tulee täyteen siitä kun isäni kuoli. olin ja olen edelleen isin tyttö. oma luonteeni on varsin samanlainen kuin hänen. hän oli puhelias, mielikuvituksellinen, herkkä ja temperamenttinen. välillä tuntuu että kukaan muu ei voi olla yhtä tärkeä kuin hän. toisinaan olen tavallaan vihainen joillekin läheisilleni siitä, etteivät he ole samanlaisia kuin isäni. en oikein osaa selittää, ehkä jollain samanlaisia tuntemuksia.
kuolema tuli silloin yllätyksenä, jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt tajuta auttaa. en jaksaisi enää tuntea syyllisyyttä asioista jotka silloin jätin tekemättä ennen hänen kuolemaansa. riitelimme usein, mutta se johtui samankaltaisuudestamme meidän molempien mielestä. hän ymmärsi minua hyvin ja oli erittäin mielenkiintoinen ja älykäs ihminen. välillä koen etten ole sama ihminen kuin ennen, en tietenkään ole. mutta kun en edes tunne itseäni enää, enkä jaksa oikeastaan käydä läpi mitään syvällisiä mietteitä. olen vaan, tavallaan varmaan myös surustani etääntyneenä. välillä en jaksaisi tätä elämää, kun taas välillä pelkään ties mitä sairauksia yms. ystävilleni olen edelleen sama iloinen ja hauska "itseni". psykologillakin kävin taannoin, mutta eipä siitä mitään hyötyä ollut, lähinnä ärsytti kommentit tyyliin "juu, sinulla on kyllä ollut rankka vuosi". luulenpa että tänne kirjoittaminen on minulle terapeuttisempaa.
suru valitettavasti kuuluu elämään. toivottavasti kaikkien niiden kyynelten ja ajatusten kautta kasvamme viisaammiksi ihmisiksi. kiitos jos joku jaksoi lukea. toivon kaikille sureville auringonsäteitä ja tähtien tuiketta elämän pilviselle ja synkälle taivaalle.
pian
4
645
Vastaukset
- Olen vain...
huomena kaksi viikkoa vanha "leski". Huomena joudun laskemaan haudan lepoon lähes 48 vuoden ajan tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen. Menimme naimisiin hyvin nuorina, olin vain 18 vuotias, mieheni 20.
Meillä on kaksi upeaa lasta,poika ja tytär, voisin hyvin kuvitella, että tyttäreni kirjoittaisi juuri kuten sinä nyt kirjoitit.
Mieheni kuolema tuli täysin yllätyksenä: piti olla rutiinijuttu, pieni leikkaus, mutta hoitovirheiden vuoksi tuli komplikaatioita ja hän menehtyi teho-osastolla neljän kirurgin yrittäessä pelastaa hänet.
Poikani ja tyttäreni ovat vuorotelleet nämä kaksi viikkoa luonani, he asuvat eri paikkakunnalla, mutta kumpikin on ottanut sairaslomaa. He eivät ole työkykyisiä. Minulle heistä on ollut tukea, olemme itkeneet yhdessä ja halanneet toisiamme. Myös lastenlapset ovat (3) ovat olleet luonani - mutta mummi ei nyt jaksa olla oma itsensä...papppa aina keksi kepposia ja jätti heille unohtumattomat muistot.
Tällä hetkellä en jaksa tajuta, mistä saan motivaation elää...me olimme kuin yksi puu: nyt minusta on puolet pois.
En halua lasteni kuormaa lisätä näillä omilla ajatuksillani, he ovat sanoneet, että olen nyt heille entistäkin tärkeämpi - koska niin monet muistot liittyvät kauttani myös isään.
Laitoin vihkisormukseni mieheni tyynylle, sydämen puolelle....ja kukkalaitteeni on koottu samoista kukista, kuin morsiuskimppuni aikoinaan...
Raskaista raskain päivä huomena.- alkup.
