Perheen perustamisvaiheessa ja lasten ollessa pieniä perheeltä odotetaan tiivistä elämistä lähekkäin.
Vanhemmilla on yhteinen makuuhuone, lapsilla omansa, keittiö ruokailuun ja olohuone. Olohuonetta dominoi iso sohvaryhmä ja nurkassa aina auki pauhaava televisio.
Yleensä naisen panos asunnon sisustamiseen on aktiivisempi kuin miehen. Nainen osaa ottaa sisustuksessa huomioon asuintilojen käytännöllisyyden ja toimivuuden. Tässä vaiheessa nainen unohtaa, että mies kaipaa omaa koloaan. Mies joko hyväksyy ja kyhjöttää tai etsii kolonsa minne voi piiloutua lukemaan kirjaa, katselemaan telkkarista urheilua, siemailemaan kaljaa ja harrastamaan. Rajansa tietenkin kaikella.
Mies etsii kyllä kolonsa jos tilaa on riittävästi. Kolo voi löytyä autotallista, kellarista tai leikkimökistä. Tässä vaiheessa avioliiton saranoita naristellaan ja nainen voi kokea tulleensa hylätyksi. Nainen voi jättää hyvänkin parisuhteen koska ei ymmärrä, että miehellä voi olla omia intohimoja joiden toteuttamiseen hän tarvitsee kolonsa. Ei hän ole perhettään hylkäämässä vaan kaipaa vain omaa tilaa.
Olemme jo suurin osa ohittaneet tuon pesänrakennusvaiheen ja tuuliset vuodet. Viimeistään nyt voisimme panostaa suhteen toimivuuteen, etsimällä kodistamme kolot sekä itsellemme, että puolisollemme. Lasten lennettyä pesästä, naisellakin on aikaa harrastaa ja toteuttaa omia intohimojaan.
Aloittaa voisimme vaikka valitsemalla nukkumismuodon. Molemmille oma makuuhuone sillä emmehän enää kaipaa jatkuvaa nyhertämistä toistemme kainaloissa, vaan tilaa myös lepoon. Oman kolomme voisimme sisustaa omien mieltymystemme ja harrastustemme mukaan. Hellyydenkipeyden tai seksin tarpeen iskiessä, voisimme silleen ikäänkuin vierailla toistemme luona ; )
Luolamies
71
3292
Vastaukset
- jana.
Muutettiin yhteen kai -83. Ensin superlonsänky, sitten vesisänky, viimeisin vieterisänky.
Muutin kirjastoon vuonna -01. Ostin sängyn ja telkkarin, raahasin kirjavuoret eri paikkaan.
Muutin alakerran sohvalle pari vuotta myöhemmin, hankin läppärin.
Seuraavaksi kai muutan yksiöön. Voin myydä kirjoja, television, läppärin jne.
Sitten kai muutan palvelutaloon. Voin myydä suurimman osan rojuista.
Sen jälkeen muutan sairaalaan. Lähes kaikki joitain yksittäisiä tavaroita mukaan.
Lopuksi muutan raatovainiolle. Perikunta tehköön tekohammasharjalleni mitä haluaa.- Mandi55
Sinä olet tavoittanut aloituksen idean, elämä on jana ja molemmissa päissä olet sinä itse, omine ajatuksinesi ja omine tapoinesi. Kaikkea sisältä ei halua eikä voi jakaa toisen kanssa, vaikka se olisi mahdollistakin. Elämän janalle on rakennettava ihan oma kolo omille intohimoille.
Kun yksin makaa niin nuhaa saa!
Matkoilla parivuoteiden erillisiin täkkeihin mukautuu tilapäisinä varusteina.
Kotona meillä on ollut tuplatäkki muutaman kymmenen vuotta.
Parivuodettamme ei saa erillisiksi ilman polttopilliä tai rälläkkää.
Pelkästään keskustelun herättäminen erillisistä täkeistä, saati vuoteista, jatkuisi mattojen halkileikkauksen suunnitteluna.
Erilliset makuuhuoneet olisivatkin jo eri asunnoissa.
Jyrkän mielipiteeni taustalla ei ole tilan puute!
Sopet, reviirit ja omat ajat on tietenkin mutta makuuhuoneesta vetäytyminen olisi päättymissignaali.- Mandi55
Minulla ei ole ollut nuhaa kuin pöly- tai heinäallergian vuoksi ja nuhan aiheuttajathan matkustelevat usein lähijunilla ; )
Tuplatäkki on minunkin sängyssäni ; )
Minulla on sellainen eroitettava tuplavuode jonka saa erilleen, mutta ei ole ollut tarvetta.
Kovin on hataralla pohjalla suhteenne lujuus jos se loppuisi siihen, että sinä esimerkiksi haluaisit mennä toiseen huoneeseen nukkumaan kun vaimosi kitarisat alkaisivat vaivata ja hän pitäisi sinua yökaudet hereillä kuorsaamalla ; )
ollut aina kolomies.
En ole vaatinut koskaan häntä kyhnäämään vierelläni, joskus silloin nuorena menin hänen luokse (autotalliin) jos siltä tuntui, että pitää kyhnätä.- HTZA
Niin kuin ennen? Takapenkille?
- Pirre*
HTZA kirjoitti:
Niin kuin ennen? Takapenkille?
autotallissa tarvinnu mennä takapenkille, - mie vaan menin siihen viereen ja kurkotin sinne minne hänkin, - sinne konepellin alla, ja ojentelin monenttiavainta ynms. vampainta hänelle, - niinkuin nyt hyvä avustava asistentti tekee :)
Monet kerrat katkastiin vortsonmajuri kahtia.. - Pirre*
Pirre* kirjoitti:
autotallissa tarvinnu mennä takapenkille, - mie vaan menin siihen viereen ja kurkotin sinne minne hänkin, - sinne konepellin alla, ja ojentelin monenttiavainta ynms. vampainta hänelle, - niinkuin nyt hyvä avustava asistentti tekee :)
Monet kerrat katkastiin vortsonmajuri kahtia..majori..:)
- HTZA
Pirre* kirjoitti:
majori..:)
minä olen jo kuvitellut pienen, avokaulaisen t-paidan ja takakireät farkut.
- Olisipas
minunkin mieheni kolomies. Mutta ei. TV karjuu olohuoneessa. Ja minä tihrustan kolossa ja haaveilen ihanasta miehestä, joka näkisi minut, milloin tahansa, edes joskus, vaikka potkupallon aikaan...
- Pirre*
Olisipas kirjoitti:
minunkin mieheni kolomies. Mutta ei. TV karjuu olohuoneessa. Ja minä tihrustan kolossa ja haaveilen ihanasta miehestä, joka näkisi minut, milloin tahansa, edes joskus, vaikka potkupallon aikaan...
mies, - sellainen sohvakolomies/kö, vai ei ensinkään miestä, - jäi hieman epäselväksi..?
Varmasti on paljon niitä liittoja jossa mies surfaa telkkarin kapulalla illat, eli ts. kaksi toisistaan vieraantunutta ihmistä vain asuu samassa ositteessa :(
Kaksi yksinäistä, - joku shokkihoito olisi kai silloin paikallaan, josko jättäisi telkkariluvat maksamatta..:).
- tane2
eri makuuhuoneeseen niin eikun ostaa ja muuttaa sinne.
Ja jos minä haluan niin ostan ja muutan myös. - Bertta_Begonia
aina oma työhuone kummallekin. Kumpikin harrastamme monenlaista, tilaakin vaativaa.
Mies on saanut aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään, hyvä niin.
Häneltä ei harrastusintohimoja puutu.
Yöllä haluan nukkua oman rakkaani vieressä. Jos joskus herään painajaisesta, onneksi harvoin, on turvallista kuulla tuttu tuhina, ja aistia toisen lämmön läheisyys.Haluan nukkua oman rakkaan vieressä, siellä on lämmin ja hyvä olla.
Kolme vuotta mies kävi komennustöissä ja minulla oli kova ikävä aina. Nykyisin saa hän toki omia viikonloppuja joskus töiden puolesta saaristossa mökkityömaalla. Itse hoitelen omaa lapsenlasta silläaikaa. Ei siis kyhnätä ihan aina vierekkäin.
Mutta just niiden pahojen unien karkotukseen on sellainen turvallinen karvanen mies just omiaan.
Ja illalla jos on paha mieli tai erityisen hyvä mieli, heh heh, niin silloin on kiva sen kanssa kuiskutella ja pussailla. Ja sen selkärepussa on niin kiva nukkua.- HTZA
miljoona kirjoitti:
Haluan nukkua oman rakkaan vieressä, siellä on lämmin ja hyvä olla.
Kolme vuotta mies kävi komennustöissä ja minulla oli kova ikävä aina. Nykyisin saa hän toki omia viikonloppuja joskus töiden puolesta saaristossa mökkityömaalla. Itse hoitelen omaa lapsenlasta silläaikaa. Ei siis kyhnätä ihan aina vierekkäin.
Mutta just niiden pahojen unien karkotukseen on sellainen turvallinen karvanen mies just omiaan.
Ja illalla jos on paha mieli tai erityisen hyvä mieli, heh heh, niin silloin on kiva sen kanssa kuiskutella ja pussailla. Ja sen selkärepussa on niin kiva nukkua.miehesi saa nauttia "vapaa-ajastaan", mutta vain jossain mökkityömaalla!
No, pitäähän perheen rahaa saada. HTZA kirjoitti:
miehesi saa nauttia "vapaa-ajastaan", mutta vain jossain mökkityömaalla!
No, pitäähän perheen rahaa saada.Joskus minä päästän sen kyllä arkiiltana yksin hetkeksi pelaamaan niitä jotain rahapelejä lähipubin eteiseen. Tilipäivänä olen kyllä sitten itsekin paikalla ja mutta niihin peleihin ei silloin saa koskea.
