Söin äsken tekemääni kukkakaalikeittoa ja aloin miettiä suhdettani tuohon terveelliseen kasvikseen.
Varmaankin liki kuusikymppiseksi kuvittelin, etten kummemmin tykkää kukkakaalista. Tuskin siitä on kymmentäkään vuotta, kun ensimmäisen kerran ostin tuoretta kukkakaalta. Luultavasti nypin kukinnot siitä niin pieniksi, että niitä tuskin ruuan seasta löysi.
Vasta viime aikoina olen tajunnut, ettei kielteisen suhteeni syy ollut suinkaan kukkakaalin maku, vaan omaan kaaliini jäänyt muistikuva lapsuudesta.
Äiti liotti kukkakaalin aina ennen käyttöä etikkavedessä, jotta suolinkaiset mönkisivät ulos koloistaan. Muistan ne pitkät, iljettävät madot liotusveden pinnalla!
Eipä tehnyt mieli ruokapöydässä panna suuhunsa kukkakaalta, kun tuntui, että joku mato saattoi piileskellä siellä vieläkin!
En tiedä, voisiko sellainen suolinkainen tulla yhä vastaan kukkakaalin uumenista. Tuskinpa vain. Joku keino kai niiden torjumiseen nykyisin on. Liekö sitten hyvä vai paha. Minä olen kuitenkin jo oppinut arvostamaan kukkakaalta ruuan raaka-aineena.
Minkälaisia ruokamuistoja teidän muiden kaaliin on jäänyt lapsuudesta?
Kaaliin jääneet muistot
135
7468
Vastaukset
- Mallamargareetta
Äitikin liotti etikkavedessä kukkakaalia, mutta ei sieltä pikkuetanoita pahempia ötököitä ilmaantunut.Meillä tehtiin usein kesäkeittoa, laitettiin tietysti porkkanaa, perunaa ja herneenlitusia myös, joskus nauristakin, paljon vihreää silpua ja kunnon kimpale voita sekä maitoliemi. Nuoresta keräkaalista keitettiin maitoliemeen maitokaalia, perunaa joukkoon. Tietysti lammaskaalia ihan herkkuruokana ja isoista kuvuista kaalikääryleitä. Äiti myös kuullotti kaalisuikaleita pannulla voissa, hiukan siirappia mukaan, voi miten hyvää sekin oli! Me panskat rouskuteltiin kaalinlohkoja sellaisenaankin.
Itse keitän kukkakaalia sellaisenaan tai teen uunissa gratiinia, lisään salaattiin rakana. Kaalikääryleeni ovat suorastaan kuuluisat!- jussi...
olen kuiteski oppinut
- sitä en
jussi... kirjoitti:
olen kuiteski oppinut
ole oppina sietämmää
- Fanni
sitä en kirjoitti:
ole oppina sietämmää
Amerikassa asuva 80 vuotias sukulainen kertoi mummoni tehneen paistettua viiliä 30-40-luvulla.
Ihmettelin kovin, koska äitini ei sellaista harrastanut eikä kotipaikkakuntani emännät.
Aikojen kuluttua käsiini osui "Ruokia ja ruokataloutta Keski-Suomesta". Ja mitä näinkään: Kokkeli, kokkopiimä, kotkelo, paistettu viili - samaa tarkoittava ruokalaji.
Piti heti lähettää kopio aiheesta sukulaiselle, ettei luullut olemattomia muistaneensa.
Ystävättäreltä kuulin, että paistettu viili hänen syntymäpaikkakunnallaan Petäjävedellä olisi pitäjäruoka. Siis savolaisten herkku ja yleisnimeltään kokkeli, mutta heillä paistettu viili.
Nuorena Helsingissä asuin syntyjään varpaisjärveläisen rouvan luona. Siellä sain ensi kosketuksen kokkelipiimään. Hyvää oli.
Nykyään harvoin kaupan hyllyllä tapaa kokkelipiimän. Mielestäni kokeilemisen arvoinen.
Mistähän sitä löytäisi ? - En ole eläissäni
Fanni kirjoitti:
Amerikassa asuva 80 vuotias sukulainen kertoi mummoni tehneen paistettua viiliä 30-40-luvulla.
Ihmettelin kovin, koska äitini ei sellaista harrastanut eikä kotipaikkakuntani emännät.
Aikojen kuluttua käsiini osui "Ruokia ja ruokataloutta Keski-Suomesta". Ja mitä näinkään: Kokkeli, kokkopiimä, kotkelo, paistettu viili - samaa tarkoittava ruokalaji.
Piti heti lähettää kopio aiheesta sukulaiselle, ettei luullut olemattomia muistaneensa.
Ystävättäreltä kuulin, että paistettu viili hänen syntymäpaikkakunnallaan Petäjävedellä olisi pitäjäruoka. Siis savolaisten herkku ja yleisnimeltään kokkeli, mutta heillä paistettu viili.
Nuorena Helsingissä asuin syntyjään varpaisjärveläisen rouvan luona. Siellä sain ensi kosketuksen kokkelipiimään. Hyvää oli.
Nykyään harvoin kaupan hyllyllä tapaa kokkelipiimän. Mielestäni kokeilemisen arvoinen.
Mistähän sitä löytäisi ?maistanut!
- Koillisen ämmi
Fanni kirjoitti:
Amerikassa asuva 80 vuotias sukulainen kertoi mummoni tehneen paistettua viiliä 30-40-luvulla.
Ihmettelin kovin, koska äitini ei sellaista harrastanut eikä kotipaikkakuntani emännät.
Aikojen kuluttua käsiini osui "Ruokia ja ruokataloutta Keski-Suomesta". Ja mitä näinkään: Kokkeli, kokkopiimä, kotkelo, paistettu viili - samaa tarkoittava ruokalaji.
Piti heti lähettää kopio aiheesta sukulaiselle, ettei luullut olemattomia muistaneensa.
Ystävättäreltä kuulin, että paistettu viili hänen syntymäpaikkakunnallaan Petäjävedellä olisi pitäjäruoka. Siis savolaisten herkku ja yleisnimeltään kokkeli, mutta heillä paistettu viili.
Nuorena Helsingissä asuin syntyjään varpaisjärveläisen rouvan luona. Siellä sain ensi kosketuksen kokkelipiimään. Hyvää oli.
Nykyään harvoin kaupan hyllyllä tapaa kokkelipiimän. Mielestäni kokeilemisen arvoinen.
Mistähän sitä löytäisi ?Aitoon maitoon = suoraan maitotilalta vähän piimää tai viiliä juureksi ja huoneenlämmössä annan piimiä pari päivää. Paistan miedolla lämmöllä kunnes pinta ruskeaa. Hera ihanaa janojuomaa ja itse paisttinviili suussa sulavaa herkkua
- Katle,ija
Koillisen ämmi kirjoitti:
Aitoon maitoon = suoraan maitotilalta vähän piimää tai viiliä juureksi ja huoneenlämmössä annan piimiä pari päivää. Paistan miedolla lämmöllä kunnes pinta ruskeaa. Hera ihanaa janojuomaa ja itse paisttinviili suussa sulavaa herkkua
Rahkapiirakan rahkan voi itse valmistaa tuolla menetelmällä. Eihän ennen vanhaan kaupasta rahkaa ostettu, vaan maito sai hapantua jossain kattilassa, sitten se viili viilleltiin lohkoihin jotta hera erottui hyvin rahkasta, joka syntyi kun kattila pantiin uuniin tai hellalle lämpeämään.
Lopuksi harsokankaan läpi siivilöitiin rahka ja tehtiin rahkapiirakkaa. Kokkelipiimässä on rahkamöykkyjen lisäksi nestettäkin. Onko se piimää vai sitä heraa. Hera on raikasta juomaa.
Meidän lapsuudessamme kasviksia sai vain kesäisin. Kesäkeittoa muutaman kerran, ja kukkakaalia - etikkavedessä liotettua - muutaman kerran. Ainahan kasvikset keitettiin, paitsi porkkanat. Niitä sai syödä raakana. Eipä etikassa huuhdeltua kukkakaalia tehnyt mieli edes maistaakaan.
Vasta aikuisiällä opin käyttämään kasviksia ruuan lisänä. Lapsena oli vain puolukkahilloa tai kurkkua ja tomaattia, jos niitä oli saatavilla.
Kyllä ruuan maistuvuus on tänä päivänä ihan muuta kuin lapsuuden aikana. Katsokaamme vain maustehyllyä ennen ja nyt!- Räikkö
Suolinkainen on ihmisessä loisiva 15-30 cm pitkä, sileä sukkulamato. Se leviää makkilannalla lannoitetusta kasvimaasta pesemättömien juuresten mukana ihmiseen ja oleskelee ohutsuolessa.
Nami, nami, olipa hyviä porkkanoita suoraan kasvimaalta poskeen, kun vain kosteaan ruohikkoon tai nurmikkoon pyyhkeiltiin.
Saattoi sitten jossain tilanteessa myöhemmin tuntua, että peräsuolesta roikkuu ulos normaalia pidempi tulokas...
Kukkakaaleissa esiintyneet madot ovat olleet muita kuin suolinkaisia, jotka vaativat kasvaakseen ihan toisenlaiset olosuhteet.- Hintriika*
En halua väittää vastaan. Tavalliset tallaajat puhuivat kuitenkin suolinkaisista, ja omin silmin olen nähnyt niitä lieron näköisiä matoja, joita kukkakaalista mönki liotusveteen. Matojen nimi lienee toissijainen seikka.
- Fanni
Eräs parhaita lapsuuden makumuistoja on äidin kukkakaalilaatikko.
Siihen kiehautettiin kukkakaalit melko isoina paloina, melko vähässä liemessä, joka talteenotettuna voitiin käyttää eri ruokiin.
Tulenkestävään vuokaan ensin kukkakaalit ja niiden päälle sakea täysmaitopohjainen voisuurusteinen kastike, juustoraasteella höystetty.
Yritän yhä uudelleen ratkaista, mikä sen valtavan hyvän maun aiheutti. Leivinuunissa se paistui, isolle väelle iso erä.
Aion ja aion tehdä sitä kukkakaaliaikaan, mutta mikä on, kun kukkakaalit tulee napsittua raakana. Ovat ne niin hyvää pureskeltavaa.Minä tein siten, että ruskistelin pannulla amer. pekonia, sipulisilppua ja herkkusieniä. Panin vuokaan, ja sitten kukkakaalin valkokastikkeessa päälle- juustoraastetta.
Se oli ihan hyvän makuinen ruoka, mutta meni hiukan veteläksi, joten kaipaa vaikka keitetyt perunat mukaan lautaselle.
Kevätkaali silputaan pieneksi silpuksi ja siihen sekoitetaan ihan tavallista perinteistä majoneesipitoista salaattikastiketta ja jäähdytetään.
Minäkin osaan tehdä sen ja kaikki ovat kehuneet hyvän makuiseksi.- tuulesta temmattu***
Pullataikinaan tehty, kaaviloitu, kaali pilkottu ja kypsytetty. Voinokareita sekaan ja 'kansi' päälle. Munalla voidellaan, paisto uunissa.
Syödään hiukan jäähtyneenä. Voita päälle, tottakai. Seuraavana päivänä voi lämmittää vaikka paistinpannulla voin kanssa.
Semmosta meillä syötiin kaalista. Ja talveksi äiti säilöi hapankaaliksi kaalinkerät ja niistä laittoi lihan kanssa soppaa.- Fanni
On kiireen vilkkaa ryhdyttävä valmistamaan kaali- ym herkkuja. Tulee vesi kielelle noita kaikenmoisia vihjeitä lukiessa. Raaka-aineiden sesonki on käsillä.
Hapankaalilla voi "terästää" myös kaalipiirakan täytettä, samoin mainittuja keittoa ja laatikkoa. Oikein hyvä vihje tuo hiivataikina kaalipiirakkaan. Välttyy liialta rasvalta. Voi jauhoja vaihdellen loihtia vielä maukkaammaksi.
Liha on menettänyt osuuttaan viime vuosieni ruoanvalmistuksessa eikä kalaakaan ihan aina viitsi hakea. Niitähän voi korvata mainiosti kaalilla, lantulla, sienillä, porkkanalla, riisi mukaan lukien.
Monipuolista ja maukasta on ruokapuoli, kun hieman askartaa. - tätä elämää
Fanni kirjoitti:
On kiireen vilkkaa ryhdyttävä valmistamaan kaali- ym herkkuja. Tulee vesi kielelle noita kaikenmoisia vihjeitä lukiessa. Raaka-aineiden sesonki on käsillä.
Hapankaalilla voi "terästää" myös kaalipiirakan täytettä, samoin mainittuja keittoa ja laatikkoa. Oikein hyvä vihje tuo hiivataikina kaalipiirakkaan. Välttyy liialta rasvalta. Voi jauhoja vaihdellen loihtia vielä maukkaammaksi.
