Kultaisen leijonan voittaja vuodelta 1965 tuli käytyä katsomassa jo nuorukaisena. Silloin elokuva ei sytyttänyt vaan tuntui liian ankealta räiskintään ja Hollywood tuotantoihin tottuneesta pojanklopista. Elokuvaa on aikojen saatossa hehkutettu, Mustat panterit ovat käyttäneet sitä opetusvideona ja jopa Pentagonissa sitä kuuluu olleen tutkailtun, että he ymmärtäisivät paremmin arabeja.
Hankin DVD:n ja hämmästyin mustavalkoisen elokuvan autentisuudesta. Elokuva ei ollut vanhentunut pätkääkään ja tällaisella kypsällä iällä ymmärsi sen tuskan ja molemminpuolisen toivottomuuden. Henkilöt elivät ja hengittivät ja heidän mukanaan tunsi kaiken epätoivon sekä toivon vaihtelut. Morriconen musiikki naulasi tapahtumat seinään kuin kuusituumainen. Hämmästyttävää, että Italialaisen Gillo Pontecorvon rohkea elokuva ilmestyi vain kolme vuotta Algerian itsenäistymisen jälkeen!
Löytyykö elokuvasta mitään moitittavaa? Henkilökuvat, joukkokohtaukset, kuvaus, musiikki, näyttelijät, ohjaus ja tarinan eteneminen ovat erinomaiset, ainoa pienenpieni miinus kielestä, sillä Algeriassahan puhutaan Ranskaa.
Taistelu Algeriasta, realistista kerrontaa!
0
283
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista857455- 965394
- 2574605
- 444505
- 623257
- 492685
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222358- 492323
Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292322- 412184