Ei enää toista lasta!

itsekäskö?!

Olen melko nuori (23v) äiti.Meillä on puolisoni kanssa pian 10kk tytär.Synnytys oli vaikea ja lapsi melkoisen iso kokoinen,synnytin silti alakautta,mutta minulle on jäänyt synnytyskammo.Olen ajatellut etten varmaan tee koskaan toista lasta.Kaikki sanovat että"pitäähän tytölle sisar tehdä" jne.mutta itse en ole ajatuksesta innoissani,enkä usko että tulen olemaan koskaan.Rakastan lastamme ja hän on meille kaikki kaikessa mutta minusta tuntuu etten jaksaisi enää toista kertaa synnytyksen jälkeistä masennusta,imetyksen hankaluuksia ja koliikkia.En ehkä tule koskaan olemaan kypsä tekemään toista lasta.Olenko itsekäs?Onko muita samoin ajattelevia?
Tuntuu välillä että jos tästä selviän niin ei enää ikinä.Silti vauva aika on ollut myös palkitsevaa.Ja tavallaan ihanaa.Kultaako aika muistot?onkohan minulla neljän vuoden päästä kaksi mukulaa :DD?

13

1191

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • asdsdsad

      stressiä asiasta-olet toooodella nuori äidiksi, elä omaa elämääsi äläkä tee ratkaisuja muiden painostuksen alla. Aika tosiaan kultaa muistot- ehkäpä 10v kuluttua on kakkosen aika jos on tullakseen, joten nauti nyt todella pikkuisestasi. Sinä muutut, lapsesi kasvaa ja näet asioita toisesta perspektiivistä kun ikää karttuu...

    • haLUA enää

      Meillä poika myös kohta 10kk. Minulla synnytys sujui hyvin, ei jäänyt kammoa. Ei tullut masennustakaan, eikä koliikkia.
      Mutta nyt on jo useamman kuukauden ajan tuntunut, että kyllä tuo yks lapsi meille riittää.
      Itse olen jo 30v. mies pari vuotta vanhempi.
      Ei vaan enää jaksais tuota vauvanhoitorumbaa uudestaan. Kun tuntuu, että yhdessäkin lapsessa on tarpeeksi hoitamista.
      Mutta meitä vanhempia on monenlaisia. Tehkööt ne useampia lapsia jotka jaksaa niitä hoitaa

    • riittää :)

      Eli kuten otsikko jo kertoo, meille ei ole tulossa lisää lapsia. Päätimme asian mieheni kanssa jo paljon ennenkuin meillä oli edes sitä ensimmäistä. Ja asia vain vahvistui, kun raskaaksi tulemisessa oli niin paljon ongelmia. Monta keskenmenoa jne. En jaksaisi aloittaa taas alusta tuota kaikkea. Muuten vauva-aika ollut ihanaa, tyttömme ollut ns helppo vauva :) Nyt on kahdeksan kuukauden ikäinen ja tunne yhdestä lapsesta vain vahvistuu.

      Mielestäni on kuitenkin ahdistavaa, kun varsinkin miehen puolen sukulaiset erityisesti hänen isovanhempansa painostavat hankkimaan lisää lapsia. Olemme sanoneet että meille riittää yksi ja olemme onnellisia kun hänet olemme saaneet. Mutta kaikki aina vetoavat siihen että pitää olla leikkikaveri...Mielestäni asia ei edes kuulu muille, kuinka monta lasta ketäkin tekee.

    • kiitti :)

      Meille myös yksi riittää. Raskaus oli minulle henkisesti todella vaikea, en viihtynyt kehossani ja mielialat heittelivät ihan kamalan paljon. Synnytys meni ns. pipariksi. Kätilön virhe, vinotarjonta ja minulle tuli vielä joku infektio --> hätäsektio. Eli synnytys ei kiva. Toipuminen sektiosta sujui hyvin, henkinen puoli vaan oli kovilla. Nyt jo helpottaa, vauva 5 kk ja tunne vaan voimistuu että ainoa tuo kulta on. Ihana vauva, joka on kohtuullisen helppo ollut koko ajan, nukkuu hyvin ja ei koliikkia tms. Ärsyttää todella kun sukulaiset paapottaa "pitää olla leikkikaveri", miksi ihmeessä? Ainahan olisi sekin mahdollisuus että toista lasta ei edes saisi. Rakas ainokainen meillä siis luultavasti :)

    • ainoalapsi

      Ehkä joskus teette toisen lapsen tai sitten ette. Mutta jos päädyt siihen, että eka jää ainokaiseksenne, niin älä tunne siitä turhia syyllisyyksiä tai epäile itseäsi itsekkääksi.

