... on asia, jota olen usein miettinyt.
Jeesushan kaiketi käskee seuraajiaan antamaan anteeksi "ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän" vai miten se nyt oli. Samoin hänen ohjeensa on, että pahalle pitää kääntää toinenkin poski.
Ateistille ei tietenkään ole mitään ohjetta tähän asiaan; kaunaa voi kantaa, jos niin päättää, vaikka hautaan asti. Mitä ajattelette tästä? Eikä viha ja katkeruus pilaa ihmisen elämän?
Minusta kristinusko yksinkertaistaa anteeksiannon. On parempi, että ihmisellä on harkintavaraa: antaako anteeksi vai ei; ja vaikka antaakin anteeksi, ei silti tavallaan unohda. Ehdoton anteeksianto tuntuu minusta lammasmaiselta.
Jos joku tekee minulle jotain pahaa, voin ajatella: kiitos, että opetit minulle itsestäsi tämän tärkeän asian - nytpä tiedän välttää sinua.
Sillä lailla lehmätkin oppivat karttamaan sähköpaimenta.
anteeksi antaminen
19
635
Vastaukset
- H.H.
"Jos joku tekee minulle jotain pahaa, voin ajatella: kiitos, että opetit minulle itsestäsi tämän tärkeän asian - nytpä tiedän välttää sinua."
Miksi koet, että tuo ajatelmasi ei sopisi kristillisyyteen?
"hänen ohjeensa on, että pahalle pitää kääntää toinenkin poski."
Katsopa Raamatusta mitä hän sanoi pidätysyönä sille joka löi.
"vaikka antaakin anteeksi, ei silti tavallaan unohda"
Olikohan se punainen lanka ja Tommy Hellsten, jossa tämä kertoi anekdoottina tavastamme antaa anteeksi. Kertoman mukaan siinä välitetään sanoin, tai olemuksella, juuri tuo esittämäsi viesti - vieläpä hammasta purren ja murisemalla - että tätä minä kuitenkaan en unohda.
"Eikä viha ja katkeruus pilaa ihmisen elämän?"
Raskaita taakkojahan ne ovat. Katsopa vain keillä täällä oikeasti näkyy noita menneisyyden painolasteja.
"Ehdoton anteeksianto tuntuu minusta lammasmaiselta."
Ei sitä turhaan puhuta Jumalan karitsasta, vaikka myös Juudan leijonasta.
Matt. 9:5
Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'?
Mark. 2:9
Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'?
Luuk. 5:23
Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi on annettu anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'?
Lienet huomannut kuinka vaikeata anteeksi antaminen joskus on - jopa silloin kun ei ole vääryydellä joutunut loukatuksi;)- kiltti täti
... kaksi kohtaa, jotka käsitin vihjauksiksi, mutta en oikein osaa ottaa kantaa, kun en tiedä mihin viittaat.
"Katsopa vain kellä täällä oikeasti näkyy noita menneisyyden painolasteja."
Kirjoitusten perusteella olet mielestäni itse ainoa, joka todella välittää ahdistuneen ja aggressiivisen kuvan itsestään. En tiedä siis ketä tai keitä tarkoitit tuolla "katsopa vain"-jutulla.
"Lienet huomannut, kuinka vaikeata anteeksi antaminen on - -"
Tällä viitannet johonkin, mitä ei ole tapahtunut. Tarkemman selvityksen puutteessa en osaa sanoa, mitä olen huomannut, mitä en.
Mutta oma alkuperäinen kirjoitukseni liittyi siihen, että mielestäni ihmisellä on oikeus tehdä johtopäätöksiä toisen ihmisen persoonasta ja sitä mukaa suhtautua varauksella niihin, jotka jakelevat tällejä naamariin. Niin juuri lehmät tekevät, kun sähköpaimen jysäyttää pari kertaa: eivät mene enää lähelle.
Jumalan karitsasta ja Juudan leijonasta en tajunnut sitten yhtään mitään. Tajusiko joku muu? Voisitko ehkä selittää?
