Arkku niin pikkuinen

silti kai äiti?

En tiedä oikein mihin voisin kirjoittaa... En tiedä mistä voisin löytää saman kokeneita -tai erilaista elämän tilannetta ymmärtäviä. Me toivomme.Me YRITÄMME.Meidän KAUAN yritetty -ja niin toivottu- pikkuisemme syntyi kolmisen vuotta sitten.Äitienpäivänä. Hän oli kaunis. Pikkuinen. Täysiaikainen, kun sitä moni kysyy. Pieni RAKAS poikamme.Hän vain "nukkui".Eli oli kuollut.

Mies yrittää jaksaa (ja on siellä pysynytkin) töissä.Minä kotona ja työharjoitteluissa. Ei meillä rahaa ole.Rakkautta ja aikaa kyllä. Satuttaa nuo ihmisten "-kai sä tiädät et se voi olla jo yhdestäkin yhdynnästä raskaus?!?"
Tiedän. Yli 6v olemme yrittäneet. Siihen mahtuu yksi raskaus, ja "valmiin" lapsen kuolema, arkun osto, hautajärjestelyt,. Vaan pääsi hän sinne äitin ja isn pukemana ja viemänä.

12

1790

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • etippä täältä
    • satu40

      valtavaan suruunne ja vilpitön rukous sen puolesta, että tarinanne vielä kääntyy onnellisempaan suuntaan ja lapsenne saa niitä kaipaamianne sisaruksia.

      Ja tietenkin olet äiti ja miehesi on isä!

    • Tristar

      Tai no, saman ja saman, mutta miltei täysiaikaisen vauvan -kuolleen- synnyttänyt viisi vuotta sitten. Yritetty, toivottu, nimetty ja rakastettu tytär, mutta kotiin ei saatu.

      Monenlaista tunnetta siihen mahtuu vielä vuosienkin päästä, ja joskus ne ovat aivan tuhottoman kipeitä. Meillä asia auttavat kaksi menetyksen jälkeen saatua lasta, teille ei aivan niin hyvä onni ole kohdalle käynyt.

      Oli kamalaa maksaa oman lapsen hautauksesta. Niin katkerasti en ole ikinä itkenyt.

      Olette yrittäneet kuusi vuotta, onko mitään fyysistä ongelmaa löytynyt lapsen kuolemaan tai raskautumisen epäonnistumiseen?

      ***

    • onni teille

      ensi kerralla.... Olivat sanat meille kun lapsemme kuoli synnytyksessä. Taistelimme potilasvahinkolautakunnan yms. kanssa ja lopputulos oli: Poikamme kuoli sairaalan tekemän hoitovirheen vuoksi, korvaus: hautajaiskulut (mutta esim. vaatekuluista vaan puolet, niitä kun voi käyttää myöhemminkin). Saman (rakkaan, odotetun lapsen kuoleman) ja aliarvoisen kohtelun (sairaala, potilasvahinkolautakunta) olemme kokeneet itsekin. Tuntuu niin väärältä, että Suomessa sairaala saa tehdä kohtalokkaan virheen ja "korvauksena" joku sitten nöyrtyy antamaan hautajaisavustusta!!!! Voimia ja jaksamista ehkä joku päivä teillekin onni suodaan. Me saimme toisen lapsen tämän jälkeen.... Tosin anoppi totesi, että voi, voi toivottavasti sitten taas seuraava on poika kun kuuli meille toisen tytön syntyvän. Aurinkoa elämäänne! T. Kahden tytön ja enkelipojan äiti

    • alkoi poskelleni

      vieriä kyyneleitä... Lapsettomana en voi edes käsittää tuskanne määrää. Mutta tottakai olet äiti! Äiti, joka valitettavasti menetti rakkaan lapsensa.. Olisi törkeää sanoa, vielä kaiken tuskan keskellä, ettet muka olisi oman poikasi äiti.. :(

      Voimia ja onnea teille!

      • -ap-

        ihan liikutuin.. :´)

        joku tuossa mahdollisia fyysisiä syitä kyseli, mutta ei -ainakaan vielä- ole tullut mitään sellaista ilmi. lapsen kuolemalle ei ole löydetty mitään syytä, eikä minustakaan mitään "poikkeavaa" löytynyt.

        välillä kyllä meinaa usko ja toivo kadota täysin. koko elämään. mutta kyllä näitten viestien jälkeen taas hetken jakselee. :) voisinpa varmaan tulostaa ne "heikoille hetkilleni".


