Monessako tapauksessa isä

Vaimo lähti ja vei lapsetkin mennessään ennalta ilmoittamatta. Esti minua pitämästä yhteyttä lapsiin, joista nuorin noin puolivuotias tuolloin. Sain yksinhuoltajuuden kaikille kolmelle lapselle oikeusteitse. Edelleen ex-vaimo on hankala ajoittain, silti pidän huolen tapaamisista, sillä suhde lapsiin hänelläkin onneksi on hyvä, vaikka eron aikoihin hänen käytöksensä oli niin pahaa, että tapaamisetkin piti ajoittain keskeyttää. Ja asiaa on käsitelty hovioikeutta myöten ilman muutosta itse päätökseen.

Oli kyllä elämäni kamppailu, meni yli vuosi aikaa kaikkiin riitoihin ja kaikki rahatkin meni mutta kyllä kannatti! Jos olisi toisin käynyt, en usko että saisin lapsiin edes yhteyttä pitää enää.

vaimo lähti kirjoitti:

Vaimo lähti ja vei lapsetkin mennessään ennalta ilmoittamatta. Esti minua pitämästä yhteyttä lapsiin, joista nuorin noin puolivuotias tuolloin. Sain yksinhuoltajuuden kaikille kolmelle lapselle oikeusteitse. Edelleen ex-vaimo on hankala ajoittain, silti pidän huolen tapaamisista, sillä suhde lapsiin hänelläkin onneksi on hyvä, vaikka eron aikoihin hänen käytöksensä oli niin pahaa, että tapaamisetkin piti ajoittain keskeyttää. Ja asiaa on käsitelty hovioikeutta myöten ilman muutosta itse päätökseen.

Oli kyllä elämäni kamppailu, meni yli vuosi aikaa kaikkiin riitoihin ja kaikki rahatkin meni mutta kyllä kannatti! Jos olisi toisin käynyt, en usko että saisin lapsiin edes yhteyttä pitää enää.

Lue lisää

Lämpimät onnittelut. Viisas sijoitus.

Jos menee oikeuteen niin sukupuolella ei ole väliä. Jos vanhemmat sopivat keskenään sukupuolella näyttää painavan paljonkin.

JaanaXX kirjoitti:

Jos menee oikeuteen niin sukupuolella ei ole väliä. Jos vanhemmat sopivat keskenään sukupuolella näyttää painavan paljonkin.

sori kuule, olet väärässä kuten aina...

Kun erosin niin sossussa ei edes millään tavalla tuotu esille vaihtoehtoa että olisin saanut lapset. Ne vaan meni automaatisti äidille.

Kun jonkun ajan päästä äiti sekosi päihteisiin ja unohti lapset päivähoitoon niin sossut tuli yllättäen kylään luokseni kertomaan tilanteen. Kun kysyivät että voinko hoitaa lapsia niin vastasin että tottakai. Näyttivät silloin kovin yllättyneiltä ja tiukkasivat päihteiden käytöstä ja kyselivät osaanko tehdä ruokaa, pestä pyykkiä yms. jota exältäni ei aikoinaan kyselty yhtään. Olipa aika loukkaavaa.

Sitten sovimme exän kanssa että lapset jäävät pysyvästi luokseni asumaan niin sossussa oltiin selvästi vastaan. Meidät vielä laitettiin väkisin perheneuvolaan vaikka erosta oli jo pari vuotta.

Isille kyllä tehdään aika vaikeaksi lasten saaminen sossun taholta. Ei haluta selvittää kumpi olisi parempi huoltaja vaan se on automaattisesti äiti.

vaan paljon on totta.siis tuo sossun kohtelu.

tuossa.. kirjoitti:

vaan paljon on totta.siis tuo sossun kohtelu.

On se hurjaa...

minuakin,ei kyllä miestä monessa paikassa panna niin halvalla,oli siellä pitelemistä,ettei hermostu kokonaan.

Saat kyllä kaiken kunnioitukseni. Vaimoasi en todellakaan voi ymmärtää (anteeksi vain). En itse voisi kuvitella olevani "pojun" kanssa, olen äiti ja minulle riittää ne kaksi lasta.
Jotenkin kypsymätöntä, mutta jokainen tavallaan.

Minusta ei ole mitään merkitystä kumpi lapsia hoitaa, kunhan välittäminen ja halu huolehtia on aitoa. Isä voi sen tehdä aivan yhtä hyvin kuin äitikin...usein jopa paremmin. Suomalaiseen sossukäytäntöön olisi aika tehdä asennekasvatusta ja uudistusta.

Tuosta ikäeroasiasta vielä senverran...rakkaus on sokeaa sanotaan, mutta ei se niin sokeaa ole että unohtaisin omat lapseni. Mielestäni ei olisi hyvä, jos eläisin erilaista vaihetta elämässä kuin kumppanini.

Jos tuo moralisointi ex-vaimosi miesystävän iästä ei ollut syyllistämistä, niin ei mikään. Olet vielkäkin mustasukkainen.

Etä- ja lähifatsi 44 kirjoitti:

Jos tuo moralisointi ex-vaimosi miesystävän iästä ei ollut syyllistämistä, niin ei mikään. Olet vielkäkin mustasukkainen.

Mitähän syyllistämistä oli siinä jos hän kertoi ikä - asian, sillähän oli merkitystä sen vuoksi miksi ex-vaimo ei halunnut/saanut nähdä lapsiaan.

