normi, BED vai jotain muuta?

BED?

Välillä ajattelen, että olen normaali, on normaalia herkutella näin, olen vain ehkä tavallista huonompi vastustamaan kiusauksia.
Mulla on kausia, jolloin käyn jumpassa 4-5 kertaa viikossa, syön vain kasviksia ja pussikeittoja, juon vihreää teetä, lasken kalorit, pysyttävä alle 1000kcal/päivä.
Sen jälkeen tulee kausi, jolloin en käy jumpassa, en välitä mitä syön, syön syön syön... Olen nyt syönyt joka päivä karkkia, ison pussin. Eilen kävin Subwayssa hakemassa leivän ja kävin ostamassa karkkia, ei edes tehnyt sillä tavalla mieli, oli vain pakonomainen fiilis hakea karkkia. Karkkipussi maksoi 4.5€, joten enemmän kuin 100g pussissa oli.. :) poikaystävä vitsaili kotona, että eikö isompia pusseja, esim jätesäkkejä ollut??
Tänään aamulla join kahvia, lounaaksi sämpylän. Ruuaksi ison kebabin ranskalaisilla, (otin ekstraranskalaiset), Viennetta-jäätelökakun, Ruunebergin tortun.
En osaa syödä "oikein". Joko vedän täysin yli ja elän täysin askeettista elämää tai sitten syön täysin epäterveellisesti.
Masennuslääkityksen sain pari vuotta sitten, silloin meinasi mennä bulimiaksi, kerkesin onneksi harjoittamaan oksentelua vain pari viikkoa. Nykyään välillä tekee mieli mennä oksentamaan, mutta en mene. Haluaisin vain saada ruokailut normaaliksi. Kuitenkin tuntuu että syön "liian tavallisesti" ollakseni BEDiläinen, mutta toisaalta tosi huono omatunto ja paska fiilis syömisistä.....
Viimeksi laihdutussessiolla totesin, että jenkkipurkkaa ei voi liikaa syödä, makean nälkään vedin jättipussista puolet salmiakkipurkkaa, alkoi ns. paska lentää :)

7

1581

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • <3...

      mulla on ihan samanlaista. joskus syön vähän, lasken kaloreita ja liikun. Sitten tulee viikon-3 vkon kausi jolloin syön ihan hulluna.. tai siis ihan kaikkea. En osaa syödä normaalisti. Kultaista keskitietä ei ole. Olen 22v.. näin olen jo syönyt 13vuotiaasta asti.

      • mullakin

        Joo mulla aika lailla sama. Viimeiset neljä vuotta, välillä niitä paasto kausia ja toisin päin. En vedä niinkään karkkia ja muuta makeeta vaan puuroja, hedelmiä, näkkäriä..etc, mutta PALJON. Tuntuu, että viimeiset pari kuukautta olen saanut pidettyä ahmimisen(ja yrjön) jotenkin hallinnassa, mutta silti lihon ja lihon vaikka syönkin niin kuin normaalit ihmiset. Oikeastaan mulla on niin, että kouluviikolla olen menossa koko ajan enkä ehdi syödä paljoa, salilla,lenkillä,jumpissa.. Mutta sitten viikonloppuna.
        Mua järkytti tuo sinun ikä, 22v. Oon 16 ja koko ajan ajatellut, että "olen nyt vaan vähän sekaisin ja tää on joku tämmönen vaihe mikä menee kohta ohi.." 0_o En mä halua olla tällainen enää 22v, haluan normaalin elämän. Ei kai tää loputtomiin voi jatkua? ;(


      • jatkua
        mullakin kirjoitti:

        Joo mulla aika lailla sama. Viimeiset neljä vuotta, välillä niitä paasto kausia ja toisin päin. En vedä niinkään karkkia ja muuta makeeta vaan puuroja, hedelmiä, näkkäriä..etc, mutta PALJON. Tuntuu, että viimeiset pari kuukautta olen saanut pidettyä ahmimisen(ja yrjön) jotenkin hallinnassa, mutta silti lihon ja lihon vaikka syönkin niin kuin normaalit ihmiset. Oikeastaan mulla on niin, että kouluviikolla olen menossa koko ajan enkä ehdi syödä paljoa, salilla,lenkillä,jumpissa.. Mutta sitten viikonloppuna.
        Mua järkytti tuo sinun ikä, 22v. Oon 16 ja koko ajan ajatellut, että "olen nyt vaan vähän sekaisin ja tää on joku tämmönen vaihe mikä menee kohta ohi.." 0_o En mä halua olla tällainen enää 22v, haluan normaalin elämän. Ei kai tää loputtomiin voi jatkua? ;(

        Syömishäiriöt jatkuu juuri niin kauan kuin niiden "antaa" jatkua. Minä sairastuin bulimiaan 14-vuotiaana ja olen nyt 27. En vieläkään ole terve vaikkakin terveempiä kausia on ollut välissä. Tällä hetkellä on menossa jokin BEDin tyyppinen kausi, mätän leipää, sipsejä ja kaikkea muuta mahdollisen epäterveellistä ja lihottavaa.. En käy viikonloppuisin missään, minulla ei ole enään ystäviä.. On vain poikakaveri ja koirat. Elämä on perinpohjaisen tylsää ja yksinäistä, sen takia minä kai ahminkin..

