Ateismi psykologisesti

Tää oli viikon paras. Taistelee ehdottomasti viikon "paras hihhuli psyko" tittelistä.

Voisitko ystävällisesti pyytää rukouksessa, että jokaiselle, jolta on amputoitu käsi tai jalka, kasvaisi se takaisin? Voisitko ystävällisesti pyytää jumalaasi poistamaan maailmasta pahuuden, nälän ja rap-"musiikin"?

Kiitos jo etukäteen!

Kaunis kukka on jätetty, ja aidattu. Se kuvaa
henkeä. Kaunis ele.

http://www.cropcircleconnector.com/2008/aveburymanor/aveburymanor2008a.html

Psykologeilla on varmasti mielenkiintoisia teorioita myös ihmisen tarpeesta ja syistä sokeaan uskoon. Toivon Suomen joskus muuttuvan niin sekulaariseksi, että niistä voidaan puhua avoimesti.

Valitettavasti viestisi viimeinen kappale antaa minulle syyn uskoa, että olet pelkkä provo. Mikäli haluat vakavaa keskustelua, suosittelen sinua jättämään saarnaamisen väliin. Sillä teet vain vahinkoa omalle aloitteellesi.

Pyysin pari päivää sitten täällä palstalla virallisesti, ETTÄ JUMALA TULISI KAAPISTA JA NÄYTTÄYTYISI KAIKILLE IHMISILLE. Eipä ole viitsinyt, joten pidän koko heppua ylimielisenä paskana, ja siten huonompana kuin minä.

Tai toinen vaihtoehto: Jumalaa ei ole olemassa.

"Kuulin uskovaiselta psykologiystävältäni viime viikolla mielenkiintoisen teorian. Hänen mukaansa ateistit eivät usko Jumalaan, koska pelkäävät Jumalan olemassaolon uhkaavan omaa kaikkivoipaisuuttaan."

Kerro ystävällesi, että hänen on turha peilata omahyväisyyttään muihin.

"Ikävä kyllä ihmisen on alistuttava Luojansa edessä."

Turhaa, koska Luojaa tuskin on olemassa.

Komppaan ertertiä yllä: Kerro ystävällsei, että hän nolaa vain itsensä peilatessaan omahyväisyyttään muihin ihmisiin. Psykologin kommentiksi aika yllättävän tyhmä.

>>>Ihmisestä ei tule kaikkivoipaa,>..eikä Jumalan asemaa kannata edes yrittää anastaa.

Kuulin eräältä patologilta viime vuonna mielenkiintoisen teorian. Hänen mukaansa kaikki kristityt tulevat kuolemaan enemmin tai myöhemmin! Eikä yksikään kristitty ole ikinä haihtunut taivaaseen kesken ruumiinavauksen!?!

Vai että uskovainen psykologi.

Tulipa mieleen, että jos hakee apua uskoon hurahtaneelle omaiselle tai kaverille, niin on syytä selvittää psykologin tai terapeutin uskonnollisuus. Meinaan, että ei enemmän haittaa enää tulisi.

Ateisti on ikuinen murkkuikäinen, joka uhmaa omaa henkistä kasvamistaan. Tiedepiireissä asia ei ole niin suuri ongelma, koska jokainen uusi todistettu asia oli ennen yliluonnollinen. Tämä kasvattaa hen-
kisesti ymmärtämään, että kehitys ei pysähdy, kuten
se on tapahtunut ateisteilla, joilta puuttuu kokonaan usko

uskovaisia "psykologeja" on. Aamulehdessä 8/8 on yleisönosastossa yhden äidin tuskainen viesti. Hänen lapsensa joutui sellaisen kynsiin ja kesti viisitoista vuotta ja kestäviä vaurioita, ennen kuin lapsi saatiin oikeaan hoitoon.

Minulla ei ole mitään syytä uskoa että jokin sellainen olento kuin jumala / jumalat olisi olemassa. Tämä on minulle niin itsestään selvä asia että kiinnitän siihen kohtuuvähän huomiota.
Minulle mikä tahansa jumaltaru on yhtä uskottava kuin lampunhenget.
Minä en vihaa, pelkää taikka halveksi lampunhenkiä, joiden olemassaoloon en usko, miksi minä toimisin yhtään erillailla kun kysymys on myyttisestä jumal kuvasta?
Minulle näillä kahdella asialla ei ole mitään erottavaa tekiää.

Tiede taas tutkii asioita jotka oikeasti tapahtuvat ei mitään yliluonnollista.
Se että jotakin sanotaan yliluonnolliseksi tarkoittaa sitä että ko. tapahtuma on luonnonlakien ulkopuolinen tapahtuma.
Uskomalla jonkin olevan totta ei ole sijaa vakavasti otettavassa tieteellisessä tutkimuksessa, jotta johonkin lopputulokseen päästään on löydettävä todisteet omalle väitteelleen.

Ikävä kyllä monet ihmiset alistuvat uskontojen edessä, luulevat tulevansa jumalansa kaltaisiksi, uskovat olevansa parempia ihmisiä ja yrittävät muokata ympäröivän maailman kaltaisekseen.
Tämä johtaa kansakuntien rappeutumiseen, ihmisten kärsimykseen, vapauden ja oikeudenmukaisuuden menettämiseen, moraalittomaan ja eettisesti väärään toimintaan sekä vapaan ajattelun katoamiseen.

