On paljon tapauksia, että pariskunnan erotessa isä rupeaa lapseksi ja kostaa oman pahan olonsa lapsille. Eli ei ota yhteyttä lapsiin eikä halua osallistua lasten rahallisiin menoihin.Ei noudata tapaamissopimuksia. Tosiasia on että lapset ei elä rakkaudella vaan rahalla. Vaikka olisi kuinka paljon rakkautta mutta ei vara ostaa ruokaa lapselle niin lapsi kuolee. Tämä on kärjistetty esimerkki.
Mutta isä ajattelee että jos huolehtii omista jälkeläisistään niin muka silloin huolehtii exästä. Tätä isä ei halua vaan jättää lapsensa huolehtimatta, että ex kärsisi mahdollisimman paljon. Isälle on oma paha olo niin suuri, että lasten hyvinvointia ei jaksa ajatella.. pääasia että saa kostaa exälle. Ja parhaiten se onnistuu lasten kautta.. ei välitä, ei anna rahaa jne..
isä kostaa
30
2950
Vastaukset
- Varaisä
Niin kannattaako sitä välittömästi multiploitua ennekuin tuntee toisen. Ehkäisy on keksitty ja ei kannata "unohtaa" niitä pillereitä ja sitten porata jälkijunassa kun lapsen isi hannaileekin vastaan elatuksessa.
Suomessa lapset eivät kuole nälkään vaikka ei olisi isiä, paitsi jos äiti on ihan samanlainen taula kuin isäkin. - n62
Toistatkohan samaa isä ei välitä, isä ei maksa lasten kuullen. Jossei isä noudata tapaamisopimusta, hänellä onkin paha olla. Kenellä olisi, jossei näe omia lapsiaan. Voistko kannustaa lapsia ottamaan yhtyettä isäänsä muissakin asioissa kuin maksatko tämän ? Jossei isä noudata elatussopimusta, saat rahat kunnalta, ettei lapset nälkään kuole. Perheen elintason lasku ei ole mikään rangaistus vaan realiteetti. Lähteneellä osapuolella on omat elinkulunsa muualla, joten hän ei voi lähettää koko tilipussia entiseen kotiinsa.
- yx-mies
Samaa mieltä, lapsille puhutaan pahaa isästä ja manipuloidaan valitsemaan "puoli" isä "paha" äiti "hyvä".
Moniko äiti ymärtää sen että se elatus maksu sisältää kaikki lapsen menot.
Oma ex-vaimo ei ainakaan ymmärrä, olen makasnut niin lukiokirjat kuin autokoulut ja elarit mutta en kuulemma siltikään tarpeeksi silti olen se "paha" ja pihi. - Äiti ja eronnut
Vaikka ex-miestä kohtelisi silkkihansikkain eikä ikinä pahaa sanaa sanoisi, on sellaisia jotka vaan unohtavat lapsensa. Viimeistään silloin kun kuvioon tulee uusi nainen.
Justhan jossain telkkaohjelmassa sanottiin että 25% isistä hylkää lapset eron jälkeen. Eiköhän aikuisella miehellä olisi mahdollisuus hoitaa se mahdollinen lapsesta eroamistuskansa eikä vaan jättää asiaa sikseen.
Kyllä isällä itsellään on vastuu. - Faktaa?
Äiti ja eronnut kirjoitti:
Vaikka ex-miestä kohtelisi silkkihansikkain eikä ikinä pahaa sanaa sanoisi, on sellaisia jotka vaan unohtavat lapsensa. Viimeistään silloin kun kuvioon tulee uusi nainen.
Justhan jossain telkkaohjelmassa sanottiin että 25% isistä hylkää lapset eron jälkeen. Eiköhän aikuisella miehellä olisi mahdollisuus hoitaa se mahdollinen lapsesta eroamistuskansa eikä vaan jättää asiaa sikseen.
Kyllä isällä itsellään on vastuu.Se on ainakin faktaa, että naiset vievät lapset pois lapsuudenkodistaan erotessaan lähes pääsääntöisesti, vaikka eivät todellakaan aina pysty huolehtimaan paremmin heidän tarpeistaan.
Näistä rutinoista päätellen eivät juuri ollenkaan.
