Olimme vaimoni kanssa yhdessä miltei 30 vuotta. Nyt meneillä avioeroprosessi. Eroon johti se, että aloin miettiä todenteolla elämääni... olin kai onnellinenkin, mutta se jokin tuntui olevan hukassa... tein vain paljon töitä, elin päivästä toiseen sen kummemmin miettimättä. Kunnes sitten tapasin ihanan naisen, minua huomattavasti nuoremman, elämäniloisen, villin, ihanan, sielunkumppanini. Hän sai minut ihan sekaisin, ja oli oikeastaan loppusysäys liitomme lopulle. Sai minut katsomaan elämääni eri tavalla. Rakastamme toisiamme, mutta silti huomaan nauttivani myös yksinolosta... emme asu yhdessä, harvoin edes näemme (joudumme olemaan salaa yhdessä). En halua satuttaa häntä, mutta en tiedä, olenko valmis mihinkään... onko muita samanlaisessa tilanteessa? Miten voisin toimia parhaiten... antaako vain itselleni aikaa? Mutta tuntuu pahalta tämän "uuden naiseni" puolesta, en voi antaa hänelle, mitä hän ansaitsee...
Toipuminen, uusi rakkaus
23
4453
Vastaukset
- vastaavanlainen
tilanne noin 5 v sitten. Tosin me päätettiin ettei sen enempiä salailla. Pyysin luokseni uuteen taloon asumaan ja 2 viikon kuluttua olin varma siitä, että haluan tämän naisen omakseni... kosin.
Nyt meillä jo lapsikin yhdessä ja elämä muutoinkin mallillaan. En kadu hetkeäkään! Kun kohtalo tulee vastaan... - Hyppy tuntemattomaan
Sama oli tilanne minullakin. Aviossa yli 30 v. kunnes rakastuin toiseen mieheen. Salattiin asia puoli vuotta, mutta tunteet olivat niin voimakkaat, että lopulta jätimme entiset perheemme.
Meille ei käynyt kovinkaan hyvin. Lukematon määrä särkyneitä sydämiä, vihaa, tappouhkauksia, sukulaisten ja ystävien haukut ja kaikkoamiset.
Kaksi vuotta on yhdessä oltu. Irrottautuminen pitkästä, entisestä suhteesta onkin ollut tunnetasolla hyvin vaikeaa. Uudessa elämässähän muuttuu kaikki, ei vain puoliso viereltä. Vaikeaa on ollut. On sairasteltu, käyty terapiassa ja tehty omasta mielestä kaikkemme.
Nyt on tullut myös työttömyys yllättäen kuvaan ja sitä myöten rahattomuus. Uusi mieheni on sairastunut psyykkisesti. Minä olen suunnitellut eroa hänestä jo monet kerrat, koska elämässämme tuntuu tulevan ongelmia koko ajan. Lisäksi olemme hyvin erilaisia luonteeltamme, mikä ei tullut alkuvaiheessa esiin. Luulimme olevamme sielunkumppanit. Ja se suuri rakkauden huumakin on jo häipynyt...
Tiedän, että suurin osa uusista suhteista onnistuu. Jos haluat muutosta, älä epäröi. Ei tyhjänpäiväinen "kulissit pystyssä"suhde ole myöskään oikein. Jokainen on oman onnensa seppä.
Halusin kuitenkin kertoa oman tarinani, jotta ymmärtäisitte, että näinkin voi käydä. Se rakkauden huuma on välillä (tai aina ?) sokea.
