elämä jumissa

häkkilintu kotona

En osaa enää tehdä mitään normaalisti. Tuntuu, että lapsi on este kaikelle vaikka tiedän, että suurimmaksi osaksi se este on omassa päässäni. Minä itse teen asiat hankaliksi, ei lapsi.

Välttelin juuri monta viikkoa pankissa käymistä, koska en ollut varma miten helposti sinne pääsee rattailla ja kuinka kauan joutuu jonottamaan, jaksaako lapsi odottaa. Kaupassa käyminen suoritetaan aamuisin, kun on vähiten ruuhkaa.
Vaatteetkin tilaan melkein aina netistä kun en viitsi lähteä toppahaalariin sonnustautuneen 1-vuotiaan kanssa hikoilemaan kauppoihin.
En edes muista koska viimeksi olisin käynyt kahvilla kaverin kanssa, koska lapsen kanssa kahviloissa istuminen on vähintäänkin ahdistavaa.
Mihinkään äiti-lapsi kerhoihin en menisi kirveelläkään, koska en vain tunne itseäni sellaiseksi äidiksi mitä puistoissa tavataan.
Ne täydelliset.
Välillä, nykyään jopa päivittäin, mietin ettei minusta ole kenenkään kasvattajaksi. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Minua ei kiinnosta vaippojen hintavertailut eikä se, mikä vaunumerkki on minkäkin listan kärjessä.
Osaan olla lapsen kanssa luonnollisesti vain silloin kun olen hänen kanssa kahden. Julkisilla paikoilla tai sukulaisten edessä olen kuin lukossa.

Olen yrittänyt hakea töitä, mutta jotenkin koen lapsen esteeksi siinäkin -haluaisin mennä yksin työkkäriin, yksin työhaastatteluun. Haluasin rauhassa voida soittaa työpaikkojen perään ilman että joku roikkuu jaloissa vaatimassa jotain.

Olen pohtinut ja pähkäillyt jo yli vuoden, että kehtaanko, pystynkö ja tarvitsenko oikeasti ulkopuolista apua lapsen hoitoon. Milloin olen miettinyt sijaisperhettä tai tukiperhettä, milloin päiväkotia tai lastenhoitajan pyytämistä. En vain ole kehdannut, päätin että pärjään kyllä.

Pärjäänhän minä mutta eteenpäin en pääse.
Mietin josko laittaisin pojan päivähoitoon vaikka niin, että olisi 2 kertaa viikossa hoidossa, jotta minä pääsisin hoitamaan asioita, kuntosalille, kahville, työnhakuun jne.
Luulen että tarvitsisimme sitä molemmat.
Päiväkotiin vaan en voi häntä laittaa, koska ei ole varaa menettää kotihoidontukea, ja toisaalta ei myöskään ole varaa hoitajan palkkaamiseen.
Omilla vanhemmillani on omat työnsä, eikä muita läheisiä oikein ole sellaisia jotka voisivat hoitaa.
Neuvolaan en kehtaa soittaa, ei ole kovin vastaanottavaista porukkaa siellä, ja vaikka olen joskus asioista puhunut, niin ei sieltä ainakaan apua ole tarjottu. Lastensuojeluviranomaisiin olen ollut kerran yhteydessä, muttei apua saanut sieltäkään kun joku oli lomalla ja toinen muuten vain kiireinen.
En tiedä enää itsekään miksi pidän lasta niin suurena esteenä kaikelle. Tuntuu vain että olisi pakko päästä hänestä aina välillä eroon, jotta saisi asioita hoidettua eteenpäin ja saisi välillä olla ihan normaali, parikymppinen nainen.

5

1306

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Nimetön

      kanssa. Ymmärsinkö oikein, että olet yksinhuolyaja.

      ihan alkuun totean, että jo kirjoituksestasi päätellen olet aivan yhtä hyvä äiti kuin ne muutkin siellä puistossa tai äiti-lapsi kerhossa. toiset ehkä ovat suulaampia tai puheliaampia kuin sinä, ja siten vaikuttavat varma otteisilta äideltä.

      Olet itse hienosti tiedostanut tilanteesi ja mietit erilaisia vaohtoehtoja eläämääsi. nyt kun sait niistä toteutettua jokin. Minusta tuo, että lapsi olisi päiväkodissa pari päivää viikossa kuulostaa hyvältä.

      Voisit sinä aikana soitella niitä töitä tai hoitaa asioitasi ja itseäsikin (ei olenkaan väheksyttävä asia). yritä päästä eroon tuosta " en kehtaa" asenteesta. jo tätä palstaa lukiessa huomaat, ettet ole ainoa.