Jätä sinä lapset miehelle jos se on niin helppoa hoitaa "lapsesta eroamistuskansa"!
Voi P***LE teitä kananaivoja!!!
- yleistetään nyt
No niin. Isä kostaa, kun ei maksa tarpeeksi. Kohta äiti kostaa ja kanittaa lapsia. Älkää menkö sen pahan ja pihin miehen luo...
- jos lapset..
..on 14 ja 17- vuotiaat ja tähän asti isä o n välittänyt. Erotessa heitti kaiken menemään eli ei halua tavata lapsia eikä ole yhteydessä.
- huolestunut äitiliini
jos lapset.. kirjoitti:
..on 14 ja 17- vuotiaat ja tähän asti isä o n välittänyt. Erotessa heitti kaiken menemään eli ei halua tavata lapsia eikä ole yhteydessä.
Eli aloittaja sanoo vielä että olen luvannut lapsille 10 e joka kerran kun menevät isälleen.. eivät silti ole väleissä eivätkä lapset mene isälle eikä isä ole esittänt toiveita tavata.. eli lapset on minulla 100%. Missä on isä, mihin hävinnyt..ja missä on hänen vastuu lapsistaan.. ei missäänkö.. vai onko kaikki minun syytä kun isä ei kanna vastuuta.. onko sekin minun syy kun olen huono ihminen, vaikka käyn töissä ja kannan täyden vastuun lapsista?
- "*mansikka**"
huolestunut äitiliini kirjoitti:
Eli aloittaja sanoo vielä että olen luvannut lapsille 10 e joka kerran kun menevät isälleen.. eivät silti ole väleissä eivätkä lapset mene isälle eikä isä ole esittänt toiveita tavata.. eli lapset on minulla 100%. Missä on isä, mihin hävinnyt..ja missä on hänen vastuu lapsistaan.. ei missäänkö.. vai onko kaikki minun syytä kun isä ei kanna vastuuta.. onko sekin minun syy kun olen huono ihminen, vaikka käyn töissä ja kannan täyden vastuun lapsista?
Tiedän tunteesi.
Isäni hylkäsi minut ja kolme sisarustani ollessani 8v. Yhteishuoltaja on mutta 15 vuoden aikana olemme nähneet alta 20 kertaa. Kyse ei ole etteikö isällä rahaa olisi, nykyään en sitä enää häneltä tarvitsisikaan. Pääasia oli että sai aiheutettua mahdollisimman paljon pahaa oloa äidilleni meidän lasten kautta. Et voi välttämättä tehdä mitään muuta kuin sopeutua tilanteeseen. Tänä päivänä, 23 vuotiaana voin vain kiittää isääni siitä, ettei hän ikinä onnistunut täysin tuhoamaan minun, sisarusteni ja äitini elämää. Toivon sinulle voimia, aika parantaa lopulta haavat.
- Lapsetkin sen ymmärtää
Oikeassa olet. Mies voi olla noin tyhmä että kostaa lapsen kautta lapsen äidille. Pienikin lapsi sen ymmärtää että isä tekee väärin,isä saa lapselle vain pahaa aikaan. Myöhemmässä lapsen kehitysvaiheessa isä saa takaisin sitä mitä kylvää. Parhaassa tapauksessa lapsi ei halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa.
- Ex isäkö
Äitihän se alunperin ryöstää lapset isältään. Ensin leikitään perhettä niin innolla, mutta pää kääntyy kuin tuuliviiri, ja sitten pitääkin jo erota, vaikka mies ei olisi välttämättä mitään pahaa tehnytkään. Pitää vaan päästä "vapauteen" tai "etsimään itseään" ym. mitä olisi jo pitänyt tehdä ennen kuin alkaa lapsia tekemäänkään. Sitten vielä aletaan kitisemään että isä se nyt onkin muka hylännyt lapsensa.
Omakohtaista kokemusta vaan. - Otetaan se huomioon
Ex isäkö kirjoitti:
Äitihän se alunperin ryöstää lapset isältään. Ensin leikitään perhettä niin innolla, mutta pää kääntyy kuin tuuliviiri, ja sitten pitääkin jo erota, vaikka mies ei olisi välttämättä mitään pahaa tehnytkään. Pitää vaan päästä "vapauteen" tai "etsimään itseään" ym. mitä olisi jo pitänyt tehdä ennen kuin alkaa lapsia tekemäänkään. Sitten vielä aletaan kitisemään että isä se nyt onkin muka hylännyt lapsensa.
