Muutto äidin

kanssako?

Eli olen 40, äiti 60. Asumme molemmat tahollamme vuokralla ja mietimme yhteenmuuttoa, osin rahallisin perustein, osin koska olemme aina tulleet erinomaisesti toimeen, myös pitempiä aikoja. Lisäksi olen aina ajatellut ja varsinkin nykymenon huomioiden, etten halua äitiäni mihinkään vanhainkotiin koskaan laittaa. Olemme toistemme ainoat "lähisukulaiset". Olen ollut avoliitossa pari kertaa ja olen todennut, ettei miehen kanssa asuminen ole se mun juttu. Lapsia en halua. Miesystävä on tällä hetkellä, ajattelin, että voisin sitten yöpyä hänen luonaan satunnaisesti, joten tilanne ei eroaisi nykysuhteeni käytännöstä. Tämä meidän kulttuurimme ei ole kyllä kovin suosiollinen millekään muulle kuin perusperhemallille, mutta siitä viis. Arvostan muutenkin vähemmän rahakeskeistä elämää, kuin mihin tämä elämä täällä on mennyt. Onko kellään kokemusta tai ajatuksia asian suhteen?

7

2572

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lasketa

      saisitko omaishoito tukea ym äitisi nuori.asuntotukea ei saisi.hyvin ajattelet äitiä.onko mahdollisuutta elää normaalisti ja pyytää(yökylään)omia ystäviään.voi vaikuttaa erillaisiin tukiin,selvitä kelalla,mitä menetät tai äitisi ansaitut edut ,menettääkö ne.

      • aloittaja*

        että ostaisin jossakin vaiheessa, jos kaikki menee hyvin asunnon, jota sitten yhdessä maksettaisiin, tosin olen pohtinut sitäkin, että kenelle sekin menee aikanaan?
        Äitini on siis vielä tietty työelämässä, en niitä tukia ajatellut, vaan halvempaa asumista molemmille.
        Normaalisti pystyisin, siis molemmat elämään ja yövieraitakin vastaanottamaan, ei siis huolta sellaisesta.

        Koko yhtälö vaan pohdituttaa, oliskos vielä jollakin jotain mielipidettä/ajatusta asiaan??


      • mapee
        aloittaja* kirjoitti:

        että ostaisin jossakin vaiheessa, jos kaikki menee hyvin asunnon, jota sitten yhdessä maksettaisiin, tosin olen pohtinut sitäkin, että kenelle sekin menee aikanaan?
        Äitini on siis vielä tietty työelämässä, en niitä tukia ajatellut, vaan halvempaa asumista molemmille.
        Normaalisti pystyisin, siis molemmat elämään ja yövieraitakin vastaanottamaan, ei siis huolta sellaisesta.

        Koko yhtälö vaan pohdituttaa, oliskos vielä jollakin jotain mielipidettä/ajatusta asiaan??

        Jos ostatte asunnon yhdessä niin käytännössä kumpikin ostaa oman puoliskonsa ja maksaa joko yhteistä lainaa tai omaa lainaansa. Kaiken varalta ottaisin erilliset lainat tai tekisin jaon selväksi muuten. Yhteisvastuullisess alainassa kumpikin vastaa maksusta vaikka omistus olisi miten ja jos toinen kuolee.

        Et kerro muista sisaruksista, mutta mikäli heitä on niin silloin kaikki omistukset on paras tehdä huolella. Toisen kuolema kun muuttaa tilannetta huomattavasti ja sehän voi sattua milloin vain. Ja vaikka suhteet olisi nyt hyvät niin perintö muuttaa monen ihmisen järjenjuoksun ihan omituiseksi..


    • mapee

      Jos kerran tule toimeen tai on jopa hyvät välit niin kannattaahan sitä kokeilla. Varmaan kannattaa muistaa, että toisen elämään ei puututa enempää kuin nytkään ja että yhdessä asuminen on vaativampaa kuin yhdessäolo muuten tilapäisesti. Tosin jo parin viikon matk akertoo paljon toisen kanssa asumisesta saman katon allakin..

      Lopulta asunto on kai se kaikkein tärkein asia. Kummallakin oma rauha ja sitten yhtesten tilojen jakaminen niin että kumpikin viihtyy ja kumpikin tuntee ne omakseen eikä tunkeiluksi omalle reviirille.

      Ruuat ja pyykit kannattaa sopia samoin muut "yhteiset" menot etukäteen. Samaahan se on kuin kaverin kanssa kimppakämpässä!

      • jääräpää

        Minusta ei olisi tuohon ratkaisuun, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se voisi onnistua. Haasteellista se kyllä tulee olemaan.

        Yksi tärkeä tekijä on se, ettei kumpikaan ole hallitseva persoona. Jos molemmat pyrkivät hallitsemaan, niin kipinöitä on tiedossa. Toisaalta jos toinen on hallitseva ja toinen alistuvampi, niin se vasta huono yhdistelmä onkin. Vaikka alistuva alistuukin, niin hän tuskin on tyytyväinen.