Mustasukkaisuudesta puhuminen on aika outo veto.

Olipas taas asenteellinen nainen, voi pyhä yksinkertaisuus!

Kuinkahan moni nainen erossa taistelee lapsesta vain kiusatakseen lasten isää eli es-miestään? Aika moni ja kun lapset on saanut niin vanhemmuus loppuu siihen ja lapset saavat pärjätä kuinka pystyvät.

Olen sosiaalialan ammattilainen ja nähnyt tämän tosiseikan niin monasti.

Jos Marjatan asenteellinen väite että vain nainen voisi: "Kasvattaminen on lapsen tarpeiden, tunteiden ja mielialojen tunnistamista, kuuntelemista, kertomista, neuvottelu- ja keskustelutaitoa, perustelutaitoa, kokkaamista, pykkäämistä, siivoamista..." voisi pystyä tähän olisi totta, niin mitenkähän sitten yh-isät lähes poikkeuksetta selviävät niin hyvin?

Marjatta lienee niitä naisia joille mies edustaa maksajaa, siementäjää ja tossun alla olijaa ilman kykyä huolehtia lapsistaan ja läheisistään, otan osaa.

"Aika monessa perheessä perheen äiti vastaa aivan kaikesta ja viettää kaiken vapaa-aikansa lasten kanssa tai kotona hääräten. Isä käy töissä ja ylitöissä."

Miksi se aina käännetään miestä vastaan, että äiti haluaa ehdottomasti jäädä lasten kanssa kotiin ja isä koettaa (usein tehden jopa kahta työtä) yhden ihmisen palkalla elättää perheen.
Sitten kun ero tulee, ei mies olekaan tehnyt perheen hyväksi mitään, ei välittänyt lapsistaan jne.
Hohhoijaa, tää on tätä naisten valtaa!

Tässä maassa on varmasti lukematon joukko miehiä (itseni mukaanlukien), joille moppi ja pölynimuri ei ole tuntematon tekninen laite. Miehiä tai "pehmo isiä", jotka ottavat osaa arjen kasvatukseen, kodinhoitoon ja siihen mitä marjatta kirjoittaa.

Ristiriitaista on tietenkin se, että pehmo isä ei olekaan hyvä rakastaja. Kaiken työn ja kotitöiden jälkeen pitäis heittää se rakastaja rooli päälle. Omassa parisuhteessa olin se rahantuoja ja perheen arjen jakaja. Fiilikset ex haki rikkaalta rakastajaltaan. Tuntu tosi hienolta saada selville, että vaimo tuulettelee hameen alusta hotellihuoneessa, kun itse hoitaa lapsia kotona.

Akateeminen_nainen kirjoitti:

Olipas taas asenteellinen nainen, voi pyhä yksinkertaisuus!

Kuinkahan moni nainen erossa taistelee lapsesta vain kiusatakseen lasten isää eli es-miestään? Aika moni ja kun lapset on saanut niin vanhemmuus loppuu siihen ja lapset saavat pärjätä kuinka pystyvät.

Olen sosiaalialan ammattilainen ja nähnyt tämän tosiseikan niin monasti.

Jos Marjatan asenteellinen väite että vain nainen voisi: "Kasvattaminen on lapsen tarpeiden, tunteiden ja mielialojen tunnistamista, kuuntelemista, kertomista, neuvottelu- ja keskustelutaitoa, perustelutaitoa, kokkaamista, pykkäämistä, siivoamista..." voisi pystyä tähän olisi totta, niin mitenkähän sitten yh-isät lähes poikkeuksetta selviävät niin hyvin?

Marjatta lienee niitä naisia joille mies edustaa maksajaa, siementäjää ja tossun alla olijaa ilman kykyä huolehtia lapsistaan ja läheisistään, otan osaa.

Lue lisää

jos loukkasin sanomalla tosiasiat kuten ne ovat, meillä. Mies olisi aivan kusessa lasten kanssa. Ja lapset hänen. En minä sille mitään mahda! Itse on tiensä valinnut. Mutta kuten sanottu, ei ole ainoa esimerkkitapaus.

Lisäksi tunnen myös miehiä, jotka eivät avio-tai avoeron jälkeen edes halua tavata lapsiaan: Etupäässä näitä. En tiedä yhtään miestä, joka haluaisi lisää tapaamiskertoja. Kyllä he valittavat, että lapsia on ikävä. Jokaisessa tapauksessa äiti olisi suostuvainen mieluustikin tapaamiskertojen lisäämiseen, mutta siihen se isän ikävä sitten on loppunutkin. Tästä äidit valittavat.

Toki ihan varmaan on miehiä, jotka olisivat ihan kelpo lähihuoltajia. En minä sitä kiellä! En vain tunne ainuttakaan joka olisi kykenevä sekä halukas. Ei kun aijoo. Entinen naapurimme kyllä oli! Mutta siitä on jo vuosia...

Ja olen sitäkin mieltä, että lasten huoltajuuskiistat ovat vain vanhempien arvovaltakiistoja. Kyllä miehetkin osaavat olla veemäisiä: Vaikkei heillä olisi mitään kiinnostusta, kykyä eikä muutakaan, niin ihan piruuttaankin hakevat lähivanhemmuutta. Vaikka vain sen takia, ettei tarvitsi maksaa elatusmaksuja.