        Niin ja en ole koskaan hakenut itselleni apua vaikka mieli on tehnytkin. En ole koskaan kokenut olevani tarpeeksi sairas (laiha) ansaitakseni apua.. Älä sinä tee samaa virhettä.. Hae apua! Mitä kauemmin odotat, sitä vaikeammaksi tilanteesi menee.


      • ongelmainen
        jatkua kirjoitti:

        Syömishäiriöt jatkuu juuri niin kauan kuin niiden "antaa" jatkua. Minä sairastuin bulimiaan 14-vuotiaana ja olen nyt 27. En vieläkään ole terve vaikkakin terveempiä kausia on ollut välissä. Tällä hetkellä on menossa jokin BEDin tyyppinen kausi, mätän leipää, sipsejä ja kaikkea muuta mahdollisen epäterveellistä ja lihottavaa.. En käy viikonloppuisin missään, minulla ei ole enään ystäviä.. On vain poikakaveri ja koirat. Elämä on perinpohjaisen tylsää ja yksinäistä, sen takia minä kai ahminkin..

        Niin ja en ole koskaan hakenut itselleni apua vaikka mieli on tehnytkin. En ole koskaan kokenut olevani tarpeeksi sairas (laiha) ansaitakseni apua.. Älä sinä tee samaa virhettä.. Hae apua! Mitä kauemmin odotat, sitä vaikeammaksi tilanteesi menee.

        Mulla on ollu nyt 6 vuotta jonkin näköinen häiriö. Välillä urheillaan viikon ajan joka päivä ja syödään liiankin terveellisesti. Sit iskee se jokin joka saa mut ihan sekaisin. Vedän kaiken mikä syötäväks vaan kelpaa. Sillä ei oo mitään merkitystä maistuuko se hyvältä vai ei, kunhan saa vaan jotain ja PALJON. Jokainen päivä alkaa sillä että lupaan elää "oikein". Usein on sellaisia päiviä jollon suunnittelen jo aamusta lähtien mitä kaikkee voisin ostaa kaupasta ja vetää nassuun.Tää ajaa mut ihan hulluuden partaalle. En usko että pääsisin ikinä eroon tästä ongelmasta, koska tätä on kestäny jo niin kauan. Tuntuu niin turhalta hakee apua...


    • terve ihminenkin

      ajautuu ahmimaan, mikäli yrittää elää alle 1000 kalorilla/vrk.

      Nälkiintyneiden pakolaisten auttamiseksi ja ymmärtämiseksi tehtiin sotien jälkeen vapaaehtoiskokeita, joiden avulla todettiin, että terveillä, vapaaehtoisesti koemielessä itseään nälkiinnyttäneillä miehillä (heidän päivittäinen energiantarpeensa puolitettiin) ilmeni kaikilla sekä ahmimiskohtauksia että yliaktiivisuutta.

      Toisin sanoen kitukuuriin seuraus on kaikilla ihmisillä a) ahminta ja b) yliaktiivisuus, jonka avulla elimistö pyrkii vapauttamaan energiaa, silloin kun sitä ei ulkoisesti anneta.

      Ryhdy syömään vähintään 5-kertaa päivässä kehosi kulutusta vastaava määrä (jos laihdutat niin laihduta vain liikunnalla, et kaloreita rajoittamalla) ja huomaat muutaman viikon sinniteltyäsi, että ahmimiskaudet vähenevät ja jossain vaiheessa loppuvat.

      Voi tietysti olla, että sinulla on psyykkinen sairaus, kuten todelliset syömishäiriöt ovat ja syömistäsi ja syömättömyyttäsi säätelee sairastuneen mielen tuntemukset ja impulssit, mutta voi myös olla, että aiheutat häiriintyneen käytöksen pelkästään sillä, että rajoitat syömisiäsi aivan liikaa, monet nykyajan naiset tekevät juuri näin. Jos olet aikuinen nainen, on 1000kcal/vrk keskitysleirimeininkiä.

      • asdasdasdasda

        Mä olen aivan samassa tilanteessa kuin te kaikki tänne kirjoittaneet. Painoni heittelee viidellä kilolla jopa kuukauden välein kun on terveyskausia (sali 3-4krt vko, lenkki koiran kanssa 3krt päivä, kalorit alle 1300 pvä yms.) ja ahmimiskausia jolloin syön kaikkea niin paljon että tunnen itseni kipeäksi. Tämä on pahentunut viimeisen vuoden sisällä, ongelmia painoni kanssa minulla on ollut jo 16-vuotiaasta saakka (nyt olen 20). Tämä ei todellakaan ole terveellistä, enkä halua sairastuttaa kehoani tai mieltäni enempää, joten olen päättänyt mennä hypnoterapeutin "käsittelyyn". Voin tulla vaikka tänne kertomaan olenko saanut apua tilanteeseeni.

