Jutteluhaluinen

Puhun ja vastaanki itelleni:=)

...tulee tehtyä, mutta tuo yksikseen puhuminen ei ota sujuakseen. En koskaan sano ääneen mitään itsekseni.

No en nyt varsinaisesti yksin puhele, mut mun kissu parkani välillä "joutuu" vastaileen mamin höpötykseen.

Väitän tietysti et me "ymmärrämme" täydellisesti toisiamme :))

Enkä tunnusta yksikseni ainakaan jatkuvasti juttelevan.
Pikku ukot ja akatkin on ainakin vielä pysyneet
koloissaan, jotta heidän kanssaan voisin jutella.

Joskus kyllä kun on kiire ja joku asia ei luista
niin kuin pitäisi, silloin kyllä.... voi....ehkä...
..sivullinenkin tarkka korvainen kuulla jotakin mutinaa.:)

Minä ainakin puhun itsekseni kotosalla ja etenkin kirjoittaessani, jolloin pystyn jäsentämään tekstini ymmärrettävämpään muotoon. Puhuminen selkeyttää ajatuksia ainakin minulla, jolla on huono keskittymiskyky.

Minullakin on tarve saada juttuseuraa ja siksi roikun netissä.

Laitoin ilmoituksen tohon kirjeseuraa@ halutaan. Katsoisit ilmoitustani! Olen se 58 nainen. Vastaisit jos sopisin sinulle juttuseuraksi. Minulla on tylsää päivisin.

Eilen olin tukinet.net -issä livekeskustelussa, johon osallistui 8 henkeä. Sekin oli kokemus. Muuten hyvät sivut nuo tukinet.net in sivut, vaikkakin valvottuja, ammattilaiset valvoo. Siellä on kaikenlaisia keskustelunaiheita aikuisen elämästä: yksinäisyys, syrjäytyminen, työelämän paineet, taloudelliset ongelmat, parisuhde, koti ja perhe kuten uskottomuus, väkivalta ja vanhemmuus. Sivuille täytyy rekisteröityä, mutta siellä ollaan ihan anonyymejä ja reksiteröitymisessä kysytään vaan sellaisia kuin että oletko mies tai nainen, oletko aikuinen jne. Vähän menee aikaa siihen, että hiffaa miten sivut toimivat. Toimivat hyvin.

...jos olen itekseni. Ja laulelen.
Joskus komennan ja kommentoin tekemisiäni.
Ihmettelen ja taivastelen.
Kiroilenkin mutta myös kehun.
Ei siinä mielestäni mitään hävettävää ole.

Vaikeissa elämäntilanteissa puhun aina kun ajan autoa yksin.
Käyn läpi elämääni ja tekojani.
Se toimii eräänlaisena terapiana kun ääneen pohdiskelee.
Pahimpaan suruaikaan autossa olikin maskotti,
jolle saatoin kertoa kaikenlaisia salaisuuksia omasta elämästäni.
Se vain vaiti kuunteli.

kun suutun,niin tekstiä tulee..Tämän tietokoneen olen haukkunut jo monta kertaa..:)

kun painaa duunia ,on pomo ja duunari niin mulla on aamuisin tapana jakaa työt ittelleni .
Ehtoolla sit oon haukkunut jos en oo ehtinyt kaikkee.

laulan yksin ollessani ja kuvittelen että laulutaitoni on vaikka kuinka hieno. Ei haittaa kun korkealle kurottaessa ääni särkyy. Otan heti uusiksi ja lisään ääneen voimaa. Kuolisin häpeästä jos joku kuuntelisi. Siinä ei itsekseen puhumisen häpeä ole mitään tämän esityksen rinnalla

kissa :)

tuli höpötettyä hiljakseen ääneen töissä,
kun yritti keskittyä työhön, mutta en nykyisin.
Nyt on vähän erilainen huone. Pystyn keskittymään,
kun ei muita ääniä kuin radio.
Joskus kyllä kotona saatan mumista, mutta vain
tosi harvoin.:)