Liha on menettänyt osuuttaan viime vuosieni ruoanvalmistuksessa eikä kalaakaan ihan aina viitsi hakea. Niitähän voi korvata mainiosti kaalilla, lantulla, sienillä, porkkanalla, riisi mukaan lukien.
Monipuolista ja maukasta on ruokapuoli, kun hieman askartaa.Ruoka on se, mikä pitää hengissä. Siihen liittyy paljon perusnautintoja. Kuitenkin pakasteruoat ja säilykkeet kelpaavat. Työikäisenä ei ole aikaa nauttia aidoista aineksista.
Mutta pelkälle kasvislinjalle ... ? Tuleekohan siitä kaikki ravintoaineet.
- "pelkkää hyvää"
joten pistän lusikkani kaalisoppaan!
Ensimmäiset keitot itkien, mutta ajan kanssa ihan mieluisa keitto, kaikkine lisämakuineen.
Isolle perheelle, 11 syöjää, oli uunin lämmityksen päivänä peltisepän tekemässä isossa uunipannussa muhiva herkullinen kaalilaatikko.
Aikoinaan kasvatin persaa, ja vieläkin puistattaa muutaman vuoden valloittajat, ilmanvirtausten mukana tulleet ötökät, jotka roikkuivat siiman varassa parsoissani. Söivät kyllä krassitkin ihan mieluisasti.
Vuosia oli syksyyn kuuluvana kuorutettu kukkakaali. Valkokastike juustoraasteella keitettyjen lohkojen päälle ja uuniin, ah.
Juustohöylällä keräkaalia ja kukkakaalia salaatiksi, ihan hyvää sekin.
Herkullista on kaalipiirakkakin, nykyään tulee vain muisteltua.Sellainen kaalisoppa, johon tulee lanttua, porkkanaa ja sipulia sekä joskus punajuurta ja tomaatteja, on meidän porukan suosikkiruoka.
Keitän sen painekattilassa, niin kaalikin kypsyy nopeasti. Lihaa se ei välttämättä kaipaakaan, ja maku tietysti paranee lämmitettäessä.
Bravuurini ovat kuitenkin kaalikääryleet. Vaikka kuinka ison määrän niitä tekisi, ei niistä tahdo seuraavaksi päiväksi jäädä.
Puoliskoni kävi ottamassa kantaa kaaliasiaan arvellen, että olen perinyt kääryleiden tekotaidon äidiltäni, joka teki äärettömän hyvät kaalikääryleet.
Olisikohan tuo ollut aikaansaanosteni kehumista?
Joka tapauksessa siinä taas unohtui loppulause, joten käytän niitä Hintriikalta saamiani irtopisteitä...
- etsivivä-amadeus
miltään.
Äitini,laivaemäntä aikoinaan niitä joulupaketissaan lähetti.
Eikai me tolvanat,korvessakasvetut,vähemmän älykkäät kansakunnanasukkaat,voitu sitä tietää.
Multaahan siinä olisi tarvittu,(maa roudassa ja metrilunta kattona)että olis voitu ihailla kukkaloistoa.
Haisteltiin ja maistelttin ja loppujenlopuksi heitettiin hiillukseen.
Sitten toinen jouluruoka tuli riisiryynien muodossa.
Ihmeidenihme,osasimme keittää niistä puuroa,joka ei ollut ollenkaan suunmukaista,eiollut ruishutun vertaista sanon minä.
Lipeäkalaa kasvattiemoni osasi laittaa ja se olikin suurinta herkkuani.
Ei käynyt,kuin naapurilla joka osti kuivattua turskaa ja keitti keiton siitä liottamatta tuhkalipeässä.
Hän oli ihmetellyt:on niillä herroilla herkut,niin on kuin rahetta puris.(rahje=nahkaa)
Niistä hyasintinsipuleista sain elinikäisen leiman otsaani,tyttäreni sanoi ettei äidille voi sipulikukkia ostaa sehän syö sipulit.en ole maistanut, mutta kaikki kasvikset maistuu.
Kaali on herkkuani kaikessa muodossa, mutta helpommin kaalin himon toeuttaa, kun vähässä vedesä kiehauttaa kaalia puolikypsiksi ja voita pannuun, siihen kaalit, suolaa, ja ruskistus, on hyvää.
Taisi olla Jopelilla sama herkku, uskon että onnistuu kaikilta;)9
- jutta-juulia
Etikkavedessä meilläkin liotettiin kukkakaalit, mitään isoja matoja en niissä nähnyt, etanoita ja jotain pieniä toukkia. Kukkakaali laitettiin kesäkeittoon, sitä syötiin usein koska ainekset tulivat omasta maasta. Toinen lapsuuden kaaliruoka oli maitokaali, en erityisemmin pitänyt siitä. Kaalikeittoa, lihakeiton versiota kaalilla, syötiin myös.
Parhaan kaverini äiti teki viikonloppuina kaalilaatikkoa, joskus sain maistaa ja se oli mielestäni aivan taivaallista. Meillä sitä ei koskaan tehty. Kaalikääryleet tulivat ruokalistalle, siinä vaiheessa kun siskolla alkoi koulussa kotitalous tunnit.
Äiti ei ollut mikään synnynnäinen kokki, hän oli lisäksi kokopäivätöissä ja lauantaithan olivat siihen aikaan työpäiviä. Viisikymmentäluvulla kaupan valikoimatkin olivat aika suppeita. Muta eipä tullut paljon ruoasta valitettua, hyvä kuin jotain kaapista löytyi. Päällimmäisin ruokamuisto lapsuudesta on ainainen nälkä. - makkaroissa
Jos tietäisit kaikki mitä ravintoloissa tehdään et söisi.
Minusta tuli lammaskaalikeiton ystävä jo lapsena Kiteellä, kun syksyn elonkorjuu- ja puintitalkoissa tarjottiin talkooväelle lammaskaalisoppaa.
Oliko lapsella niin nälkä vai oliko se keitto niin hyvää, mutta mieleen jäi ja aina olen nauttinut tuon keiton muhimisesta tulleesta tuoksusta ja tietenkin sen mausta.
Sehän on ruoka, joka paranee, mitä kauemmin sitä valmistaa.- Katicat2
Saispa vielä äitivainaan kaalipiirakkaa. Kaali pilkottiin ohuiksi siivuiksi, joukkoon suolaa. Sitten kaalia puristeltiin, jolloin suola irroitti kaalista vettä. Täyte pantiin raakana umpinaiseen ruisleipätaikinakuoreen. Piirakka paistettiin leivinuunissa ja paiston jälkeen kuori voideltiin voi-maitoseoksella ja piirakka käärittiin voipaperin ja pyyhkeen sisään. Syötiin lämpimänä maidon kera. Ei sellaista enää mistään saa.
- Katicat2
Täytteeseen laitettiin voinokareita tai loraus öljyä.
Katicat2 kirjoitti:
Täytteeseen laitettiin voinokareita tai loraus öljyä.
minulle perunavelli,täällä Hämeessä sanovat maitopottua.
Muistan kun olin kuumeessa ja mummo oli keittänyt sitä ja toi minulle,kuume laski,oli NIIN hyvää.
Kammarin uunissa hiilloksella äidin kanssa paistettiin sipuleita ja perunoita, voin kanssa oli namia.Katicat2 kirjoitti:
Täytteeseen laitettiin voinokareita tai loraus öljyä.
Eilen otti kaaliin pahuksen pakoputki, täytyi itse asentaa.Apu oli kaukana. Mutta Hintriikan innoittamana ostimme tänään oikean kaalin, huomenna luulen että syömme kunnon kaalikääryleitä.
Ei taida parempaa kaaliruokaa ollakkaan.Vesi kielellä kääryleitä odottaa Late.
- Fanni
Vastasin juuri oikein pitkän muisteluksen nuoruuden tanssireissusta Amateuksen avaamaan.
Lähetin sen ja sain takaisin huomautuksella, että hänen viestinsä on juuri poistettu ja että minun tulisi nyt vastata johonkin toiseen tai avata itse.
Taisi vastaukseni jo lentää taivahan tuuliin minun ällistyessä, miten tässä on toimittava... Mitäs nappeja sinä olisit painellut ja missä järjestyksessä,
että jo valmiiksi kirjoittamani olisikin siirtynyt vaikka tänne kaalinkerien sekaan kysyy taitamaton Fanni, tekstien häviämistä säälivä. Minä en lapsuudessani tiennyt kuin kaalin nimen. Kukkakaalia jouduin syömään kaupunkilaissukulaisissa käydessäni.
Tiedä häntä jos nuo itsekään kukkakaalia niin arvostivat kun kakkakuuliksi kutsuivat.
Minulle, jonka ainoa vihannes on lenkkimakkara, ei tuo maistunut.
Tavallinen kaali on tutumpi. Kaalikääryleissä toki maku on "sisäsyntyistä". Enemmän se maku lähtee hyvästä sisuksesta kuin siitä ympärillä olevasta kaalinlehtikäppyrästä.
Mitä sitten tulee omiin makutottumuksiini, pitää mainita livekala. Meilpäi sitä kyl sanotti lipjäkalaks mut sama tarkotetti.
Minua ikäänkuin inhoitti se valkokastikkeen ulkonäkö. Puolivanhana, n. nelikymppisenä, uskaltauduin maistamaan ja ihastuin.
Paras "muinaismuisto" on läskikastike. Ohuita sianlihasiivuja kullanruskeassa kastikkeessa.- Fanni
Mainio aihe, josta juttu ja näkökulmat polveilevat. Jokaisella jotakin asiaa koskevaa ja vielä monipuolisesti.
Minun tekisi mieli ostaa niitä kukkakaalin suojuslehtiä, joita nykymuodin mukaan asiakkaat kuorivat ja jättävät pois. Tekisin niin, jos ne olisi huokeammin hinnoitellut.
Kotona otan ne aina tarkasti talteen, hienonnan keiton, muhennoksen tai laatikon sekaan. Niistä tosi maku lähtee ! Muistelen niiden ravintoarvonkin saaneen hyvän arvosanan.
Hillitysti kasvaneita ovat meidän kukkakaalimme. Kun vuosikymmeniä sitten sain Englannissa kukkakaalin, se oli kaikkineen yli metrin mittainen, kun mukana olivat lehdet ja pitkä pääjuuri.
"Nupoihin" kukkakaaleihin tottuneelle suomalaistytölle se oli melkoinen ihme. Meillä kautta aikojen kaalien juuret ja lehdet on jätetty kasvupaikalle "maan kullaksi."
Ei ole tietoa, oliko silloinen muoto siinä maassa yleinen tapa pitää kukkakaalia kaupan. - Hintriika*
Läskisoosia tekee joskus mieli oli sitten kuinka epäterveellistä tahansa. Valitettavasti vain nykyaikana kaupoissa kastikelihana myytävä kylki on aivan muuta kuin entisajan läskisoosiaines. Ei siitä tule samanlaista, vain laiha lohtu!
Hintriika* kirjoitti:
Läskisoosia tekee joskus mieli oli sitten kuinka epäterveellistä tahansa. Valitettavasti vain nykyaikana kaupoissa kastikelihana myytävä kylki on aivan muuta kuin entisajan läskisoosiaines. Ei siitä tule samanlaista, vain laiha lohtu!
Sota-aikana ja vielä vuosia sen jälkeenkin meillä
kasvatettiin yksi sika. Siitä sai kunnon läskisoosit ja monta muuta herkkua. Yksi kastikelaji oli läskinviipaleet paistettiin kypsäksi, lisäksi sipulia ja lopuksi suolasilakoita loraus vettä niin sen ajan herkkukastike oli valmis.
Kyllä Ruuneperi on väärässä kaalikääryleen suhteen, Kyllä kaalinlehti kruunaa kääryleen maun. Tänään niitä kotitekoisia maistellaan.Hintriika* kirjoitti:
Läskisoosia tekee joskus mieli oli sitten kuinka epäterveellistä tahansa. Valitettavasti vain nykyaikana kaupoissa kastikelihana myytävä kylki on aivan muuta kuin entisajan läskisoosiaines. Ei siitä tule samanlaista, vain laiha lohtu!
Valitettavasti vaan ei ole kastikeainesta. Jos siaksi sanookin niin loukkaantuu.
LateVaan kirjoitti:
Sota-aikana ja vielä vuosia sen jälkeenkin meillä
kasvatettiin yksi sika. Siitä sai kunnon läskisoosit ja monta muuta herkkua. Yksi kastikelaji oli läskinviipaleet paistettiin kypsäksi, lisäksi sipulia ja lopuksi suolasilakoita loraus vettä niin sen ajan herkkukastike oli valmis.
Kyllä Ruuneperi on väärässä kaalikääryleen suhteen, Kyllä kaalinlehti kruunaa kääryleen maun. Tänään niitä kotitekoisia maistellaan.meillä saa hallista kunnon läskiä,joskus haen ja teen todella hyvää soosia.