Ihana se oli kokea. Nyt on vain selvittävä eteenpäin näillä pelimerkeillä, joita on.- suurta siirtoa myös
mietin hyppyä minäkin, mutta en tietääkseni ihan tuntemattomaan..?
aviossa kymmenkunta vuotta. rakastunut nyt toiseen mieheen. kamalaa salata kaikki, tuntuu että tulen hulluksi.
olen tuntenut tämän toisen muutamia vuosia. ihastunut en ole ollut missään vaiheessa, hänestä en tiedä.
olimme pitkään ystävyyspohjalta..
hän alkoi vain olla aina tärkeämpi ja tärkeämpi. olemme eläneet arkea yhdessä, puuhastelleet kaikenlaista, puhuneet niin hyvät kuin pahat. olen hänen seurassaan oma itseni ja sama toisinpäin. pelkkää ykköset päällä suitsutusta ei elo tosiaankaan ole.
hän ei ole seurustellut koskaan ja muutenkin on iästään huolimatta melko kokematon. on saanut niin raskaasti nenilleen kun on luottanut ihmiseen, että on ollut pitkään aika varovainen minunkin suhteeni. ja tottakai varsinkin kun tilanne on tämä.
tiedän että tulee vihaa, uhkauksia, hylkäämisiä ja haukkuja. kulissia pitäisi vain pitää pystyssä?
en kuitenkaan kauaa jaksa.
avioliitto on kaveruuspohjalla. mies tosin sanoo rakastavansa.. en ymmärrä miten hän ei näe että emmehän näin voi elää loppuelämäämme.
kämppiksiä ollaan, ei mitään fyysistä.
monet asiat ovat rikkoneet avioliitossa kunnioituksen ja rakkauden, jo paljon aiemmin. en koskaan uskonut "pettäväni", mutta näin on nyt käynyt.
olemme uuden rakkauteni kanssa erilaisia, kyllä. toinen hiljainen ja toinen puhelias. toinen temperamenttinen ja toinen tuumailija. raha-asiat mietityttää nekin, ainakin vielä tässä vaiheessa..
arvostan, kunnioitan ja rakastan häntä valtavasti, tosin vaikka toivoisin enemmän puhetta. teoillaan hän kuitenkin osoittaa hirveän paljon.. en vain tiedä ihan riittääkö se.
haluaisin että hän sanoisi ääneen useammin sen mitä koko olemus huutaa.
hän sanoi viimeksi tänään, että meillä synkkaa kaikin puolin hirveän hyvin.. suurta siirtoa myös kirjoitti:
mietin hyppyä minäkin, mutta en tietääkseni ihan tuntemattomaan..?
aviossa kymmenkunta vuotta. rakastunut nyt toiseen mieheen. kamalaa salata kaikki, tuntuu että tulen hulluksi.
olen tuntenut tämän toisen muutamia vuosia. ihastunut en ole ollut missään vaiheessa, hänestä en tiedä.
olimme pitkään ystävyyspohjalta..
hän alkoi vain olla aina tärkeämpi ja tärkeämpi. olemme eläneet arkea yhdessä, puuhastelleet kaikenlaista, puhuneet niin hyvät kuin pahat. olen hänen seurassaan oma itseni ja sama toisinpäin. pelkkää ykköset päällä suitsutusta ei elo tosiaankaan ole.
hän ei ole seurustellut koskaan ja muutenkin on iästään huolimatta melko kokematon. on saanut niin raskaasti nenilleen kun on luottanut ihmiseen, että on ollut pitkään aika varovainen minunkin suhteeni. ja tottakai varsinkin kun tilanne on tämä.
tiedän että tulee vihaa, uhkauksia, hylkäämisiä ja haukkuja. kulissia pitäisi vain pitää pystyssä?
en kuitenkaan kauaa jaksa.
avioliitto on kaveruuspohjalla. mies tosin sanoo rakastavansa.. en ymmärrä miten hän ei näe että emmehän näin voi elää loppuelämäämme.
kämppiksiä ollaan, ei mitään fyysistä.
monet asiat ovat rikkoneet avioliitossa kunnioituksen ja rakkauden, jo paljon aiemmin. en koskaan uskonut "pettäväni", mutta näin on nyt käynyt.
olemme uuden rakkauteni kanssa erilaisia, kyllä. toinen hiljainen ja toinen puhelias. toinen temperamenttinen ja toinen tuumailija. raha-asiat mietityttää nekin, ainakin vielä tässä vaiheessa..