Vielä yksi juttu: tuossa alussa kirjoitit: "Miksi koet, että tuo ajatelmasi ei sopisi kristillisyyteen?" En minä niin koekaan. Kerroin vain miten itse ihmisiin suhtaudun. Kysymyshän on vain oppimisesta. Oppii, mitä A:lta voi odottaa ja mitä B:ltä.
Äärimmilleen vietynä ja virheellisesti sovellettuna saman asia on nimeltään ennakkoluulo. Pitääkin katsoa, ettei mene niin pitkälle. - H.H.
kiltti täti kirjoitti:
... kaksi kohtaa, jotka käsitin vihjauksiksi, mutta en oikein osaa ottaa kantaa, kun en tiedä mihin viittaat.
"Katsopa vain kellä täällä oikeasti näkyy noita menneisyyden painolasteja."
Kirjoitusten perusteella olet mielestäni itse ainoa, joka todella välittää ahdistuneen ja aggressiivisen kuvan itsestään. En tiedä siis ketä tai keitä tarkoitit tuolla "katsopa vain"-jutulla.
"Lienet huomannut, kuinka vaikeata anteeksi antaminen on - -"
Tällä viitannet johonkin, mitä ei ole tapahtunut. Tarkemman selvityksen puutteessa en osaa sanoa, mitä olen huomannut, mitä en.
Mutta oma alkuperäinen kirjoitukseni liittyi siihen, että mielestäni ihmisellä on oikeus tehdä johtopäätöksiä toisen ihmisen persoonasta ja sitä mukaa suhtautua varauksella niihin, jotka jakelevat tällejä naamariin. Niin juuri lehmät tekevät, kun sähköpaimen jysäyttää pari kertaa: eivät mene enää lähelle.
Jumalan karitsasta ja Juudan leijonasta en tajunnut sitten yhtään mitään. Tajusiko joku muu? Voisitko ehkä selittää?
Vielä yksi juttu: tuossa alussa kirjoitit: "Miksi koet, että tuo ajatelmasi ei sopisi kristillisyyteen?" En minä niin koekaan. Kerroin vain miten itse ihmisiin suhtaudun. Kysymyshän on vain oppimisesta. Oppii, mitä A:lta voi odottaa ja mitä B:ltä.
Äärimmilleen vietynä ja virheellisesti sovellettuna saman asia on nimeltään ennakkoluulo. Pitääkin katsoa, ettei mene niin pitkälle."Kirjoitusten perusteella olet mielestäni itse ainoa, joka todella välittää ahdistuneen ja aggressiivisen kuvan itsestään."
Kristityistäkö?
Eläinmaailmassa pätee aggressiivisen ja väkivaltaisen rinnastaminen, mutta melko pitkälti se sopii myös ihmisiin. Onneksi se ei sitä ole läheskään aina. Lienet hyvin selvillä siitä kuinka tietyin edellytyksin viha on positiivinen tunne. Kontrolloi vihaasi niin se ei kontrolloi sinua. Anna sen kypsyä, niin ensimmäinen on voimassa. Jos annat sen patoutua, niin jälkimmäinen pätee. Oletko eri mieltä?
"mielestäni ihmisellä on oikeus tehdä johtopäätöksiä toisen ihmisen persoonasta ja sitä mukaa suhtautua varauksella niihin, jotka jakelevat tällejä naamariin"
Kyllä vain, mutta joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Väitteet pitää alistaa koeteltaviksi, ohimennen lausutut tarkoitukset nostaa esiin mikäli niihin on ladattu selkeitä asenteellisuuksia, tai vihjailevaa retoriikkaa, jonka tarkoitus ja vilpittömyys voidaan kohtuudella kyseenalaistaa. Joissakin tapauksissa kyseisenlainen retoriikka voi toimia kahtalaisesti. Mikäli luet Raamattua, voit huomata miten fariseukset eivät ainoastaan väitelleet Jeesuksen kanssa, vaan pyrkivät tarjoamaan tälle ainoastaan vastausvaihtoehtoja, joiden perusteella olisi voinut vastata vain fariseusten kilpeä kiillottavasti - siis ainakin kansan silmissä. Jeesus siis näki fariseusten läpi.