Omat reviirit, myös harrastushuoneiden muodossa, auttavat varmaan välttämään ristiriitatilanteita.
Elämänsulostuttajan ollessa tyttöjen matkoilla on hieman kolkkoa käydä yksin pehkuihin.
Minä herään aina aikaisemmin.
Aamut ovat silloin kolkoimpia. Herätä hiljaisuuteen ilman vierestä kuuluvaa tuhinaa.
Pari, kolme viikkoa kerran vuodessa menettelee.
Useimmiten kehoituksestani.
Enempi saattaisi aiheuttaa keskustelua.- HTZA
laiska-lasse kirjoitti:
Omat reviirit, myös harrastushuoneiden muodossa, auttavat varmaan välttämään ristiriitatilanteita.
Elämänsulostuttajan ollessa tyttöjen matkoilla on hieman kolkkoa käydä yksin pehkuihin.
Minä herään aina aikaisemmin.
Aamut ovat silloin kolkoimpia. Herätä hiljaisuuteen ilman vierestä kuuluvaa tuhinaa.
Pari, kolme viikkoa kerran vuodessa menettelee.
Useimmiten kehoituksestani.
Enempi saattaisi aiheuttaa keskustelua."Pari, kolme viikkoa kerran vuodessa menettelee.
Useimmiten kehoituksestani".
Näinhän ne syntyvät.
Olen ihan vakavissani. HTZA kirjoitti:
"Pari, kolme viikkoa kerran vuodessa menettelee.
Useimmiten kehoituksestani".
Näinhän ne syntyvät.
Olen ihan vakavissani.Mustasukaisuusdraamoihin?
Ihan vakavissani sanon että jos vaimollani olisi reippaasti enemmän omien matkojen tarvetta yhteisten 5 - 6:n, yhteensä 3 - 4kk/vuosi, niin olisi ehkä syytä käynnistää keskustelu aiheesta!
Kyse ei ole mustasukkaisuudesta vaan keskinäisistä viihtyvyystekijöistä.
Jos nuorempana ei osannut olla mustasukkainen niin nyt on kai myöhäistä ryhtyä opettelemaan sitä?- HTZA
laiska-lasse kirjoitti:
Mustasukaisuusdraamoihin?
Ihan vakavissani sanon että jos vaimollani olisi reippaasti enemmän omien matkojen tarvetta yhteisten 5 - 6:n, yhteensä 3 - 4kk/vuosi, niin olisi ehkä syytä käynnistää keskustelu aiheesta!
Kyse ei ole mustasukkaisuudesta vaan keskinäisistä viihtyvyystekijöistä.
Jos nuorempana ei osannut olla mustasukkainen niin nyt on kai myöhäistä ryhtyä opettelemaan sitä?se että lasket kaikki noin tarkkaan.
Ja se että "viihtyvyystekijät" ovat laskelmista kiinni.
Olen ihan tosissani, huolestunut. - Mandi55
HTZA kirjoitti:
miehesi saa nauttia "vapaa-ajastaan", mutta vain jossain mökkityömaalla!
No, pitäähän perheen rahaa saada.Minä olen elämän saatossa huomannut, että kun "komennusmies" saapuu paikkakunnalle niin vanhojen piikojen ja yksinäisten rouvien silmät alkavat leiskumaan ; )
Mandi55 kirjoitti:
Minä olen elämän saatossa huomannut, että kun "komennusmies" saapuu paikkakunnalle niin vanhojen piikojen ja yksinäisten rouvien silmät alkavat leiskumaan ; )
En ollut komennusmies vaan "siirtotyöläinen" kahdella paikkakunnalla 10-vuotta.
Sen jälkeen 10 työpätkää melkein yhtä monella paikkakunnalla.
Olenkohan ylikriittinen kun ne leiskuvat silmät olivat melkein poikkeuksetta minun makuuni turhan vanhoissa ja silavissa rungoissa?
Lyhyet keikat oliSIVAT olleet hedelmällisempiä pitempään asumiseen verrattuna.
Vaikuttikohan siinä läsnäolon takarajan häämötys.
Tiesivät ettei äijä jää pitempiaikaiseksi riesaksi?
Mielikuvitukseni ei riitä tulkintaan!laiska-lasse kirjoitti:
En ollut komennusmies vaan "siirtotyöläinen" kahdella paikkakunnalla 10-vuotta.
Sen jälkeen 10 työpätkää melkein yhtä monella paikkakunnalla.
Olenkohan ylikriittinen kun ne leiskuvat silmät olivat melkein poikkeuksetta minun makuuni turhan vanhoissa ja silavissa rungoissa?
Lyhyet keikat oliSIVAT olleet hedelmällisempiä pitempään asumiseen verrattuna.
Vaikuttikohan siinä läsnäolon takarajan häämötys.
Tiesivät ettei äijä jää pitempiaikaiseksi riesaksi?
Mielikuvitukseni ei riitä tulkintaan!Useat takovat keikoillaan vain rahaa, kymmenen tunnin työpäivät ja pe vapaa, että pääsee jo torstaina illalla kotiin. Ei siinä ehdi just mitään muuta vapaa-ajallaan tekemään, kuin just nukkumaan.
nykyisin ei taida enää edes kannattaa, kun niistä päivärahoista on tullut hankaluuksia. Menneitä ja muinaismuistoja ovat varmaan nekin rahantekomahdollisuudet nykyään.miljoona kirjoitti:
Useat takovat keikoillaan vain rahaa, kymmenen tunnin työpäivät ja pe vapaa, että pääsee jo torstaina illalla kotiin. Ei siinä ehdi just mitään muuta vapaa-ajallaan tekemään, kuin just nukkumaan.
nykyisin ei taida enää edes kannattaa, kun niistä päivärahoista on tullut hankaluuksia. Menneitä ja muinaismuistoja ovat varmaan nekin rahantekomahdollisuudet nykyään.Ne 10 vuotta.
Maanantaisin paikalle, perjantai-iltaisin kotiin.
Viikot normaalia asumista omalla kustannuksella ilman päivärahoja tai muitakaan kulukorvauksia.
Aikaa oli normaalisti.
Nuo keikkavuodet ovat toinen asia.
Kestot 2pv > 7kk.
Työpäivät 8 > 23h.
Ei ylityökorvauksia!
Juuri verottaja avusti alkuperäisen suunnitelman toteuttamisessa.
Töistä pois terveenä 50 vaiheessa.
Ei siinä mistään rahanteosta voinut puhua.
Vielä viime syksynä ehdoteltiin muutaman viikon askarointia naapurikunnassa mutta laiskuus ja työttömyyseläkkeen ansaitsemisrajat olivat esteenä.laiska-lasse kirjoitti:
Ne 10 vuotta.
Maanantaisin paikalle, perjantai-iltaisin kotiin.
Viikot normaalia asumista omalla kustannuksella ilman päivärahoja tai muitakaan kulukorvauksia.
Aikaa oli normaalisti.
Nuo keikkavuodet ovat toinen asia.
Kestot 2pv > 7kk.
Työpäivät 8 > 23h.
Ei ylityökorvauksia!
Juuri verottaja avusti alkuperäisen suunnitelman toteuttamisessa.
Töistä pois terveenä 50 vaiheessa.
Ei siinä mistään rahanteosta voinut puhua.
Vielä viime syksynä ehdoteltiin muutaman viikon askarointia naapurikunnassa mutta laiskuus ja työttömyyseläkkeen ansaitsemisrajat olivat esteenä.Ihmiset ovat kaikki erilaisia ja elämäntilanteet kaikilla ovat niin erilaiset. Monenlaista tilannetta itse kullakin.
Mun mies sai päivärahaa silloin aloittaessaan komennus työt, kun hän asui tyttärensä kanssa samassa osoitteessa.
Oli siis perhettä, kun oli yksinhuoltaja. Tytär kasvoi aikuiseksi ja päivärahoja ei sitten olisi ehkä enää myönnetty. Ja niin hän hommasi vakituista työtä omalta kotipaikkakunnalta.
Mun mies on vielä terve, 56 vuotias ja tykkää kovasti työstään, voisi melkein sanoa "työhullu". samoin olen itsekin hyvin innokas työhön käymään kiinni.
Kyllä sitä rahaa varmaan tuli niiltä komennusajoilta, koska on tänä päivänä velaton mies.
Ei erillistä makuuhuonetta. Minä haluan olla sylissä ja lähellä ja ja ja... minä haluan että minua rakastetaan ja saan rakastaa. 33 vuotta rakkautta. Välillä on riidelty tulenpalavasti ja nyt on rakkauden aika..
- Mandi55
Olitko se sinä, joka oli lähdössä yksin Ruotsiin töihin joku aika sitten?
- entinen vaimo
Lasten ollessa pieniä, koko perhe nukkui samassa sängyssä. Lapset tuhisivat tyytyväisinä välissä. Nainen tuuditti heidät uneen lukemalla joka ilta satuja.
Mies hoiti sisustuspuolen tuomalla kotiin kavereittensa poisheittämää tavaraa ja huonekaluja. Kavereitten ei tarvinnut maksaa kaatopaikkamaksua. Ekologista elämää. Tosin sitä roinaa kertyi vähitellen nurkat täyteen. Mitään ei raatsittu heittää pois, vaikka kukaan ei tiennyt, mihin mitäkin tarvittiin.
Mies etsi vähitellen oman kolonsa puuliiterin rappusilta. Halkopinon väliin oli kätketty lohduketta. Ärhäkimmillään mies etsi paikkaansa ajaen lapsensa talvipakkaseen sukkasillaan. Nainen alkoi tuntea itsensä hylätyksi ja yksinäiseksi ja haaveili paremmasta.