      • häkkilintu kotona

        Poika oli 2kk, kun erosimme hänen isänsä kanssa. Aluksi hän lupaili kyllä kuuta taivaalta, viettäisi aikaa pojan kanssa, ottaisi hoitoon, kävisi katsomassa jne. mutta kun se vapaus alkoi maistumaan, niin jäi aika äkkiä puheet pelkiksi puheiksi.
        Hoitaa elatusmaksun joka kuukausi, ei muuta. Viimeksi näki pojan heinäkuussa, sen jälkeen pari kertaa kyselin mutta hänellä aina työkiireitä tai muita tekosyitä.

        Mistäköhän voisin tuota hoitopaikkaa kysyä, kun kunnalliselle en voi häntä viedä menettämättä kotihoidontukea? Ja ainakin täällä meidän kunnassa hoitopaikoista on huutavaa pulaa, eli en tiedä kuinka kauan siihenkin sitten saisi jonottaa.


      • meillä..
        häkkilintu kotona kirjoitti:

        Poika oli 2kk, kun erosimme hänen isänsä kanssa. Aluksi hän lupaili kyllä kuuta taivaalta, viettäisi aikaa pojan kanssa, ottaisi hoitoon, kävisi katsomassa jne. mutta kun se vapaus alkoi maistumaan, niin jäi aika äkkiä puheet pelkiksi puheiksi.
        Hoitaa elatusmaksun joka kuukausi, ei muuta. Viimeksi näki pojan heinäkuussa, sen jälkeen pari kertaa kyselin mutta hänellä aina työkiireitä tai muita tekosyitä.

        Mistäköhän voisin tuota hoitopaikkaa kysyä, kun kunnalliselle en voi häntä viedä menettämättä kotihoidontukea? Ja ainakin täällä meidän kunnassa hoitopaikoista on huutavaa pulaa, eli en tiedä kuinka kauan siihenkin sitten saisi jonottaa.

        Miksi itket tuon kotihoidontuen perään? Summahan on naurettavan pieni. Kun sen menetät saat vähintään samat tulot jotain muuta kautta. Esim. työttömyyspäiväraha ja toimeentulotuki.

        Täällä Helsingissä jouduin odottamaan päivähoitopaikkaa 4 kuukautta. Jos lapsi ei olisi siellä aloittanut en tiedä missä kunnossa nyt olisimme. Minäkin olin pari vuotta ypöyksin lapsen kanssa joka sekunti. Mietin, että minun tulee pärjätä yksin enkä haluaisi tuntemattomien lastani hoitavan. Ensin sain apua lapsiperheiden kotipalvelusta, joka loppui tuohon päiväkotiin menemiseen. Lapselle nuo muut hoitajakontaktit ovat olleet antoisia. Puhumattakaan minusta kun olen saanut hieman hengähtää ja olla oma itsenikin hetken eikä vain pelkkä äiti.

        Laitahan vaan töpinäksi.


    • kokemusta on

      Hei!

      Otappas yhteyttä lasten suojelijaan ja juttele hänen kanssaan,kerro että olet väsynyt ja yksin lapsen kanssa ja haluat vähän omaa aikaa,saisitko lapsesi parina päivänä viikossa hoitoon.Jos saa hoitopaikan lastensuojelun kautta niin ei menetä kotihoidontukea koska se on ehkäisevää lastensuojelu työtä.Näin ainakin minä sain kun otin yhteyttä,kerroin etten voi laittaa lapsia hoitoon jos menetän kotihoidontuen.Jos hoitopaikkoihin on jonot niin järjestävät kyllä pian paikan koska nykyään auttavat niin paljon kuin pystyvät,täälläpäin ainakin ovat toimineet niin,ettei äiti/vanhemmat väsy liikaa.Mullekin sanoivat että hyvä kun otin itse yhteyttä ja ajoissa,vaikka olinkin kyllä ollut väsynyt ja yksinäinen jo usean vuoden,mulla kolme lasta joista kaksi käy hoidossa osa-aikaisesti.

      • minä600

        Missä päin asutte? Yritä verkostoitua ja löytää muita äitejä samanlaisessa tilanteessa (yksinäisiä ja väsyneitä). Näin voisitte hoitaa vuorotellen toistenne lapsia... Netistä löytää helposti esim. juuri tällaisiltä vauva/perhe aiheisilta sivustoilta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      74
      2932
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      64
      2773
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1822
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      17
      1659
    5. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1657
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1600
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      19
      1518
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1297
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1263
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1259
    Aihe