Raskaus ja kystat!

Kiitos vastauksestasi :)

Kyselisin vielä tuosta kivusta, kun en osaa sitä ilmeisesti tarpeeksi tarkkaan kuvailla hoitohenkilökunnalle..
Asteikolla 1-10, mitä arvioisit sinulla olleiden kipujen asteeksi pahimmillaan? Verrataan vaikka esim. supistuksiin. Itse keskenmenoja kärsineenä sanoin sairaalassa kipujen asteeksi sen 10 , eivätkä uskoneet millään kun ulvoin supistusten olevan lasten leikkiä sen rinnalla mitä koin.
Pystyin paikallistamaan ja näyttämään sormella kohdat, mistä vatsa oli kipein eli mistä kipu lähti ja säteili ympäriinsä.
Silti jäin ilman vastauksia ja se ärsyttää. Edelleen elän vain hetki kerrallaan, sillä kipuja on koko ajan, liikkuminen vaikeaa jne. Neuvoiksi olen saanut levon ja särkylääkkeet (mitä en halua ottaa). Pahentuessa takaisin sairaalaan saamaan lääkkeet piikkinä ja tod.näk. leikkaukseen.

Muistelin teini-ikää, jolloin minulla oli pahimmat kystat koskaan; jouluomenan kokoinen (suurin) kohdun takana vei tajunkin pois ennen kuin puhkesi jne. Tämä kipu on niin samanlaista kuin sen aikainen, ei sellaista voi unohtaa millään!
Puhuttiinko sinulle missään vaiheessa tutkimuksia, milloin ehkä leikataan?
Jäin miettimään, että kuinka pitkälle tarvitsee kipujen ja tuskan mennä, ennen kuin avataan ja katsotaan..ja miten tämä vaikuttaa nyt toistaiseksi terveen oloiseen vauvaan..eihän jatkuvassa adrenaliinissa ja stressihormoneissa lilluminen voi kovin hyvää tehdä?
Ja miten kystien leikkaaminen; nehän ilmaantuvat takaisin miten sattuu. Eli kun yhden leikkaa niin viikon päästä voi olla jo seuraava aiheuttamassa tuskaa. MIten tästä kierteestä voisi muuten päästä eroon raskauden aikana, kun mitään hormoneita ei voi syödä?

Kiitokset etukäteen vastauksesta, jos ehdit ja voit sen laittaa :)

Milian* kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi :)

Kyselisin vielä tuosta kivusta, kun en osaa sitä ilmeisesti tarpeeksi tarkkaan kuvailla hoitohenkilökunnalle..
Asteikolla 1-10, mitä arvioisit sinulla olleiden kipujen asteeksi pahimmillaan? Verrataan vaikka esim. supistuksiin. Itse keskenmenoja kärsineenä sanoin sairaalassa kipujen asteeksi sen 10 , eivätkä uskoneet millään kun ulvoin supistusten olevan lasten leikkiä sen rinnalla mitä koin.
Pystyin paikallistamaan ja näyttämään sormella kohdat, mistä vatsa oli kipein eli mistä kipu lähti ja säteili ympäriinsä.
Silti jäin ilman vastauksia ja se ärsyttää. Edelleen elän vain hetki kerrallaan, sillä kipuja on koko ajan, liikkuminen vaikeaa jne. Neuvoiksi olen saanut levon ja särkylääkkeet (mitä en halua ottaa). Pahentuessa takaisin sairaalaan saamaan lääkkeet piikkinä ja tod.näk. leikkaukseen.

Muistelin teini-ikää, jolloin minulla oli pahimmat kystat koskaan; jouluomenan kokoinen (suurin) kohdun takana vei tajunkin pois ennen kuin puhkesi jne. Tämä kipu on niin samanlaista kuin sen aikainen, ei sellaista voi unohtaa millään!
Puhuttiinko sinulle missään vaiheessa tutkimuksia, milloin ehkä leikataan?
Jäin miettimään, että kuinka pitkälle tarvitsee kipujen ja tuskan mennä, ennen kuin avataan ja katsotaan..ja miten tämä vaikuttaa nyt toistaiseksi terveen oloiseen vauvaan..eihän jatkuvassa adrenaliinissa ja stressihormoneissa lilluminen voi kovin hyvää tehdä?
Ja miten kystien leikkaaminen; nehän ilmaantuvat takaisin miten sattuu. Eli kun yhden leikkaa niin viikon päästä voi olla jo seuraava aiheuttamassa tuskaa. MIten tästä kierteestä voisi muuten päästä eroon raskauden aikana, kun mitään hormoneita ei voi syödä?

Kiitokset etukäteen vastauksesta, jos ehdit ja voit sen laittaa :)

Lue lisää

Ennen raskautta, kun minulla oli suuri kysta, kivut olivat luokkaa 10 . Kystan puhjetessa kylmä hiki valui kasvoilta, en voinut liikkua. Olin vain kyykyssä ja keskityin hengittämiseen. Sairaalassa annettu kipupiikki auttoi hieman, mutta olin todella kipeä pari päivää. Seuraavan viikon ajan oikea munasarja oli arka ja jouduin syömään kipulääkkeitä selvitäkseni arjesta. Olen synnyttänyt kerran ja avautumisvaiheen supistelukipu ei ole läheskään niin pahaa kuin minulla oli tuolloin tuon kystan kanssa.