Nainen muutti lopulta omaan koloon eri huoneeseen nukkumaan. Se oli ensimmäinen askel. Myöhemmin välimatkaa on otettu enemmän. Eri osoitteisiin.- Mandi55
Sinun tarina oli raju ja tarina aidoimmillaan. Tarina, jossa elit luolamiehen kanssa ja löysitte lopuksi omat kolonne.
Ensimmäinen monttu syntyi, silloin alussa kun nukutitte lapsenne väsissänne samassa sängyssä.
Toinen kuoppa alkoi syventymään kun annoit miehesi sisustaa etkä puuttunut tilan jakoon.
Loppu tarinastasi oli rajua, onneksi säilyitte ehjinä ja löysitte molemmat omat kolonne.
Tälläisiä tarinoita on itse asiassa hyvin paljon naapurustossamme. Ihmettelettekö joskus miksi naapurin hyväntuulinen isäntä viettää perjantai-iltansa mieluummin autotallissa kuin vaimon lämpöisessä sylissä?
Suurimalla osalla kommentoijista elämä on hyvin ja suhde kukoistaa ja eihän silloin kannata edes harkita omia koloja. Eikä silloin kun on energinen sinkku ja etsii koloonsa vain tilapäistä kyhnääjää. - -kaunoputki
siitä, miten ihminen ei ole sitä mitä yleisesti otaksutaan olevan.Anna kaikkesi ja pidä pintasi ei toimi arjessa lehtien ja ammatti-ihmisten neuvoilla toteuttaen aina, ei läheskään joka kerta.
Eläminen on sitä mitä ennenkin, mutta sirkusta on tullut siihen ihan liikaa mukaan.Kuka haluaa ehdoin tahdoin kävellä nuoralla, no ne sirkustaiteilijat,mutta me tavalliset maanpinnalta ponkaisijat.
Hattarat sotkee ulkonäön ja karuselli pyörii yhteensuuntaan ja kaverikin haluaa selliin parempaan...elämänsä naisia pakoon?
Liikaa niin liikaa on nykyään ... - entinen vaimo
-kaunoputki kirjoitti:
siitä, miten ihminen ei ole sitä mitä yleisesti otaksutaan olevan.Anna kaikkesi ja pidä pintasi ei toimi arjessa lehtien ja ammatti-ihmisten neuvoilla toteuttaen aina, ei läheskään joka kerta.
Eläminen on sitä mitä ennenkin, mutta sirkusta on tullut siihen ihan liikaa mukaan.Kuka haluaa ehdoin tahdoin kävellä nuoralla, no ne sirkustaiteilijat,mutta me tavalliset maanpinnalta ponkaisijat.
Hattarat sotkee ulkonäön ja karuselli pyörii yhteensuuntaan ja kaverikin haluaa selliin parempaan...elämänsä naisia pakoon?
Liikaa niin liikaa on nykyään ...Todisteet puuttuvat. Ulkopuoliset eivät tiedä. Ja kukaanhan ei tietysti lue tätäkään :)
Normaalit ihmiset pysähtyvät katsomaan sirkusta ja jäävät vain odottamaan, koska tanssija putoaa.
Naistenlehtien hyvät neuvot eivät käy kaikkeen. Jossittelu on turhaa. Ammatti-ihmiset eivät neuvo ketään jäämään sellaiseen loukkoon, jossa eivät itsekään suostuisi elämään. Ja karusellin vauhti vain kiihtyy, jos ei sitä joku pysäytä. - Pirre*
Mandi55 kirjoitti:
Sinun tarina oli raju ja tarina aidoimmillaan. Tarina, jossa elit luolamiehen kanssa ja löysitte lopuksi omat kolonne.
Ensimmäinen monttu syntyi, silloin alussa kun nukutitte lapsenne väsissänne samassa sängyssä.
Toinen kuoppa alkoi syventymään kun annoit miehesi sisustaa etkä puuttunut tilan jakoon.
Loppu tarinastasi oli rajua, onneksi säilyitte ehjinä ja löysitte molemmat omat kolonne.
Tälläisiä tarinoita on itse asiassa hyvin paljon naapurustossamme. Ihmettelettekö joskus miksi naapurin hyväntuulinen isäntä viettää perjantai-iltansa mieluummin autotallissa kuin vaimon lämpöisessä sylissä?
Suurimalla osalla kommentoijista elämä on hyvin ja suhde kukoistaa ja eihän silloin kannata edes harkita omia koloja. Eikä silloin kun on energinen sinkku ja etsii koloonsa vain tilapäistä kyhnääjää.teoriaasi. Minusta ahkera, ja tekevä sorttinen mies viihtyy esim. autotallissa.
Minusta hän on parempi vaihtoehto kuin sohvakoloperuna, niitäkin on ja tuskin voi puhua kyhnäämisestä.. - entinen vaimo
Pirre* kirjoitti:
teoriaasi. Minusta ahkera, ja tekevä sorttinen mies viihtyy esim. autotallissa.
Minusta hän on parempi vaihtoehto kuin sohvakoloperuna, niitäkin on ja tuskin voi puhua kyhnäämisestä..Autotallissa voi puuhailla uupumaton addikti. Tosi ahkera. Sitten kun vaimosta tuntuu, että makuuhuoneessa ei tapahdu tarpeeksi, niin addiktion voi aina vaihtaa toiseen :):)
Mihin ihmeeseen sitä hellyyttä tarvitaan? :) - Mandi55
Pirre* kirjoitti:
teoriaasi. Minusta ahkera, ja tekevä sorttinen mies viihtyy esim. autotallissa.
Minusta hän on parempi vaihtoehto kuin sohvakoloperuna, niitäkin on ja tuskin voi puhua kyhnäämisestä..Se naisen sisutama olohuone käsittää sen sohvaryhmän, johon sohvaperunat kotia tullessaan kellahtavat katsomaan tv:stä urheilua. Kantavat keittiöstä ruokaa sohvapöydälle ja viikon ruokalista kasaantuu karvalankamatolle.
Minulla oli tuttava, joka meni aina perjantai-iltana autotalliin, jonne oli piilottanut koskenkorvapullonsa ja alkoi soittelemaan intohimoisia puheluja "vieraille" naisille. Vaimo puuhasteli iltapalaa siellä tuvan puolella ; )
Entinen pitkäaikainen ystäväni kertoi elämästään minun jälkeeni, että kun rakkaus uudessa liitossa alkoi rakoilemaan hänen reviirinsäkin rajoittui minimiin talon asuinkerroksessa ja levittäytyi kellariin, jonne hän muokkasi itselleen oman mukavan kolon. Mandi55 kirjoitti:
Se naisen sisutama olohuone käsittää sen sohvaryhmän, johon sohvaperunat kotia tullessaan kellahtavat katsomaan tv:stä urheilua. Kantavat keittiöstä ruokaa sohvapöydälle ja viikon ruokalista kasaantuu karvalankamatolle.
Minulla oli tuttava, joka meni aina perjantai-iltana autotalliin, jonne oli piilottanut koskenkorvapullonsa ja alkoi soittelemaan intohimoisia puheluja "vieraille" naisille. Vaimo puuhasteli iltapalaa siellä tuvan puolella ; )
Entinen pitkäaikainen ystäväni kertoi elämästään minun jälkeeni, että kun rakkaus uudessa liitossa alkoi rakoilemaan hänen reviirinsäkin rajoittui minimiin talon asuinkerroksessa ja levittäytyi kellariin, jonne hän muokkasi itselleen oman mukavan kolon.joka tapauksessa ja -liitossakin.
Olisikohan julistettavakin alkaneeksi ne puolisonvaihtoviikot siinä vaiheessa, kun se puoliso lähtee sinne autotalliin..
P.s. tukehtuisin jos mies kyhnäisi koko ajan kylessä, tarvian tilaa..tai molemmat..- Mandi55
Pirrejuupas kirjoitti:
joka tapauksessa ja -liitossakin.
Olisikohan julistettavakin alkaneeksi ne puolisonvaihtoviikot siinä vaiheessa, kun se puoliso lähtee sinne autotalliin..
P.s. tukehtuisin jos mies kyhnäisi koko ajan kylessä, tarvian tilaa..tai molemmat..Minusta tulisi "hullu" sellaisessa "pusipusi" suhteessa, jossa mies hengittäisi jatkuvasti korvaani. Rakkaus arkipäiväistyy kirjoitit, kyllä ja unelmat kariutuu. On hyviä jaksoja ja huonoja päiviä niin avioliitossa kuin meillä itsekullakin tykönämme.
Eron jälkeen minulla on erittäin hyviä ja myös ikäviä muistoja yhdessä elämisestä. Kasvatin lapseni aikuisuuteen, nukuin yli kymmenen vuotta yksin omaa isoa sänkyäni. En ole tottunut vierekkäin "tuhisemaan" vaikka nuorenpana se tosin onnistuikin. Moni on kirjoittanut, että eivät osaisi nukkua yksin. Sama koskee minua vain sillä erolla, että nukun parhaiten syvää unta yksin. Yksin nukkumisella taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että on ihana käpertyä toisen kainaloon kun siltä tuntuu tai herätä aamulla ja syödä yhteistä aamupalaa.
Saan suhteessani riittävästi hellyyttä ja aikuista läheisyyttä samojen mieltymysten ja intohimojen kautta, mutta myös vapautta ympärilleni. Kolon valintaan tällä iällä vaikuttavat aikaisemmat elämänkokemuksemme. Emme kulje enää huput silmillä. - entinen vaimo
Mandi55 kirjoitti:
Sinun tarina oli raju ja tarina aidoimmillaan. Tarina, jossa elit luolamiehen kanssa ja löysitte lopuksi omat kolonne.