Juupa juu kirjoitti:

"Aika monessa perheessä perheen äiti vastaa aivan kaikesta ja viettää kaiken vapaa-aikansa lasten kanssa tai kotona hääräten. Isä käy töissä ja ylitöissä."

Miksi se aina käännetään miestä vastaan, että äiti haluaa ehdottomasti jäädä lasten kanssa kotiin ja isä koettaa (usein tehden jopa kahta työtä) yhden ihmisen palkalla elättää perheen.
Sitten kun ero tulee, ei mies olekaan tehnyt perheen hyväksi mitään, ei välittänyt lapsistaan jne.
Hohhoijaa, tää on tätä naisten valtaa!

Lue lisää

Eiköhän isät itse käännä itsensä pois arkivanhemmuudesta(mutta mikä estää syyttämästä äitiä siitäkin).

Mietin tuossa vielä tovin MIKSI tunnen vain miehiä, jotka eivät ole edes ryhtyneet taistelemaan arkivanhemmuutta itselleen. Joidenkin mielestä ovat aivan kelpo isiä (kuten ovatkin) mutta heidän mielestään lasten arkivanhemmuus kuuluu lasten äideille. Sekä yleisesti ottaen, mutta myös käytännön syistä.

Noin yleisesti ottaen ihmiset tuppaavat tuntemaan samankaltaisia ihmisiä kuin he itse ovat. Minun ystävä- ja tuttavapiirissä on ihmisiä ns. laidasta laitaan. Etenkin, kun ajattelen tuntemiani miehiä sekä naimisissa olevia että eronneita, huomaan niihin kuuluvan vain sellaisia ammattiryhmiä, että naimisissa ollessaankin menevät ja tulevat miten sattuu; arkisin, aamuisin, öisin, päivisin, viikonloppuisin. Joillain on lomallakin töitä ja toisilla ei ole lomaa ollenkaan. On todellakin sanomatta selvää, että tällaisten miesten vaimot kantavat lähes kaiken vastuun kotona; kukas muu sitten? Miehet ovat siis johtajia; joko kaupallisen- tai teknisen alan. Proviisori, joka myös johtaa ja kouluttaa. Yrittäjiä. Kuin myös muutama muusikko, roudareita, kokkeja (3-vuorotyössä tai matkustaja- tai kauppalaivoilla "periodityössä"). Poliiseja. Yksi ihan tavallinen rakennusinsinööri, joka on rakennuksilla etupäässä pitkin etelä-suomea, mutta joskus konttuurillakin.

Nyt jos kaikki ottaisivat järjen käteen, niin huomaisivat, että arkivanhemman ON PAKKO olla mukana lasten arjessa. Vaikka isä olisi periaatteessa miten hyvä isänä/ihmisenä/kasvattajana tahansa, niin jos hän ei ole MUKANA lapsen tavallisessa arjessa, hän on huono arkivanhempi. Vähintä mitä arkivanhemmalta voi vaatia on läsnäolo! Vai kuka väittää, että keskisuuren yrityksen johtaja (mies), joka matkustaa yli 200 päivää vuodessa, on parempi arkivanhempi kuin kaikki nuo yli 200 päivää vuodessa siihen asti lasten arkivanhempana (yksin) toiminut äiti? Ja kumpi vanhempi tekee PERHEENSÄ eteen enemmän töitä? Yrityksen johtaja on ennenkaikkea johtaja - ei isä. Isä mies on silloin, kun ei johda - eli harvoin.

En tiedä yhtäkään miestä, joka on vaihtanut esim. rekkakuskin työt säännölliseen päivätyöhön, jotta lapselle jäisi enemmän aikaa. Sen sijaan sijaan tunnen lukuisia kolmivuorotyötä tehneitä naisia, jotka ovat lapsen syntymän jälkeen jääneet kotiin kokonaan - ja lapsen vartuttua kolmivuotiaaksi etsineet päivätyön.

Mutta pääponttini vielä kerran: arkivanhemman täytyy olla lasten arjessa mukana. Jos on muualla kuin kotona yli 40h/vko:ssa, niin huonoksi menee.

Mikäli pelkästään normityön matkoihinkin menee aikaa esim. kolme tuntia päivässä, työpäivän pituus venyy niin pitkäksi, ettei ainakaan minun kotikaupungissa pystytä - eikä edes haluta - järjestää lapsen hoitoa - 10 h/pv on maksimi eikä sitäkään saa olla jokapäivä. Tämä on se syy miksi minä jäin kotiin hoitamaan lapsia. Yrittäjämieheni teki 24h/vrk töitä, joten hän ei pystynyt osallistumaan mitenkään lasten hoitoon/kasvatukseen. Jos olisin mennyt takaisin töihin lasten syntymän jälkeen, niin olisin lähtenyt hieman ennen puoli seitsemää aamulla ja palannut illalla kuuden jälkeen. Yksikään tarha ei olisi ottanut lapsia hoitoon klo 6.15-18.30. Jokapäivä. Ei se ole miestä vastaan kääntymistä, jos hän on valinnut yrittäjyyden. Pikemminkin se on vaimoa ja lapsia vastaan, että on tehnyt niin!!!

marjatta* kirjoitti:

Eiköhän isät itse käännä itsensä pois arkivanhemmuudesta(mutta mikä estää syyttämästä äitiä siitäkin).

