Mä vihaan ruokaa, se on mun pahin vihollinen, sitä on pakko syödä, että voi elää, miks siihen sit tulee ihme pakkomielteitä?
En syö enää koskaan, en jaksa sitä katumista syömisen jälkeen, olo on niin hirvee, sit miettii, että miks syön, koska kuitenki se tekee pahan olon.
En jaksa enää koko ajan oksentaa ja käydä lenkillä, en kestä näitä kipuja, oon kyllästyny, silti en voi kumpaakaan lopettaa, en haluais käyttää laksatiivejä, silti on pakko jos ei oo muita vaihtoehtoja.
Miks mulle tulee salaatin syömisestä ja veden juomisestaki epäonnistunu olo?
eihän niiden pitäis lihottaa, silti mä lihon!
kukaan muu ei liho salaatista eikä normaalista määrästä ruokaakaan, mutta kun mä olin kerran hetken normaali ruoka määrällä, nii lihoin hetkessä monta kiloa, ihan kuin mun kroppa yrittäis huijata mua...kaiken se varastoi, enkä ikinä laihdu...mutta nyt lopetan syömisen kokonaan, on seki parempi ku oksentaminen.
ruoka pilaa kaiken
5
651
Vastaukset
- soul_sista
.mullakin samanlainen tuntemus ruokaa kohtaan..oon jo niin väsyny tähän katumiseen...jokaisesta ruoan murusta tulee kauhee morkkis
tää on yhtä helvettiä..en voi ymmärtää miksen mä enää pysty syömään normaalisti, ajattelematta sen enempää sitä ja kylläisenä lopettaa syömisen, ilman että pitää vaan jatkaa ahmimista :(- tiiperollo
siis oon ihan samas jamas,,, oon niin väsyny.. pitäs vaan paastota että laihtuisin, en jaksa, en jaksa... liikun ajoittain ihan sairaasti ja oon syömättä, en laihdu, sit ahmin ja oksennan, en laihdu, sit syön normaalisti ja liikun paljon, lihon. Muut mässää vieres ja mä lihon pelkäst kattelust. oon niin vitun väsyny. joka ilta lupaan etten enää koskaan syö,mut sit heti keksin verukkeita jolla syön, ja sit harmittaa:(
- mutta..
tiiperollo kirjoitti:
siis oon ihan samas jamas,,, oon niin väsyny.. pitäs vaan paastota että laihtuisin, en jaksa, en jaksa... liikun ajoittain ihan sairaasti ja oon syömättä, en laihdu, sit ahmin ja oksennan, en laihdu, sit syön normaalisti ja liikun paljon, lihon. Muut mässää vieres ja mä lihon pelkäst kattelust. oon niin vitun väsyny. joka ilta lupaan etten enää koskaan syö,mut sit heti keksin verukkeita jolla syön, ja sit harmittaa:(
Olen päässyt tuosta kierteestä (toistaiseksi..??) yli. Mutta todellakin tiedän tunteen, että lihoo kaikesta ja yrittää ja yrittää, mutta ei millään laihdu. Ajatukset kiertävät yhtä pientä kehää oman navan ympärillä (kirjaimellisesti!) ja olo on todella ahdistunut.
..fysiologisesti on kai ihan totta, että laihdutusyritykset usein johtavatkin lihomiseen, koska elimistö vaan oppii säästökuurille. Ja normaalisyöminen aluksi siis lihottaa, koska elimistö tietää, että kohta ravinnonsaaanti taas päättyy. Minä olen taistellut bulimian ja bed:in kanssa vuosia, käynyt terapiassa, puhunut ystäville, kontrolloinut ja repsahdellut.
Nyt olen jotenkin onnistunut kuitenkin luomaan jonkinlaisen ruokailurytmin ja kun elämään on uuden työn ansiosta tullut paljon muutakin ajateltavaa kuin paino, niin yllättäen kiinnostukseni ruokaan on vähentynyt. Syön kutakuinkin normaalisti ja OLEN LAIHTUNUT, vaikka se ei toisaalta merkitse minulle enää ihan niin paljoa kuin ennen. Laihtumisen pakkomielle on helvettiä ja koko se ruoka-laihdutus-lenkkeily-rumba siinä sen ympärillä.
Voimia ja uskoa teille!!!!
- bulimia
Tiedän et ei kukaan tod. näköisesti lue tätä ketjua enää ... mutta pakko on johonkin pahaa oloani purkaa!! Olen tänään oksentanut jo kaksi kerta, syönyt aluksi ihan normaalia ruokaa mutta sitten alkaanu vaan penkoa kaappeja: karkkia (jonka sain mun sukulaisilta, itse en iki-ikinä ostaisi kotiin mitään sellaista), makkara, leipää, hedelmiä ... kaikki menee. Olen niin kyllästynyt oksentamaan joka pvä, joskus mulla on yhden päivän taukoja jos päivät töissä venyvät pitkiksi tai olen jonkun seurassa. En jaksa koko ajan ajatella RUOKA ja kaloreita ja kroppaani. Olen jatkuvasti nälissäni tai tunnen syyllisyyttä koska söin tai jätin syömättä. Ajattelin, olin liian heikko, sorruin, en urheillu tarpeeksi. Olen ällöttävä ja lihava enkä jaksa enää. Miksi syöminen on mulle pakkomielle ja miksi en vaan voi olla ja nauttia!! ;/
- 11+2
Tunnen täysin samoin!! En enää tiedä mitä minun pitäisi tehdä...Muutin toiselle paikkakunnallekin kauas väkivaltaisesta isästä ja oikeasti yritän päivittäin parantaa tapani. Sen ei tarvitse olla kuin vain yksi omena tai muuta vastaavaa niin game over ja mätöt kehiin. Mullakin onnistuu välillä noi yhden päivän tauot ja heti luulen että jeee nyt olen parantunut...:D
Vaikeinta mulle on se, että pitkät ja hoikat ystävät ympärilläni syövät usein kahdenkin edestä vailla huolen häivää, eivätkä he juurikaan urheile. Itse urheilen n 5krt/vk ja vartaloni onkin aina ollut enemmän sporttinen kuin laiha. Silti inhotan itseäni.
Laskin kerran ihan huvikseen mitä yksi ystäväni söi päivän aikana (vietin siis koko päivän hänen seurassaan) niin sain tulokseksi 2700 kcal...!? Ja hän on laiha kuin mikä.
Välillä koulussa viimeisellä tunnilla saan päähäni että jeee tänään mättöbileet ja sitten suunnittelen nälissäni hullunkiilto silmissä mitä kaikkea aijon syödä...JOKAINEN päivä ajattelen väistämättä JATKUVASTI ruokaa...Jos en oksenna niin mietin oksentamista tai kaloreita. Jos tunnen että nyt söin liikaa kanasalaattia niin keksin hetkessä kymmenittäin eri mahdollisuuksia päästä tyhjentämään... Bulimia on ruma sairaus ja juttua riittäisi niin paljon, että voisin hyvin kirjoittaa kirjan aiheesta -,-
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 742932
- 652783
- 681822
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171669- 241657
- 201600
- 221533
- 481297
- 381263
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91259