Kysymysten tulva suonikohjuista...

Moi!
Vastausten tulva puuttuu,enkä minäkään sitä pysty tekemään. Olen vanhempaa ikäluokkaa ja toimenpiteet on tehty "ennen" eli vanhoilla systeemeillä, paitsi viimeinen.

Minulla oli sukuperintönä kohjurypäs polven sisäpuolella jo 13-vuotiaana. "Rotuporsas" sanoi lääkäri,kun muutakin perinnöllistä oli vaivana!

Ensimmäiseen leikkaukseen menin parikymppisenä. Leikkuupöydällä olen ollut seitsemän kertaa, milloin molemmista koivista, milloin toisesta. Aina yksityisellä, hinnasto on jo vanhentunut.... Viimeksi leikattiin -84. En ollut
koskaan ollut oikein kipujalkainen, ennenkuin -89 nilkat turposivat ja tulivat kävelyaroiksi. Vaihtoehtona oli tutkimukset ja leikkaukset yhteen jalkaan kerrallaan tai ns. lääkinnällisten hoitosukkien käyttö. Valitsin sukat välttääkseni pitkät sairaslomat. Sukilla välttää kivut. Nyt joutaisin leikkauksiin, mutten vielä ole kokenut sitä tarpeelliseksi,mutta ehkä jonain päivänä ajan kirurgille ultraan.

Kohjuthan eivät sinänsä uusiudu,niitä vain tulee lisää uusia jos on tullakseen,sitä ei voi etukäteen tietää. Lääkäri voinee ennustaa.

Yksityinenkin voi laittaa lähetteen kunnalliseen sairaalaan.

Asia kannattaa joka tapauksessa hoitaa -tsemppiä vaan.

JA TE NUOREMMAT KOKENEET,VASTATKAA TÄLLE KUNDILLE TUOREEMMILLA TIEDOILLA!

Viime aikoina on tullut uusia hoitomuotoja suonikohjujen hoitoon, mm. laser- ja vaahtoruiskutushoito. Valitettavasti nuo hoidot ei käy ihan kaikille. Verisuonikiurirgi osaa arvioida parhaan hoitomuodon. Riippuu paljon lääkäristä ja vaivasta millaisia arpia jää. Jos olen työssäni oikein ymmärtänyt suonikohjuja ei ihan pienestä syystä enää leikatakaan. Oireiden täytyy olla suht hankalat. Mutta tuonkin kirurgi osaa sitten arvioida. Enempää en osaa auttaa, sorry.

Huomenna pääsee vihdoin kunnalliseen lääkäriin. Ja pitäää vain toivoa että pääsee vielä kirurgillekkin jotta saisi lisä informatiota..

Jee, Omalääkäri oli sitä mieltä että kannattaa hoitaa ja laittoi lähetteen kirurgille. Suositteli itse että, viimeistään talvella leikattaisi. Leikkausjonot riippuvat taas kirurgista ja siitä kuinka "kiireellinen" leikkaus on.

Jee, pääsin kunnalliseen leikkausjonoon :)

....Ja vain jälkihoitoa ja tikkienpoistoa vaille valmis. :)