      Olen itse perheeni ainoa lapsi, vaikkei ole koskaan tullut kysyttyä syytä siihen. Mutta kun asioista myöhemmin olen kavereideni kanssa puhunut, niin sekä vanhempieni puheista että teoista on näkynyt, että olen ollut todella onnekas lapsi. Minut on aikanaan haluttu, minuun on jaksettu panostaa. Toisin on joillain kavereilla, jotka ovat kokeneet olevansa vanhemmilleen vähän pakkopullaa, väärää sukupuolta tai muuten vaan tunteneet jääneensä lapsena vähemmälle. Tällä muuten en tarkoita sanoa, että perheen ainoa lapsi aina saisi hyvän osan ja useampilapsisissa perheissä joku aina kärsisi, ettei vaan joku heti ota nenäänsä! Mutta jos sinusta tuntuu, että nykyisen kanssa asiat ovat hyvin ja et jaksaisi välttämättä toista, niin miksi ihmeessä tehdä se toinen jonkun muun mieliksi. Ja ehkä joutua huomaamaan, ettet todella jaksa antaa molemmille rakkautta ja huomiota yhtä paljon. Kun ei sitä toistakaan sitten voi palauttaa, "en mä tosiaan jaksa...".

      Niin ja vielä, vaikka olenkin se ainoa lapsi, niin enpä ole huomannut olevani sen hassumpi, kuin sisarukselliset kaverini. ;-)) Vaikka joskus sanotaan, että ainoasta tulee pilalle hemmoteltu ja muuta sellaista.

      • ihanasti

        kirjoitit! Täällä kans yksi yhden lapsen äiti. Olen samaa mieltä että parempi hoitaa yksi rakkaudella ja antaa paljon huomiota, kuin kaksi vähän niin ja näin... Ainakaan tällä hetkellä ei tunnu että haluaisin toista lasta.

        Mulla on sisko jonka kans oltiin jo lapsena kuin eri planeetoilta, eipä siitä paljon leikkikaveriksi ollut. Kyllä niitä kavereita tulee lapselle muuta kautta, toivotaan ainakin näin!


    • kultaa

      Voi sulla ollakkin, mutta vain jos itse haluat. Aika kyllä kultaa yllättävänkin nopeasti..itse vannoin vajaa vuosi sitten synnyttäessäni, että seuraavat tilataan vaikka Kiinasta! Synntytys oli järkyttävä, mutta lapsi helppo..sisko tulee jo keväällä:)

      • Meillä on nyt kohta vuoden ikäinen tyttö ja olemme puhuneet asiasta melkein yhtä kauan miehen kanssa, että yksi riittää. Meillä on ikää kyllä kymmenen vuotta enemmän kun sulla. Raskausaikana en kyllä todellakaan ollut hehkeä odottaja, synnytyskin päättyi kiireelliseen sektioon, tunne-elämä meni täysin sekaisin.. Nyt kun elämä alkaa tavallaan helpottaa, kun tyttö osaa jo kommunikoida ja kasvaa ja kehittyy, ei todellakaan tee mieli alottaa samaa rumbaa uudelleen. Että näin, kukin tekee niinkun hyvältä tuntuu.


    • kuin yksi

      Meillä poika huusi koliikkiansa ensimmäiset 3 kk yötä päivää. Silloin todella päätin että tämä yksi riittää mulle ja isäntäki oli samaa mieltä. Poika tosin nyt 8 kk ja erittäin helppo vauva nyt, mutta silti olen miettiny edelleen että ainoaksi jää. Muakin ahdistaa kommentit joita kuulee jatkuvasti että kyllä te nyt toisen teette. Mutta tosiaa se ei kuulu kenellekään montako mukulaa meillä on. Olen itse ainoa lapsi enkä ole asiasta kärsiny millää lailla.