- Ateisti Atte
jotkin henkilöt nyt vaan sohlaa mut on muuten loistotyyppejä, niin saavat anteeksi.
Toiset taas on täysiä kuspäitä ja heihin katkeaa välit ikuisiksi ajoiksi. Siinähän on kyse luottamuksesta, ja siitä onko sitä. Meillä ihmisillä on tietty luottamusjärjestelmä jonka perusteella homma toimii. Vähän samaan tapaan kuin liikennesäännöt: liikenne toimii sujuvasti, jos aina tiedetään kummalla on etuajo-oikeus. Yhteiskunnalla on omat liikennesäännöt, ja lisäksi ihmiset tekevät myös omaan elämäänsä sääntöjä joita noudatetaan, ja sopivat asioista joita tehdään. Kun joku toimiikin toisin kuin on sovittu, tai toisin kuin yhteisön sanattomat säännöt antavat olettaa, niin poikkeavasti toimiva menettää luottamuksen, etenkin jos poikkeavasta toiminnasta oli vahinkoa. Anteeksi pyytäminen on poikkeavan toiminnan perustelua: jos oli oikeasti todella hyvä syy pettää luottamus, niin se on lieventävä asianhaara joka johtaa luottamuksen palautumiseen. Näin siis maallisesta ja rationaalisesta näkökulmasta ajatellen.
Jos taas unohdetaan ajattelu, ja luetaan sen sijaan raamattua, ja miksipä emme niin tekisi, niin siellähän on tosiaan nuo ohjeet anteeksiantoon ja sellaiseen. Jos lähtökohtana on että kaikki annetaan aina anteeksi ihan tuosta vaan, syntyy yhteisö jossa epärehellisyys pääsee valloilleen. Mitä järkeä totella sääntökä, jos kaikki pahat teot saa aina anteeksi? Olen muuten joskus kysynyt uskovilta, että jos joku on koko ikänsä murhannut, raiskannut, tapellut ja juopotellut, mutta kuolinvuoteellaan katuu, niin pääseekö taivaaseen? Uskisvastaus: kyllä pääsee, koska jumala antaa anteeksi. Ei tuossa ole mitään järkeä... Miksi ylipäänsä sitten on mitään sääntöjä olemassa, jos ei ole mitään väliä noudattaako niitä, kunhan ihan viime tinkaan muistaa viimeisellä henkäyksellään katua niin maan perkeleeesti. Eli periaatteessa ottaa riskin vain siitä kuoleeko luonnollisen kuoleman, ja onko lähdön hetkellä sen verran tajuissaan ja järjissään että muistaa pyytää anteeksi. Toisaalta sitähän voisi vaikka joka päivä rikkoa kaikkia sääntöjä ja lakeja niin monta kuin haluaa, pikku rukous päivän päätteeksi, niin taas on synnit annettu anteeksi. Ei siksi että henkilö katuisi tekojaan, vaan ihan vaan armosta... En ymmärrä mikä koko jutun pointti edes on? Onko tämä "hyvä" ja "oikeudenmukainen" jumala oikeasti byrokraattinatsi joka myöntää tai kieltää taivaspaikat vain sillä perusteella muistaako katua nöyrästi, katsomatta lainkaan sitä olisiko paikka muiden tekojen perusteella ansaittu vai ei. Tuli jotenki mieleen Seinfeldin soppanatsi... "You want bread with that? No heaven for you! Come back six months."- JoHaKu
Jotenkkin oudoksun taas kerran tuota trivialisoivaa sävyä, jolla kirjoitetaan, mutta toisaalta usko näyttää kai ulkopuoliselle joltain muulta kuin mitä se on."""
Room 6:1. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? """
Room 5. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
Room 6:16. Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
Anteeksianto on välttämätön askel jos tahtoo edes yrittää lähestyä Pyhää Jumalaa. Jumala antaa anteeksi ihmisen pahat teot,jottei tämän ole uoltava rikoksiensa tähden. Kun ihmisen taakka on näin poissa, voi hän lähteä kulkemaan kohti pyhitystä ja kasvua Jumalan mielen mukaaiseksi ihmiseksi - todelliseksi ihmiseksi. Näin armo ja anteeksianto ei ole varjo pahoille teoille, vaan perusta uudelle elämälle.
