Oma lapsi ja moottoripyörä

ensin poika(täyttää kesällä 20)kevari ja
500gs 25kw johon kyllästyi viime kesänä kokeili
pari kertaa minun gsf 1250.Tytöllä gilera 50cc
heti kun täytti 15 ja seuraavana suvena eväsin
häneltä kevarikortin nyt menee ensi kuussa
autokouluun.
Tytär kertoi hankkivansa heti varallisuuden
salliessa mp-kortin,autokoulun lupasin maksaa
kuten vanhemmille lapsillekin.
Joo ollaan kai hullua savolaista sukua joka
perheestä melkein löytyy moottoripyörä.

että sinulla on mahdollisuus opastaa/neuvoa/siirtää kokemuksiasi hänelle eritavalla kuin vanhempi joka ei moottoripyöräile.

Isäukko,silloin jotain 75 lähti porukan mukana messuille.
Osti sitten kypärän,kun oli niin halpa.
Rupes sitten jutteleen että pitäis varmaan ostaa pyörä kun on kypäräkin,pidin sitä ihan vaan juttuna.
Kesällä,päivänä muutamana, ukko kurvas pihaan kakspuolikkaalla Viagralla,meno oli vähän huteran oloista.
Sano että vähän kun treenaa niin lähtee viemään pyörää itäsuomeen.
Eipä siinä auttanut velpojan eikä minun estelyt,kuulkaas poijjaat,me ajeltiin äiteenne kans jo vuonna 54 Lappeenrannasta Honkajoelle ja kyllä sinne autojen sekaan hyvin sopi.
Niinpä,vuonna 54, sanoin.
Siinä oli sitten sydän syrjällään vanhan jäärän kanssa vaikka vannotin soittamaan matkan varrelta vähintään tunnin välein.
Myöhemmin kesällä veljenpoika kävi hakemassa mopon takaisin Turun seudulle ja käytiin sitten ukkon ja velmiehen kanssa ajelemassa kolmistaan pitkin maakuntaa.Ukkolle annettiin lempinimikin,
Surmanajaja Onni Suuronen.
No, plikkakin innostu että moottoripyörää pitäis päästä ajamaan,vaikkei ollut edes mopoa ajanut.
Eikun pappalta Viagra lainaksi ja opettelemaan.
Tuossa meitin tiellä viikon verran ajoharjottelua ja sitten vähän isommalle tielle varovasti iltasella salaa.
Laitoin sitten plikan autokouluun välikoon korttia ajamaan,pujottelukokeessa meinas hermot mennä,näytä sitten ite jos se kerta niin helppoa on,tiuskas likka opettajalle,on tullu äiteensä, ja opehan näytti.
Vaihdettin sitten Viagra kuristettuun viissataseen GS suitsaan.
En ollut kovinkaan huolissani likan kanssa ajellessa koska hän kyllä kuunteli neuvoja reissujen aikana ja ite pysty seuraamaan mitenkä ajo sujui.
Enemmän minua huolestutti kun tiesin että isäukko oli jossain liikkeellä pyörän kanssa,sillä kun pääsee kovempaa kuin IC:llä.
Viime vuonna ukko täytti 80 ja tuli ehdoton käsky että pyörällä ei sitten enää ajeta ja niinpä Suitsa meni myyntiin.
Täytyy varmaan sponsoroida plikkalle joku kakspyöränen että mummi pääseen kesällä taas lapsenvahdiksi.
Summa summarum. Hommaa vaan tytölle pyörä.
Tiedät ainakin missä likka on.
On niitä paljon huonompiakin harrastuksia.
Yhdessä ajelu ja puuhailu pyörän kimpussa lujittaa sudetta.

Ei käynyt ilmi,onko tyttärelläsi aiempaa ajokokemusta mopolla tai vastaavalla?Mutta vaikka ei olisikaan,niin on hienoa,että hänellä on kiinnostusta harrastamaasi upeaa lajia kohtaan.Nauti joka hetkestä minkä voit olla hänelle hyvänä esimerkkinä ja opastajana mootoripyöräilyn saloihin.Saman koin muutamaa vuotta aiemmin kun poikani siirtyi ensin moposta kevariin ja siitä isompiin laitteisiin.Kevariin siirtymisvaiheessa kävimme yhdessä ennakoivanajon kurssin,teki terää itsellekin.Jotenkin sellainen opetus jonka antaa perheen ulkopuolinen henkilö,tuntuu ainakin poikien kohdalla menevän paremmin perille.Ja vielä lopuksi,ei kukaan pysty lapsiaan kaikelta varjelemaan,hyvin se tulee hyvillä opeilla menemään.Upeita ajoreissuja toivottaen Köröttelijä

palstalla saa moiseen kysymykseen tietysti vain kannustavia vastauksia - paitsi minulta.