Omakohtaista kokemusta vaan.TApauksia on monenlaisia. Kun on jo erottu ei isän pidä kostaa lapsen kautta lapsen äidille,ei vaikka äiti olisi ollut se sekoileva osapuoli. Lapsi ei ymmärrä mistä kiikastaa,lapsi syyllistää itsensä.
- hyvinvoiva köyhä
Vai että raha on kaikkein tärkeintä...
Meillä ei ollut rahaa avioliitossa. Eron jälkeen mies sairastui ja elää itse nyt kelan tuella. Saan kelalta minimikorvauksen lapsista plus lapsilisän ja asumistuen.
Kas, ihme on tapahtunut: me elämme ja olemme onnellisia!
Me myös välitämme toisistamme. Lapset ja isä tapaa viikottain. Siihen ei tarvita erillistä sopimusta kun lapset voi käydä milloin vain isänsä luona. He ovat onnellisia isästä, että ylipäätään elää.
Itse olen rakastunut. Ensimmäistä kertaa - jos rumasti sanoisin, niin eläessäni, mutta oletan joskus rakastaneeni exääkin. Ehkä.
Tämä rakkaus vain on niin vaikeaa, kun mies pelkää minun huolehtivan myös exästäni mikä ei pidä paikkansa. Vaikka kaikkea hyvää hänelle toivonkin, en silti ala hänen huoltajaksi. Niin että tulevaisuus näyttää jos tämä rakkauteni ei tuosta pääse balanssiin, ei suhteemmekaan voi edistyä.
Viesti oli: rahalla ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä keskenään!- tätä asiaa
Tämä asia tuntuu olevan täysin outo täällä oleville ihmisille. Yleisempää on että äiti estää tapaamiset jne..
Kuitenkin haluaisin keskustella ihmisten kanssa , joille on käynyt samoin. Kaikista yrityksistä huolimatta isä ei kanna vastuuta. Vastuun kantaminen ei edes maksa mitään, kuten täällä jo nyt sen sanoikin. ÄrsyttäÄ tämä äitien mustamaalaaminen kun isä luistaa vastuustaan ja jättää omat jälkeläisensä kuin paskan nurmelle toisten huollettavaksi ja kiusaksi. Isä.. missä OLET NYT .kun lapsesi haluaa olla edes joskus kanssasi - hemmetti
tätä asiaa kirjoitti:
Tämä asia tuntuu olevan täysin outo täällä oleville ihmisille. Yleisempää on että äiti estää tapaamiset jne..
Kuitenkin haluaisin keskustella ihmisten kanssa , joille on käynyt samoin. Kaikista yrityksistä huolimatta isä ei kanna vastuuta. Vastuun kantaminen ei edes maksa mitään, kuten täällä jo nyt sen sanoikin. ÄrsyttäÄ tämä äitien mustamaalaaminen kun isä luistaa vastuustaan ja jättää omat jälkeläisensä kuin paskan nurmelle toisten huollettavaksi ja kiusaksi. Isä.. missä OLET NYT .kun lapsesi haluaa olla edes joskus kanssasiOkei. Isät on aina huonoja avioeron jälkeen. Itse olen etäisä. Ette tiedä kuinka paljon kaipaan lapsia. Ette tiedä miten ikävä niitä on, kun on viimeiset kymmenen vuotta hoitanut ja huolehtinut niistä. Mutta ex vaimo hyppi vieraissa. Syytteli milloin mistäkin. Ero tuli. En ollut se, joka iski itselleen rikkaan rakastajan (avioliitossa myös) ja harrasti seksiä parkkipaikalla (jäi rysänpäältä kiinni) .Velkaa jää about 30 000 euroa elarit. Sossu tädin mukaan minun oikeuteni on 500 euroa. Muut menee elatukseen. Ilmeisesti sillä ei oo mitään väliä, ettei voi osallistua lasten kasvatukseen tai sillä että on ikävä lapsia. Lapsista saa "nauttia" joka toinen viikonloppu. Lapsia on todellakin ikävä, mutta sitä lumppua, joka niiden äiti on ei huvita edes nähdä. Mulla ei oo mitään tarvetta kostaa lasten kautta. Voin tehdä kasvotustenkin selväksi mitä ex ajattelen ajattelen. Toki huolehdin myös yhteishuoltajuudessa, että pääsen myös päättämään lasten asioista. Toiset vaan on pettureilta luonteeltaan eivätkä muutu ja saavat maksaa siitä. Ehkä jokaisen pitää katsoa peiliin sen suhteen mikä osuus itsellä oli suhteen päättymisessä. On selvää, että ei se etäisänkään rooli ole helppo, jos todella rakastaa lapsiaan ja todella on rakastanut vaimoaan.