      • sain lohdutusta
        -ap- kirjoitti:

        ihan liikutuin.. :´)

        joku tuossa mahdollisia fyysisiä syitä kyseli, mutta ei -ainakaan vielä- ole tullut mitään sellaista ilmi. lapsen kuolemalle ei ole löydetty mitään syytä, eikä minustakaan mitään "poikkeavaa" löytynyt.

        välillä kyllä meinaa usko ja toivo kadota täysin. koko elämään. mutta kyllä näitten viestien jälkeen taas hetken jakselee. :) voisinpa varmaan tulostaa ne "heikoille hetkilleni".

        kun poikamme kuoli. Koskaan en kyllä unohda Satakunnan keskussairaalan henkilokunnan sanoja "Parempi onni ensi kerralla" ja kun sitten odotin toista tyttöämme ja vaadin saada sektion niin lääkäri totesi "Ei tämä lapsi välttämättä kuole alatiesynnytykseen ja sektio on yhteiskunnalle PALLLJOOOOON! KALLIIMPAA" Siinä tilanteessa, jos missä oli usko - ihan kaikkeen - koetuksella! Oletko koskaan edes ajatellut käyttää refleksologin palveluita. Omaa kokemusta ei ole, mutta ystävättäreni tuli raskaaksi toisella !!!! hoitokerralla. Googleta ja katso. Perusidea tuossa hoidossa on, että ihmistä hoidetaan jalkapohjista ja korvasta.... Kuulostaa täysin huu-haal-ta, mutta ainakin ystävättäreni uskoo, että sai tyttärensä ko. hoidon avulla! Yhä vielä voimaa ja jaksamista!


      • -ap-
        sain lohdutusta kirjoitti:

        kun poikamme kuoli. Koskaan en kyllä unohda Satakunnan keskussairaalan henkilokunnan sanoja "Parempi onni ensi kerralla" ja kun sitten odotin toista tyttöämme ja vaadin saada sektion niin lääkäri totesi "Ei tämä lapsi välttämättä kuole alatiesynnytykseen ja sektio on yhteiskunnalle PALLLJOOOOON! KALLIIMPAA" Siinä tilanteessa, jos missä oli usko - ihan kaikkeen - koetuksella! Oletko koskaan edes ajatellut käyttää refleksologin palveluita. Omaa kokemusta ei ole, mutta ystävättäreni tuli raskaaksi toisella !!!! hoitokerralla. Googleta ja katso. Perusidea tuossa hoidossa on, että ihmistä hoidetaan jalkapohjista ja korvasta.... Kuulostaa täysin huu-haal-ta, mutta ainakin ystävättäreni uskoo, että sai tyttärensä ko. hoidon avulla! Yhä vielä voimaa ja jaksamista!

        sitä ref..... -jo unohtui! :) ihan mitä vain... en tiedä, onhan lääkärikäynnistäkin jo tuhottoman paljon aikaa. jos varaisin ajan. en tiedä, tulisiko tähän tuloksettomaan yrittämiseen mitään "vastausta" mistään. jotakin syytä.. :/

        meidän vauva myös satakunnan keskussairaalassa syntyi. saimme aivan ihanaa palvelua, en parempaa olisi voinut toivoa. ikävää että teidän toiselle kerralle osui joku tumpelo! >:(


    • Krusty.The.Clown

      En voinut mitään että kyyneleet valuu teidän surun puolesta, en voi edes kuvitella sitä surua mitä olette joutuneet kohtaamaan! Toivottavasti jaksatte tukea toinen toistanne suuren surun keskellä.

      Tälläisen jälkeen osaa iloita siitä että itselle on annettu suurin lahja - oma lapsi. Voi, toivon että teillekkin siunaantuu vielä omia lapsia. Vielä oikein paljon jaksamista kun elämä näin koettelee...

      • -ap-

        Viestiä kirjoittaessani oletin niin, etä saan kuulla vielä lisää näitä "-no tehkää uus!" "-Ek sä nyt viäläkään ole päässy sen yli!?!?!?!?" Jne. Toinen "oletus-vaihtoehtoni" oli, ettei kukaan vastaa.

        Ja oijoi, ja voi voi. Edes jonkinlaista myötätuntoa ja ymmärrystä olen kaivannut...Reilut 3 vuotta. Ja sain sitä yhdellä kertaa täältä niin paljon. Kiitos.

        Tänään satui kumma-juttu... Olin menossa lapsemme haudalle kukkia kastelemaan, ja sielläpyöri nuori tyttö/nainen etsien kivistä ja pikkuisista risteistä jotakin. Hänellä ei liene pitkää aikaa laskettuun aikaan. Kastoin kukat, taapersin kannun kanssa seuraavaan välikköön (olen ottanut tavaksi kastella rutikuivia hautakumpuja, mikäli hautahoito-merkkiä ei näy). Tyttö kysyi minulta "-anteeks.... oliko se teidän lapsi? Minä:-jjj joo....? Tyttö-"saanko mä kysyä minkä ikäinen hän oli, mikä hänelle tuli? Minä: -örhöm, kröh.... Ihan täydellinen, täysiaikainen pieni poika.... Hän syntyi kuolleena.Ei siis muuta poikkeavaa, kuin että hän oli vain ihan hiljaa.... Syytä ei löytynyt..." Tyttö: -Se on varmaan ollut tosi kova pala... Täytyy vain toivoa, ettei itse täällä joutuisi käymään...´Menin niin sanattomaksi...Ihan siitä lempeästä, mutta niin surullisesta eleestä - ja ilmeestä. Toki sanoin hänelle, että tällaiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia..(Verrattaen hengissä syntyvien lasten määrään).