arvostan, kunnioitan ja rakastan häntä valtavasti, tosin vaikka toivoisin enemmän puhetta. teoillaan hän kuitenkin osoittaa hirveän paljon.. en vain tiedä ihan riittääkö se.
haluaisin että hän sanoisi ääneen useammin sen mitä koko olemus huutaa.
hän sanoi viimeksi tänään, että meillä synkkaa kaikin puolin hirveän hyvin..Itselläni on taas se päinvastainen kokemus, eli olen se petetty osapuoli. Mieheni löysi toisen, en syytä häntä. Molemmissa vikaa, kun noin kävi. Eroprosessi meneillään. Itse yrittää selvitä elämässä hengissä. Olen kyllä tavannut muutaman miehen eroprosessin aikana, mutta tuntee, aivan kuin pettäisin ex-miestäni, vaikka minulla ei ole mitään menetettävää.
Uuden suhteen aloitus on vaikeaa ja itse on koko ajan epävarma omista tunteistaan, niistä rippeistä, mitä on jäänyt jäljelle. Uuden rakentaminen tuhkasta on aika iso työ.- Esa Erikoinen
En voi sanoa muuta, kuin että tunnen suurta vahingoniloa vaikeuksistasi.
Ei rakkaus ole "rakastumista" vaan uskollisuutta ja luotettavuutta. Lukemattomasta määrästä särkyneitä sydämiä, vihaa, tappouhkauksia, sukulaisten ja ystävien haukut ja kaikkoamisesta ei seuraa mitään hyvää. - olet täysin oikeassa
iive kirjoitti:
Itselläni on taas se päinvastainen kokemus, eli olen se petetty osapuoli. Mieheni löysi toisen, en syytä häntä. Molemmissa vikaa, kun noin kävi. Eroprosessi meneillään. Itse yrittää selvitä elämässä hengissä. Olen kyllä tavannut muutaman miehen eroprosessin aikana, mutta tuntee, aivan kuin pettäisin ex-miestäni, vaikka minulla ei ole mitään menetettävää.
Uuden suhteen aloitus on vaikeaa ja itse on koko ajan epävarma omista tunteistaan, niistä rippeistä, mitä on jäänyt jäljelle. Uuden rakentaminen tuhkasta on aika iso työ.Uuden, hyvän suhteen aloittaminen pitkän liiton jälkeen on vaikeaa. Siihen on syytä varautua eikä ladata epärealistisia odotuksia uuteen rakkauteen. Se tulee, kun siihen on itse valmis. Ei ne epätoivoiset yrityksetkään hukkaan mene, niistä voi aina oppia. Eron jälkeen on oikein antaa itselleen aikaa rauhassa selvitellä oma elämänsä ja oma eronsa. Siihen hommaan ei ole hyvä ottaa uutta rakastettua avuksi ja ladata näin turhia paineita ihmiselle, jolla ei ole osaa eikä arpaa entiseen elämään.
Olen itse ajatellut asian niin, että vasta sitten kun tunsin että minulla oli jotain todellista annettavaa toiselle, tuli uuden rakkaussuhteen aika. Aikaisemmin olisin ollut vain se saava osapuoli. Sehän ei ole minkään suhteen pitävä perusta, että pitää toista omia tarpeitaan varten. - suurta siirtoa myös
olet täysin oikeassa kirjoitti:
Uuden, hyvän suhteen aloittaminen pitkän liiton jälkeen on vaikeaa. Siihen on syytä varautua eikä ladata epärealistisia odotuksia uuteen rakkauteen. Se tulee, kun siihen on itse valmis. Ei ne epätoivoiset yrityksetkään hukkaan mene, niistä voi aina oppia. Eron jälkeen on oikein antaa itselleen aikaa rauhassa selvitellä oma elämänsä ja oma eronsa. Siihen hommaan ei ole hyvä ottaa uutta rakastettua avuksi ja ladata näin turhia paineita ihmiselle, jolla ei ole osaa eikä arpaa entiseen elämään.