Mietin tuossa vielä tovin MIKSI tunnen vain miehiä, jotka eivät ole edes ryhtyneet taistelemaan arkivanhemmuutta itselleen. Joidenkin mielestä ovat aivan kelpo isiä (kuten ovatkin) mutta heidän mielestään lasten arkivanhemmuus kuuluu lasten äideille. Sekä yleisesti ottaen, mutta myös käytännön syistä.

Noin yleisesti ottaen ihmiset tuppaavat tuntemaan samankaltaisia ihmisiä kuin he itse ovat. Minun ystävä- ja tuttavapiirissä on ihmisiä ns. laidasta laitaan. Etenkin, kun ajattelen tuntemiani miehiä sekä naimisissa olevia että eronneita, huomaan niihin kuuluvan vain sellaisia ammattiryhmiä, että naimisissa ollessaankin menevät ja tulevat miten sattuu; arkisin, aamuisin, öisin, päivisin, viikonloppuisin. Joillain on lomallakin töitä ja toisilla ei ole lomaa ollenkaan. On todellakin sanomatta selvää, että tällaisten miesten vaimot kantavat lähes kaiken vastuun kotona; kukas muu sitten? Miehet ovat siis johtajia; joko kaupallisen- tai teknisen alan. Proviisori, joka myös johtaa ja kouluttaa. Yrittäjiä. Kuin myös muutama muusikko, roudareita, kokkeja (3-vuorotyössä tai matkustaja- tai kauppalaivoilla "periodityössä"). Poliiseja. Yksi ihan tavallinen rakennusinsinööri, joka on rakennuksilla etupäässä pitkin etelä-suomea, mutta joskus konttuurillakin.

Nyt jos kaikki ottaisivat järjen käteen, niin huomaisivat, että arkivanhemman ON PAKKO olla mukana lasten arjessa. Vaikka isä olisi periaatteessa miten hyvä isänä/ihmisenä/kasvattajana tahansa, niin jos hän ei ole MUKANA lapsen tavallisessa arjessa, hän on huono arkivanhempi. Vähintä mitä arkivanhemmalta voi vaatia on läsnäolo! Vai kuka väittää, että keskisuuren yrityksen johtaja (mies), joka matkustaa yli 200 päivää vuodessa, on parempi arkivanhempi kuin kaikki nuo yli 200 päivää vuodessa siihen asti lasten arkivanhempana (yksin) toiminut äiti? Ja kumpi vanhempi tekee PERHEENSÄ eteen enemmän töitä? Yrityksen johtaja on ennenkaikkea johtaja - ei isä. Isä mies on silloin, kun ei johda - eli harvoin.

En tiedä yhtäkään miestä, joka on vaihtanut esim. rekkakuskin työt säännölliseen päivätyöhön, jotta lapselle jäisi enemmän aikaa. Sen sijaan sijaan tunnen lukuisia kolmivuorotyötä tehneitä naisia, jotka ovat lapsen syntymän jälkeen jääneet kotiin kokonaan - ja lapsen vartuttua kolmivuotiaaksi etsineet päivätyön.

Mutta pääponttini vielä kerran: arkivanhemman täytyy olla lasten arjessa mukana. Jos on muualla kuin kotona yli 40h/vko:ssa, niin huonoksi menee.

Mikäli pelkästään normityön matkoihinkin menee aikaa esim. kolme tuntia päivässä, työpäivän pituus venyy niin pitkäksi, ettei ainakaan minun kotikaupungissa pystytä - eikä edes haluta - järjestää lapsen hoitoa - 10 h/pv on maksimi eikä sitäkään saa olla jokapäivä. Tämä on se syy miksi minä jäin kotiin hoitamaan lapsia. Yrittäjämieheni teki 24h/vrk töitä, joten hän ei pystynyt osallistumaan mitenkään lasten hoitoon/kasvatukseen. Jos olisin mennyt takaisin töihin lasten syntymän jälkeen, niin olisin lähtenyt hieman ennen puoli seitsemää aamulla ja palannut illalla kuuden jälkeen. Yksikään tarha ei olisi ottanut lapsia hoitoon klo 6.15-18.30. Jokapäivä. Ei se ole miestä vastaan kääntymistä, jos hän on valinnut yrittäjyyden. Pikemminkin se on vaimoa ja lapsia vastaan, että on tehnyt niin!!!

Lue lisää

voin sanoa jotta eipä ollut taistelusta mitään hyötyä. päinvastoin meni loputkin rahat,, ykistyiselle asianajajalle.eli tämäkin karsii heti taistelun aloittamistakin,meillä esim. ex petti ja lähti toisen matkaan ja oli laittanu pap. oikeusaputoim,suovalla opastuksella melkeen "ilmaisen" eropap. mun tietämättä. yllättäen piti vaan allekirjoittaa käräjän oikeudelle jokin pap. ja siittäpä ei sitten kannattanutkaan enää taistella vaan se oli jo laki mitä siihen asti oli paperiin laitettu tapaamisaikoineen kaikkineen.tässä välissä ex, jäi kinni muka ylitöissä olemisesta . sai syyn napata lapset mukaan ja sinne tielle jäi.sen jälkeen tätä tapaamis ym, asiaa sitten tietenkin taistelin ja oikeusapu toimistoon ei mulla sit ollukaan asiaa ku ex, on jo siellä. eli se meni yksityisen asialle ja siin ne eget sit meni loputkin ja sama oikeuden vahvistama päätös ei sit muuttunu tippaakaan kun ollaan ns, samalla viivalla,tämä pap, oli siis tehty sossun, oik,apu toim. ja ex, kantilta katsottuna ,kyl siin taistelumehut menee välisinkin,mm. tapaamissopimuksessa ei ollut mitään esim, juhlapygistä, lomista! miten muuten sellainenkin menee oikeudessa läpi? ja kyse ei oo mistään väkivalta tai alko . tms , tapauksesta kummankaan puolelta, ukh, olen puhunut.