- paska eli toinen nainen
hemmetti kirjoitti:
Okei. Isät on aina huonoja avioeron jälkeen. Itse olen etäisä. Ette tiedä kuinka paljon kaipaan lapsia. Ette tiedä miten ikävä niitä on, kun on viimeiset kymmenen vuotta hoitanut ja huolehtinut niistä. Mutta ex vaimo hyppi vieraissa. Syytteli milloin mistäkin. Ero tuli. En ollut se, joka iski itselleen rikkaan rakastajan (avioliitossa myös) ja harrasti seksiä parkkipaikalla (jäi rysänpäältä kiinni) .Velkaa jää about 30 000 euroa elarit. Sossu tädin mukaan minun oikeuteni on 500 euroa. Muut menee elatukseen. Ilmeisesti sillä ei oo mitään väliä, ettei voi osallistua lasten kasvatukseen tai sillä että on ikävä lapsia. Lapsista saa "nauttia" joka toinen viikonloppu. Lapsia on todellakin ikävä, mutta sitä lumppua, joka niiden äiti on ei huvita edes nähdä. Mulla ei oo mitään tarvetta kostaa lasten kautta. Voin tehdä kasvotustenkin selväksi mitä ex ajattelen ajattelen. Toki huolehdin myös yhteishuoltajuudessa, että pääsen myös päättämään lasten asioista. Toiset vaan on pettureilta luonteeltaan eivätkä muutu ja saavat maksaa siitä. Ehkä jokaisen pitää katsoa peiliin sen suhteen mikä osuus itsellä oli suhteen päättymisessä. On selvää, että ei se etäisänkään rooli ole helppo, jos todella rakastaa lapsiaan ja todella on rakastanut vaimoaan.
Olen ehkä tyypillinen "isän vaimo numero kaksi" tai muuten vaan ymmärtäväinen ihminen. Koska ymmärrän hyvin mun miestä ja hänen tunteita näissä asioissa.
Hänen exä myös hyppi vieraissa ja syytti siitä miestä. Kun mies lopulta halusi eron, he erosivat, mutta kun mies pari viikkoa eron voimaantulon jälkeen (oikeasti vasta sitten!) tapasi minut ja suhteemme oli kiinteä alusta asti, heittäytyi exä hankalaksi. Esti lasten tapaamisia, uhkaili, kiristi ym.
Lapset piti kiinni omasta halustaan tavata isää. He tapasivat isää äidin kielloista huolimatta, myös siinä vaiheessa kun muutettiin yhteen.
Olen nähnyt miten mies on kärsinyt. Olen tuntenut sen sisälläni, sen kärsimyksen. Olen yrittänyt ymmärtää exää miksi niin tekee. Olisin halunnut keskustella hänen kanssaan (joo, idiootin ajatuskin!) että hän ymmärtäisi, eikä pyörisi omien mielikuvituksen tuottamien kuvien parissa. Hän ei siis suostunut uskomaan totuutta, vaan ainoastaan sen mitä itse oli päässään kehittänyt.
Siinä kärsi exän lisäksi ensinnä ja eniten lapset, sitten mies, ja heidän kauttaan myös minä.