Olen itse ajatellut asian niin, että vasta sitten kun tunsin että minulla oli jotain todellista annettavaa toiselle, tuli uuden rakkaussuhteen aika. Aikaisemmin olisin ollut vain se saava osapuoli. Sehän ei ole minkään suhteen pitävä perusta, että pitää toista omia tarpeitaan varten.jaa no, mielestäni itselläni ei ole epärealistisia odotuksia.. (tai en näe ainakaan että olis)
enkä voi oikein enää pakkiakaan, tai ees jarruja, panna päälle, kun tunteet senkun voimistuu päivä päivältä. ja on aivan varmaa, että haluamme olla yhdessä. pentujakaan emme enää ole.
oma aviolitto kulissi, ja pelkkä kämppissuhde.
onneksi ei lapsia.
olemme mielestäni ihan jalat maassa, rakastettuni ja minä. puidaan raha- ym käytännön seikkoja, suunnitellaan kaikenlaista.
lisäksi kun ollaan tunnettu vuosikaudet.. eli ei hetken huumaa..
hän on kaiketi ollut kaiken aikaa jonkin verran "kallellaan minuun päin", mutta itsellä on sydän alkanut sykkiä nopeammin vasta viime kuukausina.
hän on kiltteyden perikuva, ihana, tasainen, ymmärtäväinen.
kiitos tuosta kommentista, ettei pitäis ladata paineita!
tuleehan tuota selostettua tätä tilannetta joka päivä hänelle. ja kun hän tietää tilanteen vieläpä harvinaisen hyvin.
annettavaa? no, tapauksessamme olen melkoinen opettaja suhteessamme..
mielestäni saamme tässä molemmat. enkä tarkoita pelkästään Sitä.. - se sitä ole
suurta siirtoa myös kirjoitti:
jaa no, mielestäni itselläni ei ole epärealistisia odotuksia.. (tai en näe ainakaan että olis)
enkä voi oikein enää pakkiakaan, tai ees jarruja, panna päälle, kun tunteet senkun voimistuu päivä päivältä. ja on aivan varmaa, että haluamme olla yhdessä. pentujakaan emme enää ole.
oma aviolitto kulissi, ja pelkkä kämppissuhde.
onneksi ei lapsia.
olemme mielestäni ihan jalat maassa, rakastettuni ja minä. puidaan raha- ym käytännön seikkoja, suunnitellaan kaikenlaista.
lisäksi kun ollaan tunnettu vuosikaudet.. eli ei hetken huumaa..
hän on kaiketi ollut kaiken aikaa jonkin verran "kallellaan minuun päin", mutta itsellä on sydän alkanut sykkiä nopeammin vasta viime kuukausina.
hän on kiltteyden perikuva, ihana, tasainen, ymmärtäväinen.
kiitos tuosta kommentista, ettei pitäis ladata paineita!
tuleehan tuota selostettua tätä tilannetta joka päivä hänelle. ja kun hän tietää tilanteen vieläpä harvinaisen hyvin.
annettavaa? no, tapauksessamme olen melkoinen opettaja suhteessamme..
mielestäni saamme tässä molemmat. enkä tarkoita pelkästään Sitä..ettei voisi olla rakastettunsa kanssa yhdessä ja onnistua siinä suhteessa. Varmaan on paljon kiinni itsetuntemuksesta ja siitä, että tajuaa missä omalla kohdalla milloinkin mennään. Ei silloin syytä toista semmoisesta, joka onkin omien korvien välistä kiinni.
Joo, sillä antamisella ymmärrän...sen perinteisen lisäksi...sitä, että itsellä on sitä rakkautta mitä toiselle antaa. Paljolti se on kiinni itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta. Silloin siitä riittää toisellekin, kun oma astia on täynnä. Väärin menee silloin, kun yrittää täyttää toisen rakkaudella omaa tyhjyyttään. Usein toi ilmenee niin, että ladataan siihen rakastettuun monenlaisia vaatimuksia eikä hyväksytä ja nähdä häntä omana itsenään.
