Onko olemassakaan sellaisia parisuhteita, jotka olisivat onnellisia? Siis alkuhuumankin jälkeen? Kun ollaan vanhoja ja raihnaisia niin vieläkin rakastetaan ja ollaan helliä puolisolle? Onko tämä vain toiveunta ja satua, kannattaako ollenkaan yrittää edes parisuhdetta jos se kuitenkaan ei ole onnellinen.
En tunne yhtään onnellista pariskuntaa, jotka rakastavat toisiaan vanhoinakin, palstoilla kerrotaan vaan miten kaikki menee pieleen... Onko se ylipäätään mahdollista onnistua rakkaudessa? Vai satua ja utopiaa?
"Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti."
Onko onnellisia parisuhteita olemassakaan?
synkkä nuori neiti
20
3036
Vastaukset
- onnellinen parisuhde
Hei,
olemme nelikymppinen pari, emme siis varsinaisesti vielä "vanhoja", mutta parisuhteemme on kuitenkin kestänyt vahvana jo noin 20 vuotta. Myös ystäväpiirissämme löytyy samanlaisia pareja, joten haluaisin sinua kannustaa: kyllä parisuhde voi kestää sen alkuhuuman jälkeenkin!
Onnea sinulle elämääsi - toivottavasti löydät rakkaan ihmisen, jonka kanssa ihanasti voit yhdessä vanheta!Haluan osaltani mainita, että onnellisia olkoon ne, joiden yhteiselämä kestää kaikki elämän myrskyt ja tyrskyt.. mukaan lukien auvoiset hetket. Todella hienoa lukea parien onnesta, mutta onnen eteen on tehtävä myös työtä, ei se onnellisuus läpi elämän muuten kestä. Itse olen ollut parisuhteessa n. 25- vuotta, joista 15- vuotta aviossa. 24- vuotta oli ns. onnellista, tai ainakin luulin niin. Tietysti onnea ja myrskyä suhteessamme oli, mutta loppujen lopuksi olimme onnellisia... kunnes viime kevät koitti ja huomasin, että mieheni olikin löytänyt onnensa muualta. Näinkin voi käydä, mutta kaikille toivon onnellista yhteistä elämää.
- myös täällä
Edellinen viestini oli lähes kopio siitä, mitä itsekin voisin kirjoittaa. Nykyään taitaa tuo vaatimustaso olla aika kova: Puolison täytyy olla sellainen kuin minä haluan tai ainakin sellaiseksi muuttua, mutta minut pitää hyväksyä sellaisena kuin olen. Kun molemmat ajattelevat näin, eihän sellainen voi toimia. Kun ei odota ihmeitä ja osaa puhua omista tarpeistaan samalla kuunnellen, mitä toinen haluaa, niin se toimii.
Tietty on tapauksia, joissa toinen muuttuu negatiiviseen suuntaan eikä sille aina voi mitään, silloin ero on varmaan ainoa ratkaisu. Mutta noin yleisesti, toinen pitäisi hyväksyä sellaisena kuin tämä on ja pienet virheet pitää sietää. Myös se vanheneminen.
- kyllä joo
Isovanhempani viettivät juuri kultahääpäivää, tanssittiin uudet häävalssit ja kaikki.
Työssäni hoitoalalla näen paljon pariskuntia, joiden yhteinen rintama pitää vielä vuosikymmenten jälkeen vakavienkin paikkojen edessä ja joilla hymyn vaihto sen oman rakkaan kanssa piristää enemmän kuin koko osaston henkilökunnan järjestämä "viriketoiminta" yhteensä.
Rakkaudessa on mahdollista onnistua, mutta pelkkään arpaonneen tuskin kannattaa luottaa. Kyllä se on kiinni siitä, miten paljon olet itsestäsi valmis antamaan ja miten määrittelet onnellisuuden. Jos toivot kaikkea etkä muista olla iloinen siitä mitä sinulla on, et koskaan ole onnellinen (parisuhteessa tai yksin, samapa tuo!).- huumorintajua, kyllä se sitten
Meillä 50 vuotta yhteiseloa täyteen puolen vuoden päästä. Tunnetaan monia aviopareja, joilla on yhtä pitkä liitto.
Onneksi ollaan terveitä ja onneksi on osattu antaa tilaa toisen yksityisyydenkaipuullekin. - elämän kevät
Minusta osuit siinä asian ytimeen, että onni pitää oppia itse löytämään, eikä odottaa että puoliso tuo sen. Ei toista voi laittaa vastuuseen omasta onnellisuudesta. Uskon että siinä väärinkäsityksessä on monen suhteen kariutumisen syy. Jos on ollut perusonnellinen ihminen ennen avioitumista, niin pitäisi pystyä olemaan sen jälkeenkin, vaikka ärsytyksen aiheita ja elämän kolhuja tulisi välillä eteen. Jos on onneton ja uskoo täydellisen puolison tekevän elämästä onnellista, niin silloin kannattaa vielä mennä sinkkukämpilleen kasvamaan.