""" Gal 6:7. Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
8. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. """
Joka on saanut itse armosta kaiken anteeksi EI SAA enää kantaa muita vastaan heidän rikkomuksiaan. Tämän Jumala vaatii. Olisi väärämielistä tuomita muita samoista teoista, jotka on itse yksin armosta saanut anteeksi.
Joka Aidosti katuu, se saa armon. Jumalan tahto on ennen kaikkea armahtaa. Mutta tietääkö kukaan varmasti milloin kuolee? entä jos ei ehdi katua? Tai jos synnin tiellä turmellus valtaa mielen ja katumus tulee mahdottomaksi? Uskovan tulee kavahtaa syntiä monista syistä, siksi että se tuhoaa, siksi että se on väärin ja siksi että se paaduttaa ja turmelee.
Lähtökohta on se että kaikki ovat rikoksistaan ansainneet kuoleman (paitsi tietty pienet lapset). Jos Jumala antaisi ansioiden mukaan, niin kaikki tuhoutuisivat. Armonsa ja Rakkautensa tähden Hän kuitenkin antaa mahdollisuuden--> Poikansa henki omastasi. Ihminen valitsee siis kohtalosi kahdesta vaihtoehdostasi -> Ansiodensa mukaan kuolema tai Elämä armosta. - JoHaKu
JoHaKu kirjoitti:
Jotenkkin oudoksun taas kerran tuota trivialisoivaa sävyä, jolla kirjoitetaan, mutta toisaalta usko näyttää kai ulkopuoliselle joltain muulta kuin mitä se on."""
Room 6:1. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? """
Room 5. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
Room 6:16. Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
Anteeksianto on välttämätön askel jos tahtoo edes yrittää lähestyä Pyhää Jumalaa. Jumala antaa anteeksi ihmisen pahat teot,jottei tämän ole uoltava rikoksiensa tähden. Kun ihmisen taakka on näin poissa, voi hän lähteä kulkemaan kohti pyhitystä ja kasvua Jumalan mielen mukaaiseksi ihmiseksi - todelliseksi ihmiseksi. Näin armo ja anteeksianto ei ole varjo pahoille teoille, vaan perusta uudelle elämälle.
""" Gal 6:7. Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
8. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. """
Joka on saanut itse armosta kaiken anteeksi EI SAA enää kantaa muita vastaan heidän rikkomuksiaan. Tämän Jumala vaatii. Olisi väärämielistä tuomita muita samoista teoista, jotka on itse yksin armosta saanut anteeksi.
Joka Aidosti katuu, se saa armon. Jumalan tahto on ennen kaikkea armahtaa. Mutta tietääkö kukaan varmasti milloin kuolee? entä jos ei ehdi katua? Tai jos synnin tiellä turmellus valtaa mielen ja katumus tulee mahdottomaksi? Uskovan tulee kavahtaa syntiä monista syistä, siksi että se tuhoaa, siksi että se on väärin ja siksi että se paaduttaa ja turmelee.
Lähtökohta on se että kaikki ovat rikoksistaan ansainneet kuoleman (paitsi tietty pienet lapset). Jos Jumala antaisi ansioiden mukaan, niin kaikki tuhoutuisivat. Armonsa ja Rakkautensa tähden Hän kuitenkin antaa mahdollisuuden--> Poikansa henki omastasi. Ihminen valitsee siis kohtalosi kahdesta vaihtoehdostasi -> Ansiodensa mukaan kuolema tai Elämä armosta.Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! on Room 6:15 ei "room 5"
JoHaKu kirjoitti:
Jotenkkin oudoksun taas kerran tuota trivialisoivaa sävyä, jolla kirjoitetaan, mutta toisaalta usko näyttää kai ulkopuoliselle joltain muulta kuin mitä se on."""