Ainoa mikä tilanteeseen auttoi oli aika. Lapset on kasvaneet ja heidän äitinsä jo niin lääketokkurassa ettei jaksa ottaa kantaa mihinkään. Exä siis joutui jossain vaiheessa lääkitykselle masennuksen takia ja sitä myötä kierteeseen. Nyt lapset kärsivät äitinsä takia, mutta meidän elämä on rauhoittunut.
Tämäkö mies muka huono isä ja kusipää miehenä? Ei ikinä. Meillä on yksi yhteinen lapsi ja hyvä isä ja mies on ollut. Kaikille lapsilleen. Minua ei ole pettänyt, sen nainen kyllä vaistoaisi. Aletaan tässä ikääntyä ja itsekin vähän laantua, mutta se jos mikä on vain lisännyt läheisyyttämme.
Miestä ei voi omistaa. Miehelle kun antaa vapauden, mies itse valitsee elämän sen naisen rinnalla jossa on hyvä.
- kaikki...
...Erot siis miesten syytä. Äidit pyhimyksiä, jotka eivät tehneet koskaan mitään väärin. Isät ovat siis tunteettomia raukkoja, jotka näännyttävät lapsensa nälkään, kun eivät maksa kaikkea mitä lasten äiti pyytää. Avioeron jälkeen tulisi siis isän antautua ex-vaimon pyyntöjen nöyräksi toteuttajaksi, unohtaa oma elämä ja elää kaurapuurolla sen ajan kun lapset ovat äidillä. Isien pahaolo ei siis ole sallittua avioeron jälkeen. Isät eivät kai saa tuntea surua tai vihaa tai pettymystä. Isän unelmatkin voivat romuttua, joskus mielestäni jopa äidin epärehellisyyden tai uskottomuuden vuoksi.
- etusijalle
Kyse oli siitä alunperin ettei isä ole lastensa kanssa. Miksi ei? Kostaako isä lapsille sen että äiti on isän mielestä #pask# tyyppi. Onko isältä oikein kostaa oma paha olo lapsille. sitä tässä perää kuulutan. Yksi kunnollinen isä täällä jo sanoi että e kosta lapsille vaikka inhoaa lasten äitiä. Juuri tuollainen on oikein isältä ja osoittaa isän henkistä kehittyneisyyttä, ettei kosta omaa pahaa oloa lapsille vaikka kuinka kiukuttaa äidin typeryys. Ero ei ole lasten syy. Heitä pitää tukea eikä käyttää koston välikappaleena.
- ei olekkaan
etusijalle kirjoitti:
Kyse oli siitä alunperin ettei isä ole lastensa kanssa. Miksi ei? Kostaako isä lapsille sen että äiti on isän mielestä #pask# tyyppi. Onko isältä oikein kostaa oma paha olo lapsille. sitä tässä perää kuulutan. Yksi kunnollinen isä täällä jo sanoi että e kosta lapsille vaikka inhoaa lasten äitiä. Juuri tuollainen on oikein isältä ja osoittaa isän henkistä kehittyneisyyttä, ettei kosta omaa pahaa oloa lapsille vaikka kuinka kiukuttaa äidin typeryys. Ero ei ole lasten syy. Heitä pitää tukea eikä käyttää koston välikappaleena.
sukupuolikysymys, vaan henkilökysymys? Ainakaan ei voi yleistää. Omassa tuttavapiirissäni olevat eronneet ja erotetut isät haluavat kaikki huolehtia lapsistaan, joillekkin sen vaan exät tekevät hyvin vaikeaksi. Yksi on jo lähes luovuttanut, heidän lapsiaan käy sääli, sillä varmasti heillä olisi parempi isänsä luona.
Huolehtiko miehesi lapsista ennen eroanne, osallistuiko hän heidän päivittäiseen hoitamiseen? Oliko hän vastullinen perheen raha-asioista. Oletko varma ettet ennen tai jälkeen eroa, tai sen yhteydessä loukannut häntä sanoillasi tai teoillasi niin, ettei hän halua sinua nähdä.
Usein isät haluavat vältellä mahdollisimman paljon sitä exää, eivätkä lapsiaan. - omat lapset kiinnosta
ei olekkaan kirjoitti:
sukupuolikysymys, vaan henkilökysymys? Ainakaan ei voi yleistää. Omassa tuttavapiirissäni olevat eronneet ja erotetut isät haluavat kaikki huolehtia lapsistaan, joillekkin sen vaan exät tekevät hyvin vaikeaksi. Yksi on jo lähes luovuttanut, heidän lapsiaan käy sääli, sillä varmasti heillä olisi parempi isänsä luona.