      • Tristar
        -ap- kirjoitti:

        Viestiä kirjoittaessani oletin niin, etä saan kuulla vielä lisää näitä "-no tehkää uus!" "-Ek sä nyt viäläkään ole päässy sen yli!?!?!?!?" Jne. Toinen "oletus-vaihtoehtoni" oli, ettei kukaan vastaa.

        Ja oijoi, ja voi voi. Edes jonkinlaista myötätuntoa ja ymmärrystä olen kaivannut...Reilut 3 vuotta. Ja sain sitä yhdellä kertaa täältä niin paljon. Kiitos.

        Tänään satui kumma-juttu... Olin menossa lapsemme haudalle kukkia kastelemaan, ja sielläpyöri nuori tyttö/nainen etsien kivistä ja pikkuisista risteistä jotakin. Hänellä ei liene pitkää aikaa laskettuun aikaan. Kastoin kukat, taapersin kannun kanssa seuraavaan välikköön (olen ottanut tavaksi kastella rutikuivia hautakumpuja, mikäli hautahoito-merkkiä ei näy). Tyttö kysyi minulta "-anteeks.... oliko se teidän lapsi? Minä:-jjj joo....? Tyttö-"saanko mä kysyä minkä ikäinen hän oli, mikä hänelle tuli? Minä: -örhöm, kröh.... Ihan täydellinen, täysiaikainen pieni poika.... Hän syntyi kuolleena.Ei siis muuta poikkeavaa, kuin että hän oli vain ihan hiljaa.... Syytä ei löytynyt..." Tyttö: -Se on varmaan ollut tosi kova pala... Täytyy vain toivoa, ettei itse täällä joutuisi käymään...´Menin niin sanattomaksi...Ihan siitä lempeästä, mutta niin surullisesta eleestä - ja ilmeestä. Toki sanoin hänelle, että tällaiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia..(Verrattaen hengissä syntyvien lasten määrään).

        et olisi kertonut :D juu lämmin aamupäivä alkaa mukavasti pienellä parkumisella.

        Myötätuntoa vaikea asian jälkeen on yllättävän vaikea löytää. Ihmiset eivät tiedä miten suhtautuisi, ja saako asiasta puhua, ja mieluummin vetäytyvät tai kuittaavat juuri tuollaisella mukarohkaisevalla huomautuksella. Itse sain kuulla parhaimmistoa myös, mukaanlukien "oot sitte ens kerralla varovaisempi." Öh? Ikään kuin Minä olisin ollut syypää?? Herttainen kätilö sanoi kuin kysyin voiko olla mitään mitä minä olisin tehnyt aiheuttaakseni tämän, että ainut asia jonka hän keksii on vetää kilotolkulla heroiinia. Että sitä et varmaan ole tehnyt? Juu en. No sitten.

        Meidän tyttösellä ei ole hautaa, hänet tuhkattiin ja tuhka siroteltiin muistolehtoon. Olemme nyt muuttaneet kauas paikasta ja toivoisin kykeneväni käymään lehdossa pian. Vähän kyllä pelottaakin.

        ***


    • Anonyymi

      Toivottavasti viesti muoto auttaa.
      Nimimerkkiä sisko osti lapsensa mennyt,sukkahousut uusiin hautajaisiin .

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Toiselle puolikkaalleni

      Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j
      Ikävä
      42
      2234
    2. Pysy kaukana musta

      Ja kaikista mun läheisistä. Oon tosissani.
      Ikävä
      25
      1813
    3. Katu täyttyy askelista...

      Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.
      Ikävä
      27
      1445
    4. Kuvaile kaivattusi

      ulkonäköä. 💡
      Ikävä
      109
      1274
    5. Näin susta unta

      Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!
      Ikävä
      15
      1259
    6. Mitä hämminkiä Halkokarilla?

      Poliiseja ja ambulansseja pyörii, laukauksia kuultu.
      Kokkola
      18
      1035
    7. Tiedätkö nainen sen tunteen

      Kun toinen tulee jossain vastaan. Naama leviää hymyyn kuin hangonkeksi. Mulla on susta semmonen,tunne.
      Ikävä
      71
      954
    8. Kauniit ihmiset ei ole sinkkuja, se on karu fakta

      Ihmisessä on lähes poikkeuksetta aina jotain vikaa jos hän pysyy sinkkuna pitkään. Sori kun sanon tän näin suoraan, mut
      Ikävä
      107
      874
    9. Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta

      Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua". Lukuun ottamatta tietysti ”jumalan” (sen ei jumalan, joka väittää oleva
      Hindulaisuus
      333
      853
    10. Mikset päästä irti ja hae apua

      Mt ongelmiisi. En vaan voi ikinä enää luottaa sinuun, pelkään sinua ja toivon löytäväni jonkun muun. Rahaa sulla on saad
      Ikävä
      74
      846
    Aihe