- Helena*
LateVaan kirjoitti:
Sota-aikana ja vielä vuosia sen jälkeenkin meillä
kasvatettiin yksi sika. Siitä sai kunnon läskisoosit ja monta muuta herkkua. Yksi kastikelaji oli läskinviipaleet paistettiin kypsäksi, lisäksi sipulia ja lopuksi suolasilakoita loraus vettä niin sen ajan herkkukastike oli valmis.
Kyllä Ruuneperi on väärässä kaalikääryleen suhteen, Kyllä kaalinlehti kruunaa kääryleen maun. Tänään niitä kotitekoisia maistellaan.Viipurin kauppahallissa on ihan ihteensä, aitoa sianlihaa. Siitä vaan tukilla myyjä pilkko palasen. Kun tulet kotimmahan ja teet kunnon soosia, ei liha kipristele, silava senkun tirisee. Maku on toista kun kotimaisen possun lihasta balmistettu. Kokeiltu on. Kaalisoppakin tulee tosi hyvän makuinen.
Miksi kotimaan possujen liha on niin jalostettua ettei siitä kunnon soosia saa vaikka olisi kuinka hyvät taidot. Ei kait sitä tuoda saisi, mutta tuodaanhan sieltä muutakin ruokaa, ruisleivälle saa etsiä veroista, pullat ovat pullaa voilla leivottua, ei mitään hiivalla ylikohotettuja höttösiä.
Nämä ovat tuotteita minun makuuni. - Satu*
Helena* kirjoitti:
Viipurin kauppahallissa on ihan ihteensä, aitoa sianlihaa. Siitä vaan tukilla myyjä pilkko palasen. Kun tulet kotimmahan ja teet kunnon soosia, ei liha kipristele, silava senkun tirisee. Maku on toista kun kotimaisen possun lihasta balmistettu. Kokeiltu on. Kaalisoppakin tulee tosi hyvän makuinen.
Miksi kotimaan possujen liha on niin jalostettua ettei siitä kunnon soosia saa vaikka olisi kuinka hyvät taidot. Ei kait sitä tuoda saisi, mutta tuodaanhan sieltä muutakin ruokaa, ruisleivälle saa etsiä veroista, pullat ovat pullaa voilla leivottua, ei mitään hiivalla ylikohotettuja höttösiä.
Nämä ovat tuotteita minun makuuni.Nyt ei sitten kaikki eläinrasva olisikaan epäterveellistä!
Jopa rasvaisia juustojakin voisi taas syödä!
Jos tuo on totta, miten estämme sitten lihomisen?
Olen herkkä lihomaan, ja sen takia joudun tiettyä
ruokavaliota noudattamaan, vaikka liikun paljon.
Kuka osaa vastata?
Niin, määrä tietenkin: yksi ohut siivu.
Mutta minne laitan sen loppupalan,
sillä eihän se pitkään jääkaapissakaan pilaantumatta kestä? - Jatta
Satu* kirjoitti:
Nyt ei sitten kaikki eläinrasva olisikaan epäterveellistä!
Jopa rasvaisia juustojakin voisi taas syödä!
Jos tuo on totta, miten estämme sitten lihomisen?
Olen herkkä lihomaan, ja sen takia joudun tiettyä
ruokavaliota noudattamaan, vaikka liikun paljon.
Kuka osaa vastata?
Niin, määrä tietenkin: yksi ohut siivu.
Mutta minne laitan sen loppupalan,
sillä eihän se pitkään jääkaapissakaan pilaantumatta kestä?ja lastenlääkäri Arvo Ylppö on joskus sanonut, että kaikkea saa syödä, mitä mieli tekee, mutta kohtuudella. Olen syntynyt talvisodan aikana ja keskosena. En itse muista, mutta vanhempani ovat kertoneet, että Arvo Ylpön luona minua on pienenä kuljetettu hoitoa saamaan. Junalla. Kiitos jo poismenneille vanhemmilleni!
- Jatta
Satu* kirjoitti:
Nyt ei sitten kaikki eläinrasva olisikaan epäterveellistä!
Jopa rasvaisia juustojakin voisi taas syödä!
Jos tuo on totta, miten estämme sitten lihomisen?
Olen herkkä lihomaan, ja sen takia joudun tiettyä
ruokavaliota noudattamaan, vaikka liikun paljon.
Kuka osaa vastata?
Niin, määrä tietenkin: yksi ohut siivu.
Mutta minne laitan sen loppupalan,
sillä eihän se pitkään jääkaapissakaan pilaantumatta kestä?Minulla taas ei oleole lihavuusongelmia ja tykkään syödä myös juustoja, mutta olen yrittänyt katsella niitä vähärasvaisia vaihtoehtoja. Eihän ne maultaan ole samanveroisia. Laitan aina ylimääräiset juustot raasteena pakkaseen, Sieltä niitä on mukava ottaa, vaikka itsetehdyn pitsan, tai laatikoiden päälle. Ei mene hukkaan!
- Satu*
Jatta kirjoitti:
Minulla taas ei oleole lihavuusongelmia ja tykkään syödä myös juustoja, mutta olen yrittänyt katsella niitä vähärasvaisia vaihtoehtoja. Eihän ne maultaan ole samanveroisia. Laitan aina ylimääräiset juustot raasteena pakkaseen, Sieltä niitä on mukava ottaa, vaikka itsetehdyn pitsan, tai laatikoiden päälle. Ei mene hukkaan!
nyt yksin asumiseni aikakautena.
Vain silloin, kun laitan isolle joukolle,
juustotkin ovat mukana aterialla.
Olen jskus pakastanut jälkeen päin juuston palasen,
mutta raastetta en vielä ole kokeillut.
Hyvä vinkki, laitan korvan taakse! - Satu*
Satu* kirjoitti:
nyt yksin asumiseni aikakautena.
Vain silloin, kun laitan isolle joukolle,
juustotkin ovat mukana aterialla.
Olen jskus pakastanut jälkeen päin juuston palasen,
mutta raastetta en vielä ole kokeillut.
Hyvä vinkki, laitan korvan taakse!jos aikoo mitoissaan pysyä.
Ja näin säästyneen 'pitkän sentin' voi käyttää harrastuksiin.
- jalkarättisoppaa
Kaalisopaa sanottin jalkarättisopaksi ja perästä kuului ja haisi, tuvassa yöpyi kymmeniä solttuja ja haju oli sakea.
- Helena*
Siinähän sitä vastustuskykyä tauteja vastaan tuli aivan ilmatteeksi. Korkeat ovat ne kasarmien kämpät, joten tilaa oli kaikelle!
- kai75
Ensiksi raaka kala paha pala.
Eihän kukka kaali ole edes syömäkelpoista jos siinä ei ole matoa tai etanaa, sanoi Leszek Varsovassa ottaessaan naapurin lautaselta kukka kaali nokareen.
Yleensä kaali kaikissa muodoissa menee, vaan hapan kaalista on tullut himo.
Toinen himoittava on lipeä kala ja ennen kaikkea mukana oleva valkokastike.
Kunhan muistaisivat laittaa pöytään valkopippuria mukaan.
Sanoisinpa vielä tirripaisti, siis pekonia, voita ja sipulia ruskistetaan pannussa avustavaksi täytteeksi perna muusi (perunoita porkka noita ja sipulia). Lisukkeeksi kokkelipiimä ja lämmin rieska tuoreen voin kera. Kyl on hyvää.
Muistuu mieleeni olisikohan ollut joulun aika 1979, tullessani tänne kutomaahan lomalle. Ostin kaupasta kimpaleen sikaa. Lämmitin mökin unin ja laitoin kyseisen lihan poistumaan. Läksin käymään kirkon kylällä, palatessani tuoksahti pirtissä silakka laatikolta. Kyseistä sikaa oli varmaankin syötetty silakoilla.
Eipä auttanut kuin kysellä iltiksen palstalla, saako kalastaja sian kasvatus tukia vai sian kasvattaja kalastus tukea!
Lapsuudesta muistuu mieleeni ainoastaan ainainen nälkä.
Nykyisyydestä päällimmäisenä ruuan valmistus, hi hi.- älä suutu ;)
Panit lihan uuniin poistumaan ja pernaa muusina syöt sekä porkka noita.
- Katicat2
Kai 75 sanoo:
"Nykyisyydestä päällimmäisenä ruuan valmistus, hi hi."
Meikäläiselle se on muodostunut pääelinkeinoksi. Kun nyt en kauppaan menisi, muuta kun maitoa (vaaleansinistä)hakemaan. Niin on pakastin ja jääkaappi täynnä. Katicat2 kirjoitti:
Kai 75 sanoo:
"Nykyisyydestä päällimmäisenä ruuan valmistus, hi hi."
Meikäläiselle se on muodostunut pääelinkeinoksi. Kun nyt en kauppaan menisi, muuta kun maitoa (vaaleansinistä)hakemaan. Niin on pakastin ja jääkaappi täynnä.Jäämäestä kotiin takin liepeet jäässä syömään,
ja heti ruuan jälkeen takaisin yhtä kovaa vauhtia!
Silloin ei eletty syödäkseen,
vaan syötiin elääkseen.- kai75**
Niin kyllähän laitoin paistumaan, mutta käytännössä 'poistumaan'
Jäi pois yksi hyvä, Hapan kaura kiisseli.
nykyisinkin olen ollut valmis ajamaan jopa 400 km kaurakiiselin takia.
(aineet; murunen taikina juurta, kaurajauhoja.
Kaurajauhot taikinanjuuri likoon yöksi. Siivilöidään aamulla akanat ja kokokkaamat kaurat pois. Liemi keitetään miedolla lämmöllä lopuksi lisätään suola.
Nautitaan voin kera. kai75** kirjoitti:
Niin kyllähän laitoin paistumaan, mutta käytännössä 'poistumaan'
Jäi pois yksi hyvä, Hapan kaura kiisseli.
nykyisinkin olen ollut valmis ajamaan jopa 400 km kaurakiiselin takia.
(aineet; murunen taikina juurta, kaurajauhoja.
Kaurajauhot taikinanjuuri likoon yöksi. Siivilöidään aamulla akanat ja kokokkaamat kaurat pois. Liemi keitetään miedolla lämmöllä lopuksi lisätään suola.
Nautitaan voin kera.Siian tai muikun mäti,siihen hienoksi silputtua sipulia,ripaus pippurua,suolaa ja kermaa.
hapanleivän kanssa naammmmmmm...- Fanni
kai75** kirjoitti:
Niin kyllähän laitoin paistumaan, mutta käytännössä 'poistumaan'
Jäi pois yksi hyvä, Hapan kaura kiisseli.
nykyisinkin olen ollut valmis ajamaan jopa 400 km kaurakiiselin takia.
(aineet; murunen taikina juurta, kaurajauhoja.
Kaurajauhot taikinanjuuri likoon yöksi. Siivilöidään aamulla akanat ja kokokkaamat kaurat pois. Liemi keitetään miedolla lämmöllä lopuksi lisätään suola.
Nautitaan voin kera.Ovat kaikki Kain mainitsemat tosi herkullisia. Vesi kihosi kokkelipiimän ja tuoreen (savolaisen kuohausrieskan?) kohdalla.
Kun käydään Kuopiossa, mennäänpä hallista hakemaan Julkulan leipomon rieskaa.
Tuo kaurakiisseli. Olin 5 vuotias, kun karjalaismummo sitä äidilläni maistatti. Taisin lusikallisen saada minäkin.
Mistä niitä kaurajauhoja voi ostaa ? Hapatinta on pakastimessa.
Silakka ym sianlihan makua heikentävä sianruoka on vienyt hyvän tuotteen ala-arvoiseksi.
Makuvirhe on kirjolohessakin, samoin merilohessa.
Ei ole vielä kieli tuohesta. - kai75**
Fanni kirjoitti:
Ovat kaikki Kain mainitsemat tosi herkullisia. Vesi kihosi kokkelipiimän ja tuoreen (savolaisen kuohausrieskan?) kohdalla.
Kun käydään Kuopiossa, mennäänpä hallista hakemaan Julkulan leipomon rieskaa.
Tuo kaurakiisseli. Olin 5 vuotias, kun karjalaismummo sitä äidilläni maistatti. Taisin lusikallisen saada minäkin.
Mistä niitä kaurajauhoja voi ostaa ? Hapatinta on pakastimessa.
Silakka ym sianlihan makua heikentävä sianruoka on vienyt hyvän tuotteen ala-arvoiseksi.
Makuvirhe on kirjolohessakin, samoin merilohessa.
Ei ole vielä kieli tuohesta.Taikinan juuresta tehtiin Lohko-velliä, Hapan-velliä.
Samamoista aineista tehty paikka kunnasta riippuen eri nimi.
Taikina juureen lisättiin perunan lohkoja, lanttukutioita/tai nauriskuutioita.
Keitettiin miedolla lämmöllä.
Keittäessä ei saanut poistua keitoksen ääreltä eikä hellittää otetta kauhan varresta.
Kaurajauhojen ostamisesta en tiedä. Itse saan aina käydessäni koti puolessa ravi tallilta jossa jauhavat kaurat hevosille.
