaa muistaakseni täydennyshaku näille AMK-paikoille. Kyllä varmasti jotain löytyy:)

Ymmärrän, että sulla on paskat fiilikset. Itselläni oli vähän samanlainen tunne pääsykokeen jälkeen tänä vuonna, että apua, mitä teen, jos en taaskaan pääse. Näytti vahvasti siltä, etten pääse... mutta olin arvioinut pisteet päin persettä ja pääsin kuin pääsinkin.

Tuloksien odottaminen oli kamalaa, koska tiesin kiikkuvani rajoilla. Viikon masennuskohtauksen jälkeen ryhdistäydyin ja rakensin suunnitelman b ja c ja d. a) otan vastaan paikan ammattikorkeasta, aineesta joka sieltä puolelta eniten kiinnostaa, mikäli paikan saan. b)avoinyliopisto, mahdollisesti vielä amk:n ohessa. Varasin nämäkin kurssit jo ennalta... c) takaisin lukioon (iltalukio). Lisäksi kävin työkkärin työvoimatoimistossa kysymässä neuvoa ammatinvalinnan ohjaajalta. Paniikki pisti kummasti toimimaan...

En tiedä mihin hait, mutta voisin kuvitella, että yliopiston puolelle. Suosittelen sua kanssa poikkeamaan työkkärissä keskustelemassa asiasta. Sit mietit miten voit valmistautua paremmin ensi vuotta varten: avoin (saatko luettua hyväksi myöhemmin nämä opinnot duuni mäkkärissä sivussa joo rankkaa mutta elämää...), lukioon korottelemaan, mahdollisesti vielä lisää aineita. Miten voit prepata itseäsi ensi vuotta varten jne. Kansanopistot... Näidenkin paikkojen opintoja saa hyväksi luettua yliopistossa.

Nyt sun pitää lähteä kotoa märehtimästä ihmisten ilmoille. Kaverien kanssa jutustelu auttaa kummasti. Niiden kanssa jutellessa mäkin totesin, että ihan sama minne pääsis, kun jonnekin pääsis ja lopulta pääsin sit ykkös vaihtoehtoon. Kiitos vuoden ulkomailla... Mut onneks laadin nuo varasuunnitelmat järkytyksestä toivuttuani, kummasti kyllä auttoi ja heti helpotti.

Ja mikä tärkeintä, ensi vuonna ei sitten kaikkea enää yhden kortin varaan! AMK:n puoleltakin on mahdollista päästä vielä yliopistoon joissain aineissa ja saada hyväksi luettua näitä opintoja.

Toi sun puheesi vielä tuosta ammattihaaveesta... Mulla tuohon auttoi tuo vuosi ulkomailla au-pairina. Lukion viimeisellä ei hajuakaan mitä hakea lukemaan. Eräs aine oli pitkään pyörinyt mielessä, mutta abi-jouluna en enää tiennytkään kiinnostaako kyseinen aine. 20-kriisiä jne...:) Hain lukemaan kummasta päähänpistosta ainetta, joka ei aikaisemmin ollut pyörinyt edes mielessä... Luin hulluna ja aina silloin tällöin heräsin miettimään... kiinnostaako tämä mua oikeasti. No, jäin muutaman pisteen ja hyvä niin. Nyt sitten kriisistä toivuttuani hain alkuperäisen suunnitelman mukaan ja pääsin. Myös vahvistuneesta kielitaidosta oli hyötyä. Jos nyt ei enää huvittaisikaan lähteä vuodeksi vaihtoon, tuli sekin vuosi jo vietettyä.

suosittelen kansanopistoa. Niillä on vuoden kestäviä
linjoja, joilla voi tutustua mahdollisesti kiinnostavaan alaan. Itse kävin Järvenpään
Seurakuntaopistolla kuvallisen viestinnän linjan,
oli tosi kivaa, auttoi päätöksessä ja opintotukeakin sai

En minäkään päässyt ja tämä oli toinen hakukertani. Olo tuntuu juuri niin paskalta kuin viime kerrallakin, ehkä jopa huonommalta.

Kun elämä antaa sitruunan, tehkää siitä simaa!
Tehkää alkavana vuonna jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Sitä opiskelua ja sen jälkeen kahdeksasta neljään puurtamista riittää vuosikymmeniä.
Katselkaa ennakkoluulottomasti ympärillenne, niin ehkä se haavealakin rupeaa löytymään. Parempi pitää miettimisvuosi kuin opiskella "väärää" alaa monta vuotta.
Oma graduni valmistuu kohta, juuri kuusikymmenvuotispäiväkseni. Olin minäkin aikoinani ahdistunut ja masentunut epäonnistumisteni takia, mutta täältä katsottuna turhaan, aivan turhaan...

Kannattaisiko mennä vuodeksi kansanopistoon opiskelemaan kiinostavaa alaa vai olla töissä ja käydä siinä ohella avoimen yliopiston kursseilla. Kumpi kannattavempaa? Miten itse tekisit?

Miettikää äkkiä pari tärkeää alaa, niin voin ehkäpä auttaa teitä! :)

ammattilaisia, jotkut opinto-ohjaajat ovat vain suoraan sanoneet, ettei kannata hakea "normaaleihin" vaan erityi amiksiin, vaikka itse tuntee kykenevänsä paljon parempaan, mutta kaikki muut kieltävät.

Mitäs tohon sanotte?

Ulkomaille minäkin mielin välivuoden aikana, mutta silti tuntuu vaikealta edes ajatella asiaa tarkemmin. Ihan jo senkin takia, että melkein kaikki kaverit pääsi opiskelemaan ja niiden muiden kanssa en tule niin hyvin toimeen. Joten matkaseura puuttuu ja minun luoteellani ei lähdetä yksin lähikauppaa pidemmälle.
Lisäksi painaa vielä syyllisyys, kun tiedän että paperit olisivat varmaan riittäneet vaikka mihin, mutta kun en tiedä mitä haluaisin elämälläni tehdä. On jotenkin sellainen olo, että olen opiskelemaan päässeitä kavereitani huonompi ihminen, niin tyhmältä kuin se jo kuulostaakin.

Elikkäs tosiaan, minullakin jo toinen välivuosi meneillään ja ketuttaa kyllä aikamoisesti, mutta mitäs sille voi. Ensimmäinen vuosi tuli suurinpiirtein vaan oltua kunnes onnekseni pääsin entisen kesätyöpaikkani kassalle töihin tuossa helmikuussa. Tähän asti tuli sitten töitä tehtyä ja nyt sitten vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin avoimen yliopiston kursseille. Kalliitahan ne pakkaavat olla, mutta on niistä sitten jossain vaiheessa apuakin, toivottavasti. Pelottaa kyllä hieman mennä uuteen paikkaan, mutta joskushan sekin on tehtävä. tavoitteenani onkin nyt sitten opiskella avoimessa oikein olan takaa, ja jos hyvin käy jossain vaiheessa se yliopisto paikkakin aukeaa. Tsemppiä sinne kaikille jotka ovat tässä samassa tilanteessa!