Tee 16-vuotislahjaksi tyttärellesi prätkän arvoinen rahatalletus kahdeksi vuodeksi. Kun hän täyttää 18, hän tekee varallisuudellaan mitä itse tahtoo. Jos se tahto edelleen on moottoripyörän hankinta, olet tullut toteuttaneeksi hänen toiveensa.

Liikennekuoleman mahdollisuus on tietysti hyvä pitää mielessä. On tosin vielä pahempikin vaihtoehto: nuoren ihmisen vaikea vammautuminen pysyvästi. Siitä on murheellisia esimerkkejä.

Näillä 16 v.on enempi halua kuin taitoa.
Näkisin pienimpänä pahana,että ajattaisit häntä takanasi.
Samalla näyttäisit omalla esimerkilläsi,mitenkä erilaisissa tilanteissa ajetaan.
Sille tosiasialle ei juurikaan mitään voi.
Että kun se 16v.lähtee ekakertaa yksin liikenteeseen.
Hänen on "pakko kokeilla"erilaisia ajotilanteita,mihin hänellä ei sun perässäsi ajellen ollut mahiksia!

vanhin tytär sai 16-vuotiaana skootterin...
Hyviin riitti "kaahata" sillä poikaystävän luo lähikylälle.
Oli synkroonissa iän myöntämien valmiuksien suhteen.
Minä EN antaisi 16-vuotiaalle -en tytölle enkä pojalle - vielä moottoripyörää.
Mutta täällä ruuhka-Suomessa liikenne onkin aika hurjaa ja muualla ehkä rauhallisempaa?
Ja lasten valmiuksien välillä on eroja.
Kukin vanhempi tuntee lapsensa parhaiten.

Riittää kun junnut kasvaa ja varttuu.
Meillä tyttö halusi mopon kun oli 15 vee ja mopo hankittiin. Sellainen isopyöräinen S-Suzuki, silloin ei ollut vallalla vielä tämä nykyinen moposkootterivillitys.
Sillä hän pärryytteli pari kesää ilman ensimmäistäkään haaveria. Nyt hän on perheellinen yhden pienen pojan äiti ja haaveilee jo muutaman vuoden sisällä hankkivansa oman prätkän. Pahimpaan tuskaan olen kyyditellyt häntä muutaman kerran kesässä omalla pyörälläni.
Nuorempi (poika) aloitti suljetulla alueella mankilla ohjatun ajoharjoittelun noin 10-ikäisenä ja hankki kortin heti kun se oli mahdollista. Yhtenäkin kesänä lomalla maalla hän sai kelattua mankin mittariin jotain 500 km vaikka käytössä oli vain puolen kilsan pituinen yksityistien pätkä. Ei paljon savu katkennut koko loman aikana.
Sitten hankittiin hänelle vanha satapiikki, jonka edellinen omistaja oli saanut taitamattomuuttaan "pahvilatikkokuntoon". Laitettiin pyörä kuntoon yhdessä ja saipahan samalla harjoitella korjaushommiakin faijan kanssa. Se oli hieno kokemus faijallekin saada jälkikasvua mukaan yhteiseen touhuiamiseen ja "laatuaikaan".

Yhteisillä ajoretkillä opin näkemään miten hänen luonteellaan toimitaan liikennetilanteissa. Ja pikkuhiljaa omat (turhat) pelot olen voittanut siltäosin. Mutta vanhemman huoli ei tietysti koskaan lopu täysin.

Vain pari hölmöä lippaa poika ajoi pyörällään koko kolmen kesän aikana. Hän innostui asiasta siinä määrin että pyrki ja pääsi intissä taistelulähetin oppiin (prätkällä). Jos ei kuka tiedä, niin se on aika kova koulu. Ensin siellä opeteltiin kaatumaan ja sitten vasta ajamaan, oli nuori mies välillä niin mustelmilla ettei ehjää paikkaa löytynyt. Mutta se ei tuntunut haittaavan menoa......huh.

Nyt hän ajelee välillä minun pyörällä kun sillepäälle innostuu.