Ps. Sieltä Kuopion puolesta, jo edesmennyt Hamminanlahden isäntä sanoi kokkelipiimä on parhaimmillaan siloi jos sen kaataa nurkassa olevan halon taakse ja sieltä ei tule pois muuta kuin heraa.
Tosiaan protestantti syö elääkseen.
vastaavasti katollinen elää syödäkseen !!! - lapsiporukka
satu kirjoitti:
Jäämäestä kotiin takin liepeet jäässä syömään,
ja heti ruuan jälkeen takaisin yhtä kovaa vauhtia!
Silloin ei eletty syödäkseen,
vaan syötiin elääkseen.kokoontuneena oli aivan ihana yhteisö, jossa
erilaiset leikit ja pelit viihdyttivät.
Syömässä tai juomassa oli käytävä välillä. - tai "katollinen",...
kai75** kirjoitti:
Taikinan juuresta tehtiin Lohko-velliä, Hapan-velliä.
Samamoista aineista tehty paikka kunnasta riippuen eri nimi.
Taikina juureen lisättiin perunan lohkoja, lanttukutioita/tai nauriskuutioita.
Keitettiin miedolla lämmöllä.
Keittäessä ei saanut poistua keitoksen ääreltä eikä hellittää otetta kauhan varresta.
Kaurajauhojen ostamisesta en tiedä. Itse saan aina käydessäni koti puolessa ravi tallilta jossa jauhavat kaurat hevosille.
Ps. Sieltä Kuopion puolesta, jo edesmennyt Hamminanlahden isäntä sanoi kokkelipiimä on parhaimmillaan siloi jos sen kaataa nurkassa olevan halon taakse ja sieltä ei tule pois muuta kuin heraa.
Tosiaan protestantti syö elääkseen.
vastaavasti katollinen elää syödäkseen !!!kirjoitit?
Minä en vielä lapsena ollut oikein kumpaakaan.
Olenko nykyisinkään, Luoja tietää. - kai75*
tai "katollinen",... kirjoitti:
kirjoitit?
Minä en vielä lapsena ollut oikein kumpaakaan.
Olenko nykyisinkään, Luoja tietää.Koska en ole nykyisinkään katollinen/muslimi.
Uskon Herraani, jokainen voi sen päätellä mikä/kuka se on.
ja yksinkertaisilla konsteilla tultiin toimeen, vaikka ei gourmeesta tiedetty mitään.
Olisi se hauska nähdä sen ajan jätkän naama, jos eteen saisi tuollaisen gourmee-ravintolan annoksen asetelmineen.Parhaimmillaan syksyisin,
silloin niitä useimmiten laitettiin.
Puolukkahillo kuului tuon ruuan yhteyteen,
kuten myös kaalilaatikkoon.
Miten hyvältä ruuat maistuivatkaan silloin!- olennainen..
osa kaalikäärylelautasella puolukkahillon lisäksi.
Laitanpa tänään kaalin kiehumaan... - Räikkö
olennainen.. kirjoitti:
osa kaalikäärylelautasella puolukkahillon lisäksi.
Laitanpa tänään kaalin kiehumaan...Kovin suuritöiset ruoat samanaikaisesti tehtäviksi. Molemmat parhaita kotitekoisina.
No-ooh, voihan kääryleet ja perunoiden
kuorimisen tehdä esivalmisteluina edellisenä päivänä,luulee kuorinta-apulainen.
Alinomaista puuhaa koko ruokatalous. Ja mikä sotku kyökissä, ken sen selvittää, kestää paljon
- On pituutta ja makua!
Ruokahalut lisivät.
- jjoutava
tuoksun luulin tulevan keittiöstä kun luin näistä kaaliherkuista.
Mutta kuvitelmaa se vain oli, puurokattila siellä kiehu hellalla. - Katicat2
Ruoka on aina ollut hyvä aihe. Jotenkin ruokaketjut pysyvät asiassa. Taitaa olla niin, että kun tulee vanhaksi niin ruoasta tulee ikäänkuin pääelinkeino, jonka parissa on mukava askarrella. Aamulla jo ajattelee, mitä tänään syötäisi'hih' ja siitä seuraa torilla ja kaupoissa käynnit. Hyvässä lykyssä ei muuta ehdikään jonain päivänä. jos vielä leipomaan ryhtyy tai vieraita kutsuu, niin kiire tulee appeen tekemisen kanssa.
- Fanni
jjoutava kirjoitti:
tuoksun luulin tulevan keittiöstä kun luin näistä kaaliherkuista.
Mutta kuvitelmaa se vain oli, puurokattila siellä kiehu hellalla.Vertauskuvalliseksi fraasiksi aamupuuroni yhteydessä on jäänyt "puurokattila hellalla". Yöunet ovat eri mittaiset ja puuronsyönti tapahtuu eri aikaan.
Nyt on useimmiten vain "puurolautanen mikrossa", siihen ensin ripaus kauraleseitä, sitten ½ dl kaurahiutaleita ja aavistus suolaa. Vettä tasan 1½ dl, lautanen mikroon ja kansi päälle.
Neljä näpäystä eli 2 min riittää.
Tulipa sopiva annos maittavaa puuroa rasvattoman maidon kera.
Kattilanpesulta onneksi välttyy mikronkäyttäjä. Maito- ja marjapohjaiset puurot kuitenkin isoina annoksina keitetään kattilassa joten "suo siellä, vetelä täällä".
Ei ole puuron voittanutta!
Puuro on hyvinvoinnin perusta, vaikka joku väittelee vastaan. - Ruoka turvallinen aihe
ja kaikille tärkeä.
Katicat2 kirjoitti:
Ruoka on aina ollut hyvä aihe. Jotenkin ruokaketjut pysyvät asiassa. Taitaa olla niin, että kun tulee vanhaksi niin ruoasta tulee ikäänkuin pääelinkeino, jonka parissa on mukava askarrella. Aamulla jo ajattelee, mitä tänään syötäisi'hih' ja siitä seuraa torilla ja kaupoissa käynnit. Hyvässä lykyssä ei muuta ehdikään jonain päivänä. jos vielä leipomaan ryhtyy tai vieraita kutsuu, niin kiire tulee appeen tekemisen kanssa.
Muistan kun kälyn kanssa olimme etelän matkalla,asuttiin apartementossa,koetettiin itse kokata,puuro aineksia ei saatu mistään.
kotia tultua ei varmaan viikkoon syöty muuta kuin puuroa.
En ihan joka päivä keitä,mutta aika monena päivänä puuro maistuu.Fanni kirjoitti:
Vertauskuvalliseksi fraasiksi aamupuuroni yhteydessä on jäänyt "puurokattila hellalla". Yöunet ovat eri mittaiset ja puuronsyönti tapahtuu eri aikaan.
Nyt on useimmiten vain "puurolautanen mikrossa", siihen ensin ripaus kauraleseitä, sitten ½ dl kaurahiutaleita ja aavistus suolaa. Vettä tasan 1½ dl, lautanen mikroon ja kansi päälle.
Neljä näpäystä eli 2 min riittää.
Tulipa sopiva annos maittavaa puuroa rasvattoman maidon kera.
Kattilanpesulta onneksi välttyy mikronkäyttäjä. Maito- ja marjapohjaiset puurot kuitenkin isoina annoksina keitetään kattilassa joten "suo siellä, vetelä täällä".
Ei ole puuron voittanutta!
Puuro on hyvinvoinnin perusta, vaikka joku väittelee vastaan.lese on monellalailla hyödyllinen sitä täytyy ettiä kaupasta, olen vähän vieraantunut keittiöstä kun keittäjä ei oikein suvahe meikää siellä, eiku jalka ovenväliin vaan.
Mikrohan se nykysin pörisee jokapäivä,
perunankeitosta lähtiin.- Fanni
jjoutava5 kirjoitti:
lese on monellalailla hyödyllinen sitä täytyy ettiä kaupasta, olen vähän vieraantunut keittiöstä kun keittäjä ei oikein suvahe meikää siellä, eiku jalka ovenväliin vaan.
Mikrohan se nykysin pörisee jokapäivä,
perunankeitosta lähtiin.Mikähän olisi se kaikkein paras perunankeitto-ohje mikrossa alinomaisen kääntelyn lisäksi ?
Pistelläänkö kokonainen ennen mikroon laittoa ? Kääritäänkö pottu talouspaperiin vai pannaanko ihan paljaaltaa matalaan vesitippaan ?
Mitäs muita taikatemppuja löytyy perunankeittoon mikrossa ? Olisi se niin mukava, kun tulos olisi kypsä, muheva ja kuori irtoaisi perunan rikkoontumatta.
Kattilassa keitetty pottu on minun suosikkini. Kiehumisaika on tarkkaa hommaa. Onneksi liedessä on hälytin.
Mökille kaipaan vanhaa hyvää mekaanista munakelloa, jonka pärinä ei suvaitse aikailla. Mistä niitä saa ? Onko enää lainkaan. Tarjosivat minulle elektronista piipparia, jonka numeroita on vaikea erottaa ja hento piippaus hukkuu hälyääniin.
Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, nimittäin se mekaaninen munakello. - nykysin
Ruoka turvallinen aihe kirjoitti:
ja kaikille tärkeä.
viäränlaessii.(En ole savonmurteen tuntija, joten anteeksi virheellisyydet!)
Sitä siirapin määrää!
Ei niihin ennen makeata laitettu,
mutta voissa paistettiin ja sisäänkin pieniä nokareita siihen täytteen sekaan laitettiin,
siinä oli ohraryyniä (liotettuja ja kypsiä),
jauhelihaa, porkkanaraastetta ja voinökäreitä,
oliko sipulisilppuakin joskus, oliko kananmunaakin,
ja kaalinlehden sisään hyvin käärittiin, asetettiin tiettyyn asentoon pellille, ettei mitään pääse valumaan pois, eikä kääryle avaudu.
Kammottavaa, kun kaupassa kaikki on niin makeaa, että voisi jälkiruuaksi tarjota, jopa sillikin.
Minä en siitä pidä. Siksi teen itse mieluummin.
Mutta kaalilaatikoksi menee useimmiten.
--- Fanni kirjoitti:
Mikähän olisi se kaikkein paras perunankeitto-ohje mikrossa alinomaisen kääntelyn lisäksi ?
Pistelläänkö kokonainen ennen mikroon laittoa ? Kääritäänkö pottu talouspaperiin vai pannaanko ihan paljaaltaa matalaan vesitippaan ?
Mitäs muita taikatemppuja löytyy perunankeittoon mikrossa ? Olisi se niin mukava, kun tulos olisi kypsä, muheva ja kuori irtoaisi perunan rikkoontumatta.
Kattilassa keitetty pottu on minun suosikkini. Kiehumisaika on tarkkaa hommaa. Onneksi liedessä on hälytin.
Mökille kaipaan vanhaa hyvää mekaanista munakelloa, jonka pärinä ei suvaitse aikailla. Mistä niitä saa ? Onko enää lainkaan. Tarjosivat minulle elektronista piipparia, jonka numeroita on vaikea erottaa ja hento piippaus hukkuu hälyääniin.
Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, nimittäin se mekaaninen munakello.Perusvaaatimushan on, että perunaan pistellään reikiä, sillä muuten peruna räjähtää, kirjaimellisesti.
Tuo tiedettäneeenkin.
Paras tietämäni tapa on kääriä peruna MÄRKÄÄN talouspaperiin ja keittää 3 min.- olen juuri noin
Ruuneperi kirjoitti:
Perusvaaatimushan on, että perunaan pistellään reikiä, sillä muuten peruna räjähtää, kirjaimellisesti.
Tuo tiedettäneeenkin.
Paras tietämäni tapa on kääriä peruna MÄRKÄÄN talouspaperiin ja keittää 3 min.mikrossa kypsentänyt.
Käärin sen hyvin (rei'ittämisen jälkeen)
märkään talouspaperiin ja annoin kypsentyä
3 minuutin ajan.
Ihan syötävää siitä tuli. - Katicat2
nykysin kirjoitti:
viäränlaessii.(En ole savonmurteen tuntija, joten anteeksi virheellisyydet!)
Sitä siirapin määrää!
Ei niihin ennen makeata laitettu,
mutta voissa paistettiin ja sisäänkin pieniä nokareita siihen täytteen sekaan laitettiin,
siinä oli ohraryyniä (liotettuja ja kypsiä),
jauhelihaa, porkkanaraastetta ja voinökäreitä,
oliko sipulisilppuakin joskus, oliko kananmunaakin,
ja kaalinlehden sisään hyvin käärittiin, asetettiin tiettyyn asentoon pellille, ettei mitään pääse valumaan pois, eikä kääryle avaudu.
Kammottavaa, kun kaupassa kaikki on niin makeaa, että voisi jälkiruuaksi tarjota, jopa sillikin.
Minä en siitä pidä. Siksi teen itse mieluummin.