Huolehtiko miehesi lapsista ennen eroanne, osallistuiko hän heidän päivittäiseen hoitamiseen? Oliko hän vastullinen perheen raha-asioista. Oletko varma ettet ennen tai jälkeen eroa, tai sen yhteydessä loukannut häntä sanoillasi tai teoillasi niin, ettei hän halua sinua nähdä.
Usein isät haluavat vältellä mahdollisimman paljon sitä exää, eivätkä lapsiaan.On myös ryhmä miehiä ja isiä, joita ei kerta kaikkiaan kiinnosta elämä lasten kanssa. He tapaavat lapsia velvollisuudesta ja siitä pelosta mitä ihmiset sanovat. Muuten ei kiinnosta pätkän vertaa. Heidän mielestään riittää, kun heittää pari sataa kuukaudessa tilille. Lapsi kuitenkin odottaa ja toivoo jotain merkkiä kiinnostuksesta. Lapset ovat hyvin käytännöllisiä ja odottavat todellisia tekoja, ei pelkkiä puheita. Etäisä sinne jalkapallokentän laidalle taikka koulun kevätjuhliin taikka vanhempainiltoihin jne. Milloin isä vei lapsensa rennolle kesälomareissulle ihan vaan oma porukan kesken? Ei uusia tyttöystäviä, ei niitten lapsia eikä ketään muitakaan - ihan vaan isän kanssa porukassa. Vaikka jollekin vuokramökille viikoksi, ihan sama. Pääasia on, että lapset saa olla isän kanssa. Isän ikävä on monella lapsella, isommalla ja pienemmällä, ihan huutava ja kipeä. Tätä joittenkin isien on kerta kaikkiaan mahdoton ymmärtää, saati toimia sen mukaisesti.
Ja: äiti ei estä, se on varmaa! - samanmoisia
omat lapset kiinnosta kirjoitti:
On myös ryhmä miehiä ja isiä, joita ei kerta kaikkiaan kiinnosta elämä lasten kanssa. He tapaavat lapsia velvollisuudesta ja siitä pelosta mitä ihmiset sanovat. Muuten ei kiinnosta pätkän vertaa. Heidän mielestään riittää, kun heittää pari sataa kuukaudessa tilille. Lapsi kuitenkin odottaa ja toivoo jotain merkkiä kiinnostuksesta. Lapset ovat hyvin käytännöllisiä ja odottavat todellisia tekoja, ei pelkkiä puheita. Etäisä sinne jalkapallokentän laidalle taikka koulun kevätjuhliin taikka vanhempainiltoihin jne. Milloin isä vei lapsensa rennolle kesälomareissulle ihan vaan oma porukan kesken? Ei uusia tyttöystäviä, ei niitten lapsia eikä ketään muitakaan - ihan vaan isän kanssa porukassa. Vaikka jollekin vuokramökille viikoksi, ihan sama. Pääasia on, että lapset saa olla isän kanssa. Isän ikävä on monella lapsella, isommalla ja pienemmällä, ihan huutava ja kipeä. Tätä joittenkin isien on kerta kaikkiaan mahdoton ymmärtää, saati toimia sen mukaisesti.
Ja: äiti ei estä, se on varmaa!naisia ja varmaan onkin. He vaan näkyvät pienemmässä mittakaavassa, koska pääosin äidit saavat lapset lähihoitoon.
