Työhön paluu ahdistaa

Vanessa-73

Menen 3 vuoden tauon jälkeen ensi viikolla takaisin töihin, aivan uusiin tehtäviin ja ajatuskin siitä stressaa mua kovasti.

Olen vuosia kärsinyt masennuksesta, mutta elänyt sen kanssa suht normaalia elämää. Kahden lapsen jälkeen (3v ja 1v) tilanne pahentui radikaalisti. Meillä on molemmat koliikkilapsia, 1 vuotiaalla vuoden aikana 14 lääkärikäyntiä mm. korvien takia, paljon rankkoja asioita tapahtunut meille joten kärsin masennuksen lisäksi yleisestä ahdistuneisuudesta, pakko-ajatuksista, paniikkihäiriöstä ja burnoutista.

Nyt olen kuukauden päivät saanut nukkua 6h yöunet kun ennen sitä nukuin parhaimmillani 3h/yössä kuukausien ajan, voi sanoa jopa vuosien. Mies on kovasti auttanut, eli en ole yksin.

Olen syönyt Seronil 40mg parisen viikkoa ja ennen sitä 20mg reilu ½ vuotta. Lääke on auttanut, mutta ei läheskään kokonaan. Kärsin jatkuvasta keinutuksesta johtuen lasten kantamisesta ja uupumuksesta, jännitysniskasta, päänsäryista, muistikatkoksista jne. Lihakset ovat todella jumissa johon hieronta ei enää auta. Pitäisi liikkua ja paljon, mutta kun en ole jaksanut.

Ja nyt sitten pitäisi mennä töihin! Töissä odottaa tosiaan ihan uusi työtehtävä (asiakaspalvelu), pomolla ja henkilökunnalla on suuret odotukset musta, sillä olen "tehokkaassa maineessa" ja odottavat paluutani kovasti. Tuntuu vaan pelottavalta, miten opin kaiken uuden kun välillä tavaan jopa Seiska lehteäkin, kun en muista tai sisäistä mitään. En jaksa keskittyä mihinkään.

Tulenkohan pärjäämään työssäni? Miten burnoutilleni käy? Olen vasta ihan alkutaipaleella parantumisessani ja takapakkia tulee koko ajan, kun on pieniä lapsia joiden kanssa joutuu yöt valvomaan milloin minkäkin takia. Hoitovapaalle ei ole mahdolista jäädä, sillä asuntolaina painaa päälle.

Onko kellään ollut vastaavanlaista tilannetta? Tulenko ajamaan itseni totaalisesti loppuun?

3

734

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • työssäkäynti parantaa

      elämisentasoasi. Saat hieman muutakin ajateltavaa kuin kaikki kolotukset.

      Jotenkin kuitenkin kuulostaa, että kaadat miehesi niskaan enemmään kuin olisi tarvis yhdelle miehelle, ja olisikin hyvä jos hän voisi käydä purkamassa oloaan, ja tajuaisi hakea apua vielä kun jaksamisensa ei ole lopussa.

      Jos ei sulle työt maita, siihen auttaa toki muuttaminen sitten vuokralle. Tosin siinäkin joutuu maksamaan kuukausittain rahan, joka ei kartuta omaa omaisuutta mitenkään.

      Ihmisille jotka valittavat turhaan joka asiasta, ei pidäkkään omaisuuden karttua, vaan aivan suosiolla saavat ollakin b-luokan eläjiä ja esim vuokranmaksajia.

      Miehellesi soisin silti mielelläni muuta, mutta eiköhän hän löydä uuden, ja saa asiansa kuntoon aikanaan.

    • Lapset ansaitsee parasta.

      ..mikä lie ongelma hänelläkin.

      Mutta en ole ihan varma siitä että sinun pitää mennä töihin. Ettekö voi kysyä lisää lainan lyhennyksen lykkäystä? Pienin lapsesi on vasta 1v, eikö hänen olisi parempi olla sinun kanssa kotona ja sinäkin voisit nostaa fyysistä kuntoasi.
      Lapset on vain kerran pieniä, mitä iloa lapselle on nopeasti maksetusta asuntolainasta jos lapsi näkee hoidosta tultuaan kotona vain loppuunajetun äidin. Lapsi ei pärjää ainoastaa aineellise´lla hyvinvoinnilla, vaan hän tarvitsee ympärilleen myös henkistä hyvinvointia ja minusta kuulostaa siltä että sitä ilman lapset jäävät jos sinä menet nyt töihin.

      Jos menisit töihin vaikka vuoden päästä. Ja voisitko aloittaa lyhennetyllä työviikolla? Uskaltasitko tunnustaa töissä että sinä et ole täydellinen ja et osaa kaikkea, vaan toivot että sinut voitaisiin rauhassa ajaa sisään uuteen tehtävään.
      Onkohan todellisuus että sinä odotat itseltäsi täydellisyyttä? Ei muut jotka tietää että oelt kahden pienen lapsen äiti..

      Sinuna hakisin lykkäystä lainoihin ja työhön paluuseen. Kun nyt päättäisit työn paluun ajankohdaksi vaikka ensi vuoden tammikuun niin tilanne voi olla silloin jo ihan toinen..

      Toivottavasti saat asiasi järjestykseen ja et pilaa oman elämäsi lisäksi lastesi elämää.

      Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

      • velttoilemaan

        Ja molemmat kuvittelevat taloudesta johtuvien ongelmien tulevan paremmiksi sillä.

        Ei voi kun sääliä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      74
      2922
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      64
      2773
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1812
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      17
      1659
    5. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1647
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1590
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      19
      1508
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1287
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1263
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1249
    Aihe