Mutta kaalilaatikoksi menee useimmiten.
---Olen itse kehitellyt hyvin helpon kaalipadan valmistusmenetelmän:
Ruskistan jauhelihan ja sipulit padan pohjalla kevyesti. Lisään silputun kaalin ja riisit. Jkv. vettä ja sekoittelen. Juju on siinä että kypsyttelee ruokaa vähässä vedessä ja lisää vettä sitä mukaa kun riisit imevät sen. Raa'asta kaalistakin irtoaa nestettä. Valmiissa ruoassa ei vettä lillu pohjalla. Suolan lisään loppuvaiheessa. Suolan sijasta käytän usein liha- tai kasvisliemikuutioita murentamalla ne joukkoon.
Riisin ja kaalin suhteen jokainen voi itse säädellä. Kunnollinen haudutus, maku vaan paranee. olen juuri noin kirjoitti:
mikrossa kypsentänyt.
Käärin sen hyvin (rei'ittämisen jälkeen)
märkään talouspaperiin ja annoin kypsentyä
3 minuutin ajan.
Ihan syötävää siitä tuli.nimisessä kirjassaan Pertti Pakarinen neuvoi perunan keittoa mikrossa;
mikroastiaan vain ½ dl vettä ja perunat löysän kannen alle ja keitetään 8-9 min
Niin meillä on senjälkeen toimittu, keittoaika kokemuksen ja perunalaadun vuoksi vaihtelee.- Fanni
jjoutava5 kirjoitti:
nimisessä kirjassaan Pertti Pakarinen neuvoi perunan keittoa mikrossa;
mikroastiaan vain ½ dl vettä ja perunat löysän kannen alle ja keitetään 8-9 min
Niin meillä on senjälkeen toimittu, keittoaika kokemuksen ja perunalaadun vuoksi vaihtelee.Kiitos, tuli taas hyviä neuvoja roppakaupalla, mutta pitääkö pistely-kääriminen-kastelumenetelmään lisätä vielä kääntely ? Joku lienee senkin jo kokeillut ?
Nyt aion kyllä yhdistelmän kokeilla kaikki mainitut yhdessä ja antaa vihjeen myös meidän vakituiselle perunankeittäjälle, sillä hän viitsii nähdä vaivaa.
Hyvä tuli muorin ja vaarin kantapäästä jälleen tällä kertaa. On se pottu niin hyvä ruoan lisä.
Tässä on nyt yhteisvoimin kerätty paketti opetettavaksi lastenlapsille, jotka voivat hyvinkin innostua potunkeittoon. Siitä vaan mummot ja vaarit työnopetukseen näin hauskalla tavalla, kun lasten kanssa aterioidaan.
Monelta kattilanpesulta ja vaaralliselta kuuman veden kaatamiselta siinä vältytään.
Hiljaa hivuttamalla voi lasten järjestyksenpitotaitoa kodissa myös kehittää tekemällä siitä jollain keinoin hauskaa.
Kyll'olis tehtävää, siirtää elämän aikana hankittu arkipäivän yksinkertainen tieto-taito nuorempiin päihin itämään ! - Fanni
nykysin kirjoitti:
viäränlaessii.(En ole savonmurteen tuntija, joten anteeksi virheellisyydet!)
Sitä siirapin määrää!
Ei niihin ennen makeata laitettu,
mutta voissa paistettiin ja sisäänkin pieniä nokareita siihen täytteen sekaan laitettiin,
siinä oli ohraryyniä (liotettuja ja kypsiä),
jauhelihaa, porkkanaraastetta ja voinökäreitä,
oliko sipulisilppuakin joskus, oliko kananmunaakin,
ja kaalinlehden sisään hyvin käärittiin, asetettiin tiettyyn asentoon pellille, ettei mitään pääse valumaan pois, eikä kääryle avaudu.
Kammottavaa, kun kaupassa kaikki on niin makeaa, että voisi jälkiruuaksi tarjota, jopa sillikin.
Minä en siitä pidä. Siksi teen itse mieluummin.
Mutta kaalilaatikoksi menee useimmiten.
---Inspiroivan aiheen innoittamana kävin raaka-aineita hankkimassa omistajaasiakkaan marketissa.
Tempasin reppuuni kyseisen kaupan jauhamaa hyvää nauta-sikajauhelihaa ja ison varhaiskaalinkerän.
Kaalikääryleet olisivat olleet tänään liiaksi aikaavievä työ.
Menin siitä, missä aita matalin, tein pataruoan.
Jauhelihan ja ison sipulin muruttaminen paksupohjaisessa kattilassa vähässä öljytilkassa ensin, sekaan hyvin niukka liemi, makeudeksi 3 isoa porkkanaa ja 1½ kg:n varhaiskaali paloteltuina, mausteeksi laakerinlehti, pippuri, valkosipuli-yrttikuutio ja lipstikan hien. lehtiä, jos on.
Tiiviin, painavan kannen alla haudutus "hymyillen" 1-1½ tuntia. Sekoitus välillä 2-3 kertaa, kansi tiiviisti paikoilleen, ettei niukka liemi haihdu.
Hyvää, maukasta, makeaa siitä tulee, arkisen ruoan kruunu. Kääryleethän ovat jo niinsanottua parempaa ruokaa, entisaikaan ihan sunnuntairuokaa.
Nykyään ihmiset popsivat kalliita ruokia vaikka arkena.
Tämäkin ruoka on meidänikäisille vanhan kertausta ja osaamme sen ulkomuistista. Vaan muistaakos kaikkia herkkuja juuri silloin tehdä, kun on raaka-aineen sesonki-aika.
Tällä hetkellä kaali ja porkkana makeimmillaan. Toisinaan idea lipsahtaa ohi, kun olisi aika... - Fanni
Katicat2 kirjoitti:
Olen itse kehitellyt hyvin helpon kaalipadan valmistusmenetelmän:
Ruskistan jauhelihan ja sipulit padan pohjalla kevyesti. Lisään silputun kaalin ja riisit. Jkv. vettä ja sekoittelen. Juju on siinä että kypsyttelee ruokaa vähässä vedessä ja lisää vettä sitä mukaa kun riisit imevät sen. Raa'asta kaalistakin irtoaa nestettä. Valmiissa ruoassa ei vettä lillu pohjalla. Suolan lisään loppuvaiheessa. Suolan sijasta käytän usein liha- tai kasvisliemikuutioita murentamalla ne joukkoon.
Riisin ja kaalin suhteen jokainen voi itse säädellä. Kunnollinen haudutus, maku vaan paranee.Käväisin lukemisten välillä netissä ja niin jäi juuri edellinen viesti lukematta, sorry.
Tuli hieman toistoa, vaikuttaa kuin päässäni olisi tyhjää, ei voi mitään. - jiäkuapin piällä
nykysin kirjoitti:
viäränlaessii.(En ole savonmurteen tuntija, joten anteeksi virheellisyydet!)
Sitä siirapin määrää!
Ei niihin ennen makeata laitettu,
mutta voissa paistettiin ja sisäänkin pieniä nokareita siihen täytteen sekaan laitettiin,
siinä oli ohraryyniä (liotettuja ja kypsiä),
jauhelihaa, porkkanaraastetta ja voinökäreitä,
oliko sipulisilppuakin joskus, oliko kananmunaakin,
ja kaalinlehden sisään hyvin käärittiin, asetettiin tiettyyn asentoon pellille, ettei mitään pääse valumaan pois, eikä kääryle avaudu.
Kammottavaa, kun kaupassa kaikki on niin makeaa, että voisi jälkiruuaksi tarjota, jopa sillikin.
Minä en siitä pidä. Siksi teen itse mieluummin.
Mutta kaalilaatikoksi menee useimmiten.
---hyvä yritys kuitenkin!
- Tackar och pockar!
jiäkuapin piällä kirjoitti:
hyvä yritys kuitenkin!
Yritystä on, det måste man säga.
Saan luultavasti ruotsin kielen opetusta seuraavaksi,
sekä kunniamaininnan 'hyvästä yrityksestä'!
Olin kentällä norjalaisen kaverin kanssa, puhuimme
ruotsia, englantia ja niiden sekoitusta.
Hyvä oli yritys siinäkin. Hehehee... Fanni kirjoitti:
Inspiroivan aiheen innoittamana kävin raaka-aineita hankkimassa omistajaasiakkaan marketissa.
Tempasin reppuuni kyseisen kaupan jauhamaa hyvää nauta-sikajauhelihaa ja ison varhaiskaalinkerän.
Kaalikääryleet olisivat olleet tänään liiaksi aikaavievä työ.
Menin siitä, missä aita matalin, tein pataruoan.
Jauhelihan ja ison sipulin muruttaminen paksupohjaisessa kattilassa vähässä öljytilkassa ensin, sekaan hyvin niukka liemi, makeudeksi 3 isoa porkkanaa ja 1½ kg:n varhaiskaali paloteltuina, mausteeksi laakerinlehti, pippuri, valkosipuli-yrttikuutio ja lipstikan hien. lehtiä, jos on.
Tiiviin, painavan kannen alla haudutus "hymyillen" 1-1½ tuntia. Sekoitus välillä 2-3 kertaa, kansi tiiviisti paikoilleen, ettei niukka liemi haihdu.
Hyvää, maukasta, makeaa siitä tulee, arkisen ruoan kruunu. Kääryleethän ovat jo niinsanottua parempaa ruokaa, entisaikaan ihan sunnuntairuokaa.
Nykyään ihmiset popsivat kalliita ruokia vaikka arkena.
Tämäkin ruoka on meidänikäisille vanhan kertausta ja osaamme sen ulkomuistista. Vaan muistaakos kaikkia herkkuja juuri silloin tehdä, kun on raaka-aineen sesonki-aika.
Tällä hetkellä kaali ja porkkana makeimmillaan. Toisinaan idea lipsahtaa ohi, kun olisi aika...Saman padan ääressä taidetaan istua.
Niin oli samanlaiset aineet ja tekotapakin,kaalipadaksi se yleensä menee.
Se on helpoin, ja siinä itsekseen hiljalleen kypsyy. Porkkanaa laitan sekaan minäkin. Miten makeita ovatkaan uudet porkkanat.
Jossain ruokaohjelmassa mainittiin,että pieni ripaus sokeria korostaa kaaliruokien makua.
Vähän ettei se makealta maistu,, mutta hyvää on!
Joskus nuorena väsäsin kaalikääryleitä, nyt viitseliäisyys vaivaa, vai miksi sitä nimittäis,,,
Vai onko ikä opettanut että vähemmällä vaivallakin selviää ,,
Toki ruoka keskustelut on hyviä ja tärkeitä. Onhan ruuan puutteeseen moni jopa kuollut...
Joten kannattaa pitää mielessä ja jopa keskustella- 4 h 20 min.
Tackar och pockar! kirjoitti:
Yritystä on, det måste man säga.
Saan luultavasti ruotsin kielen opetusta seuraavaksi,
sekä kunniamaininnan 'hyvästä yrityksestä'!
Olin kentällä norjalaisen kaverin kanssa, puhuimme
ruotsia, englantia ja niiden sekoitusta.
Hyvä oli yritys siinäkin. Hehehee...Tosin pari ihan ihka suomalaista ystävääni oli myös messissä,
niin että sai vähän kieli lepoa.
Ruokana olivat nuo ainaiset banaanit ja juomana vesi.
Poikapuolisilla golfkentällä onkin yksi reikä enemmän, ja se on
klubilla oluesta johtuva rahanreikä.
Meillä tyttöpuolisilla teetä, joillakin siideri.
Huomasitteko, että pysyin aiheessa eli ruuassa ? - kolopalloon hurahtanut
4 h 20 min. kirjoitti:
Tosin pari ihan ihka suomalaista ystävääni oli myös messissä,
niin että sai vähän kieli lepoa.
Ruokana olivat nuo ainaiset banaanit ja juomana vesi.
Poikapuolisilla golfkentällä onkin yksi reikä enemmän, ja se on
klubilla oluesta johtuva rahanreikä.
Meillä tyttöpuolisilla teetä, joillakin siideri.
Huomasitteko, että pysyin aiheessa eli ruuassa ?Golf eli kolopallo. Miten niin miehillä olisi yksi reikä enemmän. Kun tuo rahanreikä otetaan huomioon, tasoissa ollaan. ;)
- Tyttöpuoliset
kolopalloon hurahtanut kirjoitti:
Golf eli kolopallo. Miten niin miehillä olisi yksi reikä enemmän. Kun tuo rahanreikä otetaan huomioon, tasoissa ollaan. ;)
(tai ainakaan me) harvemmin käymme siellä.
Kyllähän se ihan hurahtamisen arvoinen laji on,
pidän tosi paljon.
"Penkkiurheilu" jääkin sitten vähemmälle.
Ehkä nuo huomenna alkavat kisat tulee suunnilleen seurattua.
Toisaalta: kentällä voi olla paremmin tilaa, kun kaikki istuvat kotisohvallaan! - Kiinassa
Tyttöpuoliset kirjoitti:
(tai ainakaan me) harvemmin käymme siellä.