Ensimmäinen monttu syntyi, silloin alussa kun nukutitte lapsenne väsissänne samassa sängyssä.
Toinen kuoppa alkoi syventymään kun annoit miehesi sisustaa etkä puuttunut tilan jakoon.
Loppu tarinastasi oli rajua, onneksi säilyitte ehjinä ja löysitte molemmat omat kolonne.
Tälläisiä tarinoita on itse asiassa hyvin paljon naapurustossamme. Ihmettelettekö joskus miksi naapurin hyväntuulinen isäntä viettää perjantai-iltansa mieluummin autotallissa kuin vaimon lämpöisessä sylissä?
Suurimalla osalla kommentoijista elämä on hyvin ja suhde kukoistaa ja eihän silloin kannata edes harkita omia koloja. Eikä silloin kun on energinen sinkku ja etsii koloonsa vain tilapäistä kyhnääjää.Naapurustossanne ei voi olla paljon samanlaisia tarinoita. Samanlaisilta ulospäin näyttäviä ehkä. Jokaisella on kerrottavanaan oma tarinansa. Jokainen meistä elää omaa ja omannäköistään tarinaa. Olisi ollut julmaa kieltää lapsilta läheisyys pieninä, koska ilmeisesti kokivat olonsa senverran turvattomaksi, että kaipasivat satuja ja läheisyyttä. Se ei ollut syy mihinkään, syynä se olisi ollut vain yksi tekosyy lukemattomien muiden tekosyiden joukossa.
Olen senverran boheemi, ettei minua haitannut kotimme outo sisustus... En loppuvaiheessa enää edes jaksanut, en edes siivota. Ei sillä ollut väliä, koska kukaan ei edes halunnut tulla meille kylään. Sukulaiseni kokivat itseään loukattavan. Kertoivat itse.
Nyt on kaikki toisin.
- hollantilaisten
miesten kanssa. :) :) :)
- Mandi55
Alustus on tehty suomalaisesta miehestä kertovasta artikkelista, sorry ; )
Nyt lähdemme Peterin kanssa yhteislauluiltaan, minä laulan ja Peter hyräilee ; ) - Konstakulkuri
Mandi55 kirjoitti:
Alustus on tehty suomalaisesta miehestä kertovasta artikkelista, sorry ; )
Nyt lähdemme Peterin kanssa yhteislauluiltaan, minä laulan ja Peter hyräilee ; )Näitä stereotypioita kylvävät yleensä ne, jotka eivät huomaa malkaa omassa silmässään. Onko sinulla ollut kommunikointivaikeuksia suomalaisten miesten kanssa, kun heitä aina mollaat? Katkeruus tuntuu olevan syvällä sisälläsi. Nyt ymmärrän, miksi olet valinnut puolikielisen.
- Mandi55
Konstakulkuri kirjoitti:
Näitä stereotypioita kylvävät yleensä ne, jotka eivät huomaa malkaa omassa silmässään. Onko sinulla ollut kommunikointivaikeuksia suomalaisten miesten kanssa, kun heitä aina mollaat? Katkeruus tuntuu olevan syvällä sisälläsi. Nyt ymmärrän, miksi olet valinnut puolikielisen.
henkilökohtaisesti vain hyviä kokemuksia suomalaisista miehistä.
Alan vasta purkamaan ja lukemaan keskustelun kulkua, mutta vastaan sinulle seuraavasti.
Ennenkuin tulin koneelle katsoin Tv:stä inhimillisen tekijän. Tänään käsiteltiin rikoksen uhriksi joutumista, suomalaista katuväkivaltaa. Tutkija, valokuvaaja oli ikävä kyllä samaa mieltä kuin monet artikkelit, joita olen lainaillut aloituksissani. Suomalaisen miehen sisällä on agressiivisuutta. Erään väkivallantekijän kertoman mukaan se on seurausta kotoa saadusta isän väkivaltaisesta käyttäytymismallista.
- päättää
iltaisin että nukunko yksin koko yön sohvalla baddingin ja kääriäisen seurassa vai makkarissa aivan yksin :)
- Aatami Autuas
...panostus suomalaiseen sisustamiseen: sohvaryhmä, kolmiosainen kirjahylly ja siinä enemmän Rhodoksen matkamuistoja kuin kirjoja.
Mautonta. Mutta siitä me suomalaiset miehet saamme syyttää vain itseämme. Olemme antaneet periksi ajatellessamme, että täytyyhän vaimonkin nyt saada päteä jossakin.- Bertta_Begonia
tuotakaan.
Meillä ei ainakaan kirjahylly ole mikään matkamuistoalttari, eikä naamataulujen näyttöpaikka. Kirjoja siinä on, ei muuta.
Useimpiin autotalleihin ei auto mahdu, kun niistä on tullut miesten nyrkkipajoja. Miksei niitä rakenneta taloihin jo valmiiksi muutenkin? - Aatami Autuas
Bertta_Begonia kirjoitti:
tuotakaan.
Meillä ei ainakaan kirjahylly ole mikään matkamuistoalttari, eikä naamataulujen näyttöpaikka. Kirjoja siinä on, ei muuta.
Useimpiin autotalleihin ei auto mahdu, kun niistä on tullut miesten nyrkkipajoja. Miksei niitä rakenneta taloihin jo valmiiksi muutenkin?...sellainen yleistyskeskustelu. Anteeksi, ymmärsin aloituksen ehkä väärin.
- Bertta_Begonia
Aatami Autuas kirjoitti:
...sellainen yleistyskeskustelu. Anteeksi, ymmärsin aloituksen ehkä väärin.
luulin täällä saavan puhua, mitä mieleen juolahtaa.
Lupaan vaieta kuin muuri! ;) - Aatami Autuas
Bertta_Begonia kirjoitti:
luulin täällä saavan puhua, mitä mieleen juolahtaa.
Lupaan vaieta kuin muuri! ;)Se mitä kirjoitit, oli aivan oikein. Minä yleistin, koska aloittaja yleisti. Kärjistin. Tahallani. jatka sinä vain samaan tahtiin :)
- Bertta_Begonia
Aatami Autuas kirjoitti:
Se mitä kirjoitit, oli aivan oikein. Minä yleistin, koska aloittaja yleisti. Kärjistin. Tahallani. jatka sinä vain samaan tahtiin :)
Minähän jäljestin sinua aakkosissa, huomasitkos? :))
Jatketaan, jatketaan! - Mandi55
Ihan oikein näin on Aatami. Aloituksessa kirjoitin, että mies joko hyväksyy vaimon sisustuksen tai etsii oman kolon, josta muovaa itselleen mieluisan.
Luin jostain, että jos mie päättäisi sisustuksesta hän muokkaisi itselleen ikioman kolon kotistudioksi, jossa olisi kaikki nykyaikaiset vekottimet ja vempaimet, hyllyt täynnä toimintaelokuvia ja valtava plasma tv. Pieni jääkaappi ja äänieristetyt seinät ; )
Olisiko unelmakolosi suomalainen mies? - Aatami Autuas
Mandi55 kirjoitti:
Ihan oikein näin on Aatami. Aloituksessa kirjoitin, että mies joko hyväksyy vaimon sisustuksen tai etsii oman kolon, josta muovaa itselleen mieluisan.
Luin jostain, että jos mie päättäisi sisustuksesta hän muokkaisi itselleen ikioman kolon kotistudioksi, jossa olisi kaikki nykyaikaiset vekottimet ja vempaimet, hyllyt täynnä toimintaelokuvia ja valtava plasma tv. Pieni jääkaappi ja äänieristetyt seinät ; )
Olisiko unelmakolosi suomalainen mies?Minun isäni hoiti sisustukset makunsa mukaan, kysymättä mitään äidiltä - ja tyylikkäästi hoitikin. Äiti teki makuuhuoneen nurkkaan oman "pesänsä" - eikä valittanut. Hyväksyi isän valinnat, jopa kehui. Vaan me lapset, sekä pojat että tytöt, tulimme isään. Emme ole antaneet puolisoidemme paljoakaan sekaantua sisustamiseen. Eivätpä he ole uskaltaneet valittaakaan... :)
- Mandi55
Aatami Autuas kirjoitti:
Minun isäni hoiti sisustukset makunsa mukaan, kysymättä mitään äidiltä - ja tyylikkäästi hoitikin. Äiti teki makuuhuoneen nurkkaan oman "pesänsä" - eikä valittanut. Hyväksyi isän valinnat, jopa kehui. Vaan me lapset, sekä pojat että tytöt, tulimme isään. Emme ole antaneet puolisoidemme paljoakaan sekaantua sisustamiseen. Eivätpä he ole uskaltaneet valittaakaan... :)
Ei valittamista ; ) Kun luet tuon viimeisimmän yleiskommenttini ketjuun huomaat, että minun ja mieheni tyylierot ovat hyvin erilaisia. Jos ja kun joskus muutamme yhteen siirrän rakkaat keräilyeräni mökillä ja hyväksyn mieheni selkeän linjan, sillä poikkeuksella, että mahdollisesti haluan oman makuuhuoneen ; )Johtunee siitä, että avioeroni jälkeen asuin yli kymmenen vuotta lasten kanssa ja totuin omaan isoon sänkyyni ; )
- Aatami Autuas
Bertta_Begonia kirjoitti:
Minähän jäljestin sinua aakkosissa, huomasitkos? :))
Jatketaan, jatketaan!...pohojoispohojammaalanen?