Aamulla olin noin puoli 11 Hatanpäällä. Ensin vaihdoin hienot potilasvaatteet päälle, sitten oli hoitajan haastattelu, kirurgi kävi tapaamassa ja viimeiseksi anestialääkäri. Siinä välissä hoitaja kertoi miten tulisi toimia aluksi ja leikkauksen jälkeen, jotta toipuminen lähtisi kunnolla käyntiin. Kirurgi piirsi jalkaani viivoja, mistä leikkelee ja kertoi vähän toimenpiteestä. Anestialääkäri lupasi suonensisäistä "hälläväliä"-lääkettä. Ennen leikkaussaliin menoa sain kipulääkkeen.
Leikkaus saliin pääsin hieman ennen kahtatoista. Ensin laitettiin tarvittavat tarkkailulaitteet kiinni, sydänjuttu rintaan ja sormenpäähän pulssijuttu, sekä verenpainemittausjuttu käsivarteen. Sitten käteen laitettiiin tippa (tämä vaihe oli kivuliain) ja tipan sekaan anestialääkäri antoi sitä edellämainittua lääkettä. Sitten hoitajat väänsivät minut sikiöasentoon vasemmalle kyljelle ja anestialääkäri työnsi puudutuspiikin selkänikamieni väliin alaselkään. Siinä ei tuntunut kuin pieni ihopistos, koska neula oli todella ohut.
Seuraavaksi hoitajat käänsivät minut taas selälleni, pesivät jalan ja sitoivat sitä ja nostivat sen roikkumaan ilmaan.
Puudutus alkoi vaikuttamaan aika nopeasti ja olosta tuli todella löysä. "hälläväliä"-lääke auttoi sen verran, että rentouduin. Pysyin kyllä hereillä ja kuulin jotain puhetta, mutta en kyennyt keskittymään siihen. Näin muutamia valveunia, mutta olin kuitenkin tietoinen mitä tapahtuu. Hoitaja antoi minulle myös korvalappustereot, joilla kuuntelin Voicea, johon en myöskään hirveästi kyennyt keskittymään, mutta auttoi se olemaan kuulematta mitä muut puhuivat.
Leikellessä en tuntenut juurikaan mitään, jotain pientä ronkintaa ja kun kirurgi veti suonta pätkissä ulos, tunsin ihan jotain pientä. Jalkaterää lähemmäksi mentäessä tunto oli voimakkaampaa ja anestialääkäri laittoi vähän kipulääkettä tipan mukaan. Leikkaus kesti hieman vajaan tunnin, mutta tuntui todella nopealta toimenpiteeltä. Lopuksi jalkaan laitettiin tikit ja teipit ja se sidottiin. Sitten pääsin heräämöön.
Heräämössä makailin tovin ja lueskelin lehtiä sain myös lisää särkylääkettä. Puolentunnin-tunnin päästä pystyin taivuttamaan hallitusti jalkoja. Sitten sain syödä ja juoda ja uuden särkylääkkeen :).
Puudutuksen katoaminen kesti useita tunteja, oikeasta jalasta se lähti nopeasti, mutta vasemmasta jalasta ja perseestä puudutus kesti kadota pitkään. Kamalinta oli kuitenkin kun kivissä ja peeniksessä ei ollut ollenkaan tuntoa, aivan hirveää :O
Kun viimein suostuin kävelemään, en vieläkään tuntenut kyseisiä paikkoja kunnolla, siis kalleuksia ja persettä. Kävelin pienen matkan vessaan ja asioin tarvittavat kuseskelut, helppoa ei ollut sekään heti. Sitten sain luvan vaihtaa omat vaatteet.
Ei ollut kovin helppoa ottaa vaatteita pois saatikaan laittaa sukkia ja kenkiä jalkaan. Asteikolla 1-10 kipu oli silti ehkä vain neljässä, mutta paikat olivat kovin kankeat ja tuntui siltä että olisi istunut jonkun reijän päällä kun perse oli vielä puuduksissa.
Puolen tunnin päästä tuli kyyti ja puudutus oli oikeastaan kokonaan poissa, kävely sai veren kiertämään paremmin.
Kotiin tultua sai vihdoin syödä ja popsia yhden särkylääkkeen. tunnin päästä otan yhden ja sitten pitää koittaa nukkua yö.
Aamulla kattellaan mitä siteen alta löytyy, varmaan hienot sateenkaaren värit mustelmista ja verenpurkauksista. Sunnuntaina saa vasta mennä suihkuun. Ja lomaa on näillä näkyvin vuoden loppuun asti.
Kyl se tästä lähtee...

Hei minulla tuli 6kk:tä sit suonikohju vasempaan jalkaan ja ei ole muuten vaivannut kun et välillä tuntuu et alkais vetää suolta tai nyt Viim.aikoina tuli sellaista pistellä ihan kun neulalla tökkäsi joka askeleella. Kävin leirissä ni sano et sit vasta leikattaan kun on tullut tulos tai hirveät säryt.ja tää oli kunnallinen ni mitä teen? Äidilläni oli molemmissa jaloissa suonikohju.pelottaa ihan aikana.