Kyllähän se ihan hurahtamisen arvoinen laji on,
pidän tosi paljon.
"Penkkiurheilu" jääkin sitten vähemmälle.
Ehkä nuo huomenna alkavat kisat tulee suunnilleen seurattua.
Toisaalta: kentällä voi olla paremmin tilaa, kun kaikki istuvat kotisohvallaan!siksi juuri silloin.
- Hintriika*
Kiinassa kirjoitti:
siksi juuri silloin.
Jos mikä niin nuo "onnenluvut" liittyvät ruokaan, kun urheilullinen väki kautta maapallon ahtaa itseensä sipsejä, popcorneja, voileipiä ja kaljaa telkkarin ääressä.
Vaan eikö sitä sanotakin, että minkä urheilussa voittaa, sen terveydessä häviää. Ne on omituiset olympialaiset... - Liisilä
Hintriika* kirjoitti:
Jos mikä niin nuo "onnenluvut" liittyvät ruokaan, kun urheilullinen väki kautta maapallon ahtaa itseensä sipsejä, popcorneja, voileipiä ja kaljaa telkkarin ääressä.
Vaan eikö sitä sanotakin, että minkä urheilussa voittaa, sen terveydessä häviää. Ne on omituiset olympialaiset...Paahdettu revitty ruisleipä, kevyt sipaisu leipärasvaa ja vesiryyppy. Siinä suomalaisen hillittömän hyvä välipala sohvassa löhötessä.Urheilullista itsehillintää !
- sanonta:
Hintriika* kirjoitti:
Jos mikä niin nuo "onnenluvut" liittyvät ruokaan, kun urheilullinen väki kautta maapallon ahtaa itseensä sipsejä, popcorneja, voileipiä ja kaljaa telkkarin ääressä.
Vaan eikö sitä sanotakin, että minkä urheilussa voittaa, sen terveydessä häviää. Ne on omituiset olympialaiset..."Urheilija ei tervettä päivää nää!"
Tuosta voisi äkkiseltään vetää johtopäätöksen,
ettei siinä tapauksessa golf ole urheilua,
sillä sehän edistää tunnetusti terveyttä ja painon
pysymistä säällisissä rajoissa.
ITSE ASIASSA niin paljon, että golfista koituvat menot pitäisi saada verovähenteisiksi.
Valtiohan säästää terveyskeskusmaksuissa ja lääkekuluissa 'pitkän sentin' {voiko noin sanoa?}
golfiin hurahtaneiden kohdalla.
Hurahdapa kentän reunaan vain, Hintriika!
Ja maila kauniiseen käteen! :) - Hintriika*
sanonta: kirjoitti:
"Urheilija ei tervettä päivää nää!"
Tuosta voisi äkkiseltään vetää johtopäätöksen,
ettei siinä tapauksessa golf ole urheilua,
sillä sehän edistää tunnetusti terveyttä ja painon
pysymistä säällisissä rajoissa.
ITSE ASIASSA niin paljon, että golfista koituvat menot pitäisi saada verovähenteisiksi.
Valtiohan säästää terveyskeskusmaksuissa ja lääkekuluissa 'pitkän sentin' {voiko noin sanoa?}
golfiin hurahtaneiden kohdalla.
Hurahdapa kentän reunaan vain, Hintriika!
Ja maila kauniiseen käteen! :)Kiitosta vaan, mutta minun pörssini ei ole golfpallon mentävä. Minulla on budjetissa ne täydet 18 reikää ja ylikin.
Myös olympialaiset jätän väliin, vaikka tv-maksun olen maksanut ja sen puoleen voisin hyvällä omallatunnolla katsoa.
Parasta vain ottaa kauha käteen ja keitellä kaalisoppaa. - Fanni
Hintriika* kirjoitti:
Kiitosta vaan, mutta minun pörssini ei ole golfpallon mentävä. Minulla on budjetissa ne täydet 18 reikää ja ylikin.
Myös olympialaiset jätän väliin, vaikka tv-maksun olen maksanut ja sen puoleen voisin hyvällä omallatunnolla katsoa.
Parasta vain ottaa kauha käteen ja keitellä kaalisoppaa.Otin ja keitin kesäkeiton tänään.
Porkkanaa, tuoretta kukkakaalia, ruusukaalia, perunaa ja pakasteesta sekoituksia tilliä, täysmaitoa, pieni mittalusikka vehnäjauhoa.
Rasvat olivat loppu. Kaatosateella ei viitsi kauppaan. Se totuttu jokin jäi puuttumaan.
On tuo kieli herkkä. - Satu*
Fanni kirjoitti:
Otin ja keitin kesäkeiton tänään.
Porkkanaa, tuoretta kukkakaalia, ruusukaalia, perunaa ja pakasteesta sekoituksia tilliä, täysmaitoa, pieni mittalusikka vehnäjauhoa.
Rasvat olivat loppu. Kaatosateella ei viitsi kauppaan. Se totuttu jokin jäi puuttumaan.
On tuo kieli herkkä.Valitsen mieluummin itse, mikäli on mahdollista,
mahdollisimman ohuita.
Myös herneenpalkoja voi nyt napostella mielikseen,
niissä voi löytyä todella maukkaita.
Täytyypä huomenna kokeilla sitä Catikattin kaalipataa. Voin hyvin kuvitella, että siitä tulee
onnistunut ruoka.
Hyvää yötä kaikille! Katicat2 kirjoitti:
Olen itse kehitellyt hyvin helpon kaalipadan valmistusmenetelmän:
Ruskistan jauhelihan ja sipulit padan pohjalla kevyesti. Lisään silputun kaalin ja riisit. Jkv. vettä ja sekoittelen. Juju on siinä että kypsyttelee ruokaa vähässä vedessä ja lisää vettä sitä mukaa kun riisit imevät sen. Raa'asta kaalistakin irtoaa nestettä. Valmiissa ruoassa ei vettä lillu pohjalla. Suolan lisään loppuvaiheessa. Suolan sijasta käytän usein liha- tai kasvisliemikuutioita murentamalla ne joukkoon.
Riisin ja kaalin suhteen jokainen voi itse säädellä. Kunnollinen haudutus, maku vaan paranee.Viikonloppu reissultani kotiin tultuani laiton Katleijan kaalipadan muhimaan. Nyt jo vesi kielellä maistelen miten hyvää ja vähäkalorista
kaalipataa. Ripautin mukaan hiukan siirappia ja pippurisekoitusta. Tekis varmaan monen muunkin mieli makustella kaalipataa.- Satu*
Satu* kirjoitti:
Valitsen mieluummin itse, mikäli on mahdollista,
mahdollisimman ohuita.
Myös herneenpalkoja voi nyt napostella mielikseen,
niissä voi löytyä todella maukkaita.
Täytyypä huomenna kokeilla sitä Catikattin kaalipataa. Voin hyvin kuvitella, että siitä tulee
onnistunut ruoka.
Hyvää yötä kaikille!pari-kolme ruokalusikallista balsamico-etikkaa.
Melkein mihin tahansa keittoon sopii, en tee yleensä
maitopohjaisia.
Niin tuo määrä 2-3 oli kyllä kuuden henkilön keitossa hyvä. - keittokirjani
reetta5 kirjoitti:
Viikonloppu reissultani kotiin tultuani laiton Katleijan kaalipadan muhimaan. Nyt jo vesi kielellä maistelen miten hyvää ja vähäkalorista
kaalipataa. Ripautin mukaan hiukan siirappia ja pippurisekoitusta. Tekis varmaan monen muunkin mieli makustella kaalipataa.käyneet tarpeettomiksi.
- Hintriika*
keittokirjani kirjoitti:
käyneet tarpeettomiksi.
Alkuun tallentelin jotakin reseptiosoitteita suosikkeihin, mutta eipä niitä sieltä tule selatuksi sen enempää kuin kirjoistakaan. Vaikka toisaalta tykkään ihan viihdemielessä lukea ruokareseptejä!
Nykyisin saatan laittaa ruuan tai ruoka-aineen nimen Googleen ja vilkaisen muutaman reseptin. Sekoittelen niistä parhaita keskenään ja teen sapuskan sen mukaan, mitä aineksia kaapista löytyy.
Tokihan niitä reseptejä tähän ikään on jo pää täynnä muutenkin, mutta hauska joskus etsiä uusia versioita. Ja usein pakastetta tutkiessaan miettii, mitä tuostakin voisi tehdä. Silloin netti on avuksi.
Juuri tänään katselin, mitä keksisin pakkasessa olevista sienistä. Löysin montakin uutta ideaa niiden vakioreseptien rinnalle.
Sääliksi käy ruokakirjojen tekijöitä! - Fanni
Hintriika* kirjoitti:
Alkuun tallentelin jotakin reseptiosoitteita suosikkeihin, mutta eipä niitä sieltä tule selatuksi sen enempää kuin kirjoistakaan. Vaikka toisaalta tykkään ihan viihdemielessä lukea ruokareseptejä!
Nykyisin saatan laittaa ruuan tai ruoka-aineen nimen Googleen ja vilkaisen muutaman reseptin. Sekoittelen niistä parhaita keskenään ja teen sapuskan sen mukaan, mitä aineksia kaapista löytyy.
Tokihan niitä reseptejä tähän ikään on jo pää täynnä muutenkin, mutta hauska joskus etsiä uusia versioita. Ja usein pakastetta tutkiessaan miettii, mitä tuostakin voisi tehdä. Silloin netti on avuksi.
Juuri tänään katselin, mitä keksisin pakkasessa olevista sienistä. Löysin montakin uutta ideaa niiden vakioreseptien rinnalle.
Sääliksi käy ruokakirjojen tekijöitä!Ei niitä kaikkia raaski kerralla pois heittää. Säilytän keittiön runsaissa kaapeissa vielä jopa kaksi korttilaatikkoakin. Ei tule vietyä keräyksiin.
Itse kerättyjä siivoilen silloin tällöin suoraan roskakoriin. Noin 30 ruokakirjaa odottavat kiinnostuksen inahdusta, jos niitä historian kerääjä haluaisi. Nuoretkin etsivät netistä ohjeensa. Hyvä on etsiä, kun laktaasi-entsyymin puutosta potevalle lapselle on lueteltu laktoosittomat maitovalmisteet ym ym. Ei jää peukalo suuhun.
Maakuntien keittokirjoja on mahdollista lahjoittaa juuristaan kiinnostuneelle. Pari viikkoa sitten ostin torilla kirpparilta uudentuntuisen kirjan "Puukkolihaa, imellusvelliä ja muita evväitä" 1999. Siinäpä hyvä tuliainen Kainuussa syntyneelle ystävättärelle, jolla on kolme tytärtä.
Maakuntien perinnekeittokirjoja on tarttunut mukaan työpaikkakunnilta ja harrastuksesta. Miniälle annoin jo satakuntalaisen perinnekeittokirjan. Toista miniää odottaa Savolainen keittokirja ja sen uudempi versio "Hyvvee ja hyvän parasta". Niistä on oikein "terveellistä" lukea, miten esiäitimme jo keittokodasta ja savupirtistä alkaen ovat ruokia ja menetelmiä kehitelleet. Tämä meidän kautemme on aikaisempaan verrattuna ruusuilla tanssimista.
Menneen oivaltamalla ottaa paikkansa sukupolvien ketjussa. Omakin mieleni nöyrtyy ajatellessani, mitä hankaluuksia taloudenhoidossa oli vielä omalla äidilläni. Työn sankareita olivat. Iso väki tarvitsi isot ruokamäärät. Äitini askareet olivat työtä vuorotta 60 vuotta.
Sain Hintriikalta idean edellä. Kävin ottamassa viimeiset suolasienet likoamaan. Tänä vuonna on odotettavissa sienistä jättisato. Ollaan ahkerina ja kerätään kaikki saavit täyteen. Kaupasta ostaen viime talvena suolasienet maksoivat 15,90 eur/kg. Minun saavini ovat jääkaappiinkin mahtuvia 2-3 litran kannellisia muovisaaveja, kussakin paino sienten päällä. Varsinainen säilytys talokylmiössä. Onko tätä seuraava vuosi jälleen sienetön vuosi...
Ihastuttavaa keräämisen syksyä toivoo Fanni - Satu*
Fanni kirjoitti:
Ei niitä kaikkia raaski kerralla pois heittää. Säilytän keittiön runsaissa kaapeissa vielä jopa kaksi korttilaatikkoakin. Ei tule vietyä keräyksiin.
Itse kerättyjä siivoilen silloin tällöin suoraan roskakoriin. Noin 30 ruokakirjaa odottavat kiinnostuksen inahdusta, jos niitä historian kerääjä haluaisi. Nuoretkin etsivät netistä ohjeensa. Hyvä on etsiä, kun laktaasi-entsyymin puutosta potevalle lapselle on lueteltu laktoosittomat maitovalmisteet ym ym. Ei jää peukalo suuhun.