Isät juo kaljaa,äidit siideriä.

marjatta* kirjoitti:

Eiköhän isät itse käännä itsensä pois arkivanhemmuudesta(mutta mikä estää syyttämästä äitiä siitäkin).

Mietin tuossa vielä tovin MIKSI tunnen vain miehiä, jotka eivät ole edes ryhtyneet taistelemaan arkivanhemmuutta itselleen. Joidenkin mielestä ovat aivan kelpo isiä (kuten ovatkin) mutta heidän mielestään lasten arkivanhemmuus kuuluu lasten äideille. Sekä yleisesti ottaen, mutta myös käytännön syistä.

Noin yleisesti ottaen ihmiset tuppaavat tuntemaan samankaltaisia ihmisiä kuin he itse ovat. Minun ystävä- ja tuttavapiirissä on ihmisiä ns. laidasta laitaan. Etenkin, kun ajattelen tuntemiani miehiä sekä naimisissa olevia että eronneita, huomaan niihin kuuluvan vain sellaisia ammattiryhmiä, että naimisissa ollessaankin menevät ja tulevat miten sattuu; arkisin, aamuisin, öisin, päivisin, viikonloppuisin. Joillain on lomallakin töitä ja toisilla ei ole lomaa ollenkaan. On todellakin sanomatta selvää, että tällaisten miesten vaimot kantavat lähes kaiken vastuun kotona; kukas muu sitten? Miehet ovat siis johtajia; joko kaupallisen- tai teknisen alan. Proviisori, joka myös johtaa ja kouluttaa. Yrittäjiä. Kuin myös muutama muusikko, roudareita, kokkeja (3-vuorotyössä tai matkustaja- tai kauppalaivoilla "periodityössä"). Poliiseja. Yksi ihan tavallinen rakennusinsinööri, joka on rakennuksilla etupäässä pitkin etelä-suomea, mutta joskus konttuurillakin.

Nyt jos kaikki ottaisivat järjen käteen, niin huomaisivat, että arkivanhemman ON PAKKO olla mukana lasten arjessa. Vaikka isä olisi periaatteessa miten hyvä isänä/ihmisenä/kasvattajana tahansa, niin jos hän ei ole MUKANA lapsen tavallisessa arjessa, hän on huono arkivanhempi. Vähintä mitä arkivanhemmalta voi vaatia on läsnäolo! Vai kuka väittää, että keskisuuren yrityksen johtaja (mies), joka matkustaa yli 200 päivää vuodessa, on parempi arkivanhempi kuin kaikki nuo yli 200 päivää vuodessa siihen asti lasten arkivanhempana (yksin) toiminut äiti? Ja kumpi vanhempi tekee PERHEENSÄ eteen enemmän töitä? Yrityksen johtaja on ennenkaikkea johtaja - ei isä. Isä mies on silloin, kun ei johda - eli harvoin.

En tiedä yhtäkään miestä, joka on vaihtanut esim. rekkakuskin työt säännölliseen päivätyöhön, jotta lapselle jäisi enemmän aikaa. Sen sijaan sijaan tunnen lukuisia kolmivuorotyötä tehneitä naisia, jotka ovat lapsen syntymän jälkeen jääneet kotiin kokonaan - ja lapsen vartuttua kolmivuotiaaksi etsineet päivätyön.

Mutta pääponttini vielä kerran: arkivanhemman täytyy olla lasten arjessa mukana. Jos on muualla kuin kotona yli 40h/vko:ssa, niin huonoksi menee.

Mikäli pelkästään normityön matkoihinkin menee aikaa esim. kolme tuntia päivässä, työpäivän pituus venyy niin pitkäksi, ettei ainakaan minun kotikaupungissa pystytä - eikä edes haluta - järjestää lapsen hoitoa - 10 h/pv on maksimi eikä sitäkään saa olla jokapäivä. Tämä on se syy miksi minä jäin kotiin hoitamaan lapsia. Yrittäjämieheni teki 24h/vrk töitä, joten hän ei pystynyt osallistumaan mitenkään lasten hoitoon/kasvatukseen. Jos olisin mennyt takaisin töihin lasten syntymän jälkeen, niin olisin lähtenyt hieman ennen puoli seitsemää aamulla ja palannut illalla kuuden jälkeen. Yksikään tarha ei olisi ottanut lapsia hoitoon klo 6.15-18.30. Jokapäivä. Ei se ole miestä vastaan kääntymistä, jos hän on valinnut yrittäjyyden. Pikemminkin se on vaimoa ja lapsia vastaan, että on tehnyt niin!!!

Lue lisää

...sinun työtäsi, että hoidat kotona hommat, kun kerran sinne olet jäänyt...pitäisi varmasti joku kellottaja saada laskemaan todelliset työtunnit (TEHOKKUUS KUNNIAAN). Me työssä käyvät äidit ehdimme myös hoitaa kodin, lapset lisäksi vielä harrastaa liikuntaa noin 3-5 krt/viikko!!!!! Ainakin minä jaksan enkä koskaan ole narissut (narinankin voisi kellottaa) ja huom. myös nyt yksinhuoltajana pystyn YKSIN siihen kaikkeen, virtaa riittää!!!