        Mikä teidän ahmimispäivänne/viikkonne/kuukautenne "laukaisee"? Tuleeko teillä joskus päiviä, jolloin päätätte elää hyvin mutta jos erehdytte syömään esim. pari karkkia kaverin pussista niin sitten ajattelette, että peli on jo menetetty siltä päivältä ja syötte kaiken mitä eteen tulee sen jälkeen? Eniten tässä vihaan tunnetta, joka minulla on ahmimiskausinani. Tunnen olevani arvoton ja turha. Ruma tietysti, ja lihava, niin lihava. Jos esim. menen bilettämään en edes katso miehiä silmiin. Olis kiva jos olis edes hitunen itsetuntoa. Toisaalta olen päättänyt, että en saa olla onnellinen tai tyytyväinen itseeni ennen kuin saavutan ihannepainoni. Koska minulla ihan oikeasti on sellainen tunne, että olisin onnellisempi hoikkana. Teininä olin hoikka, suosittu ja onnellinen. Lihomisen jälkeen minulla on vähemmän ystäviä ja tunnen itseni surulliseksi melkein koko ajan.

        Vaa'assa on toisella puolella onnellinen elämä ja toisella puolella pala suklaata. Miten se voi olla niin vaikeata?


      • ahmin
        asdasdasdasda kirjoitti:

        Mä olen aivan samassa tilanteessa kuin te kaikki tänne kirjoittaneet. Painoni heittelee viidellä kilolla jopa kuukauden välein kun on terveyskausia (sali 3-4krt vko, lenkki koiran kanssa 3krt päivä, kalorit alle 1300 pvä yms.) ja ahmimiskausia jolloin syön kaikkea niin paljon että tunnen itseni kipeäksi. Tämä on pahentunut viimeisen vuoden sisällä, ongelmia painoni kanssa minulla on ollut jo 16-vuotiaasta saakka (nyt olen 20). Tämä ei todellakaan ole terveellistä, enkä halua sairastuttaa kehoani tai mieltäni enempää, joten olen päättänyt mennä hypnoterapeutin "käsittelyyn". Voin tulla vaikka tänne kertomaan olenko saanut apua tilanteeseeni.

        Mikä teidän ahmimispäivänne/viikkonne/kuukautenne "laukaisee"? Tuleeko teillä joskus päiviä, jolloin päätätte elää hyvin mutta jos erehdytte syömään esim. pari karkkia kaverin pussista niin sitten ajattelette, että peli on jo menetetty siltä päivältä ja syötte kaiken mitä eteen tulee sen jälkeen? Eniten tässä vihaan tunnetta, joka minulla on ahmimiskausinani. Tunnen olevani arvoton ja turha. Ruma tietysti, ja lihava, niin lihava. Jos esim. menen bilettämään en edes katso miehiä silmiin. Olis kiva jos olis edes hitunen itsetuntoa. Toisaalta olen päättänyt, että en saa olla onnellinen tai tyytyväinen itseeni ennen kuin saavutan ihannepainoni. Koska minulla ihan oikeasti on sellainen tunne, että olisin onnellisempi hoikkana. Teininä olin hoikka, suosittu ja onnellinen. Lihomisen jälkeen minulla on vähemmän ystäviä ja tunnen itseni surulliseksi melkein koko ajan.

        Vaa'assa on toisella puolella onnellinen elämä ja toisella puolella pala suklaata. Miten se voi olla niin vaikeata?

        Minulla on niin samanlaisia ongelmia, kuin teillä täällä. Hoikkana pysyminen on minulle useimmiten hyvin tärkeetä, ja syönkin alle 1500 kaloria päivässä. Mutta tänään oli taas järkyttävä päivä syömisen kanssa. Söin litran jäätelöä, 9 korvapuustia ja vielä irtokarkkiakin kaikki kerralla. Kyllä nyt vituttaa!! Tuntuu, että kaikki on pilalla, pelkään lihomista kuin ruttoa ja silti tein taas näin.

        Tuntui vain taas niin surulliselta ja yksinäiseltä. Tuntuu joskus, ettei elämässä muuta lohtua ole kuin ruoka. Sillä hetkellä se tuntuu oikeesti ainoalta oikealta ystävältä, kun ahmiminen alkaa. Silloin ei välitä edes lihomisen pelosta.

        En pysty syömään esim. yhtä pullaa. Jos aloitan, niin se on menoa sitten! Syön niin kauan, että tulee paha olo. Minulla ahmimisen laukaisee milloin mikäkin. Yleensä on vaan niin turha olo, ei tunnu olevan millään mitään väliä. Sitten kuitenkin on, koska otan syömisestä morkkiksia ja soimaan itseäni.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      95
      3313
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      88
      3063
    3. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      20
      1883
    4. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1882
    5. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      32
      1809
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      21
      1721
    7. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1687
    8. Pettymys! Tähdet, tähdet -kisassa tämä erikoisjakso pois - Pistänyt artistit todella lujille!

      Tähdet, tähdet -kisa on edennyt genrestä toiseen. Mutta erästä monen toivomaa erikoisjaksoa ei tällä kaudella nähdä. Voi
      Tv-sarjat
      34
      1409
    9. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1329
    10. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1327
    Aihe