Maakuntien keittokirjoja on mahdollista lahjoittaa juuristaan kiinnostuneelle. Pari viikkoa sitten ostin torilla kirpparilta uudentuntuisen kirjan "Puukkolihaa, imellusvelliä ja muita evväitä" 1999. Siinäpä hyvä tuliainen Kainuussa syntyneelle ystävättärelle, jolla on kolme tytärtä.
Maakuntien perinnekeittokirjoja on tarttunut mukaan työpaikkakunnilta ja harrastuksesta. Miniälle annoin jo satakuntalaisen perinnekeittokirjan. Toista miniää odottaa Savolainen keittokirja ja sen uudempi versio "Hyvvee ja hyvän parasta". Niistä on oikein "terveellistä" lukea, miten esiäitimme jo keittokodasta ja savupirtistä alkaen ovat ruokia ja menetelmiä kehitelleet. Tämä meidän kautemme on aikaisempaan verrattuna ruusuilla tanssimista.
Menneen oivaltamalla ottaa paikkansa sukupolvien ketjussa. Omakin mieleni nöyrtyy ajatellessani, mitä hankaluuksia taloudenhoidossa oli vielä omalla äidilläni. Työn sankareita olivat. Iso väki tarvitsi isot ruokamäärät. Äitini askareet olivat työtä vuorotta 60 vuotta.
Sain Hintriikalta idean edellä. Kävin ottamassa viimeiset suolasienet likoamaan. Tänä vuonna on odotettavissa sienistä jättisato. Ollaan ahkerina ja kerätään kaikki saavit täyteen. Kaupasta ostaen viime talvena suolasienet maksoivat 15,90 eur/kg. Minun saavini ovat jääkaappiinkin mahtuvia 2-3 litran kannellisia muovisaaveja, kussakin paino sienten päällä. Varsinainen säilytys talokylmiössä. Onko tätä seuraava vuosi jälleen sienetön vuosi...
Ihastuttavaa keräämisen syksyä toivoo Fannilaita tonttulakki päähän.
Säästyt hirvenmetsästäjiltä, muut seurassasi olevat näkevät sinut helpommin ja kulkusen kilinä pelottaa karhut pois!
Pirkka-lehden uusimmista nikseistä lainasin. - F---i
Satu* kirjoitti:
laita tonttulakki päähän.
Säästyt hirvenmetsästäjiltä, muut seurassasi olevat näkevät sinut helpommin ja kulkusen kilinä pelottaa karhut pois!
Pirkka-lehden uusimmista nikseistä lainasin.Häikäisyn vuoksi lippakin, sillä kaihi alulla.
- Fanni
Satu* kirjoitti:
pari-kolme ruokalusikallista balsamico-etikkaa.
Melkein mihin tahansa keittoon sopii, en tee yleensä
maitopohjaisia.
Niin tuo määrä 2-3 oli kyllä kuuden henkilön keitossa hyvä.joten hyvästi äkeä etikka !
- Satu*
Hintriika* kirjoitti:
Kiitosta vaan, mutta minun pörssini ei ole golfpallon mentävä. Minulla on budjetissa ne täydet 18 reikää ja ylikin.
Myös olympialaiset jätän väliin, vaikka tv-maksun olen maksanut ja sen puoleen voisin hyvällä omallatunnolla katsoa.
Parasta vain ottaa kauha käteen ja keitellä kaalisoppaa.Tänään kaunis ja aurinkoinen päivä kentällä,
juhlava olo jatkuu edelleenkin!
Kyllä liikunta luonnossa on nautinto ihmiselle,
se on oikeata elämää, siltä se tuntuu.
Kymmenisen kilometriä ruohikolla kävellen.
Viitsisinkö sitä tehdä ilman sitä pientä valkoista palloa
ja sen mukanaan tuomaa iloa ja jännitystä?
Vesiesteitä väistellen, välillä hiekkaa tupsauttaen,
greeni-osumasta riemuiten ja koko ajan mukavassa,
tutussa seurassa.
Mitä muuta ihminen kaipaisi?
No, tietenkin muutakin - aina välillä.
Vieläkin suosittelen kaikille.
Kansanterveydellisesti ennen kaikkea myönteinen
tapa päästä hyvään tuiskeeseen.
Edullistakin, sillä konjamiinit
ja muut alkomahoolit putoavat tarpeettomina pois. - Hintriika*
Satu* kirjoitti:
Tänään kaunis ja aurinkoinen päivä kentällä,
juhlava olo jatkuu edelleenkin!
Kyllä liikunta luonnossa on nautinto ihmiselle,
se on oikeata elämää, siltä se tuntuu.
Kymmenisen kilometriä ruohikolla kävellen.
Viitsisinkö sitä tehdä ilman sitä pientä valkoista palloa
ja sen mukanaan tuomaa iloa ja jännitystä?
Vesiesteitä väistellen, välillä hiekkaa tupsauttaen,
greeni-osumasta riemuiten ja koko ajan mukavassa,
tutussa seurassa.
Mitä muuta ihminen kaipaisi?
No, tietenkin muutakin - aina välillä.
Vieläkin suosittelen kaikille.
Kansanterveydellisesti ennen kaikkea myönteinen
tapa päästä hyvään tuiskeeseen.
Edullistakin, sillä konjamiinit
ja muut alkomahoolit putoavat tarpeettomina pois.Hyvä, Satu*! Pelaile Sinä rauhassa ja iloksesi, en minä kadehdi. Meillä taitaa vain olla eri määrä numeroita käyttöbudjetissa.
Ei minulla niihin konjamiineihin tai edes halvempiin alkoholilaatuihin rahat mene, joten niiden pois jättämisestä ei ole apua kohdallani.
Ainoa ylellisyys lienee tämä tietokone laajakaistoineen, mutta kun se toisaalta on myös rakkaimman harrastukseni työväline. Tästä luopuminen olisi samaa kuin jos Sinulta vietäisiin golfmailat!
Minä siis tyytyväisenä hämmentelen edelleenkin kaalisoppakattilaa:))) - Satu*
Hintriika* kirjoitti:
Hyvä, Satu*! Pelaile Sinä rauhassa ja iloksesi, en minä kadehdi. Meillä taitaa vain olla eri määrä numeroita käyttöbudjetissa.
Ei minulla niihin konjamiineihin tai edes halvempiin alkoholilaatuihin rahat mene, joten niiden pois jättämisestä ei ole apua kohdallani.
Ainoa ylellisyys lienee tämä tietokone laajakaistoineen, mutta kun se toisaalta on myös rakkaimman harrastukseni työväline. Tästä luopuminen olisi samaa kuin jos Sinulta vietäisiin golfmailat!
Minä siis tyytyväisenä hämmentelen edelleenkin kaalisoppakattilaa:)))samaa keittoa hämmentelen minäkin,
matalapalkka-alalla uhrautuvasti elämäntyöni tehnyt.
Ja rakas harrastus tämä laajakaista on minullekin,
enpä ole tästäkään halukas luopumaan.
Raha ja aika, molempia voi venyttää siihen, minkä
kokee tärkeäksi, nipistämällä jostain muusta,
niinhän se menee.
Elämänsä aikana on tuon taidon kyllä hyvin oppinut.
Mutta sateisena päivänä niin kuin nyt, tulevat taas
siivoushommat vuoroon, vaikka eivät mielihommiani olekaan.
Hyvää keskiviikkopaivää kaikille! Heipsan! Satu - Satu*
Satu* kirjoitti:
samaa keittoa hämmentelen minäkin,
matalapalkka-alalla uhrautuvasti elämäntyöni tehnyt.
Ja rakas harrastus tämä laajakaista on minullekin,
enpä ole tästäkään halukas luopumaan.
Raha ja aika, molempia voi venyttää siihen, minkä
kokee tärkeäksi, nipistämällä jostain muusta,
niinhän se menee.
Elämänsä aikana on tuon taidon kyllä hyvin oppinut.
Mutta sateisena päivänä niin kuin nyt, tulevat taas
siivoushommat vuoroon, vaikka eivät mielihommiani olekaan.
Hyvää keskiviikkopaivää kaikille! Heipsan! SatuSiivoustöissäni motto:
*Vähän päivässä, paljon viikossa.*
Tänään vuorossa enää parvekepöydän imurointi,
samoin keinun ja lattian.
Sitten voikin imurin laittaa pariksi viikoksi
komeroon. :)) - Ikäihminen
Satu* kirjoitti:
Tänään kaunis ja aurinkoinen päivä kentällä,
juhlava olo jatkuu edelleenkin!
Kyllä liikunta luonnossa on nautinto ihmiselle,
se on oikeata elämää, siltä se tuntuu.
Kymmenisen kilometriä ruohikolla kävellen.
Viitsisinkö sitä tehdä ilman sitä pientä valkoista palloa
ja sen mukanaan tuomaa iloa ja jännitystä?
Vesiesteitä väistellen, välillä hiekkaa tupsauttaen,
greeni-osumasta riemuiten ja koko ajan mukavassa,
tutussa seurassa.
Mitä muuta ihminen kaipaisi?
No, tietenkin muutakin - aina välillä.
Vieläkin suosittelen kaikille.
Kansanterveydellisesti ennen kaikkea myönteinen
tapa päästä hyvään tuiskeeseen.
Edullistakin, sillä konjamiinit
ja muut alkomahoolit putoavat tarpeettomina pois.Aloitin pelaamisen lähes 30v sitten ja voin vakuuttaa sinulle, että maailmassa on muutakin
kuin golf.
Turhaa mainosta. - Hintriika*
Satu* kirjoitti:
Siivoustöissäni motto:
*Vähän päivässä, paljon viikossa.*
Tänään vuorossa enää parvekepöydän imurointi,
samoin keinun ja lattian.
Sitten voikin imurin laittaa pariksi viikoksi
komeroon. :))Sama tahti on askelten minullakin siivouksen suhteen. Nämä valtavat 46 neliötä vaativat yleensä vähintäänkin parin päivän siivousta, joskus pitempäänkin. Ellei sitten tule yllätysvieraita, jolloin samasta urakasta selviää alle kahden tunnin:))
Selvennyksenä vielä edelliseen viestiini, että tietokone on minulle kirjoituskoneen nykyversio. Tekstinkäsittely vanhanaikaisella kirjoituskoneella on aika työlästä (kun on jo hyvälle oppinut).
Internetin puolelta taas löytyy tietoa tarvittaessa. Niitä ruokaohjeitakin. Sekä ne muutamat kotisivut, joiden ylläpitoon olen itseni sitonut.
Ja onhan tämä 70 :n viestittelykin yksi muoto torjua yksinäisyyttä. Toinen tietenkin sähköposti. Melkein kuin seurustelisi ihmisten kanssa livenä.
Omasta kaalista nämäkin ajatukset, jos joku on sitä mieltä, että poikkesin aiheesta... - Ehdottaja
Hintriika* kirjoitti:
Sama tahti on askelten minullakin siivouksen suhteen. Nämä valtavat 46 neliötä vaativat yleensä vähintäänkin parin päivän siivousta, joskus pitempäänkin. Ellei sitten tule yllätysvieraita, jolloin samasta urakasta selviää alle kahden tunnin:))
Selvennyksenä vielä edelliseen viestiini, että tietokone on minulle kirjoituskoneen nykyversio. Tekstinkäsittely vanhanaikaisella kirjoituskoneella on aika työlästä (kun on jo hyvälle oppinut).
Internetin puolelta taas löytyy tietoa tarvittaessa. Niitä ruokaohjeitakin. Sekä ne muutamat kotisivut, joiden ylläpitoon olen itseni sitonut.
Ja onhan tämä 70 :n viestittelykin yksi muoto torjua yksinäisyyttä. Toinen tietenkin sähköposti. Melkein kuin seurustelisi ihmisten kanssa livenä.
Omasta kaalista nämäkin ajatukset, jos joku on sitä mieltä, että poikkesin aiheesta...Kaikesta omakaalia lähellä olevasta voi tällä palstalla kirjoitella. Ehdotan, että näitä kaalin aivoituksia jatketaan. Hauska lukea ja kirjoitella. Sinä siellä, hän tuolla, minä täällä ym ratkomassa kaaliin meneviä monenlaisia juttuja. Siis selvitellään lankoja elämän ja taaperrellaan kuka missäkin. Muista avata.
- Nähdäkseni
Ikäihminen kirjoitti:
Aloitin pelaamisen lähes 30v sitten ja voin vakuuttaa sinulle, että maailmassa on muutakin
kuin golf.
Turhaa mainosta.nimim. satu* ei missään ole sanonut, ettei maailmassa olisi muutakin kuin golf. Mainostaa saa minun mielestäni hyviä asioita mielelläänkin, jospa siitä jolle kulle iloakin olisi. Sinunlaisesi ikävät viesti saisi jättää pois, niistä ei kenellekään mitään apua ole, ei varmaan edes itsellesikään.Luepa tämän päivän positiivareiden lause. Mainostan sitä sinunlaisellesi,,
- vähävarainen
Satu* kirjoitti:
Tänään kaunis ja aurinkoinen päivä kentällä,
juhlava olo jatkuu edelleenkin!
