KarhunPalvelus!

Joku viisas sanoi mulle ennen muinoin että laiska äiti kasvattaa reippaita lapsia. Ja tämä jos mikä pitää paikkansa. Meillä lapset valittavat, että joutuvat tekemään AINA kotitöitä; huolehtimaan oman huoneensa siisteydestä, pyykit pyykkikoriin, astiat ruokapöydästä tiskikoneeseen, tiskikoneen tyhjennystä, pihahommia jne. jne. Lisäksi mulla on kaksi erityislasta ja tällä "laiskuudellani" olen saanut kasvatettua heistä reippaita ja omatoimisia lapsia. Toki heidän luonteensakin on reipas ja MINÄ ITE mutta taitaa äidin laiskuus olla myös yksi tekijä. Rakkautta osoitan aivan muulla tavalla ja sen lapset ovat huomanneet. Esikoisen äitienpäiväkortti oli tasan tarkkaan minusta: lueteltu kaikki minun hyvät ja ennen kaikkea ne huonot puolet. Ja lopussa luki: Kaikesta huolimatta rakastan sinua! Esikoinen on pian 12v.

rakastanut ja ollut lapsilleni niin hyvä äiti kuin olen osannut. En suostu itseäni kovasti virheilläni suomimaan, koska lapsistani kuitenkin kaikesta huolimatta on kasvanut ihan fiksuja aikuisia. Ole sinäkin itsellesi armollinen, kyllä arvostelijoita riittää!!!

Olen syyllistynyt ihan samaan kuin sinä! Me vanhemmat nyt vaan ollaan sellaisia lepsuja!
Karhun palvelushan se on totta kai. Oliko meidän vanhemmat sitten saman laisia? En osaa vastata. Ei ehkä ihan tässä määrin.

Omat lapseni olen ns. passannut melko hyvin. Ja kyllä se monesti oli helpompaa hoitaa jokin asia itse kuin rautalangasta vääntää penskalle joka yritti viimeiseen asti venkoilla itsensä kuiville. Kun ei muka osannut tai ei olevinaan ymmärtänyt niin itse pääsin helpommalla kun tein homman itse.

Nyt aikuisena ovat jo päässeet äidin "napanuorasta" irti, onneksi.

Kuuluu ikään olla vielä riippuvainen 12v. ketään ei voi rakastaa liikaa tässä maailmassa. Se on taas eri asia jos olet estämässä lapsen yritykset elää ja itsenäistyä.
Tyttärellä on omat pelkonsa.
Äitinä joskus voi luulla olevansa korvaamaton neuvoinensa ja holhouksinensa. Lapsesi eivät ole sinun , ne tulivat vaan sinun kauttasi.

mutta ei siitä pahaa vahinkoa syntynyt, ei rakkauteen kuole. :)

...kaksitoista vuotias vielä on.
Kyllä hän ehtii monta kertaa vielä itsenäistyä. Toiset itsenäistyvät ennemmin ja toiset myöhemmin.

Eipä se ole karhunpalvelus jos rakastaa lastaan ja takaa hänelle turvallisen lapsuuden.

Taidatkin olla oikea karhuemo.

voi rakastaa liikaa, eri juttu tukahduttaminen ja itsenäistymisen estäminen. Kyllä he kun aika on, ottavat oman elämän haltuunsa, luotan lasteni viisauteen siinä vaiheessa. Poika 14v. ja ihana paapoa aina silloin kun hän siihen suostuu. :) Harvoin enää kylläkään ja niin se menee, ihan luonnollisesti, ilman mitään yrityksiä karaista. Älä huoli, rakasta ja paapo niin kauan kuin se mahdollista, mutta rakkaudella, ei väkisin.

Olin niin nuoriäiti, etten ehtinyt kauheesti paapoa ainukaistani, sen tekivät mummot.

Oli kouluttautumista, urheilua lähes koko nuoruus
ja paljon iltatyötä elämisen kattamiseen.

Käännän nyt asian "päälaelleen", kun touhuan iäkkäiden kanssa, oli kovin,kovin vaikeaa sisällyttää ajatusmaailmaani käsitys; Älä tee karhunpalvelusta auttamalla liikaa!

Kuten esim. iäkkäämmät tykkäävät villatakeista, ja väärinhän se napitus tahtoo mennä, no piankos minä sen korjaan, ei ei näin, vaan pyydän avaan takin uudestaan ja alkaa se napitus sieltä ihan alhaalta niin ei mene "juoponnappiin".