        Asuin anopin kanssa 15 vuotta samassa rakennuksessa - omissa asunnoissaan kumpikin. Se järjestely toi meistä molemmista pintaan ne huonommat puolet. Jos olisimme asuneet täysin omilla reviireillämme, niin luultavasti olisimme välttäneet ne vaikeudet, mihin nyt putosimme. Silloin mietin, että ikinä en asuisi edes äitini tai siskoni kanssa samassa, sillä se vaan ei voi onnistua. Kukin perhe (yksi henkilökin voi muodostaa perheen) tarvitsee oman "kotirauhan", jota kukaan ei havainnoi eikä ainakaan kommentoi mitenkään.

        En halua masentaa enkä ennakoida huonoa, mutta asian pitäisi olla todella hyvin pohjustettu. Ja pelisäännöt selvillä sekä hyviä että huonoja päiviä varten.


      • mapee
        jääräpää kirjoitti:

        Minusta ei olisi tuohon ratkaisuun, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se voisi onnistua. Haasteellista se kyllä tulee olemaan.

        Yksi tärkeä tekijä on se, ettei kumpikaan ole hallitseva persoona. Jos molemmat pyrkivät hallitsemaan, niin kipinöitä on tiedossa. Toisaalta jos toinen on hallitseva ja toinen alistuvampi, niin se vasta huono yhdistelmä onkin. Vaikka alistuva alistuukin, niin hän tuskin on tyytyväinen.

        Asuin anopin kanssa 15 vuotta samassa rakennuksessa - omissa asunnoissaan kumpikin. Se järjestely toi meistä molemmista pintaan ne huonommat puolet. Jos olisimme asuneet täysin omilla reviireillämme, niin luultavasti olisimme välttäneet ne vaikeudet, mihin nyt putosimme. Silloin mietin, että ikinä en asuisi edes äitini tai siskoni kanssa samassa, sillä se vaan ei voi onnistua. Kukin perhe (yksi henkilökin voi muodostaa perheen) tarvitsee oman "kotirauhan", jota kukaan ei havainnoi eikä ainakaan kommentoi mitenkään.

        En halua masentaa enkä ennakoida huonoa, mutta asian pitäisi olla todella hyvin pohjustettu. Ja pelisäännöt selvillä sekä hyviä että huonoja päiviä varten.

        Perhettähän äiti ja tytär todellakin ovat ja siksi olisin juuri aika hyvin valmis pohjustamana asiaa. Tosin kun kumpikin on aikuisia niin silloin tuo roolitus muuttuu tai ainakin suurimmalla osalla muuttuu tasa-arvoisemmaksi.

        Its een äitini kanssa muuttaisi saman katon alle edes omiin päihin taloa! Vaikka pääsääntöisesti suhde toimii niin ajoittain kun tulee aika taa sopettaa tytärtä niin menee hermot laakista. Äitihän on aina oikeassa, vai? Tosin enpä moiseen olisi suostunut anopinkaan kanssa...

        Toisaalta juuri noissa samaa taloa asuttavissa kahdess asukupolvessa on usein kys etodella joustamisesta ja siitä, että kumpikin on toiselle tärkeä ja siksi arvostettu. Aina niin ei ole eikä se toimi.

        Toisaalta taas monet ystävät asuvat vuosikymmeniäkin yhdessä ilman että välillä on suhdetta tai muuta kuin ystävyys. Ehkä nykyaikoina ei niinkään, mutta jo kymmenen vuotta sitten kämpän jakaminen oli ihan tavallista. Nythän ei soluasuntoihinkaan löydy opiskelijoita kun kaikki haluaa omaa rauhaa.. Tämän kääntöpuolena näen kyllä että yhdessä jonkun kanssa asuminen auttaa siinä, että ei muutu täysin itsekkääksi tapoineen ja olemisineen. Toisen huomioiminen on terve piirre.

        Mutta ei todellakaan olisi munkaan juttuni. Vaikka tiedän myös, että joskus tule eaika jolloin en ole valmis laittamaan äitiäni toisten hoidettavaksi ihan helpoll aminen vain ja varmasti taistelen sen kanssa, että hänet olisi meillä hoidettava. Silloin tilanne ja suhde taas on toisenlainen kuin kahden aikuisen asumisessa..


    • kerrostalo

      neliössä ok-talo rakennusporjektin aikana. Tuli kummasti vauhtia rakentamiseen, että pääsi neukkukuutiosta pois:-)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      69
      2693
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      63
      2634
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1782
    4. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1607
    5. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1540
    6. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      9
      1470
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      15
      1382
    8. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1233
    9. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      8
      1197
    10. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      25
      1106
    Aihe