- jos vain
pidät hyvänä uutta naista ja kuitenkin katsot, mitä tuleman pitää... itsehän osaat jaksamisesi arvioida, niinku et millon haluut olla uuden kans, millon taas ottaa etäsyyttä.... tärkeintä on kai kuiteski et kumpiki tietää mis mennään. vittumaisinta, jos vaikka esität välillä välinpitämätöntä ja yrität jotenkin etäännyttää toista ja sitte taas yhtäkkiä vedät lähemmäs ittees ja kerrot rakastavas jne noidankehää... eli siis mitä menetät jos koitat olla sen uuden kanssa vaikka muutamana iltana.. aika äkkiä sen kuitenki huomaa millasesta jutusta on sitte kyse
- mennähän
aivan vastaavas tilantees.. tähän asti (4kk) ollu niin ihanaa et en vaihtas mihinkään :)
- muutama juttu
Olet siis äkiä laskien 43 v ja elänyt 30 v elämästäsi yhden ja saman naisen kanssa. Nyt on ero ja uusi suhde hehkeimmillään. Hyvä niin. Muista kuitenkin muutama tosiasia ihmisen mielestä, että saisit pidettyä tämän nykyisyyden edes osaksi hengissä tulevina vuosinakin. Ei noin pitkää yhdessäoloa eikä eroa kukaan toinen ihminen pysty pyyhkäisemään sinusta pois. Sun on itse työstettävä asiat omassa päässäsi, että pystyisit jatkamaan nykyistä huuman haihduttuakin. Jos et sitä tee, iskee elämä rajummin kuin koskaan jos tämäkin suhde jostain syystä loppuu.
Toisaalta, jos sulla on pää kunnossa ja olet itseesi tyytyväinen niin, että sulla on mistä antaa toiselle, niin hieno juttu. Mutta, kysy itseltäsi miksi juuri tämä nainen? Täyttääkö hän jonkun tyhjän kohdan tunteissasi? - onneksi en ole lastesi äiti
Voi hitto teitä miehiä. Etkö erota rakkautta kevytkenkäisestä ihastumisesta? Kuinka aikuinen mies voi kuvitella, että salasuhde olisi rakkautta. Kuulehan, nyt varmaan naurat tälle, mutta kysy samaa itseltäsi kahdenkymmenen nuorikkosi kanssa vietetyn vuoden jälkeen (jos sellaista tilannetta ikinä tulee).
Kyllähän ne miehet kuvittelevat olevansa donjuaneja uuden naisensa kanssa, mutta sama karu totuus tulee siihenkin suhteeseen. Kannattaako vaihtaa vai säilyttää perhe, jos muita ongelmia ei ole. Etsi vaikka vakipano, tai käy maksullisissa, jos seksi on syynä. Tiedän kyllä, että miesten aivot ovat neljänkympin tietämissä isovarpaiden välissä...
Sinulla taitaa olla huono omatunto, kun täällä kyselet, miten entisesi voisi antaa sinulle anteeksi. Tarvitseeko hänen antaa anteeksi tuollaiselle porsaalle?? - ---
uusi hoitosi ei olekaan ns. sielunkumppani vaan laastari. Toivottavasti tieto helpotti.
- puheitta,
ensin pitäisi toipua edellisestä suhteesta ja erosta, sitten vasta rakentaa seuraavaa. Mutta, jokainenhan saa tehdä virheensä itse, jokaisen pitääkin ne tehdä.
- Mietin vaan
Oletko mies64 64-vuotias, vai syntynyt v 64?
- M64
varmastikin löytäisi tuomitsijansa, mutta se on siis syntymävuoteni
- M64
M64 kirjoitti:
varmastikin löytäisi tuomitsijansa, mutta se on siis syntymävuoteni
kaikille vastanneille... myönnän olevani paskaporsas ja varmastikin suht sekasin kun uuteen rakkauteeni luotan. ehkä se tulee olemaan virhe mutta annan sille mahdollisuuden... eihän mitään saa jos ei yritä jne.