Toivon sinulle paljon voimia huomiselle. hautajaiset ovat emotionaalisesti rankka tapahtuma, mutta rauhoittavat samalla.
vaikka surusi on varmasti vielä todella pinnassa ja mielessäsi todennäköisesti risteilee surullisia ja kenties vihaisiakin ajatuksia (lääkäreitä, kohtaloa jne) kohtaan, saat toivottavasti voimaa kaikista niistä vuosista jotka sait viettää rakkaasi kanssa. itse sain isäni kanssa vajaat 19 vuotta. aluksi ajattelin, että vain 19, mutta nyt olen onnellinen (ainakin silloin kun en ole murheen alhossa),että niinkin kauan.
toivottavasti pystyt purkamaan tuntojasi läheistesi kanssa. ymmärrän kyllä, että saatat pelätä rasittavasi lapsiasi ajatuksillasi, mutta luultavasti heilläkin on samanlaisia ajatuksia ja surusta puhuminen yhdessä helpottaisi. toivottavasti löydät jaksamista uudenlaiseen arkeen. itse koin Martti Lindqvistin kirjan "surun tie" terapeuttiseksi. koitetaan jaksaa uskoa siihen, että elämässä tulee positiivisiakin yllätyksiä. - Äidin tyttö
alkup. kirjoitti:
Toivon sinulle paljon voimia huomiselle. hautajaiset ovat emotionaalisesti rankka tapahtuma, mutta rauhoittavat samalla.
vaikka surusi on varmasti vielä todella pinnassa ja mielessäsi todennäköisesti risteilee surullisia ja kenties vihaisiakin ajatuksia (lääkäreitä, kohtaloa jne) kohtaan, saat toivottavasti voimaa kaikista niistä vuosista jotka sait viettää rakkaasi kanssa. itse sain isäni kanssa vajaat 19 vuotta. aluksi ajattelin, että vain 19, mutta nyt olen onnellinen (ainakin silloin kun en ole murheen alhossa),että niinkin kauan.
toivottavasti pystyt purkamaan tuntojasi läheistesi kanssa. ymmärrän kyllä, että saatat pelätä rasittavasi lapsiasi ajatuksillasi, mutta luultavasti heilläkin on samanlaisia ajatuksia ja surusta puhuminen yhdessä helpottaisi. toivottavasti löydät jaksamista uudenlaiseen arkeen. itse koin Martti Lindqvistin kirjan "surun tie" terapeuttiseksi. koitetaan jaksaa uskoa siihen, että elämässä tulee positiivisiakin yllätyksiä.Aivan samoin olisin voinut minä kirjoittaa äidistäni, kuin sinä isästä. Äidin kuolemasta on vielä niin vähän aikaa, että elän tavallaan vielä shokkivaihetta, ensi viikolla äiti siunataan ja siitä viikon päästä uurna laitetaan hautaan. Jotenkin tuntuu, ettei vielä ole ikäväkään vaan jotenkin en tajua tapahtunutta enkä tavallani hyväksykään. Äiti vain oli minun sielunkumppanini ja luonnekloonini. Voimia aviomihen, isän ja isoisän menettäneeelle, minulle on sanottu, ettö shokki alkaa helpottamaan hautajaisten jälkeen, toivottavasti näin on.
Äidin tyttö kirjoitti:
Aivan samoin olisin voinut minä kirjoittaa äidistäni, kuin sinä isästä. Äidin kuolemasta on vielä niin vähän aikaa, että elän tavallaan vielä shokkivaihetta, ensi viikolla äiti siunataan ja siitä viikon päästä uurna laitetaan hautaan. Jotenkin tuntuu, ettei vielä ole ikäväkään vaan jotenkin en tajua tapahtunutta enkä tavallani hyväksykään. Äiti vain oli minun sielunkumppanini ja luonnekloonini. Voimia aviomihen, isän ja isoisän menettäneeelle, minulle on sanottu, ettö shokki alkaa helpottamaan hautajaisten jälkeen, toivottavasti näin on.
äitini kuoli viime viikolla ja 12.12. on siunaustilaisuus! Äiti kuoli minun "syliini" ja se oli yksi kauneimpia kokemuksia elämässäni!!
Kun sain olla mukana siinä hetkessä kun äiti jätti tämän maailman, tuntuu kuin surutyöni olisi jo puoliksi tehty!Ikävä vain jäi....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista997873- 1075617
- 2754881
- 494843
- 763617
- 512859
- 632615
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222478Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292412- 412294