Room 6:1. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? """
Room 5. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
Room 6:16. Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
Anteeksianto on välttämätön askel jos tahtoo edes yrittää lähestyä Pyhää Jumalaa. Jumala antaa anteeksi ihmisen pahat teot,jottei tämän ole uoltava rikoksiensa tähden. Kun ihmisen taakka on näin poissa, voi hän lähteä kulkemaan kohti pyhitystä ja kasvua Jumalan mielen mukaaiseksi ihmiseksi - todelliseksi ihmiseksi. Näin armo ja anteeksianto ei ole varjo pahoille teoille, vaan perusta uudelle elämälle.
""" Gal 6:7. Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
8. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. """
Joka on saanut itse armosta kaiken anteeksi EI SAA enää kantaa muita vastaan heidän rikkomuksiaan. Tämän Jumala vaatii. Olisi väärämielistä tuomita muita samoista teoista, jotka on itse yksin armosta saanut anteeksi.
Joka Aidosti katuu, se saa armon. Jumalan tahto on ennen kaikkea armahtaa. Mutta tietääkö kukaan varmasti milloin kuolee? entä jos ei ehdi katua? Tai jos synnin tiellä turmellus valtaa mielen ja katumus tulee mahdottomaksi? Uskovan tulee kavahtaa syntiä monista syistä, siksi että se tuhoaa, siksi että se on väärin ja siksi että se paaduttaa ja turmelee.
Lähtökohta on se että kaikki ovat rikoksistaan ansainneet kuoleman (paitsi tietty pienet lapset). Jos Jumala antaisi ansioiden mukaan, niin kaikki tuhoutuisivat. Armonsa ja Rakkautensa tähden Hän kuitenkin antaa mahdollisuuden--> Poikansa henki omastasi. Ihminen valitsee siis kohtalosi kahdesta vaihtoehdostasi -> Ansiodensa mukaan kuolema tai Elämä armosta.>>> Joka on saanut itse armosta kaiken anteeksi EI SAA enää kantaa muita vastaan heidän rikkomuksiaan. Tämän Jumala vaatii. Olisi väärämielistä tuomita muita samoista teoista, jotka on itse yksin armosta saanut anteeksi.
- e.k.v
Whitewash kirjoitti:
>>> Joka on saanut itse armosta kaiken anteeksi EI SAA enää kantaa muita vastaan heidän rikkomuksiaan. Tämän Jumala vaatii. Olisi väärämielistä tuomita muita samoista teoista, jotka on itse yksin armosta saanut anteeksi.
Eivätpä ole jeesustelijat vaatimassa itävallan insesti-isää tai muitakaan uberkriminaaleja vapautettavaksi ja heidän rikoksiaan anteeksi annettaviksi.
Tyytyväisiltä vaikuttavat kun moiset linnaan laitetaan ja jos saisivat sellin avaimen niin varmana heittäisivät sen yhtä kauas kuin minäkin.
- ertert
Ei toisten pahoja tekoja tarvitse unohtaa tai antaa anteeksi. Silti niistä ei tarvitse tehdä itselleen painotaakkaa. Sellainen on turha painotaakka ja vain itsensä rääkkäystä.
- aitauksen ulkopuolelta
Tuo lehmäjuttu ja karttaminen vahvistaa sen mitä olen ns. uskovaisista epäiillytkin. Pussissa kasvatettuja ja ahtaassa aitauksessa asuvia.
- kiltti täti
... että lehmä oppii karttamaan sähköaitaa, koska se saa siitä aina tällin. Ihminen oppii karttamaan lajitoveriaan, jolta tulee aina esim. ikäviä kommentteja.
Siis älä nyt kuvittele että minä olen uskovainen...
- Kössönöm
on joskus mahdotonta ja varsinkin silloin, jos ei ole anteeksi edes pyydetty.
On ihmisiä, joita en haluaisi enää koskaan tavata, mutta ei se minua kahlitse, päinvastoin on helppoa, kun on joidenkin kanssa laittanut välit tietyistä syistä poikki, niin on itsellä helpompi olla ja varmaan heilläkin.