Minulle ei ole hoidosta puhuttu, sillä tuon jälkeen minulla on ollut vain todella pieniä kystia raskausaikana. Niin pieniä, että Panadol helpottaa parin päivän säteilevään kipuun. Pystyn kuitenkin sormella osoittamaan, missä kipupesäke on ja siitä kipu säteilee ympäriinsä. Mutta mielestäni tilanne on ollut hyvä koko raskauden ajan ja helpottanut, mitä pitemmälle raskaus on mennyt. Nähtäväksi jää, millaiseksi tilanne muuttuu raskauden jälkeen.

Ota ihmeessä särkylääkettä, että saat rauhan kivulta ja saat keskittyä raskauteen. Jos tilanne pahenee niin luulen, että tunnet sen kipulääkkeen läpikin. Minä kävin alkuraskaudesta yksityisellä gynellä ja sain sieltä voimakkaammat kipulääkkeet, joita en kuitenkaan ole tarvinnut. Julkiselle puolelle en enää kystien takia mene (ellei puhkea ja joudun ensiapuun). Olen muuten ymmärtänyt, että kipu johtuu siitä, kun kystan neste valuu vatsaonteloon. Muistaakseni.

rv31 kirjoitti:

Ennen raskautta, kun minulla oli suuri kysta, kivut olivat luokkaa 10 . Kystan puhjetessa kylmä hiki valui kasvoilta, en voinut liikkua. Olin vain kyykyssä ja keskityin hengittämiseen. Sairaalassa annettu kipupiikki auttoi hieman, mutta olin todella kipeä pari päivää. Seuraavan viikon ajan oikea munasarja oli arka ja jouduin syömään kipulääkkeitä selvitäkseni arjesta. Olen synnyttänyt kerran ja avautumisvaiheen supistelukipu ei ole läheskään niin pahaa kuin minulla oli tuolloin tuon kystan kanssa.

Minulle ei ole hoidosta puhuttu, sillä tuon jälkeen minulla on ollut vain todella pieniä kystia raskausaikana. Niin pieniä, että Panadol helpottaa parin päivän säteilevään kipuun. Pystyn kuitenkin sormella osoittamaan, missä kipupesäke on ja siitä kipu säteilee ympäriinsä. Mutta mielestäni tilanne on ollut hyvä koko raskauden ajan ja helpottanut, mitä pitemmälle raskaus on mennyt. Nähtäväksi jää, millaiseksi tilanne muuttuu raskauden jälkeen.

Ota ihmeessä särkylääkettä, että saat rauhan kivulta ja saat keskittyä raskauteen. Jos tilanne pahenee niin luulen, että tunnet sen kipulääkkeen läpikin. Minä kävin alkuraskaudesta yksityisellä gynellä ja sain sieltä voimakkaammat kipulääkkeet, joita en kuitenkaan ole tarvinnut. Julkiselle puolelle en enää kystien takia mene (ellei puhkea ja joudun ensiapuun). Olen muuten ymmärtänyt, että kipu johtuu siitä, kun kystan neste valuu vatsaonteloon. Muistaakseni.

Lue lisää

Kyllä meillä on niin samanlaiset oireet ja tunnehdinnat ja kaikki, että kystat tämän minunkin tuskaisuuden aiheuttaa.
Sama juttu oli minulla kun se kysta ilmeisesti puhkesi; kylmä hiki joka puolella, vesi lensi silmistä ja jalat ei pitäneet alla. Ei kärsinyt liikahtaa yhtään ja samaan aikaan kuitenkin lääkärit kopeloivat ja painelivat mahaa. Ulvontahan siinä pääsi moneenkin kertaan.
Kipupiikit vei tosiaan vain sen ns. terän pois ja muut ainekset vasta teki sen verran sekavaksi, että sain nukuttua hieman.
Kaikenkaikkiaan ihan hirvittävä kokemus..toivo kenellekään sitä tuskaa!

Noita särkylääkkeitä en uskalla ottaa itseni takia; olen aikamoinen menijä jos vain olen kunnossa, enkä sitten osaa olla paikoillaan ellen muista joka hetki, mitä voi olla tulossa ellen nyt lepää kunnolla. Kestän tämän "jälkisäryn" kyllä, vaikka pirullista on, mutta tiedostan tosiaan kokoa ajan tuon kivun ja voin seurata sen muuttumista jatkuvasti.

Minulla tämä oli ensimmäinen kystiin viittaava kohtaus tämän raskauden aikana, ja sain varoituksen tuskien täyteisestä loppuraskaudesta, jos uusii piankin. Niillä on kuulema taipumus vaivata sitten loppuun asti jos pariin kertaan peräkkäin ilmaantuu.
että ei voi muuta nyt tehdä kuin toivoa parasta, levätä ja levätä ja levätä...Kammottavaa tällaiselle sähköjänikselle kun ei osaa olla paikoillaan ollenkaan :D

>>>Olen muuten ymmärtänyt, että kipu johtuu siitä, kun kystan neste valuu vatsaonteloon. Muistaakseni.