- torivahti*
Mandi55 kirjoitti:
Ei valittamista ; ) Kun luet tuon viimeisimmän yleiskommenttini ketjuun huomaat, että minun ja mieheni tyylierot ovat hyvin erilaisia. Jos ja kun joskus muutamme yhteen siirrän rakkaat keräilyeräni mökillä ja hyväksyn mieheni selkeän linjan, sillä poikkeuksella, että mahdollisesti haluan oman makuuhuoneen ; )Johtunee siitä, että avioeroni jälkeen asuin yli kymmenen vuotta lasten kanssa ja totuin omaan isoon sänkyyni ; )
...avioeron jälkeen kymmenen vuotta kolmikerroksinen kerrossänky (kouluikäisten) lasten luonapitojen takia. Muuttivat toiseen kaupunkiin ja äitinsä ei enää pidä luonapitoja tarpeellisina. (Ei tarvitse ilmaista lastenhoitoa). Niinpä "vapauden kaihossani" hankin parisängyn. Mukavaa nukkua poikittain... :)
- Bertta_Begonia
Aatami Autuas kirjoitti:
...pohojoispohojammaalanen?
oon kotosi.
Ookko nääki sieltä, ko honasit? - Aatami Autuas
Bertta_Begonia kirjoitti:
oon kotosi.
Ookko nääki sieltä, ko honasit?...maalimalle lähteny ja Oulusa assuu lähisukulaisija vieläkkii.
- Mandi55
Minä olen tehnyt niin kodistani kuin kesämökistäni kolot, joka sopivat tyyliini. Peter tykkää molemmista koska ne ovat, hän sanoo ihan minun näköisiä. Hän ei kuitenkaan koskaan sisustaisi kotiaan samalla tyylillä.
Minulla ei ole sohvaryhmää, vaan entisen anoppilan ullakolta löytyneet 50-luvun nojatuolit, jotka olen entisöinyt samoin kuin samaan sarjaan kuuluvan ns. tupakkipöydän. Lisäksi olohuonettani koristaa äidiltä peritty isokokoinen piironki. Tv särkee tätä 50-luvun stailia. Pieniä vanhanaikaisia kipsiesineitä ja paljon valokuvia sekä omaa taidetta seinillä ; )
Peterin kolo on kokonaisuudessaan selkeälinjainen. Olohuone on samalla kirjasto ja keskusteluhuone.
Sisustuksemme poikkeaa hyvin paljon toistemme tyyleistä. Emme puutu toistemme sisustamiseen vaan nautimme jyrkistä vastakohdista vierailessamme toistemme koloissa ; ) - sohtrop
Erilaisen ja vieraan pelko on inhimillistä. Me kaikki haluamme perustaltaan tuttua, turvallista ja selkeää maailmaa. Haluamme elämäämme toki ripauksen jännitystä, mutta samalla myös ennustettavuutta ja järjestystä. Niinpä ennakkoluulojen taustalla onkin usein epävarmuus omasta itsestä tai pelko elämän perustan pettämisestä.
Meillä kaikilla on ennakkoluuloja. Niistä voi päästä eroon vain tunnustamalla niiden olemassaolo ja selvittämällä niitä itselleen. Erilaisuus on rikkautta. Siksi erilaisuutta ei tulisi ainoastaan suvaita, vaan myös rohkaista. Parhaimmillaan suvaitsevaisuus on aitoa solidaarisuutta ja ihmisten samanarvoisuuden tunnustamista. Se ei ole välinpitämättömyyttä eikä ylemmyydentuntoa, tyyliin "siedän sinun erilaisuuttasi", vaan todellinen suvaitsevaisuus on toisen, erilaisen, aitoa arvostusta.
Moderni länsimainen elämäntapa arvomaailmoineen on perusteltu paikallisesti niin, että se näyttää universaalilta, yleispätevältä, ja kätkee näkyvistä oman paikallisuutensa. Niinpä hallitsevat ovat määritelleet oman elämäntapansa "kulttuuriseksi" ja samalla kertaa ylivertaiseksi. Järkeä perustuksenaan pitävän inhimillisen järjestyksen näkökulmasta suvaitsevaisuus on ollut tilanteeseen sopimatonta.
Tässä "totuuden" ilmapiirissä ei löytynyt yhtään hyvää syytä sietää toista, joka kapinoi totuutta vastaan. Niinpä modernissa rationaalisuudessa on ollut keskeistä suvaitsemattomuus: vähemmistöjen määrittely, kontrolli ja poissulkeminen.
Universalismin lisäksi läntiselle kulttuuripiirille on viime vuosisatoina ollut tyypillistä kantaa huolta järjestä ja järjestyksestä. On myös uskottu järkähtämättömästi siihen, että kaoottinen luonnontila on saatettavissa järjestyksen tilaan. Hankkeella on ollut puolellaan kumoamaton järki. Järki ja järjestys ovat kuitenkin olleet ihmisen luomuksia.
Tämä ihmisen aikaansaama järjestys on haavoittuva ja rikkoutuu helposti. Niinpä se vaatii jatkuvaa huolenpitoa: suunnittelua, valvontaa ja kuria. Lisäksi tarvitaan järjestystä ylläpitävää tietoa. Tämä "lainsäädännöllinen" valta on uudella ajalla langennut älymystölle. Sen sijaan tavallisille ihmisille, ihmisten suurelle enemmistölle, elämänpiiri on näyttäytynyt normatiivisten itsestäänselvyyksien alueena, valmiiksi jäsentyneenä ja sääntöjen määräämänä.
Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Ihmiset ovat vapautumassa yksilöityyn epävarmuuteen ja arvojen ristiriitaisuuteen. Niinpä heille tulee entistä tärkeämmäksi oman identiteetin rakentaminen, itsen etsiminen. Itsekukin rakentaa omaa yksilöllistä elämäntarinaansa, omaa pientä kertomustaan.
Identiteetin rakennustyö on jatkuva prosessi. Epävarmuuden yhteiskunnassa ei kannata rakentaa identiteettiä teräksestä ja betonista, vaan taistella kynsin hampain aina, kun identiteetti yritetään määritellä pysyväksi. Järkevä henkilö myös ymmärtää, ettei tulevaisuutta voi enää suunnitella pysyvän työpaikan eikä edes ammatin tai osaamisen varaan. Ennemmin tai myöhemmin työpaikka katoaa, ammatti muuttuu niin, ettei sitä voi enää entisekseen tunnistaa, eikä kyvyille tunnu enää löytyvän käyttöä.
Universalismin isäksi on mainittu kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten elänyt kreikkalainen filosofi Platon. Platon osoittautuu kuitenkin tarkemmassa tarkastelussa pikemminkin yksilö- ja lähimoraalin kannattajaksi. Platon korosti hyvän elämän konkreettista toteuttamista arkipäivän elämässä. Universalisti Platon on sikäli, että sopusointu elämän objektiivisten ehtojen kanssa tarjoaa hänen mukaansa viime kädessä hyvän elämän mittapuun. Hän uskoi, että maailmankaikkeuden, kosmoksen, järjestys on sekä objektiivisesti olemassa oleva että maksimaalisen hyvä. Niinpä se toimii mittapuuna hyvälle ja oikealle elämälle.
Mikäli henkilö haluaa elää hyvin, tulee hänen Platonin mukaan sopeuttaa toimintansa maailman kaikkeuden sisäiseen järjestykseen. Henkilö, jonka sielullinen järjestys on yhdenmukainen kosmisen järjestyksen kanssa, ymmärtää olevansa elimellinen osa suurempaa kokonaisuutta. Hän ymmärtää, että kokonaisuuden hyvä toiminta koituu myös hänen omaksi edukseen. Siksi hän on motivoitunut elämään sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
Ihmisen vapautta rajoittavat kuitenkin kanssaihmisten intressit. Ainoastaan henkilö, jolla on tyrannin valta, voi elää elämäänsä toisten intresseistä piittaamatta. Platon käyttääkin tyrannia varoittavana esimerkkinä henkilöstä, joka käyttää vapauttaan väärin ja jonka halut rehottavat rajattomina ja mitattomina. Itsevaltiaan vapaus osoittautuukin täydelliseksi orjuudeksi. Vaikka hänellä on näennäisesti rajaton vapaus, on hän tosiasiassa omien halujensa ja intohimojensa orja. Hyvä elämä ei ole mielivaltaisuutta vaan kohtuullisuutta: itsehillintää järjen avulla. Ihminen ei voi saada kaikkea haluamaansa. Viisas ymmärtää tämän ja rajaa halujaan kohtuullisiksi. Vapaaksi ihminen tuntee itsensä silloin, kun hän hallitsee itsensä helppoudella.
Platonin mukaan maailmansysteemi kokonaisuudessaan on oikeudenmukainen, hyvä ja harmoninen. mutta ihmisten muodostamat yhteisöt eivät sitä ole. Kuvitelkaamme nyt tilanne, jossa yksilö on oikeudenmukainen, mutta yhteisö jossa hän elää, ei sitä ole. Oikeudenmukaisen ihmisen sielu on oikeassa järjestyksessä. Niinpä hän joutuu väistämättä ristiriitatilanteisiin toimintaympäristössä, jonka pelisäännöt ovat epäoikeudenmukaisia. Mitä hän voi tehdä tilanteen korjaamiseksi"? Esimerkkihenkilömme voi saavuttaa sopusoinnun ympäristönsä kanssa muuttumalla itse pikkuhiljaa samanlaiseksi kuin muut yhteisön jäsenet. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä henkilö, jolla on oikein harmonisoitu sieluntila kärsii toimiessaan väärin. Vasta sitten kun hänen sielullinen järjestyksensä on vääristynyt, hän voi tuntea olonsa kotoisaksi epäoikeudenmukaisessa ympäristössä. Mutta esimerkkihenkilöllämme on myös toinen mahdolisuus. Hän voi pysytellä epäoikeudenmukaisten toimintamallien ulkopuolella. Tämä on itse asiassa Sokrateen kanta: Sokrateen mukaan on parempi kärsiä vääryyttä kuin tehdä väärin. Vaikka muut menettelisivätkin vilpillisesti, henkilölle itselleen on kuitenkin viime kädessä edullista pitäytyä oikeudenmukaisissa toimintamalleissa. Näin siitä syystä, että toimimalla väärin hän - kristillistä ilmaisua lainatakseni - saa sielullensa vahingon: hänen sielullinen järjestyksensä vinoutuu epäoikeudenmukaisten toimintamuotojen vakiintuessa toimintatottumuksiksi.