Minä teen itse niin, että jos mies alkaa oikein ottamaan minua päähän, pysähdyn miettimään missä mennään -onko loppujen lopuksi mikään mieheni käytöksessä tavallisuudesta poikkevaa vai onko minulla itselläni vain huono päivä. Jos ja kun totean että ärtymyksen syy on minussa itsessäni, keksin jotain rentouttavaa tekemistä itselleni, lähden kaupungille tai ystävien luokse maailmaa parantamaan ja sitten on taas kaikki hyvin ja osaan nauttia ihanan aviomieheni seurasta.
Vastuu omista tunteistaan ja se ettei yritä muuttaa toista eikä päsmäröidä tämän elämää ja tekemisiä eli hyväksyy oikeasti toisen sellaisena kuin tämä on, ovat minusta pitkän ja onnellisen parisuhteen avaimet. Kaiken pohjana on tietysti se, että on onnistunut löytämään sielunkumppanin, jonka kanssa henkinen puoli sujuu ja nautitaan arkisesta yhdessäolosta (suurin osa elämäähän on sitä) ja yhteisestä tekemisestä. Tuntuu siltä, että nykyään moni antaa pintakiillon ja statuksen vaikuttaa liikaa valintaan. - naimisissa?
huumorintajua, kyllä se sitten kirjoitti:
Meillä 50 vuotta yhteiseloa täyteen puolen vuoden päästä. Tunnetaan monia aviopareja, joilla on yhtä pitkä liitto.
Onneksi ollaan terveitä ja onneksi on osattu antaa tilaa toisen yksityisyydenkaipuullekin.Voi hyvänen aika sentään!!! Ei pitkä liitto ole mikään tae onnellisuudesta eikä välttämättä edes merkki siitä!!! Useimmat pitkistä liitoista ovat tottumuksen ja eroamisen pelon sanelemia.
MUTTA: sitten on niitä liittoja, joissa kuljetaan vuosikymmentenkin jälkeen käsi kädessä, kuten appivanhempieni kohdalla asia on. Rakkaus ja kunnioitus on kestänyt :)
- Platon2
Onnellisia ovat maan hiljaiset. Ei ne tule tänne foorumille onnestaan kertomaan.
Lähtökohtaisesti täällä liikkuu ne ihmiset, jotka hakevat ratkaisuja ja vinkkejä ongelmiinsa. Siten täällä on turha tehdä "onnellisuus-galluppia"- kertovat(ko)
Tilastot kertovat sen, että puolet avioliitoista kariutuvat. Niistä liitoista jotka kestävät, osa on myös hyvin onnettomia, mutta yhdessä pystyään periaatteiden tai tottumuksen voimalla. Toisaalta eronneissa on paljon sellaisia, joilla on useita yrityksiä takanaan ja ne hämäävät noissa tilastoissa. Nimittäin mitä useampia eroja on takana, sitä todennäköisemmin tulee jatkossakin eroamaan (harmi etten ottanut ko. tutkimuksen tietoja ylös silloin näin sen). "Paras" tuntemani tapaus on 45-vuotiaana 4. avioliitossaan, minkä en usko kestävän sen pidempään kuin aiemmatkaan, koska kaikki miehet muuttuvat "paskoiksi" muutamassa vuodessa. Että siltä pohjalta joidenkin liitot ponnistavat...
Jos kumpikin puolisoista on suuri piirtein täysipäisiä (tai vaihtoehtoisesti samalla tavalla hulluja;) aikuisia ihmisiä, eikä ole paukattu naimisiin suurimman rakkauden huuman hetkellä vaan on nähty vähän sitä arkeakin, niin miksipä ei pitkä ja onnellinen avioliitto voisi onnistua vallan hyvin -tilastoista huolimatta!
P.s. Tämän palsta kirjoittajajakauma ei kerro yhtään mitään parisuhteiden onnellisuudesta, koska täällä kirjoittelevat pääasiassa ongelmaiset ihmiset, eivät ne onnelliset. - totuuden torvi
kertovat(ko) kirjoitti:
Tilastot kertovat sen, että puolet avioliitoista kariutuvat. Niistä liitoista jotka kestävät, osa on myös hyvin onnettomia, mutta yhdessä pystyään periaatteiden tai tottumuksen voimalla. Toisaalta eronneissa on paljon sellaisia, joilla on useita yrityksiä takanaan ja ne hämäävät noissa tilastoissa. Nimittäin mitä useampia eroja on takana, sitä todennäköisemmin tulee jatkossakin eroamaan (harmi etten ottanut ko. tutkimuksen tietoja ylös silloin näin sen). "Paras" tuntemani tapaus on 45-vuotiaana 4. avioliitossaan, minkä en usko kestävän sen pidempään kuin aiemmatkaan, koska kaikki miehet muuttuvat "paskoiksi" muutamassa vuodessa. Että siltä pohjalta joidenkin liitot ponnistavat...
