Hei!
Tällä yksi erittäin väsynyt ahmija.
Oon sairastanut noin seitsemän vuotta,oon nyt 21 vuotias.
Aluksi anoreksiaa(vuosi sairaalahoitoa)ja tällä hetkellä diagnoosi on epätyypillinen ahmimishäiriö.En kyllä ymmärrä mistä se "epätyypillinen" on juolahtanut lääkärin mieleen.
Nyt tuntuu vaan siltä ettei jaksa enää,takana taas epäonnistunut sairaalareissu (1kk).Kyllähän siellä sairaalassa syöminen sujuu mutta kun kotiin pääsee...
sairastan myös masennusta,oon luutavasti sairastanut ihan lapsesta saakka.On paniikkki ja ahdistushäiriö.Oon nyt ruvennut syömään rauhoittavia lihasrentouttajia et selviäisin päivästä,viime viikolla 7 opamoxia kerralla.En oikein tiedä mistä hakea apua.Luotto sairaalaan hatara,viimeeksi oli 2 keskusteluaikaa lääkärin kanssa osastohoidon päättymisen jälkeen,sitten vaan ilmoitettiin että lääkäri ei ota enää vastaan.Äiti kehottaa ryhtymään dieetille,ihan kun se onnistusi saati sitten olisi oikea ratkaisu...Miun elämässä on tällä hetkellä kaikki päällisinpuolin kunnossa,on poikaystävä,lemmikkejä,kuntouttavaa työtoimintaa...mut oon onneton, tää syömishäiriö vie ilon kaikesta.Ruoka = paras ystävä, pahin vihollinen.Mitä tässä voi enää tehdä?
en muista millaista oli olla terve.
Samassa tilanteessa olevia?
Ei jaksa enää :´(
4
1591
Vastaukset
- tyttö20
Tuttuja tunteita...Ootko kokeillut pitempiaikaista psykoterapiaa missä pohditaan syömishäiriön syitä? Itse olen käynyt töölössä syömishäiröklinikalla, jossa on tosi asiantuntevaa ja mielestäni "oikeaa" henkilökuntaa toisin kun monissa muissa paikoissa...
Mulla on kans psyykkisiä ongelmia, ahdistusta, masennusta, pers.häiriötä...välillä oon ollut itsetuhonen. Syömishäiriö painaa päälle, joku epämääräinen se on aina ollut. Laihdutan / ahmin /oksennan, joskus - kierre tuntuu vaan jatkuvan...
Mun suurinta ahdistusta helpottaa just jutella toiselle samassa tilanteessa olevalle, joten ympäröi itsesi ihmisillä jotka välittää ja joita kiinnostaa. Älä missään tapauksessa eristäydy vaikka ahdistaa (joo tiedän helpommin sanottu kun tehty sekin...)
Jos haluat ns. vertaistukea tai juttukaveria niin mun maili on tossa jos haluat jutella. - ....
Voi että.. :/
Mä en osaa neuvoo muuta kun että kääntyisit jonku ravintoterapeutin/henkilökohtainen kuntovalmentaja joka tekis sulle oikeanlaisen ruokavalion, se helpottaisi jo varmasti sun masennustakin kun syöt oikeanlaisesti ja terveellisesti, mut tsemppiä! - Bobi
Toi on niin hirveetä. Mä tiedän, mä tiedän. Mulla ei oo niin paha ku sulla, mut silti mulla on BED mut silti välillä oksennan kun syön AIVAN liikaa. Ja täytän kohta vasta 16. Eniten mua täs niin ärsyttää kun mä oikeesti ihan oikeesti haluaisin olla hoikka ja parantua. En vaa pidä tästä enkä jaksa. Mulla on bulimikko kaveri joka tykkää oksentelusta, tai siis sen mielest se on ainoa vaihtoehto, ja että se tuo sille paremman olon. Mä VIHAAN sitä. Mä meen ylihuomenna juttelemaan terveydenhoitajalle joka toivottavasti hankkii mulle ravintoteraupeutin. En ole ylipainoinen, en todellakaan alipainoinen. Kesän jälkeen lihoin pikkusen, mutta kyl se siitä. Olen normaali. Mutta se ei kelpaa mulle. Ja okei vartalon voin pistää vähäksi aikaa sivuun, ensiksi haluan mun syömishäiriöstä eroon. Ennen mä melkein nauroin koko aiheelle, mutta tää on ihan hirveetä, miksi just mulle? Mä en vaan jaksa jaksa tätä enää! :( Olen itkenyt niin monta kertaa. En vaa jaksa. Mä tiedän ton et ruoka on outo juttu, tai siis sehän on vaa RUOKA. Sitä pitää syödä et jaksaa. Tää on mun mielestä ihan naurettavaa.. Mulla on ruoan kanssa viha-rakkaussuhde. Miten tästä pääsisi pois?
- bobi
Korjaus: Mä täytän kohta 17 heh :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 742912
- 642763
- 681812
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171649- 241647
- 201590
- 191498
- 481287
- 381263
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91249