Mutta ympäristön epäoikeudenmukaisia käytäntöjä voi myös pyrkiä muuttamaan. Juuri näin Sokrates teki. Hän pyrki osoittamaan, että ihmisten suuri enemmistö teki virheitä todellisen hyvän määrittelyssä. Siksi he tarvitsivat apua orientoitumisessaan hyvään ja onnelliseen elämään. Niinpä Sokrates kulki Ateenan katuja ja koetti saada maanmiehensä oivaltamaan, että he olivat väärällä tiellä: he elivät tavalla, joka ei ollut hyväksi heille itselleen eikä kokonaisuudelle.
Valtio-dialogissa Platon esittää kuuluisan luolavertauksen, jossa kouriintuntuvalla tavalla osoitetaan havaintojemme ja ajattelumme rajoittuneisuus. Siinä maalataan kuva maanalaisesta luolasta, joka symboloi näkyvää maailmaa, maailmaa jossa elämme.
Luolasta johtaa ulkomaailmaan koko seinämän levyinen pitkä käytävä. Luolan sisällä on joukko ihmisiä. He ovat olleet siellä syntymästään asti, kytkettyinä paikalleen jaloistaan ja kaulastaan. He pystyvät katsomaan luolassa ainoastaan sisäänpäin, sillä kahle estää heitä käääntämästä päätäään. Niinpä luolassa istujat näkevät ulkopuolisen elämän ainoastaan varjoina, jotka lankeavat luolan vastapäiselle seinälle. Koska he ovat olleet luolassa koko ikänsä, luolan ulkopuolisten esineiden ja ihmisten varjot edustavat heille ainoaa oikeaa todellisuutta.
Kuvitelkaamme nyt, että joku näistä vangeista päästetään irti kahleistaan ja hänet pakotetaan nousemaan, kääntämään päätään, lähtemään liikkeelle ja tulemaan ulos valoon. Ensi alkuun hän häikäistyisi niin, ettei pystyisi näkemään yhtään mitään. Todennäköisesti vapautettu ja väkisin ulos valoon raahattu vanki olisi vihainen ja katkera siitä, että hänet on vasten tahtoaan riistetty aiemmasta olotilastaan. Lopulta vangin silmät kuitenkin tottuvat valoon ja hän alkaa nähdä esineitä ympärillään. Vasta silloin hän ymmärtää eläneensä varjotodellisuudessa. Vasta nyt, päästyään luolan ulkopuolelle, hän oivaltaa aiemman elämänsä ja ajattelunsa vääristyneisyyden ja rajoittuneisuuden.
Mitä tästä opimme? Vasta päästyämme henkilökohtaisten ja kulttuuristen luoliemme ulkopuolelle - joko fyysisesti tai henkisesti - voimme nähdä oman maailmamme ja ajattelumme rajat. Luolasta ulos pääsemiseen tarvitaan kuitenkin ulkopuolista apua. Kharmides-dialogissa Platon - Sokrateen suulla - toteaa, että on järjetöntä olettaa, että ihminen voisi itse tietää, mitä hän ei tiedä. Tarvitaan jokin ulkopuolinen sysääys, joka havahduttaa tarkistamaan aiempaa merkityksenantoa, näkökulmaa josta maailma avautuu.
Luolavertauksen opetus onkin mahdollista ymmärtää myös seuraavalla tavalla: Meidä tulisi oppia näkemään oma kulttuurimme osana kulttuurien kokonaisuutta. Se ei edusta ainoaa oikeaa ajattelua, vaan ainoastaan yhtä monien joukossa. Tämä tarkoittaa käytännössä erilaisuuden hyväksyntää, suvaitsevaisuutta.
Pelkkä kulttuurien erilaisuus ei vielä tee niitä hyviksi tai huonoiksi, oikeiksi tai vääriksi. Eri puolilla maailmaa syntyneet kulttuurit ovat kehittyneet erilaisiksi, koska erilaisissa ilmastollisissa ynnä muissa olosuhteissa eläneet ihmiset ovat hankkineet toimeentulonsa eri tavoin. Näin elämän ja toimeentulon kannalta tärkeät asiat ovat vaihdelleet. Siksi erilaisissa oloissa eläneiden ihmisten arvo- ja normijärjestelmät ovat muotoutuneet erilaisiksi.
Arvot ja normit ovat sanattomien sopimusten ja kulttuuristen itsestäänselvyyksien aluetta. Siksi olemme niille usein sokeita, ikäänkuin kulttuurisesti sokaistuneita. Meidän tulisikin päästä tavalla tai toisella oman kulttuuripiirimme ulkopuolelle, jotta pystyisimme näkemään systemaattisen sokeutemme alueet. Mikäli siinä onnistumme, voi se auttaa suhteuttamaan omaa ajattelua: se ei edusta ainoaa oikeaa arvomaailmaa, vaan yhtä monien joukossa.
Tarkoittaako tämä siis sitä, että kaikki arvot ja normit ovat kulttuurisidonnaisia ja suhteellisia?
On sanottu, että ei ole olemassa mitään yleispäteviä kriteerejä hyvälle ja oikealle, vaan yksi elämäntapa ja arvomaailma on yhtä hyvä kuin toinenkin. Taustalla on subjektivistinen arvoteoria: ajatus, että arvot eivät määräydy minkään olemassaolevan luonnonjärjestyksen tai jumalallisen tahdon mukaan vaan ihmiset säätävät itse omat arvonsa. Niinpä arvoille ja normeille ei ole olemassa mitään yleispäteviä mittapuita. Relativisti on täydellisen suvaitsevainen. Kaikki käy. Siksi johdonmukainen relativisti päätyy väistämättä umpikujaan. Hän joutuu mm. hyväksymään vastakkaisia näkemyksiä: niin pasifistin kuin sotakiihkoilijan kannat. Lisäksi hän joutuu hyväksymään mielipiteenvapauden rajoittamisen, myös sen, että häntä itseään yritetään pakottaa muuttamaan näkemyksiään. Niinpä relativisti täydellisessä suvaitsevaisuudessaan joutuu hyväksymään myös suvaitsemattomuuden.
Näin relativismi osoittautuu käytännössä kestämättömäksi kannaksi. Meidän on pakko kiinnittyä johonkin. Ratkaisuksi ja toimivaksi eettiseksi asennoitumiseksi kulttuuriseen moninaisuuteen tarjoutuu pluralismi, moniarvoisuus. Pluralismi tarkoittaa kulttuurisen monimuotoisuuden hyväksymistä, mutta kaikilta kuitenkin odotetaan sitoutumista joihinkin yleisiin, yhteisesti hyväksyttyihin eettisiin periaatteisiin.
Mutta mitä nämä yhteiset, universaalit, periaatteet sitten voisivat olla?
Usein yleispäteviksi, universaaleiksi ajatellut arvot ovat osoittautuneet vain länsimaiden laajuisiksi. Näin on esimerkiksi Kantin kategorisen imperatiivin "toimi vain sen maksiimin mukaan, jonka voit tahtoa tulevan yleiseksi laiksi" kohdalla. Sen mukaan toiminta on oikeuden mukaista vain jos se perustuu periaatteelle, jonka vapaat ja tasa-arvoiset henkilöt voisivat yksimielisesti hyväksyä. Ajatus on puhtaasti länsimaista perua. Lisäksi se on länsimaissakin varsin nuori, uuden ajan tuotetta.
Usein universaaliki mainitaan oikeudenmukaisuus. Kuitenkin se, millaista toimintaa tai millaista yhteiskuntajärjestystä pidetään oikeudenmukaisena, riippuu tasa-arvokäsityksestä. Oikeudenmukaisuuskäsitys siis perustuu tasa-arvokäsitykseen. Tasa-arvokäsitykset puolestaan vaihtelevat. Moderni länsimainen demokratia on viime vuosisatoina pohjautunut aritmeettisen tasa-arvon periaatteelle. Toisin oli kuitenkin antiikin aikana ja keskiajalla: silloin oikeudenmukaisuuden perustaksi nähtiin geometrinen tasa-arvo.
Yhä edelleen maailmassa on monia kulttuureja, joissa geometrisen tasa-arvon periaate on vallitsevana. Ne ovat ns. kollektiivisia kulttuureja. joissa yksilön arvo määräytyy suhteessa kokonaisuuteen. Niinpä kokonaisuuden kannalta tärkeät henkilöt ovat muita arvokkaampia. Geometrisen tasa-arvon periaate perustuu siten ihmisten eriarvoisuuteen. Siksi se edustaa modernin länsimaisen ajattelun mukaan epäoikeudenmukaisuutta.
Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että on olemassa yksi normi, joka on ollut kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina hyvin vahva eettinen periaate: samaan ryhmään kuuluvaa ihmistä ei saa tappaa.
Vasta-argumenttina voidaan todeta, että vaikka ihmisen tappamisen kielto sisältyisikin kaikkien kansojen säädöksiin, ei siitä vielä voi päätellä, että normi olisi käytännössä kaikkia sitova. Normia on kierretty ja kierretään edelleen eri tavoin. Menetelmänä on muun muassa ihmisyyden rajaaminen. On kulttuureja, joissa oman yhteisön ulkopuolisia ei ole pidetty ihmisinä. Toisaalta on tilanteita, joissa joiltain ihmisryhmiltä pyritään viemään ihmisarvo. Esimerkiksi sotapropaganda tähtää ihmisyyden viemiseen viholliselta (dehumanisointi). Kun hutut vuoden 1994 aikana tappoivat Ruandassa lähes miljoona tutsia, eivät he suinkaan tappaneet ihmisiä vaan "torakoita".
