saako äiti olla itsekäs

olen vaan vieläkin epävarma miten mies voi niinkin pitkän suhteen noin vaan ohittaa, nainen oli puhunut jo että ovat muuttamassa yhteen miheni kanssa ja että on tosi rakastunut. Mieheni taas puhui ettei ollut suuria tunteita. Ensin jopa väitti ettei ollut edes seksiä vaan pelkästään haki jutteluseuraa kun minulle vaikea puhua. Ollaan oltu yhdessä jo kohta 13 vuotta ja mies 10 vuotta vanhempi, minulle hän on ensimmäinen pitkä suhde ja muutin yhteen hänen kanssaan suoraan kotoa äitini luota. Miten kauan hän jaksaa olla uskollinen vai pettääkö taas jos saa tilaisuuden. Sitä en kyllä kestäisi. ollaan käyty terapiassa ja olen käynyt myös yksin. Sain lääkkeitä uni- ja masennus, mutta en niitä ottanut kun tuli vaan pahempi olo. Kuitenkin rakastan häntä, mutta en tiedä kauanko se riittää. Ehkä katselen tilannetta ja toivon että saan kaiken selvitettyä ensin itseni kanssa. Lapset ovat kuitenkin tärkeintä ja toivon kaiken kääntyvän vielä hyväksi puolin tai toisin.

Hetkinen nyt. Kaveri uitti melaansa vieraassa pesässä. Jäi kiinni mutta muija ei lähtenytkään. Urpo tajuaa, että hän voi jatkaa samaa peliä.

en tosiaan aio suinpäin erota ja puhuminen on alkanut sujua, mies kyllä aika nöyränä ollut ja uskon että katuu. Ero on kuitenkin se viimeinen ratkaisu, ja nyt kun on puhuttu enempi uskon hänenkin yrittävän enemmän. Yritän olla järkevä enkä syyllistä ketään varmaan en ole ollut niin täydellinen vaimo kuin oisin halunnut. Nyt yritän enemmän, mutta kai se aikaa vie ennenkuin voin taas 100% luottaa. Riidellä ei oikeastaan ikinä en ole edes huutanut tuon asian tiimoilta h'nelle kertaakaan. Pientä kinaa onhan tuota tähän aikaan jo ehtinyt tulla mutta riidellä en halua.

Olen samaa mieltä edellisen kanssa siitä, että jos kerran pettää, niin pettää toisenkin kerran... vaikka kuinka pahalta se tuntuukin..
Ja samalla luottamus toiseen ihmiseen on mennyt pettämisen takia, sitä ei enää saa takaisin. Tiedän omakohtaisesti, sitä epäilee koko ajan, vaikka mies lähtee viemään vain roskapussia ulos. Mitä elämää se sellainen enää on..
Jaksamista sinulle, jokainenhan elää oman elämänsä, teki asiat sitten miten päin tahansa. Ratkaisuilla vaan tahtoo olla kauaskantoiset vaikutukset, joten ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä.

kaikki ystävät ja kaverit siis minun omat sanoo että ei kannata luottaa ja että ihan varmaan joskus tulee uusi tilanne, oon miettiny ihan samaa että liekö ollu etsinnässä parempaa. Kysyin vaan että olikos tämä eka kerta ku oli suhde niin kuulemma oli eikä aiemmin ole ollu tarjolla, tai en nyt sanatarkkaan muista mutta käsitin että muita ehdokkaita ei hänelle ole sattunu vastaan. Ja tuosta masennusasiasta, mulla ei ole masennusta ja psykologi sanoi että hänen mielestä ei ole mitään syytä ottaa lääkettä eikä näe mitään vikaa mielenterveydessä, ne vaan terveyskeskus lääkäri määräsi ku en saanu unta ollenkaan valvoin kaksi viikkoa putkeen olin sairaslomalla,koska en pystynyt töihin. Sit vaan päätin että pääsen tästä yli ilman apua lääkkeistä ja nukahtamislääkkeetki lopetin muutaman päivän jälkeen.Tosi paljon helpottaa kun asiasta saa puhua tai kirjoittaa tänne. Sanoin miehelleni talvella että katsotaan tilannetta kesään asti kun mulla työsuhde loppuu mutta tuskin hän muistaa sellastakaan enää.

iive kirjoitti:

Olen samaa mieltä edellisen kanssa siitä, että jos kerran pettää, niin pettää toisenkin kerran... vaikka kuinka pahalta se tuntuukin..
Ja samalla luottamus toiseen ihmiseen on mennyt pettämisen takia, sitä ei enää saa takaisin. Tiedän omakohtaisesti, sitä epäilee koko ajan, vaikka mies lähtee viemään vain roskapussia ulos. Mitä elämää se sellainen enää on..
Jaksamista sinulle, jokainenhan elää oman elämänsä, teki asiat sitten miten päin tahansa. Ratkaisuilla vaan tahtoo olla kauaskantoiset vaikutukset, joten ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä.

Lue lisää

Minä en ole samaa mieltä, että jos kerran pettää, niin pettää uudelleen.

Olin kauan sitten pitkässä suhteessa jossa tyttöystäväni oli mustasukkainen.

Jatkuva epäily ja naljailu saivat kerran mittani täyteen ja menin pettämään koska minua kerran siitä muutenkin haukuttiin.

Sivusuhde jatkui muutaman kuukauden ja kaikki meni ihan mukavasti.

Kerroin aina heti, että olen tulossa suoraan toisen naisen luota ja juttu loppui siihen.

Imeisesti silloinen tyttöystäväni ei uskonut tai meni liian hämilleen sanoakseen mitään.

Olosuhteet siis melkein pakottivat minut pettämään.

Itse suhteesta en juuri muista mitään, eikä se merkinnyt tunnetasolla kummalekaan mitään, vain seksiä.

Lopulta vain lopetin suhteen, enkä ole sen koommin pettänyt ketään. Ei ole käynyt edes mielessä, että ylipäätään voisin pettää.

En tiedä miksi miehesi petti, mutta jos juttu on ohi, niin minusta kannattaisi vetää syvään henkeä ja jatkaa arkista elämää.

Pettäminen varmaan tuntuu repivän sielun sisältä, mutta ei elämä juuri koskaan mene käsikirjoituksen mukaan.

Paranisiko olosi jos "itsekkäästi" ottaisit eron? Epäilen.

Minulla ei tulisi mieleenkään asettaa itseäni lasten edun edelle minkäänlaisessa asiassa.

Et taida arvata millaista järjestelemistä vaatii "kahdessa kodissa" asuminen?
Omaa aikaa ei enää ole koska lapsia täytyy tuoda ja viedä jatkuvasti toiselle vanhemmalle ja harrastuksiin.

Rahatilanne heikkenee kummallakin koska puolet kamoista lähtee ja lapsilla pitää usein olla kaksi pleikkaria, sukset ja monenlaista mitä ei yleensä kanneta edestakaisin.

Kehoittaisin todella vakavasti harkitsemaan ainakin vuoden kannattaako erota vai ei.

Senkin energian voisi kyllä kanavoida positiiviseen ajatteluun eikä hautoa eroa päivästä toiseen.

Kyllä sen sitten tietää pohtimattakin jos ero on oikeasti ajankohtainen.