Aika helppo mustamaalata miehiä ja yleistää heidän käytöstään, hehän ovat usein kuitenkin jääneet etä-vanhemmiksi ilman omaa tahtoaan. - ffgg
omat lapset kiinnosta kirjoitti:
On myös ryhmä miehiä ja isiä, joita ei kerta kaikkiaan kiinnosta elämä lasten kanssa. He tapaavat lapsia velvollisuudesta ja siitä pelosta mitä ihmiset sanovat. Muuten ei kiinnosta pätkän vertaa. Heidän mielestään riittää, kun heittää pari sataa kuukaudessa tilille. Lapsi kuitenkin odottaa ja toivoo jotain merkkiä kiinnostuksesta. Lapset ovat hyvin käytännöllisiä ja odottavat todellisia tekoja, ei pelkkiä puheita. Etäisä sinne jalkapallokentän laidalle taikka koulun kevätjuhliin taikka vanhempainiltoihin jne. Milloin isä vei lapsensa rennolle kesälomareissulle ihan vaan oma porukan kesken? Ei uusia tyttöystäviä, ei niitten lapsia eikä ketään muitakaan - ihan vaan isän kanssa porukassa. Vaikka jollekin vuokramökille viikoksi, ihan sama. Pääasia on, että lapset saa olla isän kanssa. Isän ikävä on monella lapsella, isommalla ja pienemmällä, ihan huutava ja kipeä. Tätä joittenkin isien on kerta kaikkiaan mahdoton ymmärtää, saati toimia sen mukaisesti.
Ja: äiti ei estä, se on varmaa!lastensa elämästä.itse lähihuoltajuuden tapeltuani käynyt semmosen saikkinan ex-vaimon ja sosiaalitoimen kanssa,etten ihmettele yhtään,että moni mies luovuttaa.
- täyttä totta
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200805287716593_uu.shtml
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200805237695363_ul.shtml
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200802217277736_uu.shtml
"Anneli Miettinen väestöliitosta vahvistaa yleisen luulon: avioeroa hakee Suomessa useimmin nainen, heiltä on lähtöisin 65 prosenttia päätöksistä. Yhteispäätösten luku on 11 prosenttia ja miesten vain vajaa neljännes."
http://www.ylioppilaslehti.fi/2007/11/16/mies-miehelle/
Tuossa muutama tuore uutinen äideistä.
En ymmärrä millä eväillä naiset edes kehtaavat vaatia miestä maksamaan enemmän palkkaa, enemmän elatusmaksua ja ostamaan vaikka mitä tarpeettomia järjettömyyksiä.
Ovatko he menettäneet viimeiset suhteellisuudentajun rippeetkin?
Minusta tuollaisille sarvipäille ei saisi antaa missään nimessä lähihuoltajuutta jo pelkästään lasten fyysisen turvallisuuden takia, puhumattakaan psyykkisestä turvallisuudesta jota ei käytännössä ole lainkaan.
Niin monet jäävät hoitoa vaille koska lastenpsykiatrian määrärahat eivät riitä alkuunkaan vaikka ne ovat viime vuosina moninkertaistettu!
Oli suuri virhe poistaa syyllisyyspykälä avioeroa käsiteltäessä ja sen tuloksista saamme nyt "nauttia" kun lasten kodin saa rikkoa ilman mitään seuraamuksia!
Meillä toisinpäin, äidiltä puuttuu "mammageenit" ja on tavannut lastaan muistaakseni viimeksi helmikuussa. Se ei häiritse minua yhtään. Päinvastoin arki ja perheen perustarpeet on helpompi junailla kun exä ei ole mukana säätämässä ja plussana ei myöskään tarvitse olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Mies on rationaalisempi otus ja pystyy helpommin suuntaamaan ajatuksensa siihen miten "itsellä" menee kuin ottamaan päänsärkyä siitä meneekö exällä hyvin vai huonosti tai jotain siltä väliltä.
Joskus kun exä soittaa kuulumisiaan tekisi mieli sanoa suoraan että paskaako tänne soittelet, mutta tähän asti järki on aina voittanut ja olen pysynyt asialinjalla kuuntelevana osapuolena. Olen kyllä harkinnut ehdottaa kohteliaasti että soittaisi mieluimmin ammatti-ihmisille. Ehkä teen niin ensikerralla. Raha on yh:lla sellainen kysymys että on oikeasti ihan helppoa asennoitua pärjäämään omillaan ja tulevat elarit ihan vaan plussaa elintasoon. Tämä on yleistäen naisille vaikea käsittää. Erossa elintaso yleensä laskee kaikilta osapuolilta ja etävanhemmalla EI OLE velvollisuutta ylläpitää lähivanhemman (lue marttyyrin) elintasoa eron jälkeen piste- *`mansikka`*
Hylätyt isät, Pitäkää yhteyttä lapsiinne puhelimella, nykyään jo suurella osalla ekaluokkalaisista on omat kännykät. Kyllä niitä keinoja löytyy jos vain haluaa niitä löytää.