- sanois, että mikään
M64 kirjoitti:
kaikille vastanneille... myönnän olevani paskaporsas ja varmastikin suht sekasin kun uuteen rakkauteeni luotan. ehkä se tulee olemaan virhe mutta annan sille mahdollisuuden... eihän mitään saa jos ei yritä jne.
paskaporsas olisit. Ellet sitten itse tunne itseäsi sellaiseksi. Jos syyllisyys painaa, se on huono homma uuden suhteen kannalta. Tuolla ylempänä vain pyysin sua miettimään itseäsi, eroasi pitkästä suhteesta ja motiivejasi uudessa, että pärjäät elämässäsi silloinkin, jos rakkaussuhteesi vaikka sattuisi päättymään sinusta riippumattomista syistä. Niinkin joskus käy ja silloin on eronnut ja pettänyt yleensä nk. kusessa itsensä kanssa.
- ottaa etäisyyttä....
sanois, että mikään kirjoitti:
paskaporsas olisit. Ellet sitten itse tunne itseäsi sellaiseksi. Jos syyllisyys painaa, se on huono homma uuden suhteen kannalta. Tuolla ylempänä vain pyysin sua miettimään itseäsi, eroasi pitkästä suhteesta ja motiivejasi uudessa, että pärjäät elämässäsi silloinkin, jos rakkaussuhteesi vaikka sattuisi päättymään sinusta riippumattomista syistä. Niinkin joskus käy ja silloin on eronnut ja pettänyt yleensä nk. kusessa itsensä kanssa.
Ero on aina pitkä ja vaikea prosessi molemmille osapuolille, vaikka ei niitä tunteita olisi enää pitkään aikaan ollutkaan, haluaa sitä kuitenkin jonkin verran kunnioittaa entistä parisuhdetta eikä tuoda uutta siihen ihan heti näytille.
En tiedä miksi joudutte tapailemaan salassa jos kerran olet eronnut, mutta jokaisella on siihen syynsä.
Olen itse aika vastikään eronnut ja minulla on useita eronneita tuttavapariskuntia. Joissakin näissä on ollut mukana ns. kolmas osapuoli.
Yleensä tämä ei ole miksikään pysyväksi ratkaisuksi jäänyt, mutta on kiva kun siinä kaikkien vaikeuksien keskellä on ihminen josta saa "energiaa".
Itse neuvoisin sinua kuuntelemaan itseäsi, vain sinä itse tiedät mitä haluat.
Eron jälkeen on kuitenkin tunteet pinnassa ja ihminen on hieman haavoittuvainen, siitä kertoo myös se että haluat ottaa välillä etäisyyttä.
Kun vietät hieman aikaa yksiksesi ja katselet ympärillesija tapaat muitakin uusia ihmisiä, huomaat kyllä onko tämä ihminen sinulle se oikea.
Tsemppiä sulle ;) - .....
M64 kirjoitti:
varmastikin löytäisi tuomitsijansa, mutta se on siis syntymävuoteni
Olet alkanut seurustelemaan vaimosi kanssa 13 vuotiaana?? Taitaa M64:lla satukirjan kirjoittaminen menossa...
- kansainvälistä kartoitusta
ottaa etäisyyttä.... kirjoitti:
Ero on aina pitkä ja vaikea prosessi molemmille osapuolille, vaikka ei niitä tunteita olisi enää pitkään aikaan ollutkaan, haluaa sitä kuitenkin jonkin verran kunnioittaa entistä parisuhdetta eikä tuoda uutta siihen ihan heti näytille.
En tiedä miksi joudutte tapailemaan salassa jos kerran olet eronnut, mutta jokaisella on siihen syynsä.
