Olisin tiedustellut aiheesta, josta en ole paljon löytänyt mitään kokemustason tietoa. Eli siis, millaista lääkiksessä opiskelu on käytännössä? Vaikeaa/helppoa? Ja ennen kaikkea olisin kysellyt miten aihetta lähestytään kunakin vuonna? Onko ensimmäiset vuodet pelkästään kirja nenällä istumista, milloin päästään tutustumaan käytäntöön ja millä tavalla sitä sitten lähestytään, saako asioita tehdä itse, mitä edistyneemmältä opiskelijalta sitten vaaditaan?
Kiitäisin kovasti vastauksistanne!
Lääkis käytännössä
6
4304
Vastaukset
- se on
Lääkiksessä on runsaasti luentoja, pienryhmäopetusta ja käytännön harjoittelujaksoja. Ensimmäiset vuodet opiskellaan, kuinka terve ihminen toimii. Ruumiinavauksiin ja tutustumisjaksoille opiskelijat menevät kuitenkin jo usein ensimmäisenä vuotenaan.
Lääkiksessä opiskelu on haastavaa eli vaatii paljon omakohtaista panostusta, varsinkin jos haluaa hyviä arvosanoja. Opintoja ei saa korvattua yleensä mistään aiemmasta tutkinnosta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Esimerkiksi avoimen yliopiston kurssien ja lääkiksen vastaavien kurssien tasossa on niin suuri ero, ettei niillä voi korvata mitään.
Hullu menee lääkikseen, viisas pääsee vähemmällä.- tai sitten ei
Joo, jos ei ole tottunut pänttäämään, on ainakin lääkiksen ekat vuodet yhtä painajaista, vaikka älliä löytyisi. Millään ällillä kun ei tartu nuo anatomiset rakenteet latinaksi päähän tekemättä mitään. Paitsi ehkä valokuvamuistilla (mutta sehän nyt ei älliä olekaan - ja silloinkin pitää ainakin vilkaista niitä kirjoja).
Eri lääkiksissä on vähän eri systeemit, mutta kun kerta jokaisessa opetellaan kahden ekan vuoden aikana ihmisen anatomia ja fysiologia (sekä kemiaa ja vähän fysiikkaakin), niin hommaa riittää. Esimerkiksi ammattikorkeakouluopiskelijan ei tarvitse tehdä yhtään mitään (paitsi käytännön harjoitteluissa) kun vertaa lääkikseen. Ja varmasti monella muullakin alalla yliopistossa pääsee paljon helpommalla (ja rahaakin saa helpommin, jos sitä haluaa).
Jos kuitenkin intohimona on opetella puhelinluetteloa ulkoa ja pohtia kemian mystisiä palleroita sekä katsella epämuodostuneita sikiöitä ja leikellä elimiä (sekä herätä joka aamu seitsemältä), on lääkiksen kaksi ekaa vuotta varmasti todella ihanaa aikaa.
Kliinisessä vaiheessa on paljon pakollista opetusta, minkä lisäksi pitää myös opetella asioita itse, että kärryillä pysyy ja päätyy joskus vielä hyväksi lääkäriksi.
Jos on valmis tekemään hommia 8 tuntia joka päivä, ilman että joku potkii pyllyyn ja vahtii koko ajan, niin voi onnistuakin. Jos taas on totaalinen lusmu ja huono opiskelemaan itsenäisesti, tulee varmasti ongelmia. (Monella muulla alalla voi jättää sen opiskeluosion paljon vähemmälle ja pärjätä silti ihan hyvin.) - Jevilla
tai sitten ei kirjoitti:
Joo, jos ei ole tottunut pänttäämään, on ainakin lääkiksen ekat vuodet yhtä painajaista, vaikka älliä löytyisi. Millään ällillä kun ei tartu nuo anatomiset rakenteet latinaksi päähän tekemättä mitään. Paitsi ehkä valokuvamuistilla (mutta sehän nyt ei älliä olekaan - ja silloinkin pitää ainakin vilkaista niitä kirjoja).
Eri lääkiksissä on vähän eri systeemit, mutta kun kerta jokaisessa opetellaan kahden ekan vuoden aikana ihmisen anatomia ja fysiologia (sekä kemiaa ja vähän fysiikkaakin), niin hommaa riittää. Esimerkiksi ammattikorkeakouluopiskelijan ei tarvitse tehdä yhtään mitään (paitsi käytännön harjoitteluissa) kun vertaa lääkikseen. Ja varmasti monella muullakin alalla yliopistossa pääsee paljon helpommalla (ja rahaakin saa helpommin, jos sitä haluaa).