Jos kumpikin puolisoista on suuri piirtein täysipäisiä (tai vaihtoehtoisesti samalla tavalla hulluja;) aikuisia ihmisiä, eikä ole paukattu naimisiin suurimman rakkauden huuman hetkellä vaan on nähty vähän sitä arkeakin, niin miksipä ei pitkä ja onnellinen avioliitto voisi onnistua vallan hyvin -tilastoista huolimatta!
P.s. Tämän palsta kirjoittajajakauma ei kerro yhtään mitään parisuhteiden onnellisuudesta, koska täällä kirjoittelevat pääasiassa ongelmaiset ihmiset, eivät ne onnelliset.Ei.
- Sad&Lonely
totuuden torvi kirjoitti:
Ei.
Että oikein alkuhuuma.. EI MUN SUHTEEN TYNGISSÄ OO ENÄÄ VUOSIIN EES OLLU ALKUHUUMAA! ="C
Mies alusta asti niin kylmä ja poissaoleva. Ei siinä ole auttanut omat lähestymisyritykset, ei puheet hyvällä eikä pahalla. Tunnun aina vaan haittaavan miehen muita puuhasteluja. Näyttää ettei mua tarvita yhtään mihkään, mutta silti mieheltä poru pääsee, jos oon jossain kauempana pois pidempään.
Kyllä ihmettä tarvitaan että tää suhde pelastuis. Nyt on hyvä sauma ottaa hieman etäisyyttä, lähden kotiseudulle ja vaihdan farkut verkkarihousuun!
No mä oon kyllä vain avoliitossa.. jos tarkkoja ollaan. - provosoit
niin voin kyllä sulle sanoa että menepäs kasvamaan kottiis.Kun tulee lisää ikää niin ymmärrät enemmän :D :D :D
(ps.ei kannata ihan noin nuorena katkeroitua ;) - Rakastumisen hallusinaatio
kertovat(ko) kirjoitti:
Tilastot kertovat sen, että puolet avioliitoista kariutuvat. Niistä liitoista jotka kestävät, osa on myös hyvin onnettomia, mutta yhdessä pystyään periaatteiden tai tottumuksen voimalla. Toisaalta eronneissa on paljon sellaisia, joilla on useita yrityksiä takanaan ja ne hämäävät noissa tilastoissa. Nimittäin mitä useampia eroja on takana, sitä todennäköisemmin tulee jatkossakin eroamaan (harmi etten ottanut ko. tutkimuksen tietoja ylös silloin näin sen). "Paras" tuntemani tapaus on 45-vuotiaana 4. avioliitossaan, minkä en usko kestävän sen pidempään kuin aiemmatkaan, koska kaikki miehet muuttuvat "paskoiksi" muutamassa vuodessa. Että siltä pohjalta joidenkin liitot ponnistavat...
Jos kumpikin puolisoista on suuri piirtein täysipäisiä (tai vaihtoehtoisesti samalla tavalla hulluja;) aikuisia ihmisiä, eikä ole paukattu naimisiin suurimman rakkauden huuman hetkellä vaan on nähty vähän sitä arkeakin, niin miksipä ei pitkä ja onnellinen avioliitto voisi onnistua vallan hyvin -tilastoista huolimatta!
P.s. Tämän palsta kirjoittajajakauma ei kerro yhtään mitään parisuhteiden onnellisuudesta, koska täällä kirjoittelevat pääasiassa ongelmaiset ihmiset, eivät ne onnelliset.haluan sanoa, vaikka itse takana pitkä onnellinen avioliitto, joka paranee koko ajan, että nykyliitot kestävät keskimäärin 6 vuotta ja se on tutkittu asia eli nykyisin ei mene hyvin.
- Todella onnellinen
ja 39 vuotta oltu aviossa ja todella onnellisia ollaan.
Jos sinä et ole sellaisiin törmännyt, niin se ei sano yhtään mitään.
Onnellisimmat ovat sellaiset pariskunnat, jotka ovat tutustuneet ensin toiseen ihmisenä ja persoonanan ja sitten vasta papin aamenen jälkeen on alkanut se avioelämä ja suhteeseen on kuulunut todella todella paljon muutakin kuin se seksi.