Exäsi viinaan menevyys tietenkin johtuu siitä että et osannut antaa oikeata läheisyyttä,et antanut hänelle tilaa kasvaa ja toteuttaa itseään, joutui tietenkin pesemään pyykkiä ja keittämään kahvia,pyörittämään arkea jne?
Ahdistit kodin ilmapiirin sellaiseksi että ainoa pakotie alistetulla naisella oli pullo?

.......................... kirjoitti:

Exäsi viinaan menevyys tietenkin johtuu siitä että et osannut antaa oikeata läheisyyttä,et antanut hänelle tilaa kasvaa ja toteuttaa itseään, joutui tietenkin pesemään pyykkiä ja keittämään kahvia,pyörittämään arkea jne?
Ahdistit kodin ilmapiirin sellaiseksi että ainoa pakotie alistetulla naisella oli pullo?

Lue lisää

Juu, näin varmaankin tein. Sen siitä saa, kun mieheksi syntyy. Paha minä!

maverics kirjoitti:

Juu, näin varmaankin tein. Sen siitä saa, kun mieheksi syntyy. Paha minä!

Niin yritti A-klinikan telaketju-feministi sysätä mun ex-vaimon juopottelua mun piikkiin,siksi heitinkin.
Eipä tuossa paljoa lasten hoito ja kotityöt mulla lisääntyneet vaikka ovea tarjosinkin,naiset vain tuppaavat niin valittamaan japaisuttamaan pieniäkin asioita,eivät haluakkaan ymmärtää mitä on sitoutuminen ja se miesparka on se "saatanan sanansaattja" joka todellisuuksineen tulee pilaamaan viimeisetkin prinsessaunelmat!

.......................... kirjoitti:

Exäsi viinaan menevyys tietenkin johtuu siitä että et osannut antaa oikeata läheisyyttä,et antanut hänelle tilaa kasvaa ja toteuttaa itseään, joutui tietenkin pesemään pyykkiä ja keittämään kahvia,pyörittämään arkea jne?
Ahdistit kodin ilmapiirin sellaiseksi että ainoa pakotie alistetulla naisella oli pullo?

Lue lisää

ei siinä ketään tarvita avuksi kun juoppo pulloon tarttuu. Toivottavasti edellinen ei ollut oikeasti naisen kommentti vaan sarkastinen miehen toteamus.

.......................... kirjoitti:

Exäsi viinaan menevyys tietenkin johtuu siitä että et osannut antaa oikeata läheisyyttä,et antanut hänelle tilaa kasvaa ja toteuttaa itseään, joutui tietenkin pesemään pyykkiä ja keittämään kahvia,pyörittämään arkea jne?
Ahdistit kodin ilmapiirin sellaiseksi että ainoa pakotie alistetulla naisella oli pullo?

Lue lisää

Harvoin olen lukenut näin typerän tekstin isän syyllistämiseksi. Täytyy olla provo.

söfjöjfdöfj kirjoitti:

Harvoin olen lukenut näin typerän tekstin isän syyllistämiseksi. Täytyy olla provo.

....valitettavasti näin ajatellaan jossakin,niin mulle kävi!

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000036845655

on miltein täysin samoin käynyt, kuin mieheni isälle. mieheni äidistä tuli alkoholisti( sekoili ja häipyi siskonsa miehen matkaan) ja oikeus määräsi pojat isälle. hyvä isä hän onkin. ei ole ikinä äitiä moittinut edes minulle. viranomaisilta hän sai myös apua, vaikka ero tapahtui 15- vuotta sitten, jolloin yh isät olivat vielä harvinaisempia kuin nykyisin ja myös naisen alkoholismi.

ehkä se viranomaisten huono käytös ei ole yleistettävissä, vaan viranomaisissa on yksilöitä, jotka eivät katso asioita puolueettomasti.

Yleensä miehiä osoitellaan ja syyllistetään liiallisesta viinan käytöstä, mutta valitettavan paljon myös naiset juo. Ehkä heitä syystä tai toisesta suojellaan enemmän, asiaa piilotellaan eikä siitä puhuta. Mies myös harvemmin vaimoaan osoittelee ja julkisesti hänen juomiskäyttäytymistään pui... toisinkuin naiset.

Olen useammaltakin tutulta mieheltä kuullut vaimon tai ex-vaimon juomisesta ja häiriökäyttäytymisestä, autolla töttöilystä humalapäissään ja kuitenkin puhutaan nk. "hyvistä ihmisistä" "hyvissä ammateissa".

Itse kohtuukäyttäjänä säälin moisten äitien lapsia ja miestä. Naisen pitäisi myös ajatella miten äkkiä viina ulkonäköön vaikuttaa.....

oman korteni kekoon panen,panis lasten äitikin.

näiltäkin miehiltä,jotka hoitasivat lapset, yritetään viedä puoliväkisin jo sosiaalitoimen toimesta.jos ei itse ole miehenä perillä asioista,niin siellä puhutaan ainoastaan äitin kautta,meilläkin lähivanhemmuus minulla on lasten kannalta vähänkin järjellä ajateltuna paras ratkaisu,mutta lapsenvalvoja käänti keskustelutilaisuudessa ex-vaimon pään(oltiin keskenämme sovittu ennen siellä käyntiä lapsista).sen tilaisuuden jälkeen meinasi mennä vielä puhevälikki ex:n kanssa,jotka minusta on tärkeät,jos on pieniä lapsia.