    • ja kivulias synnytys ilman ...

      lievennystä. olin ihan sekaisin ja mieli maassa ainakin 2kk. tyttäreeni aloin kiintyä vasta kun hän oli noin3kk ikäinen. nyt pikkuinen on pian 10kk,(minä24v) valvoo vieläkin öisin ja on todella vaativa lapsi. sanoin jo kun likka oli viikon vanha etten aijo sitten toista koskaan tehdä. vauvalla oli vielä noin puoleen vuoteen asti kovaa kipuitkua ruuan takisin virtauksen takia.. tulehdusta..vatsan polttoa.. sairaalssa juostiin ja ennen diagnosointia pelätiin tietysti vaikka mitä...
      nyt aolen ruvennut ajatteleen että haluaisinkin toisen MUTTA vastakun tämä on isompi! :) ehkä 5-6vuotias... hmmm tai sitten en :) turha tulla mulle kenenkään sanomaan että "täytyyhän se sisar tehdä" noh "tee sitten" on vastaus tuollaisen heittoon :)
      jos vaavikuume iskee niin sitten, ei paineita ei velvollisuutta! :D ihan rauhassa:)

    • valitettavasti ainokainen

      montako lasta hankkii, jos saa sitä yhtäkään. Mutta toiselta kannalta: itse olen ainoa lapsi, vanhemmat eronneet 30v. sitten, ja se "ainoa" vanhempi on parantumattomsti sairas ja kohta saattohoidossa. Itse toivoisin todellakin, että minulla olisi sisar jonka kanssa jakaa vastuuta ja huolia/iloja. Siis aivan samassa tilanteessa oleva, siihen ei hyvätkään ystävät kykene. Itse siis ainakin olen kade muille sisaruksista, yhteisistä muistoista jne...

    • +-0

      Jokaisen oma mielipide on se, joka ratkaisee, eikä siinä tarvitse muita ajatella. Paitsi nyt ehkä miehelleen voi jonkun mielipiteen suoda ;)

      Vähän toisenlainen ajatus; me miehemme kanssa (minä 26-v, mieheni 27-v) haluaisimme toisen lapsen, mutta kaverit ja suku ovat olleet pääosin sitä mieltä, että miksi, eikö yksi riitä?
      Meillä ei ole taloudellisia ongelmia, ei aviollisia ongelmia tai muutakaan, joka estäisi meitä toisen lapsen haaveilemisesta. En ymmärrä kyllä tätäkään, tuntuu siltä, että sitten jos raskausuutinen pitäisi julkistaa, ihmiset vastaisivat vain "ei sitten yksi riittänyt" :(
      Olen aina haaveillut isosta perheestä, mutta suku ja kaverit lannistavat!

      • voi olla..

        Hyvä ystäväni on myös haaveillut aina suuresta perheestä, mutta nyt kun heille toinen tulossa ovat ihmiset alkaneet kysellä, että eikös kaksi jo sitten riitä? Ja kun on vastannut että ei sitä voi tietää kuinka monta vielä tulee, saanut vain kummeksuvia katseita. Ei taida ihmiset koskaan olla tyytyväisiä vieraiden ihmisten lapsimäärään ;)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En voi jutella kanssasi

      tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih
      Tunteet
      57
      7300
    2. Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.

      Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j
      Maailman menoa
      738
      3551
    3. Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen

      Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.
      Maailman menoa
      356
      1887
    4. Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?

      Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.
      Ikävä
      164
      1805
    5. Koska olet rakastellut

      Kaivattusi kanssa viimeksi?
      Ikävä
      85
      1435
    6. Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa

      Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens
      Maailman menoa
      84
      1391
    7. Miten saisin

      Sinut omakseni?
      Ikävä
      91
      1290
    8. Anteeksi Pekka -vedätys

      Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä
      Maailman menoa
      63
      1247
    9. Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.

      Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä
      Idän uskonnot
      262
      1241
    10. Kumpi tästä

      Teidän tilanteesta teki vaikeaa? Sivusta
      Ikävä
      81
      1154
    Aihe