Kyllä liikunta luonnossa on nautinto ihmiselle,
se on oikeata elämää, siltä se tuntuu.
Kymmenisen kilometriä ruohikolla kävellen.
Viitsisinkö sitä tehdä ilman sitä pientä valkoista palloa
ja sen mukanaan tuomaa iloa ja jännitystä?
Vesiesteitä väistellen, välillä hiekkaa tupsauttaen,
greeni-osumasta riemuiten ja koko ajan mukavassa,
tutussa seurassa.
Mitä muuta ihminen kaipaisi?
No, tietenkin muutakin - aina välillä.
Vieläkin suosittelen kaikille.
Kansanterveydellisesti ennen kaikkea myönteinen
tapa päästä hyvään tuiskeeseen.
Edullistakin, sillä konjamiinit
ja muut alkomahoolit putoavat tarpeettomina pois.Hyvähän se on hehkuttaa ja neuvoa, kun on varaa tuollaiseen urheilulajiin.
Aikamoista pilkantekoa tulla selittämään, että tulee halvemmaksi kuin konjakkitömpsyt. - ei sinunlaisesi
vähävarainen kirjoitti:
Hyvähän se on hehkuttaa ja neuvoa, kun on varaa tuollaiseen urheilulajiin.
Aikamoista pilkantekoa tulla selittämään, että tulee halvemmaksi kuin konjakkitömpsyt.muuta ymmärräkään!
- tyhmyydessäsi
ei sinunlaisesi kirjoitti:
muuta ymmärräkään!
et ymmärrä edes olevasi tyhmä.
- Hintriika*
tyhmyydessäsi kirjoitti:
et ymmärrä edes olevasi tyhmä.
Emme kai ole pahaisia kakaroita, joitten pitää näyttää keskisormea toisilleen. Lusikka kauniiseen käteen ja omaa soppaa hämmentämään, niin elämä hymyilee taas!
- Golffaaja
Ikäihminen kirjoitti:
Aloitin pelaamisen lähes 30v sitten ja voin vakuuttaa sinulle, että maailmassa on muutakin
kuin golf.
Turhaa mainosta.Golf-etiketin ensimmäinen ja ehdoton sääntö on, ettei muita mollata. Hyvät lyönnit kommentoidaan
kehuen, huonoja ei huomata.Joten luulenpa, ettet ole sitä ikunaan pelannut!Kunhan kehuskelet. - kaikkea muuta kuin golffaaja
Golffaaja kirjoitti:
Golf-etiketin ensimmäinen ja ehdoton sääntö on, ettei muita mollata. Hyvät lyönnit kommentoidaan
kehuen, huonoja ei huomata.Joten luulenpa, ettet ole sitä ikunaan pelannut!Kunhan kehuskelet.tuo konjakkikaan ei sovi kuvaan.
- jos,,
Hintriika* kirjoitti:
Emme kai ole pahaisia kakaroita, joitten pitää näyttää keskisormea toisilleen. Lusikka kauniiseen käteen ja omaa soppaa hämmentämään, niin elämä hymyilee taas!
golffaa.
- suututtavat riippuvaisen
Hintriika* kirjoitti:
Emme kai ole pahaisia kakaroita, joitten pitää näyttää keskisormea toisilleen. Lusikka kauniiseen käteen ja omaa soppaa hämmentämään, niin elämä hymyilee taas!
aivan silmittömästi.jos joku ottaa puheeksi.
omasta ukostani sen tiedän ja olen kokenut. - kuin,,
tyhmyydessäsi kirjoitti:
et ymmärrä edes olevasi tyhmä.
peliholismi. jälkimmäisessä menee vain omaisuus.
mutta alkoholismissa kaikki myös henki. - pääsee siitäkin
kuin,, kirjoitti:
peliholismi. jälkimmäisessä menee vain omaisuus.
mutta alkoholismissa kaikki myös henki.riesasta eroon!
Mummon lihapullista, niistä maailman parhaista, on paljon keskusteltu ja kirjoiteltu.
Lapsuuteni harvinaista herkkua olivat nuokin.
Olen miettinyt sitä, mikä sai aikaan sen erikoisen ja hyvän maun.
Mausteita ei liiemmin ollut, suolaa tietysti ja pippuria, niin, ja hyvää sipulia.
Oma käsitykseni on, että maustepippuri oli se, joka antoi sen erikoisen mauan.
Itsekin olen lihapullia tehnyt. Nykyään se on simppeliä. Puoli kiloa jauhelihaa, kermaviiliä ja ranskalaista sipulikeittoa pussi. Vettähän jokainen osaa lorauttaa ja suolaa hyppysellisen.
Nykyistä jauhelihaa pidän laaduttomana, rustoa ja muuta "roskaa" liikaa.Kyllä ne mummon lihapullat maistuvat vieläkin,ainakin meidän lapsiemme lapsille ja vähän muillekkin. Luulen että hyvä jauheliha, ei valmiiksi pakattu, on parempaa.Ennen kauan sitten sai itse valita lihan ja siitä jauhettiin kaupan myllyssä.Edelleen luulen että sika-nauta on parasta lihapulla ainetta,tietysti mausteet suola ja pippuri mutta ennenkaikkea hyvä sipuli maun antaa ja paisto voilla.
miksi Sinun lihapullasi ovat paljon parempia kuin tyttäresi ja miksi et ole opettanut hänelle taitoasi.
Ei sitä voi opettaa, minä vain sekottelen noita aineita summittaisesti ja sitten niistä tulee mitä tulee. Hyvä kun kelpaavat, vastasi anoppi.
- Kokeilkaapa!
Ei kaikkea tarvitse keittää.
- Murunen
Millä niitä muruja ym hyvää talvisin korvaamme ? Riittävätkö pakastemaissi, vesimeloni, kurkku ja tomaatti ? Ideakortteja, lehtisiä, kirjasia on vinhasti selattava ennen kutsujen järjestämistä.
Kutsujen järjestämisen vaivasta ikäluokan tytöt pääsevät kokoontumalla palveluiden ääreen kerran viikossa syömään. Virkistyneenä takaisin kotiin sieltä tulee. Eivät ole jälkiselvittelyt riesana.
Molempi tapa parempi. Kotona rauhallinen ympäristö ja kodikkuus. Hulinaa ja kilinää "rossoissa". - ja tyttäreni
Murunen kirjoitti:
Millä niitä muruja ym hyvää talvisin korvaamme ? Riittävätkö pakastemaissi, vesimeloni, kurkku ja tomaatti ? Ideakortteja, lehtisiä, kirjasia on vinhasti selattava ennen kutsujen järjestämistä.
Kutsujen järjestämisen vaivasta ikäluokan tytöt pääsevät kokoontumalla palveluiden ääreen kerran viikossa syömään. Virkistyneenä takaisin kotiin sieltä tulee. Eivät ole jälkiselvittelyt riesana.
Molempi tapa parempi. Kotona rauhallinen ympäristö ja kodikkuus. Hulinaa ja kilinää "rossoissa".kotiin mentiin sitten kahville ja kakulle.
Jälkiselvittelyt todella helpot! - Hugo,
Liika sallaatti voi vatsan rikkoa.
- vauhtia
Hugo, kirjoitti:
Liika sallaatti voi vatsan rikkoa.
töppösiin.
- netissä tie?
vauhtia kirjoitti:
töppösiin.
Minnekkä...merien aa-aallot viimeinkin vie?
- Räikkö
Kokeiles ihmettä. Pane ruisleipäviipaleet leivänpaahtimeen, sitten beceliä tai juustoa niskaan. Vettä tai kuorittua palanpainikkeeksi.
On oikein sopivan makuista ja kotimaista, kun katsoo pitkät tovit kotimaan toivoja. Ei nyt ruokaa jouda laittamaan. Vettä ja leipää vaan.- on huono kaiku.
Mainettaan parempia ovat.
- Tiejyrä
on huono kaiku. kirjoitti:
Mainettaan parempia ovat.
Minutkin jytkyn pyörittävät eteenpäin.
- Gourmet-
Tiejyrä kirjoitti:
Minutkin jytkyn pyörittävät eteenpäin.
herkut ja etenkin sokeri kaikissa muodoissaan
(myös piilosokeri jota flojataan kaikkiin mahdollisiin valmisruokiin)
kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Mukaanlukien konjamiinit ja muut alkomahoolit. - Fanni
Gourmet- kirjoitti:
herkut ja etenkin sokeri kaikissa muodoissaan
(myös piilosokeri jota flojataan kaikkiin mahdollisiin valmisruokiin)
kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Mukaanlukien konjamiinit ja muut alkomahoolit.Monella arkielämämme alueella voisimme pyrkiä yksinkertaisemmalle kaistalle. Alkeellisuuden palvojia meistä ei kuitenkaan tule, joten turha yrittää niin kauas menneeseen.
Aihe saattaisi kiinnostaa kuin tämä kaalinkerä, kun vaan joku uuttera tekisi inspiroivan avauksen.
- jos sanot olevas raitis,
siitäkin
jo moni tulee silmilles.- me naisväki,
ei Suomesta olisi tullut mitään.
Pohjoisessa miehet joivat aikoinaan mielettömästi,
ilman Lars Leevi Laestadiusta olisi koko lapinväki
ollut mennytta kalua. - kerro..
me naisväki, kirjoitti:
ei Suomesta olisi tullut mitään.
Pohjoisessa miehet joivat aikoinaan mielettömästi,
ilman Lars Leevi Laestadiusta olisi koko lapinväki
ollut mennytta kalua.kun olet Lapin asiain tuntija.
ei tarvinnutkaan siivota parvekkeella.
Pölynimuri alkaa siellä jo näyttää sisustuselementiltä.
Voiko tuoda enää poiskaan.
Klo 23.30 menee sp kiinni yöksi tai pitemmäksi aikaa
joidenkin Suomi24:n huoltotöiden takia. Niin että
käykäähän lukaisemassa sp:nne.
Moi!- kaksi virkaa
siinä mulla.
- Fanni
Kaukana ovat lapsenlapset. Kerran kuitenkin pääsin ammaksi ½ v. pojanpojalle heidän lähtiessään häihin moniksi tunneiksi.
Meni oikein hyvin, mutta jossain vaiheessa lapsi alkoi itkeä. Otin laulun avuksi ja siitäkös poika kovin hämmästyi ja lopetti itkunsa. Lauloin hänelle Porilaisten marssia. Sen hän kait kuuli ensimmäisen kerran elämässään. - heheh
Fanni kirjoitti:
Kaukana ovat lapsenlapset. Kerran kuitenkin pääsin ammaksi ½ v. pojanpojalle heidän lähtiessään häihin moniksi tunneiksi.
Meni oikein hyvin, mutta jossain vaiheessa lapsi alkoi itkeä. Otin laulun avuksi ja siitäkös poika kovin hämmästyi ja lopetti itkunsa. Lauloin hänelle Porilaisten marssia. Sen hän kait kuuli ensimmäisen kerran elämässään.puolivuotias urho siellä lullassa!
- Kualj'kiäryle
Asiapitoinen juttu tuntuu ihan mukavalta. Tuntuu kuin söis' namia kaalipiirakkaa !
- Juurta juttuun
Hyvä osoitus siitä, että asiantynkä vetää vastaajia.
Tyhjä ynähtely, virkkeen osaset eivät niinkään.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 kuoli kolarissa
Kenen vastuulla tienhoito? Sohjoa ja vettä tie täynnä. Oliko säästetty tienhoidossa? Järkyttävä onnettomuus.1817504Suomea odottaa karu kohtalo
Mitäs menitte uhkailemaan ja leikkimään kovaa. Ei mitään mahdollisuuksia Venäjää vastaan.2651833- 681289
- 721213
Nainen, moraali on koetuksella sun kanssa
Koen nyt olevani rappiolla ja kyllä, omaa syytäni ja itsekontrollin puutetta, mutta olethan kyllä puoleensavetävä, ettei641187- 571178
Tosiaankin, jos julkaisette täällä henkilötietoja
Minkäänlaisia, se on poliisiasia. VPN, proxy- tai julkinen yhteys ei salaa mitään. Poliisi pystyy jäljittämään ja saamaa931112Bachelor-Joonas tapasi Monican isän - "Appiukko" antoi koulutusta vävypojalle - Katso kuvat tästä!
Joonas ja Monica ovat pitäneet yhtä Bachelor Suomi -kuvausten jälkeen. Tämä todistaa, että tosi-tv:ssä voi syntyä rakkau51108Gallup: Mitä mieltä olet uudesta Putous-kaudesta: hyvä, keskinkertainen, huono?
Putous on saanut kuraa niskaan mm. kaksimielisistä jutuista. Ohjelma on lasten suosikki ja lapset toistelevat hokemia ti511085- 361046