Miksikö, no juuri siksi et ne kangistuneet sormet saa tehtävää.

Sama "paulakengissä" kuten he sanovat, eli anna tehdä itse, niin hullulta kun se kuulostaakin.

Alkuaikoina auttamishaluni kipuili tuota vastaan, vaan tottahan se on, joten kyllä se varmaan ohjeeksi kelpaa nuorillekin.

Halaile Sinä vain, mut älä "passaa" avuttomaksi ;))

Olenkohan minä sitten huono Äiti?
Olen laittanut lapseni pienestä pitäen tekemään töitä! Kyllä minä joskus heitä paapoinkin ja rakkauden osoittaminen oli joka päiväistä.
Sitten vähä päälle kaksk kymppisenä sanoin heille että nyt riitti Äidin helmoissa olo,saatte hakea oman asunnon ja alkaa elää omaa elämää.
Siitä olen kiitollinen itselleni että näin tein,he pärjäävät tässä kovassa maailmassa,eivätkä tosiaan ole uusavuttomia.
Äitien päivänä tulee korttia että olet Rakas se lämmittää!

maailmalle...
Hän tietää, että aina voi tulla luokseni takaisin mikäli voimat uupuvat ja neuvoja/apua annan öin päivin :)

Lapseni ei siedä kahlitsemista (en itsekään), joten itsenäisyytensä pysyy, mutta neuvoja joskus kysyy ;D

.. tapahtuneen.

Lapsi oppii kaikesta myös elämän mallia. Eikä lapsen tarvitse keksiä itse sitä, mikä on jo ennen keksitty.

Toinen puoli: ne viikarit ovat fiksumpia kuin me. Katsotaan nyt vaikka tätä tietotekniikkapuolta.

Että: molempi hyvä varmaan.

Olen kolme päivää siivonnut 9 - 9 yhtä huushollia. Tulin juuri kotiin rättiväsyneenä urakasta. Perhe viettää lomaa jossakin päin maailmaa ja poika pyysi siivoomaan talon sillä aikaa. Kysyin miniältä, mitä hän siihen sanoo, hän vain totesi, mitä siihen sanoisi. No totuus on että siivous tuli tarpeeseen, on jo vähän hirvittänyt sotkut. Olen silloin tällöin tehnyt pika siivouksia, kun on vieraita tulossa tai olen sanonut, että minä voin leikkiä lasten kanssa, että saat siivottua. Kyllä miniä osaa, mutta se aloittaminen näkyy olevan vaikeaa. Poika on aina osannut laistaa kotityöt, ihan pienestä pitäen on vain heittänyt tekemättä ja minä olen sitten tehnyt, kun en siedä sotkuja.

Talot ovat niin suuria nykyisi, että ihmettelen, kuka ehtii pitämään paikat kunnossa vai onko kaikilla siivooja. Sitten se hilpetöörin paljous mikä on hankittu, kyllä riittää pölyjen pyyhkimistä.

Entäs se lelujen määrä, yksi huone on puolillaan koreja, kaikki täynnä leluja. Kuitenkaan lapset eivät juuri niillä leiki, mutta aina pitää hankkia uutta. Tässä tapauksessa syyllisiä eivät ole lapset, vaan miniä, jonka täytyy penkoa aina kaupassa leluosastot ja ostaa jotain. Olen ollut lasten kanssa kaupassa ja tietysti heillä on mielitekoja, mutta aina on pääsyt kivuttomasti sovintoon, että lieneekö tuo lelu tarpeellinen.

En tiedä onko tämä oikein, kun menen tekemään ja onko tämä rakkautta vai mitä. Saa nähdä onko minulla sitten jokus huono kuntoisena mahdollisuus saada vastavuoroisesti apua, aika näyttää.

on pahimmanlaatuista vallankäyttöä ja hyvin itsekästä.

Karhun palvelus ? Raapii persausta vai ?

tuntuu kyllä siltä, että voiko sitä rakkautta ja
paapomista lapselle koskaan liikaa antaa.
Minulla on yksi lapsi, hänellä jo oma perhe
ja lapsenlapsia on kolme.
Enempi se oli mielestäni rakkautta, rajoja.
Mielestäni se toimi meillä hyvin.
Poikasi on vielä kovin nuori ja varmasti, uskoisin
näin, että ilmaisee itse, jos hänestä tuntuu, että
häntä liikaa paapotaan.:)

...Kaikille ketjulaisille mieliPiteistä ja Tsempeistä: Namisuku=D