Sinulla on jännä tyyli kiteyttää asiat. Sähköpaimen - juuri näin. - e.k.v_
Ehdottomasti liian aliarvostettua tänäpäivänä. Kaikki vaan on "nooh, antaa olla" tai "ääh, unoha koko juttu".
Minäkin olen tänään antanut monelle ihmiselle anteeksi, vaikka he ovat minua kutsuneet homoksi, impotentiksi, idiootiksi, moraalittomaksi, ahdasmieliseksi, syntiseksi...ja ja ei jaksa luetella.
Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse antaa anteeksi. Esim. neuvolatäti joka kutsui lastamme äpäräksi, ei tule saamaan minulta (eikä varmaan emännältäkään) koskaan anteeksi antoa.
Ei minua (meitä) se että äpäräksi kutsuu sinällään koska sanalla ei meidän anti-ahdasmielisessä maailmassamme ole mitään kummempaa merkitystä vaan siksi että tiedän sanan merkityksen tuon ahdasmielisen neuvolatädin "maailmassa". Samaa olen miettinyt.Ja näkisin että se viha ja katkeruus kuluttaa ja saa aikaan negatiivisia asioita.
Kun antaa anteeksi siinä vapautuu itsekkin.Itse näkisin anteeksi annon prosessina jakun me ihmiset ollaan erillaisia luonteeltamme ja persooniltamme meillä menee eri aikoja antaa anteeksi,jotku ei anna anteeksi koskaan.
Samoin olen ymmärtänyt että jos antaa anteeksi ei asiaa tarvi eikä voi unohtaa ts."lakaista maton alle",onhan asian kanssa kuitenkin elettävä.
Ja samoin näkisin jos joku jatkuvasti loukkaa ja tekee sinulle pahaa ei hänen kanssaan tarvitse olla tekemisissä,se on sitä oikeanlaista itsensä rakastamista.
Taisi tulla vähän sekavasti ko väsy jo painaa..heh..anteeksi pyyntö sen puolesta.Mut tälläisiä näkemyksiä.- hihelsson
Kristinusko ei yksinkertaista anteeksiantoa vaan pikemminkin korostaa, miten vaikeaa anteeksianto voi pahimmillaan olla. Äärimmäisen pahuuden edessä ihmisen itsensä on täysin mahdotonta antaa anteeksi.
Tuossa Jeesuksen opetuksessa kiteytyy laki, jonka ydin on kultainensääntö. Laki on vain toinen puoli Jeesuksen sanomaa ja on hyvin tärkeää muistaa myös toinenkin puoli eli evankeliumi. Evankeliumi tekee ihmisen todella vapaaksi eli hän noudattaa lakia iloisella ja vapautuneella mielellä.
Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen vaan evankeliumin kuullutkin ihminen voi koska tahansa sortua vihan orjuuttavan mahdin alle. Kyse on Pyhän Hengen jatkuvasta taistelusta pahuutta vastaan.
t. Hihhelsson - vastaaja x
kirves heiluu aina siellä jossa kuninkaat kussakin valtiossa ovat määränneet..
hyvällä tai pahalla, kunhan oikeus toteutuu..
yksinkertaistettuna amerikan mallin ei auta se vaikka et uskoisi jumalaan..sähkötuoli odottaa tappajia ja väärintekijöitä silti.. vaikka olisit uskossa tai uskoon kääntymässä rötöstelyisesi jälkeen..
käännä siellä sitten poskea teloittajallesi, jos olo ennen teloitustasi siitä paranee.. muistaa, että joskus on hyvä antaa anteeksi myös itselleen (tosin silloin voi menettää monta unetonta yötä)! ;o)
- repe
just.sain anteeks,vaik en ole tiettävästi ole tehnyt,mitään väärää vanhemmilta.minä oon hoitanut velipojan lapsia oon pitänyt huolta.omista tytön lapsista. mun vanhemmat uskoo muita,paremmin kun mua. en ymmärrä. eikä tarvi joku joskus huomaa. aika kai muuttaa kaiken. joskus on myöhäistä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa1363847- 122596
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos372015Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly211751Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?
Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?311556- 1251521
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul101331Se oli siinä sitten
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo5001290- 841289
- 141266