- olga
Kyllä se vaan niin taitaa olla, että eroaminen on taitolaji, siinä missä yhdessäolokin. Ellei ihminen osaa muuta kuin käyttäytyä typerästi, niin minkä sille mahtaa. Ellei sitten saa jollain kepulikonstilla (edes) toista itse näkemään miten hölmösti käyttäytyy. Lapsille kostava äiti tai isä on oikeastaan irvikuva äidistä tai isästä.
Suomessa on kuitenkin jonkinmoinen sosiaalijärjestelmä, joten yksikään lapsi ei tässä maassa nälkään kuole, vaikkei isä maksaisi lapsestaan koskaan mitään. Mutta lapsi voi kuolla ikävään, suruun, masennukseen, ellei häntä rakasteta. Vanhempien aggressiivisuus, välinpitämättömyys johtavat lapsen suurella todennäköisyydellä tuhoon tai turmion tielle, ellei hänellä ole jotain muuta rakastavaa läheistä.
Peace & Love - rudolf
Yleensähän nää erotkin lähtevät siitä kun vaimot haluavat tuossa /- 40 v lähteä tutkimaan uudestaan omaa elämäänsä, meillä justiinsa menossa tällainen vaihe itseasiassa varmaan ollut tääkin tilanne päällä jo useampia vuosia (ilmenee mm vaimon puolelta puhumattomuutena , henkisenä välttelemisenä , seksuaalisuuden häviämisenä, erosta puhumisena jne...). Mutta minä olenkin ottanut nyt sellaisen linjan että senkun lähtee tutkimaan omaa elämäänsä mutta menkööt yksin ei jumaliste se sitä voi tarkoittaa että miehen pitäis hypätä omasta elämästään sivuraiteille toisen tutkimishalujen takia ( olen tähänkin asti pärjännyt hyvin lasteni arjen pyörittäjänä) tästäkös se tilanne on nyt sitten vain lisää jumiutunut kun hän sitä mieltä että "yleisestiottaen" isät eivät voi olla parempia lähivanhempia kuin äidit. Taidan mennä laittamaan ne eropaperit heti juhannuksen jälkeen liikkeelle niin tähänkin hommaan tulee pikkuhiljaa jonkinlainen "aikataulu".
- ffgg
on innokas sekottaan jätetyn elämän täysin.en minäkään antanut lapsia mukaan ex-vaimolle,miehenä vaan meinasi olla helisemässä kun oliki vaatimuksia lapsista.
- Big up!
Heh, Rudolfin tarina on kuin kopio omastani. Vuosi sitten vaimo rupesi ehdottelemaan että "kannattaisiko kokeilla erikseen asumista". Vielä tuolloin luulin että suhdetta voisi vielä paikata ja tilanne normaliutuisi. Katin kontit, aina vaan hullummaksi meni. Lapsia retuutettiin paikasta toiseen pitkin syksyä ja homma oli aivan mielipuolista. Keväällä sitten oikeuden väliaikaispäätöksellä lasten huoltajuus mulle ja sossu setvimään olosuhteita. Nyt on harkinta aika kohta ummessa ja menen ensi tilassa pistämään lopullisen eron vireille.
Lapsilla on koti mun kanssa ja itsensä tutkiskelijat voivat mun puolesta harjoitella nöyryyttä vähän kauempana. Setviköön itse sotkunsa kun on kerran omaan pesään kussut. Ei voi kiinnostaa enää vähempää.
Ja miksi tämä vuolatus? Siksi että kunnon miehet eivät luopuisi lapsistaan jollekin uusioteinille ilman taistelua. Oikeus voittaa aina!
- rudolf
Ja minun tapauksessani lasteni elämä ei todellakaan olisi kiinni siitä maksaisko tuleva ex vaimoni mitään elareita tai ei
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 742932
- 642773
- 681822
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171659- 241657
- 201600
- 191518
- 481297
- 381263
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91259