ffgg kirjoitti:

näiltäkin miehiltä,jotka hoitasivat lapset, yritetään viedä puoliväkisin jo sosiaalitoimen toimesta.jos ei itse ole miehenä perillä asioista,niin siellä puhutaan ainoastaan äitin kautta,meilläkin lähivanhemmuus minulla on lasten kannalta vähänkin järjellä ajateltuna paras ratkaisu,mutta lapsenvalvoja käänti keskustelutilaisuudessa ex-vaimon pään(oltiin keskenämme sovittu ennen siellä käyntiä lapsista).sen tilaisuuden jälkeen meinasi mennä vielä puhevälikki ex:n kanssa,jotka minusta on tärkeät,jos on pieniä lapsia.

Lue lisää

monenlaisia on vanhemmat. On myös enemmän ja vähemmän epävarmoja äitejä ja epävarmoja isiä. Äidillä täytyy olla todella vahva näkemys isän paremmasta huoltajuudesta, jos antaa lähihuoltajuuden isälle. Sitähän nuo lastenvalvojat myös testaavat.

Käytännössähän se menee niin, että lapsensa "hylännyttä" äitiä pidetään kummajaisena, ellei jopa hylkiönä (= siis isän lähihuoltajuus). Lähihuoltajana äitiä taas surkutellaan tai hänen toimiaan tarkkaillaan suurennuslasin läpi. Tavallinen viikonloppuisä on täysin normaali-ilmiö. Jos isällä on lähihuoltajuus, häntä pidetään yliluonnollisena supermiehenä. Pyhimyksenä.

olga kirjoitti:

monenlaisia on vanhemmat. On myös enemmän ja vähemmän epävarmoja äitejä ja epävarmoja isiä. Äidillä täytyy olla todella vahva näkemys isän paremmasta huoltajuudesta, jos antaa lähihuoltajuuden isälle. Sitähän nuo lastenvalvojat myös testaavat.

Käytännössähän se menee niin, että lapsensa "hylännyttä" äitiä pidetään kummajaisena, ellei jopa hylkiönä (= siis isän lähihuoltajuus). Lähihuoltajana äitiä taas surkutellaan tai hänen toimiaan tarkkaillaan suurennuslasin läpi. Tavallinen viikonloppuisä on täysin normaali-ilmiö. Jos isällä on lähihuoltajuus, häntä pidetään yliluonnollisena supermiehenä. Pyhimyksenä.

Lue lisää

yrittäny selvitä ex-vaimon 40:n kriisistä,jos toinen käyttäytyy kuin 16 vuotias,niin pakkohan se vastuu on ollu ottaa.

ffgg kirjoitti:

yrittäny selvitä ex-vaimon 40:n kriisistä,jos toinen käyttäytyy kuin 16 vuotias,niin pakkohan se vastuu on ollu ottaa.

Meilläkin vaimolla menossa joku 40 kriisi ja lapsiakin on ja muutkin ulkoiset puitteet ihan ok mutta kun ei niin ei. Vaimo sanoo kärsivänsä ahdistuksesta (vahingossa näin että on sillä myös siihen lääkityskin annettu), kaikkiin kysymyksiin saan vastaukseksi en tiedä ja on jo useasti puhunut erohaluistaan ja ollaan jokunen kerta jopa päästy yhteisymmärrykseen huoltajuus sekä asumisjärjestelyissä eli lapset mun osoitteessa kirjoilla muuten ihan normaali yhteishuoltajuus, mutta jo heti seuraavana aamuna hän on perumassa omia puheitaan toteamalla että "ollaanko me nyt ihan varmoja tästä päätöksestä" siis tuo erosta puhuminenhan on ollut ihan hänen omasta aloitteestaan.
Sitten tähän lopuksi viellä kaikki ne "kliseet" on nykyään tosi etäinen karttelee ja välttelee (jopa lapsetkin multa kyselee että miksi äiskä haluaa olla kokoajan yksikseen) , panostaa pukeutumiseen ja ulkonäköön paljon enemmän kuin ennen ja tietty pitää kännykkänsäkkin tiiviisti piilossa jopa käy suihkussakin känny mukana.
Noh meni tää loppuosio vähän asiasta sivuun mutta itse olen täysin varma siitä että kun tästä varmaan ero tulee niin olen 100% kykenevä lähi isä lapsilleni koska olen tämän asian jo omaksunutkin kaikkien näiden 15 v aviovuoden aikana se on tämä nykyaikainen tasa-arvo joka siihen on pakottanut .