Olemme todella onnellisia, aina vain paranee.... - erittäin onnellisia
ja olemme erittäin onnelisia ja rakastetaan toinen toisiamme todella paljon. Seksiä on aika paljon ja on se on myös molemminpuolin intohimoista ja nautittavaa, meillä ei ole se muuttunut millään lailla vuosien kuluessa. Hellyyttä suhteessamme on paljon. Kaikki kemiat synkkaa tosi hyvin.
- 12345678
Eihän se parisuhde kellään ole aina ruusuilla tanssimista ja niitä karikoitakin tulee matkanvarrella niin kun kuuluukin ja sehän on vaan elämää mutta minä ainakin uskon että varmaanki voi olla onnellinen ja pitkä parisuhde.
- NAIMISIIN 2
Sinä päivänä kun pappi sanoi aamen sain sanoa hyvästit elämälle ja kaiken lisäksi seksille... Olin 5 v naimisissa ihmisen kanssa jota en rakastanut kuin ensimmäiset puoli vuotta ja jolta en saanut seksiä kuin hääyönä, se oli piinaa se... Nyt kun olen sinkku ja tapailen yhtä miestä, kaikki on ihanasti.. upeaa seksiä eikä ole mitään nalkuttavaa äijää , ei tarvi selitellä menoja tai tulemisia tai miksi sukat on keskellä lattiaa tai muutakaan... tämä sopii mulle , siis että on oma elämä ja lisäksi yhteinen elämä mutta eri osoitteissa niin kuitenkin että ei petä ja voi toiseen luottaa... IHANAA
- Nainen 36v
Mutta samanlainen tilanne. Mieheltä loppui heti papin aamenen jälkeen kaikki seksihalut.
Tiedätkö, mikä teillä oli syynä?
Oliko miehesi aseksuaali tai homo vai mikä oli syynä?
Omasta miehestäni en ole päässyt selvyyteen, mikä on vialla. Mutta tähän vonkaamiseen olen lopen kyllästynyt. Ja aiemmissa suhteissani on ollut upeaa seksiä ja paljon, joten vika ei ole minussa.
- freesilove
nyt toki.. tosin nämä ihmiset eivät yleensä ole keskenään naimisissa.
- ja antaminen,,,
Tuttavapiirin parisuhteet, ja omanikin, ovat aina kaatuneet siihen että saamisen ja antamisen suhde on ollut epätasapainossa.
Siis, osapuolen, joka vaatii suhteelta paljon on oltava valmis antamaan myös paljon.
Se mitä antaa ja mitä saa ei välttämättä ole sukupuolesta kiinni. Erilaisilla persoonilla on eri asioita annettavanaan ja erilaisia tarpeita (siis saatavaa toiselta).
Ikävän usein käy kuitenkin niin että toinen osapuoli kokee antavansa enemmän kuin saa toiselta. Tästä syntyy vaje, joka ajan myötä kasvaa kuikuksi ja katkeruudeksi.
Suhteen alkumetreillä kannattaa siis kummankin olla realisti ja miettiä mitä itse haluaa ja mitä on valmis haluamastaan "maksamaan".
Ja tämän lakonisen ja teknokraattisen yhtälön lisäksi pitäisi olla vielä tunteitakin sitä toista kohtaan...muuten ei tule yhtään mitään.
Sen oikean löytäminen on siis TODELLISEN työn takana.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 kuoli kolarissa
Kenen vastuulla tienhoito? Sohjoa ja vettä tie täynnä. Oliko säästetty tienhoidossa? Järkyttävä onnettomuus.28911307Suomea odottaa karu kohtalo
Mitäs menitte uhkailemaan ja leikkimään kovaa. Ei mitään mahdollisuuksia Venäjää vastaan.4153181Nainen, moraali on koetuksella sun kanssa
Koen nyt olevani rappiolla ja kyllä, omaa syytäni ja itsekontrollin puutetta, mutta olethan kyllä puoleensavetävä, ettei951808- 821595
- 691511
- 861066
Onko kenelläkään tästä tietoo?
https://www.haapavesi-lehti.fi/artikkeli/lukijalta-ilkka-repo-etsii-nimettoman-kirjeen-lahettajaa Olisi tärkeä saada te411031Se helpottaisi oloa jos
Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin73917Ihastukselleni
Kun viimeksi nähtiin, niin sisälläni repesi myrsky ja salamat iskivät kuin rajuilma. En halunnut katsoa sinua, en halunn21893Ovatko miehet niin heikkoja ja lahjattomia, etteivät siedä tasa-arvoa?
Muutenhan ei ole mitenkään perusteltavissa, miksi miesten pitäisi saada etuoikeuksia ja etumatkaa. Sehän tarkoittaisi, e252868