Pieni lankakauppa... hoh!

Sain eilen päätökseen Kate Jacobsin: "Pieni lankakauppa" -romaanin. Se on kirjastossa luokiteltu sarjaan: romantiikka.

Luin uteliaisuudesta, koska ystäväni kehuskeli kirjaa, ja teoksesta on jopa tekeillä elokuva.

Joopasen joo, teoksessa oli 620 sivua. En ole aikoihin tahmannut yhtä vaivalloisesti kirjaa lävitse kuin nyt tein.
Eivät käyneet ystäväni ja minun lukumakuni yhteen.

Kirjan rakenne on kuin amerikkalaiset Tv-sarjat: yhdessä kohtauksessa ei viivytä kuin hetken.
Kirjoittaja lienee katsellut paljon elokuvia, sillä romaaniin on sullottu kokoelma kliseisiä elokuvakohtauksia.
En tiedä, onko se hyvä vai huono asia, sillä visuaalisia mielikuvia lukeminen herätti. Ainoa positiivinen pointti mielestäni.

Kirja kertoo yksinhuoltajaäidistä, joka perustaa lankakaupan ja alkaa pitää neulontakurssia. Lukuisat henkilöt pyöriskelevät näissä kuvioissa.

Jotkin lauseet olivat hauskan huolimattomasti muodostettuja. Esimerkki: " Sukkahousujen läpi Georgia näki, että KC:n sääret olivat kananlihalla".
Siinäpä sitä lukija jää miettimään, olivatko sukkahousut Georgian päässä vai KC:n säärissä.
Tässä tapauksessa ne eivät olleet kuitenkaan päässä.
Mietin vain, että kuinka sukkahousujen lävitse voi nähdä kananlihalle menneen ihon. Näkökulma hieman teennäisen outo.

Päähenkilö neuloo rikkaalle ystävättärelleen ihanan iltapuvun, josta tämä maksaa 15 000 dollaria. Uskomattoman taitavasta kutojasta siis kyse.
Hm... Suomessa on harvemmin nähty neulottuna iltapukua, mutta ehkä piakkoin kirjan innoittamana sekin ihme saadaan taltioitua presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla jonkun vieraan yllä.

Romaaniin on saatu uppoamaan juoni poikineen, ja se tekee kirjasta nimensä mukaisen, lukija selvittelee sotkeutunutta lankavyyhtiä hamaan traagiseen loppuun asti.

Vaan jokuhan saattaa tykätä... itse jouduin pelkällä sisulla kahlaamaan kirjan lävitse.