Jos kuitenkin intohimona on opetella puhelinluetteloa ulkoa ja pohtia kemian mystisiä palleroita sekä katsella epämuodostuneita sikiöitä ja leikellä elimiä (sekä herätä joka aamu seitsemältä), on lääkiksen kaksi ekaa vuotta varmasti todella ihanaa aikaa.
Kliinisessä vaiheessa on paljon pakollista opetusta, minkä lisäksi pitää myös opetella asioita itse, että kärryillä pysyy ja päätyy joskus vielä hyväksi lääkäriksi.
Jos on valmis tekemään hommia 8 tuntia joka päivä, ilman että joku potkii pyllyyn ja vahtii koko ajan, niin voi onnistuakin. Jos taas on totaalinen lusmu ja huono opiskelemaan itsenäisesti, tulee varmasti ongelmia. (Monella muulla alalla voi jättää sen opiskeluosion paljon vähemmälle ja pärjätä silti ihan hyvin.)Kiitoksia paljon vastauksista! Tähän mennessä vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta vielä, tosin rankalta... Lisää kokemuksia?
- totta "rankkaa"?
tai sitten ei kirjoitti:
Joo, jos ei ole tottunut pänttäämään, on ainakin lääkiksen ekat vuodet yhtä painajaista, vaikka älliä löytyisi. Millään ällillä kun ei tartu nuo anatomiset rakenteet latinaksi päähän tekemättä mitään. Paitsi ehkä valokuvamuistilla (mutta sehän nyt ei älliä olekaan - ja silloinkin pitää ainakin vilkaista niitä kirjoja).
Eri lääkiksissä on vähän eri systeemit, mutta kun kerta jokaisessa opetellaan kahden ekan vuoden aikana ihmisen anatomia ja fysiologia (sekä kemiaa ja vähän fysiikkaakin), niin hommaa riittää. Esimerkiksi ammattikorkeakouluopiskelijan ei tarvitse tehdä yhtään mitään (paitsi käytännön harjoitteluissa) kun vertaa lääkikseen. Ja varmasti monella muullakin alalla yliopistossa pääsee paljon helpommalla (ja rahaakin saa helpommin, jos sitä haluaa).
Jos kuitenkin intohimona on opetella puhelinluetteloa ulkoa ja pohtia kemian mystisiä palleroita sekä katsella epämuodostuneita sikiöitä ja leikellä elimiä (sekä herätä joka aamu seitsemältä), on lääkiksen kaksi ekaa vuotta varmasti todella ihanaa aikaa.
Kliinisessä vaiheessa on paljon pakollista opetusta, minkä lisäksi pitää myös opetella asioita itse, että kärryillä pysyy ja päätyy joskus vielä hyväksi lääkäriksi.
Jos on valmis tekemään hommia 8 tuntia joka päivä, ilman että joku potkii pyllyyn ja vahtii koko ajan, niin voi onnistuakin. Jos taas on totaalinen lusmu ja huono opiskelemaan itsenäisesti, tulee varmasti ongelmia. (Monella muulla alalla voi jättää sen opiskeluosion paljon vähemmälle ja pärjätä silti ihan hyvin.)Kenen mielestä seitsemältä herääminen ja kahdeksan tunnin päivä on "rankkaa" opiskelua....helpollapa pääsee jos noin menee. Et varmaan tarkoittanut, että 8 tuntia päivässä riittäisi!
- kandipaatti
Jevilla kirjoitti:
Kiitoksia paljon vastauksista! Tähän mennessä vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta vielä, tosin rankalta... Lisää kokemuksia?
1. Siirrypä oikealle palstalle. Tämä on "avoin yliopisto" -palsta jolla tuskin paljoa lääkisläisiä pyörii. Tuossa Lääkispalstalla taas on tätäkin aihetta jauhettu jo aiemmin aika tavalla eli kannattaa lueskella noita vanhoja viestejä.
2. Jos todella haluat lääkikseen, haluat sinne siitä riippumatta onko siellä 6, 8 vai 23-tuntisia päiviä.
3. Mitä ihmettä oikein odotit? Se on lääkis! Siellä ei ole niin rankkaa kuin moni luulee, mutta kyllä ajoittain on rankkaa. Jos ei siellä olisi, niin missä sitten? - varmaankin,
totta "rankkaa"? kirjoitti:
Kenen mielestä seitsemältä herääminen ja kahdeksan tunnin päivä on "rankkaa" opiskelua....helpollapa pääsee jos noin menee. Et varmaan tarkoittanut, että 8 tuntia päivässä riittäisi!
että luentoja ja harjoituksia 8 tuntia, itseopiskelut tulee siihen päälle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692663
- 632614
- 681772
- 241597
- 201530
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91460- 151372
- 381223
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81187- 251106