On kuitenkin toinen normi, joka voisi täyttää universaalisuuden vaatimuksen. Se on vastavuoroisuuden periaate, joka on muotoiltu eri kulttuureissa eri tavoin. Tämä ns. kultainen sääntö "kohtele toisia niinkuin toivoisit heidän kohtelevat itseäsi" on julkilausuttuna monissa maailmanuskonnoissa. Ilman sitä mikään yhteisö ei ilmeisesti pysyisi koossa. Kuitenkin myös vastavuoroisuuden periaate herättää kysymyksiä. Kun ihmisten intressit voivat eri kulttuureissa olla hyvinkin erilaisia, voimmeko aina tietää mikä toiselle on hyväksi tai miten hän haluaisi itseään kohdeltavan?
Luolavertauksen lopussa Platon kuvaa, kuinka vapautettu vanki entistä olinpaikkaansa muistellessaan alkaa säälitellä vankitovereitaan. Hän palaa luolaan kertomaan tovereilleen näkemänsä, jotta hekin tulisivat ulos valoon. Häntä ei kuitenkaan uskota, vaan hänelle naureskellaan, ja Platon antaa ymmärtää, että mikäli hän yrittäisi pakottaa toverinsa vapauttamaan itsensä, vangit surmaisivat hänet. Juuri näinhän ateenalaiset tekivät Sokrateelle.
Suunnanmuutos elämässä ei ole helppoa, sillä se vaatii vanhasta, tutusta ja turvallisesta luopumista. Onnistuessaan se voi kuitenkin johtaa elämän uusille raiteille. Kun henkilö oivaltaa olleensa aiemmin väärässä, hän alkaa pikkuhiljaa muuttaa itse omia toimintatottumuksiaan parempaan suuntaan. Myös hänen sielunsa alkaa kehittyä paremmaksi. Me siis muokkaamme elämäntavoillamme itsestämme tietynlaisia. Tässä on kysymys asiasta, jonka me nykyajan ihmiset olemme unohtaneet, mutta jonka toivoisin nousevan uudelleen keskustelun kohteeksi. Jokapäiväisen elämän pienillä asioilla on moraalista merkitystä. Jos elämme hyvin, meistä voi pikkuhiljaa kehittyä parempia ihmisiä.
Minun mottoni on, elä ja anna toistenkin elää, kololla tai ilman ;)Kiitos..olipa ..niin olipa tämä hieno hieno kirjoitus..tulin ihan hiiiiiiiiirveän hyvälle tuulelle..:)) jesjes..
- Pirre*
Pirrejuupas kirjoitti:
Kiitos..olipa ..niin olipa tämä hieno hieno kirjoitus..tulin ihan hiiiiiiiiirveän hyvälle tuulelle..:)) jesjes..
vieläkin ihan haltioissani, täpinöissä nuorten sanaan..niin PALJON tämä kirjoituksesi sisälsi asiaa, tämmöistä en ole lukenut tällä palstalla pitkiin aikoihin..tuskin koskaan..ja tämä ei ollut moite ketään kohtaan, vain toteamus.
Kiitos vielä kerran.
P.s. enkä imartele, ei kuulu luonteeseeni.. 1. Tekstiä lainatessa toiseen yhteyteen tulee aina ilmoittaa alkuperäisen tekstin lähde.
2. Teksti olisi ollut helpompi lukea referoituna jokaiselle ymmärrettävään muotoon.
3. En löytänyt uutta.
4. Loppulause oli iskevä ; )
Jos istuisit mieheni kanssa illan olisi kiva kuunnella keskustelunne. Siinä istuisin hiljaa ja peilaisin tätä hetkeä historiaan ja suuriin ajattelijoihin. Kulkisin historian siltaa eteen ja taaksepäin. Huokaisisin välillä, kuinka vähän me ihmiset olemme oppineet käyttämään hyväksi sitä tietoa, jonka jo aikaisemmat sukupolvemme julkitoivat teorioillaan. Silloin tällöin keskeyttäisin syvällisen jutustelunne ja antaisin käytännön läheisen kommentin kaikkien ymmärrettävässä muodossa.
Luin kirjoituksesi ajatuksella ja ymmärsin.
Ei ihminen muutu kuin kokemustensa opettamana ei kirjasta lukemalla, koska se on vain teoria.
Tuli mieleeni...
Ymmärsiköhän se itävaltalainen isukki kuinka vaikeaa hänen vangitsemiensa lasten pääsy vapauteen kellarikolostaan tulee olemaan ja selviävätkö nuo varjojen vangit koskaan päivänvaloon.
Mandi ; )
Eivätköhän nämä kolohommat muotoudu persoonien mukaan?
Yleistä mallia tuskin on.
On myös mahdollista mukautua erilaisiin kolotilanteisiin.
Lastemme lähdettyä olisi rinnetalomme alakerran makuuhuoneet olleet otollisia koloja mutta kyllä ne jäivät täysin vierasvaroiksi.
Talovelkojen ollessa pahimmoillaan keittelin minä alakerran tilavassa pesuhuonekolossa pontikkaa.
Pisimmillään olemme olleet yhtäjaksoisesti reisussa 3kk.
Sielläkin olisi käytettävissä tilava reservikolo mutta se on jäänyt vain vaimon palapelikoloksi.
Sisustaminen ei kiinnosta minua pätkääkään!
Joskus on pakko ilmaista mielipiteeni (neutraali) johonkin sätökseen.
Ainoa sisustamiseen liittyvä, minua kiinnostava asia on hissiin sopiminen ja keittiökalusteiden osalta tekninen soveltuvuus ja kiinnitettävyys.
Tässä eniten käyttämämme lomakolon molemmissa makuuhuoneissa on erilliset vuoteet mutta ainakin toistaiseksi on käyttämämme huoneen vuoteiden jalat teipattu yhteen ikään kuin parivuoteeksi.
Ymmärrän kyllä hyvin että kaikille ei sovi saman naaman kokoaikainen katselu kolmea kuukautta.
Toistaiseksi siitä on selvitty ilman vatsanväänteitä tai suuria kirjaimia.
Minun turvakolonihan on vuosia ollut, täysaikaisen kotiutumisen jälkeen, keittiö.
Ikänsä kaupan kassalla ruokia katselleena vaimo suo sen minulle mielihyvin.- sanoo_suttura*
mutta ei vain miehillä. Vaikka niin voisi helposti luulla, jos lukee iltalehtien tutkimuksia. :)
Tunnen tuttavapiirissäni sekä miehiä että naisia jotka rakastavat väliaikaista pesiytymistä ikiomaan intiimiin kotiloonsa. Väliaikaisesti.
He jotka sinne jäävät asumaan, tekevät sen ehkä mukavuudenhalusta tai saamattomuuttaan, koska eroaminen on niin rasittavaa.
- ajattelevat
tuosta hieman pidemmälle ja ottavat eron.
On sopivasti koko kämpän mittainen kolo omalle rauhalle. Jos seuraa kaipaa voi käydä vuoroin vieraissa, mutta seksihän on jo poissa muodista.... - Janci
... tuonne 20-30 vuotiaiden sivuille? Enka tarkoita, etta tama olisi huono keskustelun aihe, enka sita, etteiko tassa olisi meillekin mietittavaa.
Tarkoitan sita, etta jos parit tajuaisivat jo aikaisemmassa vaiheessa antaa toisilleen tilaa, niin ehka meidan surullisilta nayttavat eroluvut vahan kaunistuisivat.
Mina kun en usko, etta sellaisia ihan "taydellisia" pariskuntia on olemassakaan. Siis sellaisia, jotka katselevat toisiaan joka aamu rakastuneesti kahvikupin reunan yli ja ovat valmiit jakamaan jokaisen hetken puolisonsa kanssa.
Mina olen antanut tilaa ja minulle on annettu tilaa. Eika sen tilan olen aina tarvinnut olla muuta kuin sita, etta olen saanut lukea kirjaa rauhassa. Ja ihan ilman sellaista hyvaa kysymysta kuin, etta "Mita luet?" Sen kun nakee jo kaukaa, etta kirjaahan se Jan lukee;-)
Tuo luolamiehen kolo ei ole ihan huono vertaus. Jos nyt katsellaan sinne lapsuuteen, niin ainakin minulla on ollut erilaisia majoja jo sielta asti. Havumajoja, laavuja, lumikieppeja, luolia ja sitten vanhemmiten teltat, mokit jne.
Eli kylla paikallisen vakuutusyhtion mainos pitaa paikkansa "Even a Caveman can do it";-)- Janci
..eika siirtaa. Tama koskee meita ihan samalla tavalla kuin nuorempiakin.
- Mandi55
Janci kirjoitti:
..eika siirtaa. Tama koskee meita ihan samalla tavalla kuin nuorempiakin.
Minulla on ollut ilo viettää viikonloppu mökillä rakkaitteni kanssa. Sain myös 24-vuotiaan opiskelija/toimittaja-poikani vieraakseni. Juttelimme aiheesta sillä aihe oli hänelle hyvin ajankohtainen. Hän on aloittamassa yhteiselämää pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Hän on varovainen ja hieman epäröivä koska pelkää, että ei saa riittävästi tarvitsemaansa omaa tilaa. Poikani kertoi, että he olivat pohdiskelleet ystävättärensä kanssa tätä samaa ongelmaa.