Kartsa kirjoitti:

Meilläkin vaimolla menossa joku 40 kriisi ja lapsiakin on ja muutkin ulkoiset puitteet ihan ok mutta kun ei niin ei. Vaimo sanoo kärsivänsä ahdistuksesta (vahingossa näin että on sillä myös siihen lääkityskin annettu), kaikkiin kysymyksiin saan vastaukseksi en tiedä ja on jo useasti puhunut erohaluistaan ja ollaan jokunen kerta jopa päästy yhteisymmärrykseen huoltajuus sekä asumisjärjestelyissä eli lapset mun osoitteessa kirjoilla muuten ihan normaali yhteishuoltajuus, mutta jo heti seuraavana aamuna hän on perumassa omia puheitaan toteamalla että "ollaanko me nyt ihan varmoja tästä päätöksestä" siis tuo erosta puhuminenhan on ollut ihan hänen omasta aloitteestaan.
Sitten tähän lopuksi viellä kaikki ne "kliseet" on nykyään tosi etäinen karttelee ja välttelee (jopa lapsetkin multa kyselee että miksi äiskä haluaa olla kokoajan yksikseen) , panostaa pukeutumiseen ja ulkonäköön paljon enemmän kuin ennen ja tietty pitää kännykkänsäkkin tiiviisti piilossa jopa käy suihkussakin känny mukana.
Noh meni tää loppuosio vähän asiasta sivuun mutta itse olen täysin varma siitä että kun tästä varmaan ero tulee niin olen 100% kykenevä lähi isä lapsilleni koska olen tämän asian jo omaksunutkin kaikkien näiden 15 v aviovuoden aikana se on tämä nykyaikainen tasa-arvo joka siihen on pakottanut .

Lue lisää

...vaimollasi on uusi....

höhhöh kirjoitti:

...vaimollasi on uusi....

Tottakait sillä on uusi mutta kun ei ymmärrä lähteä kun kerran sais eikä meikäläinen viitsis lasteni äitiä niskaperseotteellakaan ulos heittää täytyyhän sitä sentään naamansa lapsien edessä säilyttää.

Kartsa kirjoitti:

Tottakait sillä on uusi mutta kun ei ymmärrä lähteä kun kerran sais eikä meikäläinen viitsis lasteni äitiä niskaperseotteellakaan ulos heittää täytyyhän sitä sentään naamansa lapsien edessä säilyttää.

Lue lisää

ja tutulta. Kyllä tuo kännykän käsittely on nykyisin aika paljastavaa. EI voi käsittääkään, miten tärkeää se on pitää koko ajan mukana...

No, meillä on eroa jo takana jonkin aikaa ja tänään mentiin lastenvalvojalle lasten asioiden sopimista aloittamaan. Yhteishuoltajuutta ja minä isänä lähivanhemmaksi sovittiin ensimmäiseen ehdotukseen harkittavaksi joksikin aikaa, mutta sitten tulikin yllätys, ettei tapaamisoikeudesta tarvitsekaan välttämättä kirjata mitään. Eli ruksi vain, että "tapaamisoikeudesta on sovittu" - siis suullisesti, että viikko ja viikko ja joulut vuorovuosina ja lomat katsotaan erikseen. Samoin elatusavun maksaminen kuitattiin ruksilla, että sitä ei makseta, koska "lapsen luonapito puolittuu". Minkälaisia riskejä näihin rukseihin mahtaa kätkeytyä, onko kokemuksia? Jostain olin lukenut etukäteen, että tapaamiset kannattaisi sopia kirjallisesti hyvinkin yksityiskohtaisesti, jos esim. uusien puolisoiden mukaantulo voi muuttaa tapaamisista sopimisen aika vaikeaksi. Kovin vaikeaselkoisia olivat lastenvalvojan ohjeistukset, mutta jäi sellainen käsitys, että tapaamisen suullinen sopiminen olisi riski vain etävanhemmalle. Mutta toisaalta taas elatusapua kai aina maksetaan vaan yhteen suuntaan eli etävanhemmalta lähivanhemmalle. Jos tapaamisissa tuleekin muutoksia, tämän kai pitäisi vaikuttaa elatusmaksuihinkin.

pahalta kirjoitti:

ja tutulta. Kyllä tuo kännykän käsittely on nykyisin aika paljastavaa. EI voi käsittääkään, miten tärkeää se on pitää koko ajan mukana...

No, meillä on eroa jo takana jonkin aikaa ja tänään mentiin lastenvalvojalle lasten asioiden sopimista aloittamaan. Yhteishuoltajuutta ja minä isänä lähivanhemmaksi sovittiin ensimmäiseen ehdotukseen harkittavaksi joksikin aikaa, mutta sitten tulikin yllätys, ettei tapaamisoikeudesta tarvitsekaan välttämättä kirjata mitään. Eli ruksi vain, että "tapaamisoikeudesta on sovittu" - siis suullisesti, että viikko ja viikko ja joulut vuorovuosina ja lomat katsotaan erikseen. Samoin elatusavun maksaminen kuitattiin ruksilla, että sitä ei makseta, koska "lapsen luonapito puolittuu". Minkälaisia riskejä näihin rukseihin mahtaa kätkeytyä, onko kokemuksia? Jostain olin lukenut etukäteen, että tapaamiset kannattaisi sopia kirjallisesti hyvinkin yksityiskohtaisesti, jos esim. uusien puolisoiden mukaantulo voi muuttaa tapaamisista sopimisen aika vaikeaksi. Kovin vaikeaselkoisia olivat lastenvalvojan ohjeistukset, mutta jäi sellainen käsitys, että tapaamisen suullinen sopiminen olisi riski vain etävanhemmalle. Mutta toisaalta taas elatusapua kai aina maksetaan vaan yhteen suuntaan eli etävanhemmalta lähivanhemmalle. Jos tapaamisissa tuleekin muutoksia, tämän kai pitäisi vaikuttaa elatusmaksuihinkin.

Lue lisää

kun isästä lähihuoltajana on kyse.kyllä minä kirjautin tapaamiset ja juhlapyhät paperille.hyvä niin,ex-vaimo yrittänyt luistaa vastuustaan jo monta kertaa sen uudensa hurmassa.