Rukous ei pelasta ketään. Rukoilemalla ko. henkilö pyrkii lievittämään omaa epävarmuuttaan, syyllisyyden tuntoa ja pahaa oloa joka johtuu jostakin jota hän on tehnyt, sanonut taikka ajatellut. Rukous ei kuitenkaan auta ketään muuta kuin rukouksen esittäjää ja ainoastaan siinä tapauksessa että tuntee tehneensä jotenkin väärin ja haluaa anteeksiantoa.
Tämä on kuitnkin vastuun kiertämistä ei vastuun ottamista. Mikäli on tehnyt jollekkin väärin tulee ko. henkilöltä pyytää anteeksiantoa ei stratosfääriltä taikka seiniltä.
Oikea anteeksianto tulee väärinteon kohteelta ei miltään myyttiseltä jumal hahmolta joka asustelee rukouksen esittäjän mielessä, tottakai itseltään on helppo pyytää anteeksiantoa.

"Kuulin uskovaiselta psykologiystävältäni viime viikolla mielenkiintoisen teorian. Hänen mukaansa ateistit eivät usko Jumalaan, koska pelkäävät Jumalan olemassaolon uhkaavan omaa kaikkivoipaisuuttaan. Sama asia pätee tiedemiehiin. Tiedemiehet ja tutkijat eivät voi uskoa mihinkään yliluonnolliseen, koska tahtovat hallita kaikkia luonnon voimia. Ikävä kyllä ihmisen on alistuttava Luojansa edessä. Ihmisestä ei tule kaikkivoipaa, eikä Jumalan asemaa kannata edes yrittää anastaa. Se johtaa syvälle pimeään, mutta rukous pelastaa. Voin tehdä sen puolestanne."

Ateistit eivät ole kaikkivoipaisia ja tietävät sen yleensä itsekin. Ateismin takana on usein vihaa uskontoja ja uskonnollisuutta kohtaan, mutta myös kaikkea ns. henkisyyttä kohtaan.
Mistä viha johtuuu?

Ateismi psykologisesti perustuu ainakin yksilön kokemaan alemmuudentuntoon ja alemmuudentunto johtuu (pääasiassa) asianomaisen sielullisista ominaisuuksista, arvomaailmasta ja korostuneesta itsekeskeisyydestä. Kielteisllä kokemuksilla voi olla myös vaikutusta uskontovastaisuuteen.

Jyrkemmän linjan ateistit kieltävät Henkisen Todellisuuden (ihmisen sielun, henkiolentojen, jumalolentojen, Taivasmaailmojen jne) olemassaolon mahdollisuudenkin, koska ovat älyllisesti epärehellisiä, eivätkä omaa kykyä - tai haluakaan - rehelliseen itsetutkiskeluun. Viisautta tarvitaan nöyrtymiseen ja muunmuassa oman tietämättömyyden tunnustamiseen esimerkiksi sielun/kuolemanjälkeisen elämän ja jumalolentojen ja henkiolentojen olemassaolon suhteen (sanotaan, että "tosiasioiden tunnustamisessa on viisauden alku").

Ateistit eivät yleensä tunne aitoa halua - ja tarvettakaan - muuttumiseen (rehellisemmiksi ja paremmiksi ihmisiksi). Tähän asiaan liittyy kykenemättömyys ja haluttomuus rehelliseen itsetutkiskeluun johon mm rehellinen ja aito "uskoontulo" pitkälti perustuu.

Itsekeskeiset ihmiset rakentavat egonsa ympärille eräänlaisen "aitauksen" joka koostuu esimerkiksi ateistisesta/materialistisesta maailmankuvasta - tai ahtaasta uskonnollisesta maailmankuvasta. Molemmat voivat aivan samalla tavalla perustua ahdasmielisyyteen. Uskonnollisuudessa kuitenkin ihmisen motiivi on tärkeintä. Rehellinen uskova voi uskoa todellisuuteen perustumattomalla - ja ahtaallakin - tavalla, mutta hän voi silti olla oikeamielinen ja rehellinen ihminen.

Korkeampiin voimiin-, Jumalaan-, Taivaaseen ja kuoleman jälkeiseen elämään AIDOSTI uskovan ihmisen arvot eivät perustu ylimielisyyteen, itseriittoisuuteen ja epärehellisyyteen. Aito ja terve uskonnollisuus ja henkisyys ei voi koskaan perustua korostuneeseen egoismiin. Jokaisen egoistin suurin haaste on tulla tietoiseksi omasta Sielustaan ja Hengestään. Vain itseään arvostamalla ja kunnioittamalla voi kunnioittaa toisiakin ihmisiä.

Oikeamieliselle ihmiselle rehellisyys on tärkeä arvo ja se näkyy käytännössäkin - ei pelkästään puheissa.

Ihmisetjotka eivät kykene - tai omaa halua - rehelliseen itsteutkiskeluun keksivät usein monenlaisia temppuja ja tekosyitä joilla pyrkivät kääntämään asiat ylösalaisin ja päälaelleen(omien tavoitteidensa takia). Joku tästä kirjoituksesta loukkaantunut ateisti saattaa esim. todeta, että tässä esitetyt ajatukset ovat ateisteja leimaavia ja ylimielisiä. "Uhritemppu" on hyvin tavallinen ja silloin asianomainen tekeytyy uhriksi ja pyrkii kääntämään huomion olennaisesta johonkin itselleen ja omille tavoitteilleen suotuisampaan asiaan.

Olen kuullut, että psykologin ammattiin hakeutuu aika paljon uskovaisia ja ihmisiä, joilla itsellään on psyykkisiä ongelmia. Onko kenen hyvänsä psykologin tai psykologiaa opiskelleen arvio kokonaisista ihmisryhmistä, jopa täysin tuntemattomista, minkään arvoinen.

Kaikilla ihmisillä on omia tunneperäisiä hankkeita, niin tiedemiehillä, taiteilijoilla, kuin sinun psykologiystävälläsikin. Pitää yrittää tajuta omat teatterit ja varoa menemästä mukaan kaikenmaailman kaverien ja asiantuntijoiden vedätyksiin.