On nuoria jotka syöksyvät yhteen ja on nuoria jotka miettivät myös yhteiselämän sudenkuoppia.
Tällä haluan sanoa, että on nuoria jotka solmivat avioliitton hyvin nuorina. He hankkivat ensimmäiseksi "lelukseen" lapsen. Ammatti, toimeentulo ja yhteisen kolon pinta-ala ei heitä huoleta. Alkaa äiti ja isä leikki.
On myös nuoria jotka opiskelevat tekevät työtä opiskelun ohella ja valmistuvat ammattiin. Kun aika on sopiva on työpaikka ja toimeentulo he aloittavat pesän rakentelun. He miettivät tarkoin asumismuodon ja tilan jaon.
Omat lapseni ovat hyvin tietoisia oman tilan tärkeydestä ja uskon, että hyvin monet nuoret ovat käytännöllisempiä ajattelutavoissaan kuin meidän ikäluokkamme.
Näin aiheen tärkeäksi juuri tällä palstalla koska meidän ikäisemme ovat usein "jumittuneet" tapoihinsa, elämä polkee paikoillaan, tylsistytään ja katsotaan ulos yhteisen kolon ikkunasta ja valitetaan.
Tässäkö tämä oli vaikka todellisuudessa tästä voimmekin aloittaa ; ) - Janci
Mandi55 kirjoitti:
Minulla on ollut ilo viettää viikonloppu mökillä rakkaitteni kanssa. Sain myös 24-vuotiaan opiskelija/toimittaja-poikani vieraakseni. Juttelimme aiheesta sillä aihe oli hänelle hyvin ajankohtainen. Hän on aloittamassa yhteiselämää pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Hän on varovainen ja hieman epäröivä koska pelkää, että ei saa riittävästi tarvitsemaansa omaa tilaa. Poikani kertoi, että he olivat pohdiskelleet ystävättärensä kanssa tätä samaa ongelmaa.
On nuoria jotka syöksyvät yhteen ja on nuoria jotka miettivät myös yhteiselämän sudenkuoppia.
Tällä haluan sanoa, että on nuoria jotka solmivat avioliitton hyvin nuorina. He hankkivat ensimmäiseksi "lelukseen" lapsen. Ammatti, toimeentulo ja yhteisen kolon pinta-ala ei heitä huoleta. Alkaa äiti ja isä leikki.
On myös nuoria jotka opiskelevat tekevät työtä opiskelun ohella ja valmistuvat ammattiin. Kun aika on sopiva on työpaikka ja toimeentulo he aloittavat pesän rakentelun. He miettivät tarkoin asumismuodon ja tilan jaon.
Omat lapseni ovat hyvin tietoisia oman tilan tärkeydestä ja uskon, että hyvin monet nuoret ovat käytännöllisempiä ajattelutavoissaan kuin meidän ikäluokkamme.
Näin aiheen tärkeäksi juuri tällä palstalla koska meidän ikäisemme ovat usein "jumittuneet" tapoihinsa, elämä polkee paikoillaan, tylsistytään ja katsotaan ulos yhteisen kolon ikkunasta ja valitetaan.
Tässäkö tämä oli vaikka todellisuudessa tästä voimmekin aloittaa ; )En todellakaan tarkoittanut, etteiko tama sopisi talle palstalle.
Tarkoitin, etta nama asiat olisi syyta kasitella jo nuorempana.
Sinun juttusi oli niin hyva, etta sen voisi kylla ihan hyvin kopioida opiksi ja ohjeeksi nuoremmille.
Ja kuten sanoit tuossa lopuksi: "Tasta voimme aloittaa" Viela tamankin ikaisina;-)
Jan - Mandi55
Janci kirjoitti:
En todellakaan tarkoittanut, etteiko tama sopisi talle palstalle.
Tarkoitin, etta nama asiat olisi syyta kasitella jo nuorempana.
Sinun juttusi oli niin hyva, etta sen voisi kylla ihan hyvin kopioida opiksi ja ohjeeksi nuoremmille.
Ja kuten sanoit tuossa lopuksi: "Tasta voimme aloittaa" Viela tamankin ikaisina;-)
JanOlen voimakas ihminen ja kasvatin lapseni omalla tempperamenttisellä ja persoonallisella tyylilläni aikuisuuteen. Tuloksena kaksi taiteellista, kunnianhimoista jalat massa eteniää. Sain tieni varrella jos jonkilaista arvostelua ja oppeja juuri avioliitoissa olevilta tuttavaviltani. Pojissani oli milloin minkakinlaista oiretta jne. Olen kuitenkin nyt taaksepäin silmäillessäni huomannut, että avioliitto ei välttämättä takaa lapselle tasapainoista aikuisuutta.
Lasten kasvatukseen ei tarvita perinteistä isä äiti mallia. Meillä oli ukki miehen mallina ja hyvä jämäkkä malli olikin. Pääasia on, että lapset saavat kasvaa turvallisessa ympäristössä ilman ristiriitoja, pettymyksiä ja pelkoja. Pettymyksiä tulee, mutta niitä on opeteltava ymmärtämään ja käsittelemään avoimesti puhumalla.
Poikani ystävättärellä on perinteinen tiivis kotitausta ja pojallani avioerotausta. On ymmärrettävää, että se panee molemmat miettimään onnistumisen mahdollisuuksia ja halua ennakoida epäonnistumisen syitä etukäteen.
Sen tiedän 100 % varmuudella, että he eivät tule eroamaan samasta syystä kuin minä.
Vaikka olemmekin saaneet viettää sateisen ja epävakaan kesän toivon syyskuun olevan aurinkoisen. Ymmärsin jostain kommentistasi, että olet tulossa Suomeen. Tuo sinä se kesä tullessasi ; ) - Janci
Mandi55 kirjoitti:
Olen voimakas ihminen ja kasvatin lapseni omalla tempperamenttisellä ja persoonallisella tyylilläni aikuisuuteen. Tuloksena kaksi taiteellista, kunnianhimoista jalat massa eteniää. Sain tieni varrella jos jonkilaista arvostelua ja oppeja juuri avioliitoissa olevilta tuttavaviltani. Pojissani oli milloin minkakinlaista oiretta jne. Olen kuitenkin nyt taaksepäin silmäillessäni huomannut, että avioliitto ei välttämättä takaa lapselle tasapainoista aikuisuutta.
Lasten kasvatukseen ei tarvita perinteistä isä äiti mallia. Meillä oli ukki miehen mallina ja hyvä jämäkkä malli olikin. Pääasia on, että lapset saavat kasvaa turvallisessa ympäristössä ilman ristiriitoja, pettymyksiä ja pelkoja. Pettymyksiä tulee, mutta niitä on opeteltava ymmärtämään ja käsittelemään avoimesti puhumalla.
Poikani ystävättärellä on perinteinen tiivis kotitausta ja pojallani avioerotausta. On ymmärrettävää, että se panee molemmat miettimään onnistumisen mahdollisuuksia ja halua ennakoida epäonnistumisen syitä etukäteen.
Sen tiedän 100 % varmuudella, että he eivät tule eroamaan samasta syystä kuin minä.
Vaikka olemmekin saaneet viettää sateisen ja epävakaan kesän toivon syyskuun olevan aurinkoisen. Ymmärsin jostain kommentistasi, että olet tulossa Suomeen. Tuo sinä se kesä tullessasi ; )Siis se lupaamani intiaanikesa. Toivotaan, etta se yltaa sinne Kainuun merelle asti;-)
Yksi tuttavani on lasten/nuortenpsykologi ja hanelta saa aina hyvia kommentteja kasvatuksesta.
Jos esim. noin 50 % lapsia ja heidan kasvatustaan koskevista paatoksistasi on oikeita, on syyta olettaa, etta lapsista kasvaa hyvia ja tasapainoisia yksiloita tahan yhteiskuntaan.
Ja jos joku kertoo ymmartavansa kaikki nuorten ja lasten ongelmat, han valehtelee enemman kuin tuttavani, joka kuulemma aavistaa aina silloin talloin mista lapsen kenka puristaa;-)
On kuitenkin yksi asia, mista han on ehdottoman varma. Lapsilla pitaa olla saannot ja rajat, joiden rikkomisesta pitaa huomauttaa. Tama lisaa turvallisuuden tunnetta.
- Kuorsaavan miehen vaimo
Meillä on ollut jo aikoja sitten omat makuuhuoneet... mieheni kuorsaamisen vuoksi.
Ketjusta on poistettu 25 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 kuoli kolarissa
Kenen vastuulla tienhoito? Sohjoa ja vettä tie täynnä. Oliko säästetty tienhoidossa? Järkyttävä onnettomuus.27211059Suomea odottaa karu kohtalo
Mitäs menitte uhkailemaan ja leikkimään kovaa. Ei mitään mahdollisuuksia Venäjää vastaan.4113089Nainen, moraali on koetuksella sun kanssa
Koen nyt olevani rappiolla ja kyllä, omaa syytäni ja itsekontrollin puutetta, mutta olethan kyllä puoleensavetävä, ettei921758- 821565
- 651450
- 801013
Onko kenelläkään tästä tietoo?
https://www.haapavesi-lehti.fi/artikkeli/lukijalta-ilkka-repo-etsii-nimettoman-kirjeen-lahettajaa Olisi tärkeä saada te411001Se helpottaisi oloa jos
Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin73907Ihastukselleni
Kun viimeksi nähtiin, niin sisälläni repesi myrsky ja salamat iskivät kuin rajuilma. En halunnut katsoa sinua, en halunn21873Ovatko miehet niin heikkoja ja lahjattomia, etteivät siedä tasa-arvoa?
Muutenhan ei ole mitenkään perusteltavissa, miksi miesten pitäisi saada etuoikeuksia ja etumatkaa. Sehän tarkoittaisi, e252848