Olen itse aika vastikään eronnut ja minulla on useita eronneita tuttavapariskuntia. Joissakin näissä on ollut mukana ns. kolmas osapuoli.
Yleensä tämä ei ole miksikään pysyväksi ratkaisuksi jäänyt, mutta on kiva kun siinä kaikkien vaikeuksien keskellä on ihminen josta saa "energiaa".
Itse neuvoisin sinua kuuntelemaan itseäsi, vain sinä itse tiedät mitä haluat.
Eron jälkeen on kuitenkin tunteet pinnassa ja ihminen on hieman haavoittuvainen, siitä kertoo myös se että haluat ottaa välillä etäisyyttä.
Kun vietät hieman aikaa yksiksesi ja katselet ympärillesija tapaat muitakin uusia ihmisiä, huomaat kyllä onko tämä ihminen sinulle se oikea.
Tsemppiä sulle ;)näistä erotilanteista on tehty ja jotain toistuvia kuvioita havaittu. Yksi on semmoinen, jonka itsekin olen omassa ja tuttujeni elämässä huomannut, että pitkän liiton eron jälkeen seuraa nopeasti yksi tai useampia suhteita, jotka sitten kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Siihen, ettei niillä voinutkaan olla mahdollisuuksia, kun vanha suhde kummitteli siinä taustalla. Itse yrittelin kerran rakentaa yhteistä juuri eronneen miehen kanssa, mutta se ei toiminut, kun mä tunsin olevani sen exän korvike. Eli mulla oli koko ajan epäilys, ettei mua nähdä ollenkaan oman itsenäni vaan sekoitetaan jatkuvasti exään. Oli ne vanhat tavat ja kolhut, jotka sitten kaatui mun päälle. Ja oli tietty sitten omat vaikeudet sovittelemisessa niitten heidän lasten kanssa. Ajattelin, etten oikeastaan kaipaa sen tyylin ongelmia elämääni, kun olin itse ihan toisenlaisessa tilanteessa. Eikä siitä sitten mitään tullutkaan.
- Toiseen rakastunut
En voi muuta sanoa. Olet aika tavalla minua vanhempi ja varmaan lapsiasiatkin ovat ratkenneet heidän itsensä toimesta. Neuvoja en voi antaa, kun niitä täältä ja "suhteen päättämisen" osastolta itsekin olen etsimässä.
- Marja30+
Olen itse menettänyt sydämeni 40 miehelle, jolla on takana parikymmentä vuotta liittoa, useampi lapsikin. En uskalla tehdä mitään, mikä vaikuttaisi hänen päätökseensä olla tai jäädä tai lähteä. Saa nähdä miten tässä käy.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 kuoli kolarissa
Kenen vastuulla tienhoito? Sohjoa ja vettä tie täynnä. Oliko säästetty tienhoidossa? Järkyttävä onnettomuus.33312085Suomea odottaa karu kohtalo
Mitäs menitte uhkailemaan ja leikkimään kovaa. Ei mitään mahdollisuuksia Venäjää vastaan.4203418Nainen, moraali on koetuksella sun kanssa
Koen nyt olevani rappiolla ja kyllä, omaa syytäni ja itsekontrollin puutetta, mutta olethan kyllä puoleensavetävä, ettei951868- 891646
- 831633
- 941132
Onko kenelläkään tästä tietoo?
https://www.haapavesi-lehti.fi/artikkeli/lukijalta-ilkka-repo-etsii-nimettoman-kirjeen-lahettajaa Olisi tärkeä saada te411101Se helpottaisi oloa jos
Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin73937Ihastukselleni
Kun viimeksi nähtiin, niin sisälläni repesi myrsky ja salamat iskivät kuin rajuilma. En halunnut katsoa sinua, en halunn21933Ovatko miehet niin heikkoja ja lahjattomia, etteivät siedä tasa-arvoa?
Muutenhan ei ole mitenkään perusteltavissa, miksi miesten pitäisi saada etuoikeuksia ja etumatkaa. Sehän tarkoittaisi, e253907