Kerro, kerro kuvastin

Tyttö hymyilee ylpeästi,
ja katsoo peiliin kysyvästi.
Kerro, kerro kuvastin,
ken on maassa kaunehin?
Sinä olet kaunein päällä maan,
ei kaltaistasi löydy milloinkaan.
Peilin kalpeat kasvot vastaa,
kun tyttö elämällänsä maksaa.
Voiko se olla jokin muu,
kun pirun kasvot peiliin kuvastuu.
Kaunis olento tyttö tuo,
pirun merkin kasvoilla luo.
Rikkoo palasiin peilin sen,
silmät tulta leiskuen.
Onko olento pieni tää,
ollut tyttö sittenkään.